turvallisuuspolitiikka |

Suomen viime sotien yhtymäkohtia nykyiseen Venäjän vastaiseen sotavarusteluun

Viime sotien ajalla on paljon yhtymäkohtia nykypäivään.

Venäjän vastaisuus ja vihamielisyys ovat jälleen päässeet valloilleen. Siitä on tullut hallituksen virallista politiikkaa. Suomen johdolla on fanaattinen, tinkimätön ja järkkymättömän vihamielinen asenne Venäjää kohtaan. Viime sotien aikaan ja tänään Suomi on asemoitunut Venäjän vihollismaaksi.

Kaikki valtavirta puolueet osallistuvat Venäjän vastaisiin toimiin ja militarismiin. Kaikki puolueet ovat globalistisia, militaristisia ja fasistisia. Kaikki valtavirtapuolueet ovat EUn ja Naton talutusnuorassa. Ne eivät tarjoa vaihtoehtoja. Vaihtoehtoisten puolueiden nousu estetään erilaisin, jopa rikollisin keinoin. Kansallismielisiä puolueita ei hyväksytä. Esimerkiksi Suomessa ei noudateta vaalilakia eikä kukaan valvo vaaleja vaalivilppien estämiseksi. Lähes kaikki mielipiteitä muokkaavat uutisvälineet ovat valtapuolueiden hallinnassa. Kansalaisia manipuloidaan äänestämään niin kuin vallanpitäjät haluavat.

Kuten viime sotien kynnyksellä Suomen politiikkaa luonnehtii täydellinen huolettomuus siihen vaaraan, minkä sota aiheuttaisi maallemme. Minkäänlaisia rauhanpyrkimyksiä ei sisälly Suomen hallituksen ohjelmaan. Sotaan varustaudutaan ja valmistaudutaan jättisummilla laiminlyömällä kaikki muut valtion elintärkeät ja lain määräämät tehtävät. Sotavarustelu menee järkevän taloudenhoidon, luonnonsuojelun ja peruspalveluiden turvaamisen edelle.

Viime sotien aikana ja tänään Suomen päättäjillä ei ole edes sen vertaa sivistystä että yrittäisivät säilyttää ystävälliset ja hyvä suhteet naapurimaahansa. Valtion propagandaan uskovalla kansalaisten enemmistöllä ei myöskään ole sivistystä. Sivistys edellyttää itsenäistä ajattelua, mikä taas edellyttäisi joidenkin riippumattomien ja puolueettomien tietolähteiden seuraamista. Suomi ei ole sivistysvaltio, koska se ei harjoita rauhan politiikkaa, vaan aivan päinvastoin. Puolustuksen ja turvallisuuden nimissä valmistaudutaan ja varustaudutaan sotaan Venäjää vastaan. Suomessa on vallalla fasismi ja barbaria.

Ennen viime sotia Suomen taantumuksellinen politiikka teki maasta hyökkäystukikohdan Neuvostoliittoa vastaan. Sama toistuu nyt Venäjää vastaan. Suomi on jälleen imperialistisen lännen etuvartio Venäjää vastaan.

Suomi on osa lännen geopoliittista suunnitelmaa, missä rakennetaan uutta Venäjän vastaista rintamaa. Suomi on muuttunut aggressiiviseksi Venäjän vastaiseksi maaksi samaan tapaan kuin Ukraina. Suomea on valmisteltu siihen, että Nato voi avata uuden Venäjän vastaisen sotarintaman Suomesta.

Suomi käy jälleen sotaa Venäjää vastaan, mutta tällä kertaa toistaiseksi vielä epäsuorasti Ukrainan sodan kautta. Suomi on tehnyt puolustussopimuksen Venäjän vihollismaan kanssa, jolle se toimittaa aseita ja rahaa käytettäväksi Venäjää vastaan.

Jatkosodassa Suomi liittoutui natsi-Saksan kanssa. Nyt Suomi tukee Ukrainan uusnatsi hallintoa sijaissodassa Venäjää vastaan. Suomalaisten verorahoilla tuetaan Kiovan hallinnon tekemiä sotarikoksia ja kansanmurhaa Itä-Ukrainan venäjänkielistä väestöä vastaan sekä sotilasiskuja Venäjän maaperälle. Natsismi ja fasismi ovat aina olleet lännen paras ideologinen ase Venäjän lyömiseksi ja venäläisten sortamiseksi ja tappamiseksi.

Typeryys ei loppunut talvisotaan, mentiin jatkosotaan. Tappio tuli jälleen. Sama hulluus jatkuu tänä päivänä. Euroopan Nato maat varustautuvat kolmatta maailmansotaa varten. Suomen sotahullu johto valmistautuu ja varustautuu uuteen sotaan Venäjää vastaan. Halutaan uusintaa. Halutaan ottaa vielä kerran revanssi. Tämä on hulluutta. Sellaisesta sodasta ydinasevaltaa vastaan Suomi ei enää mitenkään selviäisi. Etulinjassa Suomi olisi pahimpien Venäjän vastaiskujen kohde. Ukrainassa Venäjä ei edes sodi tosissaan, koska kyseessä on erityisoperaatio eikä Venäjä ole julistanut sotaa Ukrainalle. Järeimpiä aseita ei käytetä. Sodan syttyessä Suomi joutuisi samankaltaisten ja vielä pahempien toimien kohteeksi kuin Ukraina nyt. Sitäkö maan johto haluaa? Kieroutuneet globalistiset johtajamme eivät piittaa Suomen kohtalosta, koska kansallisvaltio ei ole heille merkityksellinen eikä Suomi ole heille rakas maa. Kansalaiset eivät sotaa halua, mutta johtajamme eivät välitä kansalaisistaan.

Stalinin varoituksia ei kuunneltu ja sota syttyi. Putinin varoituksia ei oteta todesta. Sodan lietsonta jatkuu. Venäjää provosoidaan kaikin mahdollisin tavoin. Sodasta tulee yhä todennäköisempi.

Viime sotien aikana osaamattomissa ja typerissä käsissä oleva Suomen johto ajoi maamme turhiin ja typeriin sotiin. Tänä päivänä tilanne on sama ja vaara on sama.

Vahvat maat ja liittoumat käyttävät Suomea hyväkseen, silloin Saksa, nyt EU ja Nato. Tänään enemmän kuin koskaan aikaisemmin maamme historiassa Suomi on ulkovaltojen hallinnassa. EU ja Nato Suomi toteuttaa kansalliset edut syrjäyttävää globalistista politiikkaa. EU johtajat palvelevat ylikansallista suurpääomaa kansallisten etujen sijaan. Heidän vallaltaan puuttuu legitimiteetti. Demokratia on enää pelkkä kulissi.

Globalisteille kolmas maailmansota on keino edistää heidän valtasuunnitelmiaan. Saksan, Ranskan ja Suomen johtajat lietsovat sotaa Venäjää vastaan etunenässä. He ovat valmiita tuhoamaan rauhan ja uhraamaan oman maansa kansalaiset ja sotilaat uudessa mielettömässä ja tuhoisassa maailmansodassa.

Tänä päivänä Suomen johto on tekemässä jälleen saman virheen kuin viime sodissa. Suomi valmistautuu taas sotaan Venäjää vastaan EU ja Nato rintamassa.

Suomen nykyjohto ei ole oppinut mitään edellisistä hävityistä sodista. Pahuus, hulluus ja typeryys ovat vallalla Suomen johdossa. Hallituksemme koostuu moraalittomista fasisteista, globalisteista ja sotahulluista typeryksistä.

Viime sodissa ja tänään Suomella on sama itsemurha missio, sama fasismi ja sama venäläisviha.

EUn ja Naton sotavarustelun pääasiallinen tarkoitus ei ole puolustus, vaan sotaan valmistautuminen. Puolustuksen nimissä valmistaudutaan hyökkäyssotaan Venäjää vastaan. Perusteetonta Venäjän uhkaa käytetään verukkeena ostaa aina vain lisää aseita ja perustaa uusia Naton alaisia sotilastukikohtia Suomeen.

Suomessa aletaan rakentaa uutta ”Mannerheim-linjaa”, sotilaallista infrastruktuuria, jota tarvitaan sotaan Venäjää vastaan. Suomi on mukana viiden EU ja Nato maan Venäjän vastaisen rajan linnoitus- ja miinoitushankkeessa. Suomi on irtautumassa humanitaarisesta Ottawan miinojen rajoitussopimuksesta.

Viime sotien ajalle ja nykypäivälle yhteistä on hallinnon vallankaappaus ja maanpetturuus, demokratian hävittäminen, kansan harhauttaminen ja sotapropaganda. Suomen hallituksen rikollista jatkosotaa ei voitu käydä ilman sotapropagandaa ja valehtelua. Kaikki Suomen sanomalehdet sensuroitiin. Nykyään kaikki valtavirtamedian välittämä kuva Ukrainan konfliktista on valhetta ja vääristelyä. Suomen hallitus käyttää sotapropagandaa saadakseen kansan suostumuksen ja hyväksynnän verorahojen käyttämiselle Ukrainan tukemiseen, aseistamiseen ja mielettömän sodan jatkamiseen. Ukrainan sodan kerrotaan olevan ”Venäjän hyökkäyssota”, vaikka se on lännen hyökkäyssota, mihin Venäjä pakotettiin osallistumaan torjumalla kaikki rauhanehdotukset ja estämällä kaikki rauhanmahdollisuudet.

