Aihearkisto: Kommentit

Teosofeja ym.

C. W. Leadbeater

”Eläessään syykehossa minuus jo huomaa Jumalallisen tietoisuuden kaikissa; kun hän katsoi toista minuutta, hänen tietoisuutensa ikään kuin harppasi tunnistamaan Jumalallisen hänessä. Mutta buddhisella tasolla se ei enää hyppää tervehtimään häntä ulkopuolelta, sillä se on jo säilytettynä hänen sydämessään. Hän on tuo tietoisuus ja se on hänen. Ei ole enää ”sinua” ja ”minua”, sillä molemmat ovat yhtä – puolia jostakin, joka ylittää ja silti sisältää ne molemmat.” (Masters and the Path, 180-1)

T.V. kommentti Tämä on pelkkä teoria eikä se voi pitää paikkaansa. Toki tällainen uskomus ykseydestä voi värittää yksilön kokemuksia ja hän voi tulkita niitä sen mukaisesti. Kriittinen ja selkeä kokemusten tarkastelu kuitenkin kumoaa väittämän.

”Kun tämä buddhinen tietoisuus vaikuttaa täysin fyysisiin aivoihin, se antaa uuden arvon kaikille elämän teoille ja suhteille. Me emme enää katso henkilöä tai kohdetta jonkin asteisella ystävällisyydellä tai sympatialla; me yksinkertaisesti olemme tuo henkilö tai kohde, ja me tunnemme hänet tai sen kuten me tunnemme omien aivojemme ajatuksen tai kätemme liikkeen. Me ymmärrämme hänen motiiveitaan kuten omia motiivejamme” (Masters and the Path, 181)

T.V. kommentti Ei varmaan pidä paikkaansa, että voimme oikeasti olla toinen henkilö ja tuntea asiat samalla tavalla kuin hän. Tahtoessamme voimme toki pyrkiä kokemaan syvää empatiaa, rakkautta ja sympatiaa toista henkilöä kohtaan. Voimme todella olla läsnä ja kuunnella häntä. Mitään tietoisuuksien sulautumista ei silti voi todella tapahtua.

”määrittelemme selvänäön kyvyksi nähdä sitä, mikä on salattu fyysiseltä näöltä.” (7, Leadbeater. Selvänäkö. Biokustannus)

”Voimme luokitella selvänäköisyystapaukset seuraavien otsikoiden alle:
1) Yksinkertainen selvänäköisyys eli pelkkä näön avautuminen. Tämä saa ihmisen näkemään niitä astraalisia tai eetterisiä olentoja, jotka sattuvat olemaan hänen ympärillään. Se ei tee silti häntä kykeneväksi näkemään etäällä olevia paikkoja eikä tapauksia, jotka kuuluvat muuhun kuin nykyaikaan.
2) Ulottuva selvänäköisyys eli kyky nähdä pakkoja tai tapahtumia, jotka ovat paikallisesti etäällä näkijästä ja joko liian kaukana tavalliselle näölle tai välissä olevien kohteiden peittämiä.
3) Aikaselvänäköisyys eli kyky nähdä olentoja tai tapahtumia, jotka ovat ajallisesti etäällä näkijästä eli kyky katsoa menneisyyteen ja tulevaisuuteen.” (ibid., 23)

T. V. kommentti Tässä on selvästi määritelty mitä selvänäköisyys tarkoittaa ja mitä tyyppejä siihen sisältyy. Turha kai mainitakaan, että yksinkertainen selvänäköisyys sekä sen muut lajit eivät ole mitään todellisia tiedon kykyjä. Näkijän välittämiä tietoja ja kuvauksia ei yleensä voi todistaa eikä todentaa tieteellisesti. Kyse on useimmiten ainoastaan mielikuvituksesta ja harhanäyistä. Kuka tahansa voi olla ns. selvänäkijä kun vain alkaa uskotella itselleen ja toisille näkevänsä ympärillään henkiolentoja, havaitsevansa ihmisten aurat, osaavansa ennustaa tulevaisuutta tai näkevänsä menneiden aikojen tapahtumia.

”Elollisten olentojen ulkonäkö muuttuu melkoisesti, kun ihminen on tällä tavalla kehittänyt näkemistään. Ihmisten ja eläinten ruumiit ovat hänelle miltei läpinäkyvät, jolloin hän voi nähdä sisäelinten toiminnan ja jonkin verran määritellä niiden tauteja. Hän voi laajentuneen näkönsä avulla nähdä jokseenkin selvästi erilaisia olentoluokkia, elementaalisia ja muita, joiden ruumiit eivät voi heijastaa mitään tavallisesti näkemämme spektrin säteistä. Hän näkee mm. sellaisia olentoja, jotka kuuluvat luonnonhenkien alempiin ryhmiin, niitä, joiden ruumis on muodostunut kiinteämmästä eetteriaineesta. Tähän luokkaan kuuluvat melkein kaikki keijukaiset, menninkäiset ja haltijat.” (ibid., 26-7)

T. V. kommentti Täyttä utopiaa.

”Katsoessaan ihmistä hän näkee tämän ympärillä astraalisen auran loistavan utumuodon. Siinä kaikenlaiset kirkkaat värit hehkuvat ja sen värit ja loiste muuttuvat yhtä mittaa ihmisen ajatusten ja tunteiden vivahdusten mukaan. Hän näkee, kuinka tässä aurassa ovat vuoron perään vallalla puhtaan rakkauden ihana ruusuväri, hartaudentunteen kirkas sininen, itsekkyyden synkkä sameanruskea, vihan tulipunainen, aistillisuuden ruman tummanpuinen ja pelon lyijynharmaa väri tai vihan ja pahuuden mustat pilvet ja muut sadat merkit, jotka kehittynyt silmä pystyy helposti havaitsemaan. Näin ollen yksikään ihminen ei voi selvänäköiseltä ihmiseltä salata, mitä todellisuudessa tuntee jotakin asiaa kohtaan.” (ibid., 33)

T. V. kommentti Näitä aurakuvauksia kyllä alan kirjallisuudessa riittää. Eipä vaan auroja näy eikä ala näkyä vaikka kuinka pitkälle kulkisi mitä tahansa henkistä polkua ellei sitten vajoa kokonaan kuvitelmien ja harhanäkyjen valtaan. Se mitä ihmiset tuntevat tiettyä asiaa kohtaan, näkyy heidän sanoistaan, ilmeistään ja eleistään eikä mistään muusta.

”Yksi ihmeellinen tulos, jonka astraalinen selvänäköisyys saa ihmisessä aikaan, on tajunnan keskeytymättömyys. Mennessään illalla nukkumaan hän jättää fyysisen ruumiinsa nauttimaan tarpeellista lepoa. Itse hän alkaa toimia paljon mukavammassa astraalisessa käyttövälineessä. Aamulla hän palaa fyysiseen ruumiiseensa, mutta ei menetä tajuntaansa eikä muistoaan molempien tilojen välillä. Siten hän kykenee elämään eräänlaista kaksoiselämää, joka kuitenkin on yhtenäinen, ja olemaan jatkuvasti hyödyllisessä työssä menettämättä elämänsä kolmannesta tyhjään tajuttomuuteen. (ibid., 36-7

T. V. kommentti Hyödyllinen työ astraaliruumiissa fyysisen kehon nukkuessa on kyllä täyttä pötyä. Samoin on jatkuva tietoisuus, siis tietoisuuden säilyminen myös unen ja syvän unen aikana.

”Selvänäköisyys astraaliruumiissa kulkemisen avulla. Tässä selvänäköisyyden lajissa näkijän tajunta ei enää jää hänen fyysiseen ruumiiseensa, ei edes sen lähelle, vaan siirtyy kokonaan sille paikalle, jota hän tutkii.” (ibid., 53

T. V. kommentti Mitään astraaliruumista ei varmaan ole edes olemassa saati että se voisi irtautua fyysisestä kehosta ja että sen välityksellä voisi saada jotain tietoa kaukaisista paikoista tai ajoista.

”Suurin ja laajimmalle levinnyt joukko näitä puoliksi tahtoperäisen selvänäköisyyden käyttäjiä ovat kristalliin katsojat, jotka Andrew Langin sanoin ”’tuijottavat kristallipalloon, maljakkoon, mustepyörylään (Egyptissä ja Intiassa) veripisaraan (Uuden-Seelannin maorit), vesimaljaan (intiaanit), lampeen (roomalaiset ja afrikkalaiset) tai lasimaljassa olevaan veteen (Fezissä) – mihin tahansa kiiltävään pintaan” (ibid., 63

T. V. kommentti Pankaa merkille, että tässä nämä luetellut lasketaan siis aidoksi, joskin alkeelliseksi, selvänäköisyydeksi. Eihän mikään näistä voisi olla ihan vaan pelkkää kuvittelua tai vain perinteisiä ja alkukantaisia heimorituaaleja vailla mitään syvempää tiedollista arvoa?

”Kuinka siis saavutetaan kyky nähdä kaukainen menneisyys yksityiskohtaisesti ja mille luonnon tasolle se todellisuudessa kuuluu? Vastauksena molempiin kysymyksiin voimme sanoa, että se luetaan akashisista aikakirjoista.” (ibid., 74)

T. V. kommentti Akashiset aikakirjat, joihin kaikki elämän tapahtumat kautta aikojen ovat tallentuneet, on mielenkiintoinen teoria. Vakuuttavia todisteita sellaisten olemassaolosta ei ole. Myöskin niiden lukeminen näyttää olevan tavattoman hankalaa kuten erilaiset, toistensa kanssa ristiriitaiset selvänäköisen tutkimuksen tulokset osoittavat.

”kaikki mikä tapahtuu aurinkokuntamme sisällä, tapahtuu kokonaan Logoksen tajunnan piirissä. Ymmärrämme tästä heti, että todellinen aikakirja on sama kuin Hänen muistinsa.” (ibid., 77)

T. V. kommentti Tietoinen logos, jonka tajuntaan sisältyy kaikki aurinkokunnan piiriin sisältyvä, on myös hieno teoria. Ei ole olemassa todisteita siitä, että se olisi tosi. Akashiset aikaikirjat ovat siis Logoksen muisti.

