Avainsana-arkisto: uskomukset

Keskusteluja 4

Vastaa

TIMO Äsken tuli valaiseva ruotsinkielinen dokumentti placebo ilmiöstä. Satuitko katsomaan? Voodoo toimii silloin kuin ihmiset uskovat siihen, aivan yhtä hyvin kuin amuletti, kristallit, pillerit, perinteinen lääkärinhoito tai vaihtoehtohoito. Suuri osa kaikesta myönteisestä vaikutuksesta perustuu ihmisen uskoon ja myönteisiin odotuksiin. Tämä on tieteellisesti todettu ja aivan yleisesti tunnustettua. Ohjelmassa kerrottiin mm. että koeryhmässä antidepressantttia ja lumelääkettä (blaceboa) nauttineiden yleistilassa ei ollut eroa. Ihmiset popsivat aivan turhaan näitä haitallisia pillereitä. Placebo tutkimukset paljastavat ihmisen mielen hämmästyttävän voiman ja vaikutuksen kehoon ja omaan yleistilaan. Tästä oikeastaan seuraa, että ihmisten pitäisi uskoa enemmän itseensä, oman mielensä voimaan, eikä turvautua heti ensimmäiseksi ulkopuoliseen apuun. Onko kommentteja? Minähän olen henkisten asioiden harrastajana kuitenkin skeptikko ja olen tuonut sitä ilmi myös kotisivullani.

RBB Olen samaa mieltä kanssasi placebon vaikutuksesta, oikeasti me ajatellaan itsemme kipeiksi tai terveiksi. Tätä koetan opettaa. Minusta on hauskaa, kun joka kerta painotat, että olet skeptikko. Minusta skeptikot ovat yksi henkisimmistä ryhmistä maailmassa. Mikä mahtava mielen voima olla uskomatta mitään ilman tieteellistä todistamista. Itse jaan ihmiset tässäkin asiassa luonnollisiin ryhmiin. Huom. tämä on karrikatyyri esitys, koska ihmiset voidaan jakaa yli 7 miljardiin ryhmään. A-ryhmään kuuluvat idealistit, joiden henkinen laatu on rakkaudellinen ja tykkäävät joogata ja meditoida jne.. B-ryhmässä ovat älyköt, jotka painottavat mentaalista voimaa ja pohtivat, järjestelevät, organisoivat, lajittelevat, pilkkovat ja tutkivat asioita jatkuvasti. C-ryhmässä ovat intuitiiviset toimijat, joilla viisaus on sisäistä, ikiaikaista, he vaan tietävät asiat kun joku muistuttaa (B-tyypin mielestä se on mutu-tietoa). Kokemuksen kautta hankittua tietoa. D-ryhmässä ovat tunteiden kautta maailmaansa hahmottavat, luovat taiteilijat, draaman kautta maailmaan tutustujat. Kenen totuus onkaan sitten oikeasti totta? Tämä lajittelu tulee siis klassisesta kiinalaisesta filosofiasta, elementti-teorista. Taolaiset rulaa!!! Minun henkisyys on eniten tuota kokemuksellista ainesta. Kenenkään tutkimukset, tunteet tai ideat ei päde ennen kuin ne oikeasti kokee tosiksi. Tutkikoot muut mitä vain. Sitten kun asiasta on omakohtainen kokemus – se on totta.

TIMO Äärimmäisenä skeptikkona oleminen on helppoa ja se on aika negatiivinen asenne. En kannata sellaista. Toki maailmassa on muutakin kuin se mikä on tieteellisesti todistettu tai mitä voimme havaita aisteillamme. Henkisyys liittyy varmasti totuudellisuuteen. Siten skeptikot ovat varmasti myös henkisiä ihmisiä, sikäli kuin he etsivät todella totuutta. Monet henkisten asioiden harrastajat uskovat kyllä kaikenlaiseen huu haahan, joka antaa heille emotionaalista tyydytystä ja kohottaa heidän omanarvontuntoaan lyhyellä tähtäimellä. Mielestäni kaikki sellaiset uskomukset ovat kuitenkin hyviä, jotka luovat elämään tarkoitusta ja kannustavat meitä rakentavaan toimintaan maailmassa. Ihminen ei voi olla kokonaan rationaalinen, vaan hän tarvitsee myös tunteita. Mitä on valotyö? Joskus kyllä uskoin ymmärtäväni mitä se on.

RBB Hassua, että kysyt mitä on valotyö, kun itsekin teet valotyötä käytännössä. Miltähän kantilta haluat pureutua valotyöhön? Arkisesti sanottuna se on positiivinen asenne, myötätuntoinen ja iloinen suhtautuminen elämään kaikkinensa. Syvemmin ajateltuna se on toimimista ihmisenä ilmentäen sielunsa olemassaoloa ja tarkoitusta. Viime kädessä se on olla jumalan työvälineenä maan päällä. Mitä se käytännössä on: siitä on olemassa yli 7 miljardia näkökulmaa, ja kaikki ne ovat oikeita ja todellisia.
(Vuodelta 2012)

TIMO Heitän sinulle yhden kysymyksen ohimennen. Miten suhtaudut ns. uskomushoitoihin psykologina? Psykologian tieteessähän ollaan yleensä varsin kriittisiä ja skeptisiä henkiparantamista yms. kohtaan.

