henkinen tie |

Kokelaan polku

Alamme nyt käsitellä kokelaan polkua ja siihen vaadittavia hyveitä ja luonteenominaisuuksia Alice Baileyn opetuksia seuraten. Kokelaan polku edeltää oppilaan polkua ja vihkimyksen polkua. Käsittelemme myöhemmin myös niitä omissa artikkeleissaan. Kirjoitusten kautta lukijan kannattaa yrittää paikantaa oman asemansa henkisen kehityksen tiellä. Tämä artikkeli on suuressa määrin kirjoitettu ja suunnattu niille, joissa henkinen pyrkimys ja sisäinen kaipuu näkymättömään ovat heränneet, jotka ovat halukkaita epäitsekkäästi palvelemaan ihmiskuntaa ja jotka ovat siis alkaneet kulkea kokelaan polkua ja oppilaan polkua. Kirjoitukset on tarkoitettu opastukseksi, rohkaisuksi ja kannustukseksi. Kaikki halukkaat ihmiskunnan jäsenet voivat tässä ja nyt alkaa valmistaa itseään kulkemaan kokelaan polkua ja muuttamaan elämänsä painopistettä oman itsensä palvelemisesta ihmiskunnan palvelemiseen ja Maa planeetan tulevaisuuden ja hyvinvoinnin palvelemiseen ja alkaa kulkea kohti henkisiä mysteerejä.
Baileyn kirjoissa ihmisen kehitys monien jälleensyntymien kautta jaetaan kolmeen laajaan vaiheeseen.

1. Evoluution ja kokelaan polku.
a. Älyn ja aistihavainnon kehittyminen.
b. Vastaus keskukseen ihmiskunta.
c. Mieli hallitsee. Persoonallisuus toimii.

2. Oppilaan polku.
a. Rakkausluonnon kehittyminen.
b. Valaistumisen saavuttaminen.
c. Vastaus keskukseen, jota kutsutaan hierarkiaksi.
d. Buddhi eli intuitio hallitsee. Sielu toimii.

3. Vihkimyksen polku.
a. Tahdon kehittyminen.
b Synteesin saavuttaminen.
c. Vastaus keskukseen, jota kutsutaan Shamballaksi.
d. Dynaaminen tarkoitus hallitsee. Tahto hyvään. Monadi toimii. (Esoteric Astrology, 613).

