riippumattomuus |

Katkelmia sisäiseltä tieltä 19

Teosofi 5 / 1995

Nykyaikainen henkisyys tarkoittaa kokonaisvaltaista, ihmisen kaikkia keskeisiä puolia koskevaa kehitystä. Sen päämääränä on täysi ihmisyys, ja vielä enemmän – jumaluus ihmisessä.

Ihminen on luomakunnan kruunu, ei vain siksi että hän on älykkäin kaikista lajeista, vaan koska häneen sisältyy avain kosmoksen mysteereihin. Kaikki universumin jumalalliset voimat ja energiat sisältyvät potentiaalisesti ihmiseen.

Henkinen tie on niitä varten, jotka joko rakastavat maailmaa liikaa tai sitten liian vähän.

Okkultismin tielle ei ole olemassa parempaa johdatusta kuin pettymys, inho maailmaa ja elämää kohtaan. Pettymys omia kykyjämme kohtaan on aivan yhtä terveellinen kuin pettymys muita ihmisiä kohtaan.

Henkinen pyrkimys syntyy jumalallisesta tyytymättömyydestä, joka tavoittelee korkeinta, upeinta, suurinta, kauneinta, parasta ja arvokkainta.

Henkeä ei ihmisessä luonnostaan ole. Se on synnytettävä.

Olemuksessamme ei tulisi olla yhtään osaa, joka olisi olemassa jotain muuta kuin henkistä etsintää ja jumalallista tarkoitusta varten. Ei riitä että mielemme ja sydämemme antautuvat, myös ruumiin ja sen pyyteiden on antauduttava.

Täysi totuus vaatii täyttä ja kokonaisvaltaista omistautumista sille. Mikäli olemme puolinaisia, saavutamme vain puolinaisen totuuden.

Henkisen polun seuraaminen vaatii täyttä ja kokonaisvaltaista yritystä. Kaikkien olemuksemme puolien, kehon, mielen ja sielun on osallistuttava siihen. Kaikkien elämämme osa-alueiden täytyy ilmentää keskeistä henkistä pyrkimystämme.

On turhaa hakea ulkopuolelta täyttymystä sisäiseen henkiseen kaipuuseen löytää ylin valo. Se voi toteutua vain sisäisessä elämässä.

Henkisen etsijän motoksi sopii: kaikki mitä kaipaamme ja halajamme on meissä itsessämme.

Henkiselle pyrkimykselle ei ole olemassa parempaa palkintoa kuin kehitys itse.

Kun luovumme ulkonaisen tuen ja opastuksen etsimisestä ja kun lakkaamme jäljittelemästä ketään ulkonaista esikuvaa tämä aivan yllättäen syventää tietoisuutemme tasoa. Havaitsemme, että meissä itsessämme on kaikki se viisaus ja opastus, jota me tarvitsemme.

Mitä vähemmän olemme sidoksissa ulkonaiseen opetukseen, sitä enemmän meidän on nojauduttava omiin sisäisiin voimavaroihimme. Juuri silloin kasvua täytyy tapahtua.

Hengen viljelyyn tarvitaan vapaata aikaa. Turha touhuaminen on sille haitallista.

Henkiselle elämälle on eduksi, että emme ole liikaa kiintyneet ruumiiseemme. Mitä rumempi sen parempi!

Henkiselle elämälle on eduksi, ettei meillä ole liikaa iloja. Sitä enemmän opimme iloitsemaan Jumalassa.

Sisäiselle elämälle on eduksi, ettei meillä ole liikaa velvollisuuksia, täyttääksemme korkeimman velvollisuutemme kulkea aina vain sisäänpäin.

Mietiskely on avautumista, vastaanottavaisuutta, toimintaa, jossa ei ole toimijaa, keskusta.

Omista tyhjät ja joutilaat hetket hiljaisuudelle, jotta täysi tulisi vielä täydemmäksi.

Suojaudu kaikkea epäolennaista vastaan pysyttelemällä jatkuvassa kontemplatiivisessa yhteydessä sieluusi.

Valloita sisäinen jumaluutesi jatkuvalla kärsivällisellä hartaudella, rukouksella ja mietiskelyllä.

