Aihearkisto: Keskustelut

Keskustelu 3

Allekirjoittaneen keskusteluja pääasiassa selvänäköisyydestä sitä harjoittavan ihmisen kanssa.

TIMO Voitko kertoa mitä on selvänäkö? Suhtaudun asiaan skeptisesti. Voiko se olla mitään muuta kuin asioiden selkeää tiedostamista ja ymmärtämistä? Miksi pitää mystifioida ja uskotella että on olemassa jokin erityinen mystinen selvänäkökyky? (tietysti esim. monet teosofiset kirjat on täynnä sitä). Haluan nyt vain haastaa sut keskusteluun. Eikö ihmisiä voi parhaiten auttaa siten että heidät opetetaan kohtamaan todellisuus eikä pakenemaan harhakuvitelmiin?

NB Itse uskon, että selvänäkö ei ole yliluonnollinen mystinen kyky, vaan asia, joka on meissä kaikissa. En usko, että olisi olemassa sellaista asiaa, joka olisi yliluonnollinen. Minusta selvänäkö on sitä, että ihminen on hirmuisen virittynyt näkemään, kokemaan, kuulemaan asioita jopa alitajunnan alueelta. Se että näkee ja kokee asioita alitajunnan alueelta ei minulle ole mystistä. Minulle kuitenkin selvänäkö on myös jotain, mitä en osaa selittää. Se, että minä vajavaisena ihmisenä en osaa sitä selittää, ei mielestäni tee siitä ihmeellistä. En osaa selittää sen kummemmin kvanttifysiikkaakaan tai monia muitakaan asioita. Uskon, että tiede ei oikeasti tiedä, kuin pienen pienen muru hitusen siitä, mitä on. On paljon mm. valon taajuuksia, äänen taajuuksia ja monia muita asioita, jotka ovat varmasti ainakin ihmisen aistien ulkopuolella. Ainakin tietoisten aistien. Mutta se ei tee niistä olematonta eikä sen liiemmälti mystistä. Näin lyhyesti tahdon sanoa, että minulle selvänäkö kyky ei ole sen kummempi asia kuin ylipäätään näkeminen tai kuuleminen ovat. Aisti siinä missä muutkin. Moni ihminen vain ei sitä osaa- tai uskalla käyttää. Se, mitä minä taas olen nähnyt ja kuullut ”selvätietoisesti”, on ihan oma juttu. Ei siinäkään varmasti mitään mystistä ole.
Minulle ei henkilökohtaisesti ole pettymys se hetki, kun aurat, chakrat ja selvätietoisuus pystytään tieteellisesti selittämään. Minulle se tarkoittaa sitä, että asiat viimein on todistettu olemassa oleviksi. En etsi elämääni mitään mystistä. Selitän sen jopa liian tylsästi niille, jotka tahtovat nähdä asiassa jotain yliluonnollista. Enkelit, mestarit, henkioppaat. Heitä olen tuntenut ja nähnyt ihan lapsesta saakka. Sinällään ne ovat vain nimiä erilaisille värähtelyille, mutta johdatustakin sieltä on tullut. En kylläkään usko siihen, että hekään mitään yliluonnollista porukkaa olisivat. Vain ihmisen alemmille aisteille tavoittamattomissa. Silti ihan tosia olentoja. Eläviä kuten mekin.

TIMO Erilaisia energioiden värähtelyjä kokee varmasti jokainen, mutta erityisesti henkisesti herkät tai henkisellä tiellä olevat voivat kokea niitä laajan skaalan. Eikö sekin ole mystifiointia kutsua näitä luonnollisia asioita enkeleiksi, mestareiksi tai henkioppaiksi? Ovatko nämä värähtelyt ja energiat siis jotain ihmisen kaltaisia persoonallisuuksia? Eivät ainakaan minulle. Ja mitä on tuo opastus näkymättömästä maailmasta? Jyrkästi ilmaisten minulle sellaista ei ole. Ainakaan tuo opastus ei ohjaa mihinkään konkreettisiin asioihin, vaan ainoastaan etsimään ilmaisua (esim luovuudessa) henkiselle voimalle ja inspiraatiolle. Ihminen on tuomittu vapauteensa.

NB Esitän sinulle vastakysymyksen vielä. Miten sinä selität esimerkiksi sen, että minulle soittaa henkilö, jonka kanssa puhun puhelimessa aivan elämäni ensimmäistä kertaa. Mistä se sinun mielestäsi johtuu, että osaan vaikkapa kuvailla hänen lapsensa mieliharrastuksen jo muutaman hullun minuutin jälkeen ja vaikkapa jotain selkeitä yksityiskohtia siitä ilman, että olemme ensin sanallakaan sivuttaneet asiaa? Ja onko se harhaa, jos vaikka ihminen on kysynyt minulta, miten hän voisi tukea lastaan parhaalla tavalla ja minulle tämä kuva avautuu eteeni? Millä nimillä sinä kutsut näitä asioita?
En itse ennusta, mutta tunnen asiat ja esimerkiksi toisen ihmisen kivut kehossani. Esimerkiksi joku aika sitten minulle soitti ihminen joka kyseli aivan muita asioita puhelussa. Koko ajan minulla oli kipu oikeassa kyljessä ja lopulta sanoin hänelle, että hänellä on sappi kipua. Henkilö vahvisti tämän asian, että näin on. Sappi oli leikatu vastikään. Minulle tässä on takana ykseys, yhteinen kollektiivinen tietoisuus ja se, että emme ole erillisiä. Minulle tämä on selväaistimista tai nimitän sitä niin. Ennustaja en ole enkä ennustajaksi ala, vaikka näenkin asioita ennalta joskus unissa
ja päivätietoisuudessa.

TIMO Tähän sanoisin, että esim. lapsen harrastuksen ”tietäminen” voi olla vain oikeaan osunut arvaus. Ihmisen sairaudet voi aavistaa esim. puhelimessa äänen ja pienten äänenpainojen perustella. Niistä voi saada vaikutelman, että henkilö kokee kipua jossain määrätyssä paikassa kehoa. Ensimmäiseen viestiisi viitaten sanoisin, että tavallinen tietoisuus on täynnä ns. alitajunnasta, muistista ja menneestä kokemuksesta tulevaa tietoa, jonka yhdistämme salamannopeasti nykyisen elämän tulkintaan. Erilaisia aavistuksia ja tuntemuksia on monenlaisia, useimmat ovat vain subjektiivisia tuntemuksia, joilla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Joskus jotkut niistä sattuvat osumaan oikeaan.

NB tuo on totta, että lapsen harrastuksen tietäminen voi olla osuva arvaus, mutta jos niitä ”arvauksia” on tosi paljon ja usein, ei voi syyttää sattumaa enää. Minulle taas on itsestään selvää, että maailmankaikkeudessa on muutakin elämää kuin me ja hyvin paljon siitä on sellaista, mitä emme voi nähdä. Perustan sen loogiseen päätelmään ja omaan kokemukseen sekä niihin kokemuksiin, joita olen saanut kohdata tässä työssä. Minusta siinä ei kuitenkaan ole mitään mystistä. Et ilmeisestikään usko sieluun tai kuoleman jälkeiseen elämään? Onko sinulle tietoisuus vain aivoissa tapahtuva reaktio? Mihin perustat omat ajatukset, ettei ole olemassa elämää, jota ihmisen silmä ei voi havaita? Puhuvatko ne ihmiset valheita, jotka ovat esimerkiksi todistaneet tilanteita, missä esineet liikkuvat itsestään? Itselläni on omin silmin havaittuja kokemuksia tällaisesta.

TIMO Me ollaan kaikki yksilöitä ja me olemme kiinnostuneet eri asioista ja kiinnitämme huomiota erilaisiin asioihin. Näkymätön todellisuus on varmasti olemassa, mutta millainen se on, siitä on eri näkemyksiä. Ovathan ajatuksemmekin näkymättömiä toisille. Sieluun uskon. Luin muuten juuri Aristoteleen kirjoitusta Sielusta. Kuoleman jälkeisestä elämästä ei ole tietoa. Uskon asiat ei tällä hetkellä kiinnosta minua. Siihen mikä on tietoisuus ei ole mitään yksinkertaista vastausta. Usein oudoillekin ilmiöille on olemassa luonnollinen selitys.

