Avainsana-arkisto: meditaatio

Keskustelu7

OL Luin pari kirjoitustasi ja tykästyin. Antahkarana kiinnitti huomioni. Kauniisti puettu sanoihin mitä on hengessä liikkuminen kosmisilla tasoilla. En tiedä kuinka moni pitää kosmisia kanavia auki, ja välittää valoa ja totuutta hengen tasoille. Linkittyminen korkeammille tasoille luo merkitystä, rauhaa ja harmoniaa minulle. Olen lukenut joitain kirjoja, mutta myös pitänyt kanavat auki. Jokainen löytää totuuden kuitenkin sisältänsä, mitään ei pidä seurata sokeana vaan ammentaa siitä minkä jo tiedät. Kyse on enemmänkin muistamisesta kuin uuden oppimisesta. Sieluja ei ole monia vaan sanoisin että yksi, joka on laajentanut olomuotoansa olemalla kaikessa olemassa. Josta saamme Jumala käsitteen, joka on jokaisessa läsnä. Hengen tasoja on lukemattomia. Kuin radiokanavia, joissa olet mukana liikkuvaa virtaa. Kun ymmärtää miten kanavat toimivat voit vaihdella niitä. Kun ymmärrät että kyse on energiasta eri värähtelytasoilla, voit oppia niistä. Kun ymmärrät että olet sekä vastaanotin että lähettäjä, voit päättää mitä energia tasoja lähetät ja vastaanotat. Kyse on oikeastaan melkein tieteestä, siinä mielessä että on olomuoto, energiat, lainalaisuudet. Tosin ei samat joita käytetään havainnoimaan fyysistä maailmaa, fyysisin aistein. Elämä on kaunista.

TV Mukavaa saada tällaista postia välillä ja myönteistä palautetta. Kirjoitin kyseiset jutut vuosia sitten. Nykyään olen harrastanut (pääasiassa lukemalla) enemmän yhteiskunnallisia kysymyksiä ja maapallon tilaan ja tulevaisuuteen liittyviä asioita ihan konkreettisella tasolla. Tähän liittyen osallistuin juuri viikonloppuna Maan ystävien syysväentapaamiseen.

Henkiset tasot ulottuvuudet ovat melko hämäriä. Niitä voi jäsentää ja niistä voi puhua monella tavalla. Mielestäni totuutta ja valoa ei tarvitse välittää hengen tasoille, vaan sen tasoilta ympäröivään maailmaan. Avainkysymys on se miten kanavoida henkinen energia alas käytännön elämään. Kirjoittelen mielelläni jos sinulle tulee jotain sanottavaa tai kysyttävää. Olen oikeassa että henkinen opas tulee löytää sisimmästään, ei mistään muualta. Valoa totuuden tielläsi.

OL Jokainen on osa kollektiivista tajuntaa ja ryhmä sielua. Hengessä, kuten fyysisesti ihmiset ovat erilaisissa ryhmissä arjessa mukana. Väillä tietoisesti, pakosta, velvollisuudesta, mistä syystä tahansa. Aina kun liikut julkisesti jossa on muita ihmisiä niin sinulla on mahdollisuus olla mukana yhteydessä heihin ryhmätajunnan kautta. Lapsena pelkäsin olla ryhmissä, sain paniikki kohtauksia ja ahdistusta. Koska tunsin ryhmätajunnan virran vieraana ja pelottavana. Nykyään ymmärrän että siihen voi vaikuttaa. Se on melkein kuin läsnäolevaan meditointia, energiaa ei tarvi kutsua periaatteessa alas tai ylös. Siirrät vain huomaamattomasti itsesi tietoisesti ryhmätajuntaan mukaan ja olet mitä olet. Jos olet valoa silloin jaat sen muiden kanssa ja he eivät edes tiedä mistä on kysymys.

Luin netistä kokeesta jossa oli laitettu buddha munkkeja suuriin kaupunkeihin ja seurattiin miten rikollisuus tasot noissa kaupungeissa laskivat sillä ajalla. Hengen ja energioiden kanssa työskenteleminen on hyvin vastuullista, tai vastuu kasvaa tiedon lisääntyessä. Myöskin intuitiivista, tiesipä ihminen ympärillä vaikuttavista energioista tai ei niin hän on joka tapauksessa osa hengen ja energian osaa kuten fyysistä.

 Minkäslainen paikka shambhalla on? Olen saattanut nähdä siitä useamman kerran unta.  Jossain vaiheessa koulutusta, herää kysymys että mitä teen tällä kaikella tiedolla. Oletettavasti oppiminen jatkuu ja jatkuu, jos on valmis niin tietoisuus lisääntyy entisestään kuvittelisin. On hienoa että olet löytänyt kutsumusta auttaa ihmisiä ja maapalloa. maailmassa on moni asia hurjan epäoikeuden mukaisesti organisoitua.

TV  Kellään ei ole samanlaista näkökulmaa kuin itsellä. Siten meillä on annettavaa toinen toisillemme. Arkinen käytännön peruspsykologia on mielestäni monta kertaa käyttökelpoisempaa itsensä ymmärtämisessä ja ohjaamisessa ja kanssakäymisessä kuin henkinen tai esoteerinen tieto. Aina ei tarvita hämmentäviä ja yleviä esoteerisia ja henkisiä oppeja ja käsitteitä. Asiat voi näyttää selkeämmiltä, oma toiminta voi olla rationaalisempaa ja tuloksellisempaa. Kyse on aina kuitenkin yksilöistä, kuinka esoteerista henkistä tai tavallista psykologista tietoa soveltaa ja käyttää.

Ryhmätajunta voidaan myös ymmärtää tavallisen psykologian, arkijärjen tai esoteerisen tiedon pohjalta. Ihmisten kohtaaminen ja vuorovaikutus. onhan siinä paljon mystistä ja selittämätöntäkin. Ryhmässä oleminen ja ihmisen kohtaaminen voi olla avartavaa ja voimaannuttavaa tai sitten tylsää ja uuvuttavaa. Esimerkiksi Maan ystävien viikonloppuna liikuin koko ajan tylsistymisen ja voimaantumisen ja innostumisen välillä riippuen tapaamistani ihmisistä ja kuulemisestani esitelmistä ja keskustelujen laadusta. Joillakin on kykyä inspiroida toisia ihmisiä, hyvä puhuja tai esitelmöitsijä on sellainen.

Suhtaudun skeptisesti näkemykseen että meditionti vähentäisi rikollisuutta, sama uskomus kuuluu TM liikkeeseen. Rukouksen voimalla auttaminen ja parantaminen ovat samankaltaisia menetelmiä. Maailman muuttamiseen tai yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan käytännön toimintaa.

Silloin kuin olin hyvin tunteellisesti sisällä esoteerisessa opetuksessa pystyin kokemaan ja hahmottelemaan Shamballan luonteen voimakkaasti. Nyt en enää tiedä, en ole ajatellut koko asiaa.

Oppiminen jatkuu ja tietoisuus lisääntyy, se on itsestämme kiinni. Evoluutio ei kuljeta meitä eteenpäin sillä tavalla että voisimme olla passiivisia vapaamatkustajia. Mitä tiedolla pitäisi tehdä, sitä itsekin mietin monesti. Pitäisi olla aktiivisempi ja osallistua yhteiskuntaan, tulla aktivistiksi.

Moni asia on epäoikeudenmukaisesti järjestetty, todellakin näin. Kun perehdyin maailmantalouteen, kehitysmaakysymyksiin, suurvaltapolitiikkaan, sotiin ja konflikteihin ja yhteiskunnallisuus kysymyksiin, oli suorastaan järkytys tajuta kuinka laajaa ja syvää riisto ja sorto maailmassa on. Valtiot harjoittavat sitä, ja vielä verorahoillamme.

OL Välillä saa nähdä miten ns. Ihmeet tapahtuvat, kun korkeammalta tuleva valo saavuttaa fyysisen ulottuvuuden. Tapahtuma sarja on moniulotteinen, jossa fyysisen mielen on luovuttava rajallisuus ajattelusta ja antauduttava korkeamman hyvän tahtoon joka on rajaton sekä tahtoo parasta. Tulee mieleen kuin planeetat olisivat samassa linjassa, tai kun portit jotka johtavat korkeampaan yhteiseen hyvään auki. Ihmismieli on rajallinen, kapinoidessaan mikä on mahdollista tai mahdotonta. Kuin ihminen itse olisi portti, joka säätelee mitä sallii tulla läpi fyysiselle tasolle.

Maailmassa on monia tasoja matalia että korkeita. Se mitä näemme toiminnan tasolla tapahtuvan kertoo miltä tasoilta teot ovat lähtöisin. Sanoisin että yksilö voi vaikuttaa maailmaan vain omilla teoillaan ja sillä miltä tasolta teot tulevat. Jos toimimme siitä käsin mitä näemme fyysisin silmin ja kuten maailma toimii, silloin kopioimme samaa dataa eteenpäin. Mutta jos päätämme itse mitä päästämme kuullusta itseemme ja eteenpäin, silloin vasta käytämme vapaata tahtoa. Se on kapinointia massavirtaa vastaan, joka on täysin sallittua.

TV Henkiset kokemuksesi ovat varmaan aitoja, en epäile sitä. Tulkintasi niistä vaan ovat omiasi. Itse en väitä, etteikö henkisesti esim. meditoimalla tai rukouksella voisi lainkaan vaikuttaa maailman menoon, suhtaudun vain skeptisesti siihen.

OL Olen 28 vuotias kristitty. Henkisesti herkkä ja intuitiivinen. Luotan enemmän sisäiseen ääneen totuutta etsiessäni. Olen tutkinut mytologiaa, historiaa, filosofiaa, salatieteitä, psykologiaa, yrttejä, astrologiaa, henkistä kehitystä… Herkkyyteni on välillä aistimista muilla kuin kuudella aisteilla. Se avaa ovia kollektiiviseen tajuntaan, telepatiaan, kosmokseen, ajan verhon taa. Tarkoitukseni on ymmärtää ja oppia totuutta.