Monadin suunnattoman laajasta näkökulmasta katsottuna ihmisen elämä voidaan jakaa kolmeen osaan, ja ne vastaavat pitkälti edellä mainittuja kolmea vaihetta ja kolmea polkua.
1. Ykseyden alempi toteutuminen, joka on muotoluonnon ykseyttä. Tässä ykseydessä sielu on niin syvästi samaistunut aineaspektiin, ettei se näe eroa, vaan se on muoto eikä tunne itseään sieluna. Tämä saavuttaa usein huippunsa jossain elämässä, jossa persoonallisuus ilmaisee itseään täydesti ja jolloin sielu on täysin uppoutunut persoonallisuuden reaktioihin. Alempi elämä on niin voimakas ja vitaalinen, että tuloksena on voimakas ja materiaalinen ilmaisu.
2. Tietoisuuden myöhempi ja tuskallinen jakautuminen tiedostettuun kaksinaisuuteen. Tässä tilassa ihminen on selvästi tietoinen siitä, mitä kutsutaan hänen peruskaksinaisuudekseen. Hän tietää olevansa henki-aine, muoto-elämä ja ilmentynyt sielu. Tällä asteella, joka kattaa monia elämiä ja johtaa ihmistä kokelaan ja oppilaan polkuja aina kolmanteen vihkimykseen saakka, painopiste siirtyy vakaasti pois muodon alueelta ja keskittyy enemmän ja enemmän sieluun. Herää kasvava tietoisuus siitä, että on olemassa todellisuus, joka sulkee piirinsä kaksinaisuuden ja samalla ylittää sen.
3. Tätä kaksinaisuuden tunnetta seuraa ykseyden korkeampi toteutuminen, ja tässä viimeisessä vaiheessa kadotetaan tunne sieluna ja ruumiina olemisesta. Tietoisuus samastuu planeetan ja aurinkokunnan sisäiseen elämään. Kun tämä tapahtuu, rekisteröidään olemisen tila, joka on sanojen, mielen ja kaikkien muotoilmaisujen tuolla puolen. (Esoteric Psychology 1, 14).
Myös kolmen salin symboliikka ilmaisee näitä samoja kehitysvaiheita. Tietämättömyyden salissa hallitsee muoto ja asioiden aineellisella puolella on ylivalta. Ihminen on siellä polarisoitunut persoonallisuuteen eli alempaan itseen. Ihmiskunnan enemmistö elää vielä tietämättömyyden salissa (Platonin luola), missä ilmiömaailma, aineen maailma on kaikki kaikessa. Vanha kommentaari kuvaa tätä vaihetta seuraavasti. ”Tietämättömyyden salissa tunnetaan kolminkertaiset verhot. Solaarinen elämä tiheimmässä pisteessään tavoitetaan ja ihminen tulee täysin inhimilliseksi.” Oppimisen salissa korkeampi itse eli minuus alkaa hallita persoonallisuutta eli alempaa itseä. Ihminen tulee asteittain tietoiseksi sielunsa ja sielujen ryhmän voimista ja kyvyistä. Tämä kattaa kokelaan polun ja oppilaan polun kolmanteen vihkimykseen saakka. Hän oppii, että ihmisatomi on osa taivaallisen ihmisen eli planeettalogoksen ryhmää tai keskusta. Vanha kommentaari ilmaisee tämän vaiheen seuraavasti. ”Oppimisen salissa tavoitetaan keskeinen mysteeri. Vapautumisen menetelmä nähdään, laki on hyvin täytetty ja ihminen kehittyy lähes adeptiksi.” Lopulta, ensimmäisen suuren vihkimyksen jälkeen, ihminen astuu viisauden saliin. Viisauden salissa sielu hallitsee kolmessa alemmassa maailmassa, ja sisäsyntyinen jumaluus ottaa herruuden yhä lisääntyvässä määrin. Edellä mainittu muinainen kirja kuvaa tätä vaihetta seuraavasti. ”Viisauden salissa valo loistaa täydesti adeptin teillä. Hän tietää ja näkee seitsemännen osan ja visioi loput. Hän on itse seitsemäinen ja tästä salista nousee esiin jumala.” (The Light of the Soul, 132).
Kokelaan polkua hallitsee kuudes, omistautumisen ja idealismin säde. Oppilaan polkua hallitsee toinen säde, rakkaus-viisauden säde, joka muuntaa tiedon viisaudeksi. Se ruokkii Kristus-elämää oppilaissa. Vihkimyksen polkua hallitsee ensimmäinen säde, tahdon säde. Se aiheuttaa irrottautumisen muodosta ja kaiken estävän tuhoutumisen. Se vaalii vihityssä sitä dynaamista tahtoa, jonka avulla hän voi ottaa tarvittavat askeleet kohti vihkijää. (Esoteric Psychology 1, 351).
Kokelaan polkua kutsutaan myös puhdistuksen poluksi. Kokelaan on puhdistettava kolme alempaa käyttövälinettään, tehtävä ne asteittain vastaanottavaiseksi sielun energialle ja saavutettava persoonallisuuden integraatio. Kokelaan polulla ihmisen on eliminoitava luonteestaan suurimmat heikkoudet ja kehitettävä niiden tilalle hyveitä ja jaloja luonteenominaisuuksia. Kärsivällisyyden harjoittaminen on tie kohti sielun ja hengen kestävyyttä ja pysyvyyttä. Persoonallisuus menettää helposti rohkeutensa, koska se elää ajassa toisin kuin ajaton henki. Kokelaan tulisi harjoittaa tyyneyttä ja löytää tasapaino, missä mielihyvä tai kärsimys eivät hallitse ja missä sielun ilo vallitsee. Kun tietoisuuden keskus on sielussa, on mahdollista saavuttaa järkkymätön rauha, joka ylittää ymmärryksen. Kokelaan tulee olla vapaa huolista. Huolestuneisuus johtuu alttiudesta vastata alempien maailmojen värähtelyihin. Hänen tulee ymmärtää puheen arvo kehityksen ja palvelun välineenä ja puheen ja hiljaisuuden okkulttinen merkitys. Hänen tulisi saavuttaa puheen hallinta. Puhe on luomisen keino ja voiman välikappale. Sanojen säästämisessä, esoteerisesti ymmärrettynä, piilee voiman säilyttäminen. Hänen ei pidä lausua loukkaavia, vahingoittavia tai haavoittavia sanoja. Oikein valittujen epäitsekkäiden sanojen avulla hän voi välittää lähimmäisilleen aurinkokunnan rakkauden energiaa, joka vahvistaa ja elävöittää.
Kokelaan ja oppilaan elämän johtosävelen pitäisi olla harmittomuus. Harmittomuuden harjoittaminen ei ole lainkaan helppoa, varsinkin kun sielun paine ja eri energioiden toiminta ja niiden välinen kitka aiheuttaa usein ärtymyksen ilmiön. Harmin aiheuttaminen perustuu itsekkyyteen ja itsekeskeisyyteen ja se saa voimansa itsekorostuksesta ja itsetehostuksesta. Harmittomuutta tulisi harjoittaa kaikilla tasoilla. 1. Harmittomuus ajatuksissa. Tämä johtaa pääasiassa puheen hallintaan. 2. Harmittomuus emotionaalisissa reaktioissa. Tämän seurauksena ihminen voi toimia sielun rakkausaspektin kanavana. 3. Harmittomuus teoissa. Tämä saa aikaan tasapainon, taitavan toiminnan ja luovan tahdon vapautumisen. Harmittomuuden kautta alempi luonto voidaan vapauttaa ilmiömaailman otteesta. Harmittomuus hävittää esteet rakkauden vapaalta virtaamiselta.
Harmittomuus on kaikkien muurien ja rajoitusten tuhoaja.
Ensimmäisiä askelmia okkultismin polulla on arvostelukyvyn käyttäminen. Arvostelukyvyn avulla, joka on konkreettisen mielen ominaisuus, pyrkijä voi erottaa harhan todellisuudesta, epätodellisen todellisesta, aineellisen henkisestä, muodon elämästä ja pysymättömän kestävästä. Sen avulla pyrkijä voi edelleen ymmärtää, ei vain sielun ja ruumiin välisen eron ja mielen ja sielun välisen eron, vaan myös sielun ja hengen välisen eron myöhemmissä vaiheissa. Arvostelukykyä tarvitaan myös valitsemaan eri toimintalinjojen välillä, itsekkään ja epäitsekkään toiminnan välillä ja yksilön hyödyn ja ryhmävastuun välillä.
Toinen tärkeä henkisen elämän periaate, jota tarvitaan henkisen polun kaikilla asteilla, on kiinnittymättömyys. Kiinnittymättömyys on eräs ensimmäisiä keinoja löytää todellinen itse, siirtää identifioituminen kehosta ja aisteista sielun valtakuntaan. Kiinnittymättömyyden avulla pyrkijä voi vaalia yhteyttä sisäisiin subjektiivisiin todellisuuksiin. Kiinnittymättömyys vähentää persoonallisuuden reaktioita. Pyrkijän pitää oppia elämään päältäkatsoja ja hiljaisena tarkkaajana. Mentaalisen kiinnittymättömyyden avulla ajattelija voi aina oleilla korkeassa ja salaisessa paikassa ja tästä rauhan keskuksesta tyynesti ja tehokkaasti viedä eteenpäin valitsemiaan tehtäviä.
On tavallista, että kokelaan tasolla ihmisen oma pyrkimys ja kunnianhimo on etualalla. Edetessään kohti opetuslapseutta hänen pitäisi kääntää huomionsa pois itsestään ja opiskella palvelun tiedettä. On tavallista, että kokelas on ns. palvoja ja myös mystikko. Hänen lähestymistapansa jumaluuteen on vielä osittain emotionaalinen. Pyrkijän pitäisi kuitenkin yrittää kohottaa tietoisuutensa tunnetasolta mentaalitasolle ja vähitellen kehittyä kohti okkultistia. Pyrkijän pitäisi kehittää tasapuolisesti älyään, tahtoaan ja tunnettaan.
Kokelaalla on paljon opittavaa ihmisen ja myös aurinkokunnan rakenteesta esoteerisesti ymmärrettynä. Hän oppii näkemään itsensä monimutkaisena, täydellisenä yksikkönä, mikrokosmoksena, joka on makrokosmoksen kuva. Hän oppii tuntemaan oman olemuksensa lait, ja hän saavuttaa myös käsityksen aurinkokunnan peruslaeista. Hän oppii mm. ymmärtämään paino- tai vetovoimalain (joka on nykyisen, toisen aurinkokunnan peruslaki) okkulttisen merkityksen kaikkine seuraamuksineen.
Kokelaan polulla ihminen on ennen kaikkea pyrkijä. Kokelaiden tulisi ymmärtää henkisen pyrkimyksen todellinen luonne. Pyrkimys ei ole emotionaalinen asenne. Pyrkimys on luonteeltaan okkulttista ja tieteellistä toimintaa, ja se asuu vaistonvaraisena itse substanssissa. Pyrkimys on tieteellinen prosessi, joka kattaa itse evoluution. Loppuun asti toteutettuna pyrkimyksen kautta aineaspekti ja ihmisen koko persoonallisuus voidaan ”nostaa taivaaseen”. Jatkuva oikea pyrkimys saa aikaan karkeiden ja matalasti värähtelevien atomien poistumisen ihmisen käyttövälineistä ja korkeammin värähtelevien atomien liittymisen niihin. Mitä hienompiasteista ainetta rakentuu kehoihimme, sitä kirkkaammin loistaa sisäinen valo. Kun atominen aine, joka on aineen korkein taso, hallitsee, sisäisen ihmisen loisto on suuri.
Kokelaan asteella ihminen kokee tietoisuudessaan heilahtelua äärimmäisyyksien välillä. Toisinaan hänen mielentilaansa värittää ilo ja toisinaan masennus ja alakulo, riippuen siitä saavuttaako hän pyrkimystensä ja toiveidensa kohteita vai ei. Pyrkijä on usein monia vuosia tai monia elämiä tämän erityisen harhan vallassa. Keskitietä kulkemalla saavutetaan tasapaino. Vapautumalla tunnetasosta ja polarisoitumalla valaistuneen mielen tasolle kokelas voi haihduttaa tämän erityisen harhan. Kokelaan polulla ja oppilaan polulla ulkoinen maailma lakkaa vetämästä puoleensa. Ympäröivien muotojen värähtely tulee monotoniseksi kun yhteys niihin jatkuu monien elämien ajan. Ihminen alkaa kääntää huomionsa pois tutusta ilmiömaailmasta ja halujen maailmasta. Hän ei ole enää vastaanottavainen niiden värähtelylle ja alkaa tuntea sielun värähtelyn. Alkaa vaikea uudelleen suuntautumisen prosessi kohti uutta maailmaa, uutta olemisen tilaa ja uudenlaista tietoisuuden tilaa. Koska sisäinen hieno vastausväline on vielä kehittymätön, seurauksena on usein menetyksen tunnetta, hapuilua pimeässä ja henkisen kamppailun ja kokeilun vaihe. Uuden henkisen elämänmuodon ja suuntautumisen kautta pyrkijä alkaa rakentaa hienompaa vastausvälinettä, jonka kautta subjektiiviset maailmat voidaan tuntea ja aistia.
Kokelaan päämääränä on siirtää pallean alapuolella olevien keskusten energia solar plexuksen kautta pallean yläpuolella oleviin keskuksiin. Selkärangan tyven keskuksen energia on siirrettävä päähän. Ristiluun keskuksen energia on nostettava kurkkuun ja solar plexus keskuksen energia on siirrettävä sydämeen. Tämä tapahtuu vastauksena sielusäteen magneettiseen paineeseen kun se alkaa hallita persoonallisuuden sädettä. Tämä on pitkä ja tuskallinen prosessi, joka kattaa monia elämiä ja johon liittyy usein myös fyysisiä sairauksia ja vaivoja.
Kokelaan polun päämäärä on ilmaistu kauniisti teoksen Initiation, Human and Solar (Vihkimykset) viidennessä säännössä, joka kuuluu seuraavasti: Hakija huolehtikoon siitä, että aurinkoenkeli himmentää kuuenkelien valon ja pysyy ainoana valonlähteenä mikrokosmisella taivaalla.
Kokelaan on nähtävä sielu elämän aurinkona. Tämän keskeisen valonlähteen pitää himmentää kaikki muut valonlähteet. Aurinkotulen on tukahdutettava kaikki pienemmät tulet. Uudella ajalla kokelaan polun ja opetuslapseuteen pyrkijän päämääränä on, että aurinkoenkeli hallitsee persoonallisuuden elämää ja voimia. Aikaisemmin tämä oli oppilaan polun päämäärä. Uuden ajan esoteerinen koulutus korostaa palvelun merkitystä. Henkilökohtaisen kehityksen ja kasvun ei pitäisi olla etusijalla. Halu olla hyödyllinen ja auttaa ihmiskuntaa ja edistää suurta suunnitelmaa on tärkeämpää kuin halu edistyä polulla. Palvelu on henkisen polun tärkeimpiä osatekijöitä ja juuri se johtaa pyrkijää parhaiten eteenpäin henkisen kehityksen tiellä.

Kirjoitettu 2009

Vihkimykset uudella ajalla III

Ultra 2 / 96

IV vihkimys. Luopumus tai ristiinnaulitseminen. Neljäs säde, konfliktin kautta saavutettava harmonia. Buddhinen taso.

