Nykyään ekologinen kriisi tiedostetaan yleisesti. Ekokriisi on kaikkien tiedossa ja kaikkialla näkyvissä. Kaikki tietävät, että villi luonto on katoamassa. Kaikki tietävät, että nykymeno ei voi jatkua loputtomiin. Kuitenkaan ekokriisiä koeta eikä ymmärretä tarpeeksi syvästi eikä kohdata riittävällä vakavuudella. Asiaan suhtaudutaan edelleen hyvin pinnallisesti ja vastuuttomasti. Tämä näkyy esimerkiksi hallitusohjelmassa sekä ihmisten kulutuskäyttäytymisessä.
Todellisuutta ei haluta kohdata. Luontoa rapauttavia ja saastuttavia käytäntöjä ei haluta muuttaa. Ekokriisin aiheuttamaa yhteiskuntajärjestelmää ei yritetä korjata.
Koska useimmille ilmastonmuutos ja ekologinen kriisi ovat sekoittunet toisiinsa, selkeä ymmärrys asioista puuttuu. Ilmastonmuutos on valhetta, mutta ekokriisi, luonnon monimuotoisuuden katoaminen, on totta. Ilmastonmuutoksesta ei ole mitään merkkejä, koska kaikki havaitut äärimmäiset sääilmiöt ovat normaalin rajoissa, mutta luontokato tapahtuu silmiemme edessä. Lintujen laulu vähenee.
Kansainväliset yhteisöt ja järjestöt, yritykset, hallitukset ja kansalaisjärjestöt puhuvat kaikki kestävästä kehityksestä. Kaikkialla käytetään kestävyyden ja vihreyden retoriikkaa. Termejä ekologinen, vihreä, kestävä, puhdas ja vastuullinen viljellään yhä enemmän. Niitä hyödynnetään kaikessa mainonnassa ja markkinoinnissa. Olemme siirtyneet viherpesun aikakaudelle.
Mitään aidosti kestävää elämää länsimaiset kansainväliset järjestöt ja hallitukset eivät edistä. Kulutuskulttuuri ei voi mitenkään olla kestävää. Velkavetoiseen talouskasvuun perustuvat yhteiskunnat eivät voi mitenkään olla kestäviä. Riittää, että käytetään vain viherpesua ja kestävyyden retoriikkaa ja propagandaa ja jatketaan samaan malliin.
Ongelman aiheuttavaa järjestelmää ei olla muuttamassa. Ratkaisuksi on löydetty kaikenkattava viherpesu. Siksi nykyään kaikki pitää maalata vihreäksi. Riittää, että asiat muuttuvat kuluttajien ja kansalaisten mielikuvissa. Heidät pitää saada uskomaan, että kuljemme kohti kestävämpää ja ekologisempaa tulevaisuutta. Heidät pitää saada uskomaan, että hallitukset tekevät vaadittavat muutokset heidän puolestaan.
Ympäristöä kiihtyvää vauhtia tuhoavia rakenteita ja käytäntöjä ei haluta eikä yritetä lainkaan muuttaa. Kapitalistinen järjestelmä on pyhä, sitä ei pidä muuttaa millään tavalla. Sitä ei pidä muuttaa ekologisesti kestävämmäksi, oikeudenmukaisemmaksi eikä rauhanomaisemmaksi. Kestävyys ja vihreys eivät ole todellisia arvoja. Järjestelmää ohjaa taloudellinen kasvu, voitonteko ja ahneus eikä esimerkiksi järki ja rakkaus luontoa kohtaan. Kilpailu, sotilaallinen vastakkainasettelu, raha ja voitonteko sivuuttavat kaiken muun.
Aidosti kestävää tuotantoa on maailmassa melko vähän. Reilut ja kestävästi tuotetut ja valmistetut tuotteet olisivat huomattavasti kalliimpia. Paikallinen ja omavarainen tuotanto on huomattavasti ekologisempaa kuin nykyinen globaali kapitalismi, missä tavaroita rahdataan ympäri maailman.
Mikään kapitalistinen tuotanto tuskin voi olla kestävää. Sijoituksille odotetaan aina korkeaa tuottoa. Sitä saavutetaan vain kun ympäristöhaitoista ei oteta vastuuta ja kun verotus on kevyttä. Vapaana riehuva kapitalismi on koko ongelman juuri.
”Vihreä siirtymä” luontoa raivaamalla on hyvä esimerkki viherpesusta. Uuden energiantuotantojärjestelmän rakentaminen aiheuttaa valtavaa luontokatoa ympäri maailman
”Vihreä siirtymän” tarkoitus ei ole pelastaa planeettaa, vaan kapitalismi. Siten se onkin vihreyden vastakohta. ”Vihreä siirtymä” merkitsee globaaleille ylikansallisille yrityksille vielä tavanomaista parempia liiketoimintamahdollisuuksia, koska hankkeita tuetaan auliisti kansalaisten verorahoista.
Ikävä kyllä suuri osa ihmistä näyttää uskovan vihreisiin valheisiin, että vihreän siirtymän kautta suojellaan sekä ilmastoa että ympäristöä ja että sen kautta myös jotenkin ihmeenomaisesti suojeltaisiin luonnon monimuotoisuutta.