BN Niin minäkin ajattelen, että kaikki tapahtumat, oudotkin voi selittää luonnollisella tavalla, mutta ajattelen myös, että luonnolliseen kuuluu hurjan paljon ilmiöitä, joista emme tiedä vielä mitään.
Suhteeni tieteeseen on, että luen paljon mm. tieteeseen ja tutkimukseen liittyviä lehtiä, mutta ajattelen kuitenkin, että tiede kulkee ihan pikkuvauvan vaipoissa vielä. Se on totta, että jokainen meistä ajattelee eri tavalla ja siihen on oikeus. Kunnioitan eri ajatuksia, enkä missään nimessä tahdo sanoa, että joku ajattelee oikein ja toinen väärin. Minulle minun maailma on oikea ja jollekulle on joku toinen. Tärkeää kaiketi on, että valitsee ja löytää oman kantansa, vaikka ei siinäkään mitään pahaa ole, jos ei tiedä, mitä ajattelisi.

TIMO Olen samaa mieltä kanssasi että se tiede mistä useimmiten kuulemme, ei tavoita maailman kaikkia puolia. Uusia avauksia tehdään kuitenkin koko ajan. Tieteitä on kuitenkin monia, esim. luonnontieteet ja ihmistieteet. Jos psyyke ja mieli ja tajunta kiinnostavat, oivallisia kirjoja on riittävästi.
Miten siis määrittelisit tietoisuuden? Itse joskus kuvittelin että ymmärsin mitä se tarkoittaa. Kun aloin asiaa tutkia ja pohtia, siitä tuli aika monisyinen kysymys. Se että ei tiedä mitä ajattelisi, mielestäni se on tila, josta todellinen viisaus voi syntyä.

BN En pysty yhdellä tai kahdella lauseella määrittelemään, mitä tarkoitan tietoisuudella. Minulle koko elämäni on ollut sen määrittelemistä, että mitä tietoisuus on, kuka tiedostaa… Tarkoitin tuolla, ”tiedän, mitä ajattelen tietoisuudesta”, sitä, että minulle tärkeää on löytää vastaukset itsestäni. En yleensäkään lue kirjoja tai tekstejä juurikaan silloin, kun tahdon tietää, mitä jokin on. Etsin vastausta sisimmästäni ja kun pääsen johonkin tulokseen, niin sitten saatan peilata asiaa pätkittäin toisten ajatuksiin. Minulle ei ole väliä, ajattelenko toisin, kuin valtavirta, vaan se, että asia tuntuu minun sydämessäni oikealta. No tämä on vähän radikaalisti sanottu. Kyllä minä lakia noudatan jne.. Ylipäätään uskon, että sydämessään jokainen tuntee hyvyyteen pyrkivät asiat oikeiksi. Nyt tietysti voisit kysyä, mitä on hyvyys. Tarkoitan sillä elämää ylläpitävää toimintaa. Mutta ei minusta elämän tuhoaminenkaan ole paha asia. En usko hyvään ja pahaan. Nyt tämä meni jo ajatuksen virta kirjoittamiseksi, omaksi pohdinnaksi.
Vaikka sanat ovat rajallisia, yritän edes vähän hahmottaa, mitä tietoisuus on. Käsitän tietoisuudella sitä pientä pistettä, ydintä, joka tiedostaa, mitä on. Mitä se piste ja ydin on ja mistä se koostuu… se on elämäni mittainen pitkän pitkä tarina. Ja lopulta olen myös kokenut senkin, että tuo pieni piste, jota tietoisuudeksi kutsun, on harhaa. Sitäkään ei ole, on vain jumalan mieli ja yksi elämä joka elää itseään meidän kautta.

Vuodelta 2011

Keskustelu 5

UÖ Taustani on teologinen. Olen tutustunut laaja-alaisesti henkiseen, esoteeriseen, hengelliseen yms. kirjallisuuteen. Olen lukenut erilaisista näkemyksistä ja kokenut erilaisia kokemuksia. Esimerkiksi olin eräässä luentotilaisuudessa, jossa luennoitsija kertoi omasta henkisestä tiestään. Luennon aikana tehtiin meditaatio, jossa näin valokuvan kirkkaasti miehen kasvot, ja hän sanoi olevansa El Morya. En ollut tutustunut Valkoiseen veljeskuntaan mutta googlaamalla nimen päädyin tarkastelemaan tietoja El Moryasta. Aikanaan hän on ilmeisesti ollut perustamassa teosofista liikettä. Kaikenlaista muutakin on tapahtunut, mutta tämä on vain yksi erikoinen kokemus muiden joukossa. Taustani on tosiaan kristillinen mutta olen lukioikäisestä asti eli noin 10 vuoden ajan tutustunut kaikkeen mahdolliseen. Olen myös tutkinut henkimaailman yhteyksiä, ja miettinyt, voivatko omaiset välittää meille viestejä. Olen kokenut ristiriitoja henkisen kehityksen ja henkisten ilmiöiden välillä. Toisin sanoen; henkinen kehitys ei edellytä henkimaailman ilmiöitä, vaan kehitys tapahtuu ilmeisesti ihmisessä sisäisesti: Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä. Kuitenkin välillä on vaikea erottaa, mihin panostaa tässä elämässä. Toisaalta kristillishengellisissä liikkeissä varoitetaan valkoisesta magiasta ja siitä kuinka se kietoo ihmisen pauloihinsa. Tällainen usko edellyttää kahtiajakautuneen maailman (palvelet joko Jumalaa tai Saatanaa). Kristinuskossa synnit (ts. virheet / ero Jumalasta) tulee anteeksiannetuksi Jumalan armosta, jos kristitty uskoo Jeesukseen Kristukseen. Jos tiede ei voi tai halua vastata nykyajan filosofisiin ongelmiin, ja jos kristillinen teologia ei tyydytä tämän päivän ihmistä, niin minkälainen lopputulos tästä kaikesta seuraa? Olisi hienoa kuulla näkemyksesi asioista, koska tunnut niitä pohtineen. Harvoin näistä asioista voi keskustella julkisesti saamatta hullun leimaa, vaikka kyseessä olisi vain johonkin asiaan filosofisesti kantaa ottaminen.
Mitä muuten sanot siihen käsitykseen, että ylösnousseet mestarit / esoteerinen filosofia edustaa ns. pahaa henkimaailmaa, jossa ihmisille välitetään harhaanjohtavaa tietoa? En tarkoita pahalla henkimaailmalla vain kristittyjen käsityksen mukaista demonien / langenneiden enkeleiden eksistenssiä vaan myös ”piinattuja” sieluja. Joissakin tapauksissa henkimaailmasta saatu tieto on osoittautunut virheelliseksi (henkilö, jolta tieto on peräisin, ei ollutkaan kuollut) ja henki kertoi käyttäneensä elävän ihmisen muistipankkia, josta hän tiedot veteli. Toisaalta se todistaa jo henkimaailman olemassaolosta (sensaatio!) mutta ei kerro kuolemanjälkeisestä todellisuudesta.