Lakkaamaton meditaation harjoittaminen tarkoittaa sitä, että ylläpidämme itsessämme jatkuvaa avoimuutta hengen maailmalle ja jätämme itseemme mahdollisimman suuren tilan olemisen voiman ja mysteerin kokemiselle.

Voimme myös yhdistää toiminnan ja meditoimisen. Suorittaessamme jotain ulkonaista tehtävää voimme pyrkiä säilyttämään kanavan ylös henkiseen perustaan mahdollisimman avoimena ja ylläpitämään mahdollisimman laajaa ja esteetöntä energioiden kiertokulkua olemuksessamme sekä pysyä kuuntelevana ja vastaanottavaisena henkisestä maailmasta saapuville energioille ja viesteille.

Mitä enemmän meditoimme, sitä laajemman ja syvemmän elämän keskus meistä tulee, sitä laajemmaksi kasvaa henkistä elämää vastaanottavan auramme pinta-ala.

Etsijälle sisäinen työ on vähintään yhtä tärkeää kuin ulkonainen työ.

Meidän on helppoa kestää kärsivällisesti sekä ulkonaiset että sisäiset vastoinkäymisemme tietäessämme, että se lisää henkemme voimaa ja vakautta.

Kun kieltäydymme vastaamasta epätoivottaviin asioihin tunteellisesti tämä muuntaa ja nostaa alempaa luontoamme korkeammaksi.

Uhrauksen laki pätee. Mitä suurempi on uhri, sitä suurempi on myös palkinto, jonka saamme osaksemme henkisenä rikkautena.

Valinta ja uhraus liittyvät aina toisiinsa. Kun valitsemme jotain arvokasta, joudumme samalla uhraamaan jotain vähemmän arvokasta.

Voimakkaampi, henkisempi tietoisuus syntyy vain hellittäessämme otteemme alemmista aineellisista pyyteistämme ja pyrkimyksistämme.

Uhrausten yhteydessä voimme uskoa, että asiat, joista luovumme alemmilla tasoilla, tulevat jossain muodossa osaksemme elämän korkeammilla tasoilla.

Vain tieto, jonka lunastamme sydänverellämme, voi muuttua viisauden viiniksi.

Yksipuolinen rakkaus aineelliseen merkitsee, että ihminen kieltäytyy kulkemasta kehityksen polkua ylöspäin.

Ihminen, joka ei pysty irtautumaan maasta, sotii omaansa ja kaikkea kehitystä vastaan.

Voi ihmistä, jolla on vain maallisia unelmia mutta ei yhtään henkistä!

Usein ihmisten alun perin henkiset tarpeet vääristyvät ja ne saavat jonkin aineellisen muodon.

Nykyaikana olemme likipitäen vapautuneet yhteiskunnallisesta orjuudesta, mutta emme vielä alemman luontomme orjuudesta.

Ihmisyyden suurinta prostituutiota on mielen ja hengen voimien käyttäminen itsekkäiden, materialististen pyyteiden palvelukseen.

Jos ihmiset käyttäisivät henkiseen elämään kaiken sen energian, joka kuluu rikkauksien tavoittelemiseen, niin kuinka rikkaita he olisivatkaan!

Maalliset valtarakenteet katoavat. Taivaan valta pysyy. Kumpaa siis palvelet?

LOPPU

Katkelmia sisäiseltä tieltä 13

Teosofi 6 1993

Mitä on ihminen? Emme voi määritellä ihmistä ja sanoa mihin hänen rajansa ulottuvat, sillä hän on kaikkeus itse henkisine hierarkioineen.

Kun kaikki tiet näyttävät olevan tukossa, käänny ympäri ja kolkuta sisimpäsi ovea!

Henkinen tie on seikkailu, joka on koettava, mahdollisuus johon on tartuttava – silloin kun haluamme elämältä jotain enemmän.

Totuuden etsijän tulee olla täydellisen riippumaton ja itseensä nojaava. Vain suora suhde totuuden lähteeseen voi paljastaa hänelle totuuden.

Henkiset aatteet ja ihanteet ovat vain omahyväisyytemme naamio niin kauan kuin emme kulje luopumusten, kieltäymysten ja palvelun tietä.

