Jumala |

Keskustelu 4

TIMO Keskustelut olivat kiintoisia. Etsivän ihmisen kuten sinun kanssasi tulee esiin aika mielenkiintoisia aiheita.

LF Itse etsin kyllä lisää, mutta koen löytäneeni jo aika paljon. Oli kiva jutella, sillä kaikesta huolimatta tuntui, että pystyin olemaan kristitty, vaikka juttelimme muistakin vaikutteista. Dialogi on tärkeää juu.

TIMO Minulle eräs tärkeä motiivi on yrittää mahdollisimman pitkälle ymmärtää sitä miten ja minkä lakien mukaan maailma toimii ihminen mukaan lukien. Uskonnoissa se ei ole aina välttämättä tärkein tehtävä, vaikka myös ne pyrkivät siihen jossain määrin.

LF Se vaan, että uskon kautta pystyy ymmärtämään todella tärkeitä asioita todellisuudesta mihin ei muuten kykenisi. Ne eivät ole vastakohdat.

TIMO En minäkään kuvittele esim. eri tieteiden, filosofian ja oman ajatteluni kautta ymmärtäväni aivan kaikkia asioita. Tiedän suunnilleen mitä voin tietää varmasti ja mitä en voi tietää. Uskomattomia mysteereitä on elämässä joka puolella. Jos mysteereille ja käsittämättömille asioille annetaan selitykseksi Jumala, selittääkö se mitään? Itse kartan ainakin sitä, että annan joillekin luonnollisille asioille kuten vaikka joillekin mystisille kokemuksille yliluonnollista tulkintaa. Kokemukset eivät riipu jostain persoonallisen Jumalan armosta tms.. Joo kyllä monet ajattelevat juuri niin että usko ja tiede ym. voivat täydentää toisiaan. Fundamentalistinen Raamatun tulkinta on kyllä ristiriidassa tieteen kanssa.

LF Olen pahoillani, mutta en enää voi keskustella kanssasi new age-asioista, koska minun tulee saada mahdollisimman vähän niitä vaikutteita, enkä usko, että ne ovat sinullekaan hyväksi. Viime keväänä yritin selvittää juurikin sitä, millä logiikalla tämä kaikki toimii. Ei pidä leikkiä tulella. Siitä eksytyksestä pysyn erossa. Luulen, että todellisuuden toimintatapa vaihtelee sen mukaan, mihin luotat. Jumalan yhteyteen ja toimintaan löytyy ymmärrystä rukouksen kautta. Muista, sinuakin rakastetaan. Et ole yksin, vaan Jumala rakastaa sinua oikeasti. Älä luulekaan, että sinut olisi unohdettu, hyljätty, sillä se on se mitä paholainen yrittää saada sinut uskomaan. Sinua rakastetaan! Siunattua joulua!

TIMO Ei ole pakko keskustella new age asioista. Näkemyksesi, että ne eivät ole minullekaan hyväksi, oli vähän ärsyttävä. Miten voit sanoa mikä on minulle hyväksi? Oletko rakastunut minuun vai esititkö vain sen usein kuullun latteuden että Jumala rakastaa minua? Minun Jumalani toki rakastaa kaikkia maan päällä ja aurinkokunnassa eläviä olentoja lämpöä, valoa ja elämän voimaa välittävän auringon tavoin. Tällainen Jumala käsite on ainakin empiirisesti todistettavissa. Kirjoitat ”Viime keväänä yritin selvittää juurikin sitä, millä logiikalla tämä kaikki toimii. Ei pidä leikkiä tulella”. Kaikki tieteellinen sivistys ja mm. korkeakouluopinnot tähtäävät elämän ja todellisuuden ymmärtämiseen. Onko se siis jotain ”paholaisen” juonia tai eksytystä? Mielestäni tämä pyrkimys ymmärtämiseen on kyllä huomattavasti tärkeämpää kuin usko.

LF Tarkoitin, että tiede ei voi selittää kaikista syvimmin ja että on korkeampaa viisautta, niin kuin Jumalan ilmoitus Raamatun välityksellä ja Sanan eläminen todeksi. Jumalayhteydessä ihminen voi saada korkeampaa tietoa. Tämän maailman viisaus ei ole sitä kaikkein ylintä, vaan Hengessä ymmärretty viisaus, mitä maailma kutsuu ”hullutukseksi”, joka kirkastuu ihmiselle uskon kautta. Tästä Paavalin ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille 1:17-2:16.. Korotin tuota, että Jumala rakastaa sinua, koska kliseisyydessään se on niin totta kuin voi olla. Puhuit siitä, että olet ollut yksinäinen. Halusin muistuttaa, ettei syytä huoleen, koska et ole yksin… Jumalan rakkaudellisuuden kokeminen ja ymmärtäminen on elämän suurimpia mysteerejä, joka ei tyhjenny mihinkään. Siitä riittää ammennettavaa ikuisiksi ajoiksi.

TIMO Tieteen kannattajat katsovat että tiede on paras maailmankatsomuksen perusta. Tiede kehittyy eikä se vielä kykene selittämään kaikkea. Maailmankaikkeus on liian suuri, monimutkainen ja ihmeellinen paikka, että tiede voisi sitä täysin ymmärtää. Uskovat uskovat ilmoituksen ylivertaisuuteen, hindut Upanisadeihin ja Vedoihin, muslimit Koraaniin ja kristityt Raamattuun. Useimmat ihmiset ottavat maailmankuvaansa aineksia tieteestä, uskonnosta ja filosofiasta yms.. ”Jumalayhteydessä ihminen voi saada korkeampaa tietoa.” Kuinka pukisit tuon tiedon sanoiksi? Ja miten jumalayhteys määritellään? Eri ihmiset varmasti kokevat ja määrittelevät sen omalla tavallaan. En usko, että on kahta eri viisautta, tämän maailman viisautta ja henkistä viisautta. Todella viisas ihminen osaa yhdistää ne. Usko absurdeihin opinkappaleisiin, kuten ruumiin ylösnousemukseen, voi todella olla hulluutta ja jäädäkin sellaiseksi, mielestäni. Se on muuten yksi kirkollisen uskon keskeinen oppi. Avarammin ajatteleva voi tulkita Raamatun kertomuksia myyteiksi ja vertauskuviksi. Miksi ajattelet, että voisin ymmärtää Jumalan rakkauden väärin? Minulla on suora ja autenttinen kokemus elämän realiteeteista ja myös tästä Jumalan, jumaluuden tai maailmankaikkeuden rakkaudesta. Onko sille olemassa jokin oikea ja väärä tulkinta? Itse katson, että monien uskonnollisten ryhmien tulkinta Jumalan rakkaudesta on kapea ja vääristynyt, koska he ajattelevat olevansa jossain erityisessä asemassa toisten yläpuolella. Tätä rakkautta en ole epäillyt. Yhteys jumaluuteen tai Jumalaan ei mielestäni ole ratkaisu tai lääke yksinäisyyteen. Toiset ihmiset ovat vastaus inhimillisiin tarpeisiin.