TIMO Olen myös aikoinaan tutkinut teologiaa ja kristinuskoa muiden uskontojen ohessa. Viestissäsi rinnastat paljon esoteerista ym. opetusta juuri kristillisiin näkemyksiin, jotka ehkä edustavat sinulle turvallista ”totuutta”. Henkinen kehitys ei minustakaan liity henkisiin ilmiöihin. En tiedä mitä sanoa kokemuksestasi El Moryasta. Eikö nimi ollut sinulle jo tuttu ennen kokemustasi? En ole kokenut vastaavaa enkä sitä toivokaan.
Baileyn teos oppi valkoisesta magiasta, jonka olen hyvin lukenut, käsittelee minusta lähinnä mielen hallintaa ja ajatuksen voimaa sekä sieluyhteyttä. Nimi magia on vähän ehkä harhaan johtavaa, koska kyse on mielestäni suureksi osaksi vain aivan tavallisesta luovuudesta ja ajatuksen ja tahdon voiman käytöstä. On totta että esim. A Baileyn esoteerinen oppi on ainakin hänen mukaansa mestari D. K.:n telepaattisesti sanelemaa ja välittämää. (Suhtaudun tähänkin epäillen.) En kyllä usko että mikään oppi, uskonto tai filosofia voisi edustaa puhtaasti hyvää tai pahaa, totuutta tai valhetta. Kaikessa on kaikkea. Opit, uskonnot ja teologiat ym. ovat vain inhimillisiä luomuksia ja hahmotuksia.

UÖ Vertaan monia asioita kristinuskoon varmaan luonnostaan, vaikka kristinusko ei ole varsinaisen vakaumukseni mukaista. Olen tutustunut viime aikoina hypnoosikokeisiin, joissa ihminen muodostaa uskomusjärjestelmänsä itsesuggestion kautta. Periaatteessa kaikki uskomukset olisivat selitettävissä lapsuudenaikaisten kokemusten kautta; kaiken senkautta, mitä ihminen on elämänsä aikana kuullut ja nähnyt sekä mihin hänet on kasvatettu. Kyseenalaistan asiat enkä hyväksy niitä helposti. Siksi olinkin yllättynyt, että ”näin” El Moryan meditaatiossa. En ollut aikaisemmin (tietoisesti) kuullut tai lukenut hänestä. Yleensäkin valkoinen veljeskunta oli tuohon aikaan minulle uusi asia. Löysin valokuvia El Moryasta Googlesta, esimerkiksi piirroskuvat eivät näyttäneet yhtään häneltä. Voi olla, että olen joskus jossain elämäni aikana nähnyt näitä kuvia ja sitten sopivassa tilanteessa kaivanut ne esiin muistilokerostani. El Morya-näkyni tuli spiritualistisessa seurassa, ts. suggestio ”nähdä henkiä” oli jo olemassa. En siis automaattisesti usko nähneeni mitään.
Mielikuvitukseeni liittyy myös unien näkeminen, joskus enneunien. Saan siis tiedon jostakin asiasta unessa muutamaa viikkoa ennen varsinaista tapahtumaa. Kyseessä on perheeseen ja sukuun liittyvät asiat, eivät mitkään maailmanluokan tapahtumat. Uneni liikkuvat arjen tapahtumissa, mutta joskus saan tietooni tulevia asioita. Tämänkin voi selittää voimakkaana suggestioalttiutena. Perheessä toivotaan tiettyjä asioita ja pyrin unessa täyttämään toiveita, ja sitten kun jotakin tapahtuu samanaikaisesti unieni kanssa, tulkitsen uneni enneuniksi. Olen tosi kriittinen…
Kirjoitat, että ”kyse on vain aivan tavallisesta luovuudesta ja ajatuksen ja tahdon voiman käytöstä”. Oletko testannut näitä asioita käytännössä? Oletko pyrkinyt tietoisesti ”luomaan” asioita elämääsi ajatuksen / tahdon voimallasi? Ihmisellä on tarve luoda merkityssisältöjä asioille. Olen joskus tietoisesti pyrkinyt ”luomaan” asioita ja todennut, että ne ovat käyneet toteen. On ollut paljon ”toiveiden toteutumisia”, kun olen ollut oikein intensiivisesti keskittynyt. Onko se sitten valkoista magiaa? Itse olen taipuvainen uskomaan ”sattumaan”, toisaalta mietin, milloin ”sattuma lakkaa olemasta sattumaa”.

TIMO Et selvästikään ole ihan herkkäuskoinen ja naiivi, koska tiedostat suggestion voiman. Minusta henkisessä elämässä ym. uskomukset eivät ole edes kovin tärkeitä. Kysyt onko minulla kokemusta ”valkoisesta magiasta” ja että olenko tietoisesti pyrkinyt luomaan asioita ajatuksen ja tahdon voimalla. Jos asiaa analysoi, niin päätyy nopeasti siihen että emme voi tehdä yhtään mitään ilman ajatuksen ja tahdon voimaa. Käden nostaminen ja näiden viestien kirjoittaminen ja kaikki muu perustuvat niihin. Haaste on vain siinä miten ajatuksen ja tahdon voimalla voi toteuttaa korkeimmat ihanteensa ja saavuttaa unelmansa.

UÖ Oli mukava vaihtaa ajatuksia. Näitä asioita varmasti pohdin siihen asti, kunnes oma elämänfilosofiani minulle selviää, Krishnamurtin miettein. Hänen mukaansa totuus on poluton maa, ja hän hylkäsi kaikki mestarit. Jokainen tallaa oman polkunsa…

Vuodelta 2009

Keskustelu 6

OZ On jotenkin vaikeaa arvioida, missä kohtaa henkisellä polulla oikein olen. Varmuudella olen saanut ainakin 1, 2 ja 4 vihkimyksen. Ehkä myös kolmannen. Eli sisäisen Kristus-lapsen syntymä ja (egon) kuolema ovat jo tuttua kauraa.

TIMO Numeroidut vihkimykset on varmaan jonkinlainen yleinen malli, joka tuskin täysin vastaa todellisuutta. Eihän mikään oppi voi sitä tehdä. Itse katson, että tuo malli vastaan myös paljon ikäkausia. Olemme esim. tunteellisempia nuorina (tunteiden hallinta voi olla vaikeaa), sitten mielen hallinta ym. kehittyy ja aito minä tai sielu nousee enemmän esiin. Hengen tason voi ehkä saavuttaa joskus keski-iässä. Tulkintoja ja näkökulmia aiheeseen on monia. Et ole ainakaan turhan vaatimaton kun katsot että olet jo niin pitkällä.

OZ Ei ollut tarkoitus ”brassailla” saavutuksillani, nöyryys ennen kaikkea!!! Mutta esim. 1. vihkimyksen (sisäisen Kristus-lapsen syntymä) tiesin saavuttaneeni siinä vaiheessa kun elin jouluevankeliumin todeksi päivätajunnassani. Eli näin Betlehemin tähden, törmäsin Itämaan tietäjiin ja sain lahjaksi kultaa, suitsukkeita ja mirhamia. 🙂 Myös Pekka Ervast on osannut kirjoittaa jotain vihkimyksistä, niitä olen innolla lukenut.

TIMO Kokemuksia on monenlaisia, jokaisella yksilöllisiä.

OZ Mielelläni kuulisin muiden kokemuksista; välillä tuntuu vaan siltä, että ne jotka asiasta jotain tietävät, eivät puhu.

TIMO Yksi pulma on siinä että sisäistä kokemuksista ei ole niin helppo puhua kuin ulkoisista tapahtumista, ja toiseksi niitä kokemuksia voidaan tulkita niin eri tavoilla ja kuvata eri sanoilla. (Itse en esim nyt tiedä oliko sinun kokemuksesi ”pelkkä” päiväuni vain oliko se jotain painavampaa.) Sinulle itsellesi kokemustesi merkitys riippuu myös siitä mitä niistä uskot ja oletat.

OZ Vai päiväuni. Paitsi että en nukkunut, vaan kuljin pitkin katuja intuitioni johdattamana tilanteesta toiseen. Osaatko muuten neuvoa, miten saada jumalyhteydestä eli ”yhtä koko maailmankaikkeuden kanssa” -kokemuksesta pysyvä? Tai miksi sitä nyt haluaakin nimittää. Rishi Taavi Kassilan mukaan sen saavuttaa henkisten harjoitusten, hyvien tekojen ja valaistuneen mestarin avulla. Sitä odotellessa. Ja vastausta vaille jäi edelleen se, kuinka pitkällä henk. koht. olen vihkimyksissä ja se, kuinka saavuttaa pysyvä jumalyhteys. Kaksi kertaa sen kokeneena en haluaisi elää mitenkään muuten.