Kaikkien tutkijoiden on hyvä muistaa, että salatieteessä järki on jumalana. Jokaisen näyn ei tarvitse olla välttämättä akashisiin aikakirjoihin kuuluva kuva eikä jokaisen kokemuksen taivaallinen ilmestys. On paljon parempi erehtyä terveen epäilyn kuin herkkäuskoisuuden vuoksi. Hyvä sääntö on se, että ei ole koskaan etsittävä salatieteellistä selitystä, jos on saatavissa selvä ja luonnollinen fyysinen selitys. Meidän tulee pyrkiä aina säilyttämään tasapainomme menettämättä koskaan itsehillintäämme ja katsomaan järkevältä näkökannalta kaikkea, mikä meille tapahtuu. Silloin olemme parempia teosofeja, viisaampia salatieteilijöitä ja hyödyllisempiä auttajia kuin koskaan ennen. (Leadbeater. Selvänäkö. 94)

T. V. kommentti Tässä on esitetty upea periaate. Nähdäkseni salatieteilijät eivät kuitenkaan itse riittävästi noudata sitä.

Geoffrey Hodson (1886-1983)

“Mitä löydetään kun minuuden tietoisuus saavutetaan? . . . Itsetietoisuuden ja tarkkailemisen keskus koetaan kirkkaampana valopisteenä laajassa ja rannattomassa valon meressä, missä nähdään toisia sellaisia keskuksia, jotka edustavat toisten ihmisten itseminuuksia. (Man´s supersensory and spiritual powers, 52 The Theosophical Publishing House 1975)

T V kommentti Yliaistilliset tasot ja ulottuvuudet eivät ole avaruudellisia. Puhe merestä on harhaanjohtavaa. Mitään toisia valopisteitä, toisten ihmisten minuuksia tai sieluja ei voida tiedostaa. Valaistunutta tietoisuutta voidaan kuvata määreettömäksi tyhjyydeksi tai kenties valoksi, missä ei voida todellakaan tiedostaa oman minän lisäksi mitään muita keskuksia tms..

”vaikka tämä voi kuulostaa oudolta, voidaan sanoa, että jokainen suurista vihkimyksistä ei vain voimista ja nopeuta vihittyjen kehitystä, vaan myös yhdistää vihityt minuudet läheisemmin heidän kaikkien kanssaihmistensä sisäiseen itseen. Siten tuore vihitty kokee jatkuvasti syvenevää ykseyden tunnetta suhteessa toisiin.” (The Call to the Heights, 168. The Theosophical Publishing House 1976).

T V kommentit Tällaiset väittämät voivat saada myös monet edistyneet yksilöt ja vihitytkin kokemaan jonkinlaista alemmuutta tai jopa epäonnistumisen tunnetta, koska he eivät voi kokea mitään kuvatunlaista mystistä sisäistä yhteyttä toisiin. Sellaista voidaan kokea ainoastaan silloin kuin voimakkaasti uskomme tai kuvittelemme niin. Siksi onkin nyt jo viimein äärimmäiset tärkeää havaita kaikki nämä ja muut vastaavat liioittelut ja vilpillisyydet. Yhteyttä toisiin ihmisiin koetaan vaihtelevassa määrin yleensä vain arjessa tilanteissa missä he ovat fyysisestä läsnä ja missä he kommunikoivat kanssamme. Avoin ja henkisesti herännyt yksilö kokee toiset ihmiset enimmäkseen veljinä ja sisaruksina eikä esim. kilpailijoina. Yhteyden ja ykseyden tunne toisiin ei kyllä mitenkään syvene loputtomasti. Henkisen valaistumisen jälkeen se on mitä se on riippuen omista asenteistamme, elämäntilanteestamme ja virityksestämme. Meillä on yleensä mahdollisuus kiinnittää huomiota vain yhteen ihmiseen tai ihmisryhmään kerrallaan.

Arthur. E. Powell (teosofi)

”Ykseyden tunne on buddhisen tason piirre. Tällä tasolla kaikki rajoitukset alkavat kadota, ja ihmisen tietoisuus laajenee kunnes hän käsittää, ei vain teoriassa, että hänen kanssaihmistensä tietoisuus sisältyy hänen omaansa ja hän tuntee, tietää ja kokee ehdottoman täydellisellä sympatialla kaiken mitä on niissä, koska se on todellisuudessa osa häntä.” (The Causal Body, 279-80)

”Buddhinen visio paljastaa ihmisen, ei aitauksena, vaan tähtenä, joka säteilee kaikkiin suuntiin: tähden säteet läpäisevät tarkkailijan tietoisuuden niin että sen tunnetaan olevan osa itseä, mutta ei kuitenkaan täysin. Kaikki tarkkailijat myöntävät, että on mahdotonta paitsi ristiriitaisuuksien kautta kuvata buddhista tietoisuutta. Buddhisella tasolla saavutetaan identifioitumisen voima ei vain suhteessa ihmisten tietoisuuteen vaan kaikkeen muuhunkin. Kaikki opitaan, kuten sanottua, sisäpuolelta eikä ulkopuolelta. Siitä mitä me tutkimme, on tullut osa itseämme; me tutkimme sitä kuin merkkinä itsessämme.” (The Causal Body, 284-5).

T.V. kommentti Emme voi normaalisti kokea toisen ihmisen tietoisuutta. Tulkitsemme hänen tunteitaan ja mielentilojaan epäsuorasti, hänen sanojensa ja ilmeidensä kautta. Tajunta on aina subjektiivinen. Nykyaikainen filosofinen ja psykologinen tajunnantutkimus ei edes tunne sellaista ilmiötä kuin toisen henkilön tietoisuuden suora kokeminen. Henkisen tien kulkeminen ja henkinen kehitys eivät muuta tuota perusasiaa. Oman kokemukseni perusteella kiistän teosofien näkemyksen. Lainauksissa kuvattu buddhinen tietoisuus, missä näemme ja koemme kaikki asiat niiden sisältä käsin, on kyllä utopiaa. Tuollainen kuvitelma voi kyllä helposti syntyä jos oletamme teosofian ja esoteerisen filosofian mukaisesti, että olisi olemassa jokin universaali kaiken kattava tietoisuus, jonka osasia kaikki yksilölliset tajunnat ovat. Ajatuksensiirto ja selvänäkö perustuvat tähän samaan teoriaan. Sen mukaan tietoisuutemme ja mielemme ovat sisäisessä yhteydessä toisiinsa. Totuus on kuitenkin muuta kuin tämä ajatusrakennelma.
Teosofiset ihanteet ihmisten veljeys ja ihmiskunnan ykseys ovat kyllä kannatettavia asioita, mutta en usko, että niitä voidaan edistää valheellisilla ja harhaanjohtavilla väittämillä sellaisesta korkeamman tietoisuuden tuomasta syvästä yhteydestä ja ykseydestä, jotka eivät sisälly ihmisen tajunnan mahdollisuuksiin. Syvän identifioitumisen, eläytymisen ja uppoutumisen tila on sen sijaan luonnollinen ja sitä voidaan edistää monin tavoin. Emme voi säilyttää sellaista aina, vaan se jää huippukokemukseksi, joka tulee ja menee. Palaamme väistämättä aina takaisin erillisyyteen, yksinäisyyteen, ikävystymiseen ja tyhjyyteen.

”Jokainen, joka osaa ajatella, käyttää kykyä luoda ajatusmuotoja. Ajatukset ovat asioita, ja hyvin voimakkaita asioita. Jokainen meistä tuottaa ajatusmuotoja lakkaamatta päivin ja öin. Ajatuksemme, kuten monet saattavat olettaa, eivät ole vain oma asiamme. Pahat ajatukset tosiasiassa ulottuvat paljon laajemmalle kuin pahat sanat ja saattavat vaikuttaa toisiin henkilöihin, jossa jo on pahan ituja.” (The Mental Body, 61)

T.V. kommentti Nähdäkseni pahat tai hyvät ajatukset eivät lainkaan vaikuta ympäristöömme. Toisten ajatuksia ei voi lukea eivätkä ne tunkeudu omaan mieleemme. Uskoisin useimpien psykologien, filosofien ja tervejärkisten ihmisten olevan asiasta samaa mieltä. Lainatut Powellin kirjat ovat koosteita pääasiassa Annie Besantin, C. W Leadbeaterin teoksista.

”Ajatusmuoto on voimakkaasti toimiva väliaikainen elävä olento, jota elävöittää se idea, joka sen loi. Jos se on tehty korkeammanlaatuisesta aineesta, siihen sisältyy suuri voima ja energia kun sitä ohjaa vahva ja vakaa tahto.” (The Mental Body, 50)

T.V. kommentti Tässä ajatusmuodon tarkka määritelmä, mutta täytyy epäillä onko sellaisia olemassa. Tutkin asiaan mm. Wikipediasta ja siellä kerrottiin, että ajatusmuoto käsite on suuressa määrin peräisin tiibetin buddhalaisuuden tulpa käsitteestä. Kyseessä on itse asiassa magia! (Alice Baileykin käsittelee aihetta paljon teoksessaan Tutkimus valkoisesta magiasta.) Mitä merkitystä on magialla enää nykyaikana? Kuka voi ottaa sen enää tosissaan saati että alkaisi harjoittaa sitä? Kyse on rajatiedosta, oudoista reunailmiöistä ja muinaisista uskomuksista. En usko, että tämä tietämys ajatusmuodoista mitenkään auttaa meitä saavuttamaan parempaa itsetuntemusta ja itsehallintaa. Se ei auta meitä toimimaan vastuullisesti ja eettisesti maailmassa. Kummallisilla opinkappaleilla, jotka ovat ristiriidassa yleisen psykologisen tietämyksen kanssa, on paremminkin hajottava ja häiritsevä vaikutus. Ne eivät edistä eheyttämme ja hyvinvointiamme. Toisaalta kuitenkin muinaisten henkisten perinteiden tutkiminen voi olla hyvin kiehtovaa ja jännittävää. Mutta säilyttäkäämme aina arvostelukykymme!