GZ En oikeastaan käytä termiä uskomushoito, koska se on mielestäni vähän negatiivisesti värittynyt sana, vaan mieluummin käytän esim. ilmaisua luontaiset hoitomuodot. Suhtaudun myönteisesti kaikkiin sellaisiin hoitomuotoihin, joista ihmiset tuntevat saavansa apua. Kannustan jokaista kuuntelemaan omaa intuitiota ja kokemusta. Jokaisen oma kokemus kertoo mikä juuri hänelle on hyväksi ja avuksi. Sitä ei voi kukaan muu toisen puolesta sanoa.

TIMO Nykyään tunnustetaan yleisesti, että kaikissa hoidoissa, perinteisissä ja vaihtoehtoisissa, ihmisen uskomukset, asenteet ja odotukset (myönteiset ja tai kielteiset) ovat ratkaisevassa asemassa mitä tulee terveyteen. Luontaishoidot ovat vaihteleva ja mielenkiintoinen alue, osa niistä varmaan toimiikin. Omasta mielestäni ns. vaihtoehtoiset hoidot voivat olla ihan yhtä hakoteillä kuin normaali terveydenhoitokin. Kaikenlaista löytyy ja vain valistunut osaa valita parhaat menetelmät. Sellaiset kuten vaikka reiki (jota en kyllä edes tarkemmin tunne mitä se on, jonkinlaista henkiparannusta ja kätten päälle panemista ym.) ja kristallien voima herättävät suuria epäilyksiä. Ajattelen, että menetelmissä missä pyritään vaikuttamaan ihmiseen omaan energiasysteemiin, pysyvä vaikutus voi tulla vain hoidettavan omien ajatusten, uskomusten, asenteiden ja elämäntavan edistymisen kautta.

TIMO Kävin sivullasi vilkaisemassa. En ole paljoa perehtynyt reikiin ja vastaaviin. Sanon vain että en juuri usko toisen ihmisen tekemään henkiparannukseen. Uskon hyvin paljon siihen, että ihminen voi oman ajattelun, asenteiden ja elämäntavan kautta parantaa tai järjestää uudelleen oman sisäisen energiasysteeminsä ja sitä kautta parantua, uudistua ja myöskin valaistua parhaassa tapauksessa. Henkisen opettajan tehtävä on nähdäkseni ihmisen oman sielun aktivoiminen ja etsinnän kannustaminen ja vakavan ajattelun herättäminen. Jos jokin korkeampi energian tyyppi on olemassa, jokaisen täytyy löytää se sisältään. Sinua ei voi juuri auttaa se jos olen itse sen löytänyt tai päinvastoin. Minulle itselleni (myös kirjassa Vihkimysviisaus esitetty asia) olennainen osa henkistä tietä ja henkistä kasvua on harhakuvitelmista vapautuminen. Niitä on paljon liikkeellä näillä uuden ajan henkisyyden alueilla. Kuitenkin esim. skepsis ry. ssä teilataan mielestäni liian paljon ja ennakkoluuloisesti eri ilmiöitä ja puolustetaan vain ortodoksisen tieteen tuloksia ja maailmankuvaa.

IL Opettajana ohjaan ihmistä löytämään niin oman henkisen voimansa kuin myös hienommilla tasoilla olevien auttajien voiman ja avun. Alemman persoonallisuuden tasolla ei juuri mitään ihmeempiä parannustöitä tehdäkään vaan nimenomaan korkeamman olemuksen tasolla kanavoiden energiaa hoidettaville. Opetukseni ei ole kuitenkaan keskittynyt hoitotyöhön yksinomaan vaan yksilön henkiseen kehitykseen. Onneksi minun ei tarvitse tehdä uskon varassa opetusta vaan voin nojata omaan kokemukseen ja sitä kautta voi seistä varmuudessa sen suhteen mitä on ja mitä ei. Valolla

TIMO No se on suhteellisen vaikeaa hahmottaa tieteellisesti tai puolueettomasti sitä mitä tuolla jossain tajunnan syvyyksissä ja korkeuksissa on olemassa ja toiminnassa.

UK Sulla sivuillasi ihan mukava, kriittinen juttu minun ammatista (ennustaja), olen sen joskus lukaissut. Työni on paljon liittynyt myös antamaani enkelitietouteen. Tuli mitta täyteen enkeleistä ja nyt tutkin ja etsin tietoa enkeleiden toisesta “pahuus, negatiivisuus, tummuus” persoonasta eli demoneista. Jokaisella Kabbalan suojelusenkelillä on vastaava demoni ja nyt olen kolmatta tutkimassa, vielä 69 jäljellä. Ps. huomasin että demoneista löytyy ihan hyviä tyyppejä, ovat vain niin rumaksi kuvataiteissa kuvattuja.

