Avainsana-arkisto: henkinen kokemus

Kuten  kaikki elävä ihminen on tarkoitettu kehittymään täysin omaksi itsekseen. Ihmisen kohdalla tämä ei tapahdu itsestään. Se tapahtuu, kun hän työskentelee itsessään ja katkeamatta harjoittaa täydellisyyden saavuttamiseksi. Hänen elämänsä tärkein työ on hän itse, HÄN ITSE “aitona ihmisenä”.

Ihmisenä olemisen merkitys on sama kuin kaikilla muilla olennoilla:  jumalallisen näkyväksi   tekeminen maailmassa.

Ihmisen erityisyys on siinä, että suuri, jumalallinen ELÄMÄ on tullut tietoiseksi  ihmisessä  ja leimahtaa ja saa  hahmon hänen tietoisen elämänsä vapaudessa. Siten aito ihminen on  sellainen, missä hänen olemukseensa ruumiillistunut jumalallinen oleminen paljastetaan  vapaudessa  ja kirkkaassa tietoisuudessa maallisessa täälläolossa hänen elämyksensä  loisteessa, hänen hahmonsa säteilyssä ja hänen toimintansa siunauksessa.

Edellytys jokaiselle harjoitukselle, joka palvelee sisäistä tietä, on aavistus tai kokemus omasta olemuksesta. Ilman kosketusta olemukseen kaikki harjoitus vie harhaan ja johtaa itsekurin umpikujaan.

“Meditaatio” tulee  sanasta “meditari”.  Se tarkoittaa myös tulemista menneeksi keskukseen, ei aktiivista menemistä keskukseen. Mutta tämä ”keskus” ei ole jotakin, mihin  ihminen  keskittyy  kuin kohteeseen, vaan se keskittyy  ihmiseen  siten, että  se kokoaa hänet itseensä sisältään käsin  ja  sisältään  poispäin. Tämä keskus on oikeastaan meditoijan oma olemus,  transkendentti ydin. Kun  koemme  keskuksen  tilana, missä subjektin ja objektin  vastakohtaisuus yhä enemmän raukeaa, seuraa tunne ytimen löytämisestä.  Itse  olemus astuu siten vähitellen sisäisyyteen.  Lopulta  aistitaan uuden maailmantietoisuuden olemiseen  ankkuroitu  elämänkeskus. Ihminen tuntee itsensä uudesti syntyneeksi.

Meditaatiossa tapahtuva muutos on prosessi. Identifioitumista  mailman-minään  seuraa   identifioituminen olemukseen. Maailman-minän ja olemuksen integraatiota  seuraa  ilmentäminen, tuleminen aidoksi itseksi, siis persoonaksi,  jota  olemus elävöittää läpikuultavaksi tulleessa maailman-minässä.

Meditaatio  ei siis ole ainoastaan ajatustapahtuma, vaan koko ihmisen muutos. Se  ei ole myöskään  ainoastaan sisäinen tapahtuma, vaan  myös kehon ja sen muutoksen  sisältävä tapahtuma. Ja koska  niin on, meditaatio koskee vähemmän sitä, mitä meditoidaan, kuin kuinka meditoidaan.

Sisäinen kuva on synnynnäinen tie omaan itseemme. Sekä yleensä inhimillisenä että kaikille  erityisenä tehtävänä se on jokaisessa ihmiselämässä annettu jokin, joka pätee  ehdottomasti.  Se ei anna sen vaatimuksen täyttymisen riippua olosuhteista.

Ihmisen  onni  persoonana  riippuu hänen syvimmän kaipuunsa täyttymisestä.  Tässä  kaipuussa ihminen kuulee hänen olemuksessaan ilmentymiseen pyrkivän jumalallisen olemisen. Se, mitä hän pohjimmiltaan kaipaa, on se, mitä hän olemuksen kautta on ja mitä hänen tulisi olla.  Hänen  onnellisuutensa  riippuu siitä, että hän vastaa olemusmäärettään.  Hän vastaa  sitä  siinä määrin kuin hän täyttää sen jokapäiväisessä elämässään vapaudessa.

Harjoitus  sisäisellä  tiellä on ennen kaikkea harjoitus itsensä avaamisesta  sisäisyydessä  koettavalle  olemukselle,  josta  oleminen puhuu ja kutsuu. Aamusta iltaan maailma  kutsuu  meitä  ulkoapäin sitä tuntemaan ja hallitsemaan. Olemus kutsuu meitä yhä enemmän sisältä ja sisäänpäin.

Kun olemus astuu sisäisyyteemme, tunnemme itsemme toisenlaisiksi. Me olemme irtautuneita ja vapautettuja, ladattuja voimalla, valoisia ja täytettyjä elämällä. Mikä meissä vielä oli taakka, kadottaa painonsa, ja mikä meissä  vielä  ahdistusta herätti, menettää okansa. Missä kaikki  oli  tukittua,  näyttää nyt avoimelta. Missä me olemme  vielä aivan köyhiä, tunnemme itsemme rikkaiksi, ja keskellä meteliä tulee outo rauha ja hiljaisuus. Me tunnemme  kylpevämme  näkymättömässä  valossa, joka  kirkastaa  ja  lämmittää meitä ja kyllästää meidät kaiken  läpäisevällä  loisteella.  Tämä  voi tapahtua kuin salamaniskulla, mutta toki  myös helposti kadota. Emme voi  sitä  saada  aikaan  emmekä säilyttää, mutta kun me oikein kuulostelemme,  voimme  tajuta  asenteet,  jotka sellaista  kokemusta  estävät  ja  sellaiset, jotka siihen valmistavat.

On koittanut  aika, jolloin ihminen  voi  kokea todellisuutena sen, mikä on siihen saakka  kuulunut yksin uskon piiriin. Kokemuksista, jotka liikuttavat  meitä syvimmin  ”jostakin muualta päin”, ravistavat, lahjoittavat ja muuttavat, meidän tulisi tänään tietää eikä uskoa,  että me osallistumme olemiseen ja että kokiessamme ”täysin muuta” erotuksena meille tutusta maailmasta kohtaamme ”ylimaallisen”. Sellaisissa syvissä  elämyksissä   koemme,   että  perustaltamme,  siis elämänytimessämme,  olemme  enemmän kuin me tavallisesti tietoisuudessa  omistamme.

Missä ihminen lähestyy tätä olemisen kokemusta ja pelottomassa harjoituksessa murtaa  kaikki sen järjestyksen rajoitukset, mihin ajatteleva  ja toimiva  maailman-minä on elämän  asettanut, hän astuu initiaation tielle, ”sielun vihkimystielle”.

Juuri hetket,  joissa särkyy  se  kotelo,  joka antaa minälle varmuutta, tarkoitusta ja  turvallisuutta,  avautuu  mahdollisuus –  kun hän hyväksyy sen,  mitä on mahdotonta hyväksyä – että oleminen odottamatta kantaa, täyttää hänet merkityksellä ja suo turvan,  joka  ylittää  hänen  tavallisen tietoisuutensa käsityskyvyn.

On olemassa kokemus suuremmasta  elämästä,  joka valmistaa meitä katsomaan kuolemaa silmiin. On hetkiä, joissa  me aistimme korkeamman  tarkoituksen,  vaikka me juuri yhä  olemme  epätoivoisia  mielettömyydestä. On toisia hetkiä,  joissa me äkkiä tunnemme kaiken yhdeksi,  vaikka  olemme maailmaan yksin jätettyjä.