Matkan varrella olen ymmärtänyt että mikään ei ole yksinkertaista tai kaksinkertaista vaan elämä linkittyy lukemattomiin olemassaolon ulottuvuuksiin ja kerroksiin. Se mikä tapahtuu ylhäällä tapahtuu alhaalla. Elämä ei ole minulle vain mitä silmillä näkee. Koska olen kokenut monia asioita jotka ovat ajaneet kyseenalaistamaan pintapuolisen. Voisin sanoa niin radikaalisti että ilman olemassaolon tarkoitusta ja pohjaa, ei ole merkitystä. Jokaisella on oma totuus, jota seurata. Jos seuraisi toisen totuutta on kuin eläisi toisen elämää. Olen oppinut elämän aikana että luomme itse todellisuutemme ja totuutemme. Myöskin sen että asiat on koettava itse, eikä seurattava sokeana. Tiesin lapsesta asti etten voi perustella järkevästi vanhemmilleni näkemyksiä tai tiedon lähdettä joilla tiesin asioita. On asioita joita en voi järjellä edes itselleni perustella, vain ymmärtää kokemuksia

Miten perustelisit jälleensyntymisen sellaiselle joka ei siihen usko? Näin vastoin uskomuksiani lapsena hyvin yksityiskohtaisia unia ensimmäisestä maailmansodasta. Mietin vieläkin että itävalta-unkari ovat yhtenäinen maa. Ja muistan punaisen savuisen taivaan, pommikoneet, vallihaudat jotka olivat velliä ja ruumiin osia ympäriinsä. Kuulustelut ja kidutus kuoleman.

Oikeastaan mitä enemmän olen oppinut hyväksymään itseni osaksi tätä elämää, niin en ota enää asioita niin henkilökohtaisesti. Menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus nivoutuu päällekkäin jolloin menneisyyden voi kokea uudestaan ja myös luoda huomisen. Aika on oikeastaan illuusio, niin suhteellista että tunnetilat muuttavat sitä jatkuvasti. Tietoisuus kun voi olla vapaa tilan ja ajan kahleista.

 TV Uuteen aikakauteen sisältyy mielestäni juuri vapaus dogmeista,  auktoriteeteista, oman sisimmän kuunteleminen ja sisäisen totuuden etsiminen. Uuden aikakauden henkisyyteen liittyy myös näkemys eri uskontojen yhteisestä perustasta ja niiden yhdisteleminen samaan tapaan kuin sinäkin teet.  Siinä pyritään löytämään oma yksilöllinen uskonto. Uskonnollisuus on henkisyyttä. Henkisyys on yksilöllistä ja epädogmaattista ja kokemukseen perustuvaa.

Kuvaat itseäsi kristittynä. Se on ainakin kirkkojen piirissä varsin tarkasti määritelty oppi. Jälleensyntyminen, johon uskot, ei virallisesti kuulu kristillisyyteen. Olen muuten skeptinen myös jälleensyntymistä sekä siihen liittyviä muistoja kohtaan. En kiellä jälleensyntymisen mahdollisuutta, en vain oikein usko että asiasta voisi saada luotettava tietoa. Se voi olla jonkinlainen järkeilyyn perustuva uskomus. Mutta jos järkeilee toisella tavalla, silloin voi päätyä toisenlaiseen sen kieltävään näkemykseen. Itse yritän löytää mielekkyyden yksin tästä elämästä, mutta se ei läheskään aina onnistu. Täytyy siis hyväksyä myös elämän mielettömyys ja tarkoituksettomuus. Jos oma elämä tuntuu sellaiselta välillä, se ei kuitenkaan tarkoita että se pätisi koko maailmaan, luontoon ja ihmiskuntaan.

Henkinen herkkyys on minulle sitä että aistii selkeästi ja voimakkaasti erilaisia tähtien energioita ja aurinkokunnan syklejä. Tunneherkkyys on minulle avoimuutta omille moninaisille tunteille sekä toisten tunteille. Esteettinen herkkyys on vastaanottavaisuutta kauneudelle sen eri muodoissa kuten musiikissa, luonnon ilmiöissä ja naisissa.  Jos voi tuntea ajattomia hetkiä, silloin vapautuu kärsimyksestä ja huolista.

OL Mikä sai sinut alunperin pitämään uusi aika sivustoa, koitko jonkinlaisen heräämisen jonka tietoa tahdoit välittää? Arvostan sitä kun ihmiset jakavat vapaita näkemyksiä, jotka eivät pyri viemään ihmisen vapautta. Maailma on muutenkin niin täynnä organisoituja ajatuksia, joilla pidetään ihmismassat vallan alla. Kuinka moni hyötyisikään siitä tiedosta että sielu on vapaa eikä sitä voi mikään ulkopuolinen omistaa. Ihminen on loppujen lopuksi täysin vapaa kaikista kahleista sisimmässään. Omistamisajattelu on melko paradoksaalista, jos miettii asiaa laajemmin. Ihmiset elävät niin kiinni omaisuudessa, että kaikki jonka silmillä näkee on nimetty jonkun omaisuudeksi. Se on aika barbaarista. Sanotaan että noin 90% päivän ajatuksia ovat luonteeltaan samoja. Ja väitän että ajatuksemme luovat todellisuutta. Lisäksi monet ajatukset ovat ulkoa tulleita, eikä sisältä syntyneitä. Keholla on myös ns. peilisoluja joilla se reagoi ja kopio ympäristön vaikutteita. Kuinka helppoa on luovuttaa oma elämä jonkun toisen omaisuudeksi ja elää zombien tavoin. Suurin osa ihmisistä elää niin. Siksi on tärkeätä olla tietoinen ajatuksistansa jotka luovat nykyhetken.

Olen monesti miettinyt ilmastonmuutosta ja ihmisen osaa siinä. Uskallan epäillä hiukan. Sanotaan että ilmastossa on tapahtunut muutos syklejä läpi historian. Navat ovat vaihtaneet paikkaa, mantereita on syntynyt ja tuhoutunut ilman että ihminen olisi siihen vaikuttanut. Totta että ihminen saastuttaa luontoa ja se on järkytys. Mutta niinkuin tupakan lopettamisessa, muutoksen tarvitsee tapahtua sisältä käsin tahdosta. Jos ihminen eläisi lähimmässä yhteydessä luontoa, niin oppisi arvostamaan maata. Mutta jo se ajattelu aste että omistamme maan ja voimme kohdella sitä miten tahansa on vahingollinen. Emme omista, elämme tiukassa symbioosissa. Se on osa meitä ja me olemme osa sitä. Sanotaan että maalla on oma tietoisuus, ihmisillä yhteinen sen päällä, ryhmillä omansa ja yksilöillä omansa. Maa saastuu ihmisten tekojen ja toimien tähden, paljon laajemmin kuin mitä pinnalta näyttää. Olisi mielenkiintoista tietää vaikuttaako negatiivisuus samalla lailla maaperään kuin nesteeseen, muuttaen sen energia rakennetta. Mitä mieltä itse olet ilmastonmuutoksesta?

TV Uusi aika sivustojen hankkeessa minua motivoi alussa ainakin suuresti Vesimiehen aikaan sisällytetty toivo ja sen positiiviset mahdollisuudet ihmiskunnalle. Visioita ja unelmia paremmasta huomisesta tarvitaan. Halusin olla osa tuota liikettä kyynisyyden ja materialismin vastapainona. Esoteerisessa viisaudessa elämä nähdään tarkoituksellisena, jumalallinen suunnitelma on kaiken takana. Tähän on helppoa tarttua eikä silloin tarvitse tuntea tuskallista ja raastavaa elämän tarkoituksettomuuden tunnetta. Tämä on kyllä koetellut minua paljonkin, koska en lainkaan ole mikään fanaattinen uskova, jolla on turvallisia, kiinteitä ja pysyviä uskonkappaleita.

Olen kyllä kokenut montakin henkistä heräämistä elämäni aikana ja monenlaisia henkisiä kokemuksia. Ne ovat kyllä sysänneet minua eteenpäin, pohtimaan ja kirjoittamaan ja välittämään näkemyksiä muille.

”Arvostan sitä kun ihmiset jakavat vapaita näkemyksiä, jotka eivät pyri viemään ihmisen vapautta. Maailma on muutenkin niin täynnä organisoituja ajatuksia, joilla pidetään ihmismassat vallan alla.” Kiitos. Tämä on ehkä parasta mitä sivustostani on sanottu. Siihen juuri pyrin, yksilön oman vapauden vahvistumiseen. Uskontoihin ja oppeihin liittyy todellakin hyvin paljon ihmisten pelottelua, manipulaatiota, hallitsemista ja ohjailemista. Sellainen on kristinuskokin ollut historiallisesti.

Markkinataloudessa ihmiset yritetään pitää passiivisina ulkoa ohjailtavina kuluttaja zombeina. Kapitalismissa maata ja luonnonvaroja pyritään yhä enemmän omistamaan yksityisesti ja hyödyntämään voittojen saavuttamiseksi. Siinä pyritään kumoamaan alkuperäinen yhteisöllinen omistaminen ja ihmisten tasapainoinen suhde maahan. Se on johtamassa ekologiseen katastrofiin. Eilen kävin muuten Prismassa ja katsoin kassalla miten kaksi edelläni olevaa otti ostoksilleen muovikassit mitään ajattelematta. He eivät viitsi tuoda omaa kassia mukanaan! Ja nyt meret ovat täynnä muovia, mitä itsekin syömme kalojen mukana. Myös arjen teoilla ja valinnoilla me kaikki voimme vaikuttaa. Nykyään esim. muovitkin voi kierrättää kun etsii vain pisteen mihin ne viedään.