Ihminen on kerjäläinen maailmassa siihen asti kunnes hän löytää Jumalan tai korkeamman voiman ja voittaa maailman vetovoiman.

Sielu on mieltä korkeampi, vapaampi, autuaampi ja jumalallisempi taso.

Sielu, kätkettynä ja keskenkasvuisenakin, on ainoa ihmisessä oleva valaiseva, puhdas, turmeltumaton ja aito henkinen olemus. Se juuri on oppaamme tiellä.

Mielen on lähes mahdotonta olla suorassa suhteessa todellisuuteen. Se värittää aina kaiken oman laatunsa mukaisesti. Teosofisessa kirjassa Hiljaisuuden ääni onkin sanottu: ”Mieli on suuri todellisuuden tappaja. Oppilas tapakoon tappajan”.

Vaikka meditaatio viekin meidät mielen tuolle puolen, se samalla myös laajentaa ja rikastuttaa mielemme toimintaa salaperäisesti.

Yksilöllisen mielemme takaa ja sisältä voimme löytää jumalallisen mielen ja sen suuremman älykkyyden ja voiman.

Puolueeton tarkkaaminen ja meditatiivinen hiljaisuus hävittävät vähitellen egon ja keinotekoisen minärakennelman.

Kun persoonallinen minä on syrjäytetty, sisäisen itsen läsnäolo on täyttä.

On turhaa puhua ihmisille joogasta tai meditaatiosta ennen kuin heissä syntyy aitoa henkistä janoa, ennen kuin heistä tulee todellisia etsijöitä ja ennen kuin he ovat valmiit luopumaan materialistisista käsityksistään, itsekeskeisistä asenteistaan ja tunnustamaan henkiset arvot.

On turha puhua ihmisille henkisyydestä ennen kuin heille kehittyy aitoja henkisiä tarpeita kuten tarkoituksen tarve, kauneuden tarve ja hiljaisuuden kokemisen ja pyhän tuntemisen tarpeet.

Sisäisellä tiellä ihmisen kaikki keskeiset psyykkiset ja henkiset voimat ja voimavarat kehittyvät, ihanteellisessa tapauksessa mahdollisimman tasapuolisesti: rakkauden voima, tahdon voima, äly ja intuitio. Sielun vaikutusvalta persoonallisuuteen kasvaa. Tämän myötä myös kaikki persoonallisuuden kyvyt saavat lisää pontta.

Henkisen pyrkimyksen hedelmiä ovat suurempi elinvoimaisuus, värähtelytason kohoaminen, keskittymiskyvyn paraneminen, suuremmat sympatian ja rakkauden voimat, luovan älykkyyden kehittyminen, oivalluskyvyn parantuminen sekä lisääntyvät mystisen yhteyden kokemukset.

Henkinen elämä voi olla mystisen ykseyden tavoittelemista. Vain avautumalla sisäisesti ja suoran kokemuksen kautta voimme oppia tuntemaan mitä sellainen itämaistenkin uskontojen lupaama mystinen ykseys voisi tarkoittaa.

Henkisessä tietoisuudessa voimme kokea olevamme syvässä yhteydessä kaikkeen aistimaamme ja kohtaamaamme ja sisäisen avaruuden kautta näkymättömän maailman asioihin.

Sitä mukaa kun auramme pyrkimyksen, meditaation ja palvelun tuloksena puhdistuu ja laajenee, alamme tuntea ja kokea maailmaa aivan uusista ulottuvuuksista käsin.

Mietiskelyn kautta voimme tuntea näkyvän maailman takana olevan henkisen maailman.

Mietiskelyn kautta voimme tulla välikappaleeksi, jonka kautta jumalallinen valo, rakkaus ja tahto virtaavat maailmaan.

Yksin ollessamme voimme olla syvimmin tietoisia itsestämme sieluina, puhtaana, persoonattomana tietoisuutena.

Sisäinen muuntuminen ja henkistyminen tapahtuvat parhaiten yksinäisyydessä. Silloin voimme olla suorassa syvässä suhteessa henkiseen lähteeseemme ja vastaanottaa täydesti siitä laskeutuvia puhdistavia, muuntavia, lunastavia ja valaisevia energioita.