”koska jokainen ihminen jättää jälkeensä ajatusmuotojen vanan, siitä seuraa että kadulla me kävelemme toisten ihmisten ajatusten meressä. Jos ihminen jättää mielensä hetkeksi tyhjäksi, nämä toisten ajatukset virtaavat sen lävitse. Jos jokin niistä vangitsee hänen huomionsa, hänen mielensä tarttuu siihen, tekee siitä omansa, vahvistaa sitä omalla voimallaan ja heittää sen jälleen ulos vaikuttamaan johonkin toiseen ihmiseen. Ihminen ei siten ole vastuussa ajatuksesta, joka virtaa hänen mieleensä, mutta hän on vastuussa jos hän ottaa sen omakseen, viipyy siinä ja sitten lähettää sen taas ulos vahvistuneena.” (Astral body, 48. Theosophical publishing house 1972)

T. V. kommentti Mielestäni tämä on pötyä. Emmehän me mitään toisten ajatuksia tai ajatusmuotoja vastaanota. Omat ajatuksemme eivät myöskään virtaa minnekään eivätkä ne vaikuta yhtään ympäristöömme. Ajatuksemme voivat vaikuttaa toisiin ihmisiin ja ulkomaailmaan ainoastaan tekojemme, sanojemme, eleidemme ja ilmeidemme välityksellä. Ajatusmuotojen olemassaolo ihmisen pään ulkopuolella on mielenkiintoinen teoria, mutta siitä ei ole mitään vakuuttavia tieteellisiä todisteita. Tähän liittyy oppi telepatiasta. Usko ajatusten telepaattiseen voimaan käytännössä sovellettuna on mielestäni hyvin vahingollinen. Se estää meitä ottamasta täyttä vastuuta omasta mielestämme ja toimimasta maailmassa hyödyllisesti ja tuloksellisesti. Ihmistä, joka kertoisi synkän mielentilansa johtuvan toisten ihmisten lähettämistä ajatusmuodoista (eikä heidän sanoistaan ja teoistaan), pidettäisiin tänä päivänä psyykkisesti sairaana.

”yhdistyneiden ajatusmuotojen voima ulottuu vielä laajemmalle. Tuhoavat ajatusmuodot toimivat hajottavina tekijöinä ja aikaansaavat usein hävitystä fyysisellä tasolla aiheuttaen onnettomuuksia, luonnonmullistuksia, myrskyjä, maanjäristyksiä, tulvia tai rikoksia, sairauksia, yhteiskunnallisia mullistuksia tai sotia.” (Astral body, 55)

T. V. kommentti Tämä on pahasti ristiriidassa nykyajan tieteellisen maailmankatsomuksen kanssa. Rikokset, luonnonkatastrofit ja sairaudet johtuvat kyllä ihan muista yhteiskunnallisista tai luonnollisista syistä. Oppi ajatusmuodoista on yhteinen kaikille teosofian suuntauksille mukaan lukien Alice Bailey ja Steiner. Siihen liittyy myös näkemys että näitä ajatusmuotoja voidaan selvänäköisesti havaita ja että niitä voidaan yksityiskohtaisesti tutkia. Paljon kirjallisuutta aiheesta löytyy. Jännä käsitys on myös se, että aurinkokunta olisi aurinkologoksen ajatusmuoto.

”Ajatukset eivät ole vain asioita, vaan äärimmäisen voimakkaita asioita. Jokainen tuottaa niitä lakkaamattomasti yötä päivää. Usein ei ole mahdollista antaa fyysistä apua sitä tarvitseville, mutta ei ole tapausta missä sitä ei voitaisi antaa ajatuksen kautta tai missä se ei tuottaisi määrättyä tulosta. Kenenkään ei tarvitse epäröidä käyttää tätä voimaa täydesti edellyttäen että sitä sovelletaan epäitsekkäisiin tarkoituksiin ja edistämään jumalallista kehityssuunnitelmaa.” (Astral body, 63)

T. V. kommentti Ajatusten voimalla auttaminen tai parantaminen on kyllä humpuukia. Sellaiseen käytetty aika ja energia ovat hukkaan heitettyjä. Tämä on näkemykseni. Meidän kannattaa suunnata huomiomme ja keskittymisemme sellaisiin asioihin, jotka oikeasti ja konkreettisesti hyödyttävät meitä tai kanssaihmisiämme.

Alice A. Bailey

Vihkimysten tarkoituksena on tehdä ihminen tietoisesti yhdeksi:
a. hänen oman sielunsa ja siten myös muiden sielujen kanssa.
b. Hänen henkensä, “taivaallisen isän” eli monadin kanssa ja siten kaikkien monadien kanssa. (Vihkimykset,19).

T. V. kommentti Ensi alkuun tämä kuulostaa kyllä vaikuttavalta. Syntyy kuva että vihkimysten kautta syntyy tavallisesti poikkeava tietoisuus, missä vallitsee erityinen syvä yhteys toisten sieluihin ja korkeammalla tasolla toisten monadeihin. Tässä eikä muuallakaan ei kuitenkaan selvennetä sitä, millaisessa tilanteessa tuo mainittu yhteys toisiin syntyy, konkreettisessa kohtaamisessa vaiko ihan vaan tajunnassa ylifyysisillä tasoilla. Olemme suhteissa toisiin ihmisiin persoonallisuuksina. Kaikkien suhteiden luomiseksi vaaditaan omaa aktiivisuuttamme ja myös sosiaalisia taitoja. Tuskin voi olla olemassa mitään puhdasta sielujen tai henkien suhdetta.

”Hän voi työskennellä fyysisen kehon (yhdessä sen hienompien verhojen kanssa) kautta tai ei, kuten hänelle sopii. Hän käsittää, että hän, yksilönä, ei enää tarvitse fyysistä kehoa tai astraalista tietoisuutta ja että mieli on vain palvelun väline. Keho, missä hän nyt toimii, on valokeho, jolla on oma substanssin tyyppinsä. Mestari voi kuitenkin rakentaa kehon, jonka kautta hän voi lähestyä häneen yhteyttä ottavia oppilaitaan ja niitä, jotka eivät ole ottaneet korkeampia vihkimyksiä. Hän rakentaa tämän kehon tavallisesti inhimilliseen muotoon tehden sen välittömästi ja tahdonvoimallaan tarpeen vaatiessa. Useimmat mestarit, jotka selvästi työskentelevät ihmiskunnassa joko säilyttävät vanhan kehonsa, missä he ottivat viidennen vihkimyksen, tai he rakentavat ”mayavirupan” eli mayan kehon fyysisestä substanssista. (The Rays and the Initiations, 705)

Mayavirupa ”on adeptin tahdonvoimallaan luoma ilmentymiskeho, jota hän käyttää kolmessa maailmassa. Sillä ei ole aineellista yhteyttä fyysiseen kehoon. Se on henkinen ja eteerinen ja voi esteettömästi kulkea kaikkialla. Se on rakennettu korkeimman tyyppisestä astraalisesta aineesta alemman mielen voimalla.” (Vihkimykset, sanasto)

T. V. kommentti Miten niin ei muka tarvitsisi enää fyysistä kehoa? Ei kai tuo valokeho voi toimia erillään siitä? Ei varmaankaan. Mayavirupa käsite perustuu johonkin ikivanhaan tiibetiläiseen perinteeseen. Tuskinpa kukaan voi tahdonvoimallaan luoda mitään kehoja. Asia herättää monia kysymyksiä, kuten minkä tieteelle tuntemattomien lakien mukaan tämän harhamuodon luominen tapahtuu. Tämä opinkappale on kirjoittajalle ainakin hyvin outo ja sen ymmärtäminen ja todesta ottaminen tuottavat suunnattomia vaikeuksia. Mielestäni ensimmäinen lainaus fyysisestä kehosta, valokehosta ja harhamuodosta on epäselvä ja täynnä mystifiointia.

”Päässä oleva valo välkkyy ajoittain keskivertoihmisen elämän aikana ja muuttuu loistavaksi valoksi kun hän astuu oppilaan polulle. Kun hänestä tulee vihitty, atomien valo on niin kirkas ja pään valo niin voimakas (yhdessä rinnakkaisen ruumiin voimakeskusten elävöittämisen kanssa), että valokeho tule esiin. Lopulta tämä valokeho ilmentyy ulkonaisesti ja saavuttaa suuremman koon kuin tiheä käsin kosketeltava fyysinen ruumis. Tämä on se valokeho, jossa jokainen todellinen Jumalan poika tietoisesti asuu.” (Esoteerinen psykologia I, 120 tai 131)

T. V. kommentti Tässä on taas tämä valokeho. Mitenkä asia tulisi ymmärtää? Valokeho ei voi olla fyysisestä kehosta erillinen. Se ei voi näkyä ulkonaisesti eikä se voi olla juuri fyysistä kehoa laajempi.