Epäilet ihmisen vaikutusta ilmastonmuutoksessa, niin minäkin tein aikanaan. Luotan kyllä tieteeseen. Suurin osa tutkimuksista pitää kyllä ilmaston muutosta ihmisen aiheuttamana. Se on osa laajempaa ympäristön pilaamista ja saastuttamista. Öljy ja hiiliteollisuus käyttävät valtavasti varoja esim. Yhdysvalloissa vaikuttaakseen julkiseen mielipiteeseen ihmisen aiheuttaman ilmaston muutoksen kieltämiseksi. Maa ei osallistu muiden maiden mukana ilmasto tavoitteisiin.

OL On totta että olen nuori ja hapuilen vielä, mutta se ei poista tiedottamisen vapautta jonka olen sallinut itselleni. On rikkaus kasvaa ja korjata kurssia. Siinä on enemmän toivoa kuin mitä maailma tarjoaa. Hoksasin että olen kommunikoinut ns. Astraalitasoista ja mentaalisesta tasosta käsin. Ne ovat tasot jotka olen tiedostanut syntymästä asti. Hyvin tuttua pelikenttää. Unissa tai hereillä voin nauraa kahlitsijoille, ettei kukaan omista vapaata sielua. Ja missä voi leikkiä koodin uudelleen kirjoitusta. Se mikä on harhaa tai totta näillä tasoilla on vaikea erottaa. Siksi on todella vaikea sanoa onko muistot entisistä elämistä vai astraalitason tunkeutuminen ulkopuolelta käsin .

Se mikä sai minut kurkottamaan korkeammalle oli synnyin muisto toisenlaisesta ulottuvuudesta jossa jokainen on vapaa ja jossa toimi aivan eri lainalaisuudet. Rakkaus oli tietoisuutta, valoa ja kommunikointia. Ja ulkoinen maailma oli kuin sisäpuolella tai luotavissa yhteisvoimin. Rajoitteina sen ulottuvuuden reunaehdot joihin kuului esimerkiksi toimiminen pääasiassa sillä valon tasolla. Eri kuin vapaa tahto maanpäällä, ihminen voi hyppiä lukemattomilla olemassaolon ulottuvuus tasoilla. Vähän kuin paratiisi jossa on raja aidat jotka on rakkautta.

Kommunikoin myös kosmoksen tasoilla ja tiedän että tähtisumu on tiedostava ja älykäs ryhmäsielu. Tunnen välillä kosmisen energian vaikutuksen, jota tulee avaruudesta maahan, monilla tasoilla yhtä aikaa. Aurinko taitaa olla välittäjä siinä missä kuukin energioille.

Kiinnostus on ollut lähiaikoina terveydessä ja hyvinvoinnissa, miten sitä voi kohottaa moniulotteisesti. Ja miten jotkin sairaudet palvelevat negatiivisia ajatusmuotoja, joka niitä ruokkii. Yhteiskunta on sairas, ja yksilö sokea jota talutetaan narussa. Siinä syntyy laiminlyöntejä itseä kohtaan, ja pitkällä aika välillä sairauksia. Kuten stressi > sydän ja verisuonitaudit. Tunteiden hautaaminen > lihavuus. Nämä ovat esimerkkejä jotka ovat jäävuoren huippu, jos siis on jokin tunne yhteys sairaus niin siitä voi elpyä tai saavuttaa tasapainon. Järkeni mukaan. Kun kerran olemme dualistisessa maailmassa meillä on myös vaaka kupin toinen puoli. Mitä hyvää voit saada kehollesi aikaan, kun poistat energia tukkeumat mentaaliselta tasolta , rakastat itseäsi terveesti, olet itsesi paras tsemppari, iloitset elämästä tiedostaen että vapaan tahdon alla ihmisellä on oikeus omissa käsissä luoda ihana elämä niissä puitteissa jotka ovat luotavissa.

Maailma toitottaa negatiivisuutta dualistisessa näkökulmassa ja jättää kertomatta mikä on se parempi vaihtoehto. Markkinointikin toimii juuri näin. Hyvä myyjä saa asiakkaan ostamaan mitä tahansa sokeana kaikille muille vaihtoehdoille.

Moniulotteisena olentona ihminen voi luoda mörköjen sijasta kaunista energiaa ympärille tietoisesti tai tiedostamatta. Voisi käyttää esimerkkiä siunata tai kirota. Vastuu on yksin ihmisellä.

Vielä ulottuvuuksista ja niiden olennoista. Henki oppaat liikkuvat monesti vain astraalitasolla. Mestarit korkeammalla. Jumalsäde tai itse kaiken luomavoima tulee kaikista korkeimmalta mitä olen aistinut itse. Sellainen tietovirta energia joka läpäisee kaiken materian, ja jonka elämänvoima on kaikessa luodussa. Miellän itseni kristityksi, mutta käsitykseni ovat omiani. Jumalani on energia jolla ihminen ei voi hallita toisia.

Mistä sinulle on tullut halu kasvaa henkisesti? Oliko se oma tietoinen valinta vai kenties elämän tapahtumaketjujen yhteen törmäys joka vaati itseään saada selvyyden ettei tässä ole kaikki mitä on. Itselle kävi niin että muistin hämärästi jollain tasolla elämän eri tilanteissa, miten kaikki menee mönkään ja ei edes tarvitsisi mennä. Turhautuminen elämään toisaalta. Antautuminen mahdollisuudelle, ettei tässä vieläkään ole kaikki mitä on tai millä lainalaisuudella elämä toimii. Ymmärrys nurinkurisuudesta. Kyseenalaistaminen ja uudelleen löytäminen. Leikin jopa kuolemalla kun järisytin todellisuus käsityksiä, mutta se oli enemmän kuin sen arvoista. Mutta mietin edelleen mitäs sitten seuraavaksi. Olisi itse asiassa uudelleen koulutus edessä ja koetan valita alaa. Aika näyttää löydänkö alan jolla voisi olla läsnä siellä missä on tarkoituskin.

TV Halu kasvaa henkisesti on varmaan ihmisellä luontainen ja sisäsyntyinen voima. Elämässä pärjääminen edellyttää oppimista ja henkistä kasvua. Pärjääminen ja ulkoinen menestyminen ei kyllä edellytä mitään syvällistä henkistä kasvua. Henkiseen kasvuun sisältyvät omantunnon kysymykset sekä valinnat sen mukaisesti mikä on todella arvokasta ja tärkeää elämässä, mitä voi tehdä auttaakseni ja antaakseni jotain takaisin kokonaisuudelle. Omaa henkisen kasvun pyrkimystäni motivoi ainakin päivittäinen kokemus omista rajoista ja rajoituksista. Haluaisin voittaa ne tai siirtää niitä kauemmas. Olen usein apaattinen ja välinpitämätön, en jaksa yrittää tosissani, en jaksa uskoa siihen että voisin muuttaa ja parantaa maailmaa. Minulla on usein tunne, että henkinen kasvuni on lähes loppunut ja että en pysty saavuttamaan henkistä kypsyyttä ja aikuisuutta. Täysi ihmisyys jää utopiaksi. En ole vieläkään löytänyt itseäni. Tai kun löydän niin kadotan itseni jälleen. Miltä sinusta tuntuu tämä asia? Miten itse ymmärrät henkisen kasvun? Mitkä ovat omat haasteesi sen suhteen?

Olen myös jo yli vuoden ajan lukenut paljon ajankohtaisista yhteiskunnallisista ja sosiaalisista kysymyksistä ja planeettamme tilaa koskevista asioista (yleensä monta kirjaa viikossa). Samalla olen tehnyt muistiinpanoja ja kirjoittanut omia näkemyksiäni. Perehdyin näihin minulle osittain uusiin aiheisiin osittain koetellakseni rajojani, etsiäkseni sitä kautta myös henkistä kasvua ja ennen kaikkea niiden tärkeyden vuoksi. Tarkoitus oli saada aikaan niistä artikkeleita tai blogikirjoituksia, omille sivuilleni ja muuallekin. Oli tavattoman avartavaa oppia ja ymmärtää paljon uusia asioita nykyisestä maailman menosta ja maailmanjärjestyksestä (siis ihan konkreettisella tasolla ilman mitään henkisiä tai esoteerisia spekulaatioita).

OL Hyvää pyhäinmiesten päivää myös sinulle. Eikös myytti kerro että raja aita elävistä kuolleisiin päin ole hatarampi (pyhäinpäivänä) näinä hetkinä. Siis jos tahtoo jättää jäähyväiset tai muuten vaikuttaa omaan käsitykseen edesmenneistä. En tiedä onko tässä uskomuksessa perää, olen aina tiedostanut nekin elämänmuodot jos ovat halunneet jotain kertoa, eikä vuoden ajalla ole ollut väliä. Mutta jos myytissä olisi perää niin veikkaisin planeetta asetelmien olevan sellaiset jotka helpottavat yhteyden saantia toisille tasoille, ehkä. Vappuna sanotaan taas olleen kuolleiden tai henkien hetki kertoa terveisensä siltä suunnalta. Matkan jossain vaiheessa hypin näitä polkuja, seurasin vuodenaikoja, niiden energioita ja hyödynsin kasvattamalla mielikuvitusta. Keijuista keväällä ja satyrista talven aikana. Tietenkin ne ovat vanhoja uskomuksia myöskin, joihin voi saada kontaktin astraalitasolla. Opettivat minulle arkkityyppien symbolista puolta, energioita joihin ihmiset ovat hullaantuneet samalla lailla kuin nykyään jouluun ja pääsiäiseen. Ryhmätajunta energia latauma. Siinä missä kreikan jumalat opettavat idoleista, joilla innostaa yksilökohtaisemmin ihmisiä. Jos katsoo koko astraalimaailman tarjoaman arkkityyppi kirjon kokonaisuutta, voi löytää niistä hyödyllisen ja terapeuttisen itsetutkiskelu kentän. Ihminen vetää puoleensa sitä mitä itse on, ja jos haluaa muuttaa sisältöä tietoisesti on nähtävä omaan mieleen. Mutta mielestäni kun on sen tason ylittänyt ei ole uutta tarvetta kiintyä tai samaistua idoleihin. Ymmärtää että voit hallita symboleita ja ne eivät hallitse sinua.

