Avainsana-arkisto: turvallisuuspolitiikka

Suomen vaarallinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

      Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kulmakiviä on toisen maailmansodan jälkeen ollut puolueettomuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus. Suomella ja Ruotsilla on ollut tärkeä tehtävä ylläpitää rauhaa ja vakautta pohjolassa.

      Suomi on yhä enemmän luopunut onnistuneesta ja rauhan taanneesta ulkopoliittisesta linjasta.

      Vuoden 1947 Pariisin rauhansopimus sitoo Suomen ja Venäjän pidättäytymään hyökkäyksistä toisiaan vastaan ja kieltää niitä osallistumasta liittoihin, jotka on suunnattu osapuolia vastaan. Naton isäntämaa sopimuksen mahdollistamat kansainvälisten joukkojen sotaharjoitukset maaperällämme rikkovat selkeästi Pariisin rauhansopimusta. Sopimus on solmittu vuonna 2014 Naton ja hallituksen välillä. Lapin rauhanpuolustajat toteavat 2017 kannanotossaan, että sitä ei ole käsitelty eduskunnassa. Hallituksen sijaan sopimuksen allekirjoitti Suomen puolustusvoimien komentaja. Uusi hallitus toimii aivan kuin sopimus olisi pätevä. Ilman virallista sopimusta Suomi on Yhdysvaltojen liittolainen aivan kuten se oli Natsi-Saksan liittolainen vuonna 1941. On syytä olla varuillaan. Tämän päivän asetelmassa hyvin paljon samankaltaista kuin toisen maailmansodan aatossa. Nyt Saksan sijasta aggressiota Venäjää johtavat Yhdysvallat, Nato ja EU. 

                      perusteeton idän uhka   

       Idän uhkaa käytetään verukkeena lännen militarismille, asevarustelulle ja ydinaseiden levittämiselle. 

       Sotilaallisesti Venäjä ei voi olla uhka Euroopalle, jonka aseistus on moninkertainen siihen verrattuna. Venäjän sotilasbudjetti on vaivaiset 8% Naton vastaavasta. Venäjä on sotilaallisesti yhdenvertainen Yhdysvaltojen ja Naton kanssa, ainoastaan ydinaseiden kohdalla, ellei nykyään peräti edellä niitä.     

      Venäjän ulkopolitiikka on rauhanomaista ja sovittelevaa. Sen sotilasoppi on puolustuksellinen. Yhdysvaltojen ulkopolitiikka on aggressiivista ja määräilevää. Sen sotilasoppi on avoimesti hyökkäävä. Siihen sisältyy esim. ennalta ehkäisevä sota ja taktisten ydinaseiden käyttö ensi-iskussa.  

       Venäjä on noudattanut kansainvälistä lakia eikä se ole vallannut tai epävakauttanut muita maita (Krimin tapausta on kommentoitu myöhemmin tässä artikkelissa). Yhdysvallat ja Nato sen sijaan ovat jatkuvasti rikkoneet kansainvälistä lakia ja miehittäneet, pommittaneet ja epävakauttaneet maita.   Ne ovat osallistuneet sijaissotiin ja tukeneet terroristijärjestöjä. Ne ovat järjestäneet vallankaappauksia ja hallitusten vaihdoksia lukuisissa maissa.

       Kautta historian lännen imperialistiset valtiot ovat yrittäneet vallata ja alistaa Kiinan ja Venäjän.

              Lännen hegemonia pyrkimys  

    Puolueettomasti asiaa tarkastellen jännitystä ja konfliktia luovat nimenomaan länsiliittouman varustelu, sotaharjoitukset ja painostus.

        Toisin kuin länsimaiset poliitikot ja propagandamediat asian esittävät, Pohjois-Korea, Venäjä, Iran ja Kiina eivät ole mikään uhka, vaan ongelman aiheuttaa lännen hegemoniapyrkimys ja laajentumishalu.  Venäjän, Kiinan ja Pohjois-Korean ydinaseet ovat viime kädessä näiden maiden ainoa varma turva lännen aggressiota kohtaan. Irakilla ja Libyalla ei ollut niitä ja maat vallattiin ja tuhottiin.

       Yhdysvaltojen johtaman lännen turvallisuuspolitiikassa ei tosiasiallisesti ole juurikaan kyse puolustuksesta, vaan hyökkäyksistä muita valtioita vastaan, imperiumin laajentamisesta ja maailmanvalloituksesta. Lännen ulkopolitiikassa ei myöskään todellisuudessa ole kyse demokratian levittämisestä ja ihmisoikeuksista, joita käytetään vain ideologisena sumuverhona ja oikeutuksena, vaan uusien alueiden ja maiden liittämisestä sen hallitseman kapitalistisen markkinatalouden piiriin. Sotavoimien ja Naton tehtävänä on laajentaa läntistä äärimonopolikapitalistista järjestelmää. Sotaoperaatioiden ja valloitusten kautta ylikansallisille jättiyhtiöille turvataan uusia riiston kohteita, halpatuotanto alueita ja markkina-alueita.  