Aivan äkkiä koemme jotain erityistä. Me olemme  täysin  läsnä,  täysin  täällä – emme kuitenkaan mihinkään määrättyyn suuntautuneita. Tunnemme itsemme erikoisella  tavalla  ”täyteläisiksi”  ja ”suljetuiksi” ja samalla  kuitenkin  tavallaan  avoimiksi  ja suuren sisäisen täyteyden  herättämiksi.  Me leijumme ja olemme liikuttuneita  ja  silti  varmasti  ja tasapainoisesti  maassa. Me olemme kuin poissa olevia ja silti kokonaan läsnä ja täysin elossa. Me  lepäämme  täysin  omassa itsessämme ja koemme samalla kuitenkin sisäisen yhteenkuuluvaisuuden.  Me olemme vapautettuja  ja samalla kuitenkin yhteen liitettyjä omistamatta  mitään. Tunnemme itsessämme käsittämättömän opastuksen, mutta olemme silti vapaita. Me  tunnemme  olevamme  kaikista  asioista  ja vaatimuksista  vapautettuja.  Olemme köyhiä maailmassa,  mutta  sisimmässämme tunnemme itsemme voimakkaiksi  ja  rikkaiksi.  Sellaisina  hetkinä tunnemme lävitsemme vaikuttavan  jotain kallista,  joka on samalla hyvin särkyvää. Tahtomattamme  liikumme varovaisesti ja tutkimme tarkasti sitä, mitä meille tapahtuu. Silloin voidaan  löytää  alkutieto,  johon  sopii paremmin valppaan mielen  lämmin  puolihämärä  kuin  meidän kiinnittävän tietoisuutemme kylmä säteily, joka jäädyttää kaiken elävän. Silloin on kuin kuulisimme mystikon  äänen  sanovan: ”Näemme kuin emme näkisi, kuulemme  kuin emme kuulisi, tunnemme  kuin  emme  tuntisi,  omistamme kuin emme omistaisi”. Ihmeellinen tapahtui. Samalla se on poissa.

“Suuri kokemus”,  joka johtaa metanoiaan, takaisin kääntymiseen ja uuteen  syntymään, sisältää aina kaksi vaihetta:  kokemus  kaikkiyhteydestä, kaiken hiljaisuuteensa nostavasta  ”yhdestä  olemisesta” sekä kokemus, missä  ihminen  yksilöllisenä  olemuksena osallistuu erityisellä  tavalla  suuren  elämän  olemiseen  ja dynaamisella voimalla tulee vedetyksi  ”maailman valoon”.

Yksi puoli  ”suurta  kokemusta” merkitsee maailman-minän suojuksien  sulamista.  Sillä  on  vapauttava  ja velvollisuuksista vapauttava luonne.  Toinen puoli siitä merkitsee  oman olemuksen  kohtaamista ja sen vetoa  ilmentymiseen määrätyssä  hahmossa.  Tällä on luova ja  velvoittava luonne.

Dürckheim, Karlfried Graf: Muutoksen pyörä. Kustantamo Uusi Aika. 

Kirjat

Keskustelu 5

UÖ Taustani on teologinen. Olen tutustunut laaja-alaisesti henkiseen, esoteeriseen, hengelliseen yms. kirjallisuuteen. Olen lukenut erilaisista näkemyksistä ja kokenut erilaisia kokemuksia. Esimerkiksi olin eräässä luentotilaisuudessa, jossa luennoitsija kertoi omasta henkisestä tiestään. Luennon aikana tehtiin meditaatio, jossa näin valokuvan kirkkaasti miehen kasvot, ja hän sanoi olevansa El Morya. En ollut tutustunut Valkoiseen veljeskuntaan mutta googlaamalla nimen päädyin tarkastelemaan tietoja El Moryasta. Aikanaan hän on ilmeisesti ollut perustamassa teosofista liikettä. Kaikenlaista muutakin on tapahtunut, mutta tämä on vain yksi erikoinen kokemus muiden joukossa. Taustani on tosiaan kristillinen mutta olen lukioikäisestä asti eli noin 10 vuoden ajan tutustunut kaikkeen mahdolliseen. Olen myös tutkinut henkimaailman yhteyksiä, ja miettinyt, voivatko omaiset välittää meille viestejä. Olen kokenut ristiriitoja henkisen kehityksen ja henkisten ilmiöiden välillä. Toisin sanoen; henkinen kehitys ei edellytä henkimaailman ilmiöitä, vaan kehitys tapahtuu ilmeisesti ihmisessä sisäisesti: Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä. Kuitenkin välillä on vaikea erottaa, mihin panostaa tässä elämässä. Toisaalta kristillishengellisissä liikkeissä varoitetaan valkoisesta magiasta ja siitä kuinka se kietoo ihmisen pauloihinsa. Tällainen usko edellyttää kahtiajakautuneen maailman (palvelet joko Jumalaa tai Saatanaa). Kristinuskossa synnit (ts. virheet / ero Jumalasta) tulee anteeksiannetuksi Jumalan armosta, jos kristitty uskoo Jeesukseen Kristukseen. Jos tiede ei voi tai halua vastata nykyajan filosofisiin ongelmiin, ja jos kristillinen teologia ei tyydytä tämän päivän ihmistä, niin minkälainen lopputulos tästä kaikesta seuraa? Olisi hienoa kuulla näkemyksesi asioista, koska tunnut niitä pohtineen. Harvoin näistä asioista voi keskustella julkisesti saamatta hullun leimaa, vaikka kyseessä olisi vain johonkin asiaan filosofisesti kantaa ottaminen.
Mitä muuten sanot siihen käsitykseen, että ylösnousseet mestarit / esoteerinen filosofia edustaa ns. pahaa henkimaailmaa, jossa ihmisille välitetään harhaanjohtavaa tietoa? En tarkoita pahalla henkimaailmalla vain kristittyjen käsityksen mukaista demonien / langenneiden enkeleiden eksistenssiä vaan myös ”piinattuja” sieluja. Joissakin tapauksissa henkimaailmasta saatu tieto on osoittautunut virheelliseksi (henkilö, jolta tieto on peräisin, ei ollutkaan kuollut) ja henki kertoi käyttäneensä elävän ihmisen muistipankkia, josta hän tiedot veteli. Toisaalta se todistaa jo henkimaailman olemassaolosta (sensaatio!) mutta ei kerro kuolemanjälkeisestä todellisuudesta.

TIMO Olen myös aikoinaan tutkinut teologiaa ja kristinuskoa muiden uskontojen ohessa. Viestissäsi rinnastat paljon esoteerista ym. opetusta juuri kristillisiin näkemyksiin, jotka ehkä edustavat sinulle turvallista ”totuutta”. Henkinen kehitys ei minustakaan liity henkisiin ilmiöihin. En tiedä mitä sanoa kokemuksestasi El Moryasta. Eikö nimi ollut sinulle jo tuttu ennen kokemustasi? En ole kokenut vastaavaa enkä sitä toivokaan.
Baileyn teos oppi valkoisesta magiasta, jonka olen hyvin lukenut, käsittelee minusta lähinnä mielen hallintaa ja ajatuksen voimaa sekä sieluyhteyttä. Nimi magia on vähän ehkä harhaan johtavaa, koska kyse on mielestäni suureksi osaksi vain aivan tavallisesta luovuudesta ja ajatuksen ja tahdon voiman käytöstä. On totta että esim. A Baileyn esoteerinen oppi on ainakin hänen mukaansa mestari D. K.:n telepaattisesti sanelemaa ja välittämää. (Suhtaudun tähänkin epäillen.) En kyllä usko että mikään oppi, uskonto tai filosofia voisi edustaa puhtaasti hyvää tai pahaa, totuutta tai valhetta. Kaikessa on kaikkea. Opit, uskonnot ja teologiat ym. ovat vain inhimillisiä luomuksia ja hahmotuksia.

