Tulevaisuutemme on uhattuna. Elinkelpoinen planeettamme on uhattuna. Ihmisen vastuuton käyttäytyminen tuhoaa luontoa lukemattomilla tavoilla. Planeettamme luonnonvarat ovat säälimättömän hyväksikäytön kohteena. Luontoa kohdellaan häikäilemättömällä raakuudella. Toimivat ekosysteemit on suureksi osaksi vaurioitettu. Vanhat metsät vähenevät kovaa vauhtia. Koskematonta luontoa ei ole enää jäljellä nimeksikään.
Luonnon ahdingosta kertoo hyönteismäärien romahdus, sammakkoeläinten hätä ympäri maailman sekä lintujen lajien ja määrien jyrkkä lasku. Suomessa joka kolmas lintulaji on jo luokiteltu uhanalaiseksi. Suomen mesipistiäislajeista joka kolmas on uhanalainen. Liikakalastus on romahduttanut merien kalakannat. Jokien patoaminen pilaa vaelluskalojen elinmahdollisuudet. Salametsästys ja laiton villieläinten kauppa uhkaavat monia lajeja sukupuutolla. Kuudes suuri sukupuuttoaalto on menossa, tällä kertaa täysin ihmisen aiheuttamana. On ennustettu, että jopa miljoona lajia voi kadota vuosisadan loppuun mennessä. Elinalueiden hävittäminen, supistuminen ja saastuminen ovat tärkeimpiä syitä siihen. Ilman järjestelmän muutosta mitkään luonnonsuojelutoimet eivät tule riittämään.
Ruokatuotanto järjestelmämme on täysin kestämätön ja epäekologinen. Teollinen maatalous hävittää luonnon monimuotoisuuden. Se ei jätä sijaa luonnonkasveille ja hyönteisille, ei edes välttämättömille pölyttäjille. Kemialliset lannoitteet ja torjunta aineet kyllästävät maaperän ja vesistöt. Teollisuus, kaivokset ja liikenne kylvävät saasteet ilmakehään, maaperään ja vesistöihin. Jättimäiset muovilautat kelluvat merissämme. Roskat täyttävät kaukaisimpienkin saarten rannat. Saastuneet ja jätteitä täynnä olevat joet ovat tavanomainen näky köyhemmissä maissa. Olemme tehneet planeetastamme valtavan kaatopaikan. Amazonin sademetsän ryöstäminen ja raivaaminen, Afrikan metsien polttaminen ja muiden korvaamattomien metsien raivaaminen plantaaseiksi ja pelloiksi ympäri maailman saavat jatkua
Kapitalismi on pääsyy sotiin, väkivaltaan, sortoon, köyhyyteen ja luonnon tuhoutumiseen nykymaailmassa.
Ympäristöasioilla ei ole mitään merkitystä länsi-imperiumin taloudellisen ja sotilaallisen hegemonian tavoittelussa, sen militarismissa ja jatkuvissa sodissa ja sotaoperaatioissa ympäri maailman.
Sodat ovat esimerkki äärimmäisen epäekologisesta toiminnasta: valtavasti inhimillisiä voimavaroja ja aineellisia resursseja käytetään taisteluihin ja tuhoamiseen. Sodat eivät ole välttämättömiä. Ihmiskunnan selviytymisen kannalta ja ekologisesti ne ovat mielipuolisia.
Sodat ja niihin valmistautuminen murhaavat ihmisten lisäksi ekosysteemimme. Asevalmistus, asevarustelu, valtavien armeijoiden ylläpitäminen ja hävittäjien ja laivueiden liikkuminen ympäri maapallon aiheuttavat sille valtavan ekologisen kuormituksen. Yhdysvaltojen armeija on maailman suurin yksittäinen saastuttaja.
