Liikun enimmäkseen pyörällä. Tällöin näkökentässäni ovat tienvarsien ruohikot ja se elämä, mitä siellä on vielä jäljellä. Siksi tulen pakostakin seuranneeksi tarkkaan mitä teiden varsilla tapahtuu. Välillä on ilahduttavaa nähdä paikkoja, missä on paljon kukkia ja hyönteisiä. Näin pitäisi olla joka paikassa teiden varsilla, koska heinikkojen ja pensaikkojen leikkaamisesta ei mielestäni ole mitään hyötyä. Kukoistavien niittyjen sijaan saamme autiomaita, jotka kuitenkin välillä ehtivät puhjeta kukkaan ennen seuraavaa tuhon aaltoa.
Koneellisessa ruohonleikkuussa elävä, villi, rehottava ja moninainen luonto poistetaan ja tilalle tulee steriili, köyhä, eloton ja tasalaatuinen nurmikko, missä mikään ei kuki eikä elä pitkään. Kun kauniit luonnonkukat ja kasvit poistetaan, hyönteisiltä viedään elinmahdollisuus. Hyönteiset, jotka eivät pysty lentämään karkuun, silvotaan. Kasveilla ja säästyneillä vähäisillä hyönteismäärillä on aikaa elää elämäänsä vain seuraavaan hyökkäykseen saakka. Vähemmän hyönteisiä syöviä lintuja pystyy elämään alueella. Ihmisen elinympäristö köyhtyy ja hänen oma hyvinvointinsa edellytykset heikentyvät.
Vuosia sitten ehdotin, että myös teiden varsille voitaisiin perustaa luonnonniittyjä luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Katso Luonnonniittyjä tienvarsille Nyt tapahtuu täysin päinvastoin. Teiden ja pyöräteiden varsilla heinikkoa ja pensaikkoa raivataan hyvin aggressiivisesti ja entistä leveämmältä alueelta. En ymmärrä mikä sen tarkoitus oikein on. Luonnon ja siitä välittävän ihmisen kannalta se on silkkaa tuhoa. Esimerkiksi yhdessä kohtaa oli tasattu pari muurahaispesää. Kun kukat leikataan, hyönteiset häviävät ja linnut vähenevät. Miksi koneita, öljyä ja miestyövoimaa haaskataan tällaiseen? Toimet ovat täysin ylimitoitettuja. Luontoa ei oteta millään lailla huomioon. Erään kerran kolme isoa konetta ajoi peräkkäin pakottaen minut pois pyörätieltä. Niillä ajeltiin peräti viisi metriä leveät kaistat sileiksi pyörätien ja metsänreunan välissä.
Annoin palautetta asiasta Jyväskylän kaupungille sekä Muuramen kunnalle. Tiedustelin syitä mielestäni täysin ylimitoitetulle toiminnalle. Jyväskylän kaupunki perusteli toimintaa liikenneturvallisuudella, ts. näkyvyyden parantamisella ja heiniin liukastumisen estämisellä sekä vieraslajien torjunnalla. Näkyvyys ei ole uskottava perustelu, koska matala heinikko ei heikennä autoilijoiden eikä muiden näkyvyyttä. Kaukana teistä olevia metsänreunan pensaikkoja leikataan, vaikka asutusalueilla ei ole hirvivaaraa. Lisäksi autotien ja metsänreunan välissä on jo näkyvyyden takaava pyörätie sekä sen ja autotien välinen leveä ruohikko. Autoilijoiden ja muiden teiden käyttäjien turvallisuuden parantamiseksi ja liukkauden estämiseksi riittäisi hyvin, että ruoho leikattaisi vain kapealta alueelta. Vieraslajien kuten lupiinin ja jättibalsamin torjunta eivät myöskään vaadi kuvatunlaisia toimia. Viiden metrin leveitä kaistoja on ajeltu joka paikassa alueilla, missä vieraslajeja ei kasva. Ympäristön siisteys ei ole myöskään perustelu ruohon leikkaamiselle, koska kukat eivät ole roskia.
Autoilijat, jalankulkijat, pyöräilijät ja alueen asukkaat eivät vaadi tienvarsien nykyisenlaista säntillistä ja ylimitoitettua parturointia. Useimmat pitävät kukista ja perhosista. Miksi sitten niille ei voida antaa enempää elinmahdollisuuksia?
Nähdäkseni todellinen syy ruohikoiden aggressiiviseen leikkaamiseen puistoissa, ulkoilualueilla, pihoilla ja teiden varsilla ei ole näkyvyys, liikenneturvallisuus, vieraslajien torjunta, siisteys, viihtyvyyden parantaminen, ei mikään näistä, vaan ainoastaan työllistäminen. Verovaroja käytetään tähän suureksi osaksi täysin turhaan toimintaan. Tämä on jatkunut vuosikymmeniä aina ruohonleikkurin keksimisestä ja sen markkinoinnin aloittamisesta saakka. Jos ruohonleikkuu ja kaikki muut vastaavat turhat työt lopetettaisiin, asianomaisilla ei olisi enää työtä. Heille pitäisi keksiä jotain järkevää tekemistä. Siksi jatketaan entiseen malliin ja vältetään asian pohtimista. Sivuhuomautuksena tunnustan, että olen itsekin nuorukaisena ollut muutaman kesän Jyväskylän kaupungilla työssä nurmikoita leikkaamassa. Homman mielekkyyttä en silloin muista pohtineeni.
Yleisessä tiedossa on ihmisen aiheuttama joukkosukupuutto ja luonnon moninaisuuden katoaminen. Ekokriisin aikakaudella nurmikoiden leikkaamisen käytäntö on vanhentunut, suorastaan rikollinen.