TIMO Olin viestisi sisällöstä vähän ihmeissäni, kerroit että olet toiminut ennustajana. Mikäs siinä kun vain onnistuu samaan asiakkaita. Eihän sitä niin vakavasti kai tarvitse ottaa. Muuten oma äitini kävin säännöllisesti omassa lapsuudessani ja nuoruudessani ennustajilla ja selvänäkijöillä. Hänellä onkin varsin heikko itsetunto ja identiteetti eikä hän ole kovinkaan valistunut ja koulutettu henkilö. Hänellä on myös ollut aina mielenterveysongelmia.
Minulle enkelit ja demonit ovat jotain joista kerrotaan alan kirjoissa, mutta en pysty mieltämään miten ne liittyisivät todelliseen kokemaamme elämään, ts. en taida uskoa niihin. Alice Baileyn kirjoissa puhutaan paljon devoista ja devakunnista. Ainakin aikoinaan kun niitä kirjoja luin, en vielä epäillyt asiaa. Riippuu tulkinnasta mitä niistä ajattelee.

UK En itsekään tiedä uskoako enkeleihin vai ei, eikä sillä ole paljon merkitystä. Juutalaiset “viisaat” ainoastaan jakoivat vuoden siten, että suojelusenkelistä jokainen vastaa noin neljästä päivästä ja yhteensä enkeleitä on 72 kappaletta. Pistin kerran vuoden “järjestykseen” ja silloin huomasin noin kahdenkymmenen päivän puuttuvan aukon, eli jokin tieto ei täsmää. Noita päiväyksiä vastaavat enkelit antavat heidän oppinsa mukaan tietyt vahvuudet ja heikkoudet ihmisille, jopa ammatinvalintaan asti.

TIMO Viestisi luettuani minulle tuli yllättäen mieleen, että entäpä jos enkeli sanan (käsitteen) tilalle muutettaisiin sana (käsite) energia (energiatyyppi)? Silloin pysyisimme tieteellisen ja kokemusperäisen piirissä. Nuo päivittäin muuttuvat energiathan vaikuttavat luonteeseemme ja käytökseemme ym.. (Omassa kirjassani Vihkimysviisaus olen käsitellyt niitä). Mitä sanot?

UK Vielä enkelten nimistä: juutalaisen opin mukaan, enkelten nimen jodlaaminen, ääneen lausuminen, laulaminen on ”resonanssienergiaa” ja sillä energialla on voimia muuttaa ja kehittää asioita maailmankaikkeudessa ja omassa itsessä. (Esim. Jerikon muurin sortuminen ja lasin särkyminen ovat äänellä tehtyjä asioita). Minun enkelinimi lausutaan jotenkin näin “jeijaijel”. Hän on ystävällisyyden enkeli, joka tekee suojatistaan hyväntahtoisen ja toisten kanssa toimeen tulevan antaen myös kyvyn aistia toisen tunteet. Ja tuo nimikin on niin hassu, että ainakin vähän aikaa jaksaa olla ystävä ja sosiaalinen. Kun tiettyä nimeä on laulaen toistettu ja toistettu, siitä on tullut tuli tosi hyvä olo. Heidän oppinsa mukaan enkeleitä ei saa myöskään esittää siipiasuisina persoonina, vaan mieluummin valo-ilmiöinä. Sama kuin islamissa, jossa muistaakseni kukat ja luonto olivat sallittujen listalla. Ja valohan on energiaa.

TIMO Juutalainen enkelin nimen lausuminen muistuttaa siis intialaista mantra oppia. Joo on hyvä tutkia asioita tarkemmin, silloin ei juutu vain kristillisiin siivekkäisiin enkelikuviin. Uskonnollisten ja mytologisten enkelikäsitysten takana voi olla aitoja henkisiä kokemuksia kuten sisäisiä valoilmiöitä, läsnäolon ja jumalallisen rakkauden kokemuksia yms.. Ystävällisyyden enkelistä sanoisin, että on tiettyjä rakkauden sävyttämiä energioita, jotka inspiroivat meitä rakkauden osoittamiseen ja ystävällisyyteen

RH Vilkaisin selvänäköä koskevaa juttuasi (Selvää selvänäöstä) ja siinä oli toive kommentoida tai lähettää palautetta. Näkemyksesi selvänäköisyydestä kaipaa ehkä tarkennusta. Siihen sopinee parhaiten selvänäkijä Johanna Bromanin kirja Selvänäkijä taivaankannella. Toisenlainen selvänäkeminen kuvataan hyvin kirjassa Elämää toisella puolella, kirjoittanut Sylvia Browne ja Lindsay Harrison. Selvänäköisyys ei ole yksiselitteinen asia.