Euroopan aggressiivisimpien maiden johtajat eivät halua rauhaa, vaan varustautuvat pitkään sotaan Venäjää vastaan. Suomen presidentti Stubb on yksi Euroopan fanaattisimpia ja vaarallisimpia johtajia. Kaikki hänen Suomen sotia, Venäjää ja Ukrainan sotaa koskevat puheensa ovat valhepropagandaa. The Economist lehden haastattelussa Stubb väitti, että Suomi voitti sodan Neuvostoliittoa vastaan kovista tappioista, Neuvostoliiton sanelemista rauhanehdoista ja suurista aluemenetyksistä huolimatta. Suomen itsenäisyyden säilyttäminen karvaiden menetysten keskellä ei ollut mikään voitto. Eihän Neuvostoliitto sitä pyrkinyt viemäänkään, vaan ainoastaan parantamaan turvallisuuttaan talvisodassa ja puolustautumaan natseja vastaan jatkosodassa. Suomi hävisi kaikilla rintamilla ja joutui antautumaan ja alistumaan Neuvostoliiton tahtoon. Aluemenetyksineen Ukraina on häviämässä sodan samalla tavalla kuin Suomi hävisi talvisodan.

Stubbin johdolla Suomi sekaantuu jatkuvasti Ukrainan sotaan sekä rauhanneuvotteluihin, vaikka asia ei Suomelle kuulu. Ukrainan tukemisen ja aseistamisen vaikutus on ainoastaan haitallinen. Ukrainan kansalaisten ja sotilaiden tappaminen jatkuu, Ukraina menettää yhä enemmän maa-alueita ja rauhan saavuttaminen vaikeutuu. Vaarana on sodan laajentuminen Suomeen ja Eurooppaan.

Alexander Stubb on typerin ja hulluin presidentti mitä meillä on koskaan ollut, ainakin minun elinaikanani. Ryti ja Paasikivi veivät Suomen talvisotaan ja jatkosotaan, jotka olisi helposti voitu välttää viisaammalla ja järkevämmällä politiikalla. Nykyisellä presidentillä pitäisi olla käytettävissään kaikki viime sodista saatu tieto ja opetukset, mutta siitä huolimatta hän vain kärjistää konfliktia Venäjän kanssa. Tämä mies ilmeisesti pyrkii viemään Suomen uuteen sotaan Venäjää vastaan yhdessä Nato ja EU liittolaistensa kanssa.

Viime sotien aikana pyrkimyksenä oli heikentää Neuvostoliittoa, mutta seurauksena oli ainoastaan Suomen tappio ja heikentyminen. Suomi hävisi ankarasti. Nykyisessä lännen ja Venäjän välisessä konfliktissa Suomi on jo nyt häviäjä taloudellisesti. Jos sota laajenee Suomeen, niin maamme voi hävitä niin pahasti, että se voi hävitä kokonaan kartalta itsenäisenä valtiona. Medvedev varoittaa Suomen vallanpitäjiä, että vastakkainasettelu Venäjän kanssa voi johtaa Suomen valtiollisuuden romahtamiseen ikuisesti. Hän takaa, että silloin kukaan ei ole heille enää yhtä lempeä kuin vuonna 1944. Katso https://mvlehti.net/2025/09/08/kolumni-uusi-suomalainen-doktriini-tyhmyytta-valheita-ja-kiittamattomyytta-dmitri-medvedev/

Neuvostoliitto salli Suomen itsenäistymisen. Neuvostoliitto salli aikoinaan Krimin ja Ukrainan itsenäistymisen ja irtautumisen Neuvostoliitosta. Neuvostoliitto hyväksyi Saksojen yhdistymisen. Ei olisi kannattanut. Seuraavan sodan jälkeen Suomea voi odottaa Krimin (ja itä-Ukrainan) kohtalo. Krimille myönnettiin aikoinaan irtautuminen Neuvostoliitosta. Lännen tekemään Ukrainan vallankaappauksen jälkeen se todettiin virheeksi ja niemimaa liitettiin takaisin Venäjään alueen kansalaisten tahdosta. Suomi ei ole itsenäisyytensä aikana osoittanut suurta valtiollista kypsyyttä. Kekkosen aikaa ja sen jälkeisiä vuosikymmeniä lukuun ottamatta se on ollut militaristinen ja sotaisa ja aiheuttanut jatkuvasti harmeja naapurimaalleen.

lähteet

Dmitri Medvedev Kolumni: Uusi suomalainen doktriini – Tyhmyyttä, valheita ja kiittämättömyyttä uusi mv lehti 08.09.2025

Suomen turha ja typerä talvisota

Molotov –Ribbentrop sopimus

Toisen maailmansodan aattona Neuvostoliito oli huolissaan turvallisuudestaan. Erityisesti Saksan nousu ja pyrkimykset herättivät huolta Euroopassa ja Neuvostoliitossa. Sotaa oli ilmassa. Englannin ja Ranskan suunnitelmat herättivät epäilystä Neuvostoliitossa.

Saksa alkoi rikkoa vuoden 1919 Versaillesin rauhansopimusta. 1938 Saksa vaati itselleen saksalaisten asuttamia alueita eri puolilta Eurooppaa. Itävalta liitettiin Saksaan kansanäänestyksellä. Munchenin sopimuksessa 1938 Saksa sai Itävallan lisäksi osan Tsekkoslovakiasta. Neuvostoliitto jätettiin Munchenin kokouksen ulkopuolelle. Tämä herätti Stalinin oikeutetun epäluulon lännen aikeista. Neuvostoliiton oli varauduttava lännestä tulevaan uhkaan. Stalin ei päässyt turvallisuussopimukseen Englannin ja Ranskan kanssa. Moskova ei saanut turvatakuita länneltä. Siksi ainoaksi mahdollisuudeksi jäi sopimus mahdollisen vihollisen, Saksan kanssa. 1939 Stalin ja Hitler solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen, joka tunnetaan Molotov –Ribbentrop sopimuksen nimellä. Sopimuksen salainen lisäpöytäkirja jakoi Euroopan Neuvostoliiton ja Saksan etupiireihin. Suomi ja Baltian maat kuuluivat Neuvostoliiton etupiiriin. Puola oli jaettu kahtia. Täten Neuvostoliitto sai tarvitsemansa turvallisuutta parantavan puskurivyöhykkeen länsirajalleen. Sopimus takasi molemmille osapuolille vapaat kädet toimia omissa piireissään. Suomessa ei ollut tarkkaa tietoa Stalin-Hitler sopimuksen etupiirijaosta. Kun neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, Molotov –Ribbentrop sopimus piti eikä Saksa auttanut Suomea. Hitler jopa auttoi Neuvostoliittoa talvisodan aikana mm. kuljetusreittien turvaamisessa.

Helsingin ja Moskovan väliset neuvottelut

Vuonna 1938 Moskova oli vakuuttunut Saksan sotasuunnitelmista ja aggressiivista pyrkimyksistä. Neuvostoliiton ja Saksan välistä hyökkäämättömyyssopimusta ei tietenkään pidetty riittävänä turvatakuuna.

Suomi oli strategisesti tärkeä alue idän ja lännen välissä, koska sillä oli pitkä maaraja Neuvostoliiton kanssa ja pitkä rantaviiva Itämerelle. Neuvostoliitolle Suomi oli ongelma, koska Suomen aluetta voitaisiin helposti käyttää hyökkäykseen sitä vastaan. Neuvostoliitossa ei pelätty Suomen hyökkäystä, vaan sitä että Englanti tai Saksa voisi painostaa Suomea osallistumaan hyökkäykseen sitä vastaan. Moskovassa haluttiin varautua Saksan tai jonkun muun länsivallan epäsuoraan hyökkäykseen Suomen kautta Neuvostoliittoon. Kreml pyrki estämään, että Suomen alue muuttuisi Neuvostoliittoon suunnatun hyökkäyksen tukikohdaksi (kuten Ukraina on nyt). Heikko ja pieni Suomi ei pystyisi estämään Saksaa tai jotain muuta imperialistista vahvaa valtiota pääsemästä Suomeen ja hyökkäämään sitä kautta Neuvostoliittoon. Suomen virallinen puolueettomuus ei taannut puolueettomuuden pitävyyttä eikä se taannut ystävällisten välien ja rauhan säilymistä.

1938 Kreml vaati Suomelta takuita siitä, ettei Suomi liittoutuisi Saksan kanssa sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliitto ehdotti Suomelle puolustusyhteistyötä puna-armeijan kanssa torjumaan Saksan tai muiden tahojen mahdolliset sotilaalliset hyökkäykset. Keskinäinen avunantosopimus ja yhteinen puolustussopimus hylättiin Suomen puolueettomuuteen vedoten. Moskova ehdotti myös hyökkäämättömyyssopimusta, missä molemmat maat sitoutuisivat olemaan liittymättä sellaisiin ryhmiin tai liittoihin, jotka ovat vihamielisiä toista osapuolta kohtaan. Suomi torjui tämänkin ehdotuksen.

Helsingin ja Moskovan väliset neuvottelut sisälsivät lukuisia epävirallisempia yhteydenottoja Neuvostoliitosta sekä kolme virallista neuvottelukierrosta. Suomessa neuvotteluiden sisältö salattiin kansalta. Stalin johti vuoden 1939 Neuvotteluja. Suomen lähettiläs oli Paasikivi. Neuvostoliiton asialistalla olivat Leningrad turvallisuus, ystävällismieliset ja hyvät suhteet Neuvostoliiton ja Suomen välillä, Suomenlahden puolustuksen turvaaminen, rajan siirto ja maa alueiden vaihto, Hangon vuokraaminen sotilastukikohdaksi sekä Suomenlahden saarten Suursaaren ja Tytärsaaren luovuttaminen Neuvostoliitolle.

Neuvostoliitto piti tärkeänä Suomenlahden meripuolustusta. Stalin tiesi että Leningradia voisi suojella ainoastaan hallitsemalla molempia puolia Suomenlahdesta. Tämänkin vuoksi Suomi ja Baltian maat luettiin Neuvostoliiton etupiiriin Molotov- Ribbentrop sopimuksessa. Leningrad voitaisiin turvata vain valvomalla Suomenlahtea ja tarvittaessa sulkemalla se vihollisilta. Esimerkiksi 1930 luvulla Virolla ja Suomella oli salainen hanke Suomenlahden sulkemiseksi Venäjältä. Neuvostoliitto ajoi Ahvenanmaan demilitarisaatiota, jonka Suomi oli valmis hyväksymään.