Yksinäisyydessä tietoisuus voi helpoiten suuntautua sisäänpäin, koska läsnä ei ole mitään, johon se välttämättä voisi tai haluaisi kiinnittyä.

Täysi ja varaukseton yksin oleminen hävittää egon, ja samalla häviää siihen helposti liittyvä yksinäisyyden tunne.

Kun kykenemme olemaan täydesti ja varauksettomasti yksin, kykenemme olemaan myös täydesti ja varauksettomasti yhdessä.

Yksin oleminen kasvattaa meitä voimassa ja rakkaudessa jotta voisimme olla syvemmin ja täydemmin yhdessä.

Usein fyysinen yhteys erottaa ja erossa olo yhdistää meidät vaikka kuvittelemmekin päinvastaista.

Rakkaus ja myötätunto ilman kiintymystä ja pyyteitä heräävät universaalin rakkauden koskettaessa meitä.

Toinen ihminen voidaan aidosti kohdata siinä hiljaisuudessa, jonka täyttää sielumme säteilevä läsnäolo.

Persoonallinen minä rakastaa aina joitakin ihmisiä ja toisia taas ei. Henkinen minä taas voi rakastaa kaikkia tasapuolisesti.

Henkisellä tiellä rajoittunut ja takertuva rakkaus muuttuu rajoittumattomaksi rakkaudeksi.

Ihmisten väliset suhteet, joissa kiintymykset, pyyteet ja itsekkyys hallitsevat, eivät jätä toiselle ihmiselle sijaa olla oma itsensä. Pyyteetön sielullinen suhde sen sijaan antaa toiselle täydellisen vapauden ja riippumattomuuden.

Lähimmäisen rakkaus ei ole vain sitä, että autamme heitä heidän henkilökohtaisten tarpeidensa tyydyttämisessä. Se on yhtä usein myös sitä, että opetamme heitä jalostamaan niitä.

Ymmärtäkäämme itsemme ajattomana tietoisuutena, joka ei ole milloinkaan syntynyt ja joka ei milloinkaan kuole.

Kaikki ylimääräinen huomio tulevaisuuttamme tai menneisyyttämme kohtaan vähentää tietoisuutemme uudistavaa läsnäoloa ja luovaa voimaa nykyisyydessä.

Meidän on ylitettävä aineellinen ja aistittava ja saavutettava henkinen ja transkendentti. Sitten voimme kokea henkisen ja aineellisen yhtenä jakamattomana kokonaisuutena.

Mitä enemmän henkisen opettajan ympärillä on tietämättömyyttä, sitä vähimmin avuin hän voi saada arvostusta ja seuraajia.

Viisaimman henkisen opettajan luokse oppilaat eivät enää palaa.

Viisaan mielentyyneyttä ei voi järkyttää mikään sisäinen tai ulkoinen asia. Mikäli näin tapahtuisi, se merkitsisi, ettei hän eläisi perimmäisessä todellisuudessa, vaan edelleen ilmiömaailmassa.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 3

Teosofi 3 91

Sisäinen avautuminen on luonnollinen ihme. Sen kautta alkaa ymmärtää, että kaikki kehitys on samanlaista suurta ihmettä. Vakuutumme siitä, että kaiken kehityksen alkuperä on yliaistillisissa luonnon ja hengen voimissa. Kaikissa ilmiöissä alamme aavistaa niiden näkymätöntä alkusyytä.

Meditaatio lähtee käyntiin rakkaudesta Jumalaa ja näkymätöntä kohtaan. Tunteeton ja kylmä keskittyminen ei saa sielua avartumaan kohti henkisiä maailmoja.

Meditaatiossa ihmisen kaikki voimat ovat toiminnassa, sekä tiedostetut että tiedostamattomat, avoimet ja kätketyt energiat.

Meditaatio elvyttää ja antaa valmiuksia, toiminta vakiinnuttaa tulokset.

Onni ei perustu pelkästään harmoniaan, vaan myös muutoksiin ja ristiriitoihin.

Luovuuden, alati uudistuvan elämän tie ei voi olla suoraviivainen.

Eikö kaikkien henkisellä tiellä kohtaamiemme vastusten ja esteiden tarkoituksena ole vain saada meidät lujemmin etsimään sisäistä valoa?

