Ihminen kuten kaikki muukin luonnossa ja maailmankaikkeudessa on osa suurta tietoisten olentojen, tietoisuuden yksiköiden ja henkisten hierarkioiden ja luovien voimien katkeamatonta ketjua.
Elämä on suuri verkosto, hierarkia ja ketju, missä kaikki ovat vuorovaikutuksessa ja sisäisessä yhteydessä keskenään oman tietoisuuden tasonsa ja laatunsa ja kehitysasteensa mukaisesti. Tämä ketju yhdistää aurinkokunnan aurinkokuntaan, planeetan planeettaan, ihmisen ihmiseen ja kaikki pienet ja suuret olennot toinen toisiinsa.
Kaikki tietoisuuden yksiköt (suuret ja pienet) ovat sisäisessä yhteydessä ja keskinäisessä vuorovaikutuksessa, ja ihmisen elämän tarkoitus on olla linkkinä suuressa ketjussa.
Jokainen pieni tai suuri elävä olento on aina jonkin suuremman olennon osa, joka on edelleen jonkin vielä suuremman olennon ja tietoisuuden osa.
Jokainen elollinen olento on aina osa jotain suurempaa ja kestävämpää ja kehittyneempää henkistä olentoa. Siksi elämänkaarensa päätyttyä mikään olento ei häviä lopullisesti, vaan sen elämä ja tietoisuus ainoastaan palaavat osaksi sen yläpuolella olevaa suurempaa elämää ja tietoisuutta.
Evoluutio eli kehitys on mahdollista siksi, että jokaisen kehittyvän tietoisuuden yksikön yläpuolella, taustalla ja myös immanenttina sen sisällä on olemassa jokin laajempi tietoisuus, taso ja henkinen olento, jonka vaikutuspiiriin se kuuluu ja jonka tietoiseksi osaksi se voi tulla.
Suuremmat ja kehittyneemmät olennot jakavat oman elämänsä ja voimansa niiden ”alapuolella” oleville ja ne toimivat päämäärinä ja tasoina, joita kohti nämä voivat pyrkiä.
Jonkin järjestelmän, esimerkiksi aurinkokunnan, korkeimmat prinsiipit ja energiat sisältyvät piilevinä sen kaikkiin osiin ja jäseniin. Tästä johtuu kaikkien tietoisuuden yksiköiden vetovoima ja pyrkimys ja kehitys kohti omaa alkulähdettään.
Maailmankaikkeudessa ei ole mitään muuta kuin tietoisuutta ja erilaisia tietoisuuden asteita kaikkialla. Missään ei ole kuiluja mistä tietoisuus ja elämä puuttuisivat. Siksi ihmisen pyrkimys ylöspäin kohti jumaluutta ja korkeampia tasoja saa aina vastakaikua, se palkitaan ja kehitys ylöspäin voi jatkua rajatta.
Vihitty tulee selkeästi tietoiseksi siitä, että hän yksilönä ja henkenä on osa suurta planetaarista, solaarista ja kosmista elämää. Tässä suunnattomassa henkisen elämän alueessa vaikuttaa lukemattomia suuria olentoja rinnakkain, sisäkkäin ja peräkkäin.
Planetaarinen elämämme on osa aurinkokunnan elämää ja tietoisuutta. Aurinkokunta on vuorostaan osa kosmista olentoa ja elämää, joka puolestaan on jonkin vielä suuremman ja laajemman elämän osa.
Ihminen pitää itseään tärkeänä. Oikeampi perspektiivi on, että ihmisen tietoisuuden kehitys ja henkinen kasvu ovat heijastusta ja seurausta suurten planetaaristen, solaaristen ja kosmisten olentojen kehityksestä ja että kaikki hänen tietonsa ja ymmärryksensä ovat heijastusta niiden älykkyydestä.
Laajemmasta kosmisesta näkökulmasta katsottuna ihminen on vain muurahainen tai atomi. Suhteessa alempiin luonnonkuntiin hän on hyvin korkealle kehittynyt olento.
Pienemmät elämät ja olennot kasvavat ja kehittyvät heitä ympäröivien ja heidän sisällään vaikuttavien suurempien olentojen voiman, vaikutuksen ja tuen kautta.
Yksilön elämä ja kehitys ovat seurausta monien häntä suurempien olentojen kehityksestä ja toiminnasta.
Ihminen on jossain määrin vain välikappale logoksen ja suurten henkisen olentojen ja luovien jumaluuksien päämäärien ja tarkoitusten toteuttamiseen.
Ihmisen tietoisuuden kehittyessä hän tulee aina jonkin häntä kehittyneemmän henkisen olennon vaikutuspiiriin, joka siitä lähtien johtaa hänen kehitystään. Samoin hän itse toimii valonlähteenä, pelastajana ja lunastajana häntä hieman alemmalla tasolla oleville olennoille, esimerkiksi toisille ihmiskunnan jäsenille ja hänen kehonsa atomeille ja pienille elämille. Hierarkia on katkeamaton ketju tietoisia olentoja.
Kun korkein henkinen olento jonkin järjestelmän, esimerkiksi aurinkokunnan, hierarkian huipulla vertauskuvallisesti ajattelee, tahtoo tai soittaa määrättyä säveltä, alkaa vaikutteiden ketju, ja aloittava sävel ja värähtely alkaa soida eri muunnelmina sen alapuolella olevien henkisten olentojen kautta ja välittyy edelleen hierarkian pienimmillekin osasille.
Vihityn kohdalla hänen henkinen kasvunsa ja tietoisuuden syventyminen merkitsee, että hän alkaa jakaa ja saada omakseen korkeiden planetaaristen ja solaaristen jumaluuksien voimaa, viisautta ja energiaa.
Maassa on aina ja aina ollut ihmisiä, vihittyjä, jotka ovat eläneet ja toimineen muulle ihmiskunnalle tuntemattomissa korkeissa henkisissä piireissä ja jotka ovat toimineen välittäjinä Jumalan valtakunnan, universaalin hengen ja ihmiskunnan ja eri luonnonkuntien välillä.
On luontevaa ajatella, että jotain tiettyä tasoa, määrättyä energiaa, tiettyä sädettä, prinsiippiä tai jumaluuden aspektia edustaa erityisesti joku planeetan henkisen hierarkian jäsen, vihitty tai henkinen olento.
Ne, jotka ovat vastaanottavaisia kaikkein korkeimmille vaikutteille ja energioille Maassa, ovat henkisessä hierarkiassa korkeimmassa ja vastuullisemmassa asemassa. Heidän tehtävänään on välittää planeettalogoksen (joka puolestaan toteuttaa Jumalan eli aurinkologoksen tahtoa) tahto ihmiskunnalle ja ilmaista ja tulkita tämä tahto inhimillisen kielen avulla, antaa sille muoto, ajatusmuoto, jota kutsutaan jumalalliseksi suunnitelmaksi, ja toteuttaa sitä yhdessä muiden henkisen hierarkian jäsenien ja maailman palvelijoiden kanssa.
Hierarkiassa kehittyneemmät ja korkeammalla tasolla olevat toimivat parhaassa tapauksessa alemmalla tasolla olevien olentojen opastajina, tukijoina, vapauttajina ja lunastajina.
Kirjoitettu suunnilleen nykyiseen muotoonsa vuosina 2006-8.