”Erilaiset riivaavat entiteetit. Niitä liian paljon tarkkaan kerrottavaksi, mutta luettelen tässä muutamia.
1. Alempiarvoiset ruumiittomat entiteetit, jotka odottavat inkarnaatiota ja jotka näkevät tapauksissa yksi ja kaksi toivotun mahdollisuutensa.
2. Itsemurhan tehneet, jotka malttamattomasti haluavat peruuttaa tekonsa ja saada jälleen yhteys maahan.
3.Maahan sidotut henget, hyvät ja pahat, jotka, koska he ovat huolissaan rakkaistaan, liiketoimistaan ja innokkaina tekemään pahaa tai korjaamaan jonkun pahan teon, ryntäävät sisään ja ottavat haltuunsa tapauksissa yksi ja kaksi.
4. Tummat Veljet. He tarvitsevat korkealle kehitettyjä kehoja, heikoista ja jalostumattomista kehoista ei heille ole hyötyä.
5. Elementaalit ja ali-inhimilliset pahantahtoiset entiteetit, jotka ryntäävät sisään pienimmästäkin tilaisuudesta ja missä voidaan tuntea samankaltaista värähtelyä.
6. Jotkut alemmat devat, jotka ovat harmittomia, mutta ilkeämielisiä ja jotka puhtaasta päähänpistosta ja hauskanpidosta astuvat toiseen kehoon vähän samalla tavalla kuin lapset rakastavat pukeutumista.
7. Satunnaiset vierailijat muilta planeetoilta, jotka valtaavat eräisiin korkealle kehittyneisiin kehoihin omien tarkoitustensa vuoksi. Tämä on hyvin, hyvin harvinaista.” (Kirjeitä okkulttisesta meditaatiosta Kirje V lopussa)

T.V. kommentti Riivaus ei enää kuuluu tieteelliseen maailmankuvaan. Toki kristillinen Raamattumme puhuu myöskin siitä ja monet uskovaiset pitävät ilmiötä todellisena. Tänä päivänä ihmisten psyykkisiä ongelmia voidaan kuitenkin ymmärtää paremmin muilla tavoilla. Baileyn kirjat ovat tietenkin oman aikansa ja tiibetiläisen kulttuurin tuotetta.

”pidämme jokaista ajatusmuotoa subjektiivisena ja olemassa olevana entiteettinä, joka on verhottu hienoon aineeseen ja kykenee ilmentymään.” (A Treatise on White Magic, 448)

T. V. kommentti Ajatusmuoto käsite on tunnusomaista teosofiselle virtaukselle. Nykyisen ihmisen ajattelua koskevan psykologisen ja filosofisen tietämyksen rinnalla käsitys on varsin merkillinen. Ajatusmuoto on siis elävä olento, ja ilmeisesti sillä on silloin oma tahtokin. Eikö nyt kuitenkin aina kaikkien ajatusten toteutuminen riipu ajattelijasta ja hänen tahdostaan ja teoistaan? Monissa teosofisissa esityksissä ”selvänäkijät” havaitsevat ajatusmuotoja ja kuvailevat niiden värejä ja muotoja. Luulen, että nuo kirjat ovat pelkkää fiktiota tai muinaisten perinteiden uudelleen lämmittelyä eivätkä ne perustu aitoihin selvänäköisiin havaintoihin. En usko, että aitoa selvänäköisyyttä on olemassa.

Maharisti Mahesh Yogi

”kyky toimia iloisesti onnistuu kyllästämällä mieli autuudella, harjoittamalla ehdotonta autuustietoisuutta. Se yksin on ikuisen onnellisuuden tila, joka ei tunne murhetta. Kuten olemme nähneet, tämä saavutetaan helposti harjoittamalla säännöllisesti transkendenttista meditaatiota. Jos mieli ei ole luonnollisessa onnen tilassa, jokainen yritys olla iloinen ja onnellinen tekoa suoritettaessa, epäonnistuu. Vain kun mielen varsinainen luonto on kyllästetty ilolla, voi mikä tahansa toiminta olla iloista. Tämä on mahdollista vain kun mieli on saavuttanut puhtaan tietoisuuden tilan. Vain kun tietoinen mieli on tullut niin tutuksi transkendenttisen olemisen autuuden kanssa, että se ei koskaan katoa, ilon on mahdollista sisältyä kaikkiin tekoihin.” (176, Science of Being and the Art of Living. Signet)

T. V. kommentti Hindulaisuudessa absoluutti Brahman on luonteeltaan autuutta. Asiaa ei tarvitse epäillä, koska se sanotaan pyhissä kirjoituksissa. Buddhalaisuudessa perimmäinen tila taas on tyhjyys. Oman kokemukseni mukaan valaistunut tila on enemmän tyhjyyttä kuin autuutta. Nimensä mukaisesti puhtaan tietoisuuden tila ei voi olla iloa, sillä se on puhdas eli neutraali. Useimmat varmaan oivaltavat itsekin, että meidän ei ole mahdollista saavuttaa mitään pysyvää autuuden tai onnen tilaa vaikka harjoittaisimme mitä tahansa meditaatiota. Onnellisuuden tilassa meillä ei ole välttämättä yllykettä tehdä mitään. Tyytymättömyys on hyvä motivaation lähde, se saa meidät toimimaan. Toiminnan kautta me voimme luoda myönteisiä ja positiivisia mielentiloja, meillä ei tarvitse olla niitä etukäteen. Tunteiden ja toiminnan suhde on monisyinen ja kaksisuuntainen. Toki kauan sitten uskoin itsekin yllä lainatun kaltaiseen yksinkertaistettuun näkemykseen, joka näkyy paikoin Teosofi lehden Katkelmia sisäiseltä tieltä jutuista.

Paul Brunton

Paul Brunton (1898-1981)

”Ihmisen henki pysyy sinänsä muuttumattomana ja häiriintymättömänä kaikessa ylevyydessään, kun taas hänen henkilökohtainen minänsä kulkee mitä suurimpien vaihteluiden kautta. Se on hänen tuhoutumaton aineosansa, äänetön ja ikuinen todistaja, jolle hänen jonakin päivänä on osoitettava kunnioitustaan. Se on valo, jota mikään voima ei pysty sammuttamaan. Se on ihmisen hyväntahtoinen ja suvaitseva kuolematon henki, joka on kaunis ja muuttumaton. Olemme niin lähellä sisimmässämme olevaa jumalaa kuin suinkin voimme olla. Meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin tiedostaa tämä kokeilun ja kokemusten avulla. Sielu hautoo salaa suurta aarrettaan. Asettukaamme lepoon oman olemuksemme keskustaan ja löytäkäämme sinne kätketyt timantit ja rubiinit. Yliminä on ruumiimme todellinen olemus, sen jumalainen asukas, äänetön todistaja ihmisrinnassa. Ihminen elää jokaisen hetken tämän jumalaisen minän läsnä ollessa, mutta tietämättömyyden kalvo peittää hänet ja estää hänet näkemästä ja aistimasta.” (Salainen tie, s. 132-3)

TV. kommentti Ihmisen hengen muuttumattomuus ja kuolemattomuus ovat uskonkappaleita, kokemus sinänsä ei todista sellaista. Hienoltahan tuo yllä oleva muuten kuulostaa. Ihmetellä täytyy miten jokin mikä on elävä ja tiedostava voi olla muuttumaton ja liikkumaton. Sehän ei silloin edes kehity. Toisaalta on kuitekin tunnustettava, että meissä todellakin näyttäisi olevan ikäänkuin muuttumaton ja pysyvä tarkkaileva tietoisuus kaikissa elämänvaiheissa ja kaikkien tietoisuuden sisältöjen takana.

”Jos ihminen on riippuvainen muista voidakseen saada apua tai onnea, hän on riippuvainen hauraista oljenkorsista. Mutta jos ihminen on riippuvainen yliminästä, hän ei koskaan koe pettymystä. Voimme lyhyesti pohtia minkälaista aineellista apua yliminä antaa silloin, kun itse olemme avuttomia. Oikeastaan mikään ei ylitä tämän avun puitteita. Sairaudet, orgaaniset viat, työn, ravinnon, asunnon, ystävien tai varojen puute, masentavat ihmissuhteet – kaikki nämä ja monet muut ovat asioita, joita kirjoittaja monien henkilöiden kokemusten perusteella tietää autetun ihmeellisesti ja jumalallisesti. He olivat kaikki ihmisiä, jotka olivat oppineet – vaikkapa vain vähäsen – ”virittäytymään” yliminän aaltopituudelle ja siirtämään taakkansa sen leveämmille harteille. Kohtalon mahtava voima oli aiheuttanut heille nämä murheet tai vaikeudet, mutta yliminän kaikkivoipa voima vapautti heidät lopuksi.” (Yliminää etsimässä, 274)

TV. kommentti Onnellemme ja menestyksellemme on hyvin haitallista ja vahingollista jos uskomme että yliminä tai korkeampi voima voi konkreettisesti auttaa meitä tuollaisissa mainituissa käytännön ongelmissa kuten työ, ravinto, asunto, rahan puute tai huonot ihmissuhteet. Miettikääpä hetken mitä Brunton tässä oikein väittää. Maailma ei kyllä toimi siten, että yliminä salassa järjestelee asioita puolestamme kunhan väin käännymme sen puoleen tarpeen vaatiessa. Kyllä meidän vaan pitää itse ensin ymmärtää ongelmiemme luonne ja sitten löytää ratkaisuja niihin ja ryhtyä toimeen. Jos jonkin myönteisen tapahtuman kohdalla näemme, että meitä on autettu ”ihmeellisesti ja jumalallisesti”, pidän sitä vääristävänä ylitulkintana. Näkemys ei ole realistinen. Uskovat harrastavat saman suuntaista ajattelua. Heillä yliminän sijalla on vain Jumala. Yliminän suunnalta voi kyllä saada voimia kestää vaikeuksia ja ratkaista ongelmia. Fyysiseen terveyteen henkisellä yhteydellä sen sijaan on varmaankin hyvä vaikutus.