UÖ Vertaan monia asioita kristinuskoon varmaan luonnostaan, vaikka kristinusko ei ole varsinaisen vakaumukseni mukaista. Olen tutustunut viime aikoina hypnoosikokeisiin, joissa ihminen muodostaa uskomusjärjestelmänsä itsesuggestion kautta. Periaatteessa kaikki uskomukset olisivat selitettävissä lapsuudenaikaisten kokemusten kautta; kaiken senkautta, mitä ihminen on elämänsä aikana kuullut ja nähnyt sekä mihin hänet on kasvatettu. Kyseenalaistan asiat enkä hyväksy niitä helposti. Siksi olinkin yllättynyt, että ”näin” El Moryan meditaatiossa. En ollut aikaisemmin (tietoisesti) kuullut tai lukenut hänestä. Yleensäkin valkoinen veljeskunta oli tuohon aikaan minulle uusi asia. Löysin valokuvia El Moryasta Googlesta, esimerkiksi piirroskuvat eivät näyttäneet yhtään häneltä. Voi olla, että olen joskus jossain elämäni aikana nähnyt näitä kuvia ja sitten sopivassa tilanteessa kaivanut ne esiin muistilokerostani. El Morya-näkyni tuli spiritualistisessa seurassa, ts. suggestio ”nähdä henkiä” oli jo olemassa. En siis automaattisesti usko nähneeni mitään.
Mielikuvitukseeni liittyy myös unien näkeminen, joskus enneunien. Saan siis tiedon jostakin asiasta unessa muutamaa viikkoa ennen varsinaista tapahtumaa. Kyseessä on perheeseen ja sukuun liittyvät asiat, eivät mitkään maailmanluokan tapahtumat. Uneni liikkuvat arjen tapahtumissa, mutta joskus saan tietooni tulevia asioita. Tämänkin voi selittää voimakkaana suggestioalttiutena. Perheessä toivotaan tiettyjä asioita ja pyrin unessa täyttämään toiveita, ja sitten kun jotakin tapahtuu samanaikaisesti unieni kanssa, tulkitsen uneni enneuniksi. Olen tosi kriittinen…
Kirjoitat, että ”kyse on vain aivan tavallisesta luovuudesta ja ajatuksen ja tahdon voiman käytöstä”. Oletko testannut näitä asioita käytännössä? Oletko pyrkinyt tietoisesti ”luomaan” asioita elämääsi ajatuksen / tahdon voimallasi? Ihmisellä on tarve luoda merkityssisältöjä asioille. Olen joskus tietoisesti pyrkinyt ”luomaan” asioita ja todennut, että ne ovat käyneet toteen. On ollut paljon ”toiveiden toteutumisia”, kun olen ollut oikein intensiivisesti keskittynyt. Onko se sitten valkoista magiaa? Itse olen taipuvainen uskomaan ”sattumaan”, toisaalta mietin, milloin ”sattuma lakkaa olemasta sattumaa”.

TIMO Et selvästikään ole ihan herkkäuskoinen ja naiivi, koska tiedostat suggestion voiman. Minusta henkisessä elämässä ym. uskomukset eivät ole edes kovin tärkeitä. Kysyt onko minulla kokemusta ”valkoisesta magiasta” ja että olenko tietoisesti pyrkinyt luomaan asioita ajatuksen ja tahdon voimalla. Jos asiaa analysoi, niin päätyy nopeasti siihen että emme voi tehdä yhtään mitään ilman ajatuksen ja tahdon voimaa. Käden nostaminen ja näiden viestien kirjoittaminen ja kaikki muu perustuvat niihin. Haaste on vain siinä miten ajatuksen ja tahdon voimalla voi toteuttaa korkeimmat ihanteensa ja saavuttaa unelmansa.

UÖ Oli mukava vaihtaa ajatuksia. Näitä asioita varmasti pohdin siihen asti, kunnes oma elämänfilosofiani minulle selviää, Krishnamurtin miettein. Hänen mukaansa totuus on poluton maa, ja hän hylkäsi kaikki mestarit. Jokainen tallaa oman polkunsa…

Vuodelta 2009

Keskustelu 6

OZ On jotenkin vaikeaa arvioida, missä kohtaa henkisellä polulla oikein olen. Varmuudella olen saanut ainakin 1, 2 ja 4 vihkimyksen. Ehkä myös kolmannen. Eli sisäisen Kristus-lapsen syntymä ja (egon) kuolema ovat jo tuttua kauraa.

TIMO Numeroidut vihkimykset on varmaan jonkinlainen yleinen malli, joka tuskin täysin vastaa todellisuutta. Eihän mikään oppi voi sitä tehdä. Itse katson, että tuo malli vastaan myös paljon ikäkausia. Olemme esim. tunteellisempia nuorina (tunteiden hallinta voi olla vaikeaa), sitten mielen hallinta ym. kehittyy ja aito minä tai sielu nousee enemmän esiin. Hengen tason voi ehkä saavuttaa joskus keski-iässä. Tulkintoja ja näkökulmia aiheeseen on monia. Et ole ainakaan turhan vaatimaton kun katsot että olet jo niin pitkällä.

OZ Ei ollut tarkoitus ”brassailla” saavutuksillani, nöyryys ennen kaikkea!!! Mutta esim. 1. vihkimyksen (sisäisen Kristus-lapsen syntymä) tiesin saavuttaneeni siinä vaiheessa kun elin jouluevankeliumin todeksi päivätajunnassani. Eli näin Betlehemin tähden, törmäsin Itämaan tietäjiin ja sain lahjaksi kultaa, suitsukkeita ja mirhamia. 🙂 Myös Pekka Ervast on osannut kirjoittaa jotain vihkimyksistä, niitä olen innolla lukenut.

TIMO Kokemuksia on monenlaisia, jokaisella yksilöllisiä.

OZ Mielelläni kuulisin muiden kokemuksista; välillä tuntuu vaan siltä, että ne jotka asiasta jotain tietävät, eivät puhu.

TIMO Yksi pulma on siinä että sisäistä kokemuksista ei ole niin helppo puhua kuin ulkoisista tapahtumista, ja toiseksi niitä kokemuksia voidaan tulkita niin eri tavoilla ja kuvata eri sanoilla. (Itse en esim nyt tiedä oliko sinun kokemuksesi ”pelkkä” päiväuni vain oliko se jotain painavampaa.) Sinulle itsellesi kokemustesi merkitys riippuu myös siitä mitä niistä uskot ja oletat.

OZ Vai päiväuni. Paitsi että en nukkunut, vaan kuljin pitkin katuja intuitioni johdattamana tilanteesta toiseen. Osaatko muuten neuvoa, miten saada jumalyhteydestä eli ”yhtä koko maailmankaikkeuden kanssa” -kokemuksesta pysyvä? Tai miksi sitä nyt haluaakin nimittää. Rishi Taavi Kassilan mukaan sen saavuttaa henkisten harjoitusten, hyvien tekojen ja valaistuneen mestarin avulla. Sitä odotellessa. Ja vastausta vaille jäi edelleen se, kuinka pitkällä henk. koht. olen vihkimyksissä ja se, kuinka saavuttaa pysyvä jumalyhteys. Kaksi kertaa sen kokeneena en haluaisi elää mitenkään muuten.

TIMO Sitä onkin suhteellisen vaikea määritellä millä tasolla olemme menossa vihkimyksissä. Ehkä on hyvä ajatella että olemme joka tapauksessa aina oppilaita, emme valmiita ym. Saanko kysyä millainen oli kokemuksesi jumalyhteydestä, osaatko kuvailla sen? Miksi uskot että jokin määrätty tila voidaan säilyttää? Elämähän on virtaa ja muutosta. Määrätyllä elämäntavalla ja sisäisellä elämällä, oman sisäisen herkkyyden vaalimisella ym, vastaanottavaisuutta henkisille asioille ja energioille voidaan kyllä syventää. Yhtä tärkeää on aktiivisen ja luovan persoonallisuutemme kehitys. Mitä on astraalimatkailu? En ymmärrä sellaista. Kerron kirjassani Vihkimysviisaus vain sen mitä itse olen voinut tietää ja kokea ja mitä en ole saanut tietää (esim. en ole saanut tietoa edellisistä elämistä).

OZ Jumalyhteys = yhtä koko maailmankaikkeuden kanssa -kokemus. Pisara valtameressä. Omat rajat liukenevat suurempaan kokonaisuuteen ja koen korkeinta mahdollista kuviteltavissa olevaa onnea, rakkautta ja rauhaa! Taivas maan päällä. Vaikea kuvailla. En ymmärrä, miksei em. olotila voisi olla pysyvä. Äiti Amman mielestäkin elämän tarkoitus on yksinkertaisesti Sat-Chit-Ananda / Totuus-Tietoisuus-Autuus. Paino jälkimmäisellä sanalla. Jos kaikki pystyisivät toimimaan em. olotilasta käsin, maailmassa ei olisi sotia! Kuulostaa ehkä lapselliselta, mutta silti. Ja elettyyn elämääni viitaten on todettava, että kaikki on mahdollista! Ihan kaikki! Mm. ajatuksen voimalla luominen. Astraalimatkailun olen kokenut kerran.