Syövän tavoin kapitalistinen järjestelmä on tunkeutunut lähes maailman joka kolkkaan. Luonnosta saatavat raaka-aineet ja elintarvikkeet ovat tärkein voittojen lähde. Globaali markkinatalousjärjestelmä hyödyntää, hävittää ja saastuttaa luontoa säälimättömästi.
Kapitalismi on epäekologinen ja kestämätön järjestelmä. Pääoman kasaamisen logiikan ja ekologisen kestävyyden välillä on ylittämätön ristiriita. Voittojen tekeminen ja pääoman kasaaminen edellyttävät talouskasvua, mikä taas riistää ja kuormittaa luontoa kestämättömästi. Kapitalismin hellittämätön kasvu ja laajentuminen kuluttaa ja tuhoaa biosfäärimme.
Koska kapitalismi on itsessään epävakaa ja kestämätön järjestelmä, mainostettu kestävä kehitys on mahdotonta sen puitteissa. ”Vihreän kasvun” teoria on kuvitelmaa. Siinä halutaan irrottaa taloudellinen kasvu, resurssien käyttö ja ympäristön pilaantuminen toisistaan. Näyttää siltä, että maailmanlaajuiseen uusiutuvaan energiaan siirtymisen myötä luonnon ja ympäristön tuhoaminen kiihtyy entisestään.
Kapitalistisessa järjestelmässä kilpailukyky ja talouskasvu ovat aina etusijalla. Sitä ohjaavat liiketoiminta ja voitonteko motiivit, eivät mitkään aidot ympäristöhuolet ja näkökohdat. Elämää tuhoavan kapitalistisen järjestelmän pelastaminen on tärkeämpää kuin ekosysteemin, josta kaikki elämä riippuu.
Kapitalistisissa, militaristisissa ja velkavetoisissa valtioissa ei voida kunnolla suojella luontoa ja estää sen kiihtyvää hyväksikäyttöä ja tuhoamista. Ympäristön suojeluun ja muihin yhteiskunnan tärkeisiin peruspalveluihin ei yksinkertaisesti jää riittävästi varoja. Velkakierre pakottaa leikkauksiin ja luonnon riistoon ja hyväksikäyttöön. Voittojen lunastamisen, veroparatiisitalletusten ja valtion jättivelan lyhentämisen jälkeen varoja ei yksinkertaisesti jää kokonaisvaltaiseen ja täysimääräiseen ympäristönsuojeluun. Rikkaiden valtioiden riistämissä ja alistamissa köyhissä kolmannen maailman valtioissa tämä ilmenee vielä jyrkemmin kuin länsimaissa.
Kapitalismissa sosiaaliset ja ekologiset kustannukset ulkoistetaan. Niitä ei haluta ottaa lainkaan huomioon. Siinä kieltäydytään näkemästä rajoittamattoman voiton tavoittelun ikäviä seurauksia ja ottamasta vastuuta niistä.
Säätelemätön ja rajoittamaton uusliberalistinen saalistuskapitalismi, talouskasvu ideologia, suuryhtiövalta, rajoittamaton markkinointi ja ylikulutus luovat todellisen ympäristökatastrofin.
Ahneuteen perustuva kapitalistinen järjestelmä tuhoaa kaikkien tarvitseman elinkelpoisen planeetan.
Kulutusyhteiskunta on kapitalismin luomus. Kuluttajat ja erityisesti kohtuuttomat ylikuluttajat ovat mitä suurimmassa määrin osasyyllisiä ympäristökriisiin. Rikkaiden maiden kuluttajien ekologinen jalanjälki ylittää neljä kertaa maapallon kantokyvyn. Kulutusyhteiskunta perustuu jatkuviin uusien muotien ja trendien luomiseen ja ”uutuuksiin”. Voittojen ja talouskasvun takaamiseksi keksitään aina uusia jännittäviä teknologioita ja tuotteita, joita markkinoidaan taitavasti ja rajoittamattomasti. Luulenpa että uusiutuva energia on jälleen vain yksi sellainen uusi trendi. Kerskakulutus pohjautuu tavaroiden nopeaan kiertoon. Entiset laitteet ja mallit korvataan nopeasti uusilla: autot, asunnot, kodinkoneet, puhelimet, tietokoneet, vaatteet ja käyttötavarat. Siirtymä ”vaihtoehtoiseen energiaan“ ja siihen perustuvaan infrastruktuuriin ja tuotteisiin on jälleen uusi keino ylläpitää loputonta ylituotannon ja ylikulutuksen kierrettä – luonnon kustannuksella.