Vuodelta 2008

Keskustelu 1.5

TIMO Itselleni riittää monissa kysymyksissä se, että en tiedä asianlaitaa varmuudella tai että mikään muukaaan taho ei tiedä kaikkea. Miksi pitäisi uskoa johonkin mistä ei ole varmaa tietoa? En tiedä mikä oli elämän alku eikä sitä tiedä varmaan kukaan mukaan tällä planeetalla. Entäpä harmaakarhu ja jääkarhu? Ehkä ne olivat ennen sama laji mutta muuntuivat eri olosuhteissa eri lajeiksi.

NIMETÖN Lajien muuttumisesta vielä sen verran, että se edellyttää välttämättä jonkin mekanismin. Ei mikään muutu toiseksi ilman syytä eli jotain ulkoista tekijää. Mopo ei muutu autoksi, vaikka odottaisit miljoona vuotta. Sama pätee eläimiin ja kasveihin. Ja kuten sanoin, ainoa tieteen tuntema mekanismi on mutaatio. Ellei niitä tapahdu, ei tapahdu muuttumista, vaikka olosuhteet muuttuisivat. Tiede on tutkinut näitä mutaatioita mm. nopeasti lisääntyvillä banaanikärpäsillä ja bakteereilla jo ainakin sata vuotta, mutta yhtään todistettua lajin muuttumista toiseksi ei ole havaittu. Rotuja ja alalajeja syntyy, mutta kärpäset pysyvät kärpäsinä ja bakteerit bakteereina. Harmaakarhu ja jääkarhu kuuluvat karhujen sukuun, eikä minusta ole mitään outoa siinä, että ne voivat muuntua olosuhteiden mukaan. Sitä sanotaan ns. mikroevoluutioksi, minkä oikeampi nimitys mielestäni olisi muuntelu. Karhusta ei kuitenkaan tule koiraa tai kissaa, vaan ne pysyvät karhuina.
Tässä tulee tietysti kyseeseen myös lajin määrittely. Mikä on laji? Tieteellä on omat määrittelynsä, mutta Raamatun mukainen laji on se, mistä nykyään käytetään nimeä ’suku’. Sotka esim. kuluu sukuun nimeltä sorsalinnut. Vain suvun puitteissa eläimet ja kasvit voivat risteytyä. Se asettaa evoluutiolle rajat.
Vaikka rinnastat Raamatun muihin uskonnollisiin eepoksiin ja ilmeisesti pidät niitä samanarvoisena mytologiana, näytät kuitenkin uskovan ns. esoteeristen tahojen käsityksiin ’henkisyydestä’ ja ihmisen jatkuvasta kehityksestä. Puhut henkimaailmasta, sen seitsemästä säteestä ym. teosofis-spiritistisistä käsitteistä. Ne, jos mitkään, ovat mielestäni ’hihasta vedettyjä’ näkemyksiä. Nämä ’henkisyyttä’ korostavat käsitykset ovat kaukana siitä maailmankäsityksestä, mitä Raamattu edustaa ja mihin itse uskon. Ne ovat eräänlainen mystinen korvikeuskonto, ei sen enempää. Jokaisella on tietysti oikeus uskoa, mihin haluaa, mutta itseäni kylläkin häiritsee, kun tällaisesta mystiikasta puhutaan suurena elämänviisautena ja ’valaistumisena’ , kun todellisuudessa on kyse itämaisperäisistä okkulttisista uskomuksista, joille ei ole minkäänlaista järkiperäistä perustetta.

T No comments.

T OIen tehnyt uusia havaintoja koskien ihmisen alkuperää. Erässä ohjelmassa esiintyi vähän aikaa sitten haastattelussa tavallinen Ugandalainen mies, joka muistutti kasvonpiirteltään gorillaa hämmästyttävän paljon. Entä mistä johtuu että monilla afrikkalaisilla on selkä notkolla ja takapuoli nousee ikään kuin ylös, aivan kuin se olisi merkki siitä että pystyasentoon on noustu vasta äskettäin? Mitä sanot näistä huomiosta? Malajijärven kirjoahvenista tuli ohjelmaa, siellä oli havaittu uusin lajien syntyvän suorastaan silmiemme edessä. Mitä sanot?

NIMETÖN Minusta se, että apinamaisia ihmistyyppejä esiintyy vielä nykyään, osoittaa vain sen, etteivät arkeologien löytämät fossiilit ole niin vanhoja kuin uskotaan. Tutkijat näyttävät usein unohtavan sen, että nykyäänkin on hyvin monenlaisia ihmisiä. On 2,5 metrisiä jättiläisiä ja alle metrin mittaisia kääpiöitä ja eri tavoin epämuodostuneita, on monenlaista kallon muotoa, nenää, leukaa ym. Darwin ei ollut nähnyt ainuttakaan ihmisen fossiilia kirjoittaessaan ’Lajien synty’ – teoksensa. Myös nykyajan oppikirjojen ja tiedeohjelmien tekijät joutuvat tyytymään harvoihin museoissa oleviin jäljennöksiin ja/tai niiden kuviin. Heitä ei tunnu häiritsevän, että ne ovat vain suuresta määrästä tarkoituksellisesti valikoituja, jotta ne mahdollisimman hyvin havainnollistaisivat ihmisen kehitystä. He eivät myöskään näe mitään väärää siinä, että jättävät kertomatta negatiivisten fossiilitodisteiden olemassaolosta, koska pitävät evoluutiota tosiasiana. Samassa ’hyvässä tarkoituksessa’ oppikirjoihin vieläkin sijoitetaan mm. ajat sitten väärennetyiksi osoitettuja Haeckelin sikiökuvasarjoja. Mitä noihin ahveniin tulee, täytyy muistaa, että nimitystä ’laji’ käytetään usein hyvin huolimattomasti. Evoluutioon uskova määrittelee mielellään eri lajiksi muista hiukankin poikkeavat yksilöt, vaikka kyseessä olisi tarkasti ottaen vain eri rotu. Lisäksi Raamatun laji eroaa tieteen lajikäsityksestä. Se tarkoittaa lajilla lähinnä sitä, mistä tiede käyttää nimitystä suku (esim. koiraeläimet, kissaeläimet).
Geenit sallivat risteytymisen vain samaa sukua olevien yksilöiden kesken, mikä tekee mahdottomaksi mm. sen, että apinasta olisi tullut ihminen. Tiedeuutisissa näkee joskus mainintoja, miten tutkijat ovat kehittäneet uusia bakteerilajeja. Tällöinkin kyseessä on ollut vain uusi bakteerikanta, ei uusi laji.