”Tripura, muinainen sanskritinkielinen käsikirjoitus sanoo: ”Katkeamaton korkein jopa unessa koettava tietoisuus on viisaitten korkeimman veljeskunnan tuntomerkki.” (Yliminän viisaus, 356)

”Tämä todellakin on se valvetilan, unitilan ja nukkumisen taustalla oleva neljäs tila, mitä salainen oppi pitää korkealla ylöspäin pyrkivien ihmisten katseen edessä tavoittelemisen arvoisena päämääränä. Mitä he nyt tiedostamattaan kokevat syvän unen aikana, sen he voisivat kokea tietoisesti valve-elämässään. Kaikki ihmiset voivat saavuttaa sen, vaikka – koska harvat koskaan etsivät sitä vain harvat todellisuudessa saavuttavat sen. Se on vapaa kaikista kolmen muun tilan keskeytyksistä ja muutoksista. Se on säilytettävissä kaiken aikaa ja joka paikassa, olimmepa valveilla, näimmepä unta tai muuten nukuimme. Ja koska se ylittää nukkumisen tiedostamattomuuden rajat, sitä voi kutsua transsendentiksi, yliluonnolliseksi tilaksi. Sellainen tila on paradoksaalinen ja tavallisen käsittämiskyvyn yläpuolella, koska se on syvän unen ja täydellisen tietoisuuden yhdistyminen. Nuo kolme tilaa eivät ole kylliksi. Ihmiskunnalla on mahdollisuus päästä niiden tuolle puolen, valloittaa Luonnon lujasta otteesta neljäs tila, joka ylittää ne kaikki. Sen kuvaamaton autuus on olemassa, odottaen kuten se aina on odottanut niitä harvoja uskalikkoja, jotka tahtovat toimia koko rotunsa pioneereina. Ajattelemalla näiden kolmen tilan sisäistä merkitystä lopulta ymmärrämme mystisen neljännen tilan tärkeyden. Se on aina olemassa syvällä alhaalla olemuksessamme, emmekä me koskaan todellisuudessa jätä sitä, emme minään aikana, emme edes silloin kun tulemme herätessämme toimiviksi tai vaivumme unen tiedottomuuteen. Ja nyt saatamme käsittää, mistä syystä kadotamme tietoisuutemme vaipuessamme uneen. Tuolla hengen synnynnäisellä tilalla, johon silloin palaamme, on nimittäin valtaisasti suurempi värähtelytaajuus kuin minkä omistamme valveälyllämme. Ja tämän valveälyn vetää ajoittain sisäänpäin väkevä magneettinen voima tähän olemuksensa kaikkein sisimpään osaan, mutta havaitsee itsensä täysin kyvyttömäksi laajentamaan omaa ulottuvuuttaan saavuttaakseen neljännen tilan avaramman tietoisuuden. Siten se menee tajuttomaksi ja vajoaa uneen. Koska sen oma rajoittunut elämä on kynttilän tavoin sammunut unen aikana, se luonnollisesti kieltää jälkeenpäin että silloin oli olemassakaan minkäänlaista tajuntaa.” (Yliminän viisaus, 110)

TV. kommentti Tuskinpa vain on olemassa tuollaista samana pysyvää jatkuvaa henkistä tietoisuutta. Kokemus ei vahvista sellaista. Nykyaikaisissa tieteellisissä unitutkimuksissa ei ole tietääkseni löydetty mitään tuollaista tietoista syvän unen tilaa. Emme voi muistaa unitiloja, joissa emme ole tietoisia, siksi kai voimme helposti kuvitella, että myös unessa jonkin asteinen tietoisuus aina säilyisi. Kokemus kyllä kertoo meille, että mitä tietoisempia olemme yöllä nukkuessamme, sitä pinnallisempaa ja huonompaa on uni, ja mitä syvempää se on, sitä parempaa se on elimistöllemme ja tervydellemme.

”Kun syvä hiljaisuus salaperäisestä voimasta puhkeaa puhumaan ihmisessä, se ensin hämmästyttää ja sitten ilahduttaa häntä. Jos hän jatkaa harjoitusta, hiljaisuus hänen sisällään alkaa vähitellen puhua ja se ohjaa hänen tulevia ponnistelujaan. Sen sanat voivat paljastaa jumalallisia totuuksia, johdattaa ihmistä henkisesti tai selittää hänelle tilanteiden ja tapahtumien sisäisen merkityksen. Kielteisessä mielessä se moittii ihmistä hänen synneistään, varoittaa häntä virheistä ja nöyryyttää häntä hänen itsekkyytensä takia. Myönteisessä mielessä se ohjaa ihmistä korkeampiin näkökulmiin, osoittaa hänelle oikean tien ja valaisee hänelle kaikkien kirjoitusten todellisen merkityksen. Se korjaa väärät asenteet, ohjaa oikeaan käytökseen ja antaa hengen opetusta. Ja kenellä on taito kuulla tätä sisäistä ääntä, hän aina mielellään tottelee sen kehotuksia. Hänen täytyy oppia kuuntelemaan sisäistä ääntään ja seurata mieluummin sisäistä valoa kuin muiden neuvoja ja opetuksia. (Ajatuksia etsijän tieltä, 124)

TV. kommentti Kyseinen sisäinen sana tai sisäinen ääni ei voi todellisuudessa olla kumpikaan, ei sana eikä ääni. Opastus ja johdatus, jonka voimme saada henkisestä olemuksestamme, toimii äänettömästi ja sanattomasti. Menneen kokemuksemme tuoma tieto toimii aina yhdessä sisäisen äänen kanssa. Niitä on vaikea tarkasti erottaa toisistaan. Omatunto toimii hyvin paljon lainauksessa kuvatulla tavalla.

”On kiistaton tosiasia, että vaikka jumalallisten olentojen tai Yliminän Valon ilmentymä nähdään selvänäköisesti päässä, Yliminän läsnäolo, joka on jumalallisinta ihmisessä, koetaan mystisenä tunteena sydämessä; sillä luonto on itse asettanut sinne salaperäisen ja pyhän tyhjiön. Yliminä on itsessään vailla muotoa, mutta sen ilmentymällä sydämessä on muoto. Arvaamattomalla hetkellä ilmestyy sydämen tyhjiöön, jossa ilmentymä sijaitsee koko elämän ajan, valosta koostuva, täysin kyseisen ihmisen hahmoinen kuva. Arviomme mukaan se on kooltaan vain pilkun murto-osan murto-osa. Kuitenkin se on siellä. Tämä on se ’sydämen pieni ihminen’, josta tiibetiläinen okkultismi puhuu, ’sydämessä asuva hahmo; joksi sitä intialaisissa mystillisissä Upanisadeissa kutsutaan. Kirjassani Yliminää etsimässä selitettiin, että sydämen jumalallinen asukas ei ole olio, vaan aukko, jota muinoin kutsuttiin vertaus kuvallisesti ”luolaksi” ja joka on todellisuudessa eräänlainen tyhjiötila. (Ajatuksia etsijän tieltä, 120)

TV. kommentti Brunton puhuu samassa kirjassa lisäksi sydämessä olevasta ”yliminäatomista”. Nämä ovat uskonkappaleita, joita kokemus ei vahvista. Mietiskelyssä tai muuten sydämen seudulla ei koeta mitään erityistä. Jumalallinen rakkaus valtaa ilmentyessään kauttaaltaan koko ihmisen. Pää on tajunnan tärkein keskus ja pysyy sellaisena aina.

Rudolf Steiner

Rudolf Steiner (1861-1925)

”Henkisen tiedon oppilaan on tiettynä aikana kokonaan syvennyttävä harjoitusten sisältöön. Hän alkaa yksinkertaisesta harjoituksesta, sellaisesta, mikä ennen kaikkea saattaa syventää ja sisäistää järjellistä ajattelua. Siten ajattelu tehdään vapaaksi ja riippumattomaksi aistivaikutelmista. Ajattelu kohdistetaan tavallaan yhteen pisteeseen, joka ihmisellä on täydellisesti vallassaan. Siten saadaan elämänruumiin virtauksille väliaikainen keskus. Tämä keskus ei aluksi ole sydämen seudulla vaan päässä. Henkisesti näkevä havaitsee tämän keskuksen olevan liikkeiden lähtökohtana. Vain sellainen koulutus on tehokasta, joka ensin saa aikaan tämän keskuksen. Jos keskus alusta alkaen tulisi sydämen kohdalle, saattaisi ihminen tosin jossakin määrin nähdä korkeampiin maailmoihin, mutta hän ei voisi saada oikeata käsitystä näiden maailmojen yhteydestä aistimaailmaamme. Ja tämä on maailman kehityksen nykyisessä vaiheessa ihmiselle ehdottoman välttämätöntä. Henkisesti näkevä ei saa tulla haihattelijaksi. Hänellä täytyy olla luja pohja jalkojensa alla. Kun päässä oleva keskus on kylliksi lujittunut, se siirtyy alemmaksi kurkunpään kohdalle. Tämä tapahtuu jatkuvien keskittymisharjoitusten vaikutuksesta. Silloin edellä luonnehditut elämänruumiin säteilyt lähtevät tästä kohdasta. Ne valaisevat ihmistä ympäröivän sielullisen avaruuden. Harjoitusten jatkuessa ihminen saavuttaa kyvyn itse määrätä elämänruumiinsa aseman. Sitä ennen se oli riippuvainen voimista, jotka tulevat ulkoapäin ja lähtevät fyysisestä ruumiista. Kehittyessään edelleen ihminen tulee kykeneväksi itse suuntaamaan elämänruumiinsa. Tämän kyvyn saavat aikaan virtaukset, joiden keskipiste on kaksilehtinen havaintoelin silmien seuduilla. Tämä virtaus syntyy siten, että kurkun pään seudulta lähtevät säteilyt muuttuvat pyöreiksi muodoiksi, joista osa kulkee kaksilehtiseen havaintoelimeen ja sieltä aaltoilevina virtauksina pitkin käsiä. Toinen seuraus on se, että nämä virtaukset haarautuvat mitä hienoimmaksi kudokseksi, joka eräänlaisena verkostona (kalvona) ympäröi elämänruumista. Aikaisemmin tämä oli ulospäin avoin, niin että eteerisen maailman virtaukset kulkivat välittömästi ulos ja sisään. Nyt ulkoisten vaikutusten on läpäistävä tämä kalvo. Siten ihminen tulee herkäksi näille ulkoisille virtauksille. Hän alkaa havaita niitä. Tällöin on tullut myös aika antaa tälle virtaus- ja liikejärjestelmälle keskus sydämen seudulla. Tämä tapahtuu jatkamalla keskittymis- ja meditaatioharjoituksia. Silloin on saavutettu vaihe, jolloin ihminen saa sisäisen sanan havaitsemisen kyvyn. Kaikki ilmiöt saavat ihmiselle uuden merkityksen. Niiden sisin olemus käy henkisesti kuuluvaksi. Ne puhuvat ihmiselle varsinaisesta olemuksestaan. Kuvatut virtaukset saattavat hänet yhteyteen sen maailman sisimmän olemuksen kanssa, johon hän kuuluu. Hän alkaa elää ympäristönsä myötä ja voi henkisillä havaintoelimillään heijastaa sen elämää. Ihminen astuu siten henkiseen maailmaan. (Henkisen tiedon tie, 112-114)

TV. kommentti Kovinpa paljon tässä uskotaan näiden harjoitusten voimaan. Lisäksi luullaan, että ihminen voi tahdonalaisesti rakentaa ja siirtää noita keskuksia tai chakroja. Asioiden sisäinen olemus avautuu sisäisen sanan kautta vain silloin kun yksilö itse uskoo vahvasti niin tapahtuvan. On perusteltua katsoa, että siinä kyse on enemmän yksilön omista subjektiivista kokemuksista ja tulkinnoista kuin noiden olioiden ja asioiden omasta sisäisestä olemuksesta.