Stalinilla oli neuvotteluissa hyvin rajatut ja selkeästi määritellyt turvallisuustavoitteet. Stalin totesi, että maantieteelle emme voi mitään ettekä te. Hän sanoi että emme voi siirtää Leningradia, siksi on siirrettävä rajaa. Rajan siirtämiseksi Neuvostoliitto tarjosi alueiden vaihtoa. Neuvostoliitto ehdotti Suomea luovuttamaan alueita Karjalan kannakselta ja muualta itärajalta ja tarjosi niiden tilalle yli puolet enemmän maata muualta. Stalin kysyi tekeekö joku muu suurvalta niin. Tarjous oli mielestäni hyvin avokätinen.

Neuvostoliiton vaatimukset ja ehdotukset olivat perusteltuja, selkeitä ja kohtuullisia. Kaiken kaikkiaan ne koskivat verraten pientä rajan siirtoa Karjalan kannaksella, Suomenlahden ulkosaaria sekä tukikohtaa Hankoniemellä. Suomen hallitus kuitenkin torjui ne. Olisi kannattanut suostua! Turha sota olisi vältetty. Rauha olisi säilynyt. Aluemenetyksiltä olisi säästytty. Kutistumisen sijaan Suomi olisi laajentunut pinta alaltaan. Sotakorvauksia ei olisi tarvinnut maksaa. Hyvät ja rakentavat suhteet naapurimaahan olisi turvattu.

Ulkoministeri Erkko ei halunnut tehdä mitään myönnytyksiä Neuvostoliitolle. Erkko katsoi, että Neuvostoliitto oli diktatuurimaa, jolle ominainen politiikka tähtää ensin rajoitettuihin päämääriin voidakseen sitten esittää uusia vaatimuksia Suomelle. Paasikivi oli saanut hallitukselta Erkon laatimat tiukat ohjeet neuvotteluihin. Erkko kehotti Paasikiveä unohtamaan, että Neuvostoliitto on suurvalta. Hän antoi Paasikivelle oikeuden neuvotella vain pienistä myönnytyksistä. Suomen mantereen alueluovutuksista ja Ahvenanmaasta ei saanut keskustella, korkeintaan Suomenlahden pikkusaarista. Myöhemmin Paasikivi syytti Erkkoa neuvotteluiden kariutumisesta. Hän kutsui talvisotaa Erkon sodaksi.

Ulkoministeri Erkko korosti Suomen ehdotonta puolueettomuutta. Pääministeri Cajander katsoi, että puolueettomuus riitti suojelemaan Suomea, että Suomi ei ollut vaarassa. Ainoastaan Mannerheim oli hyvin huolissaan ja tiedosti sodan vaaran.

Suomessa oletettiin, että 1920 Tarton rauhansopimus sekä 1932 hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa takaisivat rauhan ja Suomen koskemattomuuden. Suomi luotti myös Kansainliiton tarjoamaan turvallisuus suojaan.

Presidentti Kallio ja pääministeri Cajander vastustivat neuvottelujen jatkamista, myönnytysten tekemistä ja alueluovutuksia. Mannerheim katsoi että ainoa realistinen vaihtoehto oli neuvottelujen jatkaminen. Venäjän oikeutetut intressit oli pyrittävä täyttämään. Myönnytysten tekeminen oli välttämätöntä. Hänen mielestään alueluovutuksiin ja rajan siirtoihin oli suostuttava. Sota puna-armeijaa vastaan oli mahdotonta. Suomen armeija ei ollut valmis sotaan.

Mannerheim katsoi, että vuoden 1920 Tarton rauhansopimuksen raja oli Venäjän keisarikunnan ja Suomen suuriruhtinaskunnan välinen raja. Siksi se ei voinut olla pysyvä, vaan tilapäinen. Neuvostoliiton kannalta se sisälsi turvallisuus riskejä. Neuvostoliitossa Tsaarin ajan Venäjän rajoja pidettiin turvallisina. Stalin kannatti (kevennettyä) Uudenkaupungin rauhassa 1721 vedettyä Pietari suuren rajaa, joka on suunnilleen myös Pariisin rauhansopimuksessa sovittu nykyinen Suomen raja. Sotien tuloksena Neuvostoliitto saavutti siis turvallisuus tavoitteensa ja Suomi hävisi kaikilla rintamilla.

Suomen hallitus torju kaikki Neuvostoliiton ehdotukset maan turvallisuuden parantamisesta.

Vuonna 1939 ennen talvisodan syttymistä Neuvostoliitto valtasi Baltian maat ja puolet Puolasta. Suomi oli näin saanut varoituksen! Edes tämä ei saanut Suomen hallitusta heräämään eikä palaamaan neuvottelupöytään Neuvostoliiton kanssa. Näin jälkikäteen voi vain hämmästellä hallituksen sokeutta ja typeryyttä. Sodasta olivat vastuussa erityisesti Cajander, Erkko ja Tanner.

Mannerheim jätti lopulta eroanomuksen puolustusneuvoston puheenjohtajan sekä puolustusvoimien komentajan paikoilta. Mannerheim oli tyytymätön hallituksen toimintaan. Mannerheim katsoi, että hallitus ja eduskunta suhtautuivat liian kevyesti sodan uhkaan ja vaaraan Suomen itsenäisyydelle samalla kun puolustusta laiminlyötiin. Eron syynä olivat myös Moskovan epäonnistuneet neuvottelut hallituksen sovittelemattoman ja jäykän asenteen seurauksena.

Sodan syttyessä eroanomus vedettiin takaisin. Mannerheim nimitettiin armeijan ylipäälliköksi. Vaikka hän oli kannattanut kaiken aikaa neuvotteluratkaisua silti hän asettui sodan johtoon hallitukselle kuuliaisen sotilashenkilön tavoin.

Puheessaan ylipäällikkönä Mannerheim katsoi talvisodan olevan vapaussodan (eli Suomen sisällissodan) jatkoa sekä taistelua kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Mikä siten yhdistää Suomen sisällissotaa ja talvisotaa? Eihän niillä ensi näkemältä näytä oleva mitään tekemistä keskenään. Sisällissota oli luokkasotaa, valkoisten sotaa työläisiä, kommunismia ja sosialismia vastaan. Yhteistä talvisodalle ja sisällissodalle oli ainakin kommunismin vastaisuus ja venäläisviha. Niissä molemmissa puolustettiin luokkavaltaa ja länsimaista kapitalismia.

Suomen hallituksen Neuvostoliitolle vihamielistä politiikkaa voidaan selittää imperialististen länsimaiden vaikutuksella. On arveltu että Suomi torjui Neuvostoliiton kohtuulliset vaatimukset Ranskan, Englannin ja Yhdysvaltojen yllytyksestä. Ennen sotaa Suomessa vieraili paljon ulkomaisia neuvonantajia ja sotilasasiantuntijoita, esimerkiksi Englannista. Provokaattorit ja sodanlietsojat väittivät, että Neuvostoliiton ehdotukset ja Neuvostoliiton imperialismi olivat uhka Suomen itsenäisyydelle ja Skandinavian ja Ruotsin turvallisuudelle.

Suomea tukevat maat kehottivat hallitusta pysymään lujina ja välttämään samalla sotaan joutumista.

1939 Hitler miehitti suuren osan Tsekkoslovakiasta. Hitler hyökkäsi Puolaan syyskuussa 1939, jonka katsotaan aloittavan toisen maailmansodan. Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle. Heti perään Stalinin puna armeija miehitti itä-Puolan ja pakotti Baltian maat luovuttamaan sotilastukikohtia. Myöhemmin 1940 Neuvostoliitto valtasi Baltian maat saadakseen Suomenlahden rannat Neuvostoliiton valvontaan. 1940 Saksa miehitti Tanskan ja hyökkäsi Norjaan. Sitä seurasi Saksan hyökkäys Ranskaan ja Benelux maihin.

Talvisota puhkesi alkoi 1939 Neuvostoliiton hyökkäyksellä ja tiedetään miten siinä kävi. 1930 luvulla oli solmittu Suomen ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus, mistä Neuvostoliitto irtautui 1939. Talvisotaa edelsi Suomen ja Saksan avoin taloudellinen ja sotilaallinen yhteistyö vuosina 1938-9. Talvisota kesti alle neljä kuukautta. Oletukset ja toiveet länsivaltojen tuesta Suomelle osoittautuivat vääriksi. Talvisota päättyi 1940 Moskovan rauhaan. Rauhansopimuksessa vahvistettiin Pietari suuren rajat, jotka määritelty Uudenkaupungin rauhassa 1721.

opetuksia ja johtopäätöksiä

Ennen talvisotaa Suomen hallitus ei ottanut lainkaan huomioon Neuvostoliiton perusteltuja ja oikeutettuja puolustuksellisia tarpeita. Samaan aikaan Suomi teki sotilaallista yhteistyötä Saksan kanssa.

Suomi vähätteli sodan vaaraa ja piti Neuvostoliiton hyökkäystä epätodennäköisenä.

Suomen hallitus ei ilmeisesti lainkaan ymmärtänyt kuinka tärkeässä strategisessa asemassa Suomi on idän ja lännen välissä ja mitä sodan syttyminen maalle merkitsisi.

Jos Suomi olisi aidosti noudattanut puolueettomuutta, se olisi myös ottanut enemmän huomioon rajanaapurinsa toiveita ja vaatimuksia. Hallituksella oli epäluuloinen ja vihamielien suhtautuminen Neuvostoliittoon.