TIMO Sitä onkin suhteellisen vaikea määritellä millä tasolla olemme menossa vihkimyksissä. Ehkä on hyvä ajatella että olemme joka tapauksessa aina oppilaita, emme valmiita ym. Saanko kysyä millainen oli kokemuksesi jumalyhteydestä, osaatko kuvailla sen? Miksi uskot että jokin määrätty tila voidaan säilyttää? Elämähän on virtaa ja muutosta. Määrätyllä elämäntavalla ja sisäisellä elämällä, oman sisäisen herkkyyden vaalimisella ym, vastaanottavaisuutta henkisille asioille ja energioille voidaan kyllä syventää. Yhtä tärkeää on aktiivisen ja luovan persoonallisuutemme kehitys. Mitä on astraalimatkailu? En ymmärrä sellaista. Kerron kirjassani Vihkimysviisaus vain sen mitä itse olen voinut tietää ja kokea ja mitä en ole saanut tietää (esim. en ole saanut tietoa edellisistä elämistä).

OZ Jumalyhteys = yhtä koko maailmankaikkeuden kanssa -kokemus. Pisara valtameressä. Omat rajat liukenevat suurempaan kokonaisuuteen ja koen korkeinta mahdollista kuviteltavissa olevaa onnea, rakkautta ja rauhaa! Taivas maan päällä. Vaikea kuvailla. En ymmärrä, miksei em. olotila voisi olla pysyvä. Äiti Amman mielestäkin elämän tarkoitus on yksinkertaisesti Sat-Chit-Ananda / Totuus-Tietoisuus-Autuus. Paino jälkimmäisellä sanalla. Jos kaikki pystyisivät toimimaan em. olotilasta käsin, maailmassa ei olisi sotia! Kuulostaa ehkä lapselliselta, mutta silti. Ja elettyyn elämääni viitaten on todettava, että kaikki on mahdollista! Ihan kaikki! Mm. ajatuksen voimalla luominen. Astraalimatkailun olen kokenut kerran.

TIMO Sellaiset asiat kuin yhteys Jumalaan ja yhteys ”koko maailmankaikkeuden kanssa” ovat ilmaisultaan ja merkitykseltään hyvin epämääräisiä. Niillä ei ole täsmällistä ja tarkkaa sisältöä. Jokainen voi kuvitella niistä mitä haluaa. Siten ei ole myöskään mitään erityistä keinoa saavuttaa niitä. Itse olen esim. omassa kirjassani Vihkimysviisaus pyrkinyt ainakin sanomaan mitä ns. yhteys koko maailmankaikkeuden kanssa ei voi tarkoittaa. Mielestäni jokaisella elävällä olennolla on jo pysyvä yhteys näkymättömään jumaluuteen, näkymättömään maailmankaikkeuteen.
Tiedän kyllä noista astraalijutuista sen mitä olen teosofiasta lukenut, esim. sen että astraaliruumis voisi irtautua fyysisestä kehosta ja lähteä jonnekin. En usko sellaiseen. Sanoisin näin että tämä autuus voi olla ihmisen tai tajunnan luonne hyvin persoonattomalla tasolla. Tajunnan syvyyksissä voi olla tämä autuus tai ainakin hyvin puhdas ja positiivinen tila. Kuitenkin koska elämme persoonallisuuksina hyvinkin ristiriitaisessa maailmassa, joka tuottaa meille kärsimyksiä, meidän on myös hyväksyttävä kärsimys luonnolliseksi osaksi elämää. Henkisyys voisi olla sitä että pyrkisimme kokemaan ja säilyttämään persoonallisessa tietoisuudessa mahdollisimman paljon tuosta autuudesta, ja antaisimme huoliemme haihtua siihen. Kaikki mitä ihminen tekee, on ajatusten luomaa, siis teot ovat aina ensin ajateltuja ja suunniteltuja enemmän tai vähemmän. Ilman ajatusten muuttamista fyysisen kehon välityksellä tapahtuviksi teoiksi ajatuksilla tuskin voi luoda mitään. Pelkät ajatuksemme eivät vaikuta maailman menoon millään tavalla.

OZ Muuten, uskotko jälleensyntymään?

TIMO Tuo jälleensyntymä on hankala kysymys. On se ainakin rationaalisempi kuin jokin kristinuskon pelastus tms. mielestäni. Luonnossa kuolema on täysin luonnollinen, ihmiselle se on pelottava asia. Olisihan se lohdullista, jos kuolema olisikin vain jonkinlainen harha. Keskityn nykyiseen elämään ja tutkin pääasiassa sellaisia kysymyksiä, joista voi saada kokemusperäistä tietoa. Uskon että elämä voi olla mielekästä ja tarkoituksellista vaikka ei usko mihinkään kuolemattomuuteen, pysyvään tms..

OZ tarjoaa luettavaksi runollista uskonnollista tekstiä, missä kaivataan korkeaa henkistä todellisuutta.

TIMO Nämä kommentit kuvaavat vain minun omaa persoonallista näkemystäni. Runossa kaivataan jotain perimmäistä todellisuutta tai tietoisuutta, ikuista, ja sitä etsitään jostain kuin maallisen, ajallisen elämän ulkopuolelta. Mielestäni sellainen ajattelutapa on toivoton ja voi johtaa elämästä vieraantumiseen. Tuollainen uskonnollinen kuvitteellinen onni on koskaan saavuttamaton, se perustuu virheellisiin käsityksiin. Minulle elämän ilot heräävät kaikenlaisista ja monipuolisista kokemuksista, eivät suinkaan yksin jostain sisäisestä henkisestä tasosta.

Vuodelta 2011

Keskusteluja 2

TIMO Krishnamurti onkin melko hämärä ajattelija. Hänen tekstejään ja puheitaan voi tulkita monella tavalla. Hän sanoo, että ajatus ei ole luovaa, mutta hänen puheensa ja kirjoituksensa ovat ajattelua. Kumoaako hän lausunnolla itsensä kokonaan? Miksi hän sitten pitää puheita? Hän kertoo jossain, että hän ei lue kirjoja. Ilmeisesti hän katsoo, että hänen ei tarvitse, koska hän on jo niin viisas. Psykologian peruskurssi olisi hänelle ollut paikallaan. Se olisi varmasti selkiyttänyt hänen opetuksiaan. Onko Krishamurti itsellesi tärkeä henkinen opettaja? Olen kyllä itse pitänyt hänen kirjojaan kyllä mielenkiintoisina.

DE Minusta hän tuntuu jalat maassa olevalta puhujalta, joka yrittää kertoa kaikkiallisesta rakkaudesta, oivalluksesta ja myötätunnosta ilman ajatuksen ja menneisyyden auktoriteettikuormaa. Työkaluna hänelläkin oli tietenkin vain sanat, kun ei mokoma ollutkaan mikään ’Jeesustaikuri’ joka ’pelastaa’ jotenkin mystisesti. Ehkä eniten ahaa-elämyksiä meikäläiselle puberteetti-ikäiselle ’etsijälle’ toi joskus 70-luvun alussa entisen puolustusministerimme Yrjö Kallisen kirja ’Elämmekö unessa’. Taisi Yrjö olla hyvinkin selvillä mistä J.K. aina puhui. Kolmas sykähdyttävä opus minulle on ollut Veikko Huovisen ’Veitikka’, josta löytyy vakavan oivaltava sanoma kevyestä nimestä huolimatta. Viisausko saadaan kirjoja lukemalla?

TIMO Minun näkökulmani suhteessa henkisiin opettajiin onkin kriittinen. Koetan siis katsoa erilaisten mystifiointien ja sanahelinän läpi. Samalla täsmentyy se mitä hyvää ja pätevään jää vielä jäljelle. Krisnahamurtin ansio on ainakin se, että hän itse oli itämaisten ja muiden henkisen perinteiden ja gurujen ja niiden seuraamisen kriitikko. Yrjö Kallisen kirjoituksista ja puheista koottua teosta Elämmekö unessa olen lukenut. Mielestäni tuo uni vertaus on liioitteleva ja myös mystifioiva. Hän viittaa johonkin valaistumiseen, joka olisi kuin tuosta unitilasta heräämistä, siis aivan toisenlaista kuin tavallinen tietoisuutemme. Sellainen laadullisesti täysin erilainen henkinen tietoisuus on myytti. On vain valppauden ja tietoisuuden asteita.

