syyskuu, 2026 |

Ruohonleikkuun järjettömyys

Liikun enimmäkseen pyörällä. Tällöin näkökentässäni ovat tienvarsien ruohikot ja se elämä, mitä siellä on vielä jäljellä. Siksi tulen pakostakin seuranneeksi tarkkaan mitä teiden varsilla tapahtuu. Välillä on ilahduttavaa nähdä paikkoja, missä on paljon kukkia ja hyönteisiä. Näin pitäisi olla joka paikassa teiden varsilla, koska heinikkojen ja pensaikkojen leikkaamisesta ei mielestäni ole mitään hyötyä. Kukoistavien niittyjen sijaan saamme autiomaita, jotka kuitenkin välillä ehtivät puhjeta kukkaan ennen seuraavaa tuhon aaltoa.

Koneellisessa ruohonleikkuussa elävä, villi, rehottava ja moninainen luonto poistetaan ja tilalle tulee steriili, köyhä, eloton ja tasalaatuinen nurmikko, missä mikään ei kuki eikä elä pitkään. Kun kauniit luonnonkukat ja kasvit poistetaan, hyönteisiltä viedään elinmahdollisuus. Hyönteiset, jotka eivät pysty lentämään karkuun, silvotaan. Kasveilla ja säästyneillä vähäisillä hyönteismäärillä on aikaa elää elämäänsä vain seuraavaan hyökkäykseen saakka. Vähemmän hyönteisiä syöviä lintuja pystyy elämään alueella. Ihmisen elinympäristö köyhtyy ja hänen oma hyvinvointinsa edellytykset heikentyvät.

Vuosia sitten ehdotin, että myös teiden varsille voitaisiin perustaa luonnonniittyjä luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Katso Luonnonniittyjä tienvarsille Nyt tapahtuu täysin päinvastoin. Teiden ja pyöräteiden varsilla heinikkoa ja pensaikkoa raivataan hyvin aggressiivisesti ja entistä leveämmältä alueelta. En ymmärrä mikä sen tarkoitus oikein on. Luonnon ja siitä välittävän ihmisen kannalta se on silkkaa tuhoa. Esimerkiksi yhdessä kohtaa oli tasattu pari muurahaispesää. Kun kukat leikataan, hyönteiset häviävät ja linnut vähenevät. Miksi koneita, öljyä ja miestyövoimaa haaskataan tällaiseen? Toimet ovat täysin ylimitoitettuja. Luontoa ei oteta millään lailla huomioon. Erään kerran kolme isoa konetta ajoi peräkkäin pakottaen minut pois pyörätieltä. Niillä ajeltiin peräti viisi metriä leveät kaistat sileiksi pyörätien ja metsänreunan välissä.

Annoin palautetta asiasta Jyväskylän kaupungille sekä Muuramen kunnalle. Tiedustelin syitä mielestäni täysin ylimitoitetulle toiminnalle. Jyväskylän kaupunki perusteli toimintaa liikenneturvallisuudella, ts. näkyvyyden parantamisella ja heiniin liukastumisen estämisellä sekä vieraslajien torjunnalla. Näkyvyys ei ole uskottava perustelu, koska matala heinikko ei heikennä autoilijoiden eikä muiden näkyvyyttä. Kaukana teistä olevia metsänreunan pensaikkoja leikataan, vaikka asutusalueilla ei ole hirvivaaraa. Lisäksi autotien ja metsänreunan välissä on jo näkyvyyden takaava pyörätie sekä sen ja autotien välinen leveä ruohikko. Autoilijoiden ja muiden teiden käyttäjien turvallisuuden parantamiseksi ja liukkauden estämiseksi riittäisi hyvin, että ruoho leikattaisi vain kapealta alueelta. Vieraslajien kuten lupiinin ja jättibalsamin torjunta eivät myöskään vaadi kuvatunlaisia toimia. Viiden metrin leveitä kaistoja on ajeltu joka paikassa alueilla, missä vieraslajeja ei kasva. Ympäristön siisteys ei ole myöskään perustelu ruohon leikkaamiselle, koska kukat eivät ole roskia.

Autoilijat, jalankulkijat, pyöräilijät ja alueen asukkaat eivät vaadi tienvarsien nykyisenlaista säntillistä ja ylimitoitettua parturointia. Useimmat pitävät kukista ja perhosista. Miksi sitten niille ei voida antaa enempää elinmahdollisuuksia?

Nähdäkseni todellinen syy ruohikoiden aggressiiviseen leikkaamiseen puistoissa, ulkoilualueilla, pihoilla ja teiden varsilla ei ole näkyvyys, liikenneturvallisuus, vieraslajien torjunta, siisteys, viihtyvyyden parantaminen, ei mikään näistä, vaan ainoastaan työllistäminen. Verovaroja käytetään tähän suureksi osaksi täysin turhaan toimintaan. Tämä on jatkunut vuosikymmeniä aina ruohonleikkurin keksimisestä ja sen markkinoinnin aloittamisesta saakka. Jos ruohonleikkuu ja kaikki muut vastaavat turhat työt lopetettaisiin, asianomaisilla ei olisi enää työtä. Heille pitäisi keksiä jotain järkevää tekemistä. Siksi jatketaan entiseen malliin ja vältetään asian pohtimista. Sivuhuomautuksena tunnustan, että olen itsekin nuorukaisena ollut muutaman kesän Jyväskylän kaupungilla työssä nurmikoita leikkaamassa. Homman mielekkyyttä en silloin muista pohtineeni.