TV Tiedät myyteistä ja perinteisistä uskomuksista enemmän kuin minä. Nyt pyhäinpäivänä (tarkalleen edeltävä päivä) on täydenkuun aika. Sen henkinen vaikutus kannattaa hyödyntää. Tunnetko sinäkin sen? Se voi olla luovaa aikaa. Voi ehkä sanoa että silloin raja ohenee tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen henkimaailman välillä. Kuolleiden kummitteluun en oikein usko. Arkkityypeistä en osaa paljoa kommentoida. Oppilaan tulisi pyrkiä jättämään astraalitaso taakseen. Tavanomaisen psykologian kielellä tämä varmaan tarkoittaisi jotain järjen voittoa tunteista, tunteiden hyväksyntää, ymmärtämistä, hallintaa ja tasapainottamista.

 OL Kuun energiat ovat tuttuja, äiti opetti jo lapsena kasvien hoidosta ja kuun vaiheista. Nykyään ymmärrän että moni asia elämässä toimii paremmin kun synkronoi tahdon kuun voimaan.

Henkinen kasvu on kuin mielen ja kehon sisäistä terapiaa, on pidettävä pakka tasapainossa. Luovuttava vanhasta käsittelemällä ja ymmärtämällä. Uutta ei voi ottaa vastaan jos kuppi on jo täynnä. Miten sinä tunsit kuun vaikutuksen?

 TV Uskon itse paljon luonnon parantavaan vaikutukseen. Poimin mahdollisimman paljon ravintoa suoraan luonnosta. Esimerkiksi syön aina kaikenlaisia yrttejä ja kasveja siellä liikkuessani ja opettelen uusia. Esim havunneulasia voi maistella ympäri vuoden. Vatsan bakteerikanta pysyy ainakin monipuolisena. Katajanmarjoja voi käyttää pippureina ym ym. Kääpää en ole vielä kokeillut.

Todellakin tasapaino henkisen ja aineellisen välillä on säilytettävä kuten mielen ja kehonkin välillä. Joinakin päivinä täyden kuun aikana (ja myös muulloin) voi tuntea korkeaa inspiroivaan energiaa. Se ei tule kuusta vaan se vain välittää sitä tähdistä ja auringosta. Silloin esim. viihtyy hyvin yksin ja on helppoa keskittyä. Ja silloin on herkempi kuin tavallisesti.

OL Totta mitä sanoit että kuu vain välittävää kosmista energiaa. Kosmoksessa kaikki linkittyy toisiinsa. Elämä on itsessään sellaista. Voi näyttää erilliseltä tai etäiseltä ja silti vaikuttaa kaikkeen ympärillä olevaan.

Astrologia ja tähtikartat ovat mielenkiintoisia luonteeltaan. Niissä ei ole kyse ennustamisesta miten elämä tulee tapahtumaan tasan tarkkaan, vaan kerrotaan että on ulkoisia voimia jotka vaikuttavat aika ajoin ja joita voi hyödyntää kasvun tiellä jos tahtoo. Niinkuin purjehtia hyödyntää tuulta ja tulkitsee tähdistä matkaa. Se on seikkailu. Astrologiaa enemmän kiinnostaa se energia elämän muotona jota kosmos on pullollaan monin eri tavoin. Kun maapallolle osuu energia aalto, niin mistä se on saanut alkunsa?

Uskon universaaleihin lakeihin, niitä on varmasti enemmän kuin mitä tiedän ja osa niistä vaikuttaa varmasti ilmenemisellä erilailla jos kyse on esimerkiksi ihmisten välisestä vetovoiman laista, kuin kosmoksen tasolla vaikutukset ovat paljon laajempia ja massa vetää voimakkaammin puoleensa.

Tutkin erilaisia teorioita välillä ja viimeksi mielenkiinnon herätti aika syklit. Miten ihminen mittaa ajan aurinkokunnan, auringon ja kuun mittakaavassa. Kun syklit jotka ovat aurinkokunnan ulkopuolella ja vaikuttavat meihin. Viitettä saa maya kalenterista tai virittäen itsensä hetkeksi kosmoksen tasoille.

Oletan että samoin kuin ihmiskehossa ja yhteiskunnassa niin myös kosmoksessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kehossa on peilisoluja jotka automaattisesti nappaavat informaatiota ympäristöstä ja vaikuttavat solutasolta käsin koko kehoon. Yhteiskunnassa jokainen toiminta vaikuttaa kuin pisara tai aalto meressä. Kosmoksessa myös kaikki oleva vaikuttaa toisiinsa. Kuten aurinko ja kuu vaikuttaa maahan sekä muut aurinkokunnan kappaleet ja sen ulkopuoliset. On vaikuttavia energioita jotka vaikuttavat linnunradan ulkopuolisena vaikuttavana ja sisäpuolella vaikuttavana voimana.

Sanoit ettet usko meditoinnin tai rukouksen voimaan. Mitäpä sanot mahdollisuudesta havainnoida tulevia vaikuttavia energioita ja voimia sekä hyödyntää omassa elämässä ja kasvussa tätä voimaa jonka sanoisin olevan tietoista? Eikö kosmoksen energioiden havainnointi ole loppupeleissä sama kuin meditaatio, rukous, kanavointi, mietiskely tai hyvin ohjattu unelmointi, hieman modifioituna. Tosin tietoisuutta on nostettava yli harhan verhojen jotta voi olla yhteydessä energioihin, jotka vaikuttavat maan ulkopuolella. On irrotettava itsensä maan rajoitteista ja suppeista minä keskeisistä tunnetasoista. On olemassa sokeaa näköä, mykkää puhetta ja kuuroja korvia jollaiseksi ihmiset on johdettu ihmisten voimin. On olemassa myös näkemistä, kuulemista, ymmärtämistä ja niiden pohjalta toimintaa. Olet oikeassa että pelkkä havainnointi ei riitä, se on minusta kuin antaisi lahjan valua pois. Passiivinen toiminta johtaa vain paikallaan oloon, kun ympäristö kehittyy. Pienikin muutos omassa elämässä vaikuttaa ympäristöön ja samoin ympäristössä tapahtuvat muutokset vaikuttavat yksilöihin.

Luoko elämä itseänsä kuten energia ja säteilyt olisivat sadetta ja siemeniä maan ollessa maaperää. Tai ihmisten olevan sitä maaperää ja planeetta alamme alusta joka kokee kaiken ihmisten sisällä ja ulkopuolella olevan siinä missä kaiken muunkin elollisen itsestänsä ja ulkopuolellakin. Mikä vastuu ihmisillä onkaan pitää planeettaa rakkaana ja kaikkia sen elämänmuotoja, sen sijaan että tuhoisimme itse itseämme jatkuvasti. Ehkä maanjäristykset ja luonnonvoimat purkautuvat maassa niissä kohdin joihin on kylvetty keskinäistä epätasapainoa ajansaatossa.

 

Keskustelut käyty kesä ja syksy 2017

 

Kuten  kaikki elävä ihminen on tarkoitettu kehittymään täysin omaksi itsekseen. Ihmisen kohdalla tämä ei tapahdu itsestään. Se tapahtuu, kun hän työskentelee itsessään ja katkeamatta harjoittaa täydellisyyden saavuttamiseksi. Hänen elämänsä tärkein työ on hän itse, HÄN ITSE “aitona ihmisenä”.

Ihmisenä olemisen merkitys on sama kuin kaikilla muilla olennoilla:  jumalallisen näkyväksi   tekeminen maailmassa.

Ihmisen erityisyys on siinä, että suuri, jumalallinen ELÄMÄ on tullut tietoiseksi  ihmisessä  ja leimahtaa ja saa  hahmon hänen tietoisen elämänsä vapaudessa. Siten aito ihminen on  sellainen, missä hänen olemukseensa ruumiillistunut jumalallinen oleminen paljastetaan  vapaudessa  ja kirkkaassa tietoisuudessa maallisessa täälläolossa hänen elämyksensä  loisteessa, hänen hahmonsa säteilyssä ja hänen toimintansa siunauksessa.

Edellytys jokaiselle harjoitukselle, joka palvelee sisäistä tietä, on aavistus tai kokemus omasta olemuksesta. Ilman kosketusta olemukseen kaikki harjoitus vie harhaan ja johtaa itsekurin umpikujaan.

“Meditaatio” tulee  sanasta “meditari”.  Se tarkoittaa myös tulemista menneeksi keskukseen, ei aktiivista menemistä keskukseen. Mutta tämä ”keskus” ei ole jotakin, mihin  ihminen  keskittyy  kuin kohteeseen, vaan se keskittyy  ihmiseen  siten, että  se kokoaa hänet itseensä sisältään käsin  ja  sisältään  poispäin. Tämä keskus on oikeastaan meditoijan oma olemus,  transkendentti ydin. Kun  koemme  keskuksen  tilana, missä subjektin ja objektin  vastakohtaisuus yhä enemmän raukeaa, seuraa tunne ytimen löytämisestä.  Itse  olemus astuu siten vähitellen sisäisyyteen.  Lopulta  aistitaan uuden maailmantietoisuuden olemiseen  ankkuroitu  elämänkeskus. Ihminen tuntee itsensä uudesti syntyneeksi.

