Teosofi 2 94
Joogan avulla voimme herättää itsessämme henkisiä voimavaroja ja kykyjä, jotka muutoin koituisivat osaksemme vasta paljon myöhemmin, myöhemmässä iässä tai myöhemmissä jälleensyntymissä. Henkistä tietä seuraamalla me yksinkertaisesti nopeutamme omaa kehitystämme. Miksi tyytyisimme etenemään ihmiskunnan suurten joukkojen hidasta ja mutkittelevaa kehityksen polkua? Eikö ole kaikkien yhteinen etu, että saavutamme kehityksen tarkoituksen niin nopeasti kuin mahdollista?
Elämän poluilla meillä on kaikilla pohjimmiltaan samat mahdollisuudet, koska tietoisuus on yksi ja elämä on yksi. Kenelläkään ei periaatteessa voi olla sellaisia lahjoja tai kykyjä, joita jollain toisella ei myös voisi olla. Kysymys on korkeintaan ajallisesta kehityksestä jälleensyntymisten kautta.
Tietoon pyrkivä ihminen kerää jatkuvasti lisää omaan aittaansa. Viisautta etsiessämme meidän on kuitenkin usein heitettävä pois sekin mitä meillä on.
Jumalallinen viisaus sarastaa kun inhimillinen ulkoisista lähteistä koottu tieto hylätään.
Valaistuksen jano katoaa saadessamme älyllisen maailmankuvamme valmiiksi.
Ainoastaan todellisuus on kiinnostava, elävä henki ja sen syvyydet. Filosofioiden ja uskontojen tulisi johdattaa sen tuntemiseen eikä kahlehtia mieltämme kuolleilla käsitteillä, dogmeilla ja teorioilla.
On pelkästään itseluottamuksen puutetta, että punnitsemme mahdollisuuksiamme menneisyytemme ja kasvuympäristömme mukaan. Meillä on ne rajat, jotka itsellemme asetamme.
Uudistumisen ensimmäinen ehto on että uudistamme ajatuksemme.
Henkisellä tiellä ratkaisevaa on omaksuttu elämäntapa, eivät hetkelliset innostuksen puuskat. Vain se, jolla on pitkäjänteisyyttä, voittaa.
Psyykkisen energiansa kanavoiminen hyödylliseen ja arvokkaaseen päämäärään, siinä on koetinkivi. Monet omaavat suuren elämänvoiman ja kyvykkyyden mutta ilman epäitsekkyyttä ja uhrivalmiutta se ei johda lähimmäisten palveluun eikä jumalaisen suunnitelman edistämiseen, vaan kiertyy heidän oman napansa ympärille.
Parempi tunnollisuus henkisessä pyrkimyksessä ja tinkimättömyys itsekieltäymyksessä kuin suuret lahjat. Lahjakkuus tekee näet helposti ylpeäksi. Kun olemme aina tietoisia omista rajoituksistamme emme niin helposti lankea itserakkauden kiusaukseen. Tällöin meidän on helpompi muuttaa painopistettä itsestämme Jumalaa kohti ja toisten auttamiseen.
Ehkäpä tarvitsemme joskus luonnotonta ja askeettista elämää löytääksemme luonnollisen ja luomattoman henkisen olemuksemme.
Aistien ilot koskettavat vain osaa ihmisestä, henkiset ilot sen sijaan koko ihmistä. Tämän vuoksi aistikokemuksiin suuntautunut elämä ei voi antaa meille kestävää tyydytystä. Henkinen elämä taas antaa vastauksen syvimmille kaipuillemme, joiden avainsanat ovat ykseys ja rakkaus. Tämä toteutuu sekä yksinäisessä suhteessamme jumalallis-henkiseen maailmaan että suhteissamme maailmaan, toisiin ihmisiin ja luontoon.
Itsekieltäymyksen filosofia: kaikki se elämä, jota me emme elä, jää meihin säästyen tulevaisuuden ja pahojen päivien varalle.
Oikea elämä ei ole vain sitä, että täysillä nautimme siitä minkä kerkiämme, vaan se on myös sitä, että kiellämme itsemme ja kannamme ristiämme.
Onko meidän kiellettävä aistillinen ihminen, jotta hengellinen eläisi ja voittaisi?
Huvitukset antavat meille parhaassa tapauksessa piristysruiskeen, joiden vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen. Ne eivät myöskään kasvata henkisiä voimavarojamme. Mietiskely taas kasvattaa niitä ja parantaa elämämme laatua pitkällä tähtäimellä. Kumman siis valitset?
Kun sanomme joutavalle ajanvietteelle ei, tämä muuntaa ja kirkastaa tietoisuutemme!
Mitkään hengelliset tai okkulttiset kokemukset eivät ole niin tärkeitä kuin mielen selkeys, kirkkaus, rauha ja hiljaisuus.
Luopuessamme sellaisten aineellisten ja sosiaalisten etuisuuksien tavoittelemisesta, jotka eivät ole välttämättömiä, saamme lisää tilaa ja aikaa henkisyyden harjoittamiseen tullaksemme sitä kautta positiiviseksi muutosvoimaksi maailmassa.
Kun karsimme pois turhia asioita ja tarpeettomia menoja, meille jää enemmän aikaa henkisen elämämme syventämiseen ja henkisen todellisuuden kokemiseen. Tässä on yksinkertaisen elämäntavan arvo.
Eräs ihmisen korkeammista kutsumuksista on olla tekemättä mitään.
Kun astumme hiljaisuuden keskukseen, koko olemuksemme täyttyy uudella ja puhtaalla elämänenergialla, saamme uutta voimaa kaikkeuden äärettömistä energiavarastoista.
Muuttamalla elämäämme epäitsekkään palvelun suuntaan itsekäs ja itsekeskeinen persoonallisuus muuttuu vastuulliseksi ja myötätuntoiseksi.
Kun hylkäämme erillisen ja itsekeskeisen minän elämän, maailmankaikkeuden elämä korvaa sen.
Kun oma nimi ja oma minä eivät enää merkitse mitään, kun menestys, onni tai valaistuksen saavuttaminen ovat yhtä merkityksettömiä, on mieli riittävän tyhjä ja puhdistunut vastaanottamaan olemisen hiljaisuuden voiman.
Luopumalla menneisyydestä ja tulevaisuudesta, irtautumalla minästä ja kaikesta siihen liittyvästä omistuksenhalusta ja takertumisesta tuntematon sisällämme voi meitä täydesti koskettaa ja liikuttaa ja sen kautta salaperäinen uusi voidaan täydesti ottaa vastaan.
Kun käsitteet polusta, polulla kulkijasta ja vapautumisesta häviävät, tämä on vapautuminen.
Elämän tarkoitus on sen syvyydessä, rikkaudessa ja täyteydessä.