Suomi yritti olla liian puolueeton. Suhde rajanaapuriin ei ollut ystävällinen ja sovitteleva, vaan jyrkkä, ymmärtämätön ja suorastaan vihamielinen.

Suomen johdolla oli kommunismin vastainen, antibolsevistinen, venäläisvihamielinen ja russofobinen perusasenne.

Suomen hallituksella ei ollut tarpeeksi älyä kunnioittaa ja pelätä Neuvostoliittoa. Sille oli ominaista täydellinen kunnioituksen puute Neuvostoliiton tarpeita ja ehdotuksia kohtaan. Suurvallan mahdollisia toimenpiteitä ei pelätty, vaikka syytä olisi ollut. Ilmeisesti venäläisviha ja kommunismin vastaisuus sumensivat järkevän ajattelun ja estivät tekemästä Suomen edun mukaisia järkeviä päätöksiä. Sivumennen sanoen, tämä sama mielipuolinen asenne on vallalla Suomen nykyjohdossa sen valmistautuessa EUn ja Naton kanssa uuteen sotaan Venäjää vastaan.

Neuvostoliittoon ei osattu suhtautua realistisesti alueen hallitsevana suurvaltana, jolla on elintärkeitä turvallisuus tarpeita. Neuvostoliittoon suhtauduttiin kuin se ei olisi lainkaan suurvalta. Suomi toimi lähes kuin se itse olisi ollut suurvalta.

Suomen hallituksella ei ollut minkäänlaisia rauhanpyrkimyksiä. Sotaan varustautuminen ja valmistautuminen olivat käynnissä. Jos rauhanpyrkimyksiä eikä sovittelunhalua ole, seurauksena on usein sota. Turha sota olisi helposti voitu välttää. Se olisi kannattanut.

Suomi hylkäsi Neuvostoliiton perustellut ehdotukset, katkaisi neuvottelut ja provosoi sodan syttymään.

Suomen hallituksen typerä, jyrkkä ja vihamielinen politiikka vei Suomen turhaan, tuhoisaan ja tappiolliseen talvisotaan ja edelleen vielä tuhoisampaan jatkosotaan.

Jos Stalinin tarjoamaan avokätiseen aluevaihtoehdotukseen olisi suostuttu, rauha olisi säilynyt. Suomi olisi kutistumisen sijaan laajentunut pinta alaltaan.

Kaiken lisäksi 1939 talvisodan aattona Suomi oli erittäin huonosti varustautunut ja valmistautunut sotaan, mistä Mannerheim varoitti.

Suomen johdon typeryys ja kyvyttömyys ovat vertaansa vailla.

Suomen johto toimi suorastaan kuin se olisi halunnut sotaa. Kenties Suomen hallitus ei ainoastaan typeryyttään vaarantanut Suomen itsenäisyyttä ja rauhaa vaan lietsoi sotaa imperialististen länsivaltojen puolesta.

Neuvostoliiton puolustautuminen

Ei ole osoituksia siitä, että Neuvostoliiton toimet olivat muuta kuin puolustuksellisia. Ennen sotia Neuvostoliitolla ei ollut mitään Suomen itsenäisyyttä uhkaavia pyrkimyksiä. Neuvostoliitto ei ollut aloittanut sotia ennen vuotta 1939.

Neuvostovaltion perusoppi on kansallinen itsemäärääminen ja maiden suvereenisuuden ja itsenäisyyden kunnioittaminen. Neuvostoliiton bolsevikkihallinto soi Suomelle itsenäisyyden. Silti itsenäistyttyään Suomi suhtautuu vihamielisesti Neuvostoliitoon ja ryhtyy sotiin sitä vastaan.

1920 bolsevikkien hallitsemassa Neuvostoliitossa luovuttiin vallankumouksen levittämisestä Eurooppaan. Neuvostoliitossa vallitsi realistinen ja yhteistyöhenkinen ulkopoliittinen suuntaus, rauhanomainen rinnakkaiselo länsivaltioiden kanssa. Stalinin tavoite ei ollut sosialismi tai kommunismi koko maailmassa.

Neuvostoliiton päämäärä ei ollut Hitlerin tapaan vallata lisää elintilaa, alistaa muita maita ja pakottaa niitä kommunismiin. Neuvostoliitto halusi Suomelta ainoastaan turvallisuusyhteistyötä. Myös Neuvostoliiton edustajien asenne talvisotaa edeltävissä neuvotteluissa Suomen kanssa osoitti, että Kremlin tavoite ei ollut Suomen itsenäisyyden vieminen, miehitys ja liittäminen Neuvostoliittoon. Talvisodassa päämääränä oli turvata Leningradin turvallisuus, ei koko Suomen valloitus. Myös talvisodan jälkeisessä rauhassa sekä jatkosodan jälkeisessä rauhassa Neuvostoliitto kunnioitti Suomen itsenäisyyttä.

Tuossa maailman historiallisessa tilanteessa natsi-Saksan laajentaessa elintilaansa ja maailmansodan uhatessa Stalinin Suomelta vaatima turvatakuu rajan siirto ehdotuksineen oli järkevää ja vastuullista politiikkaa. Myöhemmin Stalin perusteli talvisodan välttämättömyyttä sillä että neuvotteluiden epäonnistuttua oli taattava Leningradin puolustus. Leningrad oli maan toinen pääkaupunki ja puolustusteollisuuden keskus.

lähteet

Robert Edwards Talvisota eurooppalaisin silmin Minerva kustannus 2007

Eurooppa liekeissä Taistelu pohjolasta Bonnier Publications 2021

Otto Wille Kuusinen Suomi ilman naamioita 2006 Johan Beckman institute

Pekka Visuri Pasi Kesell Carl-Friedrik Geust Suomen sodat 1939-1945 Selviytyminen maailmansodasta

Pekka Visuri Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat Docendo 2013

Pekka Visuri Murtorinne Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939-40 Docendo 2019 Jyväskylä

Rautkallio, Hannu Talvisodan Erkko ja amerikkalaiset yhteydet. Art house 1990

Olli Vehviläinen O A Rzesevski Yksin suurvaltaa vastaan Talvisodan poliittinen historia Gummerus Jyväskylä 1997

Suomen talvisota – kohti uusintaa

Tämän päivän asetelma muistuttaa hyvin paljon toisen maailmansodan aattoa. Samankaltaiset Venäjän vastaiset toimet ja sotavalmistelut ovat menossa kuin silloin.

Toisessa maailmansodassa Saksa yhdessä Eurooppalaisten liittolaistensa kanssa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Tällä kertaa pitkän ajan kuluessa on rakennettu laajempi rintama Venäjän lyömiseksi. Venäjän vastaisessa rintamassa ovat nyt mukana Yhdysvallat, Nato ja koko EU. Nykytilanne muistuttaakin hyvin paljon tuota aikaa. Kolmas maailmansota ei ole kaukana.

Suomen näkökulmasta yhtäläisyydet talvisotaan ja jatkosotaan ovat selkeät. Nato jatkaa marssiaan itään Venäjän vastalauseista huolimatta. Nato jäsenyyden ja dca puolustussopimuksen kautta Suomea muutetaan lännen etuvartioasemaksi sodalle Venäjää vastaan. Naton sotilas infrastruktuuri ja joukot tuodaan alueille, missä ne muodostavat uuden ja todellisen uhkan Venäjän turvallisuudelle ja olemassaololle.

Talvisodassa Stalinin johtama puna armeija hyökkäsi Suomeen, koska Suomen aluetta pelättiin käytettävän sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Jakososodan aattona Suomi liittyi Natsi-Saksan johtamiin akselivaltoihin. Kauttakulkusopimuksella saksalaiset joukot tulivat Suomen maaperälle valmistautuakseen hyökkäyssotaan Neuvostoliittoa vastaan. Tällä kertaa Nato jäsenyyden ja dca-puolustussopimuksen nojalla amerikkalaiset ja eurooppalaiset sotajoukot tulevat Suomeen valmistelemaan hyökkäystä Venäjälle.

Natsismi on vielä nykyäänkin lännen paras ase Venäjää vastaan. Länsi tukee Ukrainan uusnatseja. Jatkosodassa Suomi oli sotilasliitossa Natsi-Saksan kanssa. Nyt Suomi on sotilasliitossa Ukrainan uusnatsihallinnon kanssa, tukee sitä verovaroilla, lähettää maahan aseita ja osallistuu siten epäsuorasti sotaan Venäjää vastaan. Jatkosodan aikana Hitler vieraili Suomessa ja hänet otettiin lämpimästi vastaan. Ukrainan laittomasti vallassa oleva presidentti Zelenskyi saapui Suomeen. Suomen presidentti Stubb ja Zelenskyi ovat ylimmät ystävät. Hitlerin tapaan Zelenskyi on Venäjän vastaisen sodan johtaja. Stubb ja Zelenskyi ovat solmineet laajan 10-vuotisen Suomen ja Ukrainan välisen sotilas- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyösopimuksen, jota ei käsitelty lainkaan eduskunnassa.

Talvisosan aattona Suomessa toteutettiin aktiivista sotavarustelua, harjoitettiin aggressiivista neuvostovastaista propagandaa ja vaadittiin ”Suur-Suomen” luomista. Suomesta oli tulossa yhä suurempi uhka Neuvostoliiton turvallisuudelle. Leningrad sijaitsi vain muutaman kymmenen kilometrin päässä itärajasta. Neuvostojohto halusi taata luoteisrajojensa turvallisuuden. Neuvostoliitto ehdotti Suomelle turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä, minkä Suomi torjui. Neuvostoliitto ehdotti Suomelle myös aluevaihdoksia, jossa Neuvostoliitto olisi saanut alueita Karjalan kannakselta ja Suomi olisi saanut suurempia alueita muualta. Neuvostohallitus yritti ratkaista syntyneen rajakiistan rauhanomaisesti viime hetkeen asti. Suomi kuitenkin hylkäsi kaikki rauhantarjoukset. Suomen ulkoministeri Eljas Erkko suhtautui Neuvostoliiton turvallisuushuoliin kylmäkiskoisesti ja ymmärtämättömästi. Aluevaihto ehdotus hylättiin. Suomen johto suhtautui Neuvostoliittoon kuin se ei olisi suurvalta. Presidentti Stubb on esittänyt samanlaisen uskomattoman typerän väitteen, että Venäjä ei ole enää suurvalta, osana hallituksiemme laajaa ja aggressiivista Venäjän vastaista propagandaa.