”Jotta tämän elämänruumiin voisi havaita toisessa olennossa, täytyy vastaavan henkisen aistimen olla kehittynyt.” (Johdatus henkiseen tiedostamiseen s. 37)

TV. kommentti Emme voi koskaan kokea mitään muuta kuin vain oman elämänruumiimme, energiakehomme tai energiakenttämme. Toisten elollisten olentojen elämänruumista ei voi havaita lainkaan, kuten ei niiden muutakaan yliaistillista puolta. Aivan kuten emme havaitse toisten ihmisten ajatuksia, emme myöskään näe selvänäköisesti tai muulla tavoin heidän muuta yliaistillista puoltaan. Mitään viitattua henkistä astia ei ole olemassa eikä sellaista varmaan koskaan tule kehittymäänkään ihmiskunnassa.

”Toisen olennon tunteet, jotka tarkastelija kokee, ovat hänelle kuin tuntevasta olennosta säteileviä valoilmiöitä; ajatukset, joihin hän suuntaa huomionsa, virtaavat henkisessä avaruudessa. Jonkun ihmisen toista koskeva ajatus on hänelle havaittava ilmiö. Ajatuksen sisältö elää pelkästään ajattelevan ihmisen sielussa, mutta tämä sisältö vaikuttaa henkiseen ympäristöön. Nämä vaikutukset ovat henkiselle aistille havaittava tapahtuma.” (Johdatus henkiseen tiedostamiseen 130-131)

TV. kommentti Ei voi olla totta.

”Kurkunpään lähellä oleva henkinen elin tekee mahdolliseksi havaita toisen sielullisen olennon ajatusten laadun sekä nähdä syvemmin ilmiöiden sisäisiä lainalaisuuksia. Sydämen lähellä olevan elimen avulla oppii tajuamaan toisen sielullisen olennon mielenlaadun. Jos tämä elin on kehittynyt, tajuaa eläinten ja kasvien tiettyjä syvempiä voimia. Vatsanpohjan lähellä olevan aistimen avulla voi tajuta sielullisten olentojen kykyjä ja taipumuksia sekä ymmärtää mikä osa eläimillä, kasveilla, kivillä, metalleilla, ilmastollisilla ym. ilmiöillä on luonnon kokonaisuudessa.” Henkisen tiedon tie, 92-3

TV. kommentti Ajatusten laatu sekä mielenlaatu koetaan nähdäkseni ihan normaalin eläytymiskyvyn ja empatian kautta. Ilmauksissa ”sisäisiä lainalaisuuksia” ja ”syvempiä voimia” on epämääräisyys huipussaan.

”Henkisesti näkevä voi täysin tietoisesti olla näkemättä edessään olevan ihmisen fyysistä ruumista. Tämä on korkeammalla tasolla samaa kuin tarkkaavaisuuden harjoittaminen alemmalla tasolla. Samoin kuin ihminen voi kääntää huomionsa jostakin edessään olevasta niin, ettei sitä ole hänelle olemassa, saattaa henkisesti näkevä täysin sulkea pois jonkin fyysisen kohteen havainnon, niin että se tulee hänelle kokonaan ’läpinäkyväksi’ . Jos hän tällä tavoin tarkastelee edessään olevaa ihmistä, silloin hänen sisäisten silmiensä eteen jää vielä elämänruumis ja sieluruumis, joka on laajempi kuin edelliset ja läpäisee ne.” Henkisen tiedon tie, 110

TV. kommentti Valtavaa petkutusta!

”ihminen saa sisäisen sanan havaitsemisen kyvyn. Kaikki ilmiöt saavat ihmiselle uuden merkityksen. Niiden sisin olemus käy henkisesti kuuluvaksi. Ne puhuvat ihmiselle varsinaisesta olemuksestaan.” Henkisen tiedon tie, 114

TV. kommentti Tuskinpa vaan. Mikä on ilmiöiden sisäinen olemus on monisyinen filosofinen kysymys.

”Esimerkiksi kuusitoistalehtisen havaintoelimen avulla hän näkee korkeamman maailman henkisiä muotoja. ibid., 118

TV. kommentti Tuskinpa.

”Osoitus siitä, että henkisen tiedon oppilas on saavuttanut tai on saavuttamaisillaan edellisessä luvussa kuvatun kehitystason, on muutos hänen unielämässään. Sitä ennen unet olivat sekavia ja sattumanvaraisia. Nyt ne alkavat saada säännönmukaisen luonteen. Unikuvat liittyvät mielekkäästi toisiinsa kuten arkielämän mielikuvat. Niissä voi havaita lainmukaisuutta, syyn ja seurauksen. Unien sisältökin muuttuu. Aikaisemmin ihminen koki niissä ainoastaan jokapäiväisen elämän jälkikaikuja, ympäristöstä saatuja muuntuneita vaikutelmia tai omia ruumiillisia tiloja. Nyt hänelle ilmenee kuvia maailmasta, joka tähän asti oli hänelle tuntematon.” Henkisen tiedon tie, 127

TV. kommentti Unet eivät muutu henkisellä tiellä järjestyneemmiksi tai mielekkäämmiksi. Unessa ei myöskään voida tiedostaa mitään korkeampia maailmoja, ja jos tiedostetaan, ne ovat vain unta.

”Ihmissielu on unen aikana täydessä toiminnassa; ihminen ei vain tiedä mitään tästä toiminnasta ennen kuin hänellä on henkiset havaintoelimet, joiden avulla hän voi unitilassa tehdä havaintoja ympäristönsä ilmiöistä ja omasta toiminnastaan. Henkinen koulutus on sellaisten henkisten aistien kehittämistä”. ibid., 144

TV. kommentti Tuollaiset havaintoelimet ovat sumutusta. Unitilassa sielu tuskin on täydessä toiminnassa, vaan juuri päinvastoin, vain valvetilassa.

”Ihminen oppii tuntemaan elämää kaikilta taholta uhkaavia voimia. Hänelle käy mahdolliseksi käyttää tiettyjä olentoja ja voimia, jotka ovat aistihavainnon ulkopuolella.” ibid., 146

TV. kommentti Tuskinpa. Toisaalta me kaikki käytämme ja kanavoimme elinvoimaa tai energiaa, joka ei ole tavallisin aistein havaittavissa lukuun ottamatta tuntoaistia.

”Niin pelottava kuin kynnyksen vartijan hahmo onkin, se on vain ihmisen oman menneen elämän tulosta; se on hänen oma luonteensa, joka on herännyt itsenäiseen olemassaoloon. Ja tämä herääminen tapahtuu, kun tahto, ajattelu ja tunne eriytyvät toisistaan. Syvästi merkitsevä kokemus on se, että ensi kerran tuntee olevansa erään henkisen olennon alkusyy.” Henkisen tiedon tie, 158

TV. kommentti Tosi pelottavaa. Onneksi tuolle voi kuitenkin nauraa.

”Mutta jos nyt syventymisharjoitukset ovat jo tehneet tehtävänsä, sielu voi irrottautua unitilan aikana tiedottomuudestaan ja saada tuntemuksen henkisestä maailmasta. Tämä voi tapahtua kahdella tavalla. Ihmiselle voi selvitä hänen nukkuessaan: Olen nyt toisessa maailmassa. Taikka hän voi herättyään muistaa: Olin toisessa maailmassa. Ensimmäiseen tapaan tarvitaan tosin suurempaa sisäistä energiaa kuin toiseen. Siksi jälkimmäinen kokemus on yleisempi henkisen koulutuksen alkuvaiheessa. Vähitellen voidaan olla niin pitkällä, että oppilaasta herättyään tuntuu: Olin koko nukkumiseni ajan toisessa maailmassa, josta herätessäni palaan. Ja hänen muistonsa tuon toisen maailman olennoista ja henkisestä todellisuudesta tulee olemaan kerta kerralta selkeämpi. Hengenoppilaassa on silloin jossakin muodossa tapahtunut sellaista, mitä voidaan sanoa tietoisuuden jatkuvuudeksi (tietoisuuden jatkumiseksi uni tilan aikana). Tällä ei suinkaan tarkoiteta, että ihminen säilyttäisi tietoisuutensa aina, kun hän nukkuu. Paljon on jo saatu aikaan tietoisuuden jatkuvuuden kannalta, jos ihmisellä, joka muuten nukkuu kuin kaikki muutkin, on uni tilansa kestäessä tiettyjä aikoja, jolloin hän voi katsoa ikään kuin tietoisena henkis-sielulliseen maailmaan, tai jos hän valveilla ollessaan pystyy uudelleen ikään kuin luomaan silmäyksen sellaisiin lyhyisiin tietoisuuden tiloihin.” (Antroposofinen hengentiede, 217)

TV. kommentti Unitila tutkimukset eivät juuri vakuuta. Kaikki ns. havainnot ja kokemukset ns. henkisestä maailmasta unen aikana ovat melkoisella varmuudella vain tavallista unta. Unessahan koemme yleensä sellaisia asioita hyvinkin erikoisissa muodoissa, jotka meille ovat valvetietoisuudessa merkityksellisiä. Tietoisuuden jatkuvuus on Intian filosofiasta peräisin oleva dogmi, mistä myös Brunton ja Krishnamurti puhuvat. Unikokemukset ovat niin sekavia ja epämääräisiä, että ne eivät kelpaa henkisen tiedostamisen perustaksi. Terve järki sanoo tämän.

