Teosofi 1 1994
Jokainen, joka ei ole täysin omahyväisyyden sokaisema, havaitsee olevansa lähes kaikessa riippuvainen maailmankaikkeuden jumalallisesta rakkaudesta, valosta ja energiasta. Kaikki psyykkiset kykymme ja fyysiset elintoimintomme riippuvat yhteydestämme laajempaan näkyvään ja näkymättömään kosmokseen. Omassa itsessämme meillä ei ole mitään perustaa.
Todella uskonnollinen ihminen nojaakin lähes kaikessa maailmankaikkeuden ohjaukseen, rytmeihin, tahtoon ja innoitukseen.
Ihminen ei voi olla elinvoimainen, aito, onnellinen ja eheä erillään alkulähteestään.
Niin kauan meidän on pyrittävä olemaan jotain kunnes oma olemisemme sulautuu korkeimman olemiseen.
Itseluottamuksemme on horjumaton silloin kun luotamme korkeampaan voimaan ja työskentelemme yhdessä sen kanssa.
Oman rajallisuutemme tiedostaminen on usein tekijä, joka saa meidät etsimään korkeampaa voimaa.
Vähälahjaisuutensa huomaaminen synnyttää nöyryyttä ja nöyryys synnyttää omistautumista, antautumista, rukousta ja meditaatiota.
Sisäinen kaipaus ja antautuminen johtavat meidät korkeimman luokse ja vetävät hänet meidän puoleemme.
Aito kasvun pyrkimys on sisäsyntyistä. Se perustuu sen tuomaan iloon ja olemuksemme laajentumiseen ja näköalojemme avartumiseen.
Mystisellä tiellä uusien henkisen kokemusten myötä meidän on luovuttava aikaisemmista otaksumista ja tunnustettava toistaiseksi tietämättömyytemme elämän mysteerin edessä.
Tietämättömyytensä tunnustaminen on viisauden löytämisen ehto.
Kulkiessamme maallisesta henkiseen elämään sydämemme joutuu usein outoon ahdistuksen ja epävarmuuden tilaan.
Siirtymä maallisesta hengelliseen olemassaoloon ei ole helppo. Kristuksen esimerkki ja salainen läsnäolo voivat tehdä sen helpommaksi.
Kun irtaudumme epäolennaisuuksista ja syvässä hiljaisuudessa puhdistumme kaikista mielen sisällöistä, koemme tyhjiön, joka punnitsee uskomme.
Kiintymys näkyvään maailmaan vetää meitä alaspäin, sitoo meidät aikaan ja estää kohoamisemme maailman yläpuolelle ajattomuuteen.
Kun emme enää ole kiintyneet itseemme tai kiinnostuneet itsestämme, kun emme enää rakasta itseämme, vaan ainoastaan totuutta ja Jumalaa, on tien kulkeminen helppoa.
Koska olemme tottuneet löytämään ilomme maallisista asioista, meidän on vaikeaa tavoittaa puhtaita henkisiä iloja.
Mitä enemmän käännymme pois maallisista kiintymysten kohteista, sitä enemmän meissä on tilaa olemisen valtavuudelle, sitä suurempi ilo ja luottamus meissä vallitsee.
Ihminen voi särkyä kääntäessään selkänsä maailmalle, mutta jumalallinen armo voi tehdä hänet jälleen eheäksi.
Elämän luontoon kuuluu, että täytymme hyvin nopeasti tyytymättömyydellä ja pyyteillä ja levottomuus saa meidät jälleen valtaansa. Syvän sisäisen hiljaisuuden kokemisen kautta saavutamme jälleen rauhan ja tyyneyden ja löydämme oman suuntamme, joka on suuren tarkoituksen määräämä.
Aito henkinen kokemus hävittää usein ”minän”. En voi sanoa, että minä koen ykseyden tai syvän hiljaisuuden. Henkisillä tasoilla ihminen on sitä mitä hän kokee.
Olemme ikuisesti nuoria silloin kun jatkuvasti kadotamme itsemme hiljaisuuteen.
Elämämme rikastuu mystisen kuoleman kautta.
Kun syvässä hiljaisuudessa olemme tyhjät tutuista merkityksistä voivat uudet ja korkeammat merkitykset tulla niiden tilalle.
Vetäytyminen ja yksin oleminen mahdollistavat sen että voimme olla avoimia ja vastaanottavaisia henkiselle maailmalle.
Kun olemme täysin tyhjät ja hengellisesti köyhät, voi korkeampi todellisuus painaa meihin jälkensä kuten sinetti pehmeään vahaan.
Kun vaalimme vastaanottavaisuutta jumalalliselle yksinäisyydessä, saamme usein kokea myös sen läsnäolon kanssakäymisessä.
Yksinäisyydessä kaikki voimamme kääntyvät helposti sisäänpäin. Vasta kun lähellämme on muita olentoja alamme säteillä ulospäin.
Mitä syvempi on yhteys sisäiseen jumaluuteemme sitä laajempaa ja kirkkaampaa voi olla ympäristöömme välittämä näkymätön säteily.
Vaikka erilliset kehot ja erilaiset ajatustavat todistavat erillisyydestämme, tämä ei kuitenkaan kumoa sitä tosiasiaa, että syvimmällä henkisellä tasolla olemme yhtä. Sekä sinä että minä ovat saman henkisen voiman ilmentymiä.
Kun jumalyhteydestä on tullut kiinteä ja pysyvä tosiasia elämässämme voimme silloin myös hetkellisesti kohottaa muut ihmiset tälle totuuden ja rauhan tasolle.
Pakene ihmisiä voidaksesi syvemmin heitä rakastaa. Etsi yksinäisyyttä kuuluaksesi syvemmin yhteen.
Syvästä sisäisestä hiljaisuudesta nousee valmius auttaa muita ja lähettää myönteisiä ja parantavia energioita maailmaan.
Rakastaessamme ja välittäessämme rakkaus parantaa myös meidät itsemme.
Valon soturi ei etsi kiitosta eikä kunniaa. Hänelle riittää se, että hänet kruunataan ylhäältä käsin.
Kun luovumme asioiden moninaisuudesta, saamme ne takaisin ykseydessä.