Mannerheimin elämänkerran mukaan poliitikot olivat vastuussa talvisodan syttymisestä. Hän kannatti neuvotteluratkaisua. Jos aluevaihtoon olisi suostuttu, Suomi olisi saanut Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden sijaan kaksi kertaa suuremmat alueet muualta Itärajan tuntumasta. Suomi olisi siis laajentunut pinta alaltaan, sen sijaan että se hävityn sodan seurauksena menetti noin viidenneksen alueestaan, kuten Karjalan sekä yhteyden jäämerelle. Suur-Suomen sijaan Suomi kutistui. Rauhaan pyrkiminen ja puolueettomuus olisivat kannattaneet! Sadat tuhannet suomalaiset sotilaan kuolivat ja vammautuivat täysin turhaan, johtajiensa typeryyden ja fanaattisuuden takia.

Tuolloin kuten nyt Suomi oli asemoitunut Venäjän vihollismaaksi. Ystävälliset välit on tuhottu ja Neuvostoliiton kanssa solmitut sopimukset kuten YYA-sopimus ja Pariisin rauhansopimus ovat poljettu maahan. Suomen alue on jälleen valmistettu ja varustettu sotatoimille Venäjää vastaan.

Suomen johto on kaikin mahdollisin tavoin ilmaissut vihamielisyytensä Venäjää kohtaan. Se on katkaissut kaikki diplomaattiset suhteet. Se on liittynyt Natoon. Se osallistuu Venäjän vastaisiin talouspakotteisiin. Suomi tukee Kiovan uusnatsihallintoa ja sotilasjunttaa. Lisäksi Suomi on sulkenut itärajan, kaapannut venäläisen laivan sekä takavarikoinut Venäjän varallisuutta ynnä muuta.

Verukkeena Venäjän vastaisiin toimiin ja militarisaatioon käytetään lännen itse tarkoituksella aloittamaa, aseistamaa ja provosoimaa Ukrainan sotaa, valhetta Venäjän hyökkäyssodasta.

EU jatkaa valheitaan Venäjän uhasta, vaikka ainoastaan Nato on uhka Venäjälle. Toki Venäjästä tulee uhka Euroopalle ja Suomelle koska niistä on tulossa yhä suurempi uhka Venäjälle. Venäjällä on toki oikeus puolustautua länsimaiden aggressiivista sotilaallista ja taloudellista imperialismia vastaan. Puolustautuakseen Venäjä on käynnistänyt laajan aseteollisuuden ohjelman johon sisältyy mm. Oresnik yliääniohjusten joukkotuotanto, sekä laajan liikekannalle panon. Venäjästä voi tulla uhka ainoastaan vihamielisyyden ja painostuksen seurauksena. Poliittinen vaino, taloudellinen sodankäynti, monimuotoinen hybridisodankäynti ja lisääntyvä sotilaallinen toiminta sen rajoilla pakottavat sen puolustautumaan. Kun länsi käyttää yhä enemmän vain voimaa, kohta myös Venäjällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä samoin. Kolmas maailmasota uhkaa meidän kaikkien turvallisuutta.

Aivan kuten ennen talvisotaa Suomi on nyt (EU ja Nato liittolaistensa kanssa) kasvava uhka Venäjälle. Siten Suomesta voi jälleen tulla Venäjän sotilaallisten iskujen kohde.

Putin lausui Suomen ja Ruotsin Natoon liittymisistä että ne ovat merkityksettömiä. Venäjän johto on myös lausunut että se ei pidä jäsenyyksiä välittömänä uhkana turvallisuudelleen. Se ei ainakaan vielä reagoi samalla tavalla kuin Ukrainan kohdalla. Suomen ja Ruotsin Nato jäsenyydet eivät ilmeisesti vielä itsessään muodosta eksistentiaalista uhkaa Venäjälle. Kreml on reagoinut tähän saakka maltillisesti. Se ei halua pelotella eikä kiihdyttää militarismia. Venäjä kieltää aikeet hyökätä Euroopan maihin. Venäjä on lisännyt puolustustaan Itärajalla ja Pietarin alueella. Mutta entä kun Naton asejärjestelmät ja joukot tulevat täydellä voimalla Suomeen? Esimerkiksi Naton tiedustelulennokkeja keskitetään Pirkkalaan käytettäväksi Venäjän vastaisiin operaatioihin. Katso https://mvlehti.net/2025/05/26/naton-tiedustelulennokkeja-keskitetaan-pirkkalaan-suoraa-osallisuus-venajan-vastaisiin-operaatioihin/ Entä jos maahamme tuodaan Naton ydinaseita? Suomi on jo osallistunut harjoituksiin niiden käyttämisestä. Entä jos Nato päättää avata Ukrainan lisäksi uuden hyökkäysrintaman Suomeen? Tiedämme, että Venäjän kanssa yhteisen pitkän maarajan kautta Suomi on strategisesti tärkeässä asemassa. Suomi testaa oman turvallisuutensa uhalla missä Venäjän punainen linja nykyään kulkee. Suomen nykyjohto on valmis uhraamaan oman maamme ja kansakuntamme lännen globalistisen äärikapitalistisen järjestelmän puolesta sodassa mitä länsi ei voi voittaa. Jo meneillään olevassa sodassa Suomella on vain hävittävää.

turvallisuus on jakamaton

Suomen maanpetoksella epädemokraattisesti Natoon vienyt presidentti Niinistö katsoi että Suomella on oikeus liittyä Natoon Venäjän mielipiteestä välittämättä kuin se olisi jokin harmiton kerho. Samoin Yhdysvallat, EU ja Ukrainan johto katsovat, että Ukrainalla on oikeus päättää liittyä Natoon. Kuitenkin Yhdysvallat ja kaikki Nato maat ovat allekirjoittaneet sopimukset (Istanbul 1999 ja Astana 2010), missä he tunnustavat turvallisuuden jakamattomuuden periaatteen. Sen mukaan yhden valtion turvallisuutta ei voida erottaa muiden turvallisuudesta. Oman maan tai liittouman turvallisuutta ei ole oikeutta kehittää muiden kustannuksella. Niillä ei ole oikeutta lisätä aseistustaan ja sotilaallista voimaansa niin paljon että ne uhkaavat naapurimaita. Ilmiselvästi Ukrainan tavoittelema Nato jäsenyys ja Suomen Nato jäsenyys rikkovat tätä periaatetta aiheuttamalla sotilaallisen uhkan Venäjälle. Nato rikkoo omia sopimuksiaan. Sehän ei enää ole ollut pitkään aikaan sen peruskirjan mukainen puolustusliitto, vaan sotia aloittava ja lietsova hyökkäysliitto.

johtopäätöksiä ja opetuksia

Talvisota ja jatkosota olivat suoraa seurausta Suomen johdon typerästä politiikasta, jossa se ei suostunut Kremlin ehdottamiin turvatakuisiin. Ukrainan sodan kohdalla Suomen johto yhdessä EU-Naton kanssa toteuttaa täysin samanlaista politiikka, Venäjän turvallisuus vaatimuksia ei oteta lainkaan huomioon.

Koko tuhoisa Ukrainan sota olisi voitu tietysti heti välttää, jos Ukrainan hallinto ja länsimaat olisivat kuunnelleet mitä Venäjällä on sanottavanaan. Samoin Suomi olisi välttänyt talvisodan, jos se olisi huomioinut Neuvostoliiton turvallisuus vaatimukset ja jos se olisi suostunut puolustusyhteystyöhön sekä aluevaihtoon. Suomi välttäisi myös talvisodan ja jatkosodan uusinnat jos se lopettaisi vihollisuudet ja palauttaisi normaalit suhteet naapurimaahansa.

Ukrainan sota syttyi, koska länsimaat eivät kuunnelleen Venäjän turvallisuusvaatimuksia. Suomen talvisota syttyi, koska Suomi ei ottanut huomioon Neuvostoliiton turvallisuus vaatimuksia. Uusi sota rajanaapurimme kanssa on vaarassa syttyä, koska Suomen johto ei lainkaan piittaa Venäjän turvallisuusongelmista. Rauhan ylläpitämisessä avainasemassa on kuunnella mitä Venäjällä on sanottavanaan.

Talvisota ja jatkosota olivat täysin turhia ja ne olisi helposti voitu välttää ottamalla huomioon rajanaapurimme oikeutetut turvallisuusnäkökohdat. Viime sotiin on totuttu liittämään liitetty myytit ja sankaritarinat suomalaisten urheudesta, ylivertaisuudesta ja sotataidosta. Sodat olivat kuitenkin osoitus Suomen johdon suunnattomasta typeryydestä sekä suomalaisten sotilaiden tyypillisestä sokeasta kuuliaisuudesta, tottelevaisuudesta ja ajattelemattomuudesta.

Suomen kansalaisten pitäisi vapautua harhakuvitelmista. Viime sodassa me emme olleet viattomia uhreja, jotka ajautuivat sotaan. Me olimme sotasyyllisiä, hyökkääjiä ja sotarikollisia. Saimme ansiomme mukaan: tuhansia sotilaita ja siviilejä vammautui ja menehtyi, menetimme kymmenen prosenttia maamme pinta-alasta, maksoimme raskaat sotakorvaukset ja jouduimme pitkiksi ajoiksi naapurimaamme holhoukseen.