”Inspiraation kautta ihminen alkaa tiedostaa korkeampien maailmojen olentojen välisiä suhteita. Vielä korkeamman tiedostamisasteen kautta hänelle tulee mahdolliseksi tiedostaa näiden olentojen oma sisäisyys. Tätä henkisen tiedostamisen astetta voidaan sanoa intuitiiviseksi tiedostamiseksi. (Intuitio on sana, jota väärin käytetään tavallisessa elämässä ilmaisemaan epäselvää, määrittelemätöntä oivallusta jostakin asiasta, eräänlaista päähänpistoa, joka joskus osuu yhteen totuuden kanssa, mutta jonka oikeutusta ei voi varsinaisesti perustella. Tällaisen ’intuition’ kanssa tässä tarkoitetulla ei luonnollisestikaan ole mitään tekemistä. Intuitio merkitsee tässä korkeinta, kirkkainta henkisen tiedostamisen astetta, jonka oikeutuksesta kukaan sen kokenut ei voi tuntea pienintäkään epäilystä.) Se, että aisteillaan havaitsee jonkin olennon, merkitsee että on itse sen ulkopuolella ja arvioi sitä sen antaman ulkoisen vaikutelman perusteella. Henkiolennon havaitseminen intuition kautta merkitsee, että on tullut sen kanssa täysin yhdeksi, yhtynyt sen sisäisyyteen. Hengenoppilas kohoaa sellaiselle tiedostamisen tasolle vähitellen. Imaginaatio johtaa hänet kokemaan olennoista tekemänsä havainnot muuna kuin näiden ulkoisina ominaisuuksina, tiedostamaan niissä sielullishenkisen puolen ilmauksia. Inspiraatio johtaa hänet pitemmälle olentojen sisäisyyteen: hän oppii sen avulla ymmärtämään, mitä nämä olennot merkitsevät toisilleen; intuitiossa hän sitten pääsee sisälle olentoihin itseensä.” (Antroposofinen hengentiede, 241)

TV. kommentti Mikä on ns. henkinen olento? Mitä ovat korkeampien maailmojen henkiset olennot? Tässä esitetään ikään kuin täsmällisenä tieteenä sellaista mihin välttämättä liittyvät hyvin vahvasti ihmisen omat uskomukset ja tulkinnat. Itse tulkitsen monet ns. henkiset kokemukset vain yksinkertaisesti määrätynlaisena energiana. Mistä kaikki moninaiset energiat virtaavat? Virtaavatko ne tähdistä vai henkisistä maailmoista, vai ovatko nämä vain saman asian kaksi puolta?

”Kun siis etsitään kuoleman ja uuden syntymän välisen ajan näkemisen mahdollistavia voimia, löydetään nimenomaan ne voimat, joiden avulla näkeminen ulottuu melko kauas syntymää edeltävään aikaan. Tällä alueella on paljon sellaista, mikä vasta tekee meille elämämme ymmärrettäväksi. Meille sattuu tässä elämässä esimerkiksi jokin onnettomuus. Saamme ensiksi vain tunteen: tämä on onnettomuus. Meidän on sitä vaikea kestää. Mutta jos me tietäisimme, miksi me ennen syntymäämme vuosikymmenien, jopa vuosisatojen ajan olemme järjestäneet asiat niin, että tämä onnettomuus tapahtuisi, moni asia olisi meistä helpompi kestää! Sillä silloin me tietäisimme, että tämä onnettomuus on meille koetus, jotta me tulisimme täydellisemmiksi. Mutta muutenkin ihminen saa kokea monenmoista, jos hän näkee juuri siihen osaan henkistä maailmaa, jossa tavallaan suoritetaan esivalmistelua nykyistä elämää varten. (Selvänäköisyys nykyaikana, 40. Suomen antroposofinen liitto 2000).

T.V. kommentti Jos tuttavamme joutuisivat vaikka liikenneonnettomuuteen, olisi varmaan lohdullista ajatella, että sitä oli valmisteltu henkisessä maailmassa ja että sen tarkoitus on tehdä heistä parempia ihmisiä.

”puhtaita, aitoja, oikealla tavalla tosia hengentieteellisiä tutkimustuloksia saadaan vain erottamalla henkis-sielulliset olemuspuolet irti päästä. Niin että tavallaan juuri tästä näkökohdasta on nykyään hengentieteellisten tutkimusten lähdettävä, jos ne mielivät palvella oikealla tavalla ihmiskuntaa. Tämä selvänäköisyyden periaate on ymmärrettävä niin, että tässä lähinnä irrotetaan päästä henkissielulliset olemuspuolet, ja että ne sitten ikään kuin kytketään kosmoksen voimiin kuin henkisen sähköliittymän avulla. Kaikki siis täytyy kytkeä irti, minä ja astraaliruumis niin kuin eetteriruumiskin. Tämä irtikytkentä on tässä tapauksessa luonnollisesti sidoksissa ns. lootuskukkien kehitykseen. Mutta ne voimat, jotka saavat lootuskukat liikkeelle, sijaitsevatkin juuri tässä irrotetussa tai irrotettavassa osassa ihmisen henkis-sielullisuutta. Se mitä tässä saadaan aikaan, selvänäköisyys, joka on tavallaan eräänlaista pään selvänäköä, vain se voi olla meidän aikamme hengen tieteen tulos; se palvelee nimittäin ihmiskuntaa. Aivan toisenlaatuinen on sellainen selvänäköisyys, joka saadaan aikaan irrottamalla henkis-sielulliset olemuspuolet ensi sijassa sydämeen, käsivarsiin ja käsiin liittyvistä elimistä. Tämä irrottaminen eroaa huomattavassa määrin myös sisäisesti siitä, mitä tapahtuu pään selvänäön yhteydessä. Henkis-sielullisten olemuspuolten irtoamisen aineellisesta sydänelimestä aiheuttaa lähinnä tahdonelämään suuntautuva meditaatio, nöyrä antautuminen maailmantapahtumien kululle, kun taas pään selvänäön syntymiseen vaikuttavat enemmän ajatukset, käsitteelliset, mutta myös tunteenomaiset mielikuvat. Kun otetaan huomioon nämä molemmat selvänäön laadut, käy kyllä yleensä niin, että kun pään selvänäkö kehittyy, tämä toinen, sydämen selvänäkö eli rinnan selvänäkö periaatteessa kehittyy siinä mukana, jopa niin pitkälle kuin sen pitääkin kehittyä. Tämä rinnan selvänäkö johtaa enemmän tahdon kehittymiseen, toiminnalliseen yhteyteen alempien hierarkioiden henkisten olemuksellisuuksien kanssa kuten sellaisten, jotka ovat ruumiistuneet Maan eri luonnonkuntiin, kun sitä vastoin pään selvänäkö johtaa pikemminkin tarkkailemaan, tiedostamaan, tekemään havaintoja korkeammissa maailmoissa. Nämä korkeammat maailmat ovat ihmiselle tietyssä mielessä todella ensisijaisen tärkeitä. Nykyinen ihmiskunta tarvitsee nimittäin aivan ehdottomasti tietämystä näistä korkeammista henkivalloista, jotta se voisi tyydyttää tietyt tiedostamisen tarpeensa, joita nykyisin on nouseva esiin yhä enenevässä määrin. Mitä pitemmälle me maisella kehitystiellämme kuljemme kohti tulevaisuutta, sitä suurempi on vaara, että ihmisten sielunelämä pääsee kokonaan näivettymään, mikäli he eivät osaa ottaa havaitsevaan tietoisuuteensa tämän selvänäön tuloksia. Sitten on vielä kolmas selvänäön laatu, joka syntyy irrottamalla ihmisen muista osista niiden henkis-sielulliset olemuspuolet. Tästä irrottamisesta puhuessani minun täytyisi osoittaa tuonne vielä alemmas. Vaikkakaan ilmaus ei ole erityisemmin esteettinen, saan ehkä kuitenkin sanoa tätä selvänäön laatua vatsan selvänäöksi. Niin että voidaan todella erottaa toisistaan nämä kolme: pään selvänäkö, rinnan selvänäkö ja vatsan selvänäkö.” (Selvänäköisyys nykyaikana, 54-55)

T.V. kommentti Olen itse kokenut, että henkisellä tiellä ihmisen henkis-sielullinen olemus ja energiakeho jossain määrin vapautuvat yhä enemmän fyysisestä kehosta ja saavuttavat omaehtoisen toimintapiirinsä. Samoin ajattelu voi kehittyä yhä omaehtoisemmaksi. Mitään todellista fyysisestä kehosta ja päästä irtautumista ei kuitenkaan tapahdu. Jo kauan sitten sain selvän tiedon siitä, että esim. ruumiista irtautumista ei voi koskaan todella tapahtua, ei edes unessa. Keho ja psyyke ovat tiiviisti toisiinsa liittyneet. Tietoisuuden keskus pysyy aina päässä eikä siirry sen ulkopuolelle. Koemme kuitenkin sisäisesti olevamme energiaa ja ajattelua, emme esim. aivot. Steiner kertoo, että on olemassa kolmea lajia selvänäköä ja että objektiivista ja yleispätevää on vain pään selvänäkö, jota hän itse harjoittaa. Miten sellainenkin, joka on luonteeltaan itsekeskeistä ja subjektiivista, kuten vatsan selvänäkö, voi olla selvänäköä? Miten se eroaa hulluudesta, harhoista ja mielikuvituksesta?
Steinerin puhetapa, missä ”irrotetaan”, ”viedään”, ”kytketään” ja ”liitetään” ym. ja hänen suosittelemiensa erityisten harjoitusmenetelmien käyttö, perustuvat oletukseen, että voimme tahdonalaisesti ohjata luonnonlakien määräämiä prosesseja. Tämä on mielestäni harhaanjohtavaa ja mystifioivaa.