NIMETÖN Mikä on se alkulähde, jota meidän tulisi etsiä? Tiede on osoittanut siitä yhtä ja toista; mm. että olemme kaikki samaa sukua, ts. lähtöisin yhdestä ja samasta ihmisparista. Ja että jokainen eliö lisääntyy lajinsa mukaan. Eloton aine ei muutu eläväksi, kala ei muutu maaeläimeksi eikä apina ihmiseksi (vaikka näin yleisesti uskotaan). Luonto ei kehity, vaan pikemminkin rappeutuu. Myöskin tietoisuuden olemus on tieteelle on vielä arvoitus ja uskon, että sellaiseksi se jääkin.
Suuri ongelma tieteelle on myös kaikkea elollista ohjaavan informaation alkuperä. On käsittämätöntä, miten esim. ihmisen rakentumiseen tarvittava informaatio mahtuu alkion mikroskooppisen pieneen solutumaan. Tuon ohjelman on tiedettävä jokaisen solumme paikka ja rakenne. Kuten tiedämme, kynä ja paperi eivät kirjoita kirjaa eikä yksinkertaisinkaan tietokone-ohjelma synny ilman tekijää. Niinpä tuo DNA:ssa olevan ohjelmankin täytyy alunperin olla älykkään suunnittelijan työtä. Se ei voi syntyä itsestään, vaikka odottaisimme triljoona vuotta. Jos mitään ominaisuutta ei olisi etukäteen suunniteltu, mistä jokin aivoton ’evoluutio’ tietäisi, mitä seuraavaksi pitäisi kehittää?

NIMETÖN Luettuani tekstejäsi, en voi olla heittämättä muutamaa kommenttia. Kyllä nuo jo antiikin aikana omaksutut ihanteet: hyvä, kaunis ja tosi ovat aina tavoittelemisen arvoisia. Sen sijaan asia, joka minua näissä henkisen tien kulkijoissa hämmästyttää, on – sanoisinko sinisilmäinen – usko ’korkeampiin energioihin’, ihmisen jumalallisuuteen ja siihen, että voi ’lunastaa alemman luontonsa ja kirkastaa persoonallisuutensa sielun voimalla’. En todellakaan voi allekirjoittaa, että ”Ihmisen elämän tärkeimpiä tarkoituksia on hänen oman jumalallisen sielunsa löytäminen ja hänen alemman luontonsa lunastaminen sen voimalla.” Ei meissä ole mitään jumalallista sielua, on vain elämän henki joka poistuu meistä kuoltuamme. Ainoa toivomme on raamatullinen ylösnousemus. Sen sijaan olen samaa mieltä siinä, että meidän olisi syytä vapautua nykyisestä materialistisesta oravanpyörästä, jotta voisimme käyttää aikamme olennaisiin ja tärkeisiin asioihin. Totta on myös, että meissä on paljon ulkoapäin ohjelmoitua ja manipuloitua epäolennaista ja tarpeetonta painolastia. Sanoit että ”Kykenemme rakastamaan lähimmäisiämme ja työtämme kun jokaisena hetkenä vaalimme yhteyttä rakkauden jumalalliseen alkulähteeseen.” Tämäkin pitää paikkansa kunhan muistamme, ettei tuo alkulähde löydy jostain ihmisen sisimmästä, vaan kaiken Luojasta. Ihmisellä on taipumus pahaan, mutta Jumala on rakkaus.

TIMO Minä en kylläkään ”usko” mihinkään korkeampiin energioihin. Puhun vain niistä ihmisen psyykkisistä energioista, jotka voimme kokea joka päivä. Henkisellä tiellä voimme joka herkistyä kokemaan niitä enemmän. Ihmisen lunastus ja kirkastus voivat myös olla ihan tavallinen mystinen ja psykologinen tapahtuma, missä ei ole mitään kovin ihmeellistä. Sellaiseen ei tarvitse uskoa kun sen voi elämässään kokea. Jos ne eivät tapahdu sielun voimalla, niin minkä kautta sitten? Ihmisen jumalallisuus kai viittaa lähinnä niihin positiivisiin ja henkisiin kehitysmahdollisuuksiin, joita ihmisessä luonnostaan on. Sielunsa löytäminen on toki jonkin verran hämärä aihe. Sielun tarkka määrittelykin voi olla vaikeaa. Sanot, että ainoa toivomme on raamatullinen ylösnousemus. Se on minulle kyllä aivan täyttä hebreaa. En voi nähdä asiassa mitään loogista tai mielekästä sisältöä. Ylösnousemuksen voin mieltää vain tulkisemalla sen ”esoteerisesti” henkistymisenä, vihkimyksenä tai uudistumisena. Ihmisen sisin on mielestäni yhteydessä Jumalaan tai jumaluuteen. On kyseenalaista onko lainkaan mieltä puhua henkisen tai mystisen elämän kohdalla asioista, jotka ovat kokonaan ulkopuolellamme tai joita emme voisi suoraan kokea.

Aurinkologos

Aurinko on suuri biologinen tehdas, joka jatkuvasti tuottaa elämää ja energiaa, joka virtaa kaikille aurinkokunnan muodoille ja elollisille olennoille. Aurinko on suuri sähkömagneettisten voimien keskus.

Ihmiset ja kaikki elolliset olennot Maassa ja aurinkokunnassa vastaanottavat elämän energiaa pääasiallisesti auringosta – henkistä energiaa henkisestä auringosta, sielun energiaa ja rakkautta auringon sydämestä ja vitaalista elämän voimaa, lämpöä ja valoa näkyvästä fyysisestä auringosta aina oman kehityksen asteensa ja vastaanottokykynsä mukaisesti. Aurinko kokonaisuutena ja kolmessa aspektissaan vastaanottaa ja jakaa edelleen energiaa monista kosmisista keskuksista ja tähdistöistä, joista tärkeimmät ovat Suuri karhu, Seulaset ja Sirius.