Ihminen ei ole koskaan valmis, hän on aina tulemisen tilassa.

Ihminen luo ja rakentaa itseään. Hän on sekä työntekijä, työväline että työn kohde.

Itsekkyys rajoittaa ja kaventaa ihmistä. Mitä enemmän ihminen tavoittelee vain omaa etuaan, sitä köyhemmäksi muuttuu hänen sisäinen elämänsä. Epäitsekkyys taas avartaa ihmisen sielua. Raja itsen ja muiden välillä kuroutuu umpeen. Takertuminen itsekkyyteen johtuu pelosta, luullaan että sielu on riippuvainen pyyteistä ja niiden täyttämisestä.

Kun ihminen on hyvä, hän tajuaa myös maailman hyväksi. Hän on silloin lähellä Jumalaa ja voi havaita hänet. Jos ihminen on paha, hän on silloin kaukana todesta, hyvästä ja kauniista. Hän ei voi uskoa niiden olemassaoloon, koska hänellä ei ole aistia niiden havaitsemiseen.

Todellisuuden loppuun asti käsittäminen edellyttää itsensä tuntemista. Muutoin näkee maailman vain oman rakenteensa lävitse. Itsensä tunteminen on kuitenkin vaikeaa.

Filosofian ihanne nähdä ja kuvata todellisuutta kuten se on itsessään, ilman inhimillisen tajunnan vääristymiä ja rajoituksia, voi käytännössä tarkoittaa vain henkistä kasvuprosessia, jossa ihminen vapautuu itsekeskeisistä suhteistaan maailmaan.

Siinä määrin kuin ihmisessä itsessään on universaalisuutta, hän voi tiedostaa maailman universaaleja puolia.

Itsekasvatus on ehdottoman tärkeää. Se kehittää energialle hienostuneemmat käyttömuodot. Sisäisen elämän myötä vapautunut energia kuluu silloin viisaaseen toimintaan. Jos jalostumattomana saisimme käyttöömme korkeampaa energiaa, kuluttaisimme sen itsekkäästi.

Joogassa alemman persoonallisuuden on hiljennyttävä ja kaikkien pyyteiden, jopa valaistumisen pyyteenkin, on vaiettava. Ihmisen on ponnisteltava, mutta samalla hänen on nöyränä odotettava.

Onnellisuus on suurelta osin sisäinen, tahdosta riippumaton tila. Tietoisuus saa silloin voimaa itsestään eikä se ole riippuvainen mistään ulkopuolisesta.

Ulkoinen sopusointu ja harmonia elämäntavassa edesauttavat saavuttamaan sisäistä harmoniaa mietiskelyssä.

Ihminen on itselleen salaisuus, jooga on avain. Se vie häntä kohti tietoa. Mutta tuo tieto on vihkimyksen oven takana, joka täytyy ensin osata aukaista.

Ihminen on kuin koko maailmankaikkeutta käsittelevä kirja. Se täytyy vain avata ja sitä on opittava lukemaan. Osaan sisältyy kokonaisuus. Universaali ilmenee yksilössä. Kuten alhaalla, niin myös ylhäällä.

Henkisellä tiellä tulemme pimeydestä valoon, mutta se johdattaakin meidät syvyyteen.

On tärkeää uskoa joogatiehen ja korkeampiin voimiin. Ilman luottamusta meditaatio on mahdotonta. Luottamuksen korkein ilmaus on: ”tapahtukoon sinun tahtosi”.

Mystikon tehtävänä on vaalia vastaanottimensa puhtautta ja tuoda henkinen energia alas näkyvään maailmaan.

Maailma on hyvin paradoksaalinen paikka. Paradoksi syntyy näkyvän maailman ja vain aavistetun, näkymättömän välisestä suhteesta. Jos alamme kuunnella näkymätöntä, eikö ole vaarana, että joudumme haaksirikkoon, putoamme tyhjyyteen?

Maallisessa elämässä työmme perustuu varmoihin käsityksiin toimintamme tuloksista ja maailman laeista. Uskonnollisuus taas on tuntemattoman tavoittelua, vain aavistetun etsimistä.

