Luonnonjärjestelmien luhistuminen on pahin ongelma planeetallamme.
Ihminen on planeetan pahin tuholainen ja haittalaji.
Luonnon monimuotoisuuden häviäminen ihmisen toimesta on aikamme polttavin kysymys. Siksi myös ihmisen suhde luontoon on aikamme tärkein kysymys. Ekokriisin syynä on ihmisen vääristynyt suhde luontoon. Yhteys luontoon on katkennut.
Ihmiskeskeisyyden eri muodot ovat tukeneet vuosisatoja luonnon hallintaa ja hyväksikäyttämistä. Siihen on kuulunut usko ihmisen ylemmyyteen ja paremmuuteen muuhun luontoon verrattuna.
Kapitalistinen ja kristillinen kulttuuri katsoo, että ihminen on luonnon yläpuolella.
Länsimaiselta, kristilliseltä, tieteelliseltä ja kapitalistiselta sivilisaatiolta puuttuu luonnon kunnioitus ja arvostaminen. Sille on ominaista luonnon hyväksikäyttö ja alistaminen. Emme juuri osaa emmekä yritä elää sopusoinnuissa luonnon kanssa, oppia luonnosta.
Kristinuskolla, kapitalismilla, tieteellä ja teknologialla on kaikilla ylimielinen asenne luontoa kohtaan.
Kapitalismi on johtanut luonnosta vieraantumisen ja vääristyneeseen luontosuhteeseen
Kapitalistisilla joukkoyhteiskunnilla on riistävä, alistava ja hyväksikäyttävä suhde luontoon.
Kapitalismi on raakaa ja sivistymätöntä luonnon hyväksikäyttöä. Luonto nähdään omaisuutena jota voi vapaasti hyödyntää.
Kapitalistisessa markkinatalous ja tehotuotanto järjestelmässä jokainen ajattelematon ja aivopesty yksilö on luonnon riistäjä ja tuhoaja. Kestämättömän elämäntapansa ja ylikulutuksensa kautta hän osallistuu päivittäin kapitalistien järjestelmän luonnon uhraamiseen voitontavoittelun alttarille.
Urbaani ihminen on vieraantunut luonnosta. Kulutusyhteiskunnassa ihmisiltä on kadonnut luonnollinen solidaarisuus ja yhteenkuuluvuus luonnon eliöiden kanssa. Yhteys luontoon on katkennut.
Kaupunkilaistunut kuluttaja ei käsitä luonnon monimuotoisuuden merkitystä. Hän ei tunne luontoa. Hän ei osaa arvostaa luontoa. Hän osallistuu päivittäin omalla elämäntavallaan ja ylikulutuksellaan luonnon tuhoamiseen kotimaassaan ja ympäri maailman. Suomalainen kuluttaa neljä kertaa yli maapallon kantokyvyn. Kuinka moni pysähtyy miettimään sitä? Kuinka moni muuttaa kulutustottumuksiaan?
Kapitalististen yhteiskuntien tähänastinen suhtautuminen muuhun luontoon, kasveihin ja eläimiin, on ollut alhainen. Tapa kohdella luontoa on todella sivistymätön ja raaka brutaali. Luontoa on kohdeltu ikään kuin se olisi ehtymätön resurssi ja kaatopaikka.
Esimerkkejä ekosysteemejä vahingoittavasta toiminnasta ovat vaikkapa metsien ja sademetsien kaataminen avuhakkuilla, tehomaatalous ja siihen liittyvä torjunta aineiden käyttö, säätelemätön kaivostoiminta, liikakalastus maailman merissä ja saasteiden, jätteiden ja kemikaalien pidäkkeetön kylväminen ympäristöön.
Sama brutaali hyväksikäyttö ja sorto ilmenevät siinä miten kapitalistinen valtajärjestelmä kohtelee globaalin etelän maita ja kansalaisia pyrkiessään anastamaan niiden luonnonvarat. Työläisten oikeuksien ja palkkojen polkeminen länsimaissa on toinen esimerkki kapitalistisesta riistosta.
Kapitalismia luonnehtii välineellinen suhde luontoon. Luonto nähdään hyödynnettävänä resurssina, jonka tehtävänä on palvella ihmisen taloudellisia ja teknologisia pyrkimyksiä.