TIMO Suosittelemiasi kirjoja en muista lukeneeni. Uskon että ns. selvänäkö voidaan selittää ihan luonnollisesti. Esimerkiksi ns. ennalta tietäminen perustuu arvauksiin. Selvänäkötietoa henkimaailmasta ei voida todentaa, siis emme voi tietää onko se totta vai kuvitelmaa, koska ei ole mitään vertailukohtaa. Mielestäni selvänäkö käsitteen käyttäminen käytännössä hyvinkin epäselvästä ja hämärästä näennäistiedosta on harhaanjohtavaa ja mystifioivaa. On selkeämpää ajatella minun tapaani, että sitä ei ole lainkaan olemassa. Henkisyys ja henkinen kasvu ovat hyviä asioista, selvänäköä pidän enemmän eksyttävänä aiheena, jonka tutkimisesta ei ole juuri hyötyä elämässä menestymiseen. Tosin se ja vastaavat muut aiheet voivat tarjota rentouttavan pakopaikan elämän kovuudesta ja rasittavuudesta. Mutta siihenhän käy myös musiikki yms..

RH Sen verran kommentoin, ettei selvänäkö mitään arvailua ole. Jos olet tällaiseen törmännyt, olet tavannut todennäköisesti rahastavan huijarin. Jos tapaat oikean selvänäkijän, ymmärrät, ettei hän voi arvailla asioita ja osua oikeaan. Tutkimuksia selvänäöstä on tehty maailmanlaajuisesti, paitsi Suomessa siihen tai muihinkaan henkiseltä vähänkään vaikuttaviin hankkeisiin ei myönnetä rahoitusta. Kunhan luet kirjat, ymmärrät mistä siinä on kyse, lähinnä energiasta, ei arvailusta.

TIMO Sinulla on aiheeseen selvästi uskovan asenne. Olet kiinnostunut vain omaa etukäteen omaksuttua uskomustasi puolustavista seikoista. Ymmärrän tuon hyvin, koska itsekin monia vuosia suhtauduin myönteisen ja uskoen teosofiseen maailmankuvaan. Se on aikamoinen mullistus, kun sitten epäilys herää ja päättääkin vaihtaa näkökulmaa ja alkaa katsoa samoja asioita kriittisellä silmällä. Silloin voi tulla aika orpo olo kun huomaa olevansa melko yksin, eikä voi enää luottaa mihinkään oppeihin tai auktoriteetteihin. Selvänäkö on melkein saman tasoinen ilmiö kuin isojalka, vakuuttavat tieteelliset näytöt sen olemassaolosta puuttuvat. Enneunet ja vastaavat näyt voidaan selittää useimmiten aivan luonnollisesti. Itse olen ainakin esim skepsis ryn sivujen tai wíkipedian kautta ja muualta törmännyt sellaisiin tutkimuksiin, esim jossa ns. selvänäkijöille on tehty sokkokokeita, missä he eivät osu oikeaan. (Kyseinen koe on siis sellainen missä näkijöitä kehotetaan kertomaan missä paikoissa he havaitsevat piilossa verhon takana olevien ihmisten aurat.)
Löysin suosittelemiasi Bromanin kirjoja. Vilkaisin muutamia. Niissä ihmiset olivat kirjoittaneet hänelle kirjeitä ja kysyivät neuvoja ja vastauksia. Mielestäni sellaiseen toisten opastamiseen ei tarvita mitään erityisiä paranormaaleja kykyjä. Koko asetelma on mielestäni epäuskottava. En ollenkaan jaksaisi edes lukea noita kirjoja. Kun olin lapsi oma äitini kävi säännöllisesti selvänäkijöillä ja ennustajilla etsimässä suuntaa elämälleen. Hänellä on ollut moninaisia psyykkisiä ongelmia. Jos nojautuu näihin näkijöihin, juuri silloin voivat omat henkiset voimavarat jäädä kehittymättä. Toki voi olla hyödyllistä tarkastella omaa persoonaansa ja elämäntilannettaan toisten kanssa, kuten elämäntaidon ohjaajien, psykologien hyvinvointialan ihmisten ja muiden.

GH Olen havainnut energiatason muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet fyysiseenkin elämääni monella tavalla.

TIMO Energiatason muutokset voivat johtua luonnosta sen rytmeistä tai sitten ne voivat olla heijastusta omista mielialoistamme ja ajatuksistamme, myös sielulla on omat rytminsä. Jos elämä on mielekästä ja innostusta riittää, silloin on yleensä myös energiaa. Välillä pitää ainakin minun pysähtyä ja miettiä mistä sitä iloa ja innostusta oikein löytyisi. Aurinkoisena päivänä psyykkistä energiaa on yleensä riittävästi, pilviset päivät väsyttävät. Aina ei kannata vaatia itseltään niin paljoa jos tiettynä ajankohtana, päivänä tai jaksona psyykkisiä voimavaroja on vähän. Keskustelen kyllä ihan mielelläni elämän kysymyksistä ja hyvinvoinnista ym..