Aitoon uskontoon sisältyy pyrkimys transkendenssiin ja ihmisen rajojen ylittämiseen. Siihen ihminen on kuitenkin vielä usein liian pelokas ja maalliseen takertunut. Hauraan sielun täytyy vielä kypsyä ennen kuin se voi kohdata perimmäisen todellisuuden.

Tiedostaessamme mistä aineksista olemme tehdyt, häviää kaikki tekopyhyys.

Mitä on kärsimys? Se on unitila. Henki ei silloin valaise riittävästi ja puhtaalla energiallaan tyydytä ihmistä sisäisesti.

Valaistuminen on hereilläoloa, valppautta, itsetietoisuutta.

Kun henki ei valaise, silloin ihmisen alempi luonto saa helposti vallan. Hän uskoo silloin kaiken arvokkaan löytyvän ulkopuoleltaan, aistien kohteista.

Paheellinen elämä, juoppous, rikollisuus, ahneus ja itsekkyys ovat unitilaa.

Kun henkinen persoonallisuus ottaa meissä herruuden vietit hellittävät, tunteet tasapainottuvat ja keskittyminen tulee helpommaksi.

Elääkseen onnellisena ihmisen tulee löytää ilo itsestään. Hänen tulee rakentaa itselleen välineet vastaanottaa taivaallista leipää, Jumalan ehtymätöntä iloa ja rakkautta.

Kuinka paljon olemme rakastaneet, eikö se ole moraalisen ja henkisen kehityksemme mitta?

Viisas antaa rakkauden virrata lävitseen kohti toisia, siksi se yhä uudelleen palaa hänen luokseen. Suuri sielu on valmis antamaan, siksi häneltä ei koskaan puutu mitään.

Maailma voi näyttää kylmältä ja rakkaudettomalta paikalta. Se on sitä vain silloin kun meillä ei ole uskoa itseemme eikä halua antaa.

Ilman suoraa ja rehellistä suhdetta itseemme ei voi olla suoraa ja rehellistä suhdetta toisiin.

Auktoriteettiin nojautuen ihminen ei voi koskaan löytää elämänsä luovaa keskusta. Mikäli toiminta ei kumpua syvältä meistä, sillä ei ole mitään sielua kasvattavaa voimaa.

Jooga on paluuta harmoniaan. Tie kulkee kieltäymysten kautta alkutilaan, alkuharmoniaan. Löytääksemme korkeamman itsemme, meidän on uhrattava alempi persoonallisuutemme. Todellisuudessa kaikki kehitys on kuitenkin antaumuksen ja itsensä myöntämisen virrassa etenevää Jumalan lähestymistä.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 8

Teosofi 1 1993

Fyysisen, näkyvän ruumiin rinnalla asuu näkymätön, hieno, ylifyysinen ruumis. Tämä hieno olemus on todellinen meditoiva olemuksemme, joka on osa universaalia maailman-sielua.

Syvällä meditaatiolla ei ole paljoakaan tekemistä persoonallisuutemme kanssa. Siinä salainen hieno olemuksemme kommunikoi kaikkiallisen elämän ja tietoisuuden kanssa.

Kun ulkoinen olemuksemme vaikenee aloittaa sisäinen olemuksemme salaisen elämänsä jossa se avautuu kohti korkeuksia.

Meditaation eräänä tehtävänä on luoda sisällemme tyhjä tila, joka magneetin tavoin vetää puoleensa henkisiä voimia.

Irrottaessamme itsemme kaikesta, joka sitoo meidät mentaaliseen, vitaaliseen ja fyysiseen tasoon, olemuksessamme alkaa vaikuttaa luonnollinen vetovoima ylöspäin kohti henkeä ja Jumalaa.

Sisäinen elämä voi kasvaa onnen ja tyydytyksen lähteeksi kun olemme noudattaneet Valoa tielle kirjan kehotusta ”tapa kunnianhimo”. Se saa silloin sille kuuluvan itsetarkoituksellisen aseman, joka sillä kukoistaakseen tulisi olla.

Meditaatiossa tietoisuuden keskipiste siirtyy egon ja persoonallisuuden alueelta kohti universaalia ja egotonta tietoisuutta.