Sen ihmisen elämä, joka läpikäy neljännen vihkimyksen, jota toisinaan kutsutaan myös ristiinnaulitsemiseksi, on usein suurten uhrausten ja kärsimysten täyttämää. Luopumus vihkimyksessä vihitty katkaisee kaikki yhteytensä inhimillisen evoluution kolmeen maailmaan. Tästä eteenpäin hänen yhteytensä niihin on puhtaasti vapaaehtoista ja tapahtuu palvelutarkoituksessa. Hän luopuu persoonallisesta elämästä suuremman kokonaisuuden hyväksi. Neljäs vihkimys merkitsee sielun persoonallisuuden elämän päättymistä kosmiselta kannalta. Tahtonsa voimalla vihitty määrätietoisesti luopuu kaikesta ja kääntää selkänsä aineelliselle maailmalle. Hänellä ei ole enää mitään uutta opittavaa kolmessa maailmassa (fyysinen, astraalinen ja alempi mentaalinen maailma). Vihitty nostetaan ylös luopumuksensa kautta, jonka hän on lunastanut sydänverellään. Hän voi silloin sanoa Kristuksen sanoin: “Jos minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” (Joh.12:32). Kun Jeesus kuoli ristillä hän ylitti viimeiset täydellistyneen persoonallisuutensa asettamat rajoitukset ja kulki neljännen vihkimyksen oven läpi. Suureen luopumukseen tai ristiinnaulitsemiseen liittyy fyysisen tason elämän hylkääminen ja usein myös kuolema. Bailey sanoo, että samaan aikaan kun Mestari Jeesus kohtasi luopumuksen vihkimyksen Kristus otti korkeamman ylösnousemuksen vihkimyksen. (The Rays and the Initiations, 697). Ylösnousemus tarkoittaa Kristuksen palaamista takaisin alkuperäiseen tilaansa, Isänsä kotiin eli Shamballaan universaalin elämän tasolle. Teologisissa tulkinnoissa Jeesuksen ja häntä yläpuolella varjostaneen Kristuksen vihkimykset ja erilaiset kohtalot on usein sekoitettu keskenään.
Neljännessä vihkimyksessä vihitty alkaa toimia neljänneltä, buddhiselta tasolta, joka on intuitiivinen tasomme. Buddhi on monadin rakkausaspekti. Buddhisella tasolla mieli, jopa korkeampi, abstrakti mieli hellittävät otteensa vihitystä ja tästä lähtien se on tarpeellinen ainoastaan palvelun yhteydessä. Intuitio, puhdas järki ja tosi ja suora tieto ottavat sen paikan. Adepti tai Viisauden Mestari toimii aina buddhiselta tasolta, jolla hän elää elämänsä, suorittaa palveluaan ja edesauttaa jumalallisen suunnitelman toteutumista ihmiskunnassa. Myös ashramit ovat buddhisella tasolla ja se on myös Hierarkian asuinpaikka.
Neljännessä vihkimyksessä sieluruumis tai kausaaliruumis häviää sen täytettyä tarkoituksensa. Tämä sai Mestari Jeesuksen epätoivoisesti huudahtamaan ristiltä: “Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut.” Blavatsky tosin esittää Salaisessa Opissa, että sanojen todellinen merkitys kuuluisi: “Jumalani, miksi kirkastat minut.” Kausaaliruumis ja sen ns. pysyvät atomit sisältävät muistin persoonallisuuden kehojen laadusta eri elämien välisenä aikana. Täten ihmisen on mahdollista uudessa inkarnaatiossa jatkaa kehitystään siitä mihin hän on jäänyt. Uudet kehot rakentuvat kausaaliruumiin pysyvien atomien ympärille. Pysyvät atomit (fyysinen astraalinen ja mentaalinen pysyvä atomi) ovat pieniä voimakeskuksia, jotka vetävät puoleensa tietyn tyyppistä ainetta. Kun kausaaliruumis tuhoutuu adepti on vapaa jälleensyntymisen pakosta ja tästä lähtien prosessia ohjaavat vain palvelu ja uhrautuminen. Baileyn mukaan kehittyneet sielut inkarnoituvat ja uhrautuvat aina vastauksena ihmisjoukkojen avunpyyntöön ja hätään.
Kun kausaaliruumis häviää sielu ei silloin ole enää tietoisuusaspektin edustaja. Kaikki mitä sielu on monien inkarnaatioiden aikana kerännyt – tiedon, viisauden ja kokemuksen – siirtyy nyt yksilöllisen henkisen ihmisen omaisuudeksi. Ruumiin, sielun ja hengen kolminaisuuden korvaa kaksinaisuus: ruumis ja henki. Henki voi silloin yhä esteettömämmin ilmaista itseään materiassa. Myös tämä kaksinaisuus on ainoastaan suhteellinen. H.B. Blavatskyn mukaan aine alimman asteista henkeä ja henki on korkeinta ainetta. Kaiken kehityksen päämäärä toteutuu silloin kun materia kykenee täydellisesti ilmentämään henkistä tarkoitusta.
Luopumus vihkimys tulee mahdolliseksi vain harjoittamalla pyyteettömyyttä jokapäiväisessä elämässämme. Alempi itse tulee ristiinnaulituksi työskennellessämme palvelun hengessä emmekä toteuttaaksemme egoisistisia pyyteitä. Itse vihkimys on huipennus monista aikaisemmista luopumuksista, joiden kautta ihmisen huomio kääntyy “epätodellisesta todelliseen” ja aineellisesta henkiseen maailmaan. Luopumukset luonnehtivat alusta saakka kaikkien kokelaiden ja oppilaiden elämänkaarta.
Neljännessä vihkimyksessä korkeammalla mentaalitasolla sijaitsevan sieluryhmän energia tulee vihityn käytettäväksi. Buddhalaisuudessa neljännen asteen vihittyä kutsutaan nimellä Arhat, “suuresti kunnioitettu” ja hinduismissa nimellä Paramahamsa, joka tarkoittaa “Hamsaa korkeampi.”

V vihkimys. Paljastus. Ensimmäinen säde, tahdon tai voiman säde. Atminen taso.

Paljastus on jatkuva tekijä inhimillisessä kokemuksessa. Evoluutio on itsessään paljastumisen prosessi, joka johtaa pimeydestä valoon ja laajempaan tietoisuuteen ja suurempaan visioon.
Jokainen vihkimys antaa vihitylle mahdollisuuden “nähdä pidemmälle” ja osallistua syvemmin jumalalliseen suunnitelmaan. Viides vihkimys tuo mukanaan ilmoituksen Planeettalogoksen päämäärästä. Termiä Planeettalogos käytetään yleisesti seitsemästä korkeimmasta hengestä jotka vastaavat kristittyjen seitsemää arkkienkeliä. He ovat kaikki kulkeneet ihmisasteen läpi ja ilmentyvät nyt planeetan ja sen kehitysmuotojen kautta. Planeettajärjestelmään kuuluu seitsemän palloa. Fyysisiä planeettoja ketjussamme ovat Maa, Mars ja Merkurius ja muut neljä ovat meille näkymättömiä, kuten H.P. Blavatsky Salaisessa Opissaan kertoo. Planeettalogosta voidaan pitää planeettajärjestelmänsä persoonallisena Jumalana. Okkulttisen tradition mukaan Sanat Kumara on Planeettalogoksen inkarnaatio, joka elää eetteriruumiissa maapallollamme. Hänen läsnäolonsa on suunnattomasti nopeuttanut kaikkien elämänmuotojen kehitystä. Häntä kutsutaan suureksi uhraukseksi, sillä hän jätti korkeiden paikkojen loiston ja laskeutui 18 miljoonaa vuotta sitten planeetallemme. Hän on suurin kaikista Avataroista. Kaikki planeettamme elämänmuodot ovat osa hänen auraansa tai magneettista vaikutuspiiriään. Juuri Sanat Kumara toimii vihkijänä viidennessä vihkimyksessä, jolloin adepti tulee yhdeksi monadinsa tahtoaspektin kanssa ja jossa planetaarinen energia tulee vihityn käytettäväksi.
Adepti voi nyt valita työskenteleekö hän fyysisen ruumiin välityksellä vai ei. Ruumis, jota hän nyt asuttaa on valoruumis, jolla on oma erityinen substanssinsa. Adepti voi välittömästi ja tahdonvoimallaan rakentaa itselleen kehon kun hän haluaa tavoittaa esim. oppilaitaan. Se muistuttaa sitä, jossa hän aikaisemmin otti viidennen vihkimyksen. Viidennen asteen vihitty tulee tietoiseksi henkisestä keskusauringosta sekä siitä korkeamman evoluution tiestä, joka johtaa tuohon syvimpään päämäärään. Vihitty on tällöin saapunut todellisten merkitysten, syiden sekä universaalioiden maailmaan.
Tässä vaiheessa adepti perustaa usein oman ashraminsa. Hänen laaja palvelunsa ja vaikutuksensa on kerännyt hänen ympärilleen ne, jotka ovat soveliaita hänen oppilaikseen. Viides suuri vihkimys tunnetaan buddhalaisuudessa Asekhan vihkimyksenä, ja se tarkoittaa “ei enää mitään opittavaa.” Hinduismissa adeptia kutsutaan nimellä Jivanmukta, “vapautettu”.

VI vihkimys. Päätös. Kolmas säde, aktiivisen älyn säde. Monadinen taso.

Kuudennen vihkimyksen Mestarit eivät enää kuulu hierarkian hallinnon alaisuuteen, vaan he työskentelevät Shamballan henkisestä keskuksesta käsin. Kuudetta vihkimystä kutsutaan myös Chohanin vihkimykseksi.
Kuudennen asteen vihitty voi ilmaista itseään täydellisesti monadisella, universaalin elämän tasolla. Erillisyyden taakka ei enää koske häntä. Rakkaus, ykseys, henkinen identifikaatio ja universaali tietoisuus ovat korvanneet sen. Luovan toiminnan avulla hän ilmaisee nyt rakkautta, elämää ja kehityksen tarkoitusta yhdessä planeetan ja aurinkokunnan rakentavien voimien kanssa. Kuudes vihkimys tuo mukanaan Aurinkologoksen perimmäisen tarkoituksen ja suunnitelman tajuamisen. Vihkijänä toimii Nimetön. Mestari on nyt vapaa valitsemaan jonkin seitsemästä kosmisesta polusta, jotka koskevat hänen tulevaa kehitystään.

VII vihkimys. Ylösnousemus. Toinen säde, rakkaus-viisauden säde. Logoksen taso.