        Yhdysvaltojen johtama länsi-imperiumi ei tavoittele rauhaa maan päälle, vaan ylivaltaa, joka saavutetaan aseiden, sotien ja valloitusten kautta kuten se on tehnyt kautta historian.

        Läntinen sotateollinen ryhmittymä tarvitsee vihollisia, koska ilman vihollisia asetuotannolta ja militarismilta putoaa pohja pois. Siksi kumppanuutta ja rauhaa on ehdottomasti vältettävä.    

    Vaikka kylmä sota päättyi, Yhdysvallat aloitti sen uudestaan, vaikka sille ei enää ole mitään oikeutusta eikä perustelua.

      Nykyinen länsimaiden ulkopoliittinen linja on vanhentunutta. Se vaarantaa maailmanrauhan ja uhkaa koko ihmiskunnan tulevaisuutta.

      Yhdysvaltojen taloudellisen ja sotilaallisen hegemonian romahdus on suuri toivo maailman kansoille. Tästä on onneksi tänä päivänä olemassa vahvoja viitteitä. Se tarjoaisi mahdollisuuden vaihtoehtoisen, inhimillisemmän, oikeudenmukaisemman ja rauhanomaisen kansainvälisen järjestelmän luomiseen.  

       Tulevaisuus ei kuulu lännelle. Moninapainen maailmanjärjestelmä ja moniarvoinen maailma ovat parempi vaihtoehto meille kaikille.

                                EU jäsenyys ja Nato  

      EUn Maastrichtin ja Lissabonin sopimusten myötä kaikkien jäsenmaiden,  mukaan lukien puolueettomien maiden, täytyi tunnustaa Yhdysvaltojen johtaman Naton  ensisijaisuus puolustuksessa ja sotilaallisissa asioissa.

       EU jäsenyyden, entisten Hornet hävittäjien ja Naton isäntämaa sopimuksen kautta Suomi on epävirallisessa mutta kuitenkin tosiasiallisessa sotilaallisessa liitossa Yhdysvaltojen ja Naton kanssa

       EU jäsenyyden ja Naton varsinaisen jäsenyyden tai kumppanuuden kautta Euroopan maat ovat menettäneet itsemääräämisen ja demokraattisen päätösvallan omasta itsenäisestä ulkopolitiikasta. EUn ja Naton kautta  Washington hallitsee länttä.   

        EUn ja Naton kautta EU maat on saatu osallistumaan Yhdysvaltojen sotaoperaatioihin entisessä Jugoslaviassa, Afganistanissa, Irakissa, Libyassa, Jemenissä ja Syyriassa. EU maiden avustuksella Washington on tuhonnut seitsemän muslimimaata viidessätoista vuodessa. EUn ja Naton kautta Washington on ajanut Euroopan vastakkain Venäjän kanssa. Peter Koenig on todennut, että EUn ulkopolitiikkaa johtaa varsinaisesti Nato.

       Kaikki EUn ja Naton jäsenmaat on velvoitettu toimeenpanemaan Yhdysvaltojen määräämiä talouspakotteita maita vastaan, jotka se haluaa vallata tai tuhota. EU määrää siten talouspakotteita lukemattomia sellaisia täysin harmittomia maita vastaan kuin Venezuela, Iran, Venäjä ja Valko-Venäjä. Meidän pitäisikin asettaa rajoja ja sanktioita militaristiselle USAlle eikä rauhanomaisille, sosialistisille ja kommunistisille valtioille. 

      Yhdysvaltojen ja Naton sotapolitiikka tuottaa hävitettyjä maita, humanitaarisia kriisejä ja jatkuvasti paisuvat pakolaisvirrat Eurooppaan.

         Suomesta on tulossa avoimesti imperialistinen ja militaristinen valtio  –   Yhdysvaltojen käsikassara pyrkimyksessä alistaa loputkin maailman maat sen brutaalin vallan alaisuuteen.       

        Naton sotaharjoitukset Venäjän naapurimaissa –  sodan uhka kasvaa         

        Naton sotilastukikohdat ja joukot ovat ympäröineet Venäjän maalla, merellä ja ilmassa. Se käy lukuisia sotaharjoituksiaan aivan Venäjän rajoilla kuten itämerellä ja mustalla merellä. Naton joukot ovat voimistaneet toimintaansa myös Itä-Euroopan maissa. Kiina on samanlaisen piirityksen kohteena.

     Venäjän ympäröiminen ydinaseilla ja Naton sotaharjoitukset sen naapurimaissa lisäävät sotilaallista jännitettä. Sodan syttymisen ja ydinsodan mahdollisuus vain kasvaa. Venäjän johto on syystä selvästi tuonut esiin huolensa sen rajoilla tapahtuvasta varustautumisesta ja sotilaallisesta toiminnasta. 

        Venäjän on pakko vastata EUn ja Naton toimiin. 1.3 2018  Putin esitteli uudet ydinasejärjestelmät, jotka vastausta Yhdysvaltojen sen lähialueille sijoittamiin ydinaseisiin. 