Inhimillinen mieli on rajallinen eikä se kykene käsittämään henkistä ja metafyysistä todellisuutta. Henkisillä alueilla vain välitön ja suora kokemus on pätevä tiedon lähde.

Usko on syvempi voima kuin tahto. Tahto koskee sitä, mikä on välitöntä ja käytännöllistä. Usko taas yhdistää meidät transkendenssiin, perimmäisten ideaalien ja totuuksien maailmaan.

Kiintymättömyyden tulisi olla kokonaisvaltainen elämänasenne, hengen perustavin suunta ja motiivi, ei vain jotain, jonka avulla pakenemme elämän epämiellyttäviä puolia. Kiintymättömyyttä tulisi ylläpitää kaikissa sisäisissä tiloissa ja ulkonaisissa olosuhteissa.

Älyllinen, eettinen ja esteettinen kasvatus herättävät tietoisuutemme keskeiset voimat. Ne eivät kuitenkaan kykene kokonaan henkistämään ihmistä, vaan hän jää puolittain henkiseksi ja puolittain epähenkiseksi olennoksi. Vasta meditatiivinen itsekasvatus voi paljastaa henkisen ja jumalallisen luontomme kokonaisuudessaan ja nostaa pintaan kaikki uinuvat voimamme.

Elää omaa elämäänsä ja kulkea omaa tietään, matkimatta ja jäljittelemättä ketään, vain tämä voi olla sisäisen luontomme paljastumista.

Löydettyämme oman tiemme elämän ulkonaisilla tapahtumilla ei ole meille sen enempää suotuisaa kuin epäsuotuisaakaan vaikutusta.

Meditaatio ei ole jotain, jota harjoitamme saavuttaaksemme tietyn kehitysvaiheen ja jättääksemme sen sitten. Tämä ajatus on harhaanjohtava. Se on luonnollinen osa henkistä elämää sen kaikilla asteilla.

Vakava henkinen etsijä pitää mielensä aina jännitettynä kohti korkeinta.

Oikeata polkua kykenee kulkemaan vain se, joka on tullut henkisesti aikuiseksi ja joka kykenee seisomaan omilla jaloillaan ja ratkaisemaan omat ongelmansa. Ne, jotka ovat vielä henkisesti lapsia, jotka eivät ole vielä tavoittaneet omaa sisäistä viisauden lähdettään, ovat auttamattomasti riippuvaisia ulkonaisesta tiedosta ja siten hyvin helposti sokeiden ja manipuloivien henkisten opettajien hämättävissä ja petettävissä.

Henkisellä polulla ei ole äärirajaa tai päätepistettä. Se avaa loputtoman kehityksen perspektiivin. Ei ole olemassa rajoja energian muuntumiselle, käyttövälineidemme hienostumiselle tai mielemme avautumiselle kohti kirkkauksia.

Vapaus asuu persoonattomassa elämänasenteessa, joka katselee kaikkia asioita puolueettomasti, sielun alkuperäisen vapauden ja itseriittoisuuden tunnossa.

Sitä mukaa kun aito sielullinen olemus saa meissä vallan, lämpö, rakkaus ja sympatia heräävät meissä yhä helpommin monenlaisissa elämän tilanteissa ja kohtaamisissa.

Luopuessamme itsekeskeisistä pyyteistämme lahjoittaa universaali sielu meille rikkautensa. Persoonallisuus ei kuitenkaan saa niitä omistukseensa, jotta se itsekkäällä tavalla niistä nauttisi, vaan sielu ikäänkuin sulattaa persoonallisuuden itseensä. Tässä salaisessa alkemiassa pyyteiden tuli jalostuu lempeydeksi ja rakkaudeksi, jonka läpäisee Kristus-tietoisuuden kirkkaus.

Kun persoonallisuuden itsekäs omistamisenhalu katoaa, ilon lähteinä eivät silloin toimi niinkään aineelliset asiat ja aistikokemus, vaan kaikki ilo kumpuaa sielun itseriittoisesta elämästä.

Kuolemattomuus ei merkitse persoonallisen elämämme jatkuvuutta, vaan se on kohoamista persoonallisuuden käsitteen yläpuolelle ajatuksissa ja elämässä.