Traagista on että Suomen nykyinen johto ei ole oppinut edellisestä hävitystä sodasta yhtään mitään. He tekevät saman uudestaan, valmistautuvat taas sotaan Venäjää vastaan. Suomen sotahullut johtajat riskeeraavat kansakuntamme olemassaolon.

Silloin ja nyt sotilaallinen liittoutumattomuus olisi taannut Suomen pysymisen mielettömien sotien ulkopuolella. Se olisi taannut rauhan säilymisen Suomessa ja rauhan vahvistumisen maailmassa.

Sodan vaara kasvaa. Suomen turvallisuus heikkenee entisestään

Suomessa ei ole ollut itsenäistä johtoa vuosikymmeniin. Yhdysvaltoja seuraavassa ja myötäilevässä EU Suomessa sellaista ei ole tarvittu. Johtaville poliitikoille ovat riittäneet kuuliaisten vasallien ja palvelijoiden ominaisuudet.

Suomi on seurannut orjamaisesti Bidenin hallinnon aggressiivista ulkopolitiikkaa ja Venäjän vastaista linjaa. Suomen vastuuttomat poliitikot noudattavat sitä edelleen, vaikka Trump on tehnyt poliittisen täyskäännöksen ja haluaa lopettaa sodan Ukrainassa.

Huipennuksena Suomen transatlanttisesta ja Yhdysvaltoja ihailevasta ja nöyristelevästä linjasta meillä on ollut vallassa kaksi poikkeuksellisen typerää presidenttiä peräjälkeen. Yhdysvaltojen johtoa orjallisesti seuraavat hyödylliset idiootit ovat johtaneet Suomea näköalattomasti, vastuuttomasti ja rikollisesti. Täysimittainen liittoutuminen on merkinnyt Suomen perustuslain rikkomista. Sen seurauksena Suomen turvallisuus on heikentynyt merkittävästi ja Suomi on vaarassa joutua sotaan Venäjän kanssa.

Kokoomus on ylivoimaisesti Suomen vaarallisin puolue. Nato jäsenyys ja Yhdysvaltain vasallivaltioksi tuleminen on ollut kokoomuksen johdon pitkäaikainen tavoite. Yhdysvaltojen ja Suomen välisen DCA puolustussopimuksen allekirjoittaminen sinetöi sen. Kokoomuksen johdolla olemme suuressa vaarassa ajautua täysimittaiseen sotaan Venäjän kanssa.

Vallan vaihduttua Valkoisessa talossa Yhdysvallat ei enää halua jatkaa sijaissotaa Venäjää vastaan ja se vähentää myös sotilaallista läsnäoloaan Euroopassa. Yhdysvallat ei siis myöskään Nato ja DCA sopimusten nojalla tule varmuudella puolustamaan Suomea ja muita entisiä ja uusia Nato liittolaisiaan. Suomen turvallisuus on heikentynyt entisestään. Transatlantistit sitoivat Suomen Bidenin hallinnon aggressiiviseen ulkopolitiikkaan ja Venäjän vastaiseen linjaan. Kun Trump neuvottelee rauhasta Putinin kanssa, Suomen tilanne Venäjää vastaan on muuttumassa yhä vaikeammaksi. Suomen Nato jäsenyys ja Yhdysvaltojen kanssa solmittu DCA puolustussopimus ovat nyt melko mitättömiä, koska Yhdysvallat ei enää välttämättä takaa Suomen turvallisuutta. Mielettömän kalliiden F-35 hävittäjien toimintakyky riippuu täysin Yhdysvaltojen antamasta tuesta ja jakamasta tiedosta. Rauhan säilymisen kannalta tämä on tietysti pelkästään hyvä asia, koska Suomella on nyt vähemmän mahdollisuuksia käydä sotaa Venäjää vastaan. Mutta rauhan estämiseksi Suomen sotahullu johto haluaa nyt panostaa Euroopan omaan asevarusteluun ja hyökkäysvalmiuteen. Puolustautuminen ei koskaan ole ollut näiden sopimusten ja asehankintojen pääasiallinen tarkoitus, vaan pelotteen, pakotteen ja hyökkäysvalmiuden lisääminen Venäjää vastaan.

Jatkamalla varustautumista ja sotavalmisteluja Venäjää vastaan Suomi ja muut Euroopan valtiot tulevat ainoastaan kuluttamaan omat resurssinsa ja päätymään konkurssiin ja velkaorjuuteen. Yhdysvaltojen ja Euroopan aseteollisuus korjaa muhkeat voitot ja se kasvattaa valtaansa tulevien konfliktien ja sotien takaamiseksi ja asevarustelukierteen jatkamiseksi.

Hallitus on nyt keksinyt turvallisuusvajeeseen mielestään nerokkaan ratkaisun: jalkaväkimiinat. Ottawan sopimuksesta vetäydytään, miinojen tuotanto käynnistetään Suomessa lahjana aseteollisuudelle ja ilmeisesti itäraja aiotaan miinoittaa. Miinat tappavat ja silpovat tuhansia siviilejä maailmanlaajuisesti vuosittain. Ihmisoikeuksia rikkovan itärajan sulkemisen lisäksi epäoikeusvaltio Suomi aikoo rikkoa vielä kansainvälistä humanitaarista lakia.

Täysimittainen sota Venäjää vastaan on looginen seuraus Euroopan ja Suomen sotahullujen johtajien asenteista ja päätöksistä. Siinä sodassa Venäjällä on kaikki valtit. Pienellä Suomella ei ole mitään mahdollisuuksia suurvaltaa vastaan, edes Nato liittolaistensa kanssa. Venäjän Oresnit yliääni superohjukset voivat kerralla pyyhkäistä pois Nato tukikohdat ja miljardien uudet hyökkäysasehävittäjät. Jos tavalliset ohjukset eivät riitä, niihin voidaan laittaa ydinkärjet. Suomi ei ole aidosti ole edes pyrkinyt parantamaan puolustustaan, vaan ainoastaan Naton hyökkäysvalmiuksia. Ainoa järkevä asia on tehdä mahdollisimman pian sopu naapurimaamme kanssa.

On täysin selvää, että puolueettomuus ja liittoutumattomuus sekä hyvät ja ystävälliset suhteet kaikkiin kansainvälistä lakia kunnioittaviin valtioihin olisivat minkä tahansa maan kansallinen etu ja ne takaisivat rauhan ja estäisivät sodat. Ne toisivat vaurautta ja tarjoaisivat paljon vaihtoehtoja. Yhdysvaltojen johtoa orjallisesti seuraavat yksisilmäiset fanaatikot ovat halunneet tuhota lopullisesti Suomen puolueettomuuteen ja liittoutumattomuuteen perustuvan pitkän, viisaan ja menestyksellisen linjan.

Suomen sotavalmistelut Venäjää vastaan

Suomen Nato jäsenyyden todellinen tarkoitus

Suomen puolueettomuus ja liittoutumattomuus ovat taannet rauhan Venäjän kanssa toisesta maailmansodasta saakka. Miksi sitten hallitus muuttaa niin jyrkästi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa vaarantaen siten rauhan ja vakauden pohjolassa? Suomen Nato jäsenyyttä ei tarvita puolustautumiseen. Venäjä ei olisi ollut uhka jos Suomi olisi jatkanut puolueettomuuden ja liittoutumattomuuden linjaansa.

Suomen Natoon liittymistä perustellaan Venäjän ”hyökkäyksellä” Ukrainassa. Hallituksen propagandassa asia irrotetaan taustastaan ja ohitetaan Ukrainan uusnatsihallituksen ja maan Nato jäsenyyden tuoma uhka Venäjän turvallisuudelle.

Mikä on Suomen ja Ruotsin Natoon liittymisen todellinen syy? Päätarkoitus ei ole puolustus, vaan uuden, vahvemman Venäjän vastaisen rintaman luominen pohjolaan. Tarkoitus on suuremman pelotteen luominen Venäjän uhkaamiseksi ja painostamiseksi. Sen tarkoitus on rakentaa tehokkaampi sotakoneisto, jota voidaan käyttää hyökkäyssotaan Venäjää vastaan.

Nato on Yhdysvaltojen johtama sotakone. Se ei ole enää puolustusliitto, vaan sitä käytetään hyökkäystarkoituksiin, kuten olemme kaikki nähneet sen viime vuosikymmenien operaatioissa. Mitään todellisia uhkia Euroopan maita vastaan ei ole ollut. Eihän Naton sotaharjoituksia suinkaan järjestetä avaruusolioiden hyökkäystä vastaan. Ainoa sen vihollinen pohjolassa on Venäjä ja nykyään Natokin sanoo sen jo suoraan.

Nato on vahvistanut 2021 yleissuunnitelman Venäjän eristämiseksi ja heikentämiseksi, strategisen suunnitelman Venäjän voittamiseksi suursodassa. Suomi haluaa liittyä Natoon tämän vuoksi.

Nato perustettiin aikanaan Varsovaan liiton vastapainoksi kommunismin lyömiseksi ja Venäjän vallan heikentämiseksi. Niitä tehtäviä se palvelee edelleen, vaikka Varsovan liitto on aikaa sitten hajonnut eikä Venäjän kommunismista ole paljoa jäljellä.

Venäjän puolustautumista Ukrainassa käytetään nyt verukkeena kiihdyttää Venäjän vastaisia toimia ja sotavalmisteluja, jotka alkoivat jo kauan ennen sitä. Onhan kyse Yhdysvaltojen pitkän tähtäimen geopoliittisesta suunnitelmasta, jonka toteuttamiseen Suomi on osallistunut monin tavoin ainakin Naton ”rauhankumppanuudesta” lähtien.