Keskusteluja 6

Vastaa

EF Ilahduin sivustostasi. Olen henkisen tien kulkija jo lapsesta saakka. Valitsin, etten halua eristäytyä yhteiskunnasta henkistä polkua seuraten, vaan olen syntynyt tänne oppimaan paljon kovemman tien, ts. toteuttamaan henkisiä arvoja yhteiskunnassamme ja vaikuttamaan kanssaihmisiin rakentavalla, positiivisella tavalla. Nimenomaan koen, että henki aidosti kehitettynä toimii arjessa ja se on henkisen kehitystason testi.
Elämän realiteetit ovat iskeneet kovaa vasten kasvoja. Olen kasvanut narsistisessa epäterveessä kuviossa, jossa minua on rangaistu, jos olen yrittänyt pitää puoliani. Siksipä tehtäväkseni on muodostunut hienovaraisempi itsen ja muiden välisen rajan löytäminen. On osattava pitää puolensa ja tiedettävä missä rajat menevät. On osattava olla empaattinen ja myötäilevä, mutta rajansa silläkin. Koen erittäin vaikeaksi elää tässä yhä sairaammalla tavalla narsistuvammassa yhteiskunnassa. Miten pysyä ihmisenä ja elämässä kiinni narsistien ympäröimänä? Luonto, jooga,Tai chi ja kuvataide ovat olleet elämäntieni.

TIMO On mukavaa kuulla että kotisivuni voivat inspiroida toisia. Lapsuudesta ja kotiolosuhtaista tulevat meille ensimmäiset ihmissuhteiden mallit. Voimme jatkaa ja toistaa niitä tai sitten voimme oppia uutta ja pyrkiä aina luomaan uusia ja entistä parempia ihmissuhteita. Myös minäkuvaamme vaikuttavat paljon toisten asenteet. Jossain ihmissuhteessa tai parisuhteessa voimme alkaa hyväksyä epäkunnioittavaa ja manipuloivaa käytöstä. Ehkäpä pelkäämme silloin yksin jäämistä. Ehkä keskustelut suhteen tai suhteiden parantamiseksi eivät onnistu. Pohjimmiltaan silloin kuitenkin varmaan itse hyväksymme asian tilan. Emme usko parempaan tai emme jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan. Koet että olet ”narsistien” ympäröimä ja että joka puolella on hyväksikäyttöä ja kyynärpäätaktiikkaa yms.. Emmekö voi luoda oman sisäisen rauhaisan tilamme omaan tietoisuutemme, vapautua maailmasta ja ihmisistä sopivassa määrin aina kun sitä tarvitsemme, palataksemme sitten taas uudistuneina takaisin paikallemme? Onko kaikkeen negatiiviseen aina pakko reagoida emotionaalisesti? Onko välttämätöntä ollenkaan tavata noita itsekkäitä ja ilkeitä ihmisiä? Tulkitsemmeko oikein toisia ihmisiä, vai näemmekö heissä turhan paljon vain pahaa? Onko oma asenteemme rakentava vai kenties negatiivinen? Taide, luonto ja meditaatio ovat minullekin erittäin tärkeitä asioita harmonian löytämiseksi. Kun koemme harmoniaa taiteessa tai luonnossa, emmekö silloin halua myös kokea sitä ihmissuhteissa ja työelämässä? Voimme mielestäni liikkua siihen suuntaan kaikilla elämänalueilla. Supernanny ohjelma on kiinnostava ja hyvin opettavainen mitä tulee toisten kunnioittamiseen ja terveisiin ihmissuhteisiin, vaikka se käsitteleekin pääasiassa lasten kasvatusta.

OY En usko varsinaiseen tämän ajan muotisanaan ”elämänhallinta” lainkaan. Miten elämää voi hallita? Olen tyytyväinen, että tunnistan tunteeni, pystyn olemaan vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa, tulen nähdyksi ja kuulluksi, pystyn elämään aikuisen ihmisen vastuullista elämää haasteineen ja anteineen, olemaan rakastava ja rakastettava, luottamaan intuitiooni, elän vahvasti kaikin aistein, siinäpä ne tärkeimmät. Minä luulen, että tuo ”elämänhallinta” sana on miesten keksimä!? Siksi varmaan on niin monenlaisia psykologisia suuntauksia, kun ihmiset ovat erilaisia. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi kaikille. Taito onkin löytää se itselle toimiva juttu.

TIMO Ei kannata juuttua termeihin kuten elämänhallinta. Pysyn kuitenkin kannassani ja katson että terapiassa yksilön päämäärä on saada oma psyyke ja mieli hallintaan ja järjestykseen ja myös ulkoinen elämä. Jos on niitä ongelmia, eivätkö ne ole hallinnan ja sisäisen järjestyksen ja harmonian puutetta, ja samoin harmonian puuttumista myös ihmissuhteissa? Tunnen ihmisiä joilla on psyykkisiä ongelmia. Toki ongelmia on monenmoisia. Vastuu ja hallinta liittyvät kyllä yhteen. Elämääni vaikuttavat pääasiassa omat asenteeni, valintani ja tekoni. Jos jokin ei mennyt niin kuin toivoin, olen varmaani tehnyt vääriä valintoja, olen arvioinut ihmisiä ja tilanteita väärin. Se on inhimillistä.