Meditaatiossa tapahtuva muutos on prosessi. Identifioitumista  mailman-minään  seuraa   identifioituminen olemukseen. Maailman-minän ja olemuksen integraatiota  seuraa  ilmentäminen, tuleminen aidoksi itseksi, siis persoonaksi,  jota  olemus elävöittää läpikuultavaksi tulleessa maailman-minässä.

Meditaatio  ei siis ole ainoastaan ajatustapahtuma, vaan koko ihmisen muutos. Se  ei ole myöskään  ainoastaan sisäinen tapahtuma, vaan  myös kehon ja sen muutoksen  sisältävä tapahtuma. Ja koska  niin on, meditaatio koskee vähemmän sitä, mitä meditoidaan, kuin kuinka meditoidaan.

Sisäinen kuva on synnynnäinen tie omaan itseemme. Sekä yleensä inhimillisenä että kaikille  erityisenä tehtävänä se on jokaisessa ihmiselämässä annettu jokin, joka pätee  ehdottomasti.  Se ei anna sen vaatimuksen täyttymisen riippua olosuhteista.

Ihmisen  onni  persoonana  riippuu hänen syvimmän kaipuunsa täyttymisestä.  Tässä  kaipuussa ihminen kuulee hänen olemuksessaan ilmentymiseen pyrkivän jumalallisen olemisen. Se, mitä hän pohjimmiltaan kaipaa, on se, mitä hän olemuksen kautta on ja mitä hänen tulisi olla.  Hänen  onnellisuutensa  riippuu siitä, että hän vastaa olemusmäärettään.  Hän vastaa  sitä  siinä määrin kuin hän täyttää sen jokapäiväisessä elämässään vapaudessa.

Harjoitus  sisäisellä  tiellä on ennen kaikkea harjoitus itsensä avaamisesta  sisäisyydessä  koettavalle  olemukselle,  josta  oleminen puhuu ja kutsuu. Aamusta iltaan maailma  kutsuu  meitä  ulkoapäin sitä tuntemaan ja hallitsemaan. Olemus kutsuu meitä yhä enemmän sisältä ja sisäänpäin.

Kun olemus astuu sisäisyyteemme, tunnemme itsemme toisenlaisiksi. Me olemme irtautuneita ja vapautettuja, ladattuja voimalla, valoisia ja täytettyjä elämällä. Mikä meissä vielä oli taakka, kadottaa painonsa, ja mikä meissä  vielä  ahdistusta herätti, menettää okansa. Missä kaikki  oli  tukittua,  näyttää nyt avoimelta. Missä me olemme  vielä aivan köyhiä, tunnemme itsemme rikkaiksi, ja keskellä meteliä tulee outo rauha ja hiljaisuus. Me tunnemme  kylpevämme  näkymättömässä  valossa, joka  kirkastaa  ja  lämmittää meitä ja kyllästää meidät kaiken  läpäisevällä  loisteella.  Tämä  voi tapahtua kuin salamaniskulla, mutta toki  myös helposti kadota. Emme voi  sitä  saada  aikaan  emmekä säilyttää, mutta kun me oikein kuulostelemme,  voimme  tajuta  asenteet,  jotka sellaista  kokemusta  estävät  ja  sellaiset, jotka siihen valmistavat.

On koittanut  aika, jolloin ihminen  voi  kokea todellisuutena sen, mikä on siihen saakka  kuulunut yksin uskon piiriin. Kokemuksista, jotka liikuttavat  meitä syvimmin  ”jostakin muualta päin”, ravistavat, lahjoittavat ja muuttavat, meidän tulisi tänään tietää eikä uskoa,  että me osallistumme olemiseen ja että kokiessamme ”täysin muuta” erotuksena meille tutusta maailmasta kohtaamme ”ylimaallisen”. Sellaisissa syvissä  elämyksissä   koemme,   että  perustaltamme,  siis elämänytimessämme,  olemme  enemmän kuin me tavallisesti tietoisuudessa  omistamme.

Missä ihminen lähestyy tätä olemisen kokemusta ja pelottomassa harjoituksessa murtaa  kaikki sen järjestyksen rajoitukset, mihin ajatteleva  ja toimiva  maailman-minä on elämän  asettanut, hän astuu initiaation tielle, ”sielun vihkimystielle”.

Juuri hetket,  joissa särkyy  se  kotelo,  joka antaa minälle varmuutta, tarkoitusta ja  turvallisuutta,  avautuu  mahdollisuus –  kun hän hyväksyy sen,  mitä on mahdotonta hyväksyä – että oleminen odottamatta kantaa, täyttää hänet merkityksellä ja suo turvan,  joka  ylittää  hänen  tavallisen tietoisuutensa käsityskyvyn.

On olemassa kokemus suuremmasta  elämästä,  joka valmistaa meitä katsomaan kuolemaa silmiin. On hetkiä, joissa  me aistimme korkeamman  tarkoituksen,  vaikka me juuri yhä  olemme  epätoivoisia  mielettömyydestä. On toisia hetkiä,  joissa me äkkiä tunnemme kaiken yhdeksi,  vaikka  olemme maailmaan yksin jätettyjä.

Aivan äkkiä koemme jotain erityistä. Me olemme  täysin  läsnä,  täysin  täällä – emme kuitenkaan mihinkään määrättyyn suuntautuneita. Tunnemme itsemme erikoisella  tavalla  ”täyteläisiksi”  ja ”suljetuiksi” ja samalla  kuitenkin  tavallaan  avoimiksi  ja suuren sisäisen täyteyden  herättämiksi.  Me leijumme ja olemme liikuttuneita  ja  silti  varmasti  ja tasapainoisesti  maassa. Me olemme kuin poissa olevia ja silti kokonaan läsnä ja täysin elossa. Me  lepäämme  täysin  omassa itsessämme ja koemme samalla kuitenkin sisäisen yhteenkuuluvaisuuden.  Me olemme vapautettuja  ja samalla kuitenkin yhteen liitettyjä omistamatta  mitään. Tunnemme itsessämme käsittämättömän opastuksen, mutta olemme silti vapaita. Me  tunnemme  olevamme  kaikista  asioista  ja vaatimuksista  vapautettuja.  Olemme köyhiä maailmassa,  mutta  sisimmässämme tunnemme itsemme voimakkaiksi  ja  rikkaiksi.  Sellaisina  hetkinä tunnemme lävitsemme vaikuttavan  jotain kallista,  joka on samalla hyvin särkyvää. Tahtomattamme  liikumme varovaisesti ja tutkimme tarkasti sitä, mitä meille tapahtuu. Silloin voidaan  löytää  alkutieto,  johon  sopii paremmin valppaan mielen  lämmin  puolihämärä  kuin  meidän kiinnittävän tietoisuutemme kylmä säteily, joka jäädyttää kaiken elävän. Silloin on kuin kuulisimme mystikon  äänen  sanovan: ”Näemme kuin emme näkisi, kuulemme  kuin emme kuulisi, tunnemme  kuin  emme  tuntisi,  omistamme kuin emme omistaisi”. Ihmeellinen tapahtui. Samalla se on poissa.

“Suuri kokemus”,  joka johtaa metanoiaan, takaisin kääntymiseen ja uuteen  syntymään, sisältää aina kaksi vaihetta:  kokemus  kaikkiyhteydestä, kaiken hiljaisuuteensa nostavasta  ”yhdestä  olemisesta” sekä kokemus, missä  ihminen  yksilöllisenä  olemuksena osallistuu erityisellä  tavalla  suuren  elämän  olemiseen  ja dynaamisella voimalla tulee vedetyksi  ”maailman valoon”.

Yksi puoli  ”suurta  kokemusta” merkitsee maailman-minän suojuksien  sulamista.  Sillä  on  vapauttava  ja velvollisuuksista vapauttava luonne.  Toinen puoli siitä merkitsee  oman olemuksen  kohtaamista ja sen vetoa  ilmentymiseen määrätyssä  hahmossa.  Tällä on luova ja  velvoittava luonne.

Dürckheim, Karlfried Graf: Muutoksen pyörä. Kustantamo Uusi Aika. 

Kirjat

Keskusteluja 1

MP Olen nyt kolme vuotta lueskellut henkisen puolen kirjallisuutta ja nyt näidenkin kirjoitusten myötä asiat vain syvenevät. Kun sisällä on sellainen kaipuu johonkin, varmaan omaan itseeni. Pidin oikein kovasti lukemastani ja janoan sitä lisää. Nämä tekstit antavat uusia tapoja ajatella, syvemmin ja laajemmin, koska ne minun omat ajatukseni elämästäni ja kaikesta rajoittavat sitten sitä lopputulosta. Joten kiva tuulettaa päätä ja laajentaa näkemyksiä ja nähdä maailmaa eri tavalla, opetella näkemään. Haluaisin löytää sen todellisen itseni.

TIMO Sisäinen kaipuu on nähdäkseni merkki siitä, että sielusäde on alkanut vaikuttaa. Silloin ihminen alkaa etsiä. Hän haluaa viettää enemmän sisäistä elämää kuten mystikot esimerkiksi tai sitten hän vain kaipaa enemmän hiljaisuutta. Hän alkaa tutkia henkistä kirjallisuutta, jonka kautta saa valaistusta elämän lakeihin ja arvoituksiin. Etsijän pitäisi pyrkiä luomaan jonkinlainen realistinen käsitys omasta asemastaan evoluutiossa ja ymmärtää sitten sen haasteet ja mahdollisuudet ja kehitystehtävät kirjojen ja elämän kautta. (2007)

MP Kävin läpi erilaisia huuhaa juttuja ja minun emotionaaliseen tuskaan ei löytynyt apua, tietenkään. Hain siis apua samasta energiasta, jossa jo olen / olin? Osaatko kertoa, voiko pitkään jatkunut epämääräinen sairastelu johtua siitä, että ei tajua, missä epämääräisessä tilanteessa on vai voiko se olla kehon puhdistautumista kaikesta, mitä sinne on sullonut, myös ja varsinkin kaikista toistenkin tunteista.