Suomi osallistuu selkeästi Venäjän vastaisiin sotavalmisteluihin. Se on ostanut Yhdysvalloilta monien miljardien hyökkäyshävittäjät ja muuta aseistusta ennen näkemättömän paljon. Naton täysjäsenyys mahdollistaa hyvin suunnitellut ja tehokkaat sotaoperaatiot Yhdysvaltojen johdolla Venäjää ympäröivissä maissa ja kautta maailman. Suomalaiset valitut poliitikot ovat myönteisiä Naton harjoituksille ydinaseiden jakamiseksi. Nato-Natsit eivät välitä siitä, että niiden jakamisella rikotaan voimassa olevaa ydinaseiden levittämisen kieltävää sopimusta. Lisäksi he puoltavat ydinaseiden tuomista Suomeen. Katso https://www.globalresearch.ca/nato-wants-place-nuclear-missiles-finland-russian-border-finland-says-yes/5797399

Natossa Suomesta yhdessä Ruotsin kanssa tulee jälleen uusi, entistä pahempi uhka Venäjän turvallisuudelle. Naton jäsenenä Suomesta tulee Venäjän vihollisvaltio. Nato tulee käyttämään Suomea Venäjän uhkaamiseen.

Venäjän ulkoministeriö on varoittanut Suomea ja Ruotsia siitä että Naton täysjäsenyydellä tulee olemaan vakavia sotilaallisia ja poliittisia seurauksia. Venäjän johto on moneen kertaan selkeästi sanonut Suomen johdolle, että se ei halua Natoa rajoilleen. Hakiessaan Naton jäsenyyttä Suomi ylittää Venäjän punaisen linjan. Liittymällä Natoon Suomi vaarantaa oman turvallisuutensa. Venäjä ei jätä vastaamatta siihen kohdistuviin uhkiin. Ukrainaan hyökättiin, koska Venäjä piti maan Nato jäsenyyttä uhkana turvallisuudelleen. Vaara sodan laajentumiseen pohjolaan kasvaa vastuuttoman ulkopolitiikkamme seurauksena.

Kansalaisten pettäminen ja manipuloiminen

Suomessa poliitikot, puolustusministeriö ja mediat pettävät kansalaisia esittämällä, että kyse on puolustautumisesta Venäjän uhkaa vastaan kun selvästi on menossa sotaan valmistautuminen Venäjää vastaan.

Mitään Venäjän uhkaa ei ole ollut, mutta Suomen Natoon liittymisen jälkeen sellainen varmasti on. Venäjä voi olla uhka vain silloin kun se kokee itsensä uhatuksi. Koska Ukrainaa aseistettiin ja valmisteltiin Nato jäsenyyteen kovaa vauhtia Venäjää vastaan, Venäjä hyökkäsi sinne. Sama voi tapahtua Suomelle.

Venäjä leimataan hyökkääjäksi Ukrainan sodassa, konfliktin tausta unohdetaan eikä kerrota, että syynä siihen oli aggressiivinen Naton laajentuminen ja lännen sotavalmistelut Venäjää vastaan.

Venäjä puolustautumista Ukrainassa ja Itä-Ukrainan kansalaisten puolustamista siellä käytetään perusteluna edelleen kiristää Venäjän vastaisia pakotteita ja sillä perustellaan myös Suomen ja Ruotsin Natoon liittymistä.

Ylen Tie Natoon propagandapätkässä näytetään ensin Venäjän armeijan marssia, sitten Putin julistaa osittaisen liikekannalle panon, mitä seuraa tuhokuvien sarja Ukrainasta. Lopuksi tulee presidentti Niinistön puheenvuoro: ”On kysytty, miten Venäjä näkee suomen Nato jäsenyyden. Vastaukseni on: te aiheutitte tämän, katsokaa peiliin.” Tyypillinen, kaavamainen Venäjä syytös. Tällainen propaganda sopii vähä-älyisille, sellaisille kuin mitä maamme johdossa on. Nato maiden johtajien ei muka tarvitse itse katsoa peiliin. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on suurin uhka Suomen kansalliselle turvallisuudelle. Hän ja hänen Nato-Natsi liittolaisensa vievät meidät suin päin kohti sotaa Venäjän kanssa

Natosta ja Naton laajentumisesta esitetty on useimmiten Nato myönteistä vastuutonta propagandaa. Nato itsessään on valtava propagandakoneisto ja sen komentajien ja pääsihteerin puheet ovat suurimmaksi osaksi valhetta. Nato keksii aina uusia vihollisia oikeuttaakseen olemassaolonsa ja se luo yhä uusia konflikteja ja aloittaa yhä uusia sotia ja estää siten maailmanrauhan saavuttamisen.

Syyttämällä kaikesta Venäjää yritetään oikeuttaa lännen aggressio ja sotatoimet Venäjää vastaan. Hyökkäyssodan suunnitteleminen ja aloittaminen on YKn peruskirjan vastainen sotarikos, mihin länsimaat syyllistyvät.

Kaikilla lännen aggressiivisilla toimilla Venäjää vastaan ei ole minkäänlaisia todellisia perusteita eikä mitään oikeutusta. Kyse on sodan lietsonnasta, kansainvälisen lain ja YKn peruskirjan rikkomisesta.

Kuten aina sodankäynnin oikeuttamiseksi esitetään yleviä perusteluja. Meille valehdellaan, että Venäjä on diktatuuri ja että puolustamme vapautta, demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota. Länttä luonnehtii nykyään kuitenkin yhä enemmän suuryritysvalta ja plutokratia, rikkaiden valta. Lännessä vallitsee täysi laittomuus, totalitarismi ja alaston fasismi. Tiukentuva sensuuri kaikissa valtavirtamedioissa ja internetissä on selvä osoitus totalitarismista. Mitään todellista kansanvaltaa meillä ei ole ollut pitkiin aikoihin. Surullista kyllä, länsi on täysin rappiolla, se on menettänyt kaikki arvonsa. Sodissa, kuten nykyisessä Venäjän vastaisessa hyökkäyksessä, kyse on kuitenkin aina toisen maan resurssien hyödyntämisestä ja sen rikkauksien ryöväämisestä.

Hallituksen ja median propagandan tarkoitus on saada kansalaiset mukautumaan ja sopeutumaan ja estää heitä nousemasta vastarintaan. Sen tarkoitus on myös saada heidät hyväksymään taloudellisen ja muun kevyen sodankäynnin valtavat kustannukset, militarismi ja verovarojen kanavoiminen Yhdysvaltojen sotateolliselle ryhmittymälle. Propagandan tarkoitus on pitää rauhanliike matalana, vasemmisto alhaalla ja estää ympäristöliikettä heräämästä siihen, että militaristisissa, velkavetoisissa ja pankkeja lihottavissa valtioissa ei koskaan voida kunnioittaa ympäristöä ja estää luonnon kiihtyvää tuhoa. Propagandan tarkoitus on myös lietsova kansalaisissa vihaa Venäjää kohtaan, joka voidaan kanavoida tulevassa suunnitellussa sodassa. Suomalaisia on kuulemma lähtenyt jo sotimaan Ukrainaan lännen tukeman uusnatsihallinnon puolesta Venäjää vastaan.

Kansalaiset joutuvat kärsimään kaikki asevarustelun sekä taloudellisen ja aseellisen sodankäynnin valtavat kustannukset ja haitat. Niihin sisältyvät myös pakolaisvirta Ukrainasta – jälleen uudesta lännen imperialismin ja sodankäynnin tuhoamasta maasta. Ukrainan sota ja Venäjän vastainen monenmuotoinen sodankäynti voivat kestää ainakin seuraavat kymmenen vuotta ellei ydinsota puhkea ennen sitä. Sinä aikana Suomenkin yhteiskuntaa ja taloutta odottaa äärimmäinen alasajo ja rappeutuminen elleivät sitten kansalaiset nouse maatamme hallitsevia fasisteja vastaan.

Sodista ja konflikteista hyötyy eniten Yhdysvaltojen sotateollinen ryhmittymä aivan kuten uudesta odotettavissa olevasta konfliktipesäkkeestä Suomen, Ruotsin ja Venäjän välillä. Se tulee myymään yhä enemmän aseita Nato jäsenilleen pohjoismaissa.

Entä kuka räjäytti kaasuputket Itämerellä? Oleellinen kysymys on aina kuka hyötyy. Yhdysvallat haluaa varmasti katkaista kokonaan Euroopan riippuvaisuuden Venäjän energiasta myydäkseen sille omaa energiaansa. Ei kai nyt Venäjä tuhoaisi omaa tulonlähdettään. Sabotoiko ”liittolaisemme” Suomen rahoittamaa infrastruktuuria? Vahvoja todisteita on siihen suuntaan. Katso

https://www.21cir.com/2022/10/who-profits-from-pipeline-terror/

https://www.globalresearch.ca/u-s-act-of-war-against-the-european-union-did-president-biden-order-the-terror-attack-against-nord-stream/5794878

https://www.globalresearch.ca/more-evidence-points-us-nato-sabotage-nordstream/5795028

Suomen fasismi ennen ja nyt

Tämän päivän asetelma muistuttaa hyvin paljon toisen maailmansodan aattoa. Samankaltaiset Venäjän vastaiset sotavalmistelut ovat menossa kuin silloin. Toisessa maailmansodassa Suomi soti Hitlerin johtaman Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Tällä kertaa pitkän ajan kuluessa on rakennettu laajempi rintama Venäjän lyömiseksi. Natsi-Saksan ja sen eurooppalaisten liittolaisten sijasta Venäjän vastaisen aggression takana ovat nyt Yhdysvallat, Nato ja koko EU. Johtaako lännen johtaja Yhdysvallat Nato alaistensa kanssa meidät kolmanteen maailmansotaan?