TIMO Sellaiset asiat kuin yhteys Jumalaan ja yhteys ”koko maailmankaikkeuden kanssa” ovat ilmaisultaan ja merkitykseltään hyvin epämääräisiä. Niillä ei ole täsmällistä ja tarkkaa sisältöä. Jokainen voi kuvitella niistä mitä haluaa. Siten ei ole myöskään mitään erityistä keinoa saavuttaa niitä. Itse olen esim. omassa kirjassani Vihkimysviisaus pyrkinyt ainakin sanomaan mitä ns. yhteys koko maailmankaikkeuden kanssa ei voi tarkoittaa. Mielestäni jokaisella elävällä olennolla on jo pysyvä yhteys näkymättömään jumaluuteen, näkymättömään maailmankaikkeuteen.
Tiedän kyllä noista astraalijutuista sen mitä olen teosofiasta lukenut, esim. sen että astraaliruumis voisi irtautua fyysisestä kehosta ja lähteä jonnekin. En usko sellaiseen. Sanoisin näin että tämä autuus voi olla ihmisen tai tajunnan luonne hyvin persoonattomalla tasolla. Tajunnan syvyyksissä voi olla tämä autuus tai ainakin hyvin puhdas ja positiivinen tila. Kuitenkin koska elämme persoonallisuuksina hyvinkin ristiriitaisessa maailmassa, joka tuottaa meille kärsimyksiä, meidän on myös hyväksyttävä kärsimys luonnolliseksi osaksi elämää. Henkisyys voisi olla sitä että pyrkisimme kokemaan ja säilyttämään persoonallisessa tietoisuudessa mahdollisimman paljon tuosta autuudesta, ja antaisimme huoliemme haihtua siihen. Kaikki mitä ihminen tekee, on ajatusten luomaa, siis teot ovat aina ensin ajateltuja ja suunniteltuja enemmän tai vähemmän. Ilman ajatusten muuttamista fyysisen kehon välityksellä tapahtuviksi teoiksi ajatuksilla tuskin voi luoda mitään. Pelkät ajatuksemme eivät vaikuta maailman menoon millään tavalla.

OZ Muuten, uskotko jälleensyntymään?

TIMO Tuo jälleensyntymä on hankala kysymys. On se ainakin rationaalisempi kuin jokin kristinuskon pelastus tms. mielestäni. Luonnossa kuolema on täysin luonnollinen, ihmiselle se on pelottava asia. Olisihan se lohdullista, jos kuolema olisikin vain jonkinlainen harha. Keskityn nykyiseen elämään ja tutkin pääasiassa sellaisia kysymyksiä, joista voi saada kokemusperäistä tietoa. Uskon että elämä voi olla mielekästä ja tarkoituksellista vaikka ei usko mihinkään kuolemattomuuteen, pysyvään tms..

OZ tarjoaa luettavaksi runollista uskonnollista tekstiä, missä kaivataan korkeaa henkistä todellisuutta.

TIMO Nämä kommentit kuvaavat vain minun omaa persoonallista näkemystäni. Runossa kaivataan jotain perimmäistä todellisuutta tai tietoisuutta, ikuista, ja sitä etsitään jostain kuin maallisen, ajallisen elämän ulkopuolelta. Mielestäni sellainen ajattelutapa on toivoton ja voi johtaa elämästä vieraantumiseen. Tuollainen uskonnollinen kuvitteellinen onni on koskaan saavuttamaton, se perustuu virheellisiin käsityksiin. Minulle elämän ilot heräävät kaikenlaisista ja monipuolisista kokemuksista, eivät suinkaan yksin jostain sisäisestä henkisestä tasosta.

Vuodelta 2011

Keskustelu 2

Keskusteluja allekirjoittaneen ja nimettömän henkilön välillä erinäisistä esoteerisista asioista.

Nimetön B
Ruokavaliosta sen verran, että minun näkemykseni mukaan uuden ajan sanansaattajan ruokavalioon eläinkunnan tuotteet eivät voi kuulua missään muodossa!! Johan valaistunut mieli sen kertoo ilman mitään suurempia yhteyksiä. Jossain Baileyn kirjassa taisi ollakin jotenkin ruokavaliosta näin, että jyvät ja kasvikset on niitä millä ruumiita kasvatetaan suurten egojen palvelukseen. Itseni oli PAKKO katsoa, ettei edes päivittäistavara lääkkeissä ollut laktoosia. Niin naurettavalta kun se tuntuukin niin tiukkoja säännöt ovat. Itse vaikka luovutin aikanani, niin kanava ei ole ikinä sulkeutunut, ja siitä asti kun aamusta herään ja illalla menen nukkumaan, on muut läsnä. Helvetillistä tuskaa ja suoranaista kidutusta on eroon pyrkiminen ollut, toki nyt rupeaa helpottamaan ja pystyn alkamaan miettimään näitäkin asioita. Eikö totuus ole sama kenen suusta se tulee – oppilaan, mestarin, luovuttajan vai hä?

T Sinua askarruttavat selvästi ruokavalio asiat yhteydessä henkiseen tiehen. Toki voimme kuuliaisena noudattaa jotain henkisiä perinteitä ja seurata tarkasti jonkin kirjan opetuksia, mutta johtaako se vapauteen vai itsestä vieraantumiseen? Säännöt antavat turvallisuutta, tietty. Meidän itsemme pitää kuitenkin arvioida asioita ja tietää mikä meille on hyväksi. Viittaat ilmeisesti Alice Baileyn kirjoissa esitettyihin ruokavalio suosituksiin. Itse en juuri kiinnitä edes mitään huomiota ruokavalio sääntöihin. Baileyn kirjojen alussa on ”ote Tiibetiläisen lausunnosta”, missä varoitetaan sokeasti uskomasta auktoriteetteja ja kehotetaan itse arvioimaan asioita. Pystymme itse tietämään mikä ruokavalio meille on hyväksi. Itse syön melko ennakkoluulottomasti terveellistä ja monipuolista ruokaa, kasvista kalaa ja kanaa on suuri osa tällä hetkellä. Se sopii minulle. Henkinen kasvu ei riipu kovin paljoa ruokavaliosta, vaan pääasiassa siitä mitä me ajattelemme, mitkä ovat arvomme ja ihanteemme. Persoonallisuutemme mittaa sitä. Itse vierastan kaikenlaisia ulkopuolelta annettuja sääntöjä ja ohjeita. Opiskellessani kauan sitten Arcane koulussa kokeilin kaikkia niitä meditaatio harjoituksia ja jopa jotain hengitysharjoituksia, joita kurssiin sisältyi. Viime mainitut kuuluvat itämaiseen perinteeseen, en kuitenkaan nähnyt niissä mitään järkeä. Sen jälkeen en ole tehnyt minkäänlaisia muodollisia meditaatioharjoituksia tai muita. (Toki olen osallistunut täyden kuun meditaatioihin ja olen lausunut suurta invokaatiota sekä ainakin oppilaan vakuutusta). Olen vain vapaa oma itseni. Kerrot, että joidenkin opettajiesi vaatimukset kävivät sinulle hyvinkin selviksi ja että sinulla meni sukset ristiin heidän kanssa. On ikävää joutua sellaisten henkisten tai uskonnollisten ryhmien vaikutuspiiriin, jotka eivät kunnioita ihmisten vapautta, vaan alkavat suorasti tai epäsuorasti ohjailemaan heitä. Sellainen todella vahingoittaa toisten kehitystä, pitää heidät lapsenomaisella tasolla eikä tue heidän henkistä kypsymistään.