Yleisessä tiedossa on ihmisen aiheuttama joukkosukupuutto ja luonnon moninaisuuden katoaminen. Ekokriisin aikakaudella nurmikoiden leikkaamisen käytäntö on vanhentunut, suorastaan rikollinen.

Ruohon leikkaamiseen tarvitaan koneita, isoja ja pieniä leikkureita ja polttoainetta. Kyseessä on iso business. Ruohonleikkuusta hyötyvät siis ainakin koneiden valmistajat sekä polttoaineen tuottajat ja myyjät. Valtio ja kunnat tukevat sitä, koska se tarjoaa ihmisille työtä, hankintojen kautta tuetaan teollisuutta ja rahan liikkuminen nostaa myös bruttokansantuotetta ja edesauttaa talouskasvua. Se ei haittaa, että ruohon leikkaaminen nykyisessä mittakaavassa on muuten täysin järjetöntä, tarpeetonta ja luonnolle tuhoisaa. Se on myös täysin ristiriidassa esimerkiksi EUn luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtäävien tavoitteiden kanssa. Olen nähnyt myös myrkyn kylväjiä työssään teiden varsilla. Torjunta aineilla on pitkäaikaiset haittavaikutukset ympäristöön.

Touhua seuratessa näyttää aivan siltä kuin kasvien ja hyönteisten elämää vihattaisiin. Näin ei varmaankaan ole, ne ovat ainoastaan yhdentekeviä. Luonnonkasveilla ja niillä elävillä moninaisilla ihmeellisillä hyönteisillä ei ole mitään arvoa, mitään olemassaolon oikeutta ihmisen hallitsemilla alueilla. Ne ovat merkityksettömiä. Ekosysteemien toimintaa ja ihmisen aiheuttamaa mittaamatonta haittaa ei ajatella. Ihmisten suhde luontoon on suuresti vääristynyt. Pienet elävät olennot ympäristössämme eivät herätä useimmille juuri kiinnostusta eivätkä myötätuntoa tai rakkautta. Vain ihminen, hänen mielihalunsa ja määräysvaltansa ovat tärkeitä.

Vielä syyskuussa kasvukauden loputtua meluisat leikkurit ajelevat siellä täällä haitaten ihmisten liikkumista ja aiheuttaen vaaraa, vaikka mitään leikkaamista ei juuri ole. Ruohonleikkaajien armeija on pidettävä työllistettynä koko kauden keväästä syksyyn.

Käsiteltävä esimerkki osoittaa miten talouskasvua saavutetaan kirjaimellisesti luontoa tuhoamalla. Suomen metsien avohakkuut ovat tietysti toinen vielä paljon merkittävämpi luontotuhon aiheuttaja. Meiltä otetaan pois verovarat, rehevät kukat ja hyönteiset ja saamme tilalle melua, saasteita ja elottomia ruohoautiomaita. Vain hyvin pieni osa koko kesäkauden kestävästä toiminnasta on todella tarpeellista. Suuri osa siitä on täysin turhaa. Toiminta ei varsinaisesti tuota mitään. Parempi olisi että vastaavat paskaduunit lopetettaisiin. Kunnat saisivat siten kipeästi tarvitsemiaan säästöjä.

Asun JVAn vuokra-asunnossa. Vuokranantajan puolesta pihapiirin hoidosta vastaa SOL huoltoyhtiö. Helvetillisen metelin saattelemana pihanurmikot leikataan säännöllisesti koko kesäkauden ajan, vielä syyskuussakin. Paljon paljon vähempi riittäisi hyvin. Vallitseva käytäntö aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Asukkaiden rauha viedään ja kukkien ja hyönteisten elinmahdollisuudet kaventuvat.

Ruohonleikkuu kotipihoilla on myös normi enemmistölle. Useimmat eivät välitä luonnonkukista ja hyönteisistä eikä luonnon monimuotoisuus ole heidän ongelmansa. Omakotitalon omistaja ajaa ahkerasti pihapiirinsä sileäksi meluisalla koneella pilaten samalla naapuriensa ja ohikulkijoiden elämän. Tai ehkä hän on jo ostanut uuden robottiruohonleikkurin. Mainostajat tietävät miten ihmiset saadaan hankkimaan kaikki uusimmat epäekologiset vempeleet entisten päätyessä kaatopaikoille. Eikö kotipiha, missä on paljon luonnonkasveja ja työnteisiä kuten perhosia ja kimalaisia, ole viihtyisämpi kuin eloton ruohokenttä tai laattakiveys? Vallitseva ruohonleikkuun käytäntö kertoo hyvin paljon suomalaisten luontosuhteesta. Sitä hädin tuskin on olemassa. Ainakaan siihen ei sisälly vastuuta luonnon tilasta ja hyvinvoinnista.