      Yhdysvaltojen ja EUn järjestämä kansainvälisen lain vastainen vallankaappaus Ukrainassa suisti maan sisällissotaan. Valtaan nostettiin Venäjän vastainen hallinto ja uusnatsit. Sotilasstrategisen turvallisuutensa takaamiseksi Venäjän täytyi liittää Krimin niemimaa itseensä.

        Nyt EU ja Yhdysvallat masinoivat vastaavaa värivallankumousta ja vallanvaihtoa Valko-venäjällä, mistä maan nykyiset levottomuudet kertovat. Maanjohtaja leimataan tyypillisesti diktaattoriksi kuten yleensä kaikki länsimaiden aggression kohteena olevien maiden johtajat. 29.8. 2020 vihreä ulkoministerimme tapaa Valko-Venäjän oppositiota. Mikä törkeys ja tekopyhyys! EU ei kunnioita maan itsemääräämistä, demokratiaa ja laillisesti valittua johtajaa. Yhdessä CIAn kanssa vehkeillään vallanvaihtoa.              Sitä tukee länsimaisten ihmisoikeusjärjestöjen tyypillinen propaganda ihmisoikeusrikkomuksista niin kuin lännen tukemien sortovaltioiden (kuten Israelin sortaman Palestiinan ja Saudi-Arabian) ihmisoikeudet eivät olisikaan maailman huonoimmat. Mikä oikeutus lukuisiin kansanmurhiin syyllisillä johtavilla länsivaltioilla on syyttää muita maita ihmisoikeusrikkomuksista kun ne itse rikkovat niitä ja sallivat niitä rikottavan jatkuvasti.  

      15. 2. 2021 Suomen ja Venäjän ulkoministerit tapaavat. Haavisto syyttelee Venäjää Krimin miehityksestä ja lännen rahoittaman ja tukeman opposition oikeutetusta tukahduttamisesta. Lavrov toteaa, että EU on harjoittanut viimeiset seitsemän vuotta sellaista politiikkaa talouspakotteineen, että se on tuhonnut yhteistyön perustukset. Lavrov huomioi osuvasti, että EU maiden ulkopoliittinen linja sanellaan Brysselissä ja maiden edustajat toistavat sitä sanatarkasti. Haavisto toteaakin, että EU:n kannat ovat myös Suomen kantoja. Ulkoministerimme on Pentagonin ja EUn ohjaama sätkynukke, joka ajaa meitä sotaan Venäjän kanssa. Mikä tomppeli! Hävettää koko Suomen kansan puolesta.              

       Venäjä voi olla uhka Suomelle vain kun se tuntee itsensä uhatuksi. Tästä asetelmastahan talvisotakin alkoi. Nykyisen ulkopoliittinen linjan ja Nato lähentymisen vaara on, että Suomesta tulee suurvaltakonfliktin uhri aivan kuten toisessa maailmansodassa. Ulkopoliittisen typeryyden takia Suomi joutui tuolloin tarpeettomaan sotaan ja menetti arvokkaita maa-alueitaan, vaikka Neuvostoliitto tarjosi sille vaihtokauppana sen pääkaupunki Leningradin lähellä sijaitsevasta Karjalasta vielä isompia maa-alueita muualta. Sama typeryys on tällä hetkellä huipussaan.

       Suomen ja Naton sotilaallinen yhteistyö ja sen ruokkima vastakkainasettelu Venäjän kanssa eivät paranna, vaan huonontavat maamme turvallisuusasemaa. Naton sotaharjoitukset maassamme ja hävittäjien ja sotilashelikopterien jyrinä taivaalla eivät lisää turvallisuutta, vaan päinvastoin turvattomuutta. Sotaa on ilmassa.

      Suomen tulisi irrottautua liittoutumattomuuden kumoavasta ja sen turvallisuuden vaarantavasta Naton isäntämaasopimuksesta. 

     Suurin uhka Euroopalle ja koko planeetalle ovat Yhdysvaltojen ja Naton ajama aggressiivinen militarismi ja fasismi.

      rauhanpolitiikka

        Turvallisuutta lisäävät hyvät naapurisuhteet ja diplomatia, eivät aseet. Riidan kylväminen tulee suomelle myös taloudellisesti kalliiksi. Menetämme suuren osan idän kaupan valtavista mahdollisuuksista. Vastakkainasettelut on purettava. Asevarustelun ja sotapolitiikan tilalle rauhan politiikka

       Ihmiskunta ei tule menestymään kasvattamalla vastakkainasettelua, kilpailua ja väkivaltakoneistoja. Sen sijaan tarvitsemme ihmiskunnan ykseyden, yleisen veljeyden ja solidaarisuuden vahvistamista.

      Valistunut ihminen ei samastu länteen eikä itään eikä vihamielisyyttä luoviin ryhmiin tai liittoutumiin, vaan ihmiskuntaan kokonaisuutena. Hän ei tunne olevansa ensisijaisesti vain tietyn maan kansalainen vaan maailman kansalainen.