DE Juuri näin. Sananhelinä nähdään sananhelinänä ja mystifiointi mystifiointina. Tätä se jo edesmennyt kirjailija V. Huovinenkin usein tarinoissaan alleviivasi. Jep, Krisnahamurti taisi jopa varoittaa omia kuulijoitaankin uskomasta puhujaan. Millä se nyt mitataan millainen on oikea valaistuminen? Eikös Kallinenkin puhunut vain valppauden asteista (2 kpl)? ”Tulkoon oikea oivallus, oikea ajatus, oikeat sanat, oikeat teot ja ennen kaikkea oikea ajoitus – amen.” (’iltarukous / meditointi’)

TIMO Haaste on se, että soveltaa käytäntöön lukemiaan ja tutkimiaan asioita. Omasta mielestäni, ja erityisesti mitä olen oppinut erään ryhmän jäsenien mielipiteitä kuunnellessani, todellinen valon työ voi alkaa kun ihminen vapautuu ns. astraalisesta, tunneperäisestä suhtautumisesta asioihin ja työhön. Pitäisi tavoittaa se puolueettoman ja totuudellisen ajattelijan näkökulma. Hyvin monet viihtyvät hyvin kyseisessä tunneperäisessä ilmastossa eivätkä he halua niinkään nähdä tai tuntea tosiasioita. Tämä pätee myös maailmanlaajuisesti. En kyllä saanut selvää kuvaa omasta valon työstäsi.

JL Vastasitkin puolestani oikeastaan siihen mitä se elämä on henkisenä olentona. Itse puhun neutraalista mielestä ja se on varmaan samaa mitä tarkoitat. Pyrin joka hetki totuudellisuuteen, suoruuteen ja kurinalaisuuteen, uskon – ajatuksen – puheen ja toiminnan kanssa. Tuolla neutraalilla mielellä tarkoitan etten lajittele asioita hyviksi tai pahoiksi vaan neutraalisti ilman tunnekuohuja yritän katsoa mitä minulle näytetään. Asioiden luonne ja tarkoitus paljastuu aikanaan. Tuo oikea usko tarkoittaa minulle hyvän tahdon tietoista toteuttamista kaikessa toiminnassa, myös liiketoiminnassa, yhdistystoiminnassa, ystävyys ja perhesuhteissa ym..

KN Eilinen päivä oli osoitus maailmankaikkeuden ohjauksesta. Pitkin päivää kohtasin ihania ihmisiä, joilla kaikilla oli viestiä minulle, että jääthän tänne pohjoiseen, mietithän tarkkaan vielä. Olenhan harkinnut muuttavani paikkakunnalta. Mitä teen? Kuuntelenko vihdoinkin itseäni ja uskallanko ottaa elämän haltuun. Olen oppinut, että en todellakaan ole yksin, vaikka välillä siltä tuntuisi. Olen oppinut myös, miten paljon on vielä matkaa täyteen suvaitsevaisuuteen ja hyväksymiseen. Se on lähellä, mutta samalla niin kaukana. Opin myös että pyörä pyörii, vaikka se näyttäisi välillä pysähtyneen. Ja on ihanaa, miten suuria opettajia meidän ympärillä olevat ihmiset ovatkaan.

TIMO Elämä ei ole yksinkertaista. Uskon että viihtyminen ei niin paljoa riipu paikasta tai paikkakunnasta. Siinäkin on kyse enemmän asenteista ja siitä että kohdistaa huomion myönteisiin puoliin ja mahdollisuuksiin. Vaikka harrastelen ns. henkisiä asioita pyrin kuitenkin olemaan realisti. En usko että maailmankaikkeus tai kohtalo ohjailee meitä konkreettisesti. Tärkeintä on luottaa omaan järkeensä ja arvostelukykyynsä.

KN Maailmankaikkeudella tarkoitan energiaa, en usko kohtaloon. Uskon todellakin siihen, että itse vien elämää ja suunnitelmia eteenpäin. Uskon kuitenkin suunnitelmaan ja siihen suunnitelmaan, jonka itse olen laatinut ennen tätä elämää, toisaalta onhan sitä aina mahdollisuus muuttaa. Reagoin niihin maailmankaikkeuden energioihin, jotka kykenen ottamaan vastaan. Koen että ulkoinen elämä ei ole vastannut sisäistä tilaani. Nyt lähden muuttamaan elämääni siihen suuntaan eli lopetan henkisyyden etsimisen muista ihmisistä ja keskityn oman sisäisen tilani kautta ympäristön valoistamiseen. En voi tuoda ihmisille mitään, mitä hei eivät halua ottaa vastaan. Valotyöntekijänä ja maailman palvelijana olen liikaa imenyt tummaa energiaa muista ihmisistä ja hukkunut siihen. Olen huutanut tuskasta että eikö täällä pohjoisessa ole ketään, joka olisi kiinnostunut sisäisestä elämästä eikä vain ulkoisesta. Olen kokenut nahoissani täkäläisten ihmisten suuren sisäisen tuskan, haavoista puhumattomuuden ja suuren pelon luonnon armottomuutta vastaan. Täällä pohjoisessa ihmisten on ollut pakko tehdä hulluna työtä, että ovat säilyneet hengissä. Kuvittelin löytäväni täältä henkisyyttä ja ajattelin, että vain etelän ihminen juoksee oravanpyörässä. Tämä oli suuri isku vasten kasvoja kun hyppäsin nukkuvien ihmisten keskelle, jotka juoksevat yhtälailla kuin etelässä. Eli nyt annan ihmisten olla rauhassa sellaisia kun he haluavat olla, yrittämättä muuttaa heitä. Keskityn nyt itseni kautta ympäristön muuntamiseen. En voi todellakaan auttaa, muuten kuin olemalla valo itselleni. Vuonna -04 minut kutsuttiin näyssä tiennäyttäjäksi. Tiennäyttäjän työn olen saanut itse määritellä, tietenkin. Sehän voi olla taidetta, kirjoittamista, energiahoitoa, opastusta ja neuvontaa yms.(kaikkea näitä olen tehnytkin).

TIMO Niinhän se on että meitä on moneksi ja jokainen elää ja ajattelee tavallaan. Yksinäistähän se on jos ei kohtaa samanhenkisiä ihmisiä. Hyvä että olet löytämässä kutsumuksesi. Kannattaa varmaan päättää jokin alue mihin keskittyä, ei sitä pysty montaa asiaa tekemään hyvin, tai oppimaan niitä. Tuosta oravanpyörästä sanoisin, että sellaista on jotenkin kai aika vaikea välttää kokonaan. Jos tekee jotain työtä siinä on aina omat paineensa. Mielestäni esim. omalla kohdallani sopiva määrä paineita ja itse asetettuja tavoitteita on hyvä asia. Jos vaatimuksia on liikaa, kaikkia asioita ei yksinkertaisesti saa hoidettua. Itseään pitää kuitenkin aina kuunnella niin että pysyy hyvinvoivana ja tasapainossa eikä stressaa tai rehki liikaa. Olen itsekin kokenut usein että ”ulkoinen elämä ei ole vastannut sisäistä tilaani.” Luultavasti sisäistä on helpompi muuttaa, kuten esim. ajatuksiaan ja asenteitaan ym. kuin ulkoista. Enpä tiedä saako elämää koskaan muokattua toiveitaan vastaavaksi. On helpompi asettua vain johonkin hyväksymiseen ja tyytymiseen.