Ylösnousemus merkitsee tuhlaajapojan palaamista takaisin isänsä kotiin. Evoluutioprosessin päätyttyä ihmismonadi palaa alkulähteelleen, Shamballaan, universaalin elämän tasolle. Bailey kuvaa ylösnousemus vihkimystä seuraavasti:
“Seitsemännellä vihkimyksellä ei enää ole mitään tekemistä
muodon kanssa, vihitystä tulee elävän valon keskittymä. Hän
tietää sanoin kuvaamattomalla tavalla, että elämä on kaikki mitä
ON ja että tämä elämä ja sen todellinen täyteys tekee hänet
osaksi SITÄ, joka on planetaarisen elämämme ulkopuolella; hän
voi nyt kuulua tuohon planeetan ulkopuoliseen Eksistenssiin,
jossa Planeettalogoksemme elää, liikkuu ja jossa sillä on
olemassaolonsa. Tämä on se “ylenpalttinen elämä”, josta
Kristus puhui ja jonka vain seitsemännen asteen vihitty voi
ymmärtää tai paljastaa.” (The Rays and the Initiations, 732). Seitsemäs vihkimys on ensimmäinen kosminen vihkimys, joka tekee vihitystä Siriuksen loosin jäsenen. Viimeisissä vihkimyksissä vihkijänä toimii Planeettalogos.
Seitsemäs vihkimys vapauttaa mestarin planetaarisen elämämme seitsemästä fenomenaalisesta tasosta ja nostaa hänet kosmisen fyysisen tason yläpuolelle. Esoteerisen filosofian tuntemat seitsemän tasoa (fyysinen, astraalinen, mentaalinen, buddhinen, atminen, monadinen ja adi eli jumalallinen taso) ovat vain kosmisen fyysisen tason seitsemän alatasoa. Siten on olemassa kosminen astraalitaso, kosminen mentaalitaso, kosminen buddhinen taso ym. joista me emme tiedä mitään ja joihin seitsemän kosmista polkua johtavat Mestarin.
Seitsemän kosmista polkua, jotka kuudennen asteen vihityllä ovat valittavanaan ovat:
1. Maan palvelemisen polku.
2. Magneettisen työ polku.
3. Koulutuksen polku Planeettalogoksille.
4. Polku Siriukseen.
5. Sädepolku.
6. Polku, jolla Logos itse on.
7. Absoluuttisen poikauden polku.
Maan palvelemisen polku sitoo ihmisen Hierarkiaan tai Shamballaan, joiden jäsenet ovat lupautuneet palvelemaan maan olentojen ja ihmiskunnan kehitystä. Tämän polun valinneet työskentelevät Maailman Herran johdolla seitsemässä ryhmässä, johon Mestarit ovat jakautuneet. Buddha valitsi suuresta myötätunnostaan tämän polun, vaikka se ei todellisuudessa ollut hänen oikea polkunsa.
Vapautuneiden ihmisten enemmistö valitsee aurinko Siriukseen johtavan polun ja tämä sisältää heille loistavia mahdollisuuksia. Maalla ja Siriuksella on läheinen suhde. Planeettamme Suuri Valkoinen veljeskunta on Siriuksen vaikutuksen alainen. Sieltä on peräisin kosminen rakkaus, buddhi. Egyptiläinen Mestari ja Mestari Jeesus valmistautuvat tälle polulle. Myös Kristus on Siriuksen vihitty ja sinne hän tulee myös lopulta siirtymään.

LOPPU

Lähteet:
Bailey, Alice. A:
The Rays and the Initiations
Initiation, Human and Solar (suom. Vihkimykset)
The Reappearance of the Crist
Glamour: A World Problem
Esoteric Astrology
Tutkimus valkoisesta magiasta
Kansojen kohtalo
Discipleship in the New Age, Vol. I ja II.
Education in the New Age
The Light of the Soul
A Treatice on Cosmic Fire
From Betlehem to Calvary
Blavatsky, H.P. Salainen Oppi
Leadbeater, C.W., Mestarit ja polku

Vihkimykset uudella ajalla II

Ultra 1 / 96

I vihkimys. Syntymä. Seitsemäs säde, järjestyksen tai seremoniallisen magian säde.* Fyysinen taso.

Johtoajatus: “Ellei ihminen synny uudelleen hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”. Jokaisessa ihmisessä on “lihaksi tullut sana”. Tämä on “Kristus meissä, kirkkauden toivo”. Kristus ei ole kuitenkaan aktiivisesti manifestoitunut, vaan se on muodon kätkemä. Ensimmäinen vihkimys merkitsee Kristuksen syntymää oppilaan sydämessä. Kun oikea elämisen ja ajattelun malli on saatu rakennetuksi integroitunut persoonallisuus elävöitetään sisäisellä Kristus-elämällä. Ensimmäisessä vihkimyksessä, seremoniallisen säteen energian avulla, vihityn persoonallisuus ja sitä varjostava sielu tuodaan tietoisesti yhteen. Persoonallisuuden rytmi ja sävel korvautuu silloin sielun korkeammalla sielun rytmillä ja sävelellä; vihitty tietää itsensä ensimmäistä kertaa sieluun yhdistyneeksi persoonallisuudeksi. Hänen tuleva tehtävänsä on kasvaa sen kaltaiseksi mitä hän todellisuudessa on. Tämä kehitys saatetaan loppuun kolmannessa, kirkastuksen vihkimyksessä.
Ensimmäisessä vihkimyksessä korkeamman itsen on täytynyt saavuttaa fyysisen ruumiin pitkällinen hallinta; vallitsevana tulee olla yleinen asenne noudattaa Egon tahtoa. Persoonallisuuden yleinen pyrkimys saavuttaa aineellista etua puhtaasti itsekkäisiin tarkoituksiin on voitettava Kristus-tietoisuuden lisääntyvällä universaalisuudella ja epäitsekkyydellä. Ihmisen on uhrattava ja lahjoitettava persoonallisuutensa, johon kuuluu fyysinen, mentaalinen ja emotionaalinen puoli, “sisäiselle Kristukselle”. Varhaisemmassa vaiheessa, “Kristuksen syntymässä”, aineellinen aspekti on vielä voimakas, kunnes kolmannessa vihkimyksessä ilmentyy “täysikasvuinen ihminen Kristuksessa”.
Ensimmäinen vihkimys symbolisoi fyysisen ruumiin ja fyysisen tason elämän omistamista sielulle kun taas toinen vihkimys johtaa astraaliruumiin täydempään hallintaan. Ensimmäinen ja toinen vihkimys ovat avoinna suurille joukoille, mutta ei enää kolmas.
Ensimmäisessä vihkimyksessä kurkkukeskus herätetään täyteen toimintaan, toisinaan myös sydänkeskus. Kurkkukeskus toimii käpyrauhasen kautta. Luovaa puhetta on silloin mahdollista käyttää paremmin ihmiskunnan palveluun. Sakraalikeskuksen energiat nostetaan sublimoimalla kurkkukeskukseen. Näitä keskuksia tai chakroja ei pyritä suoranaisesti avaamaan keskittymällä meditaatiossa niihin eikä hengitysharjoitusten avulla. Kirjassa “Vihkimykset” jopa varoitetaan tällaisesta. (s., 202). Oikea tie on “okkulttinen meditaatio, opiskelu ja palvelu”, jotka ovat uuden ajan opetuslapseuden johtoajatukset. Oppilaan päätehtävä on tulla vastaanottavaiseksi sielulle ja toteuttaa sielun ja persoonallisuuden yhteensulautuminen. Kun tämä saavutetaan keskukset heräävät automaattisesti ja tulevat vastaanottavaiseksi sieluenergialle. Kun oppilaan elämä on epäitsekästä ja henkisesti ja mentaalisesti suuntautunutta sielu hallitsee instrumenttiaan pää- ja sydänkeskusten kautta, tällöin myös muut keskukset kehittyvät normaalisti. Chakrojen keinotekoinen tai ennenaikainen avaaminen voi taas johtaa etsijän suuriin vaikeuksiin. Keskusten avautuminen on viimeinen, ei suinkaan ensimmäinen vaihe henkisessä koulutuksessa. (Discipleship in the New Age, Vol. II, 575).
Ensimmäisessä vihkimyksessä vihitty tulee tietoiseksi Egon kolmannesta, alimmasta aspektista, aktiivisesta älystä. Käytännössä tämä merkitsee suurta älykkyyden stimulaatiota.
Ensimmäinen vihkimys on suhteessa kolmanteen planetaariseen keskukseen, ihmiskuntaan. Ensimmäisessä vihkimyksessä vihkijänä toimii ihmisen oma sielu Kristuksen, Maailmanopettajan, avustuksella.
Tunnetun teosofin ja selvänäkijän C.W. Leadbeaterin käsitykset poikkeavat jonkin verran Alice Baileyn näkemyksistä. Leadbeaterin mukaan ensimmäinen vihkimys tapahtuu astraalitasolla ja toinen vihkimys alemmalla mentaalitasolla. Bailey pitää tätä käsitystä erheellisenä ja painottaa, että päävihkimykset otetaan aina kausaaliruumissa ja sitä korkeammilla tasoilla (buddhinen ja atminen taso). Hänen mukaansa väärinkäsitys on johtunut siitä, että koska vihkimysten vaikutukset tunnetaan astraalitasolla ja alemmalla mentaalitasolla, on oletettu, että ne myös tapahtuvat näillä tasoilla. Myös vihkijän identiteetistä Baileyllä ja Leadbeaterilla on erilainen käsitys. Leadbeaterin mukaan ensimmäisen vihkimyksen suorittaa Ainoa Vihkijä, Maailman Herra (vaikka ensimmäisen ja toisen vihkimyksen kohdalla hän voi määrätä jonkun adeptin suorittamaan seremonian hänelle). Leadbeater ei puhu mitään Kristuksen osuudesta ensimmäisessä vihkimyksessä, vaikka Baileyn mukaan Kristus toimii vihkijänä (ihmisen sielun välityksellä) juuri tässä vihkimyksessä.
Buddhalaisuudessa ensimmäisen asteen vihittyä kutsutaan nimellä Sotapatti tai Sohan, “virtaan astunut.” Hinduismissa hän on Parivrajaka, “vaeltaja.”*
*Puhuessaan vihkimyksen asteista Alice Bailey ei tee mitään systemaattista rinnastusta itämaisiin uskontoihin. Kirjoituksessa esiintyvät rinnastukset perustuvat teosofian eivätkä Alice Baileyn käsityksiin. Alice Bailey pitää vasta toista vihkimystä virtaan astumisena.

II vihkimys. Kaste. Kuudes säde, idealismin tai palvonnan säde. Astraalitaso.