Tiedämme, että hyönteisten määrät ovat viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana romahtaneet Euroopassa ja lähes maailmanlaajuisesti. Siksi niitä olisi kaikin keinoin suojeltava. Olen aikaisemmin ehdottanut, että luonnonniittyjä perustettaisiin myös teiden varsille, turhaan tähän saakka. Teiden varret ovat tärkeitä kotimaisille luonnonkasveille ja monenlaisille hyönteisille, koska perinteisiä luonnonniittyjä on vähemmän. Jos nurmikoiden ja pientareiden annettaisiin rehottaa, ympäristömme rikastuisi huomattavasti. Myös hyönteisiä syövien lintujen kannat vahvistuisivat. Suuri toiveeni ja ideani on että pyöräteiden ja maanteiden väliset alueet säästettäisiin kokonaan luonnonniityiksi. Siitä olisi paljon iloa luonnolle ja ihmisille. Kun luonto voi hyvin, myös ihminen voi hyvin. Ja ilman monimuotoista ja puhdasta luontoa ihminenkään ei voi hyvin.

Miljoona koiraa, neljäsataa sutta

Suomessa elää vuonna 2026 noin 430 luonnonvaraista sutta ja lähes miljoona koiraa. Tämä kertoo jotain suomalaisten luontosuhteesta. Monirotuinen koira on ihmisen alun perin sudesta muokkaama. Uljaat villieläimet on käytännössä vaihdettu ihmisen jalostamiin sekasikiöihin.

Maailman nisäkkäistä vain pieni osa koostuu enää villieläimistä. Maailman kaikkien nisäkkäiden painomassasta ihmiset muodostavat kolmasosan, kotieläimet ja tuotantoeläimet kaksi kolmasosaa ja villit nisäkkäät vain 4 prosenttia. Villit nisäkkäät on siis korvattu tuotantoeläimillä ja lemmikeillä.

Koirat vahingoittavat ja purevat vuosittain satoja ihmisiä Suomessa. Susia ammutaan luvan kanssa tai laittomasti sillä perusteella, että ne tappavat joskus koiria. Susia tapetaan myös lasten suojelemiseksi, vaikka koirat ovat syyllisiä päällekarkauksiin.

Koirat vievät kirjaimellisesti elintilan villeiltä susilta.

Koirien ja muiden lemmikkien ruokkimiseen ja hoitoon vaadittava tuotanto kaventaa ja köyhdyttää villiä luontoa ympäri maailman. Koirien ja muiden lemmikkieläinten pitäminen nykyisessä mittakaavassa on ekologisesti kestämätöntä kuten useimmat asiat kulutuskulttuurissamme.

Monissa Euroopan maissa susia on paljon enemmän kuin Suomessa ja niitä suojellaan paljon paremmin. Pohjoisessa Suomessa poronhoitoalueiden läheisyydessä susia ammutaan jopa helikoptereista luonnonsuojelualueilla. Suomalaiset eivät taida ollakaan niin luontorakasta kansaa kuin uskotellaan.

Haitalliset ja epäekologiset koirat

En ole koiraihminen. Koirat eivät pidä minusta enkä minä niistä. Vuosien varrella olen oppinut inhoamaan ja vihaamaan koiria. Niitä on joka puolella. Niitä on aivan liikaa. Niistä on pelkkää harmia. Isoista tai pienistä koirista ei voi koskaan etukäteen tietää miten ne käyttäytyvät. Omistajat eivät hallitse niitä. Niiden aggression kohteeksi voi joutua missä vaan ja milloin vain. Vapaana olevat koirat ovat rynnänneet perääni lenkeillä, pyöräretkillä ja hiihtoretkillä. Niiden räksytys voi viedä rauhan milloin vain ja missä vain. Erässä omakotitalossa kaksi tai kolme isoa erityisen aggressiivista ja kovaäänistä koiraa tekee naapurien ja muiden liikkujien elämän helvetiksi vähintään kilometsin säteellä. Omistaja on vastuussa koiransa käytöksestä. Koiran sinulle henkilökohtaisesti osoittama aggressiivinen haukunta lähietäisyydellä on pelästyttävä ja hyvin epämiellyttävä kokemus. Sillä on suunnilleen sama merkitys kuin itse sanoisi ilman mitään aihetta koiranomistajalle tai jollekin satunnaiselle ihmiselle, että haista paska. Olen oppinut kiertämään koirat kaukaa.

Koira on ihmisen alun perin sudesta jalostama ja muokkaama sekasikiö.

Suomessa on lähes miljoona koiraa, mutta jäljellä enää vähän yli neljäsataa luonnonvaraista sutta. Tämä kertoo jotain suomalaisten luontosuhteesta.

Ekologisesta näkökulmasta useimmat lemmikkieläimet ovat haittaeläimiä, jotka kuluttavat valtavasti planeetan rajallisia resursseja ja vievät tilaa villiltä luonnolta. Lemmikkien ruokkimiseen vaadittava tuotanto kaventaa ja köyhdyttää villiä luontoa maailmanlaajuisesti. Köyhissä maissa tuotetaan länsimaiden lemmikkieläimille ruokaa kun oma väestö kärsii nälästä. Kissat ja koirat eivät ole kasvissyöjiä, joten niiden ruokkimiseen kuluu paljon luonnonvaroja. Amazonin sademetsää raivataan soijan kasvattamiseen, mitä tarvitaan kanojen rehuksi, jotka päätyvät ihmisen lisäksi koirien ruuaksi. Ylikalastetuista maailman hupenevista kalakannoista suuri osa saaliista päätyy rehuksi, mm. kissanruuaksi.