Eliölajit ovat säälimättömän riiston ja hyväksikäytön kohteena ja usein täysin tarpeettoman joukkotuhonnan kohteena.
Kapitalistisessa kulutuskulttuurissa rahaa ja tavaroita pidetään tärkeämpinä kuin ihmeellisiä eläviä olentoja ympäristöissämme. Hyvin monet ihmiset eivät rakasta luontoa kovinkaan paljoa. He rakastavat enemmän autoja, kodinkoneita, hajuvesiä, matkapuhelimia, pehmomeluja, muotivaatteita yms.. Mitä enemmän haalimme turhaa tavaraa, sitä vähemmän ympärillämme on enää elämää. Yhteyttä ei haluta nähdä. Aivoton kuluttaja ei halua ottaa vastuuta luontokadosta. Se on joidenkin muiden ongelma.
Kapitalismiin liittyy olennaisesti villieläinten ja muiden elämänmuotojen oikeudeton kohtelu, lajisorto. Esimerkkinä tästä on joidenkin lajien metsästys sukupuuton partaalle, tuotantoeläinten tehdaskasvatus ja eläinkokeet. Muiden lajien oikeudeton kohtelu ja alistaminen ovat eettisesti vähintään yhtä alhaisia käytäntöjä kuin ihmisorjuus ja rasismi.
Kapitalististen joukkoyhteiskuntien järjestelmällinen luonnon alistaminen ja tuhoaminen on hyökkäyssotia, rotusortoa ja orjuutta vielä pahempi rikos.
Tiede on suurimmaksi osaksi valjastettu palvelemaan ihmisen luonnon hallinnan pyrkimystä ja teknologista kehitystä.
Geeniteknologia on viimeisimpiä esimerkkejä ihmisen pakkomielteisestä luonnon hallinnasta ja tieteen käytöstä luonnon alistamiseen.
Ihminen on kaikkialla planeetalla muiden elämänmuotojen täysipainoinen hyväksikäyttäjä ja sortaja, tasapainoton häirikkö ja julma murhaaja.
Luonnosta vieraantuminen seurauksena voimme niin kevyesti toteuttaa jokapäiväisiä rikoksia, sortoa ja julmuuksia muita lajeja kohtaan. Elämäntavallamme aiheutamme luontokatoa monin eri tavoin, joita emme tule ajatelleeksi, suorasti ja epäsuorasti, tuottajana ja kuluttajana, työssä ja vapaa ajalla. Ylikulutus on näistä suurin yksittäinen syy. Valtaamme yhä enemmän elintilaa muilta lajeilta tuotantolaitoksiin, asumiseen ja liikenteeseen. Kylvämme yhä enemmän jätteitä ja myrkkyjä ympäristöömme.
Epäekologisen elämäntapamme aiheuttama kärsimys ja tuho luonnolle on peitelty ja etäännytetty niin että se on helppoa unohtaa. Ekosysteemien toimintaa ja luontokatoa ei ajatella. Vain ihminen, hänen oikkunsa ja mielihalunsa ovat tärkeitä.
Pienet elävät olennot keskellämme kuten vaikkapa hyönteiset eivät herätä useimmille juuri kiinnostusta eivätkä myötätuntoa tai rakkautta. Ihmisen hallitsemilla alueilla esimerkiksi luonnonkasveilla ja niillä elävillä moninaisilla ihmeellisillä hyönteisillä ei ole mitään arvoa, mitään olemassaolon oikeutta. Ne ovat merkityksettömiä. Kuitenkin ne äärimmäisen merkittäviä toimivalle ekosysteemille ja vaikuttavat esimerkiksi lintujen elinmahdollisuuksiin.
Kansakunnan henkisen kehityksen ja sivistyksen aste on kuinka luontoa ja ympäristöä kohdellaan.
Kapitalistisissa yhteiskunnissa talouskasvu on asetettu tärkeimmäksi päämääräksi. Talouskasvun asettamien yhteiskunnan korkeimmaksi päämääräksi on barbaarista, ympäristön kannalta suorastaan rikollista. Rajallisella planeetalla ei voi olla rajatonta kasvua.