Toisessa vihkimyksessä vihityn uudelleensuuntautuminen tapahtuu suhteessa astraalitasoon (tunteiden ja pyyteiden taso). Astraalitaso on lukemattomat aikakaudet ollut hänen tietoisuutensa pääasiallinen keskus. Siinä asuvat suurimmat harhat ja kärsimyksen lähteet. Se on harhojen, illuusioiden ja epäjärjestyksen taso.
Toinen vihkimys merkitsee lopullista virtaan astumista. Siinä tapahtuu puhdistuminen tulen kautta. Pyrkimyksenä on pyyteen uhraaminen ja voittaminen; korkeamman itsen tahdon on voitettavat alemman persoonallisuuden vaatimukset. Astraaliset elementaalit tulevat silloin hillityiksi ja tunneruumis puhdistuu. Alempi luonto kuolee pois. Ego hallitsee tällöin sekä fyysistä että tunneruumista.
Toinen vihkimys on eräs vaikeimmista ja ensimmäisen ja toisen vihkimyksen välinen aika on yleensä pitkä, se voi viedä monia inkarnaatioita. Tuhannet joka maassa tulevat läpikäymään kaste vihkimyksen.
Vihkimysprosessi ensimmäisen ja toisen vihkimyksen välillä on useille tuskan ja vaikeuksien pahinta aikaa. Monien elämien aikana kerääntyneet astraalitason voimat ovat vihityn tiellä ja voitettavana. Hengen tuli aiheuttaa astraalitason aktivoitumisen ja
seurauksena on kriisi astraaliruumiin hallinnassa. Vihityn on selvitettävä monien inkarnaatioiden aikana luomansa tunnetason myrskyt ja kahleet kunnes hän voi sanoa, ettei astraalitasoa enää ole hänelle olemassa. Vasta kun emotionaalisen tason voimat ylitetään paljastuu kaikkien suhteiden perustana oleva jumalallinen rakkaus. Bailey kirjoittaa astraalitasosta:
“Suurin palvelus, jonka ihminen voi tehdä lähimmäisilleen, on
vapauttaa itsensä tuo tason vallasta ohjaamalla itse sen
energioita sisäisen Kristuksen voimalla. Hän huomaa silloin,
että itsekeskeiset voimat ja persoonallisen pyyteen ja
emotionaalisen rakkauden energiat korvautuvat elävällä
energialla, joka voidaan aistia laajalla tavalla, vaikka sitä ei
vielä voida omaksua puhtaassa olemuksessaan. Tätä energiaa
me kutsumme ”Jumalan rakkaudeksi.” Se on tuo vapaasti
virtaava, ulospäinsuuntautuva, magneettisesti puoleensavetävä
voima, joka johtaa jokaisen vaeltajan takaisin Isän kotiin. Se
on voima, joka liikkuu ihmiskunnan sydämessä ja ilmaisee
itseään sellaisten suurten Avatarojen kuten Kristuksen
välityksellä. Se on voima, joka ohjaa jokaisessa ihmisessä
olevaa mystistä kaipuuta.” (The Reappearance of the Crist,
131).
Toisessa vihkimyksessä elävöitetään tavallisesti sydänkeskus, joka toimii kateenkorvan kautta. Solar plexuksen energiat nostetaan sydänkeskukseen. Tämä yhdistää ihmisen sieluun ja universumin rakkausaspekti voi siten ilmentyä hänen kauttaan. Toisessa vihkimyksessä vihitty tulee siten tietoiseksi Egon tai sielun toisesta aspektista, rakkaus-viisaudesta. Toinen vihkimys liittää oppilaan oppilaan toiseen suureen planetaariseen keskukseen, Hierarkiaan, joka on sielujen valtakunta, Kristuksen näkymätön kirkko.
Kirjassaan “Mestarit ja polku” Leadbeater katsoo, että psyykkiset kyvyt (kuten selväkuuloisuus ja selvänäköisyys) tulisi kehittää toisessa vihkimyksessä, ellei niitä ole jo aikaisemmin saavutettu. Baileyn mukaan selvänäköisyyttä tai selväkuuloisuutta ei ole suositeltavaa kehittää ennen kolmatta vihkimystä. Vasta kun fyysinen ruumis on puhdas, tunneruumis vakaa ja mentaliruumis hallittu, vihitty voi oikein tulkita ja havaita korkeamman maailman asioita.
Toinen vihkimys tuo oppilaan asteelle, jota buddhismissa kutsutaan nimellä Sagadagamin, “kerran palaaja”. Hinduismissa hänestä käytetään nimitystä Kutichaka, “majan rakentaja.”

III vihkimys. Kirkastus. Viides säde, konkreettisen tiedon säde. Mentaalitaso.

Kahta ensimmäistä vihkimystä pidetään vain kynnyksen vihkimyksinä, sillä Hierarkian kannalta vasta kolmas vihkimys on ensimmäinen varsinainen vihkimys. Syntymä ja kaste vihkimykset valmistavat oppilaan kehoa kestämään sitä valtavaa voimavirtaa, joka (kolmannessa vihkimyksessä) kulkee vihityn kehon läpi Planeettalogoksen suuntaamana. Raamatussa kolmatta vihkimystä kuvaa Kristuksen kirkastuminen Karmelin vuorella: “Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina.” (Luuk. 9:29).
Kolmas vihkimys koskettaa erityisesti mentaalitasoa, sillä konkreettisen tiedon tai tieteen säde, joka tekee tämän vihkimyksen mahdolliseksi, muodostaa mentaalitason substanssin. Tällä asteella oppilas on jokapäiväisessä elämässään keskittynyt mentaalitasolle, mikä hälventää astraalisia harhoja ja illuusioita. Päämääränä on täydellinen mielen hallinta. Kaikkien oppilaiden tulisi nykypäivänä pyrkiä polarisoitumaan mentaalitasolle ja jättää astraalitaso taakseen. Vain suhteellisen harvat toimivat tietoisesti mentaalitasolla, sillä useimmissa ihmisissä vaikuttaa ns. kama-manas. Pyyteiden ja tunteiden energia sekoittuu tällöin mentaalisiin prosesseihin. Vihkimyksen hakijan päämääränä on saavuttaa puolueeton ja tieteellinen ajattelu, joka on vapaa persoonallisesta värityksestä. Vain silloin hän voi nähdä asiat sellaisina kuin ne todella ovat.
Kolmannessa vihkimyksessä koko persoonallisuuteen virtaa valoa ylhäältä. Vasta tämän jälkeen monadi ohjaa Egoa (sielua) ja persoonallisuutta. Ego nähdään nyt täydellisenä kolminaisuutena. Sen olemus ei ole vain älyllinen, aktiivinen rakkaus, vaan se on myös perimmäistä tahtoa ja tarkoitusta, joihin vihitty täydellisesti identifioituu.
Kirkastus vihkimyksessä ihminen vapautuu kolminaisen persoonallisuuden määräysvallasta, mikä on käänteentekevä tapahtuma vihityn elämänhistoriassa. Tämän jälkeen vihitty toimii täysin sielullistettuna persoonallisuutena. Persoonallisuuden kolme aspektia (fyysinen, emotionaalinen ja mentaalinen keho) eivät silloin ole muuta kuin sielun välineitä. Samalla ne tulevat asteittain vastaanottavaiseksi henkisestä kolminaisuudesta virtaaville energioille. Tämä kolminaisuus on atma-buddhi-manas, joka on monadin heijastus. Henkinen kolminaisuus heijastuu alempaan persoonallisuuteen siten, että korkeamman manaksen energia virtaa fyysisiin aivoihin ja fyysisen tason toimintaan ohjaa tällöin ryhmätarkoitus ja henkisen Hierarkian suunnitelma. Buddhisen tason rakkaus välittyy puhdistuneeseen ja kirkastuneeseen astraaliruumiiseen, jolloin vihitystä tulee jumalallisen rakkauden välittäjä ja paljastaja. Atmisen tason dynaaminen energia (henkisen kolminaisuuden korkein aspekti) laskeutuu mieleen, jolloin siitä tulee jumalallisen tahdon ilmentäjä. (The Rays and the Initiations., 599).
Ennen kolmatta vihkimystä oppilas kohtaa kynnyksenvartijan. Kynnyksenvartija on ihmisen alemman luonnon kokonaisuus, joka ilmentyy persoonallisuuden kautta. Se on kaikki mitä ihminen on, lukuunottamatta korkeampaa itseä. Ennen polulle astumista persoonallisuus on äärimmäisen voimakas ja vaikutusvaltainen. Saavuttaakseen vihkimyksen ihmisen on uhrattava persoonallisuus sielulle ja omistauduttava Hierarkian ja ihmiskunnan palvelulle. Tällöin persoonallisuus ja sielu yhdistyvät, kynnyksenvartija ja “läsnäolon enkeli” sulautuvat toisiinsa ja korkeampi itse ohjaa tästä lähtien alempaa itseä.
Vihkimysprosessin aikana toisen ja kolmannen vihkimyksen välillä oppilaan on taisteltava mentaalisten illuusioiden kanssa samalla lailla kun hänen aikaisemmin oli taisteltava tunneharhan kanssa. Kun mieli on puhdistunut kaikista subjektiivisia vääristymiä aiheuttavista ajatusmuodoista se avautuu universaalille mielelle.
Toisen vihkimyksen jälkeen vihitty oppii siis hallitsemaan mentaalista verhoaan. Hän oppii luovan ajatuksen rakentamisen taidon ja mentaalisen substanssin käsittelemisen. Hänen ajatuselämänsä tulee hänen pääasialliseksi kehityksen kohteekseen. Hänen pyrkimyksenään on oppia ajatuksen kautta ohjaamaan ja suuntaamaan kaikkea vastaanottamaansa jumalallista elämää ja energiaa. Hänen ohjeekseen sopii silloin lause “energia seuraa ajatusta”.
Kolmannessa vihkimyksessä elävöitetään pääkeskus (tuhatlehtinen lootus), joka toimii käpyrauhasen kautta. Se ilmentää jumaluuden tahtoaspektia ja yhdistää ihmisen monadiin. Tällöin vihitty voi luoda ja elävöittää selkeitä ja hyvinmuodostettuja ajatusmuotoja, jotka ovat palvelun hengen läpitunkemia. Ne ovat täysin vapaat pyyteestä ja alemmasta mielestä. Monet adeptit työskentelevät mentaalitasolla ja näkymättömissä ja lähettävät telepaattisesti planeetan mentaaliseen ilmapiiriin dynaamisia ajatusmuotoja, jotka intuitiiviset ihmiset vastaanottavat ja jotka toteutuvat lopulta myös fyysisellä tasolla.
Kolmannessa vihkimyksessä vihkijänä toimii Maailman Herra, Ainoa Vihkijä, Raamatun Vanhaikäinen (Urantia-kirjassa “Päivien muinainen”). Kolmas vihkimys liittää oppilaan ensimmäiseen ja korkeimpaan planetaariseen keskukseen, Shamballaan, joka on jumalallisen tahdon keskus. Buddhalaisuudessa kolmannen asteen vihitystä käytetään nimitystä Anagamin, “hän, joka ei enää palaa” (tai joka ottaa neljännen vihkimyksen samassa elämässä). Hinduismissa hänet tunnetaan nimellä Hamsa tai Soham. Näiden mystisten sanojen merkitys on “Minä olen Hän”, ja ne viittaavat vihityn identiteettiin jumaluuden kanssa.