Nimetön B
Olin kyllä ihan varmasti suoraan jonkun mestarin ja hänen oppilaansa ohjauksessa. Ja yhteys sinne on JATKUVA! Yhä. Mistä tiedän tämän…?! Sen verran annettiin kokea asioita ja nähdä oman koneeni syövereihin ja vilaukselta tutustua joihinkin osiin itse omaa itseäni, sitä mikä on syvin itseni. Näin minun sanoilla sanottuna voisin sanoa että ylitin TIEN! Ja siinä samassa koin asioita mitkä on varmasti totta ja sain tietää mitä se tarvitsee että voi nykyaikana päästä elämänpyörästä ja siihen ei kuulu lihansyönti missään muodossa. Eikä se ole mitään pakottamista johonkin muottiin, vaan suora seuraus ymmärryksestä. Yritän tässä sanoa ETTÄ TIEDÄN asioista vaikka olen ”luovuttanut” sen voi uskoa jos haluaa. Ja JOKAINEN ketä on nähnyt todellisuuden tietää miten toimia. En tarvitse neuvoja vaan yritän ikään kuin antaa. Minulla on paljon kokemuksia. Eräs pieni esimerkki on sielun sotatorven ääni. Jos olet kuullut sen, tiedät että puhun totta. Myös Baileyn kirjassa oli jotakin siitä että kuulee oman sielunsa sotatorven äänen. Se ääni on todellakin jotain käsittämätöntä tietoa ja siltä se myös kuulostaa. Vailla epäilystä sielu on tietoa, sellaista tietoa mitä ei voi käsittää. Tuolla on joku todella viisas kun tietää missä jokainen atomi viilettää. Voin vaan kuvitella kun on astunut rajan yli ja päässyt pois elämänpyörästä kun alkaa kertyä muistia hohhoijaa jo asioiden havaitsemiskyky tai mikä lienee se on jo heti tuon siirtymisen jälkeen niin on jotain käsittämätöntä jo tuon oman vilauksen jälkeen. Entä mestari. Hihhiihohoijaaaaa!!!!!! Tai vielä isompi X näkee vaikka joka hetki 10000 ihmisen ajatukset teot kaikki ja todella muistaa tämän kaikki samanaikaisesti. Täydenkuun juhla minua ihan vähän hymyilytti, siinähän oli tarkoitus lähestyä hierarkiaa. Mietin että aika turhaa hommaa suoraan sanottuna. Ne on kokoajan läsnä kuulee kaikki ja todella kaikki ja tietää kaiken. Nyt ja aina. Niin se asia on.

T
Kiitos kommenteistasi. Itsellänikin on ollut monia erikoisia psyykkisiä tai henkisiä kokemuksia, joista olen jotain jo kertonut kirjoissani. Pitää kuitenkin erottaa toisistaan itse kokemus ja sitten sen tulkinta. Sen sanallinen kuvaus seuraa niitä. Ylitulkintoja seuraa helposti silloin kun esim. yhdistämme kokemuksemme joihinkin henkisiin perinteisiin ja niiden opetuksiin. Ne voivat myös luoda näitä kokemuksia. Eläydymme syvästi kirjojen opetuksiin ja sitten jo koemmekin jo niissä kerrottuja asioita oikeassa elämässä. On hyvin tavallinen käsitys new agessa, teosofiassa, monissa uskonnollisissa liikkeissä ja uskonnoissa että ihminen voisi saada tietoja ja ilmoituksia korkeammilta olennoilta, itse Jumalalta, mestareilta tai henkiseltä hierarkialta ja että hän voisi kanavoida niitä maailmaan ilman että hänen tarvitsisi paljoakaan ajatella mitään itse. Minulle tieto ja viisaus ovat kokemuksen ja pohdinnan tulosta. Niitä ei voi suoraan vastaanottaa mistään. Uskot, että olet ollut mestarin ja hänen oppilaansa ohjauksessa ja että sinulla on edelleen jatkuva yhteys heihin. Mitäpä tähän sanoisi? Voithan niin ajatella. Se on toivottavasti rakentava ja kannustava uskomus sinulle. Itselläni ei enää ole mitään vastaavia uskomuksia. En ole sellaista koskaan edes kokenut, kuvitellut kylläkin kuten monia muitakin esoteerisissa kirjoissa olevia asioita. Keskityn työhöni ja jokapäiväiseen elämääni, tarvitsen kaiken hyvin rajallisen psyykkisen energiani niihin. Ylimääräisiä uskomuksia en tarvitse. Ajattelet, että mestarit ja jotkut niitä korkeammat olennot voivat olla tietoisia ihmisten mielistä. Tästä ei ole mitään näyttöä, en usko sitä. Näet, että olisi olemassa jokin korkeampi tietoisuus, joka on tietoinen jopa jokaisen atomin tilasta. Tämäntapainen metafyysinen näkemys on hyvin tavallinen esimerkiksi jossain idealismin tai panpsykismin muodoissa. Se kuuluu myös teosofiaan ja esoteeriseen filosofiaan. Tällaisesta ei ole kuitenkaan mitään tieteellisiä tai muitakaan todisteita. Se on kiehtova ajatusrakennelma. Se on metafysiikkaa, mikä länsimaisessa filosofiassa on syvässä kriisissä. Sekä teologia että metafysiikka perustuvat molemmat todistamattomiin spekulaatioihin. Itse en harrasta spekulaatioita, koska niillä ei ole suurta elämänkäytännöllistä merkitystä. Elämän tarkoitus voidaan löytää niistä asioista, jotka ovat meille varmoja, tuttuja ja kokemusperäisiä. Voitko kuvitella jonkin suuren jumalallisen tietoisuuden, joka ei tarvitse lainkaan ruumista? Itsetuntemuksen kannalta esim. perus psykologinen kirjallisuus on mielestäni monta kertaa parempi vaihtoehto kuin esoteerinen viisaus. Elämäntaitokirjat voivat auttaa parantamaan jokapäiväisen elämämme laatua.

Nimetön B
Eipä sitä tietoisuutta voinut edes sanoin millään kuvailla ja tuntuu tyhmältä edes yrittää. Eikä asiaa varmasti voida tieteellisesti todistaa. Ja jos erehdyt nykypäivänä asiasta puhumaan, pidetään sinua hulluna skitsofreenikkona, joka kuulee ääniä ja kaikki on vain aivojen aiheuttamaa harhaa. Näinhän asia ei ole. Jossain kirjassa luki, että enää tämän jälkeen et ole ikinä yksin ja juuri tämä pitää paikkansa sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja ympärillä olevilla ei ole hajuakaan asiasta eikä siitä voi edes kenellekään kertoa. Ei oikein edes omalle perheelle. Ja se miten he ovat kaikkialla, on osoitettu aivan selvästi. Tällaista pidettäisiin aivan hulluutena, jos siitä kertoisi yleisesti. Olen nähnyt jopa ihmisten paranevan vakavista sairauksista vain pyynnöllä että voisiko häntä auttaa. Nytkin on monta ihmistä mille pyydän apua säännöllisesti. Ja se on siinä hämärää että olen huomannut sen auttavan. Toki mitään suoranaisia ihmeitä ei ole tapahtunut vaan joku hoito on purrut johonkin, mihin sen ei oikeasti olisi pitänyt.