Kaikki suuret puolueet Suomessa edustavat nykyään samaa uusliberalistista talouskasvu ideologiaa. Valtaa pitävät eivät halua tunnustaa, että lähes kaikkialle levinnyt uusliberaali kapitalismi on maailman ympäristöongelmien pääasiallinen aiheuttaja.
Kaikkialle levinneessä vapaakauppajärjestelmässä yhtiöiden ei tarvitse ottaa vastuuta ympäristöhaitoista ja saasteista. Ne ovat muokanneet lainsäädännön edukseen. Ne voivat kiristää hallituksia mukautumaan tahtoonsa. Suuryhtiöt ovat kaapanneet valtaansa myös säätelystä ja valvonnasta vastuussa olevat julkiset virastot ja laitokset. Ne ovat myös lahjoneet useimmat ympäristöjärjestöt ja puolueet puolelleen. Lehdistö ja muut media ovat suuryhtiöiden omistuksessa ja palvelevat heidän etujaan. Ne ohjaavat myös korkeakouluja ja tutkimusta. Yhtiöt voivat vapaasti rikkoa kaikkia jäljellä olevia ympäristölakeja ja säädöksiä. Suomessa esimerkiksi Kainuun Terrafame kaivoksen katastrofi on tästä hyvä esimerkki. Rangaistukset laissa säädetyistä ympäristörikoksista ovat naurettavan lieviä.
Länsimaissa tapahtuviin yritysten ympäristörikkomuksiin ja rikoksiin verrattuna globaalien yhtiöiden toiminta kolmannessa maailmassa ylittää kaikki rajat. Ne pakenevat kaikkea vastuuta, sekä sosiaalista vastuuta ja ympäristövastuuta. Ne ajavat alkuperäiskansat ja asukkaat pois, anastavat heidän maansa eivätkä anna heille mitään. Yritykset eivät yleensä maksa veroja maissa joissa toimivat. Ne eivät hyödytä yhteiskuntaa mitenkään, korkeintaan pientä rikkaiden vähemmistöä. Ne jättävät jälkeensä jätteet ja ympäristötuhot. Voitot ovat aina yksityisiä, kaikki haitat sen sijaan on sosialisoitu. Voittojen tekeminen ja kauppa ovat tärkeämpiä kuin rajoitukset ja säädökset ja verot luonnon hyväksikäytölle, metsien hakkaamiselle ja saastuttamiselle. Esimerkiksi Andre Vltchekin dokumentoima Indonesian luonnon ryöstäminen, raiskaaminen ja tuhoaminen länsimaisten yhtiöiden toimesta on tästä hyvä esimerkki. Vararikossa oleville kolmannen maailman valtioille kunnollinen ympäristönsuojelu ei ole myöskään mahdollista. Ihmisten täytyy henkensä pitimiksi esimerkiksi salametsästää norsuja ja sarvikuonoja.
Länsimaiselta, kristilliseltä, tieteelliseltä, teolliselta ja kapitalistiselta sivilisaatiolta puuttuu luonnon kunnioitus ja arvostaminen. Sille on ominaista luonnon hyväksikäyttö ja alistaminen. Emme juuri osaa emmekä yritä elää sopusoinnuissa luonnon kanssa, oppia luonnosta.