*Jokaisen vihkimyksen kohdalla on mainittu säde, jonka energia tekee kyseisen vihkimyksen mahdolliseksi. Aiheen laajuuden vuoksi emme kuitenkaan tarkemmin käsittele säteiden vaikutuksia vihkimyksissä.

Vihkimykset uudella ajalla I

Ultra 12 / 95

Aiheesta myös esitelmä Hengen ja tiedon messuilla samana vuonna.

Viime vuosisadan loppupuolelta alkaen vihkimys käsite on noussut esille erityisesti teosofisessa kirjallisuudessa ja se on saanut uuden tulkinnan Alice Baileyn ja Mestari Djwhal Khulin kirjoissa. Baileyn mukaan vihkimys on tänään yleisempi kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. (The Rays and the Initiations, 327). Baileyn mukaan olemme astumassa uuteen henkiseen aikakauteen samalla kun aurinko siirtyy Kalojen merkistä Vesimiehen merkkiin. Uudet energiat virtaavat silloin ihmiskuntaan. Tämän myötä syntyy uusi sivilisaatio, uudet ihanteet ja uusi kulttuuri. Seitsemännen, seremoniallisen järjestyksen säteen energia korvaa kuudennen, omistautumisen ja idealismin säteen energian. Kuudes säde on johtanut separatismiin ja nationalismiin; se on luonut individualismin ja auktoriteettiuskon. Seitsemäs säde tuo mukanaan synteesin, kansainvälistymisen, ryhmähengen ja palvelun ihanteen toteutumisen. Kuudes säde synnytti mystikon, seitsemäs säde tulee tuottamaan valkoisen maagikon. (Esoteric Psychology I, 359-360).
Planeettamme henkinen Hierarkia, Kristuksen näkymätön kirkko, on nyt lähempänä ihmiskuntaa kuin koskaan aikaisemmin. Tästä Jumalan rakkauden keskuksesta virtaava valo, rakkaus ja hyvä tahto elävöittävät ihmisen mieliä ja sydämiä ja vahvistavat heidän henkistä pyrkimystään. Korkein planetaarinen keskus, Shamballa, joka ilmentää Jumalan tahtoa, on myös aktiivinen suhteessa ihmiskuntaan. Alice Baileyn mukaan sen energia virtasi suoraan ihmiskuntaan ensimmäistä kertaa tällä vuosisadalla. Tämä oli toisen maailmansodan esoteerinen syy ja se mahdollisti myös atomin halkaisemisen. (The Rays and the Initiations, 646).
Tulevaisuudessa henkinen Hierarkia, Shamballa ja ihmiskunta tulevat yhä tiiviimmin sulautumaan toisiinsa. Uusi aika tulee näkemään yhä useampien kehittyneiden sielujen inkarnoitumisen. He tulevat palvelemaan ja johtamaan ihmiskunnan uuteen henkiseen kulttuuriin. He ovat etuvartio, joka valmistaa tietä Kristuksen jälleentulemiselle ja Hierarkian ja Viisauden Mestarien astumiselle ihmisten keskuuteen. Tähän saakka Mestarit ovat työskennelleet verhon takana näkymättömissä ja heidän oppilaidensa välityksellä.
Teosofisessa ja esoteerisessa kirjallisuudessa ihmisen henkinen kehitystie, joka tekee hänestä lopulta täyden vihityn, jakaantuu kolmeen vaiheeseen: kokelaan polku, oppilaan polku ja vihkimyksen polku. Nämä ovat ihmisen evoluution viimeinen vaihe, joka vapauttaa hänet lopulta jälleensyntymisen kiertokulusta. Ihmisellä on tuolloin takanaan noin 770 inkarnaatiota (tämä on kuvaannollinen ja symbolinen luku eikä välttämättä kuvaa elämien tarkkaa lukumäärää) ja seuraavien seitsemän aikana hän kulkee kokelaan polkua. (A Treatice on Cosmic Fire, 825). Kokelaan polku avautuu ihmisen eteen silloin kun hän menettää kiinnostuksensa maailmallista elämää kohtaan ja kun hän alkaa kaivata kohti syvempää todellisuutta. Kokelaan polulla tärkeimpänä tehtävänä on hyveiden ja jalojen luonteenominaisuuksien kehittäminen, persoonallisuuden hallinta ja epätoivottavien ominaisuuksien eliminoiminen. Kokelaan polkua kutsutaan myös puhdistuksen poluksi.
Oppilaan tehtävänä on ennen kaikkea palvella ihmiskuntaa ja toimia yhteistyössä Jumalan ja Mestarien suunnitelman kanssa. Opetuslapseus ei ole jotain, jonka kuka tahansa voi saavuttaa. Opetuslapseus on eräs (suhteellisen korkea) evoluution aste. Kun riittävä määrä inkarnaatioita on takana, kun sielu on tullut kypsään ikään ja kun se kykenee ilmentämään itseään yhä täydellisemmin persoonallisuuden välityksellä, ihminen astuu opetuslapsen polulle. Oppilas tulee dramaattisesti tietoiseksi maallisen ja henkisen luontonsa, persoonallisuuden ja sielunsa välisestä kaksinaisuudesta. Persoonallisuuden ja sielun säteet ovat esoteerisesti konfliktissa ja oppilaan tehtävänä on alistaa persoonallisuus, johon hän on tähän saakka identifioitunut, sielusäteelle. Tämä kehitys ei ole tuskatonta, vaan siihen liittyy monia kriisejä ja koettelemuksia. Vähitellen oppilas oppii toimimaan yhteistyössä sielun tahdon ja rytmien kanssa; sielun sisäinen vetovoima kasvaa suuremmaksi kuin maallisten houkutusten. Lopulta hän saavuttaa vapautuksen ja polarisoitumisen sielutasolle. Tämä ei ole mahdollista ilman luopumista ja uhrauksia suhteessa persoonallisuuteen ja maallisiin asioihin.
Vihkimyksen polku kasvaa esiin oppilaan polusta ilman jyrkkää rajaviivaa samoin kuin oppilaan polku seuraa kokelaan astetta. Vaikka ihminen olisi edellisessä elämässään ollut vihitty, hänen täytyy kuitenkin käsitykseni mukaan toistaa kokelaan, oppilaan ja vihkimyksen polun vaiheet nopeutetussa muodossa, samoin kuin ihmisen täytyy uudessa inkarnaatiossa oppia uudelleen jo aikaisemmin omistamansa tieto, sillä hänellä on silloin uusi mentaaliruumis. Vihkimyksen polun kulkeminen on kuitenkin helpompaa sellaiselle, joka on sitä jo aikaisemmassa elämässään kulkenut.
Todellinen vihitty on aina sielu, joka on keskeytymättömästi tietoinen jumalallisesta suunnitelmasta ja jumalallisista ideoista. Vihkimysprosessin tarkoituksena on tehdä maallinen persoonallisuus tietoiseksi siitä viisaudesta, jonka sielu jo omistaa. Paradoksaalisesti voidaan sanoa, että ihminen on jo vihitty ennen kuin hän ottaa vihkimyksen. (Esoteric Astrology, 229). Täten kaikki viisaus on todellakin muistamisen kaltaista, kuten Platon on sanonut.
Sielu tai Ego on ihmisen kuolematon olemus, persoonallisuus on sen väliaikainen käyttöväline, jonka se vaihtaa seuraavassa inkarnaatiossa uuteen. Sielu on persoonallisuuden todellinen luoja ja alkulähde. Persoonallisuus (johon kuuluu fyysinen, emotionaalinen ja mentaalinen ruumis) heijastaa aina sielun kehitysastetta. Sielu on henkeä ja ainetta välittävä tekijä ja sitä kutsutaan myös Kristus-prinsiipiksi. Sen olemuksena on valo ja rakkaus. Se on yhteydessä persoonallisuuteen elämänsäikeen tai “hopealangan” (joka kiinnittyy sydämeen) ja tietoisuussäikeen (joka ankkuroituu aivoihin) kautta. Vain hyvin harvat ovat vielä tietoisia sieluistaan.
Vihkimys (initiation) tulee latinankielisestä sanasta, in, sisään ja ire, mennä; se merkitsee siten astumista sisään jonnekin, aloitusta. Laajemmassa mielessä vihkimys merkitsee astumista henkiseen elämään. Vihkimys on ensimmäinen askel ja sitä seuraavat askeleet pyhyyden tiellä. Ihmisestä, joka saavuttaa ensimmäisen vihkimyksen, tulee henkisen maailman kansalainen. Kuten ihminen yksilöllistymisen kautta siirtyi eläinkunnasta ihmiskuntaan siirtyy hän vihkimyksen kautta yli-inhimilliseen valtakuntaan. Häntä voidaan siten ensimmäistä kertaa kutsua henkiseksi ihmiseksi sanan täydessä merkityksessä. (Vihkimykset, 10).
Todellisella vihkimyksellä ei ole tekemistä sen kanssa, että ihminen liittyy johonkin henkiseen tai esoteeriseen järjestöön. Se ei myöskään ole mitään, joka hänelle ulkopuolelta suodaan, vaan hänen on itse valmennettava itsensä tähän huipentavaan tapahtumaan, joka tekee hänestä Jumalan valtakunnan kansalaisen ja planeettamme henkisen Hierarkian jäsenen. Ensimmäinen vihkijä on aina ihmisen oma sielu.
Vihkimys teema on osittain kärsinyt arvonalennuksesta. Se on johtunut siitä, että sanaa on käytetty väärin ja siksi, että maailmassa on paljon vääriä, itseään mainostavia “vihittyjä”. Erilaiset hengelliset tai “esoteeriset” järjestöt jakavat myös jäsenilleen omia pseudo-vihkimyksiään. Todellinen vihitty ei milloinkaan nosta itseään jalustalle eikä puhu saavutuksestaan; hän ei myöskään erota itseään muusta ihmiskunnasta.
Vihkimys on normaali ja väistämätön osa evoluutioprosessia. Vihkimys on virtaan astumista. Se on rakkauden paljastumista. Se on tietoisuuden laajentumista, johon liittyy lisääntyvä vastaanottavaisuus korkeammille värähtelyille. Todellinen vihkimys on mahdollinen vasta kun “mieli ja tahto hyvään ovat yhdistyneet” ja kun ihminen on saavuttanut persoonallisuutensa integraation, jolloin hänen tahtova, tunteva, ajatteleva ja fyysinen olemuksensa toimivat harmonisena kokonaisuutena. Tällöin sielu omalla tasollaan alkaa osoittaa “kiinnostusta” persoonallisuutta kohtaan ja se alkaa vihkiä persoonallisuutta omistamaansa viisauteen. Persoonallisuus tulee tietoiseksi sitä yläpuolella varjostavasta sielusta. Energia virtaa sielusta rytmisesti ja jaksoittaisesti, persoonallisuus vastaa siihen ja se ryhtyy samanaikaiseen meditaatioon. Tämä sisäinen kommunikaatio johtaa lopulta ensimmäiseen vihkimykseen, jossa sielu, sisäinen Kristus, syntyy ihmisessä.
Päävihkimykset otetaan aina mentaalitasolla (tarkemmin sanottuna mentaalitason korkeammilla alatasoilla) ja sitä korkeammilla tasoilla (buddhinen ja atminen taso). (Ibid., 15). Mentaalitaso on myös se taso, jolta Mestarit voidaan löytää. Kysymys ei siis ole mistään emotionaalisista kokemuksista tai sellaisesta, jolla omaa egoa voidaan paisuttaa. Päin vastoin, todellisessa vihkimyksessä alemman itsen valta vähenee ja itsettömyyden laatu lisääntyy. Bailey ennustaa, että emotionaalinen lähestymistapa henkiseen maailmaan, joka heijastaa Kalojen aikaa, tulee korvautumaan Vesimiehen ajan älyllisellä ja tieteellisemmällä lähestymistavalla. Okkulttinen tie tulee korvaamaan mystisen tien.