KN Olen elänyt kokemuksellista aikaa ja välttänyt aivojen käyttöä (heh), jotta saisin paremman kontaktin todelliseen itseeni. Oman polun luokittelu ja oman tason määrittely ei tunnu nyt tärkeältä, vain olemisesta kumpuava toiminta. Tärkeältä tuntuu kuunnella jokaista hetkeä ainutlaatuisena tienviittana seuraavaan hetkeen. Nyt on juurtumisen aika ja kun juurrun ja luon syvemmän kontaktin maahan luon itseni uudestaan uudella tasolla. Olen aina hahmottanut itseni vain häntäluusta ylöspäin, nyt on aika huomata, että minulla on todellakin jalat ja niistä lähtevät juuret ovat osa minua. Koska ollaan nyt maapallolla on aika tänne juurtua… Lapissa on se ihmeellinen taika, että täällä maasta nousee energiaa voimakkaasti ylöspäin ja sitä on mahdollista hyödyntää henkisessä kasvussa. Luontaisesti lapin ihmisellä onkin voimakas kontakti maahan, mutta ylöspäin ovat yhteydet huonot, joten lapin ihmisellä on minulle opetettavaa ja minulla taasen lapin ihmiselle.

TIMO On tosi hienoa, että voi saada jonkinlaisen yhteyden ihmisiin vain kirjoittamalla nettiin. Mikä on sinun tilanteesi ja vaiheesi etsijän tiellä? Mikä on sinun kehityksellesi hyödyllistä ja tarpeellista?

VÅ En ole varsinaisesti hurahtanut mihinkään yhteen elämänkatsomukseen vaan olen kahlannut ihan kaikkea läpi. Minulla itselläni henkinen kasvu on ollut taistelua. Lähtökohtani tähän elämään ovat kuin karmeasta elokuvasta. Näin jälkeen päin ajateltuna on uskomatonta, että yhdelle ihmiselle voi tapahtua niin monta karmeaa asiaa ja niin monta hyvää asiaa. Useimmiten kai siksi oloni on ikivanha ja väsynyt. Kuitenkin omaan uteliaan mielen ja uskon valintojen voimaan. Siksi kai pysyn edelleen täällä ja katson mitä minun varalleni on suunniteltu. Pyrin kuuntelemaan sisäistä ääntäni ja vahvistamaan sen sointia. Vain sitä kuuntelemalla pysyn tiellä. En osaa sanoa mikä on vaiheeni etsijän tiellä. Olen kohdannut kuoleman läheltä. Olin ja olen edelleen todella hämmästynyt miten pystyn suhtautumaan asiaan näin rauhallisesti ja miten nyt tiedän että sielu on ikuinen. Se on uskomatonta. Ja ymmärrän myös tapahtuman toisessa valossa. Olen kokenut erikoisen ja syvän transsinomaisen tilan yhteydessä energian välittämiseen hoitotyössäni. Kirjoista Sisäinen tie on ihana!

TIMO Jostain tulee yrittää löytää voimaa ja merkitystä elämään, erityisesti silloin kun omalle itselle tai ympärillä tapahtuu ikäviä asioita. Itsellänikin on kotitaustani puolesta monia ikäviäkin kokemuksia lähinnä siitä miten toisilla on mennyt. Mielestäni kannattaa pitää jalat maassa ja välttää ainakin mystifiointia, ja erilaisten ilmiöiden väärää tulkintaa. Itse pyrin ymmärtämään mm. energioita ja muuta vastaavaa.

VÅ Vielä viisi vuotta sitten en uskonut mihinkään. Olin täysin ateisti ja sanoinkin että kun ruumis kuolee keuhkot tyhjenevät ja sydän pysähtyy. Muutos itsessäni on ollut huikea. Tällä hetkellä myös näen kuudennella tsakrallani valopalloja ja tämä on tapahtunut itsestään. Ymmärrän mitä tarkoitat jalat maassa, mutta maadoitus hoitotyössäni onkin kaiken a-ja o. Opettelen sitä miten hoitaa muita ja silti itse pysyä energisenä, luovuttamatta omaa energiaa hoidoissa, ja miten kierrättää energia ylhäältä läpi toimien itse vain välikätenä. Suosittelen käyntiä intialaisessa päänhieronnassa. Ehkä sinä osaat kertoa missä menen etsijänä, tai olenko etsijä ollenkaan. Ehkä olen vain eksyksissä.

TIMO En pysty nyt tarkkaan arvioimaan missä vaiheessa tms. olet menossa. Henkinen kehitys on kuitenkin aina samalla myös persoonallisuuden kehitystä ja sen me taas luomme suureksi osaksi itse.

Keskusteluja 4

TIMO Äsken tuli valaiseva ruotsinkielinen dokumentti placebo ilmiöstä. Satuitko katsomaan? Voodoo toimii silloin kuin ihmiset uskovat siihen, aivan yhtä hyvin kuin amuletti, kristallit, pillerit, perinteinen lääkärinhoito tai vaihtoehtohoito. Suuri osa kaikesta myönteisestä vaikutuksesta perustuu ihmisen uskoon ja myönteisiin odotuksiin. Tämä on tieteellisesti todettu ja aivan yleisesti tunnustettua. Ohjelmassa kerrottiin mm. että koeryhmässä antidepressantttia ja lumelääkettä (blaceboa) nauttineiden yleistilassa ei ollut eroa. Ihmiset popsivat aivan turhaan näitä haitallisia pillereitä. Placebo tutkimukset paljastavat ihmisen mielen hämmästyttävän voiman ja vaikutuksen kehoon ja omaan yleistilaan. Tästä oikeastaan seuraa, että ihmisten pitäisi uskoa enemmän itseensä, oman mielensä voimaan, eikä turvautua heti ensimmäiseksi ulkopuoliseen apuun. Onko kommentteja? Minähän olen henkisten asioiden harrastajana kuitenkin skeptikko ja olen tuonut sitä ilmi myös kotisivullani.

RBB Olen samaa mieltä kanssasi placebon vaikutuksesta, oikeasti me ajatellaan itsemme kipeiksi tai terveiksi. Tätä koetan opettaa. Minusta on hauskaa, kun joka kerta painotat, että olet skeptikko. Minusta skeptikot ovat yksi henkisimmistä ryhmistä maailmassa. Mikä mahtava mielen voima olla uskomatta mitään ilman tieteellistä todistamista. Itse jaan ihmiset tässäkin asiassa luonnollisiin ryhmiin. Huom. tämä on karrikatyyri esitys, koska ihmiset voidaan jakaa yli 7 miljardiin ryhmään. A-ryhmään kuuluvat idealistit, joiden henkinen laatu on rakkaudellinen ja tykkäävät joogata ja meditoida jne.. B-ryhmässä ovat älyköt, jotka painottavat mentaalista voimaa ja pohtivat, järjestelevät, organisoivat, lajittelevat, pilkkovat ja tutkivat asioita jatkuvasti. C-ryhmässä ovat intuitiiviset toimijat, joilla viisaus on sisäistä, ikiaikaista, he vaan tietävät asiat kun joku muistuttaa (B-tyypin mielestä se on mutu-tietoa). Kokemuksen kautta hankittua tietoa. D-ryhmässä ovat tunteiden kautta maailmaansa hahmottavat, luovat taiteilijat, draaman kautta maailmaan tutustujat. Kenen totuus onkaan sitten oikeasti totta? Tämä lajittelu tulee siis klassisesta kiinalaisesta filosofiasta, elementti-teorista. Taolaiset rulaa!!! Minun henkisyys on eniten tuota kokemuksellista ainesta. Kenenkään tutkimukset, tunteet tai ideat ei päde ennen kuin ne oikeasti kokee tosiksi. Tutkikoot muut mitä vain. Sitten kun asiasta on omakohtainen kokemus – se on totta.