T Joo omista sisäisistä kokemuksista on hankalaa puhua myös siksikin, että niiden kuvaaminenkin on aika vaikeaa. Kerrot, että olet toiminut henkiparantajana, että uskot, että olet onnistunut parantamaan ihmisiä avunpyynnöilläsi. Skeptikkona minun täytyy kuitenkin kysyä, että voitko todistaa tämän. Mistä tiedät, että heidän parantumisensa olisi juuri johtunut sinun vaikutuksestasi? Me kaikki varmaan haluaisimme olla arvokkaita ja hyödyllisiä maailmalle ja toisille ihmisille. On kuitenkin olemassa ero näennäisen auttamisen ja todellisen auttamisen välillä. Joskus opiskellessani esoteerista filosofiaa uskoin itsekin erilaisten mantrojen ja invokaatioiden suureen merkitykseen ja vaikutukseen. Yksilön omaan tietoisuuteen ja toimintaan ne voivat vaikuttaa jonkin verran. Nähdäkseni sellaisinaan ne tuskin vaikuttavat paljoakaan maailman menoon tai ihmiskunnan tietoisuuteen. Maailmaan muuttamiseen tai parantamiseen ei varmaankaan ole olemassa mitään oikotietä. Opetuslapsen tai vihkimyksen tien kulkemiseen sisältyy myös eräänlainen narsismin ja itsekeskeisyyden vaara. Uskomme olevamme jotain erityistä, uskomme että voimme kenties saada jotain poikkeuksellisia kykyjä tai että meillä on jokin salaperäinen erityinen vaikutus ympäristöömme. Olen varmaankin itse jo pitkän elämäni aikana ajoittain kärsinyt monenlaisista harhakuvitelmista. Nyt ne alkavat nähdäkseni jo haihtua, toivottavasti lopullisesti. Tuleeko sinulle vielä mieleen jotain mistä haluaisit keskustella?

Nimetön B
Selvästi joku logosten välinen viestinviejä kävi täällä ja kaiken lisäksi iso sellainen. Toki millään en voi sitä ikinä todistaa asiaa, en millään!

T Kannattaisi aina kysyä, ovatko omat uskomuksemme ja kokemustemme tulkinnat meille hyödyllisiä arkielämässä, vai ovatko ne mahdollisesti pakenemisesta, vievätkö ne huomiota ja energiaa pois tärkeiden asioiden hoitamisesta ja ongelmien ratkaisemisesta. Pakenemisen tie ei johda minnekään. Henkisyys voi myös olla pakenemista. En varmasti itsekään ole ihan vapaa tästä. Mahdollisesti itse pakenen suuremman vastuun ottamista joistain asioista. Mitä mieltä olet tästä asiasta?

Nimetön B
Niin kaipa itse valitsin tämän linjan elämässä ja nyt ei minun mielestä ole mikään muu edes mahdollista. Mutta joka päivä ovat läsnä ja nyt varmaan viidenvuoden päästä siitä kun tein päätöksen siitä, että en jatka, tämä on ensimmäinen kerta kun uskallan puhua asioista ilman pelkoa, että joku rupeaa vetämään mahdottomalla voimalla. Heh! Tai ainakin toistaiseksi siltä tuntuu. Kaikki on niin salattua ja tulee kiertoteiden kautta. Kyllä sieltä jostain pikkutietoa tihkuu. Mutta kaikesta, mihin kuuluu tieto heistä tai suunnitelmasta, on aika mahdoton saada tarkempaa tietoa.

T Koet siis, mikäli olen asian oikein ymmärtänyt, että läsnä kanssasi on usein jotain henkisiä opastajia, henkiolentoja, joilta saat joitain viestejä? Seuraavia asioita tulee mieleen. Sinulla vaikuttaa olevan paljon psyykkistä energiaa erilaisten asioiden mielessä pyörittelemiseen. Onko sellainen hyödyllistä? Kun olet perheellinen ja työssäkäyvä eikö aikasi ja energiasi menee niiden parissa? Voisitko kanavoida tuon voimavaran joihinkin rakentaviin asioihin tai mielekkäisiin tai päämääriin? Ehdottaisin, että etsit joitain henkilökohtaisesti mukavia harrastuksia tai asioita, joita voit iloksesi tehdä, silloin ei tarvitsisi miettiä mahdollisesti ahdistavia tai outoja asioita.
Minulle henkisyys on paljon hiljaisuuden rakastamista. Valaistunut mieli (jos voin käyttää näin suureellista ilmaisua) on hiljainen ja tyhjä. Sille ei ole läsnä mitään henkiolentoja eikä siinä ole mitään ylimääräisiä tai turhia ajatuksia. Mielen toiminta riippuu hyvin paljon tottumuksista. Voimme panna merkille, onko meillä esim. tottumus ahdistua, pelätä, huolestua, tai tottumus kuvitella kommunikoivamme näkymättömien valtojen kanssa. Mielen tottumuksia, ajatustottumuksia voi muuttaa aivan kuten fyysisen toiminnan tottumuksia. Minulle esim. musiikki ja muukin taide toimii hyvin eheyttävänä ja harmonisoivana asiana. Kun vastaanotan kauneutta aistien kautta, eheydyn ja rauhoitun myös itse sisäisesti. Minusta vaikuttaa että sinun henkisten olentojen tms. kohtaamisesi on sinulle enemmänkin häiritsevää kuin rakentavaa. Voisitko oppia pois tuosta ajatus- tai tulkintamallista? Voin tunnusta, että olen itsekin joskus ahdistunut miettiessäni liikaa joitain mestareita tai vastaavia asioita. Enää en pohdi mitään sellaisia. Saattaa todellakin olla, että sinulle ei ole tarpeellista tai hyväksi lukea esim. vihkimyksiin liittyviä kirjoja, ja ehkä koko esoteerinen oppikaan ei ole sinulle tarpeellista tänä aikana. Itse voit nämä asiat tietää kun kysyt sitä juuri itseltäsi etkä miltään mahdollisesti kuvitelluilta henkiopastajilta.

Nimetön B
Että en ole ikinä yksin, pitää erittäin hyvin paikkansa. Itse en muista enää millaista oli olla yksin. Ei pysty hallitsemaan mitään ajattelua. Hah!!! Kyllä kaikki narut on muualla. Kaikkeen tottuu. Tiedän asemani kyllä. Mieli on aika rauhallinen, se on rauhoittunut paljon vuosien saatossa.

T
Kerrot, että et voi hallita asioiden päässä pyörittelyä. Mielestäni tarvitsisit ennen kaikkea sisäistä rauhaa, mielenrauhaa, kun sitä ei näytä olevan tarpeeksi. Emme varmaankaan voi hallita ihan kaikkea ajattelua tahdonalaisesti, voimme kuitenkin päättää mihin suuntaamme huomiomme ja mitä asioita ajattelemme, vai päätämmekö vain olla kutakuinkin ajattelematta ja meditoida esim.. Kerrot myös, että sinusta tuntuu että et ole ikinä yksin. Minusta se kuulosta erikoiselta, koska itse koen olevani enimmäkseen aivan yksin, ellen sitten ole toisten ihmisten seurassa. Haluaisin kysyä, että nukutko riittävästi, siis noin 8 tuntia vuorokaudessa? Unen vähyys voi aiheuttaa monenlaisia psyykkisiä ongelmia, selkeä mieli ei ole mahdollinen jos ei nuku riittävästi. Alkoholi ja muut päihteet ja pillerit myös ehdottomasti sekoittavat tajuntaamme. Et kai käytä mitään sellaisia? Suosittelisin pysymään niistä erossa ellei ole kyse jostain lääkärin määräämistä. Sellaisiin en puutu.

Nimetön B
En juo enkä polta. Nukun riittävästi.