Monet tärkeät kosmiset energiat ja sillä hetkellä vaikuttavien tähdistöjen energiat saapuvat Maahan kolminaisen auringon kautta, joka sulattaa, muuntaa ja yhdistää ne ja luo niistä kunakin päivänä ainutkertaisen energioiden sekoituksen.

Aurinko ja ihmisen kehitys ovat yhteydessä toisiinsa. Auringosta kohdistuu ihmiseen (ja kaikkiin elollisiin olentoihin) jaksoittainen paine ja säteily, joka saa aikaan ihmisessä aineen ja hengen energioiden fuusion, energian ja tietoisuuden vapautumisen ihmisen verhoista ja chakroista sekä henkisen säteilyn. Aurinko on myös eräänlainen magneetti, ja siksi kaikkien olentojen sisäiset energiat ja tietoisuuden kerrokset pyrkivät sitä kohti.

Aurinkokunnassa keskeinen periaate on vetovoiman laki, ja se on aurinkologoksemme kosmisen rakkaus-viisauden säteen ominaislaatu. Tästä johtuu ihmisen jatkuva rakkaus ja vetovoima kohti aurinkoa, mystiikan kielellä ilmaistuna sielun kaipuu Jumalaan. Siitä johtuu myös kolminaisen auringon tasainen säteily, rakkaus ja vetovoima kohti aurinkokuntansa planeettoja ja kaikkia sen tietoisuuden yksiköitä kohtaan. Maailmankaikkeudessa ja aurinkokunnassa kaikki asiat on tehty viime kädessä samoista elementeistä. Tästä johtuu vetovoima ja vuorovaikutus niiden välillä.

Aurinko ja ihminen ovat sisäiseltä rakenteeltaan samankaltaisia. Molemmissa tapahtuu jatkuva hengen ja aineen energioiden fuusio ja yhteensulautuminen, joka tuottaa elämää, energiaa, lämpöä, valoa, rakkautta ja tietoisuuden. Auringossa tämä fuusio tapahtuu vain suunnattomasti suuremmassa mittakaavassa ja suuremman paineen alaisena kuin ihmisessä.

Henkisen ihmisen syvin ja perimmäinen henkinen olemus näyttäisi asuvan auringossa. Jos ihmisen henki asuu auringossa eikö sen silloin pala ja tuhoudu auringon miljoonien asteiden kuumuudessa? Henkinen aurinko ei ole sama kuin fyysinen aurinko. Henkinen aurinko on ehkä fyysisen auringon takana ja ympärillä tai sisällä, joka tapauksessa täysin eri ulottuvuudessa kuin fyysiset tähdet ja planeetat. Äärimmäinen kuumuus ja paine auringon ytimessä voivat kuitenkin olla eräänlainen portti korkeille henkisille energioille, sillä henki ja aine eivät ole erillisiä.

Aurinkologos on entiteetti, suuri elämä, joka ilmentyy aurinkokunnan välityksellä. Näkyvä aurinko sekä aurinkokunnan planeetat ovat hänen fyysinen kehonsa. Auringon sydän vastaa aurinkologoksen sielua ja henkinen aurinko sen henkeä. Periodisuuden lain mukaisesti jokaisen muodon keskeinen elämä jälleensyntyy. Sama logos toimii siten useissa peräkkäisissä aurinkokunnissa.

Kun ihminen katselee maailmaa silmät avoinna, hän näkee valon, hän näkee fyysisen auringon. Kun hän sulkee silmänsä, hän kokee auringon henkiset aspektit, hän kokee sisäisen auringon, sen elämän ja energian lähteen, mistä hänen oma elämänsä on riippuvainen. Oman tajuntansa kautta, oman mielensä ja sielunsa kautta hän kokee auringon sydämen. Myöhemmin henkensä kautta hän kokee henkisen auringon.

Fyysisen auringon kautta me vastaanotamme lämmön, valon ja elinvoiman. Omassa tietoisuudessamme me voimme kokea miten vastaanotamme kolminaisesta auringosta (fyysinen aurinko, auringon sydän ja henkinen aurinko) liikkeen, energian eli elämän, rakkauden ja tahdon. Oikeastaan on hyvin vaikeaa vetää tarkkaa rajaa fyysisen auringon, auringon sydämen ja henkisen auringon välille. Aurinko on kolme yhdessä ja yksi kolmessa. Aurinko on Jumala Isä, Jumala Poika ja Jumala Pyhä Henki. Se on myös sähkötuli eli henki, joka vastaa henkistä aurinkoa, aurinkotuli eli sielu, joka vastaa auringon sydäntä ja kitkatuli eli aine, joka vastaa fyysistä aurinkoa. Aurinko on kolme yhdessä ja yksi kolmessa aivan kuten ihmisen monadi on kolme yhdessä ja yksi kolmessa, henkinen triadi eli atma-buddhi, manas eli henkinen tahto, henkinen rakkaus ja korkeampi mieli ja aivan kuten ihmisen sielu on kolme yhdessä ja yksi kolmessa, alempi mieli, minuus eli mielen poika sekä korkeampi mieli. Myös persoonallisuus on kolme yhdessä ja yksi kolmessa, fyysinen keho ja eetterikeho yhdessä, tunnekeho sekä alempi mieli.

Sielun eli aurinkoenkelin energia virtaa ihmiseen auringon sydämestä. Hengen eli monadin energia virtaa henkisestä auringosta. Persoonallisuuden energia virtaa pääasiassa fyysisestä auringosta.

Oman sielunsa kautta ihminen tavoittaa auringon sydämen, subjektiivisen auringon, sekä universaalin Kristus prinsiipin kaikkialla. Monadinsa kautta, sen kehityksen ja avautumisen kautta, hän oppii tuntemaan henkisen auringon, josta itse elämän energia ja henkinen tahto virtaavat.

Sielun eli aurinkoenkelin energia virtaa ihmiseen auringon sydämen kautta. Auringon sydän välittää magneettisen rakkauden energian kosmiselle Kristukselle, jonka ilmausta ovat seitsemän sädettä, ja se saapuu Maan toiseen suureen planetaariseen keskukseen, henkiseen hierarkiaan, josta se virtaa ihmisen aurinkoenkeliin, joka välittää sen edelleen persoonallisuudelle, ihmisen mieleen, tunnekehoon ja eetterikehoon ja edelleen tiheään fyysisen kehoon.