TIMO Äärimmäisenä skeptikkona oleminen on helppoa ja se on aika negatiivinen asenne. En kannata sellaista. Toki maailmassa on muutakin kuin se mikä on tieteellisesti todistettu tai mitä voimme havaita aisteillamme. Henkisyys liittyy varmasti totuudellisuuteen. Siten skeptikot ovat varmasti myös henkisiä ihmisiä, sikäli kuin he etsivät todella totuutta. Monet henkisten asioiden harrastajat uskovat kyllä kaikenlaiseen huu haahan, joka antaa heille emotionaalista tyydytystä ja kohottaa heidän omanarvontuntoaan lyhyellä tähtäimellä. Mielestäni kaikki sellaiset uskomukset ovat kuitenkin hyviä, jotka luovat elämään tarkoitusta ja kannustavat meitä rakentavaan toimintaan maailmassa. Ihminen ei voi olla kokonaan rationaalinen, vaan hän tarvitsee myös tunteita. Mitä on valotyö? Joskus kyllä uskoin ymmärtäväni mitä se on.

RBB Hassua, että kysyt mitä on valotyö, kun itsekin teet valotyötä käytännössä. Miltähän kantilta haluat pureutua valotyöhön? Arkisesti sanottuna se on positiivinen asenne, myötätuntoinen ja iloinen suhtautuminen elämään kaikkinensa. Syvemmin ajateltuna se on toimimista ihmisenä ilmentäen sielunsa olemassaoloa ja tarkoitusta. Viime kädessä se on olla jumalan työvälineenä maan päällä. Mitä se käytännössä on: siitä on olemassa yli 7 miljardia näkökulmaa, ja kaikki ne ovat oikeita ja todellisia.
(Vuodelta 2012)

TIMO Heitän sinulle yhden kysymyksen ohimennen. Miten suhtaudut ns. uskomushoitoihin psykologina? Psykologian tieteessähän ollaan yleensä varsin kriittisiä ja skeptisiä henkiparantamista yms. kohtaan.

GZ En oikeastaan käytä termiä uskomushoito, koska se on mielestäni vähän negatiivisesti värittynyt sana, vaan mieluummin käytän esim. ilmaisua luontaiset hoitomuodot. Suhtaudun myönteisesti kaikkiin sellaisiin hoitomuotoihin, joista ihmiset tuntevat saavansa apua. Kannustan jokaista kuuntelemaan omaa intuitiota ja kokemusta. Jokaisen oma kokemus kertoo mikä juuri hänelle on hyväksi ja avuksi. Sitä ei voi kukaan muu toisen puolesta sanoa.

TIMO Nykyään tunnustetaan yleisesti, että kaikissa hoidoissa, perinteisissä ja vaihtoehtoisissa, ihmisen uskomukset, asenteet ja odotukset (myönteiset ja tai kielteiset) ovat ratkaisevassa asemassa mitä tulee terveyteen. Luontaishoidot ovat vaihteleva ja mielenkiintoinen alue, osa niistä varmaan toimiikin. Omasta mielestäni ns. vaihtoehtoiset hoidot voivat olla ihan yhtä hakoteillä kuin normaali terveydenhoitokin. Kaikenlaista löytyy ja vain valistunut osaa valita parhaat menetelmät. Sellaiset kuten vaikka reiki (jota en kyllä edes tarkemmin tunne mitä se on, jonkinlaista henkiparannusta ja kätten päälle panemista ym.) ja kristallien voima herättävät suuria epäilyksiä. Ajattelen, että menetelmissä missä pyritään vaikuttamaan ihmiseen omaan energiasysteemiin, pysyvä vaikutus voi tulla vain hoidettavan omien ajatusten, uskomusten, asenteiden ja elämäntavan edistymisen kautta.

TIMO Kävin sivullasi vilkaisemassa. En ole paljoa perehtynyt reikiin ja vastaaviin. Sanon vain että en juuri usko toisen ihmisen tekemään henkiparannukseen. Uskon hyvin paljon siihen, että ihminen voi oman ajattelun, asenteiden ja elämäntavan kautta parantaa tai järjestää uudelleen oman sisäisen energiasysteeminsä ja sitä kautta parantua, uudistua ja myöskin valaistua parhaassa tapauksessa. Henkisen opettajan tehtävä on nähdäkseni ihmisen oman sielun aktivoiminen ja etsinnän kannustaminen ja vakavan ajattelun herättäminen. Jos jokin korkeampi energian tyyppi on olemassa, jokaisen täytyy löytää se sisältään. Sinua ei voi juuri auttaa se jos olen itse sen löytänyt tai päinvastoin. Minulle itselleni (myös kirjassa Vihkimysviisaus esitetty asia) olennainen osa henkistä tietä ja henkistä kasvua on harhakuvitelmista vapautuminen. Niitä on paljon liikkeellä näillä uuden ajan henkisyyden alueilla. Kuitenkin esim. skepsis ry. ssä teilataan mielestäni liian paljon ja ennakkoluuloisesti eri ilmiöitä ja puolustetaan vain ortodoksisen tieteen tuloksia ja maailmankuvaa.

IL Opettajana ohjaan ihmistä löytämään niin oman henkisen voimansa kuin myös hienommilla tasoilla olevien auttajien voiman ja avun. Alemman persoonallisuuden tasolla ei juuri mitään ihmeempiä parannustöitä tehdäkään vaan nimenomaan korkeamman olemuksen tasolla kanavoiden energiaa hoidettaville. Opetukseni ei ole kuitenkaan keskittynyt hoitotyöhön yksinomaan vaan yksilön henkiseen kehitykseen. Onneksi minun ei tarvitse tehdä uskon varassa opetusta vaan voin nojata omaan kokemukseen ja sitä kautta voi seistä varmuudessa sen suhteen mitä on ja mitä ei. Valolla

TIMO No se on suhteellisen vaikeaa hahmottaa tieteellisesti tai puolueettomasti sitä mitä tuolla jossain tajunnan syvyyksissä ja korkeuksissa on olemassa ja toiminnassa.

UK Sulla sivuillasi ihan mukava, kriittinen juttu minun ammatista (ennustaja), olen sen joskus lukaissut. Työni on paljon liittynyt myös antamaani enkelitietouteen. Tuli mitta täyteen enkeleistä ja nyt tutkin ja etsin tietoa enkeleiden toisesta “pahuus, negatiivisuus, tummuus” persoonasta eli demoneista. Jokaisella Kabbalan suojelusenkelillä on vastaava demoni ja nyt olen kolmatta tutkimassa, vielä 69 jäljellä. Ps. huomasin että demoneista löytyy ihan hyviä tyyppejä, ovat vain niin rumaksi kuvataiteissa kuvattuja.

TIMO Olin viestisi sisällöstä vähän ihmeissäni, kerroit että olet toiminut ennustajana. Mikäs siinä kun vain onnistuu samaan asiakkaita. Eihän sitä niin vakavasti kai tarvitse ottaa. Muuten oma äitini kävin säännöllisesti omassa lapsuudessani ja nuoruudessani ennustajilla ja selvänäkijöillä. Hänellä onkin varsin heikko itsetunto ja identiteetti eikä hän ole kovinkaan valistunut ja koulutettu henkilö. Hänellä on myös ollut aina mielenterveysongelmia.
Minulle enkelit ja demonit ovat jotain joista kerrotaan alan kirjoissa, mutta en pysty mieltämään miten ne liittyisivät todelliseen kokemaamme elämään, ts. en taida uskoa niihin. Alice Baileyn kirjoissa puhutaan paljon devoista ja devakunnista. Ainakin aikoinaan kun niitä kirjoja luin, en vielä epäillyt asiaa. Riippuu tulkinnasta mitä niistä ajattelee.

UK En itsekään tiedä uskoako enkeleihin vai ei, eikä sillä ole paljon merkitystä. Juutalaiset “viisaat” ainoastaan jakoivat vuoden siten, että suojelusenkelistä jokainen vastaa noin neljästä päivästä ja yhteensä enkeleitä on 72 kappaletta. Pistin kerran vuoden “järjestykseen” ja silloin huomasin noin kahdenkymmenen päivän puuttuvan aukon, eli jokin tieto ei täsmää. Noita päiväyksiä vastaavat enkelit antavat heidän oppinsa mukaan tietyt vahvuudet ja heikkoudet ihmisille, jopa ammatinvalintaan asti.