Koirien ja kissojen hoitotuotteet kuten punkkishampoot ovat myrkyllisiä luonnolle ja linnuille.

Suuret kauppaketjut myyvät monenlaisia tarvikkeita lemmikeille. Tuotannon ja jätteiden ekologinen haitta on valtava. Eläinlääkärit sekä sterilointi klinikat kuluttavat myös rajallisia luonnonvarojamme.

Kuinka paljon Suomen lähes miljoona, 800 000, koiraa kuluttaa luonnonvarojamme? Kissoja on Suomessa suunnilleen yhtä paljon kuin koiria. Entä globaalisti, mikä on kaikkien maailman koirien ekologinen haittavaikutus? Kuinka paljon kaikki muut lemmikkieläimet kuluttavat rajallisia luonnonvarojamme?

Suomalainen idylli näyttää edelleen olevan auto, asuntolaina, kaksi lasta ja koira. Koirien ja muiden lemmikkien pito on yksi suomalaisten ylikulutuksen ilmentymä monien joukossa. Suomi on ylikulutuksen kärkimaita. Liika raha aiheuttaa kaiken ihmiselle ja luonnolle haitallisen turhuuden.

Lemmikkien pito ilmentää ihmisen kieroutunutta luontosuhdetta. Luonto on olemassa pääasiallisesti vain ihmisen tarpeita varten. Eläimillä ei ole oikeuksia. Vääristynyt suhde luontoon, missä luonnonvarat ja eläimet ovat riiston ja hyväksikäytön kohteita, on kapitalismin perua.

Rakkautta luontoa ja eläimiä kohtaan voisi parhaiten osoittaa luopumalla lemmikkieläimistä. Eläinrakkaus pitäisi kohdistaa lemmikkien sijasta villeihin eläimiin ja luontokappaleisiin. Silloin ihminen myös ottaisi enemmän vastuuta niiden hyvinvoinnista ja niiden elinympäristöjen suojelusta. On rikastuttavaa kehittää luontotuntemustaan ja löytää rakkaudellinen suhde kukkiin, hyönteisiin, lintuihin ja villieläimiin. Esimerkiksi omalla parvekkeellani kasvaa kotimaisia luonnonkukkia. Hyönteiset ja pikkulinnut viihtyvät siksi siellä. Harakat käyvät tonkimassa biojätteitä, jolloin astioita ei tarvitse niin usein tyhjentää. Pikkulintujen kuten varpusten ja tiaisten lisäksi harakat ovat melko kesyjä ystäviäni.

Luonnon monimuotoisuuden katoaminen, syväekologia ja uusi luontosuhde

Ainoa todellinen ongelma planeetalla on luonnon tuhoutuminen ja ekosysteemien luhistuminen.

Mikä on ihmisen olemassaolon oikeutus ekokriisin aikakaudella? Mikä on ihmisen elämän tarkoitus kuudennen joukkosukupuuton aiheuttajana?

Miten voimme elää tällä planeetalla kylvämättä kuolemaa ja kiihdyttämättä luontokatoa?

Suurvallat liittolaisineen sotivat keskenään ja suuryhtiöt keskittyvät voittojen tekemiseen samalla kun luonto kuolee ja tuhoamme elämän edellytykset jälkipolvilta.

Koska ihmisiä on aivan liikaa, 8 miljardia, ja maapallon väkiluku vain kasvaa, ihminen on käytännössä yhä arvottomampi tuholainen planeetalla.

Ihmisen arvo on kokenut inflaation, koska ihmisiä on aivan liikaa. Liika ihmismassa kuormittaa samalla sekä luontoa että yhteiskuntaa ja estää meitä elämästä arvokasta, vapaata ja tasapainoista elämää.

syväekologia

Maailmanlaajuisen ekokatastrofin keskellä ihmiskeskeisyys kuten humanismi ei ole enää käytännöllinen, oikea ja toimiva filosofia.

Ekologisesta näkökulmasta ihminen ei ole jumalallinen, viisas eikä tärkeä, vaan tuholainen ja haittalaji, uhka kaikille muille lajeille, itselleen ja koko planeetalle.

Syväekologia tarjoaa perustan, arvot ja ratkaisut kuluvalle vuosituhannelle elinkelpoisen planeetan turvaamiseksi.

Meidän on siirryttävä ihmiskeskeisestä ajattelutavasta luonto- ja ekosysteemikeskeiseen ajattelutapaan.

Keskipisteenä on elämän suojelu, mikä merkitsee käytännössä ekosysteemien suojelua.

Asenne muuttuu jyrkästi kun tajuamme, että luonto, biosfääri, on ihmistä tärkeämpi.

Ihminen ei voi olla luontoa tärkeämpi. Biosfääri kokonaisuutena on tärkeämpi kuin ihminen, koska ihminen on vain yksi laji muiden joukossa. Voisimmeko ajatella, että ihminen on yhtä tärkeä ja arvokas kuin muut lajit, mutta ei tärkeämpi ja arvokkaampi?