Vuorovaikutuksessa ja yhteydessä kolminaiseen aurinkoon ihmisestä kehittyy myös auringon kaltainen. Ihmisen henkisen kehityksen huipentuma on, että hänestä tulee pieni aurinko, elämää ja energiaa tuottava ja jakava keskus. Tähän perustuu myös esoteerisen filosofian käsitys, että ihminen on makrokosmos alemmille luonnonkunnille. Ihmiskunnan on määrä toteuttaa samaa tehtävää alemmille luonnonkunnille kuin mitä aurinkologos, makrokosmos, toteuttaa ihmiskunnalle. Kaikki mentaaliset, sielulliset ja henkiset energiat välittyvät ihmiskunnan alapuolelle oleviin luonnonkuntiin ihmisten kautta.

Auringon näkyvä säteily ja valo ja näkymätön henkinen säteily ja elämä virtaavat ihmiseen ja ne saavat myös hänet säteilemään energiaa, valoa ja rakkautta.

Valaistuneen ihmisen tietoisuus on todella sisäisenä kokemuksena usein kuin aurinko päässä ja pään ympärillä. Siihen liittyy myös kokemus siitä, että tämä aurinko on antahkaranan kautta yhteydessä suurempaan aurinkoon, henkiseen aurinkoon, mistä se viime kädessä saa kaiken valon, energian, elämän ja tietoisuuden.

Ihmisen henkisen kehityksen huipentuma, henkinen aikuisuus, on että hänestä tulee loistava ja säteilevä aurinko kun hän saavuttaa monadisen tietoisuuden ja sen jälkeen logoksen tietoisuuden.

Ihmisessä on kyky ja mahdollisuus tulla auringon pojaksi, Jumalan pojaksi. Hänellä on mahdollisuus kuulua Jumalan sydämeen eli auringon sydämeen kosmisella tunnetasolla. Hänellä on myös mahdollisuus osallistua Jumalan mieleen eli henkiseen aurinkoon kosmisella mentaalitasolla.

Henkiselle ihmiselle on korkeammissa vihkimyksissä todella tarjolla suuret voimavarat, vuolaat elämän virrat ja ehtymättömät energian lähteet. Omassa kolminaisessa auringossamme (fyysinen aurinko, auringon sydän ja henkinen aurinko) on olemassa mittaamattomat energiavarat. Ja se on itse yhteydessä ympäröivään kosmokseen, mistä se jatkuvasti vastaanottaa elämän ja energian virtoja. Aurinkoon saapuu energioita pääasiassa kolmesta kosmisesta keskuksesta, jotka ovat Suuri Karhu, Sirius sekä Seulaset. Auringosta kohdistuu jatkuva energioiden virta Maan päälle. Lukija voi esimerkiksi pysähtyä hetkeksi ja tuntea kuinka energiat virtaavat ylhäältä häneen juuri nyt. Vihkimykset tarkoittavat eräästä tärkeästä näkökulmasta näiden luovien ja kaikkivoivien energian lähteiden yhä syvempää tavoittamista. Ei ole olemassa rajaa sille kuinka syviä energioita ja korkeita energian ja elämän lähteitä ihminen voi tavoittaa henkisellä tiellä.

Aivan kuten näkyvä ihminen saa energiansa viime kädessä sielusta ja hengestä, niin siitä voi analogisesti päätellä, että myös näkyvä aurinko saa energiaa korkeammista lähteistä. Salaisen opin mukaan auringot ovatkin kuin auringonkukkia, jotka vastaanottavat ja heijastavat korkeampaa valoa. Henkisen auringon suhde fyysiseen aurinkoon on salaperäinen. Myös erilaisten astrologisten energioiden suhde fyysisiin tähdistöihin ja planeettoihin on salaperäinen. Henkinen aurinko, energian ja tietoisuuden mittaamaton ja rajaton lähde, näyttäisi olevan täysin toisessa ulottuvuudessa kuin näkyvä fyysinen aurinko. Ihmisen tarvitsema elämä, energia ja lämpö virtaavat niistä molemmista.

On perusteltua pitää aurinkologosta Jumalana aurinkokunnassamme. Aurinkologos on kaikkien energioiden ja tietoisuuden tilojen summa aurinkokunnassa. Aurinkologos eli Jumala on rakkaus, sillä hän on suuri rakkaus-viisauden kosminen säde, jonka mukaan kaikki värähtelee aurinkokunnassa. Tästä suuresta säteestä ovat eriytyneet muut seitsemän sädettä. Erityisesti tänä aikana on tullut suuri paljastus, että Jumalan on myös tahtoa ja tarkoitusta, joka on ensimmäisen säteen laatu. Tämä Jumalan tahto virtaa nyt ihmiskuntaan erityisesti vihittyjen kautta ja he ilmentävät tätä henkistä tahtoa, joka on tahtoa hyvään, palvelunsa ja myös henkisen säteilynsä ja elinvoimaisuutensa välityksellä.

Aurinko, joka on kolme yhdessä ja yksi kolmessa (henkinen aurinko, auringon sydän sekä fyysinen aurinko), on ainoa Jumala aurinkokunnassa ja Maan asukkaille. Älä pidä muita jumalia! * Uskonnot, uskonnolliset järjestöt ja kirkot ovat keksineet omat jumalansa tämän yksinkertaisuuden ja lähes itsestään selvän totuuden peittämiseksi ja salaamiseksi, hallitakseen, hyväksikäyttääkseen ja pettääkseen ihmisiä teologioiden, kirkkojen ja papiston kautta. (* On kuitenkin huomattava, että esoteerisessa filosofiassa myös planeettalogosta kutsutaan toisinaan Jumalaksi, ja vieläpä tietyn planeetan persoonalliseksi Jumalaksi.)

Tietysti ihmiskunnan historiassa on ollut myös paljon henkisiä oppeja, filosofioita ja uskontoja, missä auringon keskeinen merkitys on ymmärretty. Esimerkkinä voidaan vaikkapa mainita hindulaisuus ja ikivanha Gayatri, joka kuuluu: ”Oi Sinä, joka annat ylläpidon maailmankaikkeudelle, josta kaikki asiat lähtevät, johon kaikki asiat palaavat, paljasta meille todellisen henkisen auringon kasvot, kultaisen valon kiekon kätkemät, jotta voisimme tietää totuuden ja tehdä koko velvollisuutemme kun me matkaamme Sinun pyhien jalkojesi juureen”.