OY On tärkeää, että omista ongelmistaan puhuu ihmisten kanssa. Keskustellessa moni asiaa avautuu ja saa samalla perspektiiviä omiin asioihin.

ÄU Minusta on hauska ajatella maa-planeettaa Äiti-maana. Sehän ruokkii meidät, kuten äiti ainakin. Steinerkoulussa lauletaan ennen ruokailua kaunis laulu joka muistuttaa kiitollisuuden aiheesta joka päivä: ”Maasta versonut on vilja tämä, armaan aurinkoisen kypsyttämä, rakas aurinko ja rakas maa, teitä emme tahdo unhoittaa.”

TIMO Luonto kostaa ihmisten välinpitämättömyyden siitä hurrikaanien ja muiden katastrofien muodossa. (Nehän johtuvat nykyään suureksi osaksi ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta).

ÄU Hei, ja hui, kun sulla on julma ja aggressiivinen ajatusmaailma. Itse ajattelen, että Äiti Maa ravistelee itseään nostaakseen värähtelyä tietyillä alueilla, joilla se on laskenut liian alas. Jos siinä sitten kuolla kupsahtaa muutama ihminen ja ihmisen rakentamat sortuu, sille ei voi mitään. Onhan nähty, että silloin ihmiset heräävät näkemään elämän todellisia arvoja ja erottamaan olennaisen epäolennaisesta. Ehkä.

TIMO Varmaan me molemmat syyllistymme luonnonvoimien personointiin, aivan kuin Maa planeetta tai luonto olisi jokin yksi tietoinen olento. (Tunnen kyllä esoteerisen opin planeettalogoksesta ja vastaavia. Ovathan ne eräitä tulkintamahdollisuuksia ainakin.) Kunpa ihmiskunta oppisikin ne olennaiset arvot ennen kuin elämä täällä planeetalla muuttuu tosi tukalaksi ja hankalaksi.

ÄU Kun lukee psykologista kirjallisuutta, löytää kyllä yhdestä jos toisestakin läheisestä, ystävästä, työtoverista ja naapurista narsistisia, epäkypsiä ja neuroottisia piirteitä. Ja jos pystyy olemaan rehellinen itselleen, löytää niitä myös itsestään. Se on vain kummallisen helppoa löytää niitä helpommin toisista kuin itsestään. Ja jossain vaiheessa täytyy sekin asia kohdata äitinä että syyllisyys virheiden tekemisestä tuntuu musertavalta. Siihen ei auta kuin kohdata syyllisyys ja käsitellä se. Lempeys ja rakkaus itseä kohtaan auttaa siinä. On turha tehdä kovin tarkkoja määritelmiä itsestään tai toisista koska muutos on alituisesti vaikuttava. Tai voi sanoa olevansa sitäkin ja toisena päivänä tätäkin. Tarkkojen määritelmien tekeminen pakonomaisesti kertoo itse määrittelijästä enemmän kuin määrittelyn kohteesta. En usko että ihmisen persoonallisuus kehittyy itsestään. Me tarvitsemme toisia ihmisiä tullaksemme ihmisiksi isolla Iillä.
Koen onnistumisen tunteita työssäni ja saan harjoitella kehittämistä vaativia piirteittäni ihmisten kanssa ja keskellä. Saan ilon löytää myös itsestäni puolia, joiden olemassaolosta en tiennyt aikaisemmin. Koen olevani jännällä tutkimusretkellä nimeltä elämä. Mitä enemmän annan itsestäni sen enemmän saan itse. Se, että koen eläväni mielekästä elämää läsnä olevana ja tiedostavana, antaa minulle tunteen onnellisuudesta.

TIMO Sulla on ainakin itsetiedostus kohdallaan ilmeisesti. Jos ei näe omia piirteitään ja asenteitaan objektiivisesti, ei voi kehittyä. Määrittelemättömyys ihmisessä on varmaan myös luovuutta ja avoimuutta muutokselle. Eikö voimakkaan itserakkauden takana kuitenkin ole aina jotain epävarmuutta ja heikkoutta? Miten siltä pohjalta voi kohdata syvästi toisia ihmisiä? Virheitä varmaan jokainen tekee, mutta ei täydellinen tarvitse ollakaan. Luultavasti olen ollut turhan skeptinen terapioita kohtaan erinäisistä syistä. Nyt kun olen lukenut alan kirjallisuutta enemmän, tiedän että nykyään on hyvin paljon monimuotoista mm. eksistentialistista terapiaa, joka on muuta kuin yksipuolinen psykoanalyysi.