Kapitalistisessa yhteiskunnassa voitontavoittelu ja talouskasvu menevät aina kaikkien muiden asioiden ja arvojen edelle. Talous asetetaan aina etusijalle kaiken muun kustannuksella. Se on tärkeämpää kuin luonto, elämä, ihmisten ja planeetan hyvinvointi. Yleisesti tunnustetussa ekokriisissä ympäristö pitäisi asettaa kaiken muun edelle. Samoin ihmisten ja planeetan hyvinvointi pitäisi asettaa talouden edelle. Aito demokratia pitäisi palauttaa talouseliitin vallan alta.
Kapitalistisessa sivilisaatiossa liike-elämä ja voitot menevät aina kaikkien muiden arvojen kuten luontoarvojen edelle. Kestävässä sivilisaatiossa ja kulttuurissa ekologiset arvot ja näkökohdat olisivat kaiken muun edellä.
Luonnon rajoja kunnioittava kestävä ekologinen tuotanto ja kulttuuri on mahdotonta luoda pääosin kapitalistisessa järjestelmässä. Niiden saavuttamiseksi yhteiskuntiin tarvitaan paljon enemmän sosialistisia ja demokraattisia elementtejä kuten yhteisomistusta ja osallisuustaloutta. Pääoman omistajien oligarkkinen valta on korvattava todellisella kansanvallalla.
Luonto on kaiken elämän perusta. Ilman sitä elämä ei ole mahdollista. Kapitalistisessa järjestelmässä ei milloinkaan voida asettaa ympäristöä etusijalle eikä niin tehdä nytkään vaikka se olisi välttämätöntä maapallon pitämiseksi elinkelpoisena kaikille sen asukkaille ja myös tuleville sukupolville. Ennen ympäristöä muut asiat ovat aina tärkeämpiä. Ympäristö ja luonto eivät ole koskaan etusijalla kuten pitäisi, vaan aina jokin muu kuten imperialismi ja militarismi, taloudellinen kasvu ja voittojen tavoittelu.
Ekologista tuhoa ei voi pysäyttää millään muulla keinoilla kuin asettamalla luonto etusijalle, ei toiselle, kolmannelle tai lähes viimeiselle sijalle kuten nykyään, ei talouskasvun jälkeen, ei asevarustelun jälkeen, ei ”ilmastonmuutoksen” jälkeen. Ekologisen vaikutuksen tulisi olla pääasia. Nykyään kaikki muu on tärkeämpää kuin se. Ympäristön tulisi olla etusijalla.
Todellinen haaste on miten luodaan ekologinen, kestävä ja paikallinen tuotanto. Todellinen haaste on miten saavutetaan aito kestävä elämäntapa ja kulttuuri.
Olemme vielä äärimmäisen kaukana ekologisesti kestävästä taloudesta ja kehityksestä. Sellaisen saavuttaminen on melko välttämätöntä, jos haluamme säilyttää maapallon elinkelpoisena ihmiselle ja muille lajeille. Sellaiseen pyrkiminen on niin tahmeaa, koska se on ilmeisen peruuttamattomassa ristiriidassa kapitalistisen tuotantomuodon kanssa. Ekososialismi ja ekoanarkismi ovat mielestäni parhaat ja rationaalisimmat vaihtoehdot.
Luonnossa on kaikki avaimet parempaan elämänlaatuun ja hyvinvointiin Meillä on mahdollisuus oppia luonnosta ja elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Bioteknofasistien mielestä luontoa ja ihmisluontoa pitää aina enemmän hallita, hyväksikäyttää ja muokata, jotta ne voidaan tiiviimmin liittää kapitalistisen voitontavoittelun ja riiston piiriin.
Ihmisten tulisi oppia elämään sopusoinnuissa luonnon kanssa. Taito on ollut esi-isillämme, mutta kulutusyhteiskunta on turmellut sen. Meidän on rakennettava toisenlainen yhteiskunta, joka talouskasvun sijaan perustuu talouslaskuun ja ihmisen ja luonnon hyvinvointiin, ekologisesti kestävä sivilisaatio.