T Hyvä juttu, että olet raitis. Esitän kysymyksiä jotta voisin ymmärtää, mistä on kyse. Koetko, että sinulla on jokin ongelma tai ongelmia? Jos niitä ei suuremmin ole, sittenhän mitään ei tarvitse tehdä. Arkielämäsi näyttää sujuvan. Kuvauksesi siitä, että et ole oma herrasi, että et ole koskaan yksin ja että ajatteluasi hallitaan jostain muualta, vaikuttavat aika omalaatuisilta. Mitä oikein haluat viestiä? Kun kävin läpi tekstejämme löysin paremmin punaisen langan viesteistäsi. Voin sanoa, että noin puolet jäi ensi alkuun ymmärtämättä, koska lauseet olivat epätäydellisiä ja kirjoitusvirheitä oli runsaasti. (Julkaistuissa teksteissä ne on nyt korjattu). Tämän takia en oikein pystynyt ottamaan sinua täysin vakavasti.
Olet selvästi eläytynyt syvästi esoteerisen filosofian opetuksiin ja etsinyt sieltä suuntaa elämääsi, mutta sitten olet luovuttanut jossain vaiheessa. Seuraavia ajatuksia tulee mieleen. Sinulle olisi varmaan hyväksi jos opiskelisit ja tutkisit vähän laajemmin asioita esim. psykologian, filosofian ja eri maailmankatsomusten piirissä. Saisit vähän laajempaa perspektiiviä ja silloin näkisit kaikkien eri oppien aikaan sidonnaisuuden ja suhteellisuuden. Etsimme kenties ehdotonta totuutta, mutta se ei asu missään yhdessä kirjassa eikä opissa. Tietenkin voimme ihan hyvin ajatella myös niin, että emme ole koskaan todella yksin. Onhan esim. uskovillekin Jumala aina läsnä. Kiva kun kävit palstallani. Tarkoitushan on juuri herättää keskustelua ja ajatuksia. Meillä on varmaan useimmilla jokin kaipuu johonkin ehdottomaan, varmaan ja epäilemättömään totuuteen. Ilman epäilyä ja asioiden perinpohjaista tutkimista totuutta ei voi kuitenkaan löytää. Nykyään uskallan jo elää vailla varmuutta, vailla totuuden omistamista. Miksikö epäilen Baileyn kirjojen telepaattista sanelua? Esimerkiksi siksi, että itselläni ei ole koskaan ollut minkäänlaista kokemusta telepatiasta, siis ajatuksen siirrosta kuten se yleensä ymmärretään. Ilmiöstä ei ole vakuuttavia tieteellisiä todisteita. Perimmäinen pyrkimyksesi on varmaankin löytää tarkoitus ja merkitys elämällesi. Sitähän esoteerista kirjoista myös etsit. Voisit myös kysyä ja hahmotella itsenäisesti elämäsi tarkoitusta.

Nimeton B
Näen koko ajan jonkinnäköistä ”sumua” tai pöllyä kuten itse sitä nimitän. Se ei näy oikeastaan muuten, ellei siihen ”kohdista” katsetta. Kun teen niin ja yritän ”tarkentaa”, se on revennyt keskeltä josta pieneltä alueelta näkyy – mikähän sitä nyt kuvaisi oikein – sinertävää energiaa, joka on alati liikkeessä. Kaikki tämä on aivan totta! Ympärillä olevaan en pysty tarkentamaan vaan se näyttää lähinnä sekaiselta liikkeeltä. Oman johtopäätöksen olen tästä vetänyt. Epäilemätön totuus on olemassa.

T Pystymme varmaan useimmat aistimaan tai jopa osittain näkemään sisäisellä silmällä oman energiakehomme, kuten sitä kutsun, ja siinä esiintyviä virtauksia. Tässä ei ole mitään ihmeellistä eikä esoteerista. (Tätä asiaa olen käsitellyt Vihkimysviisaus kirjassanikin). Sellaiseksi yliaistillisen havaitseminen tulee jäämäänkin. Se ei tule kehittymään ulkoisen maailman yliaistiseksi havaitsemiseksi tai toisten ihmisten auran tms. näkemiseksi. Sanot, että et pysty lukemaan kirjoja tällä hetkellä, koska ne voivat saada sinusta yliotteen. En täysin ymmärrä tätä. Pelkäät siis, että jokin ulkopuolinen pyrkii hallitsemaan sinua? Onko sinua lapsuudessa pahasti alistettu, määrätty tai käytetty hyväksi?

Nimetön B
En ole alistettu tai muutakaan. Hierarkia on todella olemassa ja kaikki muutkin asiat joihin itsekin olet joskus uskonut. Ruumis on täydellinen kone, jota sielu ohjaa. Olen nähnyt vilauksia tästä. Sen on keksinyt joku, joka on tehnyt kaiken. SIELUN vetovoima on älytön.

T Huomautus. Jos suhtaudun telepatiaan ja selvänäköön skeptisesti, se ei tarkoita, että hylkään kaiken muunkin esoteeriseen oppiin liittyvän. Toki planeettamme henkinen hierarkia on olemassa silloin kun omaksumme tuon käsitteen ja katselemme sen kautta ihmiskuntaa. Voimme silloin nähdä maailmassa hierarkian edustajia. Onko se sinua hallitseva tekijä siis vain oman sielusi voima, jonka koet tulevan jostain yläpuoleltasi kenties? Nythän on niin että psyykessämme on kaksi aluetta, tahdonalainen ja tahdosta riippumaton puoli. Jos koet, että olet kuullut sielusi kutsun tai että sinulla on jokin kutsumus, miksi taistelet vastaan?

Nimetön B
Taitaa olla sisäpuolinen joka yrittää hallita eikä mikään mikä tulee ulkoa. Joo, todella joku kutsumus varmasti oli / on, mutta kaikki ei ole niin helppoa ja selvää kun puhutaan päätöksistä, jotka tehdään henkisen kehityksen tiellä. Vaikka tässä tuntuu joku päätös helpolta, mutta kun se pitää tehdä, on ihan kuin olisi joku jarru päällä ja se ei onnistukaan noin vain. Nyt on ihan tämän kirjoittelu aikana tullut tunne, ettei koko juttua voi lyödä ”läskiksi” ja varmasti pitää jotenkin osallistua kun se tuntuu olevan mahdollista. TIEDÄN itse millaista on olla jatkuvassa ”valvonnassa” ja tiedän, että tiettyjä totuuksia ei voi kieltää, kun ne on kerran nähnyt. Puhun sinulle kuin vanha tuttu, mutta jotenkin mietin et voin. en tiedä miksi.

T Mielestäni ehkä käsität tuon sielusi kutsun mahdollisesti liikaa esoteerisen kirjatiedon värittämänä ja tulkitsemana. Entäpä jos kuuntelisit itseäsi ihan vaan ilman mitään ennakkokäsityksiä ja –oletuksia? Esoteeriset ja muut kirjat voivat tulkita ja valaista sielunelämäämme, mutta ne eivät ole koko totuus. Emme koskaan voi seurata mitään oppeja, vaan seuraamme aina itseämme, koska itsehän aina päätämme mitkä kirjat otamme vakavasti. Kun muistamme aina tämän, silloin emme vieraannu itsestämme. Viisi vuotta olet taistellut siis. Aikaisemmista viesteistäsi välittyi aika autoritaarinen ja sääntöihin takertuva asenne mielestäni. Ajattelet, että sinua tarkkaillaan ja valvotaan, koska olet ehkä kokelas tai oppilas viisauden polulla, niinhän noissa kirjoissa esitetään. Miten ihmeessä sellainen valvonta muka tapahtuisi? Jonkun mestarin yliaistillisen näkökyvyn kauttako? Ei meitä kukaan valvo. Mietipä asioita tuosta näkökulmasta. Vaikuttaisiko se jotenkin elämänasenteeseesi tai päätöksiisi?