Maapallo ei ole vain ihmistä ja ihmisen hyvinvointia varten. Elinympäristöt kuuluvat kaikille elämänmuodoille. Ihmisellä ei ole oikeutta tuhota luontoa mielin määrin ja aiheuttaa lajien kuudetta joukkosukupuuttoa.

Aarno Naessin syväekologian mukaan kaikilla elävillä olennoilla on itseisarvo tai luontainen arvo. Elämän monimuotoisuus on itseisarvo, joka on riippumaton ihmisen antamasta käytännöllisestä, taloudellisesta tai muusta arvosta. Ihmisillä ei ole oikeutta vähentää tätä rikkautta ja monimuotoisuutta yli välttämättömien tarpeidensa.

Ihmisellä ei ole oikeutta hyväksikäyttää ja tuhota luontoa mielin määrin.

Ihmisen mielihalut eivät saa olla luonnon kantokykyä tärkeämpiä. Tähän saakka luonto kaikkine lajeineen on ollut vailla mitään oikeuksia. Ihmisen oikeudet ja vapaudet eivät enää saa mennä luonnon oikeuksien ylitse. Nykyisessä järjestelmässä yhtiöiden oikeudet menevät lähes kaiken muun edelle. Esimerkiksi kun uusia kaivoksia halutaan perustaan Suomeen, edes luonnonsuojelulait eivät enää turvaa alueita.

Kaikilla eliölajeilla on oikeus elää. Ihmisen harjoittama lajisorto on lopetettava.

Pentti Linkolaa mukaillen elämänsuojelu, ekofilosofia, merkitsee radikaalia muutosta länsimaisessa ajattelussa, täydellistä näkökulman vaihdosta. Se edellyttää luopumista ihmiskeskeisestä ajattelutavasta ja siirtymistä ekosysteemikeskeiseen ajattelutapaan. Keskipisteenä ei ole enää ihminen, ihmisen tarpeet, halut ja toiveet. Luonnon kantokyky ja tasapaino on asetettava kaiken muun edelle. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on asetettava ihmisen toissijaisten tarpeiden edelle.

Nykyisen järjestelmän alaisuudessa meillä ei ole toivoa. Tähän asti kapitalistisen talous- ja yhteiskuntajärjestelmän rakentaminen ja tukeminen sen itse aiheuttaminen kriisien ja ongelmien takia on ollut tärkeämpää kuin mikään muu. On selvää, että biosfäärin säilyttäminen on tärkeämpää kuin kaiken tuhoavan kapitalistisen talousjärjestelmän pelastaminen. Superrikkaiden varallisuuden kasvattaminen ei voi olla tärkeämpää kuin ekosysteemien pelastaminen.

ihmisen hyvinvointi ja luonto

Monimuotoiset ja hyvinvoivat ekosysteemit ovat monella tapaa myös ihmisen elinehto ja hyvinvoinnin perusta. Biodiversiteetti myötävaikuttaa inhimillisen ja ei-inhimillisen elämän kukoistamiseen planeetalla. Nykyinen luontoa riistävä kapitalistinen järjestelmä tuhoaa myös ihmisen elämän, toimeentulon ja hyvinvoinnin perustan ja aiheuttaa yhä enemmän pahoinvointia kaikille.

Luonnon köyhtymisen seurauksena myös ihmisen elinolosuhteet heikkenevät.

Kun ihminen toimii luontoa vastaan, hän toimii itseään vastaan.

Ilman rikasta luontoa ympärillämme maapallosta tulee ihmisten ylikansoittama, ruma, epäviihtyisä ja yhä kammottavampi paikka elää.

Suomessa ilma on saastunutta, vesistöt ylikuormittuneita, metsät hakattu ja suot ojitettu. Luonnon lajikirjo köyhtyy vuosi vuodelta ja niiden kannat pienenevät. Vaarantuneiden ja uhanalaisten listalle päätyy yhä enemmän lajeja. Esimerkiksi lintukantojen taantuminen on hälyttävää. Ihmisten terveys heikkenee ja yleinen pahoinvointi lisääntyy. Siten luonnon suojelussa on kyse myös ihmisen suojelusta.

Luonto on terveytemme, elinvoimaisuutemme ja hyvinvointimme perusta. Kun luontosuhteemme heikentyy, ympäristömme pilaantuu ja ravinnon laatu huononee, myös terveytemme heikkenee.

uusi luontosuhde

Huoli ja ahdistus ympäristöstä ovat aitoja ja hyviä tunteita, jotka on mahdollista kanavoida elämäntaparemonttiin ja toimintaan luonnonsuojelun puolesta.

Selviytyäkseen ihmiskunnan on perustettava uusi ekologinen kulttuuri.

Pelkkien puheiden ja aikomusten sijasta meidän on oikeasti siirryttävä kestävään elämäntapaan.

Meidän on hylättävä kokonaan kapitalistinen kulutuskulttuuri

ja rakennettava uusi ekologinen kestävä kulttuuri.

Meidän on paettava teho- ja tuhoyhteiskunnasta ja lakattava osallistumasta sen käytäntöihin.