Jokainen vihkimys avaa tietyn keskuksen tai chakran. Vihkimyksessä keskusten toiminta voimistuu ja niiden terälehdet alkavat värähdellä yhä nopeammin. Myös eri kehojen elastisuus lisääntyy, niiden koordinaatio paranee ja niiden yhteys sieluun syvenee; tällöin ne kykenevät toimimaan yhä harmonisempana kokonaisuutena. Vihityn hermoenergia vahvistuu ja fyysiset aivot kykenevät yhä paremmin vastaamaan sielun voimaan ja hienompiin henkisiin vaikutteisiin. Tämän myötä vihityn palvelukapasiteetti lisääntyy suuresti. (Ibid., 139).
Jokainen perättäinen vihkimys tuo mukanaan lisääntyvän ykseyden persoonallisuuden ja Egon välillä. Korkeammissa vihkimyksissä tämä yhteys ulottuu monadiin. Vihkimysten tarkoituksena on tehdä ihminen tietoisesti yhdeksi:
a. hänen oman sielunsa ja siten myös muiden sielujen kanssa.
b. Hänen henkensä, “taivaallisen isän” tai monadin kanssa ja siten kaikkien monadien kanssa.
c. Logoksen kanssa. (Ibid.,19).
Vain ihminen, jonka identiteetin tunne on alkanut laajentua (jolloin hän kokee olevansa osa ympäröivää elämää) voi läpikäydä vihkimyksen. Vihkimys on prosessi, jossa ihminen tulee tietoiseksi itsestään sieluna, yhdessä sieluvoimien, sielusuhteiden ja -päämäärien kanssa. Tämä merkitsee aina ryhmätietoisuutta ja tietoisuutta muista sieluista. Vihitty tulee tietoiseksi uusista vuorovaikutussuhteista ja henkisistä yhteyksistä kanssaihmisiinsä. Vihitylle sielun kuolemattomuus ei enää ole uskon asia, vaan varma sisäinen kokemus. Näkymättömien maailmojen todellisuus paljastuu hänelle ja kolmannen vihkimyksen jälkeen hän näke edessään korkeamman evoluution polun, josta nirvana on vain alku.
Vihkimys sallii pyrkijän pääsyn henkisen Hierarkian jäsenyyteen. Tämä edellyttää esoteerisesti puhuen vapautumista kaikista erillisistä persoonallisuuden reaktioista sarjassa syveneviä luopumuksia, jotka kulminoituvat neljännessä, luopumuksen vihkimyksessä sekä yhdeksännessä, kieltäymyksen vihkimyksessä.
Vihkimykseen liittyy myös seremonia. Se tapahtuu kuitenkin ensisijaisesti ylifyysisillä tasoilla ja tiibetiläinen Mestari D. K. varoittaa materialisoimasta hänen opetustaan. Seremonia voidaan kuitenkin suorittaa myös fyysisellä tasolla, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että se heijastaa sisäistä henkistä saavutusta. Hän ennustaa, että esim. ensimmäinen vihkimys voidaan tulevaisuudessa suorittaa kirkon pyhimpänä seremoniana sekä vapaamuurarien rituaaleissa. (Ibid., 9). Hän sanoo myös, että seremoniallinen aspekti vähenee korkeampien vihkimysten kohdalla koska ne tapahtuvat “muodottoman elämän” alueella korkeammassa tietoisuudessa, jolloin niitä ei voida pelkistää symboleiksi tai symbolisiksi tapahtumiksi. (The Rays and the Initiations, 531).
Vihkimys on erittäin vaikea saavuttaa ja se vaatii ihmisen kaikkien voimien aktivoimista. Vihkimysprosessi on “kovaa työtä, jatkuvaa ponnistelua ja hellittämätöntä mentaalista ja henkistä elämää.” (Ibid., 692). Henkisellä pyrkimyksellä, meditaatiolla ja palvelulla oppilas rakentaa käyttövälineitään yhä korkeammasta aineesta. Triviaalit ajatukset on korvattava abstraktisilla ja jumalallisia totuuksia koskevilla, itsekkäät pyyteet on jalostettava epäpersoonalliseksi rakkaudeksi ja persoonallisuus on uhrattava kokonaisuuden edun palvelemiseksi. Tämä valmistaa oppilasta siihen, että jumalallinen ajattelija, ihmisen kuolematon sielu, voi astua esiin ja ottaa haltuunsa persoonallisuuden. D.K. kuvaa vihkimysprosessia seuraavin sanoin:
“Etsimisen jaksoja, kärsimyksen jaksoja, irrottautumisen jaksoja ja
paljastuksen jaksoja, jotka synnyttävät fuusiokohtia,
jännitevaiheita ja energian projisoimista – sellainen on
vihkimyksen tie. Vihkimys on todellisuudessa nimi, joka on
annettu uudelle paljastukselle tai uudelle visiolle, joka aina
johdattaa oppilasta eteenpäin suurempaan valoon; se ei ole
jotain mitä hänelle suodaan tai annetaan. Se on valon
havaitsemisen ja valon hyödyntämisen prosessi, joka auttaa
häntä astumaan yhä selkeämpään valoon.” (The Rays and the
Initiations, 538).
Okkultismin mukaan voidaan puhua kehon tai sen atomien “himmeästä valosta”, eetteriruumiin valosta ja sielun kirkkaammasta valosta. Kun fyysiseen ruumiin syvällä asuva tai kätketty valo yhdistyy ja sulautuu sielun valoon tämä auttaa oppilasta astumaan yhä suurempaan valoon monadiselle tasolle. Oppilas voi havaita sielun valon päänsä yläpuolella kirkkaana, säteilevän auringon kaltaisena valona. (Tutkimus valkoisesta magiasta,105, 107). Se voidaan havaita hetkittäin myös ulkonaisesti fyysisillä aisteilla sädekehänä pyhimysten ja viisaiden kasvojen ympärillä. Tämän valon avulla vihitty voi havaita aiemmin kätkettyjä asioita; hän säteilee sitä ympärilleen ja hän voi alkaa projisoida sitä kohti korkeampia maailmoja. “Valoon on astuttava vertikaalisesti ja sitä on levitettävä tai säteiltävä horisontaalisesti” kuuluu eräs sanonta. (The Rays and the Initiations, 540). Toisin sanoen mitä syvempi on yhteytemme sisäiseen sielumme, sitä voimakkaampaa on ympärillemme levittämä näkymätön säteily. Tämän valon avulla vihitty voi myös saavuttaa yhteyden Mestarien ja vihittyjen hierarkiaan. (The Light of the Soul, 313). Ihmisillä on usein erheellinen käsitys, että heidän on löydettävä guru tai Mestari, joka voisi antaa heille valoa. Tosiasia on, että ennenkuin ihminen on itse sytyttänyt lamppunsa hän ei voi tulla tietoiseksi heistä. Valitessaan tulevaa työtoveriaan Mestari D.K. löysi Alice Baileyn juuri hänestä säteilevän valon perusteella.
Kirjoissaan Alice Bailey esittää uudet säännöt ja ohjeet opetuslapsille ja vihkimyksen hakijoille. Ihmiskunnan kehittyessä ja kun uusia korkeatasoisempia yksilöitä inkarnoituu myös nämä säännöt muuttuvat asteittain vaativimmiksi. Tulevaisuudessa esoteerinen koulutus tulee painottamaan tahtoaspektia, johon saadaan yhteys kolmannen vihkimyksen jälkeen, ei enää yhteyttä sieluun, josta tulee yhä yleisempi kokemus. Myös Mestari D.K:n omissa kirjoissa tapa kuvata vihkimystä poikkeaa varhaisemman “Initiation: Human and Solar (suom. Vihkimykset) ja “The Rays and the Initiations” teoksen välillä. Hän sanoo, että “Vihkimykset” teoksessa kuvatuista hakijoiden säännöistä, jotka on tarkoitettu ensimmäistä vihkimystä tavoitteleville, tulee ajan kanssa kokelaiden sääntöjä. Uudella ajalla “The Rays and the Initiations” kirjassa esitetyt vaativammat ryhmävihkimyksen säännöt tulevat yhä ajankohtaisemmiksi. Hän katsoo myös, etteivät sellaiset teosofiset kirjat kuin Annie Besantin “Esipihassa” ja “The Path of Discipleship” riitä valmentamaan oppilaan polun kulkemiseen, vaan ne ovat sopivia ainoastaan kokelaan asteelle. Hänen mielestään teosofiset kirjat antavat myös vihkimysprosessista osittain erheellisen kuvan. Oppi on ollut ytimeltään oikeaa, mutta sen tulkinta on ollut heikohkoa. (The Rays and the Initiations, 348).
Teosofisissa kirjoissa (esim. Hodson, Leadbeater) korostetaan oppilaan henkilökohtaista suhdetta Mestariin. Alice Baileyn mielestä Mestari ja oppilas eivät voi saavuttaa sellaista läheisyyttä ja tietoisuuksien yhteen sulautumista polun varhaisissa vaiheissa kuin mitä teosofisissa kirjoissa kuvataan. Baileyn mukaan oppilaan suhde hänen kanssaoppilaisiinsa ja sisäiseen sieluryhmäänsä on olennaisempaa kuin hänen suhteensa Mestariin. Uuden opetuslapseuden avainsanoja ovat ryhmäyhteys ja ryhmäpalvelu. Ryhmävihkimys on uusi New Age-tekniikka ja sen säännöt ovat tarkoitettu ensimmäisen vihkimyksen suorittaneille. Nykyaikana oppilaat kulkevat kohti vihkimystä ryhmissä. Hierarkian näkökulmasta ryhmät kaikissa maissa ovat paljon merkityksellisempiä kuin yksittäiset oppilaat.
“Koko tekniikka kouluttaa oppilaita vihkimykseen ja heidän
sulautumisensa lukuisiin ashrameihin, jotka muodostavat
Maailman Herran suuren ashramin, on muutettu. Mestarit eivät enää
ole tekemisissä yksilön kanssa, joka siellä tai tällä pyrkii
etenemään polulla, yksilön, joka on kyvykäs ja joka on selvästi
valmis siihen, mitä kutsutaan `vihkimystietoisuuden
herättämiseksi.` Hierarkialle on tulossa ilmeiseksi, että
Vesimiehen ajan saapuessa ryhmävalmistautuminen,
ryhmävihkimys ja ryhmähyväksyntä tulevat korvaamaan
aikaisemmat menetelmät. Nämä vanhemmat
menetelmät, jotka rakentuivat Mestarin ja oppilaan väliseen
suoraan suhteeseen, olivat hyödyllisimmillään varhain Kalojen
ajalla. Lähes kaksituhatta vuotta nämä menetelmät ovat olleet
niin menestyksellisiä (—–), että sadat ovat nyt valmiita
sulautumaan näihin ashrameihin.” (The Rays and the Initiations,
239).
Kyseiset ashramit ovat ylifyysisiä ja niihin astutaan kulkemalla vihkimyksen oven läpi. Tällä hetkellä maan päällä ei ole suoranaisesti vihkimyksiin valmistavaa koulua, mutta meillä on kouluja, jotka valmentavat opetuslapseuteen (Arcane School) ja kokelaan polulle (esim. jotkut teosofiset koulut). Vihkimyksiin on siten itse valmentauduttava. Jokainen vannoutunut oppilas kulkee kuitenkin väistämättä vihkimystä kohti.
Tulevaisuudessa vihkimys tullaan huomioimaan myös korkeakouluissamme ja erityisesti aikuiskasvatuksen piirissä ja siihen ohjataan ne, jotka osoittavat siihen valmiuksia.(Ibid., 324). On lienee tarpeetonta mainita, että näin ei vielä ole, sillä tuskin koko vihkimys käsitettä vielä kunnolla edes ymmärretään. Positiivisia merkkejä on kuitenkin nähtävissä sillä monia Alice Baileyn teoksia käytetään myös korkeakouluopetuksessa (ei tietääkseni vielä Suomessa), esim. sellaisia, jotka käsittelevät keskittymistä, meditaatiota, ihmisen esoteerista konstituutiota, persoonallisuuden integraatiota, kasvatusta ym.. Kirjoituksen seuraavassa osassa tarkastelemme eri vihkimyksiä yksityiskohtaisemmin. JATKUU