ÄU Voin sanoa tuntevani itseäni hieman paremmin kuin ennen terapiaa. Mutta se oli vasta alku loputtomalle itsetutkiskelulle ja ”rikkaruohojen kitkemiselle” eli haitallisten ja tuhoavien toimintatapojen muuttamista rakentaviksi ja rakastaviksi. Olisiko niin, että korostuneen itserakkauden takana onkin häpeä ja itseinho? Että se ei edes ole mitään ”rakkautta”. Terveellä itserakkaudella varustettu osaa antaa arvon itselleen ja toisille ihmisille. Kyllä sellaisen ihmisen erottaa aika pian keskustellessa, joka ei kykene vastavuoroiseen vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. Minusta epävarmuus ja heikkous evät ole lainkaan negatiivisia piirteitä ihmisessä jos ne eivät estä ihmistä elämästä täyttä elämää. On aivan luonnollista kokea välillä epävarmuutta ja heikkoutta, se on jopa suotavaa ja tervettä.
Se, että suhtaudun elämääni kuin seikkailuun, antaa minulle mahdollisuuden kohdata asioita ja ilmiöitä pieninä ja suurina ihmeinä ja yllätyksinä. Lapsenomainen ihmettely ja ihailu tuo elämään väriä ja iloa. Kun antautuu elämälle, päästää irti yrittämättä hallita asioita, joita ei voi hallita, tuo helpotuksen ja rauhan. Haluan ajatella joka aamu että olen joka hetki oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Intuitiota kuuntelemalla intuito vahvistuu, siitä tulee miellyttävä elämäntapa.

TIMO Kyllä itserakkauttakin pitää olla, ja omasta hyvinvoinnista kannattaa huolehtia. Käyttämäsi sana narsismi viittaa sen liiallisuuteen.
Puhut intuitiosta. Olen lukenut joitain kuukausia sitten Tony Tunderfeltin kirjan intuitiosta, se oli ihan asiallinen. Mielestäni paras intuition selitys on että se on vain melko vaistonvaraista kokemuksen ja oppimisen tiivistymistä, siihen ei sisälly mitään yliluonnollista tms..
Luin muuten Skeptikko lehteä kirjastossa, siellä oli artikkeli jostain Intialaisesta henkilöstä, joka työskentelee oman maansa uskonnollisten harhakäsitysten ja taikauskon hälventämiseksi. Tunsin sympatiaa häntä kohtaan. Jotain pientä minäkin yritän tehdä sillä saralla. Ihmisen aidot positiiviset mahdollisuudet kiinnostavat minua kuitenkin enemmän kuin eri asioiden vastustaminen ja kritiikki.
Mainitsit edellisessä viestissä antroposofian. Tutkin aikoinaan aihetta paljon ja yritin päästä siihen sisälle. Nykyään olen hyvin skeptinen sen suhteen, pidän Steineria lähestulkoon huijarina. Huijausta on se että esittää omana alkuperäisenä tietonaan asioita, jotka löytyvät kuitenkin jostain menneistä perinteistä ja lähteistä. En usko että mitään selvänäköä on varsinaisesti olemassa.
Viime viikkoina olen lukenut vain yliopiston psykologia hyllyn teoksia, useampia kirjoja esim. persoonallisuusteorioista. Olen oppinut ja oivaltanut uutta.
On olemassa häilyvä raja sille minkä verran kannattaa lukea jotta sillä olisi jokin luova, muuttava tai piristävä vaikutus. Jos esim. lukee vähän liikaa, alkaa turtua eikä tietoa enää pysty omaksumaan. Silloin näkee sanarivejä mutta ei mieleenpainuvaa ja kohottavaa ja kannustavaa tietoa. Uskon itsenäiseen itseopiskeluun. Kaikkea tietoa on saatavilla sen kun vain etsii.
Pidän siitä että minulla on paljon vapaata ja ohjelmoimatonta aikaa, koska silloin voin työskennellä juuri silloin kun on oikea suotuisa aika – tähdet ovat oikeassa asennossa, on voimavaroja ja inspiraatiota.
Paetaksemme tyhjyyttä, tai sitä että ikävystyisimme kuoliaaksi, meidän täytyy kiinnostua asioista, heittäytyä elämän virtaan. Meidän täytyy löytää tietoisesti elämällemme tarkoitus. Elämän mielekkyys voi kyllä tulla arkisista ja pienistä asioista. Yksin ei voi onnellisuutta saavuttaa. Uskon kyllä enemmän mielekkyyteen kuin onnellisuuteen. Elämää ei voi hallita mutta tietenkin kannattaa yrittää sitä, siis kulkea unelmiamme ja tavoitteitamme kohti.

TIMO Olen itse skeptikko muun muassa. Suhtaudun enkeleihin hyvin suurella epäilyksellä kuten myös siihen onko enkeliasioista mitään hyötyä ihmisen hyvinvoinnille ja käytännön elämälle. Keskusteluihin olen kyllä aina valmis. Kenties haluatte selventää ajattelutapaanne? Terveys ja elinvoima asiat kyllä kiinnostavat itseänikin.

PW Eenkelit ovat Jumalan sanan välittäjiä ihmisille sekä ihmisiltä Jumalalle. Enkelit yhdistyvät chakrojen välityksellä henkilökohtaiseen energiaan ja henkiseen kanssakäymiseen. Enkeleistä riippuu se kuinka kykenemme henkilökohtaisesti vastaanottamaan Pyhän Hengen voimaa.