Ihmisen henki on yhtä varma, turvallinen ja luotettava elämän, energian, rakkauden ja tahdon lähde kuin näkyvä aurinko on valon, lämmön, elinvoiman ja liikkeen lähde. Juuri tällä varauksettomalla tavalla Jumala eli aurinkologos rakastaa luotujaan, säteilemällä ja jakamalla energiaa. Uskontojen jumalakuvat ovat usein vääristyneitä ja epätosia. Niitä ovat kirkot ja uskonnolliset organisaatiot luoneet omiin tarkoituksiinsa, pitääkseen kansan pelossa ja tietämättömyydessä ja valtansa alla.

Aurinkologos on vain yksi jumaluus muiden vastaavien jumaluuksien joukossa. Kun etenemme pidemmälle universaaliin kosmokseen, lähestymme tuntematonta, mistä voi hädin tuskin puhua, koska varma tieto puuttuu.

Kirjoitettu suunnilleen tähän muotoon vuosina 2006-8.

Keskustelu 1.2.

TIMO Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että välitetyt tai kanavoidut opetukset ovat keskenään ristiriitaisia. Niin ovat myös tavalliset uskonnolliset ja filosofiset perinteet aivan kuten tiedekin, joka myös muodostuu kilpailevista teorioista. Mihin siis uskoa? Omaan järkeensä ja kokemukseensa.

NIMETÖN On totta, että myös uskonnot ovat keskenään ristiriidassa. Valitettavinta on ns. kristillisten kirkkokuntien piirissä oleva uskomusten kirjavuus. Mielestäni yksi tärkeimpiä syitä siihen on se, että uskontokunnilla (ja yksilöilläkin) on taipumus noukkia Raamatusta vain mieluisiaan kohtia ja jättää muut vähemmälle huomiolle. Lisäksi sitä tulkitaan usein hyvinkin mielivaltaisesti. Esimerkki: Hes 18:4 sanoo: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” Kuitenkin hyvin yleinen uskomus on, että ihmisellä on kuolematon sielu, joka kuoleman jälkeen siirtyy joko taivaaseen tai ikuiseen helvetin piinaan. Tämä näkemys on selvästi vastoin yllä olevaa raamatunkohtaa. Vastaavia vääriä tulkintoja on lukuisia. Yksi niistä on uskomus, jonka mukaan Jeesus ja Jumala ovat yksi ja sama. Jeesus kuitenkin itse painotti olevansa vain Jumalan poika. Paavalin mukaan Jumala on hänen yläpuolellaan vielä senkin jälkeen, kun hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Tämä käy hyvin selväksi mm. 1 Kor 15:27, 28: ”Sillä: ”kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle”. Mutta kun hän sanoo: ”kaikki on alistettu”, niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.”
Toisena tärkeänä syynä pitäisin nykyistä materialistista tiedettä. Monet teologitkin pitävät darwinistista evoluutiota totena, mikä johtaa heidät epäilemään Raamatun luotettavuutta. Tämä epäluottamus näkyy jopa uudessa (suom.) raamatunkäännöksessä, joka asiantuntijoiden mukaan on lähes kelvoton niiden käyttöön, jotka haluaisivat saada selkoa sen todellisesta sisällöstä. Kuitenkin Raamattua on tutkittu jo pari vuosisataa ja sen jokaista lausetta on kuin suurennuslasilla tarkasteltu, ja silti sen luotettavuus on tänään suurempi kuin koskaan ennen. Sen historiallisuus on todettu paikkansa pitäväksi ja myös sen luonnontieteeseen liittyvät seikat pitävät yhtä viimeisimpien havaintojen kanssa. Tietysti on vielä joitakin epävarmoja seikkoja, mutta uskon, että nekin lopulta osoittautuvat yhtäpitäviksi Raamatun kanssa.

TIMO Katsoin osoittamasi Darwinia vastaan esitetyt argumentit. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt nähdäkseni niitä varsinaisia perusteluja miksi evoluutioteoria olisi väärä. Katsomani Darwin ohjelmat ovat olleet vakuuttavia. Esimerkiksi selitys siitä miten silmä on kehittynyt asteittain valoherkästä solusta.

NIMETÖN Arvelit, että ihmisen silmä voisi kehittyä pienten vähittäisten muutosten kautta. Ihmisen silmän rakenne on kuitenkin niin monimutkainen, ettei se ole mitenkään voinut kehittyä vähittäisten mutaatioiden kautta. Evoluutiohan ei osaa suunnitella eikä se tiedä, millainen muutos seuraavaksi pitäisi tapahtua. Niinkuin tiedät, yksinkertaisinkin tietokone-ohjelma tarvitsee ohjelmoijan, se ei synny itsestään. Kun ajatellaan vaikkapa lapsen syntymää ja kehitystä aikuiseksi, tarvitaan valtava määrä informaatiota, ts. sanoen nerokkaasti laadittu ohjelma, jotta jokainen kehitysvaihe seuraisi toistaan oikeaan aikaan ja tapahtuisi oikeassa paikassa. Kaikki tämä tekee evoluutiosta täysin mahdottoman asian. Silti tiedemiehet haluavat uskoa siihen, jotta heidän ei tarvitsisi turvautua ’pseudotieteelliseen’ luomishypoteesiin.

TIMO Sanot että evoluutiohan ei osaa suunnitella. Sen suunnitelmahan perustuu juuri parhailla ominaisuuksilla varustettujen selviytymiseen ja suvunjatkamiseen. Siten ne eliöt lisääntyvät joiden näkö esim. on muita yksilöitä parempi. Siten silmä voi aina parantua ja kehittyä miljoonien vuosien aikana.