Avainasemassa on ihmisen luontosuhteen korjaaminen.

Yksilön pitää löytää aito, toimiva ja hyvä luontosuhde.

Yhteiskunnan pitää omaksua sivistynyt ympäristösuhde.

Meidän pitää irtautua markkinatalouden vääristämästä luontosuhteesta ja kokemistavasta ja palauttaa takaisin alkuperäinen ja luonnollinen luontosuhde ja kokemistapa. Luonnon kautta voimme palautua yhteiskunnan aiheuttamasta turtumuksesta ja pettymyksestä ja löytää uuden kokemisen herkkyyden. Huomaamme mitä kipua ja kärsimystä yhteiskunta aiheuttaa ja miten luonto lohduttaa, parantaa ja eheyttää.

Meidän tulee irtautua talouskasvuun pyrkivän tehoyhteiskunnan pakottamasta kiireestä ja tehokkuudesta. Sen sijaan voimme toimia omilla ehdoillamme yhteistyössä luonnon ja maailmankaikkeuden rytmien kanssa paremman maailman puolesta.

Luonnon hyväksikäyttämisen sijaan voimme oppia rakastamaan ja kunnioittamaan luontoa: kukkia, hyönteisiä, puita, lintuja ja kaloja.

Voimme kokea elämän pyhänä.

Voimme nähdä ja kokea luonnon pyhänä ja jumalallisena.

Voimme osoittaa kunnioituksemme ja kiitollisuutemme maailmankaikkeudelle ja nähdä sen kauneuden ja arvoituksellisuuden.

Voimme oppia arvostamaan luonnon kauneutta, harmoniaa ja monimuotoisuutta.

Voimme tuntea yhteenkuuluvuutta kaiken elollisen kanssa.

Maa planeetta tarjoaa meille ylenpalttisesti luonnon antimia ja rikkauksia. Ahneille kapitalisteille mikään ei riitä. Kun maaperästä halutaan saada kaikki irti, se köyhtyy eikä tuota enää mitään. Kun meriä ryöstökalastetaan, kalakannat romahtavat, ekosysteemin toiminta häiriintyy eikä kalaa riitä enää kenellekään. Jos hyödynnämme ja käytämme luonnonvaroja kestävästi, niistä riittää kaikille. Ylikuluttamisen sijaan voinne opetella elämään mahdollisimman kestävästi ja tasapainossa luonnon kanssa. Kestävässä ja ekologisessa sivilisaatiossaihmisten toimet eivät enää saisi ylittää luonnon kantokykyä ja tasapainoa.

Lähteet

Linkola, Pentti Toisin ajattelijan päiväkirjasta.

Arne Naess Syväekologia

Luontosuhde ja luontokato

Luonnonjärjestelmien luhistuminen on pahin ongelma planeetallamme.

Ihminen on planeetan pahin tuholainen ja haittalaji.

Luonnon monimuotoisuuden häviäminen ihmisen toimesta on aikamme polttavin kysymys. Siksi myös ihmisen suhde luontoon on aikamme tärkein kysymys. Ekokriisin syynä on ihmisen vääristynyt suhde luontoon. Yhteys luontoon on katkennut.

Ihmiskeskeisyyden eri muodot ovat tukeneet vuosisatoja luonnon hallintaa ja hyväksikäyttämistä. Siihen on kuulunut usko ihmisen ylemmyyteen ja paremmuuteen muuhun luontoon verrattuna.

Kapitalistinen ja kristillinen kulttuuri katsoo, että ihminen on luonnon yläpuolella.

Länsimaiselta, kristilliseltä, tieteelliseltä ja kapitalistiselta sivilisaatiolta puuttuu luonnon kunnioitus ja arvostaminen. Sille on ominaista luonnon hyväksikäyttö ja alistaminen. Emme juuri osaa emmekä yritä elää sopusoinnuissa luonnon kanssa, oppia luonnosta.

Kristinuskolla, kapitalismilla, tieteellä ja teknologialla on kaikilla ylimielinen asenne luontoa kohtaan.

Kapitalismi on johtanut luonnosta vieraantumisen ja vääristyneeseen luontosuhteeseen

Kapitalistisilla joukkoyhteiskunnilla on riistävä, alistava ja hyväksikäyttävä suhde luontoon.

Kapitalismi on raakaa ja sivistymätöntä luonnon hyväksikäyttöä. Luonto nähdään omaisuutena jota voi vapaasti hyödyntää.

Kapitalistisessa markkinatalous ja tehotuotanto järjestelmässä jokainen ajattelematon ja aivopesty yksilö on luonnon riistäjä ja tuhoaja. Kestämättömän elämäntapansa ja ylikulutuksensa kautta hän osallistuu päivittäin kapitalistien järjestelmän luonnon uhraamiseen voitontavoittelun alttarille.

Urbaani ihminen on vieraantunut luonnosta. Kulutusyhteiskunnassa ihmisiltä on kadonnut luonnollinen solidaarisuus ja yhteenkuuluvuus luonnon eliöiden kanssa. Yhteys luontoon on katkennut.