TIMO Viestisi luettuani minulle tuli yllättäen mieleen, että entäpä jos enkeli sanan (käsitteen) tilalle muutettaisiin sana (käsite) energia (energiatyyppi)? Silloin pysyisimme tieteellisen ja kokemusperäisen piirissä. Nuo päivittäin muuttuvat energiathan vaikuttavat luonteeseemme ja käytökseemme ym.. (Omassa kirjassani Vihkimysviisaus olen käsitellyt niitä). Mitä sanot?

UK Vielä enkelten nimistä: juutalaisen opin mukaan, enkelten nimen jodlaaminen, ääneen lausuminen, laulaminen on ”resonanssienergiaa” ja sillä energialla on voimia muuttaa ja kehittää asioita maailmankaikkeudessa ja omassa itsessä. (Esim. Jerikon muurin sortuminen ja lasin särkyminen ovat äänellä tehtyjä asioita). Minun enkelinimi lausutaan jotenkin näin “jeijaijel”. Hän on ystävällisyyden enkeli, joka tekee suojatistaan hyväntahtoisen ja toisten kanssa toimeen tulevan antaen myös kyvyn aistia toisen tunteet. Ja tuo nimikin on niin hassu, että ainakin vähän aikaa jaksaa olla ystävä ja sosiaalinen. Kun tiettyä nimeä on laulaen toistettu ja toistettu, siitä on tullut tuli tosi hyvä olo. Heidän oppinsa mukaan enkeleitä ei saa myöskään esittää siipiasuisina persoonina, vaan mieluummin valo-ilmiöinä. Sama kuin islamissa, jossa muistaakseni kukat ja luonto olivat sallittujen listalla. Ja valohan on energiaa.

TIMO Juutalainen enkelin nimen lausuminen muistuttaa siis intialaista mantra oppia. Joo on hyvä tutkia asioita tarkemmin, silloin ei juutu vain kristillisiin siivekkäisiin enkelikuviin. Uskonnollisten ja mytologisten enkelikäsitysten takana voi olla aitoja henkisiä kokemuksia kuten sisäisiä valoilmiöitä, läsnäolon ja jumalallisen rakkauden kokemuksia yms.. Ystävällisyyden enkelistä sanoisin, että on tiettyjä rakkauden sävyttämiä energioita, jotka inspiroivat meitä rakkauden osoittamiseen ja ystävällisyyteen

RH Vilkaisin selvänäköä koskevaa juttuasi (Selvää selvänäöstä) ja siinä oli toive kommentoida tai lähettää palautetta. Näkemyksesi selvänäköisyydestä kaipaa ehkä tarkennusta. Siihen sopinee parhaiten selvänäkijä Johanna Bromanin kirja Selvänäkijä taivaankannella. Toisenlainen selvänäkeminen kuvataan hyvin kirjassa Elämää toisella puolella, kirjoittanut Sylvia Browne ja Lindsay Harrison. Selvänäköisyys ei ole yksiselitteinen asia.

TIMO Suosittelemiasi kirjoja en muista lukeneeni. Uskon että ns. selvänäkö voidaan selittää ihan luonnollisesti. Esimerkiksi ns. ennalta tietäminen perustuu arvauksiin. Selvänäkötietoa henkimaailmasta ei voida todentaa, siis emme voi tietää onko se totta vai kuvitelmaa, koska ei ole mitään vertailukohtaa. Mielestäni selvänäkö käsitteen käyttäminen käytännössä hyvinkin epäselvästä ja hämärästä näennäistiedosta on harhaanjohtavaa ja mystifioivaa. On selkeämpää ajatella minun tapaani, että sitä ei ole lainkaan olemassa. Henkisyys ja henkinen kasvu ovat hyviä asioista, selvänäköä pidän enemmän eksyttävänä aiheena, jonka tutkimisesta ei ole juuri hyötyä elämässä menestymiseen. Tosin se ja vastaavat muut aiheet voivat tarjota rentouttavan pakopaikan elämän kovuudesta ja rasittavuudesta. Mutta siihenhän käy myös musiikki yms..

RH Sen verran kommentoin, ettei selvänäkö mitään arvailua ole. Jos olet tällaiseen törmännyt, olet tavannut todennäköisesti rahastavan huijarin. Jos tapaat oikean selvänäkijän, ymmärrät, ettei hän voi arvailla asioita ja osua oikeaan. Tutkimuksia selvänäöstä on tehty maailmanlaajuisesti, paitsi Suomessa siihen tai muihinkaan henkiseltä vähänkään vaikuttaviin hankkeisiin ei myönnetä rahoitusta. Kunhan luet kirjat, ymmärrät mistä siinä on kyse, lähinnä energiasta, ei arvailusta.

TIMO Sinulla on aiheeseen selvästi uskovan asenne. Olet kiinnostunut vain omaa etukäteen omaksuttua uskomustasi puolustavista seikoista. Ymmärrän tuon hyvin, koska itsekin monia vuosia suhtauduin myönteisen ja uskoen teosofiseen maailmankuvaan. Se on aikamoinen mullistus, kun sitten epäilys herää ja päättääkin vaihtaa näkökulmaa ja alkaa katsoa samoja asioita kriittisellä silmällä. Silloin voi tulla aika orpo olo kun huomaa olevansa melko yksin, eikä voi enää luottaa mihinkään oppeihin tai auktoriteetteihin. Selvänäkö on melkein saman tasoinen ilmiö kuin isojalka, vakuuttavat tieteelliset näytöt sen olemassaolosta puuttuvat. Enneunet ja vastaavat näyt voidaan selittää useimmiten aivan luonnollisesti. Itse olen ainakin esim skepsis ryn sivujen tai wíkipedian kautta ja muualta törmännyt sellaisiin tutkimuksiin, esim jossa ns. selvänäkijöille on tehty sokkokokeita, missä he eivät osu oikeaan. (Kyseinen koe on siis sellainen missä näkijöitä kehotetaan kertomaan missä paikoissa he havaitsevat piilossa verhon takana olevien ihmisten aurat.)
Löysin suosittelemiasi Bromanin kirjoja. Vilkaisin muutamia. Niissä ihmiset olivat kirjoittaneet hänelle kirjeitä ja kysyivät neuvoja ja vastauksia. Mielestäni sellaiseen toisten opastamiseen ei tarvita mitään erityisiä paranormaaleja kykyjä. Koko asetelma on mielestäni epäuskottava. En ollenkaan jaksaisi edes lukea noita kirjoja. Kun olin lapsi oma äitini kävi säännöllisesti selvänäkijöillä ja ennustajilla etsimässä suuntaa elämälleen. Hänellä on ollut moninaisia psyykkisiä ongelmia. Jos nojautuu näihin näkijöihin, juuri silloin voivat omat henkiset voimavarat jäädä kehittymättä. Toki voi olla hyödyllistä tarkastella omaa persoonaansa ja elämäntilannettaan toisten kanssa, kuten elämäntaidon ohjaajien, psykologien hyvinvointialan ihmisten ja muiden.

GH Olen havainnut energiatason muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet fyysiseenkin elämääni monella tavalla.

TIMO Energiatason muutokset voivat johtua luonnosta sen rytmeistä tai sitten ne voivat olla heijastusta omista mielialoistamme ja ajatuksistamme, myös sielulla on omat rytminsä. Jos elämä on mielekästä ja innostusta riittää, silloin on yleensä myös energiaa. Välillä pitää ainakin minun pysähtyä ja miettiä mistä sitä iloa ja innostusta oikein löytyisi. Aurinkoisena päivänä psyykkistä energiaa on yleensä riittävästi, pilviset päivät väsyttävät. Aina ei kannata vaatia itseltään niin paljoa jos tiettynä ajankohtana, päivänä tai jaksona psyykkisiä voimavaroja on vähän. Keskustelen kyllä ihan mielelläni elämän kysymyksistä ja hyvinvoinnista ym..