”Selvänäkijälle, joka pyrkii, lähinnä siinä mielessä kuin kirjassa ”Henkisen tiedon tie” annetaan ymmärtää, vapautumaan henkis-sielullisine olemuspuolineen pään havaintokoneistosta, joka siis tavallaan irrottaa päänsä henkis-sielullisen osan sen yhteydestä fyysiseen työkaluunsa ja kykenee viemään nämä henkis-sielulliset päänsä olemuspuolet mukanaan henkiseen maailmaan, tulee olemaan erittäin vaikeaa päästä pelkistä varjomaisista selvänäkökokemuksista eroon. Tähän fyysisestä päästä ulos astumiseen liittyy aina ensin kokemuksia, joissa ei todellakaan ole edes eloisien muistikuvien värikylläisyyttä, jotka siis ilmenevät sisäisesti tavallaan hyvinkin värittöminä. Vasta kun ponnistelut, joita tämän tien kulkijalla on, ovat vihdoin vieneet hänet pitemmälle, ilmenee, että nämä kokemukset vähitellen menettävät varjomaisen luonteensa ja alkavat täyttyä väreistä ja soinnuista.”
(Selvänäköisyys nykyaikana, 57-8)

T.V. kommentti Henkisen maailman kokemukset, jotka me saavutamme ns. eetteripäässämme, ovat todellakin etupäässä aika värittömiä ja huomaamattomia. Sellaisiksi ne jäävätkin. Kysehän on vain erilaisista pääasiassa auringosta ja maailmankaikkeudesta meihin virtaavista energioista. Toki nämä kokemukset voivat olla hyvinkin painavia ja merkityksellisiä. Mitään muita ilmestyksiä, paljastuksia tai selvänäköisyyttä on turhaa odottaa.

”On korostettava yhä uudelleen että hengentiede, kun se kerran on annettu, on todella tarkoitettu ymmärrettäväksi. Ei voi tarpeeksi usein korostaa sitä, että ihmisen ei tarvitse olla selvänäkijä ymmärtääkseen hengentiedettä. Tottakai on oltava selvänäkijä saadakseen hengentieteellisiä tutkimustuloksia; mutta kun nämä tulokset sitten ovat kaikkien käytettävissä, kenenkään ei tarvitse olla selvänäkijä. Tällaisen hengentieteen ymmärtämisen täytyy edeltää varsinaista selvänäköä. Tässäkin pätee taas sääntö: Oikea tie kulkee päinvastaiseen suuntaan kuin fyysisen aistimaailman oikea tie. Fyysisessä aistimaailmassa teemme ensin oikeat havainnot, sitten siirrymme ajatukselliseen pohdiskeluun; muodostamme tieteelliset arviomme jälkeenpäin. Henkiseen maailmaan noustessamme järjestys on päinvastainen. Silloin meidän täytyy ensin kehittää käsitteet ja mielikuvat, meidän täytyy ponnistella voidaksemme objektiivisesti eläytyä hengentieteeseen; muutenhan emme koskaan voi olla varmoja olemmeko tulkinneet oikein jonkin henkisessä maailmassa tekemämme havainnon vai emme. Siksi juuri tieteen on kuljettava omakohtaisen havainnoimisen edellä. Tämähän se vasta onkin monille niin toivottoman hankalaa: se että heidän täytyisi opiskella hengentiedettä. Monet ottavat tämän käsittämättömänä vaatimuksena, sillä hehän pyrkivät vain saamaan omia havaintoja henkisestä maailmasta. Niitä voi toki saadakin suhteellisen heIposti; mutta niiden oikeaan tulkitsemiseen kuuluu, että ihminen on paneutunut todella objektiivisesti ja oman itsensä unohtaen hengentieteeseen, on niin sanoakseni hengentieteen läpitunkema. (Selvänäköisyys nykyaikana, 60)

T.V. kommentti Tässähän se ”selvänäön” salaisuus juuri selvästi paljastetaan. Nuo kokemukset ovat itsessään siis niin häilyviä ja epämääräisiä, että niillä ei ole sellaisinaan mitään todistusvoimaa. Jotta niitä ”tulkittaisiin oikein”, niitä pitää ymmärtää antroposofisen hengentieteen taustaa vasten. Eikö hengentiede enää kehity ja tarkennu uusien havaintojen ja uuden tiedon myötä kuten oikeat tieteet tekevät? Ilmeisesti se ei voi niin tehdä, koska se perustuu vain perustajansa ajatteluun (joka taas perustuu suurimmaksi osaksi teosofiaan) ja olemattomaan selvänäköön, jolla ei voi saada selville juuri mitään. Haluaisin kuitenkin sanoa, että suhtaudun kyllä hyvin myönteisesti näkymättömän maailman kartoittamiseen sekä ihmisen ylifyysisen puolen hahmottamiseen. En kuitenkaan usko, että se voisi vielä kaikin puolin olla sellaista täsmällistä tiedettä kuin teosofit, antroposofit ja muut esoteerisen filosofian edustajat sen esittävät olevan. Kyse on vain määrätynlaisesta ajattelusta, ei paljoa muusta.

”Heti, kun me kehitämme ruumiista vapaan ajattelun, jokaisesta ajatuksestamme tulee kuin kotelo, ja tähän koteloon puikahtaa elementaariolento. Ajatus ei ole enää meidän vallassamme: Me olemme pistäneet sen kuin tuntosarven ulos maailmaan, ja siellä siihen pääsee livahtamaan elementaariolento. Ajatuksemme ovat näin ikään kuin elementaariolentoja tulvillaan, ja tämä juuri saa aikaan tuon tunteen, kuin meissä kiehuisi ja kuohuisi, hyörisi ja pyörisi. Voimmekin sanoa: Kun me pistämme päämme henkissielullisen osan henkiseen maailmaan – se tuntuu meistä olevan ulkopuolellamme vain siitä syystä, että emme itse ole sisällä fyysisessä päässämme – emme koe enää sellaisia ajatuksia, joita olemme kokeneet fyysisessä maailmassa, vaan me koemme olentojen elämää. Kuten silloin sanoin, me nimenomaan ikään kuin pistämme päämme muurahaispesään. Saamme kokea toisten olentojen elämää. Samoin on asian laita periaatteessa aina korkeimpien hierarkioiden olentoihin asti. Jos me tahdomme kokea enkelin, arkkienkelin, persoonallisuuden hengen, meidän täytyy kuvatulla tavalla ojentaa ajatuksemme ulos. Olennon täytyy mennä sisään ajatustemme verhoihin. Me lähetämme ajatuksemme ulos, ja olento pujahtaa niihin sisään ja liikkuu niissä. Jos me havaitsemme Venuksen tai Saturnuksen olennot, se käy niin, että me päästämme ajatuksemme ulos ja venus- ja saturnusolennot pujahtavat niihin sisään. Emme saa pelätä sitä, että ajatuksemme eivät enää ole maallis-inhimillisiä, että niistä on tullut hierarkia-ajatuksia. Meidän täytyy tottua siihen, että elämme korkeampien hierarkioiden sisällä, me ja meidän päämme henkis-sielullinen osa. Meidän täytyy vain sanoa itsellemme: Tähän päättyy meidän oma ajattelumme, ja päästämme tulee korkeampien hierarkioiden toiminnan näyttämö.” (Selvänäköisyys nykyaikana, 64-65)

T.V. kommentti Voisi melkein sanoa, että tässäpä on huikaisevan rohkeaa ajattelua. Kieltämättä mielenkiintoinen näkökulma. Näen itse asian niin että psyykessämme todella toimivat kosmoksesta virtaavat moninaiset energiat ja varmasti myös Saturnuksen ja Venuksen energiat. Väite, että ne vaikuttavat erityisesti ajattelussamme ja että on kyse elementaariolennoista ja muista henkisistä olennoista, on jo kenties ylitulkintaa. Käsitys, että nämä olennot alkavat ohjata ajatteluamme, on epärealistinen. Olen samaa mieltä siitä, että ihmisen psyyke on todella myös henkisten maailmojen näyttämö, siis ihan jokaisen meistä. Herkkyydessämme ja vastaanottavaisuudessamme on tietysti paljon eroja. Tästä lainauksesta käy ilmi, mitä Steiner tarkoittaa henkisillä olennoilla, mitä aikaisemmin ihmettelimme. Ne ovat siis enkeleitä ja arkkienkeleitä yms.. Asia selvä. Ei vielä minulle.

”selvänäkijä huomaa, ettei tämä minä ole suinkaan päivätietoisuuden aikana kokonaan ihmisen sisällä. Selvänäköisesti katsellen on minä myös aina jossain määrin olemassa ihmisen ympärillä. Esimerkiksi näkyvä fyysinen ihmisruumis kattaa vain osittain ihmisen minän. Voimme sanoa, että minän substanssi on aina myös olemassa ihmisen ympäristössä. Selvänäkijä näkee eräänlaisen valoauran, sitä voi nimittää ihmisen minä-auraksi. Sellainen henkis-aineellinen pilvi ympäröi aina ihmistä. Minä ei ole vain yhdessä paikassa, vaan se ikään kuin täyttää koko tämän ihmisen minä-auran.
(Makrokosmos ja mikrokosmos, 186. Suomen antroposofinen liitto 1992)

T.V. kommentti Tässä taas esiintyy mystinen selvänäkökyky. Selvänäkökyky on sama kuin kuvittelukyky. Mitään varsinaista selvänäkökykyä, jolla ”valoauroja” ja muita näkymättömän maailman asioita oikeasti nähdään, ei ole olemassakaan. Tähän ei ole oikeastaan enää paljoakaan lisättävää. Tässä minää kuvaillaan ikäänkuin se olisi avaruudellinen ja lähes fyysinen olio. Se on kuitenkin täysin erilaatuinen luonteeltaan.