TIMO Olen itse kiinnostunut myös näkymättömästä maailmasta, ajattelen sitä pääasiassa erilaisina energioina ja säteilynä tähdistä ym. Pyhä henki käsite tulee Raamatusta. Tuota käsitettä voisi minulla vastata kokemus pyhyydestä, läsnäolosta, täyteydestä ja innoituksesta. Ne liittyvät edellä mainittujen energioiden toimintaan. Olen kirjassani Vihkimysviisaus puhunut edellä mainittujen lisäksi jonkin verran sähköstä ja sähkömagneettisesta energiasta avaimena ihmisen elinvoiman ja psyyken ymmärtämiseen.

HMP Olen muuten lukemassa mainiota kirjaa, Rhonda Byrnen Taikavoima. Suosittelen lämpimästi. Kirja puhuu kiitollisuuden voimasta vetää elämäämme sitä mitä toivomme ja haluamme. On oltava kiitollinen kaikesta mitä omassa elämässä jo on ja kiitettävä myös tulevista vastauksista toiveisiin joiden haluaa täyttyvän, jo ennen kuin ne täyttyvät. Tämä on siis oikeastaan samaa kuin luova visualisointi (lienet lukenut sennimisen kirjan Shakti Gawainilta), mutta tässä vielä painotetaan kiitollisuuden merkitystä. Eli lyhyesti sanottuna: sitä saa mitä tilaa. Jos näkee ihmisissä vain kritisoitavaa, ei muuta kykene näkemäänkään, jos taas alkaa kiittää mielessään heidän hyvistä ominaisuuksistaan, huomaa niitä koko ajan lisää. Eräs ikivanha viisas kirja sanoo saman asian näin: ”Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” Se mihin keskitymme, lisääntyy. Kannattaa siis keskittyä ihmisissä myönteiseen, niin huomaa, että sitä tosiaan on.

TIMO Yksilön asenteet ratkaisevat sen miten olemme vuorovaikutuksessa ympäristöömme. Kiitollisuus ei vedä mitään puoleensa varsinaisesti, siten vain näemme aina samat asiat ja ihmiset enemmän myönteisestä kuin kielteisestä näkökulmasta. On taikauskoista ajatella, että pelkästään omat asenteemme vaikuttaisivat elämämme objektiivisiin tapahtumiin. Tämä taisi olla vähän kärjistettyä, ehkä asian vierestä.

TIMO Aito ihmisten välinen kohtaaminen, mitä itse etsin, perustuu joihinkin tärkeisiin keskustelunaiheisiin. Mielestäni sinun kannattaisi vähän tarkata onko keskustelukumppanisi kiinnostunut siitä mitä sanot. Monta kertaa unohdut jaarittelemaan liikaa jostain ehkäpä aika merkityksettömistä ja mielenkiinnottomista asioista. Myös toiselle tulisi reilusti antaa puheenvuoro välillä. Muussa tapauksessa toiselle osapuolelle tulee helposti sellainen tunne, että hänet ohitetaan, että hän on aika yhdentekevä.

HMP Vuorovaikutus on aina ”kahden kauppa”. Omalla käyttäytymiselläsi voit vaikuttaa huomattavasti sekä sen laatuun että siihen, haluaako joku ylipäänsä kommunikoida kanssasi. Keskustelussa ei ole niinkään tärkeää mistä keskustellaan, vaan miten. Saako kumpikin osapuoli vapaasti tuoda esiin näkemyksiään ja kokea tulevansa kuulluksi? Sensuroiko jompikumpi osapuoli keskustelunaiheita vai onko areena vapaa erilaisille tavoille hahmottaa maailmaa? Vuorovaikutuksessa pitäisi päästä pinnallisen älyllisen eipäs-juupas -sanailun tasolta hedelmälliseen tunnetason kommunikaatioon, jossa kumpikin kokisi tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi sellaisena kuin on. Vain sellainen ilmapiiri kannustaa avautumaan, mikä mielestäni on aidon yhteyden edellytys. Se mihin keskitymme lisääntyy. Kannattaa siis keskittyä ihmisissä myönteiseen, niin huomaa, että sitä tosiaan on. Kertaa myös Tony Dunderfeltin Intuitio ja tunneviestintä.

TIMO Olen kyllä kiinnostunut ihmisistä, aidosta vuorovaikutuksesta ja käytännön psykologiasta. Yritän ihmisiin tutustuessani oppia ymmärtämään heitä, siksi esitän kysymyksiä ym. Sinua en esim. vielä ymmärrä hyvin. En mielestäni teilaa suoralta kädeltä toisen ajatuksia. Toisaalta tietoisen mielen hallitsemattomissa toimii salaperäinen alitajuinen tunne, joka kertoo myös paljon suhteestamme toisiin. Emme voi esim. pakottaa itseämme pitämään jostain henkilöstä, jos hänessä on piirteitä, jotkaherättävät meissä jonkin negatiivisen reaktion. Tosin näitä reaktioitakin voi oppia hallitsemaan ja niiden syitä voi ymmärtää.