Kaupunkilaistunut kuluttaja ei käsitä luonnon monimuotoisuuden merkitystä. Hän ei tunne luontoa. Hän ei osaa arvostaa luontoa. Hän osallistuu päivittäin omalla elämäntavallaan ja ylikulutuksellaan luonnon tuhoamiseen kotimaassaan ja ympäri maailman. Suomalainen kuluttaa neljä kertaa yli maapallon kantokyvyn. Kuinka moni pysähtyy miettimään sitä? Kuinka moni muuttaa kulutustottumuksiaan?

Kapitalististen yhteiskuntien tähänastinen suhtautuminen muuhun luontoon, kasveihin ja eläimiin, on ollut alhainen. Tapa kohdella luontoa on todella sivistymätön ja raaka brutaali. Luontoa on kohdeltu ikään kuin se olisi ehtymätön resurssi ja kaatopaikka.

Esimerkkejä ekosysteemejä vahingoittavasta toiminnasta ovat vaikkapa metsien ja sademetsien kaataminen avuhakkuilla, tehomaatalous ja siihen liittyvä torjunta aineiden käyttö, säätelemätön kaivostoiminta, liikakalastus maailman merissä ja saasteiden, jätteiden ja kemikaalien pidäkkeetön kylväminen ympäristöön.

Sama brutaali hyväksikäyttö ja sorto ilmenevät siinä miten kapitalistinen valtajärjestelmä kohtelee globaalin etelän maita ja kansalaisia pyrkiessään anastamaan niiden luonnonvarat. Työläisten oikeuksien ja palkkojen polkeminen länsimaissa on toinen esimerkki kapitalistisesta riistosta.

Kapitalismia luonnehtii välineellinen suhde luontoon. Luonto nähdään hyödynnettävänä resurssina, jonka tehtävänä on palvella ihmisen taloudellisia ja teknologisia pyrkimyksiä.

Eliölajit ovat säälimättömän riiston ja hyväksikäytön kohteena ja usein täysin tarpeettoman joukkotuhonnan kohteena.

Kapitalistisessa kulutuskulttuurissa rahaa ja tavaroita pidetään tärkeämpinä kuin ihmeellisiä eläviä olentoja ympäristöissämme. Hyvin monet ihmiset eivät rakasta luontoa kovinkaan paljoa. He rakastavat enemmän autoja, kodinkoneita, hajuvesiä, matkapuhelimia, pehmomeluja, muotivaatteita yms.. Mitä enemmän haalimme turhaa tavaraa, sitä vähemmän ympärillämme on enää elämää. Yhteyttä ei haluta nähdä. Aivoton kuluttaja ei halua ottaa vastuuta luontokadosta. Se on joidenkin muiden ongelma.

Kapitalismiin liittyy olennaisesti villieläinten ja muiden elämänmuotojen oikeudeton kohtelu, lajisorto. Esimerkkinä tästä on joidenkin lajien metsästys sukupuuton partaalle, tuotantoeläinten tehdaskasvatus ja eläinkokeet. Muiden lajien oikeudeton kohtelu ja alistaminen ovat eettisesti vähintään yhtä alhaisia käytäntöjä kuin ihmisorjuus ja rasismi.

Kapitalististen joukkoyhteiskuntien järjestelmällinen luonnon alistaminen ja tuhoaminen on hyökkäyssotia, rotusortoa ja orjuutta vielä pahempi rikos.

Tiede on suurimmaksi osaksi valjastettu palvelemaan ihmisen luonnon hallinnan pyrkimystä ja teknologista kehitystä.

Geeniteknologia on viimeisimpiä esimerkkejä ihmisen pakkomielteisestä luonnon hallinnasta ja tieteen käytöstä luonnon alistamiseen.

Ihminen on kaikkialla planeetalla muiden elämänmuotojen täysipainoinen hyväksikäyttäjä ja sortaja, tasapainoton häirikkö ja julma murhaaja.

Luonnosta vieraantuminen seurauksena voimme niin kevyesti toteuttaa jokapäiväisiä rikoksia, sortoa ja julmuuksia muita lajeja kohtaan. Elämäntavallamme aiheutamme luontokatoa monin eri tavoin, joita emme tule ajatelleeksi, suorasti ja epäsuorasti, tuottajana ja kuluttajana, työssä ja vapaa ajalla. Ylikulutus on näistä suurin yksittäinen syy. Valtaamme yhä enemmän elintilaa muilta lajeilta tuotantolaitoksiin, asumiseen ja liikenteeseen. Kylvämme yhä enemmän jätteitä ja myrkkyjä ympäristöömme.

Epäekologisen elämäntapamme aiheuttama kärsimys ja tuho luonnolle on peitelty ja etäännytetty niin että se on helppoa unohtaa. Ekosysteemien toimintaa ja luontokatoa ei ajatella. Vain ihminen, hänen oikkunsa ja mielihalunsa ovat tärkeitä.

Pienet elävät olennot keskellämme kuten vaikkapa hyönteiset eivät herätä useimmille juuri kiinnostusta eivätkä myötätuntoa tai rakkautta. Ihmisen hallitsemilla alueilla esimerkiksi luonnonkasveilla ja niillä elävillä moninaisilla ihmeellisillä hyönteisillä ei ole mitään arvoa, mitään olemassaolon oikeutta. Ne ovat merkityksettömiä. Kuitenkin ne äärimmäisen merkittäviä toimivalle ekosysteemille ja vaikuttavat esimerkiksi lintujen elinmahdollisuuksiin.