NIMETÖN Tunnen kyllä nuo evoluution tueksi esitetyt väittämät. Ensinnäkin ne edellyttävät, että jokainen pienikin muutos olisi parempaan suuntaan, eli jotenkin parantaisi eliön selviytymistä ja suvunjatkamiskykyä. Tutkimukset osoittavat kuitenkin selvästi, että sellaisia muutoksia sattuu erittäin harvoin, jos koskaan. Mutaatiot vain huonontavat eliöiden selviytymistä tai ovat korkeintaan neutraaleja. Eräs saksalaistutkija esim. yritti bakteereja tutkimalla osoittaa, että ne voivat vähitellen muuttua kehittyneimmiksi eliöiksi. Hän joutui lopulta toteamaan -vuosikymmenien tutkimusten jälkeen – , että ”bakteerien lajityypillinen rakenne ei koskaan muutu”. Eikä hän ole ainoa, joka on todennut saman asian. Toiseksi, ei ole olemassa fossiilisia välimuotoja, mitkä osoittaisivat lajien muuttuneen toisikseen. Pieniä muutoksia toki tapahtuu, mutta vain perimän sallimissa rajoissa (rodut). Lada ei ilman ihmisen suunnittelua muutu Mersuksi, vaikka odottaisi miljoona vuotta. Kalat eivät nouse maalle muuttuakseen liskoiksi, liskoista ei tule imettäväisiä eikä apinasta ihmistä. Kolmanneksi, tutkijoilla ei edelleenkään ole mitään käsitystä siitä, miten elämä alkoi, eli syntyi ensimmäinen elävä solu tai molekyyli. Kuten olen sanonut, sen todistamisesta luvattu miljoonan dollarin palkkio on edelleen lunastamatta. Niin kauan kuin ei ole tieteellistä todistetta siitä, että elämää voisi syntyä itsestään luonnollisten prosessien tuloksena, evoluutio on vain
pelkkä uskomus.

TIMO No kyllähän sen tietää että kun mitä tahansa asiaa alkaa enemmän tutkia ja pohtia, esiin nousee aina uusia juttuja ja asiat voivat muuttua mutkikkaiksi. En ole evoluutioteorian asiantuntija vaan ihan maallikko. Olen televisiosta katsonut kaikki asiaa käsittelevät oppia puoltavat ohjelmat.(Darwinia vastustavia tieteellisiä näkemyksiä ei ole paljoa näytetty). Kannatatte siis ns. älykkään suunnittelijan / suunnitelman / teoriaa? Mielestäni kuitenkin ajatus, että vastaukset elämän ja olemassaolon arvoituksiin löytyisivät Raamatusta, tuntuu täysin absurdilta. Uskon että on kuitenkin niin että ihmiskunnan tieto ja tietoisuus kehittyy kaiken aikaa mm. tieteen saavutusten kautta. Tietenkään emme vielä tiedä kuin vähäsen. Mitään aitoa jumallista ilmoitusta ei nähdäkseni ole koskaan ollut. Tiedän minäkin paljon esimerkiksi kaikenlaisista teosofisista ja esoteerisista maailmansynty ja kehitysopeista, mutta en nyt silti katso että ne ovat välttämättä päteviä.

NIMETÖN Eivät itse asiat muutu sen monimutkaisemmiksi, tarkempi perehtyminen tuo vain esiin niiden todellisen olemuksen. Mielestäni jo yksinkertainen matematiikka osoittaa oletetun evolutiivisen tapahtumaketjun mahdottomuuden. Kuten totesin, se vaatisi niin paljon aikaa, ettei maapallon eikä edes galaksimme oletettu ikä riittäisi kaikkien tarvittavien välivaiheiden toteuttamiseen. Kun lisäksi huomioidaan kaikki muut sitä vastaan puhuvat seikat, asia muuttuu aina vain mahdottomammaksi. Kyse ei kohdallani ole pelkästä uskosta, koska näkemystäni tukevat lukuisat tieteelliset tosiasiat.
Kuluneiden vuosikymmenien aikana olen lisäksi katsonut kaikki luonto-aiheiset TV-dokumentit, ja vaikka suurin osa niistä ’tuputtaa’ evoluutiota tosiasiana, en ole todennut yhdenkään ohjelman esittäneen vakuuttavia todisteita sen puolesta. Niinpä siis, koska en voi uskoa evoluutioon, ainoa vaihtoehto on erityinen luominen. Mihinkään humanoidijuttuihin en usko.

TIMO Tieteelliset teoriathan perustuvat aina vain tunnettuihin ja todennettuihin tosiseikkoihin. Onhan selvää, että se vähän mitä ihmiset nyt tietävät (fossiilien ym kautta) Maan elämästä on vain pieni kaistale. On tapahtunut paljon kaikenlaista mitä ihmiset eivät ole olleet todistamassa ja mistä ei ole todisteita. Tieteellinen teoria on vain teoria, eihän se koskaan ole sama kuin lopullinen totuus. En ole itse viime aikoina lainkaan harrastanut näitä ”perimmäisiä” kysymyksiä ja kaiken elämän selityksiä. Ne ovat liian vaativia eikä niistä juuri voi löytää mitään vakuuttavaa ja varmaa. Olen enemmän keskittynyt ihmisen psyykeen ja sen ilmiöihin sekä käytännön elämänviisauteen. Jos on jokin erityinen luominen, silloin varmaan on myös jokin luoja, ja mitä siitä voimme muka tietää?
Oletko kuullut hylotzoismista, se on mm. esoteerisen filosofian selitys todellisuudesta. Elämä ei ole syntynyt, vaan kaikki on jollain tavalla elävää, atomit ym. Mitä sanot siitä?

NIMETÖN Muistan joskus lukeneeni jotain sen tapaista, että kaikki olisi jollain tavoin elävää. Sanoisin, että se on kylläkin näppärä idea, millä yritetään selittää elämän olemassaolo, mutta ei poista sitä perimmäistä ongelmaa, että tarvitaan jokin, joka ohjaisi kehitystä. Mistä tuo käsittämättömän perinpohjainen ja kaiken kattava, DNA:han sisältyvä ohjelma on tullut? Kuten viimeksi totesin, mikään ohjelma ei synny ilman ohjelmoijaa. Maailmassa on miljoonia eläin- ja kasvilajeja, joiden kaikkien olisi jotenkin pitänyt itse ohjelmoitua!
On selvää, ettemme vielä tiedä läheskään kaikkea, mutta mikään uusi tieto ei voi kumota selviä tosiasioita. Mitä Luojaan tulee, emme tietenkään voi Hänestä tietää muuta, kuin mitä Raamattu kertoo. Häntä ei voi tutkia tieteellisin menetelmin, koska silloin hän olisi luonnonlakien alainen, ei niiden luoja.
Mielenkiintoista muuten, että tiedekin on päätynyt siihen, että maailmankaikkeus alkoi tyhjästä. Se ei kuitenkaan pysty selittämään, miten tyhjä pakkasi itsensä käsittämättömän pieneen tilaan, mistä tuli energia, joka sai sen räjähtämään, miten syntyivät luonnonlait ja miten räjähdyksessä syntyneet vety- ja heliumkaasut kasaantuivat tähdiksi ja planeetoiksi. Vety ja helium kun ovat kaikkein kevyimpiä kaasuja.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 17

Teosofi 4 1994

Jumala on usein ihmisten korvike. Tämä ei kuitenkaan tee hänestä epätodellista.

