Haitalliset ja epäekologiset koirat

         En ole koiraihminen. Koirat eivät pidä minusta enkä minä niistä. Vuosien varrella olen oppinut inhoamaan ja vihaamaan koiria. Niitä on joka puolella. Niitä on aivan liikaa. Niistä on pelkkää harmia. Isoista tai pienistä koirista ei voi koskaan etukäteen tietää miten ne käyttäytyvät. Omistajat eivät hallitse niitä. Niiden aggression kohteeksi voi joutua missä vaan ja milloin vain. Vapaana olevat koirat ovat rynnänneet perääni lenkeillä, pyöräretkillä ja hiihtoretkillä. Niiden räksytys voi viedä rauhan milloin vain ja missä vain.       Erässä omakotitalossa kaksi tai kolme isoa erityisen aggressiivista ja kovaäänistä koiraa tekee naapurien ja muiden liikkujien elämän helvetiksi vähintään kilometsin säteellä. Omistaja on vastuussa koiransa käytöksestä. Koiran sinulle henkilökohtaisesti osoittama aggressiivinen haukunta lähietäisyydellä on pelästyttävä ja hyvin epämiellyttävä kokemus. Sillä on suunnilleen sama merkitys kuin itse sanoisi ilman mitään aihetta koiranomistajalle tai jollekin satunnaiselle ihmiselle, että haista paska. Olen oppinut kiertämään koirat kaukaa.

         Maailman nisäkkäistä vain pieni osa koostuu enää villieläimistä. Maailman kaikkien nisäkkäiden painomassasta ihmiset muodostavat kolmasosan, kotieläimet ja tuotantoeläimet kaksi kolmasosaa ja villit nisäkkäät vain 4 prosenttia. Villit nisäkkäät on siis korvattu tuotantoeläimillä ja lemmikeillä. Ihmisten kansoittamilla ja hallitsemilla alueilla villiä ja turmeltumatonta luontoa on jäljellä yhä vähemmän.

      Koira on ihmisen alun perin sudesta jalostama ja muokkaama sekasikiö. 

     Suomessa on lähes miljoona koiraa, mutta jäljellä enää vähän yli neljäsataa luonnonvaraista sutta. Tämä kertoo jotain suomalaisten luontosuhteesta.

        Ekologisesta näkökulmasta useimmat lemmikkieläimet ovat haittaeläimiä, jotka kuluttavat valtavasti planeetan rajallisia resursseja ja vievät tilaa villiltä luonnolta. Lemmikkien ruokkimiseen vaadittava tuotanto kaventaa ja köyhdyttää villiä luontoa maailmanlaajuisesti. Köyhissä maissa tuotetaan länsimaiden lemmikkieläimille ruokaa kun oma väestö kärsii nälästä. Kissat ja koirat eivät ole kasvissyöjiä, joten niiden ruokkimiseen kuluu paljon luonnonvaroja. Amazonin sademetsää raivataan soijan kasvattamiseen, mitä tarvitaan kanojen rehuksi, jotka päätyvät ihmisen lisäksi koirien ruuaksi. Ylikalastetuista maailman hupenevista kalakannoista suuri osa saaliista päätyy rehuksi, mm. kissanruuaksi.

      Koirien ja kissojen hoitotuotteet kuten punkkishampoot ovat myrkyllisiä luonnolle ja linnuille.           

         Suuret kauppaketjut myyvät monenlaisia tarvikkeita lemmikeille. Tuotannon ja jätteiden ekologinen haitta on valtava. Eläinlääkärit sekä sterilointi klinikat kuluttavat myös rajallisia luonnonvarojamme.

        Kuinka paljon Suomen lähes miljoona, 800 000, koiraa kuluttaa luonnonvarojamme? Kissoja on Suomessa suunnilleen yhtä paljon kuin koiria. Entä globaalisti, mikä on kaikkien maailman koirien ekologinen haittavaikutus? Kuinka paljon kaikki muut lemmikkieläimet kuluttavat rajallisia luonnonvarojamme?             

          Suomalainen idylli näyttää edelleen olevan auto, asuntolaina, kaksi lasta ja koira. Koirien ja muiden lemmikkien pito on yksi suomalaisten ylikulutuksen ilmentymä monien joukossa. Suomi on ylikulutuksen kärkimaita. Liika raha aiheuttaa kaiken ihmiselle ja luonnolle haitallisen turhuuden. 

         Lemmikkien pito ilmentää ihmisen kieroutunutta luontosuhdetta. Luonto on olemassa pääasiallisesti vain ihmisen tarpeita varten. Eläimillä ei ole oikeuksia. Vääristynyt suhde luontoon, missä luonnonvarat ja eläimet ovat riiston ja hyväksikäytön kohteita, on kapitalismin perua.

       Rakkautta luontoa ja eläimiä kohtaan voisi parhaiten osoittaa luopumalla lemmikkieläimistä.  Eläinrakkaus pitäisi kohdistaa lemmikkien sijasta villeihin eläimiin ja luontokappaleisiin. Silloin ihminen myös ottaisi enemmän vastuuta niiden hyvinvoinnista ja niiden elinympäristöjen suojelusta. On rikastuttavaa kehittää luontotuntemustaan ja löytää rakkaudellinen suhde kukkiin, hyönteisiin, lintuihin ja villieläimiin. Esimerkiksi omalla parvekkeellani kasvaa kotimaisia luonnonkukkia. Hyönteiset ja pikkulinnut viihtyvät siksi siellä. Harakat käyvät tonkimassa biojätteitä, jolloin astioita ei tarvitse niin usein tyhjentää. Pikkulintujen kuten varpusten ja tiaisten lisäksi harakat ovat melko kesyjä ystäviäni.