Ruohon leikkaamiseen tarvitaan koneita, isoja ja pieniä leikkureita ja polttoainetta. Kyseessä on iso business. Ruohonleikkuusta hyötyvät siis ainakin koneiden valmistajat sekä polttoaineen tuottajat ja myyjät. Valtio ja kunnat tukevat sitä, koska se tarjoaa ihmisille työtä, hankintojen kautta tuetaan teollisuutta ja rahan liikkuminen nostaa myös bruttokansantuotetta ja edesauttaa talouskasvua. Se ei haittaa, että ruohon leikkaaminen nykyisessä mittakaavassa on muuten täysin järjetöntä, tarpeetonta ja luonnolle tuhoisaa. Se on myös täysin ristiriidassa esimerkiksi EUn luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtäävien tavoitteiden kanssa. Olen nähnyt myös myrkyn kylväjiä työssään teiden varsilla. Torjunta aineilla on pitkäaikaiset haittavaikutukset ympäristöön.
Touhua seuratessa näyttää aivan siltä kuin kasvien ja hyönteisten elämää vihattaisiin. Näin ei varmaankaan ole, ne ovat ainoastaan yhdentekeviä. Luonnonkasveilla ja niillä elävillä moninaisilla ihmeellisillä hyönteisillä ei ole mitään arvoa, mitään olemassaolon oikeutta ihmisen hallitsemilla alueilla. Ne ovat merkityksettömiä. Ekosysteemien toimintaa ja ihmisen aiheuttamaa mittaamatonta haittaa ei ajatella. Ihmisten suhde luontoon on suuresti vääristynyt. Pienet elävät olennot ympäristössämme eivät herätä useimmille juuri kiinnostusta eivätkä myötätuntoa tai rakkautta. Vain ihminen, hänen mielihalunsa ja määräysvaltansa ovat tärkeitä.
Vielä syyskuussa kasvukauden loputtua meluisat leikkurit ajelevat siellä täällä haitaten ihmisten liikkumista ja aiheuttaen vaaraa, vaikka mitään leikkaamista ei juuri ole. Ruohonleikkaajien armeija on pidettävä työllistettynä koko kauden keväästä syksyyn.
Käsiteltävä esimerkki osoittaa miten talouskasvua saavutetaan kirjaimellisesti luontoa tuhoamalla. Suomen metsien avohakkuut ovat tietysti toinen vielä paljon merkittävämpi luontotuhon aiheuttaja. Meiltä otetaan pois verovarat, rehevät kukat ja hyönteiset ja saamme tilalle melua, saasteita ja elottomia ruohoautiomaita. Vain hyvin pieni osa koko kesäkauden kestävästä toiminnasta on todella tarpeellista. Suuri osa siitä on täysin turhaa. Toiminta ei varsinaisesti tuota mitään. Parempi olisi että vastaavat paskaduunit lopetettaisiin. Kunnat saisivat siten kipeästi tarvitsemiaan säästöjä.
Asun JVAn vuokra-asunnossa. Vuokranantajan puolesta pihapiirin hoidosta vastaa SOL huoltoyhtiö. Helvetillisen metelin saattelemana pihanurmikot leikataan säännöllisesti koko kesäkauden ajan, vielä syyskuussakin. Paljon paljon vähempi riittäisi hyvin. Vallitseva käytäntö aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Asukkaiden rauha viedään ja kukkien ja hyönteisten elinmahdollisuudet kaventuvat.
Ruohonleikkuu kotipihoilla on myös normi enemmistölle. Useimmat eivät välitä luonnonkukista ja hyönteisistä eikä luonnon monimuotoisuus ole heidän ongelmansa. Omakotitalon omistaja ajaa ahkerasti pihapiirinsä sileäksi meluisalla koneella pilaten samalla naapuriensa ja ohikulkijoiden elämän. Tai ehkä hän on jo ostanut uuden robottiruohonleikkurin. Mainostajat tietävät miten ihmiset saadaan hankkimaan kaikki uusimmat epäekologiset vempeleet entisten päätyessä kaatopaikoille. Eikö kotipiha, missä on paljon luonnonkasveja ja työnteisiä kuten perhosia ja kimalaisia, ole viihtyisämpi kuin eloton ruohokenttä tai laattakiveys? Vallitseva ruohonleikkuun käytäntö kertoo hyvin paljon suomalaisten luontosuhteesta. Sitä hädin tuskin on olemassa. Ainakaan siihen ei sisälly vastuuta luonnon tilasta ja hyvinvoinnista.
Tiedämme, että hyönteisten määrät ovat viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana romahtaneet Euroopassa ja lähes maailmanlaajuisesti. Siksi niitä olisi kaikin keinoin suojeltava. Olen aikaisemmin ehdottanut, että luonnonniittyjä perustettaisiin myös teiden varsille, turhaan tähän saakka. Teiden varret ovat tärkeitä kotimaisille luonnonkasveille ja monenlaisille hyönteisille, koska perinteisiä luonnonniittyjä on vähemmän. Jos nurmikoiden ja pientareiden annettaisiin rehottaa, ympäristömme rikastuisi huomattavasti. Myös hyönteisiä syövien lintujen kannat vahvistuisivat. Suuri toiveeni ja ideani on että pyöräteiden ja maanteiden väliset alueet säästettäisiin kokonaan luonnonniityiksi. Siitä olisi paljon iloa luonnolle ja ihmisille. Kun luonto voi hyvin, myös ihminen voi hyvin. Ja ilman monimuotoista ja puhdasta luontoa ihminenkään ei voi hyvin.