Ekologisuuteen ja kestävyyteen pyrkivässä yhteiskunnassa luonnonvaroja hyödynnettäisiin viisaasti, säästeliäästi ja harkiten. Tuotanto ja investoinnit kohdistettaisiin tarpeellisiin, välttämättömiin ja hyödyllisiin asioihin. Valtio noudattaisi säästäväisyyttä ja kohtuutta. Ihmisiä kannustettaisiin säästäväisyyteen, kulutuksen vähentämiseen, omavaraisuuteen ja ekologiseen elämäntapaan. Kulutusyhteiskunnassa asia on täysin päinvastoin. Tuhlausta ja haaskausta ja suositaan. Kulutuskulttuuria ylläpidetään kaikkialle tunkeutuvalla mainostamisella. Markkinoinnin kautta ihmisille luodaan yhä uusia keinotekoisia tarpeita. Valtio elää yli varojensa ja hukkuu jättivelkaan, jotta voitaisiin tuottaa ja kuluttaa yhä enemmän. Suureksi osaksi turhien tavaroiden tuottamista, kuluttamista ja rahtaamista ympäri maailman suositaan. Valtio ostaa velaksi miljardeilla aseita, jotta se voisi jatkaa ekosysteemeille ja ihmiskunnalle tuhoisaa sotimista nyt ja tulevaisuudessa.
Luonnon hävittäminen ympäri maailman tapahtuu suureksi osaksi turhan, turhuuden takia. Vain hyvin pieni osa kaikesta ihmisen tekemästä työstä ja erityisesti tavaratuotannosta on todella tarpeellista ja hyödyllistä.
Talouskasvu kulutuksen kautta on koko yhteiskuntaa ohjaava tärkein arvo, ei suinkaan ekologisuuteen ja kestävyyteen pyrkiminen. Hallitukset ja suuryhtiöt puhuvat ekologisuudesta ja kestävyydestä useimmiten vain viherpesun ja markkinoinnin vuoksi ilman mitään todellista pyrkimystä niihin. Ympäri maailman luonto uhrataan joka päivä talouskasvun alttarille. Silmiemme edessä katoava luonto ei merkitse mitään kasvun ja kehityksen asianajajille, valtapuolueille ja aivottomille kerskakuluttajille.
Suurinta luontokatoa aiheuttaa nykyään Suomessa ja muualla niin sanottu vihreä siirtymä. Yhä uusia kaivoksia perustetaan. Tehottomat tuulimyllyt pilaavat kansallismaisemamme yhä useammilla paikkakunnilla. Aina enemmän villiä luontoa raivataan kokonaan uuden, niin sanottua uusiutuvaa energiaa tuottavan energiajärjestelmän rakentamiseksi. Samalla sähkön ja energian kulutusta lisätään. Valtavasti energiaa vaativia datakeskuksia rakennetaan Suomeen. Mitään valoa ei ole näkyvissä. Niin sanotulla vihreällä siirtymällä ei ole mitään tekemistä vihreyden kanssa. Ilmastonmuutos ei ole mikään todellinen ongelma, siten minkäänlaisia toimenpiteitä ei myöskään tarvita. Tärkeintä olisi keskittyä ainoastaan ekokatastrofin ja luontokadon pysäyttämiseen asianmukaisin keinoin. Ainoastaan se on aitoa vihreyttä.
Ympäristökatastrofin perussyy on sama: ihmiskeskeisyys.
Luontokadon syy ovat ennen kaikkea ne arvot ja asenteet, jotka sallivat meidän käyttää luontoa loputtomasti hyväksemme. Ekokatastrofin pysäyttäminen edellyttää suuria muutoksia ihmisten arvoissa ja asenteissa sekä edelleen taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa rakenteissa.
Jos haluaisimme, pystyisimme helposti elämään planeetalla sopusoinnussa luonnon kanssa. Pystyisimme rakentamaan yhteiskuntia, jotka kunnioittavat luontoa, elävät sopusoinnussa sen kanssa ja antavat tilaa muille lajeille. Kun resurssit jaettaisiin tasaisesti, kaikille olisi tarpeeksi ruokaa ja perustarpeet täyttyisivät. Ekosysteemit kukoistaisivat. Asuminen, ruokatuotanto ja liikenne eivät vaadi suunnatonta luonnon hyväksikäyttöä, jos ne toteutetaan ekologisesti, taloudellisesti ja tehokkaasti.
Elämällä tasapainoisesti meidän ei tarvitsisi luopua mistään olennaisesta. Elämä voisi olla rikkaampaa, ei aineellisesti, vaan henkisesti.