TIMO Terveys ja sairaus ovat moninainen kysymys. Kannattaa ainakin ensin miettiä elämäntapoja ja fyysisiä tekijöitä, mitä syöt ja juot. (Haitalliset asiat kuten tupakka ja alkoholi varmaan vähentävät vastustuskykyä ym.). Sitten tulevat psyykkiset tekijät, mikä on monimutkaisempaa, koska hyvinvointi riippuu oikeastaan ihmisen koko elämäntilanteesta ja siitä mitä pään sisällä tapahtuu (ajatukset ja tunteet ym.). Ei kannata omaksua toisten tunteita omaan itseensä eikä sekoittaa niitä omiin tunteisiinsa. Ainakin voimakas halu olla terve ja pysyä terveenä on kenties tärkein tekijä. Psyykkistä masennusta, yksinäisyyttä tms. ei kannata alkaa ”kanavoida” fyysiseksi sairaudeksi. Läheisellä ihmissuhteella tai parisuhteella, kun se toimii, on varmasti hyvä vaikutus hyvinvointiin mutta ilmankin voi pysyä terveenä ja optimistisena. (vuodelta 2009)

CS Olisiko sinulla jotain hyvää mantraa jonka haluaisit antaa?

TIMO Periaatteessa jokaisen tulee löytää oma tiensä ja kehittyä itsenäiseksi ja riippumattomaksi etsijäksi ja yksilöksi. Itse en ole paljoa käyttänyt mitään mantroja enkä muutenkaan mitään muodollisia meditaation muotoja. Yleinen avoimuus laskeutuville energioille ym. riittää mielestäni. Joka tapauksessa henkinen kehitys on monien osatekijöiden summa.

CS Olen samaa mieltä yleisestä avoimuudesta energioille, olen siihen siirtymässä. Tunnen vain itseni niin pieneksi tekijäksi, mutta se riittää, kun on kuitenkin saanut maistaa energioita. ”Opissa ne ovat variksenpojat lennossa”, mummo sanoi. Olen alkanut nähdä sisäisen elämän rikkauden. Olen alkanut miettimään henkistä luovuutta. Henkisestä huumorista olen saanut joitain viitteitä. Luova mielikuvitus ilman muodollisia muotoja tuntuu kutsuvan.

CS Olen taas lueskellut ajatelmiasi, tuntuvat tutuilta, olen kokenut paljon samaa. Sain hyviä ”viboja”, kun jätin tavanomaiset mantrat veke. Yksi isompi solmu aukesi. Pitää vaan näköjään mennä suoraan asiaan, ja ottaa sitä henkistä substanssia itseensä. Joku sanoi, olen prosessi, jota en tunne, olet yksin, koska olet kaikki, eikä kaikki voi olla yksin. Vihkimyksistä on sellainen tunto, että olen vähän jokaisessa. Toisen vihkimyksen tuska on jo ehkä takana. Nyt on varmaankin menossa kolmannen säteen vaikutuksen alaisena luovan ajatuksen opettelua ja kommunikoinnin opiskelemista. Monet kertovat omista inkarnaatioistaan, sanovat eläneensä siellä ja täällä. Kuinka mahtaa olla, onko sinulla moisesta kokemuksia?

TIMO Monet henkiset menetelmät, meditaatio ja mantrat ym.. toimivat paljon sen mukaan miten niitä itse soveltaa. Luonto, henki ja elämä ovat kuitenkin viime kädessä kaiken kehityksen takana. Ja tietenkin ihminen itse. Menetelmät ovat vain pieniä apuvälineitä. Uskon, että jokaisen pitää itse löytää omat menetelmät ja oma tiensä, ja oivaltaa mitkä asiat todella vievät eteenpäin.
Minulla ei ole suoraan sanottuna ollut kokemuksia tai muistoja edellisistä elämistä. Tämä elämä on riittävän haastavaa ja mielenkiintoista. En kyllä pidä mahdottomana jälleensyntymistä, mutta en tiedä tuleeko siihen liittyä persoonallisuuden säilyminen. Hyvä jos olet löytänyt ajatelmistani jotain.

CS Jotain kysyisin. ”Se merkitsee aina identiteettiä tietämisen ja tiedon kohteen välillä”, sanot, kun puhut gnosiksen avautumisesta. Voisiko tätä lausetta selittää? Miten Ishwara-Shaktin salaisuutta tulisi lähestyä? Onko se sama, kuin seksuaalisuuden ja henkisyyden yhteen sovittaminen, ja miten nämä tulisi sovittaa?

TIMO Tämä gnosis ja muu on täysin Aurobindon ajattelua. Aurobindoa lukiessa tulee hyvin helposti vaikutelma, että hän on jollain aivan paljon korkeammalla tajunnan tasolla kuin monet muut ihmiskunnan edistyneet ihmiset. Tietäjän ja tiedon kohteen, tai tajunnan ja maailman välinen ongelma on eräs filosofian peruskysymyksiä. Aurobindo näkee, että vain gnosiksessa tai henkisessä tiedossa vallitsee identiteetti tai ykseys esim. mielen ja havainnon kohteen välillä. Kuitenkin on ihan tavallinen näkemys mielen filosofiassa nykyään, että esim. aistihavainnossa ei ole juuri mitään kaksinaisuutta, että yksilön tajunta on jollain tavalla yhtä aistihavainnon kohteiden kanssa. Esim. joogan polulla eivät aistihavainnot voi muuttua millään perustavalla tavalla vaikka Aurobindo puhuu esim. Synthesis of yoga teoksessa supramentaalisista aisteista. En usko kaikkea mitä tämä mies puhuu. Aurobindo käyttää sanoja värikkäästi, mutta ei ole syytä olettaa, että hän kokee todellisuutta kovin paljoa eri tavalla kuin Matti Meikäläinen. Toki hän on tavoittanut jonkin korkean henkisen vapautumisen ja viisauden asteen.
Aurobindo rakentaa kirjoissaan myös näkemystä, missä hän rinnasta tavallisen mielen, jonka toiminta hänen mukaansa perustuu kaksinaisuuteen ja osien tuntemiseen, ja superimielen, joka näkee ykseyden ja joka tietää identiteetin kautta. En usko, että on mitään kovin suurta eroa ns. tavallisen mielen ja ns. supermielen välillä. Ishwarasta ja Shaktista en ehkä osaa sanoa paljoa. Shakti on ihmisen sisäinen luonnon energia, joka nousee alhaalta kehosta. Ishwara on jokin oletettu Jumala ihmisen tajunnan perustana. Seksuaalisuuden ja henkisyyden sovittamisesta ei kannata tehdä mitään ongelmaa. Mielestäni menneeseen maailmaan kuuluvat näkemykset, missä seksuaalisuus nähdään henkisyyden vastakohtana. Esim. juuri Aurobindo kannatta vielä tällaista askeettista jooga tietä. Mielestäni hänen askeesinsa ei voi mitenkään edistää henkistä kehitystä. Yksilö voi päästä samalla tasolle ilmankin.

BJY Kävin sivuillasi ja luin sieltä päiväkirjojasi. Pidin kirjoituksistasi. Oli antoisaa lukea kirjoituksiasi vapautumisesta, nirvanasta ja valaistumisesta. Sinulla on hyvin paljon samankaltaista oivaltamista teksteissäsi kuin itselläni. Kirjoitan itsekin heräämisestä ja valaistumisesta. Polkuni on oman Itsen tiedostamista. Itsen todellistaminen vapauttaa. Lukeminen on suureksi osaksi jäänyt pois kuvioista. Olen kokenut kaiken ulkopuolisen tiedon pikemminkin turhana painolastina josta olen tehnyt luopumista. Parempi melkeinpä olisi jos ei olisi koskaan lukenut mitään, muuta kuin kirjan joka kylvää totuuden siemenen itämään sisimpään, poistaen tarpeen tietää mitään. Viimeiset vuodet kirjaystäväni ovat olleet Chögyam Trungpan Soturin tie ja Barry Long. Kun luin yhteen aikaan Barry Longia edes yhden lauseen tyhjensi se mielen täysin kaikesta turhasta. Hänen kirjansa olivat omalle totuudelleni täydellisin tapaamani peili, ja todellakin kylvivät sisäsyntyisen tiedostamisen siemenen, niin että tiedon etsiminen ulkopuolelta kävi tarpeettomaksi. Vaikka Barry Long ei ehkä niitä herkimpiä ihmisiä olekaan.

TIMO Lukeminen on kyllä vielä minullekin osa henkistä tietä (kuten kirjoittaminen).