Suomen kansalaisten pitäisi vapautua harhakuvitelmista. Viime sodassa me emme olleet viattomia uhreja, jotka ajautuivat sotaan. Me olimme syyllisiä, hyökkääjiä ja sotarikollisia. Saimme ansiomme mukaan: tuhansia sotilaita ja siviilejä vammautui ja menehtyi, menetimme kymmenen prosenttia maamme pinta-alasta, maksoimme raskaat sotakorvaukset ja jouduimme pitkiksi ajoiksi naapurimaamme holhoukseen.

Ennen sotaa emme välittäneet Venäjän turvallisuustarpeista, kuten emme nytkään hakiessamme Naton jäsenyyttä, eiväthän hyökkääjät sitä koskaan tee. Suomen johto koostuu sotarikollisista tänäkin päivänä, koska osallistumme monimuotoiseen kevyeen sodankäyntiin Venäjää vastaan ja valmistaudumme yhä paremmin suoraan aseelliseen sotaan. YKn peruskirjan mukaan hyökkäyssodan aloittaminen on sotarikoksista vakavin.

Fasismi on jälleen nousussa länsimaissa ja Suomessa. Toisessa maailmansodassa Suomi oli Natsi-Saksan läheinen liittolainen. Tällä kertaa Suomi on liitossa Ukrainan uusnatsihallinnon kanssa, lähettää sinne aseita ja osallistuu siten epäsuorasti sotaan Venäjää vastaan. Toimimme tiivisti yhdessä Saksan ja EUn, USAn ja Naton fasistien kanssa.

Kansalaisten pitäisi tajuta, että Yhdysvaltojen johtama länsimainen järjestelmä on ongelma. Nato on ongelma. EU on ongelma. Länsimaiden korruptoituneet, totalitaristiset ja fasistiset hallitukset ovat ongelma. Suomen hallitus on ongelma. Tarvitsemme vallanvaihtoa niissä.

Fasismi on yhteinen vihollisemme. Venäjä auttaa meitä jälleen fasismin vastaisessa taistelussa kuten toisessa maailmansodassa.

Suomen ja Venäjän välinen uusi sota

Suomen johtajilta on järki himmennyt. Kuinka he voivat uskoa, että sotaan osallistuminen naapurimaa Venäjää vastaan on hyvä idea? Kuvittelivatko he, että Venäjä antautuu, että se ei puolustaudu ja että siellä tapahtuisi lännen toivoma vallanvaihto? He uskovat, että Venäjästä voitaisiin tehdä lännelle alamainen ja että voisimme vielä elää Yhdysvaltojen johtamassa yksinapaisessa maailmanjärjestelmässä. Länsi yrittää epätoivoisesti säilyttää hiipuvan hegemoniansa, siitä nykyisessä konfliktissa on pohjimmiltaan kyse

Putin on todellinen johtaja, joka on nostanut maan Jeltsinin aikaisesta rappiotilasta takaisin suurvallaksi.

Venäjän karhu on nyt ärsytetty ja äkäinen. Putin on määrännyt osittaisen liikekannallepanon maassa ja se valmistautuu sotaan.

Yhdysvaltojen ja Naton suunnittelema ja ajama aseellinen sota Venäjää vastaan ei ole mitenkään voitettavissa. Venäjä puolustautuu, jos muut keinot eivät auta, niin ydinaseilla, kuten Purin on varoittanut. Jos länsi jatkaa hyökkäystään, siitä tulee ennen pitkää ydinsota, joka tuhoaa kaikkien elämän mahdollisuudet.

Ilmeisesti vastauksena presidentti Putinin puheeseen (Lue lisää Lännen hyökkäys Venäjää vastaan) ja hänen määräämäänsä osittaiseen liikekannallepanoon presidentti Niinistö arvelee lokakuun alussa, että Suomen turvallisuus ei ole uhattuna. Ei ole vakuuttavaa. Venäjän toimista ei päätetä Suomessa. Turvallisuutemme heikentyy koko ajan kovaa vauhtia. Hallituksen pitäisi ryhtyä toimiin, että Ukrainan sota ei laajene, tehdä kaikkensa rauhanneuvottelujen aikaansaamiseksi ja allekirjoittaa heti ydinaseiden vastainen sopimus. Äärimmäisen typerä ja vastuuton Nato jäsenyyden hakeminen pitäisi välittömästi perua. Sen sijaan kaikki hallituksen toimet kuten Nato jäsenyyden hakeminen, aseiden lähettäminen Ukrainaan (jo yhdeksäs lasti lähdössä) sekä monenlaiset jo pitkään jatkuneet Venäjän vastaiset ja vihamieliset toimet vain kiihdyttävät konfliktia ja lisäävät mahdollisuutta, että sota laajenee Suomeen.

Suomi on Venäjän kannalta ja puolueettomasti asiaa tarkastelleen hyökkääjävaltio eikä se jätä vastaamatta siihen.

Länsimaisen ideologian ja propagandan lumoissa olevat poliitikkomme, turvallisuus asiantuntijamme ja kenraalimme vievät meitä kohti täyttä aseellista sotaa.

Johtajamme eivät välitä kansalaistensa turvallisuudesta. On niin paljon tärkeämpää palvella orjamaisesti Yhdysvaltojen intressejä ja mielipuolisia suunnitelmia koko maailman valloittamisesta. Useimmat länsimaat, mukaan lukien Suomi, ovat täysin antautuneet ja luopuneet itsenäisyydestään ja itsemääräämisestään. Niiden ulkopolitiikkaa ohjaavat Yhdysvallat, EU ja Nato. Missään ei näytä tulevan vastaan rajaa, missä sanotaan ei.

Ovatko Suomen johto ja kansalaiset niin typeriä ja ajattelemattomia, että he ansaitsevat uuden sodan Venäjän kanssa? Eikö viime sodasta saatu opetus riittänyt?

Suomi on etulinjassa, täysin eri asemassa kuin muut pohjoismaat, koska ainoastaan sillä on pitkä yhteinen maaraja Venäjän kanssa. Lisäksi maan pääkaupunki ja monet sille strategisesti tärkeät alueet sijaitsevat lähellä rajaamme. Suomesta ja Suomen kautta on aikaisemmin hyökätty Venäjälle. Lue lisää Natossa sota Venäjän kanssa uhkaa meidän kaikkien turvallisuutta

Modernin ydinasearsenaalin ja muiden tehokkaiden aseiden omaavaa supervaltaa vastaan Suomella ei ole mitään mahdollisuuksia. Venäjällä on maailman toiseksi suurin armeija. Ei auta mitään vaikka kaikki pohjoismaat kuuluisivat Natoon ja vaikka saisimme miten paljon sotilasapua Natolta. Sotaan joutuminen on se suurin katastrofi. Naton viides pykälä, ns. turvatakuut, ei merkitse mitään, koska liittolaisten antama tuki ainoastaan kiihdyttää sotaa juuri kuten Ukrainassa näemme. Suomi tuhoutuisi täysin sellaisessa sodassa

Suomea voi odottaa Ukrainan kohtalo. Ukraina näyttää meille mitä voi tapahtua Venäjän naapurivaltiolle, joka alkaa yhdessä Naton kanssa rakentamaan sinne sotakoneistoa sitä vastaan.

Nato tulee käyttämään Suomea hyväkseen Venäjän uhkaamisessa. Yhdysvaltojen johto ei välitä Suomen kansasta eikä siitä, että heistä voi tulla tykinruokaa kuten ukrainalaisista. Eikä näytä välittävän oma hallituksemmekaan.

Käsittämätön voi tapahtua: rauhallinen elämämme päättyy ja Venäjä hyökkää Suomeen jälleen aivan kuten toisen maailmansodan aattona. Emme enää voisi vastaanottaa sotapakolaisia lukuisista Yhdysvaltojen ja Naton tuhoamista maista koska meistä itsestämme tulisi sellaisia.

Venäjä pyrkii eliminoimaan maahansa kohdistuvan uhan lopullisiksi ajoiksi. Meitä voi odottaa jälleen tappio, nöyryytys ja tuho ennen näkemättömässä mitassa. Venäjä voi ottaa Suomen jälleen holhoukseensa. Kenties maamme tai ainakin puolet siitä liitetään vielä takaisin Venäjään Ukrainan alueiden tapaan jos täällä on enää mitään elinkelpoista sodan aiheuttaman tuhon tai ydiniskun jäljiltä. Kukaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Joka miekkaan tarttuu, miekkaan hukkuu.

Arvostettu sotilasasiantuntija ja YK:n asevalvonnan tarkastaja Scott Ritter varoittaa suomalaisia Naton jäsenyydestä videohaastattelussa 15.4.2022. (Video ei ole enää saatavilla sensuurin vuoksi). Hänen mukaansa Venäjä ei tule ikinä hyväksymään Suomen Nato täysjäsenyyttä. ”Venäjän ja entisen Neuvostoliiton kanssa vuosikymmeniä kestäneestä puolueettomuudesta, joka takasi rauhanomaisen rinnakkaiselon lähellä Pietaria ja Kuolan niemimaata, ei voi äkillisesti luopua, ilman että kärsii vakavia seurauksia.” Naton osana Suomen armeijan yksiköistä tulee Pietarin läheisyydessä uhka, joka täytyy eliminoida. Ritter ennustaa, että Venäjä tulee tekemään yleisen liikekannallepanon (jo toimeenpannun osittaisen jatkoksi) valmistautuen sotaan Suomea vastaan. Mikä tahansa Suomen armeijan yksikkö, joka nähdään uhkana Kuolan niemimaalle, tullaan tuhoamaan. Suomen asevoimat todennäköisesti neutralisoidaan. ”Venäläiset tuhoavat Suomen modernina yhteiskuntana samalla tavalla kuin he tuhosivat Ukrainan modernina valtiona.” Lähde mvlehti .net /2022/04/18/