Kansakunnan henkisen kehityksen ja sivistyksen aste on kuinka luontoa ja ympäristöä kohdellaan.

Kapitalistisissa yhteiskunnissa talouskasvu on asetettu tärkeimmäksi päämääräksi. Talouskasvun asettamien yhteiskunnan korkeimmaksi päämääräksi on barbaarista, ympäristön kannalta suorastaan rikollista. Rajallisella planeetalla ei voi olla rajatonta kasvua.

Ekologisuuteen ja kestävyyteen pyrkivässä yhteiskunnassa luonnonvaroja hyödynnettäisiin viisaasti, säästeliäästi ja harkiten. Tuotanto ja investoinnit kohdistettaisiin tarpeellisiin, välttämättömiin ja hyödyllisiin asioihin. Valtio noudattaisi säästäväisyyttä ja kohtuutta. Ihmisiä kannustettaisiin säästäväisyyteen, kulutuksen vähentämiseen, omavaraisuuteen ja ekologiseen elämäntapaan. Kulutusyhteiskunnassa asia on täysin päinvastoin. Tuhlausta ja haaskausta ja suositaan. Kulutuskulttuuria ylläpidetään kaikkialle tunkeutuvalla mainostamisella. Markkinoinnin kautta ihmisille luodaan yhä uusia keinotekoisia tarpeita. Valtio elää yli varojensa ja hukkuu jättivelkaan, jotta voitaisiin tuottaa ja kuluttaa yhä enemmän. Suureksi osaksi turhien tavaroiden tuottamista, kuluttamista ja rahtaamista ympäri maailman suositaan. Valtio ostaa velaksi miljardeilla aseita, jotta se voisi jatkaa ekosysteemeille ja ihmiskunnalle tuhoisaa sotimista nyt ja tulevaisuudessa.

Luonnon hävittäminen ympäri maailman tapahtuu suureksi osaksi turhan, turhuuden takia. Vain hyvin pieni osa kaikesta ihmisen tekemästä työstä ja erityisesti tavaratuotannosta on todella tarpeellista ja hyödyllistä.

Talouskasvu kulutuksen kautta on koko yhteiskuntaa ohjaava tärkein arvo, ei suinkaan ekologisuuteen ja kestävyyteen pyrkiminen. Hallitukset ja suuryhtiöt puhuvat ekologisuudesta ja kestävyydestä useimmiten vain viherpesun ja markkinoinnin vuoksi ilman mitään todellista pyrkimystä niihin. Ympäri maailman luonto uhrataan joka päivä talouskasvun alttarille. Silmiemme edessä katoava luonto ei merkitse mitään kasvun ja kehityksen asianajajille, valtapuolueille ja aivottomille kerskakuluttajille.

Suurinta luontokatoa aiheuttaa nykyään Suomessa ja muualla niin sanottu vihreä siirtymä. Yhä uusia kaivoksia perustetaan. Tehottomat tuulimyllyt pilaavat kansallismaisemamme yhä useammilla paikkakunnilla. Aina enemmän villiä luontoa raivataan kokonaan uuden, niin sanottua uusiutuvaa energiaa tuottavan energiajärjestelmän rakentamiseksi. Samalla sähkön ja energian kulutusta lisätään. Valtavasti energiaa vaativia datakeskuksia rakennetaan Suomeen. Mitään valoa ei ole näkyvissä. Niin sanotulla vihreällä siirtymällä ei ole mitään tekemistä vihreyden kanssa. Ilmastonmuutos ei ole mikään todellinen ongelma, siten minkäänlaisia toimenpiteitä ei myöskään tarvita. Tärkeintä olisi keskittyä ainoastaan ekokatastrofin ja luontokadon pysäyttämiseen asianmukaisin keinoin. Ainoastaan se on aitoa vihreyttä.

Ympäristökatastrofin perussyy on sama: ihmiskeskeisyys.

Luontokadon syy ovat ennen kaikkea ne arvot ja asenteet, jotka sallivat meidän käyttää luontoa loputtomasti hyväksemme. Ekokatastrofin pysäyttäminen edellyttää suuria muutoksia ihmisten arvoissa ja asenteissa sekä edelleen taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa rakenteissa.

Jos haluaisimme, pystyisimme helposti elämään planeetalla sopusoinnussa luonnon kanssa. Pystyisimme rakentamaan yhteiskuntia, jotka kunnioittavat luontoa, elävät sopusoinnussa sen kanssa ja antavat tilaa muille lajeille. Kun resurssit jaettaisiin tasaisesti, kaikille olisi tarpeeksi ruokaa ja perustarpeet täyttyisivät. Ekosysteemit kukoistaisivat. Asuminen, ruokatuotanto ja liikenne eivät vaadi suunnatonta luonnon hyväksikäyttöä, jos ne toteutetaan ekologisesti, taloudellisesti ja tehokkaasti.

Elämällä tasapainoisesti meidän ei tarvitsisi luopua mistään olennaisesta. Elämä voisi olla rikkaampaa, ei aineellisesti, vaan henkisesti.