BJY Ihmissuhteissani koen usein tällä hetkellä kuinka oma tietoisuuden tila joutuu täysin väärin nähdyksi ihmisten seurassa. Heidän elämässään on ongelmia, voimakkaita emootioita, ja he näkevät puutteitta ja viallisuutta sanoi tai oli mitä tahansa. Sitä tekee kaikkensa luodakseen ykseyttä ja tasavertaisuutta ihmissuhteisiin, mutta saankin osakseni aivan muuta. Ihmissuhteet ovat enimmäkseen kahden eri tietoisuuden törmäyskurssia ja jonkinmoisen sillan luomista. Mutta aina niistä jotain satoa saa, vahvistuu kestämään mitä olosuhteita tahansa ja sen kautta myös Itse asettuu syvempänä ja konkreettisempana läsnäolona ruumiiseen ja mieleen. Näkee myös onko itsessä reagoivaa osaa, mutta jos sitä ei löydy alkaa kysyä itseltään mitä järkeä on seurassa jossa toinen ei näe minua, ja kommunikaatio jää siihen että sulkee korvansa turhalta. Mutta itse asiassa kaikki koetukset ovat aina mahtavia. Autuudessa ne eivät kosketa, kun mieli sulaa autuuteen. Välillä laskeutuminen persoonaan on haastavaa saati muistaminen mitä on kun samastui persoonaan tai itseen. Jossain tekstissäsi toit mainiosti esiin tuon vaikeuden sovittaa yhteen autuuden tila ja persoonallinen tietoisuus. Se ei tuntunut niin vaikealta aikaisemmin kun autuuden energiat nousivat juurichakrasta kurkkuun, mutta nyt kun ne nousevat mieleen on astumassa kuolema-tilaan, välitilaan, jossa ei oikein tunne olevansa yhtään mitään.
Ihmisten kohtaamiseen syvemmällä tasolla lisäisin: Paljolti on kyse siitä olenko minä itse valmis esittämään toiselle ihmiselle sellaisia kysymyksiä, jotka tuovat esiin hänen viisautensa. Vasta sen myötä toinen voi nähdä kuinka antoisaa on jakaa sisintään, ja myöskin kuinka paljon tutustumisen arvoista myös toisessa on. Ennen kuin on tarve sanoin jakaa sisintään, ainut mahdollisuus siihen näyttää olevan kirjoittaminen ja henkinen ohjaus.
Meditoin seitsemän vuotta ryhmässä harjoittaen erästä tehokasta meditaatiota ahkerasti, vaikka meditaatio ei koskaan oikein tuntunut jutultani. Mutta erittäin vapauttavat seuraukset sillä oli. Sitten aloin seurata vain Itseäni meditaation muututtua tarpeettomaksi hyläten kaiken ulkopuolisen ja harjoittaa läsnäoloa, yksinkertaista tuntemista ja aistimista, hiljaisuutta. Siitä alkoi jatkuva tiedostaminen öin ja päivin niin ettei unta saanut tietoisuuden valossa. Ja nyt kaikki on hyvin yksinkertaista arkea ja henkisyys on kätkeytynyt noihin arjen askareisiin. 🙂 Guruilla ja menetelmillä on aikansa ja tarkoituksensa. Lapsikin muuttaa kotoaan eikä tarvitse vanhempiensa holhousta kun on valmis itsenäisyyteen. Tunnen ihmisiä jotka jatkavat tottumuksesta meditaatiota vaikka sille ei ole tarvetta. Kun on löytänyt sen oman polun, on haaste hyväksyä monien ulkoa opittu henkisyys vailla ylenkatsetta.
On olennaista vastaanottaa totuuden siemen, josta alkaa tiedostaminen jolloin ei voi erehtyä siitä missä on ja mitä tapahtuu. Polkuaan voi pitkittää vuosikausia kun totuus-puoli ei ole herännyt. Näyt ja sisäiset kokemukset eivät tuo heräämistä, tiedostamisen kautta mieli tyhjentää sisältönsä. Herääminen tapahtuu ruumiissa syvässä läsnäolossa ja kaiken hyväksymisen kautta. Herää vauvana, vailla nimeä, mitään, täysin uudessa maailmassa kaiken unohtaneena. Mieli on uusi vaikka tottumusten jäänteet palaavat, tunteiden ja ajattelun kuolema on vielä koittamatta. Kun polulla havaintokulma muuttuu ja irtaantuu henkilökohtaisuuksista, itsestä, oivaltaa mielen luonteen. Persoonan naamio, tunteet ja ajattelu tippuvat kuin syyslehdet puista, spontaanisti.

TIMO Itse olen myös aina ylenkatsonut muodollista ja keinotekoista ja kaavamaista hengellisyyttä. Aidossa polun kulkemisessa on kyse itsensä kuuntelemisesta ja sisäisestä herkkyydestä. Mielestäni silloin ei ole olemassa mitään valmista menetelmää. Eri perinteet kahlehtivat ja joskus jopa vieraannuttavat meidät omasta olemuksestamme. (Vuodelta 2011)

Huomautus. Tekstit on otettu sähköpostiviesteistä. Niitä on jokin verran muokattu. Olen yleensä pyytänyt luvan toisten kirjoitusten julkaisemiseen nimettömänä.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 19

Teosofi 5 / 1995

Nykyaikainen henkisyys tarkoittaa kokonaisvaltaista, ihmisen kaikkia keskeisiä puolia koskevaa kehitystä. Sen päämääränä on täysi ihmisyys, ja vielä enemmän – jumaluus ihmisessä.

Ihminen on luomakunnan kruunu, ei vain siksi että hän on älykkäin kaikista lajeista, vaan koska häneen sisältyy avain kosmoksen mysteereihin. Kaikki universumin jumalalliset voimat ja energiat sisältyvät potentiaalisesti ihmiseen.

Henkinen tie on niitä varten, jotka joko rakastavat maailmaa liikaa tai sitten liian vähän.

Okkultismin tielle ei ole olemassa parempaa johdatusta kuin pettymys, inho maailmaa ja elämää kohtaan. Pettymys omia kykyjämme kohtaan on aivan yhtä terveellinen kuin pettymys muita ihmisiä kohtaan.

Henkinen pyrkimys syntyy jumalallisesta tyytymättömyydestä, joka tavoittelee korkeinta, upeinta, suurinta, kauneinta, parasta ja arvokkainta.

Henkeä ei ihmisessä luonnostaan ole. Se on synnytettävä.

Olemuksessamme ei tulisi olla yhtään osaa, joka olisi olemassa jotain muuta kuin henkistä etsintää ja jumalallista tarkoitusta varten. Ei riitä että mielemme ja sydämemme antautuvat, myös ruumiin ja sen pyyteiden on antauduttava.

Täysi totuus vaatii täyttä ja kokonaisvaltaista omistautumista sille. Mikäli olemme puolinaisia, saavutamme vain puolinaisen totuuden.

Henkisen polun seuraaminen vaatii täyttä ja kokonaisvaltaista yritystä. Kaikkien olemuksemme puolien, kehon, mielen ja sielun on osallistuttava siihen. Kaikkien elämämme osa-alueiden täytyy ilmentää keskeistä henkistä pyrkimystämme.

On turhaa hakea ulkopuolelta täyttymystä sisäiseen henkiseen kaipuuseen löytää ylin valo. Se voi toteutua vain sisäisessä elämässä.

Henkisen etsijän motoksi sopii: kaikki mitä kaipaamme ja halajamme on meissä itsessämme.

Henkiselle pyrkimykselle ei ole olemassa parempaa palkintoa kuin kehitys itse.

Kun luovumme ulkonaisen tuen ja opastuksen etsimisestä ja kun lakkaamme jäljittelemästä ketään ulkonaista esikuvaa tämä aivan yllättäen syventää tietoisuutemme tasoa. Havaitsemme, että meissä itsessämme on kaikki se viisaus ja opastus, jota me tarvitsemme.

Mitä vähemmän olemme sidoksissa ulkonaiseen opetukseen, sitä enemmän meidän on nojauduttava omiin sisäisiin voimavaroihimme. Juuri silloin kasvua täytyy tapahtua.

Hengen viljelyyn tarvitaan vapaata aikaa. Turha touhuaminen on sille haitallista.

Henkiselle elämälle on eduksi, että emme ole liikaa kiintyneet ruumiiseemme. Mitä rumempi sen parempi!

Henkiselle elämälle on eduksi, ettei meillä ole liikaa iloja. Sitä enemmän opimme iloitsemaan Jumalassa.

Sisäiselle elämälle on eduksi, ettei meillä ole liikaa velvollisuuksia, täyttääksemme korkeimman velvollisuutemme kulkea aina vain sisäänpäin.

Mietiskely on avautumista, vastaanottavaisuutta, toimintaa, jossa ei ole toimijaa, keskusta.

Omista tyhjät ja joutilaat hetket hiljaisuudelle, jotta täysi tulisi vielä täydemmäksi.

Suojaudu kaikkea epäolennaista vastaan pysyttelemällä jatkuvassa kontemplatiivisessa yhteydessä sieluusi.

Valloita sisäinen jumaluutesi jatkuvalla kärsivällisellä hartaudella, rukouksella ja mietiskelyllä.

Lakkaamaton meditaation harjoittaminen tarkoittaa sitä, että ylläpidämme itsessämme jatkuvaa avoimuutta hengen maailmalle ja jätämme itseemme mahdollisimman suuren tilan olemisen voiman ja mysteerin kokemiselle.

Voimme myös yhdistää toiminnan ja meditoimisen. Suorittaessamme jotain ulkonaista tehtävää voimme pyrkiä säilyttämään kanavan ylös henkiseen perustaan mahdollisimman avoimena ja ylläpitämään mahdollisimman laajaa ja esteetöntä energioiden kiertokulkua olemuksessamme sekä pysyä kuuntelevana ja vastaanottavaisena henkisestä maailmasta saapuville energioille ja viesteille.

Mitä enemmän meditoimme, sitä laajemman ja syvemmän elämän keskus meistä tulee, sitä laajemmaksi kasvaa henkistä elämää vastaanottavan auramme pinta-ala.

Etsijälle sisäinen työ on vähintään yhtä tärkeää kuin ulkonainen työ.

Meidän on helppoa kestää kärsivällisesti sekä ulkonaiset että sisäiset vastoinkäymisemme tietäessämme, että se lisää henkemme voimaa ja vakautta.

Kun kieltäydymme vastaamasta epätoivottaviin asioihin tunteellisesti tämä muuntaa ja nostaa alempaa luontoamme korkeammaksi.