Kuolemattomuus voidaan saavuttaa vain siinä määrin kun luovumme persoonallisuuden elämästä, lakkaamme samastumasta siihen ja osallistumme universaalin elämän sykliseen ilmentymiseen.

Meditaatio on olennaisesti luopumista, luopumista aineellisesta ja tunnetusta ja etenemistä kohti tuntematonta ja henkistä todellisuutta.

Onni, joka perustuu suhteeseen johonkin ulkonaiseen asiaan, ei ole kestävää vaan katoavaista. Siinä määrin kuin suuresti kärsimme tai iloitsemme jostain ulkonaisesta asiasta, emme ole vielä oppineet nojautumaan sisäisiin lähteisiimme ja saavuttamaan jumalallista tyyneyttä.

Tyhjyys, johon välillä saavumme, johtuu siitä, että sisimmässämme olemme tehneet tilaa hengen korkeammille ilmennyksille, joita meidän on vielä hetken aikaa odotettava.

Turvaa sisäiseen, älä ulkoiseen opettajaan.

Ilman kieltäymyksiä tai kärsimyksiä ei liene milloinkaan saavutettu mitään suurta, tai edes keskinkertaista.

Hiljaisuuden ja vaitiolon merkitys on siinä, että sillä tavoin puhdistamme mentaalista olemustamme ja vapaudumme siitä pyydeluonnosta, joka liittyy mentaaliseen substanssiin. Hiljaisuuden ja harkitun vähäpuheisuuden kautta voimme rakentaa korkeampaa intuitiivista mieltämme.

Riippumaton etsijä

”Henkinen elämä ei voi perustua juuri mihinkään ulkopuoleltamme tuleviin opetuksiin ja neuvoihin. Jokaisen on löydettävä opastaja omasta itsestään.” (Sisäinen tie, 8)

Henkinen polku avautuu kun yksilö noudattaa sisäistä johdatusta, seuraa sisäistä mestariaan ja etsii ja toteuttaa syvintä kutsumustaan.

Etsijän pitää elää rohkeasti ja omaehtoisesti ja luottaa elämän voiman viisauteen sisällään. Hänen tulee tunnistaa aito olemuksensa ja elää sen mukaisesti.

”Sisäisellä tiellä oppilas vapautuu yhä enemmän maailman paineista ja odotuksista, ulkoapäin luoduista elämänarvoista ja yhteiskunnan sovinnaisuuksista. Hänestä tulee yhä enemmän sisältä päin ohjautuva.” (Vihkimysviisaus, 33)

Henkinen elämä on luonnollista ja luonnonmukaista ihmisen sisäisen olemuksen mukaista elämää. Se perustuu ihmisen sisäisten kehityksen lakien tiedostamiseen ja seuraamiseen.

Viisauden polun kulkemiseen tarvitaan horjumatonta itseluottamusta. Tämä tarkoittaa luottamusta sekä sisäistä jumaluutta että persoonallista minäämme kohtaan. Meidän on tukeuduttava jumalallisen sielumme viisauteen ja opastukseen ja kehitettävä myös omaa arvostelukykyämme ja omaa tahdonvoimaamme.

Ajatella kaavan, mallin tai perinteen mukaan tarkoittaa, että ei ajattele ollenkaan.

Voimme kuuliaisesti seurata jotain henkistä perinnettä ja noudattaa tarkasti jonkin kirjan tai gurun opetuksia, mutta johtaako se vapauteen vai itsestä vieraantumiseen? Säännöt ja ohjeet antavat turvallisuutta. Meidän pitää kuitenkin itse arvioida asioita ja tietää mikä meille on hyväksi.

Uuden ajan oppilaan tulee oppia tiedostamaan itseään, ymmärtämään itseään, kuuntelemaan itseään ja johtamaan itseään. Ulkoapäin tuodun opetuksen kautta tämä ei koskaan onnistu.

”Henkiseen elämään ei tarvita juurikaan vahvoja uskomuksia. Vaaditaan vain luottamusta elämään ja kehitystämme tukeviin älykkäisiin voimiin, energioihin ja lakeihin. Tämä onkin meille yleensä sisäsyntyistä.” (Sisäinen tie, 8)