Näkymätön ja huomaamaton on Jumalan läsnäolo maailmassa.

Jumala houkuttelee meidät luokseen kätkemällä itsensä.

Jumalaa voimme lähestyä vain kiellon avulla, hylkäämällä kaiken, joka on vähemmän kuin Hän. Mikä jää jäljelle, ei voi olla muuta kuin Jumala, jos kuin Hän on olemassa.

Uskonnollinen palvonta ilman arvostelukykyä on vain sokeuden ja tietämättömyyden muoto.

Me emme luo yhteyttä jumalalliseen, me voimme vain uudistaa ja syventää sitä.

Miten voisimme löytää jumalallisuutemme ennen kuin olemme edes löytäneet ihmisyyttämme?

Tarve hiljentymiseen ja mietiskelyyn syntyy havaitessamme oman epätodellisuutemme ja rikkinäisyytemme, havaitessamme, että olemme vain varjo syvimmästä, jumalallisesta olemuksestamme. Todellisia, eheä oma itsemme, voimme olla vain yhteydessä Korkeimpaan.

Passiivinen mielensä hiljentäminen ei aina ole tarpeeksi. Meillä on oltava myös palava kaipaus ja tahto Jumalan elävän todellisuuden tuntemiseen.

Mikäli haluamme avautua täydesti sisäiselle elämälle meidän on kohdattava ja hyväksyttävä yksinäisyytemme, alastomuutemme ja haavoittuvuutemme. Rakentaessamme yksinomaan vahvaa ulkokuorta usein sulkeudumme samalla myös rikkaammalta ja syvemmältä sisäiseltä elämältä.

Meditaatio ei useinkaan tuo tyydytystä maalliselle minällemme, sillä se tekee meidät paljaiksi ja suojattomiksi. Vasta täysin riisuttuina voimme tuntea korkeimman elävän läsnäolon, sulautua siihen.

Meditaatio leikkaa meidät irti persoonallisuutemme tasosta, sen tunteista, tarpeista ja rajoituksista ja saattaa meidät yhteen sielunenergiamme kanssa. Miten paljon ylös- ja sisäänpäin kuljemmekin, meidän on kuitenkin laskeuduttava takaisin persoonallisuutemme tasolle ja kohdattava sen puutteet ja rajoitukset.

Ihmiset etsivät onnea, mutta kasvavat kärsimysten kautta.

Esteettinen ilo tai uskonnollinen liikutus eivät riitä olemuksemme kokonaisvaltaiseen muuntamiseen ja henkistämiseen. Ne toimivat enimmäkseen vain tunteiden ja mielihyvän alueilla ja jalostavat siten ainoastaan pintasieluamme. Saavuttaaksemme syvemmän muuntumisen ja kirkastuksen meidän on useinkin astuttava kärsimyksen alueelle.

Väistämättömän kärsimyksen hyväksyminen ja alistuminen siihen merkitsee astumista korkeampaan elämään. Meidän tulisi vastaanottaa oikeutettu ja luonnollinen tuska samalla tavalla kuin armo.

Joka ei ymmärrä kärsimyksen tarkoitusta, koettaa torjua sen ja työntää sen poispäin itsestään pakenemalla sitä esim. lisäämällä nautintoja, tai sitten hän katkeroituu siitä. Hän ei vielä osaa käyttää sitä kehityksensä apuna.

Eläminen syvästi tuntemalla on aina parempi vaihtoehto kuin tunteiden vältteleminen tai pakeneminen.

Tuskan hyväksyminen ja täysi kokeminen on tasapainomme kannalta parempi kuin sen torjuminen.

Tuskan hyväksyminen, vastaanottaminen ja kokeminen, tietoinen kärsiminen, voi olla puhdistava prosessi, joka saa persoonallisen minän hellittämään otettaan.

Kärsimys voi luoda meihin tilaa, johon uusi valo voi laskeutua ja uusi ilo voi vakiintua.

Vain ne olemuksemme osat, jotka ovat sidoksissa muotoon ja aistimaailmaan, ovat alttiita kärsimykselle.

Vain persoonallinen minä voi kärsiä. Henki sisällämme ei milloinkaan kärsi.

Kärsimys opettaa tuskan kalvamaa minää etsimään vapautumista, luopumaan, päästämään irti, antautumaan ja palaamaan omaan perustaansa.

Usein peitämme särkyneisyytemme ja ahdistuksemme etsimällä siihen maallista lohdutusta. Vasta kun kannamme haavamme paljaina Jumalan eteen, niihin voidaan sivellä taivaallista balsamia.

Henkisellä tiellä kärsimystä ei kuitenkaan pidä etsiä. Siihen ei pidä hakeutua. Kun meillä on arvoja, ihanteita, unelmia ja tavoitteita, joudumme väistämättä myös kärsimään niiden vuoksi. Joudumme luopumaan niiden vuoksi paljosta. Jos ne ovat hukkuneet määrätyssä elämänvaiheessa, kärsimys ohjaa meitä silloinkin muutokseen.

Kärsimykset jalostavat vain jos kärsimyksellä on tarkoitus tai jos sellainen voidaan löytää.

Taistellessamme ja kärsiessämme jalojen ihanteiden vuoksi liitämme itsemme ikuiseen, yhdistämme itsemme kestäviin arvoihin.

Nähdä kaikki tapahtumat ja käänteet, hyvät ja huonot, samanarvoisina, on vapautusta etsivän sielun asenne.

Jokainen kiintymyksen side sitoo meidät aikaan estäen mielemme liikkeen kohti ajattomuutta.

Meillä on taipumusta toimia mekaanisesti, tavan mukaan. Hengessä ei kuitenkaan vallitse mitään rutiineja.

Kyllästäkäämme itsemme henkisen ytimemme luovalla ja kahleettomalla energialla. Tulkaamme luoviksi.

Energia, joka on tietoisuutemme ja ajattelumme perustana, muuttuu laadullisesti joka hetki. Tähän perustuu elämän tuoreus. Me synnymme ja kuolemme joka hetki uudelleen.

Tämänpäiväisellä ei ole mitään tekemistä eilisen kanssa. Huomista ei ole. Joko nyt tai ei koskaan!