Uhrauksen laki pätee. Mitä suurempi on uhri, sitä suurempi on myös palkinto, jonka saamme osaksemme henkisenä rikkautena.

Valinta ja uhraus liittyvät aina toisiinsa. Kun valitsemme jotain arvokasta, joudumme samalla uhraamaan jotain vähemmän arvokasta.

Voimakkaampi, henkisempi tietoisuus syntyy vain hellittäessämme otteemme alemmista aineellisista pyyteistämme ja pyrkimyksistämme.

Uhrausten yhteydessä voimme uskoa, että asiat, joista luovumme alemmilla tasoilla, tulevat jossain muodossa osaksemme elämän korkeammilla tasoilla.

Vain tieto, jonka lunastamme sydänverellämme, voi muuttua viisauden viiniksi.

Yksipuolinen rakkaus aineelliseen merkitsee, että ihminen kieltäytyy kulkemasta kehityksen polkua ylöspäin.

Ihminen, joka ei pysty irtautumaan maasta, sotii omaansa ja kaikkea kehitystä vastaan.

Voi ihmistä, jolla on vain maallisia unelmia mutta ei yhtään henkistä!

Usein ihmisten alun perin henkiset tarpeet vääristyvät ja ne saavat jonkin aineellisen muodon.

Nykyaikana olemme likipitäen vapautuneet yhteiskunnallisesta orjuudesta, mutta emme vielä alemman luontomme orjuudesta.

Ihmisyyden suurinta prostituutiota on mielen ja hengen voimien käyttäminen itsekkäiden, materialististen pyyteiden palvelukseen.

Jos ihmiset käyttäisivät henkiseen elämään kaiken sen energian, joka kuluu rikkauksien tavoittelemiseen, niin kuinka rikkaita he olisivatkaan!

Maalliset valtarakenteet katoavat. Taivaan valta pysyy. Kumpaa siis palvelet?

LOPPU

Katkelmia sisäiseltä tieltä 13

Teosofi 6 1993 

Mitä on ihminen? Emme voi määritellä ihmistä ja sanoa mihin hänen rajansa ulottuvat, sillä hän on kaikkeus itse henkisine hierarkioineen.

Kun kaikki tiet näyttävät olevan tukossa, käänny ympäri ja kolkuta sisimpäsi ovea!

Henkinen tie on seikkailu, joka on koettava, mahdollisuus johon on tartuttava – silloin kun haluamme elämältä jotain enemmän.

Totuuden etsijän tulee olla täydellisen riippumaton ja itseensä nojaava. Vain suora suhde totuuden lähteeseen voi paljastaa hänelle totuuden.

Henkiset aatteet ja ihanteet ovat vain omahyväisyytemme naamio niin kauan kuin emme kulje luopumusten, kieltäymysten ja palvelun tietä.

Ihminen on kerjäläinen maailmassa siihen asti kunnes hän löytää Jumalan tai korkeamman voiman ja voittaa maailman vetovoiman.

Sielu on mieltä korkeampi, vapaampi, autuaampi ja jumalallisempi taso.

Sielu, kätkettynä ja keskenkasvuisenakin, on ainoa ihmisessä oleva valaiseva, puhdas, turmeltumaton ja aito henkinen olemus. Se juuri on oppaamme tiellä.

Mielen on lähes mahdotonta olla suorassa suhteessa todellisuuteen. Se värittää aina kaiken oman laatunsa mukaisesti. Teosofisessa kirjassa Hiljaisuuden ääni onkin sanottu: ”Mieli on suuri todellisuuden tappaja. Oppilas tapakoon tappajan”.

Vaikka meditaatio viekin meidät mielen tuolle puolen, se samalla myös laajentaa ja rikastuttaa mielemme toimintaa salaperäisesti.

Yksilöllisen mielemme takaa ja sisältä voimme löytää jumalallisen mielen ja sen suuremman älykkyyden ja voiman.

Puolueeton tarkkaaminen ja meditatiivinen hiljaisuus hävittävät vähitellen egon ja keinotekoisen minärakennelman.

Kun persoonallinen minä on syrjäytetty, sisäisen itsen läsnäolo on täyttä.

On turhaa puhua ihmisille joogasta tai meditaatiosta ennen kuin heissä syntyy aitoa henkistä janoa, ennen kuin heistä tulee todellisia etsijöitä ja ennen kuin he ovat valmiit luopumaan materialistisista käsityksistään, itsekeskeisistä asenteistaan ja tunnustamaan henkiset arvot.

On turha puhua ihmisille henkisyydestä ennen kuin heille kehittyy aitoja henkisiä tarpeita kuten tarkoituksen tarve, kauneuden tarve ja hiljaisuuden kokemisen ja pyhän tuntemisen tarpeet.

Sisäisellä tiellä ihmisen kaikki keskeiset psyykkiset ja henkiset voimat ja voimavarat kehittyvät, ihanteellisessa tapauksessa mahdollisimman tasapuolisesti: rakkauden voima, tahdon voima, äly ja intuitio. Sielun vaikutusvalta persoonallisuuteen kasvaa. Tämän myötä myös kaikki persoonallisuuden kyvyt saavat lisää pontta.

Henkisen pyrkimyksen hedelmiä ovat suurempi elinvoimaisuus, värähtelytason kohoaminen, keskittymiskyvyn paraneminen, suuremmat sympatian ja rakkauden voimat, luovan älykkyyden kehittyminen, oivalluskyvyn parantuminen sekä lisääntyvät mystisen yhteyden kokemukset.

Henkinen elämä voi olla mystisen ykseyden tavoittelemista. Vain avautumalla sisäisesti ja suoran kokemuksen kautta voimme oppia tuntemaan mitä sellainen itämaistenkin uskontojen lupaama mystinen ykseys voisi tarkoittaa.

Henkisessä tietoisuudessa voimme kokea olevamme syvässä yhteydessä kaikkeen aistimaamme ja kohtaamaamme ja sisäisen avaruuden kautta näkymättömän maailman asioihin.

Sitä mukaa kun auramme pyrkimyksen, meditaation ja palvelun tuloksena puhdistuu ja laajenee, alamme tuntea ja kokea maailmaa aivan uusista ulottuvuuksista käsin.

Mietiskelyn kautta voimme tuntea näkyvän maailman takana olevan henkisen maailman.

Mietiskelyn kautta voimme tulla välikappaleeksi, jonka kautta jumalallinen valo, rakkaus ja tahto virtaavat maailmaan.

Yksin ollessamme voimme olla syvimmin tietoisia itsestämme sieluina, puhtaana, persoonattomana tietoisuutena.

Sisäinen muuntuminen ja henkistyminen tapahtuvat parhaiten yksinäisyydessä. Silloin voimme olla suorassa syvässä suhteessa henkiseen lähteeseemme ja vastaanottaa täydesti siitä laskeutuvia puhdistavia, muuntavia, lunastavia ja valaisevia energioita.

Yksinäisyydessä tietoisuus voi helpoiten suuntautua sisäänpäin, koska läsnä ei ole mitään, johon se välttämättä voisi tai haluaisi kiinnittyä.

Täysi ja varaukseton yksin oleminen hävittää egon, ja samalla häviää siihen helposti liittyvä yksinäisyyden tunne.

Kun kykenemme olemaan täydesti ja varauksettomasti yksin, kykenemme olemaan myös täydesti ja varauksettomasti yhdessä.

Yksin oleminen kasvattaa meitä voimassa ja rakkaudessa jotta voisimme olla syvemmin ja täydemmin yhdessä.

Usein fyysinen yhteys erottaa ja erossa olo yhdistää meidät vaikka kuvittelemmekin päinvastaista.

Rakkaus ja myötätunto ilman kiintymystä ja pyyteitä heräävät universaalin rakkauden koskettaessa meitä.

Toinen ihminen voidaan aidosti kohdata siinä hiljaisuudessa, jonka täyttää sielumme säteilevä läsnäolo.

Persoonallinen minä rakastaa aina joitakin ihmisiä ja toisia taas ei. Henkinen minä taas voi rakastaa kaikkia tasapuolisesti.

Henkisellä tiellä rajoittunut ja takertuva rakkaus muuttuu rajoittumattomaksi rakkaudeksi.

Ihmisten väliset suhteet, joissa kiintymykset, pyyteet ja itsekkyys hallitsevat, eivät jätä toiselle ihmiselle sijaa olla oma itsensä. Pyyteetön sielullinen suhde sen sijaan antaa toiselle täydellisen vapauden ja riippumattomuuden.

Lähimmäisen rakkaus ei ole vain sitä, että autamme heitä heidän henkilökohtaisten tarpeidensa tyydyttämisessä. Se on yhtä usein myös sitä, että opetamme heitä jalostamaan niitä.

Ymmärtäkäämme itsemme ajattomana tietoisuutena, joka ei ole milloinkaan syntynyt ja joka ei milloinkaan kuole.

Kaikki ylimääräinen huomio tulevaisuuttamme tai menneisyyttämme kohtaan vähentää tietoisuutemme uudistavaa läsnäoloa ja luovaa voimaa nykyisyydessä.

Meidän on ylitettävä aineellinen ja aistittava ja saavutettava henkinen ja transkendentti. Sitten voimme kokea henkisen ja aineellisen yhtenä jakamattomana kokonaisuutena.

Mitä enemmän henkisen opettajan ympärillä on tietämättömyyttä, sitä vähimmin avuin hän voi saada arvostusta ja seuraajia.

Viisaimman henkisen opettajan luokse oppilaat eivät enää palaa.

Viisaan mielentyyneyttä ei voi järkyttää mikään sisäinen tai ulkoinen asia. Mikäli näin tapahtuisi, se merkitsisi, ettei hän eläisi perimmäisessä todellisuudessa, vaan edelleen ilmiömaailmassa.