Nimetön
Kirjan otsikkona on mystinen mikroskooppi. Vuosina 1895-1933 englantilaiset meediot C.W Leadbeater ja Annie Besant tekivät atomihiukkasten ominaisuuksia koskevia havaintoja, joihin fyysikot eivät kiinnittäneet huomiota kymmeniin vuosiin, koska leadbeater ja besant eivät suorittaneet tutkimuksiaan laboratoriossa, vaan yliaistillisen havainnoinnin avulla. Jo vuonna 1895 he julkaisivat piirroksia vetyatomista, joka on yksinkertaisin luonnossa esiintyvä atomi. he näkivät atomin läpikuultavana,
munanmuotoisena kappaleena, jonka sisällä oli kuusi pientä pyörivää kappaletta. kunkin pienen kappaleen sisällä oli kolme pienempää sydämenmuotoista hiukkasta. Leadbeater ja Besant nimittivät niitä
”fysikaalisiksi perusatomeiksi” ja heidän väittämän mukaan niitä yhdistivät voimavirrat. Tuolloin tiedemiehet kuvittelivat vetyatomin koostuvan kahdesta hiukkasesta: protoniytimestä ja sitä kiertävästä elektronista. 1920-luvulle tultaessa käsitys oli hiukan muuttunnu. Elektronia pidettiin pikemminkin sähköisesti varautuneena, äärimmäisen arvaamattomasti käyttäytyvänä pallona, kuin kiinteenä kappaleena. Vasta vuonna 1964, jolloin kaksi amerikkalaista fyysikköä päätteli atomiytimen koostuvan pienen pienistä alkeishiukkasista eli kvarkeista, alettiin epäillä että meediot 69 vuoden takasissa väitteissä saattoi olla perää. tarvittiin kuitemkin viellä lisätukimuksia, ennen kun tajuttiin että meediot olivat olleet sittenkin oikeassa. 1980 luvun alkupuolella engalntilainen fysiikan tohtori Stephen M. Philips tajusi ettei leadbeater ja besant voineet ”nähdä” yhtä ainoota erillistä vetyatomia, koska ne esiintyivät aina pareittain, molekyyleinä. philips päätteli, leadbeater ja besant kuvailema läpikuultava pallo oli vetymolekyylin ja kahden elekrtonin kiertorata. kuusi sisempää hiukkasta, jotka meedioiden mukaan muodostivat kaksi kolmiota, olivat ne kolme kvarkkia, joista kahdenatomin keskellä olevat protonit koostuvat. Niiden sisällä olevat kolme”fysikaalista perusatomia” olivat kvarkkia pienempiä hiukkasia: Philips oli vähän aiemmin osallistunnu tutkimuksiin, joiden avulla oli pyritty todistamaan sellaisen olemassaolo. ”Perusatomeja” yhdistivät ”voimaviivat” vastasivat magneettikenttiä, jotka pitävät koossa kvarkkia pienemmät hiukkaset. Jopa Leadbeaterin ja Besantin piirtämät kaaviot ”perusatomejen” keskinäisitä suhteista muistuttavat hämmästyttävässä määrin fyysikkojen laatimia kaavioita kvarkkejen sisäisistä rakenteista. samalla saivat vahvistuksen meedion kuvaukset muiden, vetyä mutkikkaampien atomien rakenteista. Philipsin mielestä Leadbeaterin ja Besantin huomiot olivat kiistaton todiste yliaistillisesta havaitsemisesta. Tuskimpa he ovat keksineet sitä omasta päästään, hän huomautti. Sitten siinä on kuva jonka Besant ja Leadbeater on piirtänny ja kuva tekstinä. Vuonna 1895 teki kaksi englantilaista meediota yliaistillisen havainnoinnin keinoin huomioita fysikaalisista ”perusatomeista” kuten he itse niitä nimittivät ja piirsi niistä alla olevat kuvat. Heidän havaintonsa myönnettiin kuitenkin vasta 1980-luvulla.

T Luin tuota kuvausta siitä kuinka nuo teosofit tutkivat atomien rakennetta ns. selvänäön avulla. Heidän tuloksiaanhan piti tulkita jollain määrätyllä tavalla, jotta se vastasi tiedemiesten myöhempiä löytöjä. Atomejahan ei oikeastaan voida nähdä lainkaan. Niiden rakenteen tuntemus tieteessäkin perustuu havainnoista tehtyihin päätelmiin. En saata ymmärtää, mikä on tuo selvänäkö ja miten sillä ”nähdään”. Luulen, että selvänäkökyky on sama kuin kuvittelukyky. Meillä kaikilla on sellainen. Jos käytämme sitä harkiten, sen tulokset voivat näyttää oikealta tiedolta salatuista asioista. Esim. Steinerin hengentieteessä imaginaatio, kuvittelu, on olennainen askel korkeampaan näkemiseen. Ensin kuvitellaan ja elävöitetään mielessä, sitten annetaan näiden mielikuvien haihtua ja koetaan vain sitä mitä jää jäljelle (inspiraatio ja intuitio). Oikeasti jäljelle ei enää jää mitään, siksipä jatketaan kuvittelua ja näin saavutetaan tietoa korkeammista maailmoista. Mielestäni selvänäkö on huono ja eksyttävä asia jos ajatellaan ihmisen henkistä kehitystä. Ihan muut asiat ovat keskeisiä kehityksellemme, onnellemme ja hyvinvoinnille. Toiseksi aina kun uskomme näitä selvänäkijöitä, asetamme heidät auktoriteetin asemaan ja koemme itse olevamme vielä ”kehittymättömiä”. Emme opi luottamaan itsemme ja omaan järkeemme.

Nimetön
Varmaan atomeilla on jonkun näköinen ulkomuoto ja joku miltä ne näyttää. Ja IHAN varmasti joku todella tietää miltä ne näyttää ja joku joka on kehittynny pystyy tähän tietoon pääsemään käsiksi. Miten selvänäkijä siihen käsiksi päässee sitä en tiedä. Jos avaisit lähettämäni jutun näkisit Leadbeaterin ja Besantin piirtämän Hyvinkin tarkan kuvan. On todella vaikea edes yrittää selittää miten varma asioista olen omien kokemusten pohjalta. Sitä totuutta ei voi mikään horjuttaa. EI MIKÄÄN!! Miten susta on muutamassa vuodessa tullu näin ”skeptinen”? Ei nyt ihan älyttömän montaa vuotta ole kun kuuluit Baileyn yhdistykseen…! Mitä ihmettä. Toki ymmärrän jos joku asia lähtee menee pieleen ja pitää kiinni jostain tietystä ajatuksesta niin sitä ihan varmaan ruokitaan ja tulee jäämään vaan lisää ”jumiin” tähän harhaan. Oletko ajatellu alkaa miettiä asioita taas ”hierarkian” kautta? Kuten itse sitä nimität. Tästäkin olisi monta asiaa sanottavana…! VOIN VAAN VAKUUTTAA SULLE ETTÄ KYLLÄ SIELLÄ OLLAAN!!

T
Nuorempana tutkin hartaudella monia salatieteellisiä ja esoteerisia kirjoja. Olin aina ihmetellyt mikä on tuo selvänäkö ja miten sellaisen voisi mahdollisesti saavuttaa. En osannut juurikaan epäillä sen olemassaoloa, varsinkin kun nämä moraalisesti niin korkealla tasolla olevat teosofit siitä puhuivat. Juuri missään muissa opeissa kuin teosofiaan liittyvissä sitä ei juuri esiintynyt. Sinänsä tämä on jo varsin epäilyttävää. Omasta mielestäni saavutin kerran jo vuosia sitten merkittävän valaistumisen. Silloin kysyin tietysti mitä tietoa se minulle antoi. Selvänäkökykyä siihen ei kuulunut. Yhtäkkiä sitten oivalsin, että mitään selvänäkökykyä ei ole olemassakaan. Kaikki loksahti silloin kohdalleen ja ymmärsin mistä esoteerisessa filosofiassa oikeastaan on kyse. Ns. korkeampi yliaistillinen tieto ei ole mitään muuta kuin määrätynlaista ajattelua ja kuvittelua. Kuka tahansa pystyy siihen. Mitään varmaa, objektiivista ja yleispätevää henkistä tietoa ei ole olemassakaan. Kaikki teosofia perustuu vain kirjoihin, joihin eläydytään ja joiden käsityksiä kehitellään eteenpäin ajattelun ja mielikuvituksen voimalla. Näin ovat tehneet Besant, Leadbeater ja Steiner. Halveksuttavaa on mielestäni se, että tätä ei kerrota avoimesti, vaan petetään ihmisiä väittämällä, että tiedot on saavutettu selvänäön kautta. Tietenkin tyhmä on se, joka uskoo. Ns. selvänäkö on vain määrätynlaista ajattelua ja kuvittelua, missä fyysisen maailman takana vaikuttamassa ”nähdään”, siis kuvitellaan, olevan kaikenlaista, mistä ei oikeasti voi saada mitään varsinaista tietoa. Toivoisin, että olisin väärässä. Mielestäni henkinen maailmankatsomus voi silti olla avartava ja arvokas. Lasta ei kannata heittää pois pesuveden mukana. (Huomautus. Otin tästä ja edellisestä kommentistani suoraan tekstiä Selvää selvänäöstä artikkeliin, joten samaa juttua on näillä sivuilla kahteen kertaan.)