SUURI INVOKAATIO

Valon lähteestä Jumalan Mielessä
virratkoon valo ihmisten mieliin
Laskeutukoon valo päälle Maan.

Rakkauden lähteestä Jumalan Sydämessä
virratkoon rakkaus ihmisten sydämiin
Palatkoon Kristus päälle Maan.

Keskuksesta, jossa Jumalan Tahto tunnetaan
johtakoon tarkoitus ihmisten pieniä tahtoja –
tarkoitus, jonka Mestarit tuntevat ja jota he palvelevat.

Keskuksesta, jota me kutsumme ihmiskunnaksi
rakentukoon Rakkauden ja Valon Suunnitelma
ja sulkekoon se oven, jonka takana paha asuu.

Valo, Rakkaus ja Voima jälleenrakentakoot Suunnitelman
maan päälle.

“Ylläoleva invokaatio tai rukous ei kuulu vain jollekin henkilölle tai
ryhmälle, vaan koko ihmiskunnalle. Tämän rukouksen kauneus ja voima
on sen yksinkertaisuudessa ja siinä, että se ilmaisee eräitä keskeisiä
totuuksia, jotka kaikki ihmiset luontaisesti ja normaalisti hyväksyvät –
totuus perimmäisen Älyn olemassaolosta, jolle me epämääräisesti
annamme nimen Jumala; totuus, että kaiken ulkoisen näennäisyyden
takana universumia motivoiva voima on Rakkaus; totuus, että suuri
Yksilöllisyys, jota kristityt kutsuvat Kristukseksi, tuli maan päälle ja
ilmensi tuota rakkautta niin että me voisimme ymmärtää;
totuus, että sekä rakkaus että äly ovat seurauksia siitä mitä
kutsutaan Jumalan Tahdoksi, ja lopuksi itsestään selvä totuus, että
Jumalallinen Suunnitelma voi toteutua vain ihmiskunnan kautta.”
Alice A. Bailey.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 13

Teosofi 6 1993

Mitä on ihminen? Emme voi määritellä ihmistä ja sanoa mihin hänen rajansa ulottuvat, sillä hän on kaikkeus itse henkisine hierarkioineen.

Kun kaikki tiet näyttävät olevan tukossa, käänny ympäri ja kolkuta sisimpäsi ovea!

Henkinen tie on seikkailu, joka on koettava, mahdollisuus johon on tartuttava – silloin kun haluamme elämältä jotain enemmän.

Totuuden etsijän tulee olla täydellisen riippumaton ja itseensä nojaava. Vain suora suhde totuuden lähteeseen voi paljastaa hänelle totuuden.

Henkiset aatteet ja ihanteet ovat vain omahyväisyytemme naamio niin kauan kuin emme kulje luopumusten, kieltäymysten ja palvelun tietä.

Ihminen on kerjäläinen maailmassa siihen asti kunnes hän löytää Jumalan tai korkeamman voiman ja voittaa maailman vetovoiman.

Sielu on mieltä korkeampi, vapaampi, autuaampi ja jumalallisempi taso.

Sielu, kätkettynä ja keskenkasvuisenakin, on ainoa ihmisessä oleva valaiseva, puhdas, turmeltumaton ja aito henkinen olemus. Se juuri on oppaamme tiellä.

Mielen on lähes mahdotonta olla suorassa suhteessa todellisuuteen. Se värittää aina kaiken oman laatunsa mukaisesti. Teosofisessa kirjassa Hiljaisuuden ääni onkin sanottu: ”Mieli on suuri todellisuuden tappaja. Oppilas tapakoon tappajan”.

Vaikka meditaatio viekin meidät mielen tuolle puolen, se samalla myös laajentaa ja rikastuttaa mielemme toimintaa salaperäisesti.

Yksilöllisen mielemme takaa ja sisältä voimme löytää jumalallisen mielen ja sen suuremman älykkyyden ja voiman.

Puolueeton tarkkaaminen ja meditatiivinen hiljaisuus hävittävät vähitellen egon ja keinotekoisen minärakennelman.

Kun persoonallinen minä on syrjäytetty, sisäisen itsen läsnäolo on täyttä.

On turhaa puhua ihmisille joogasta tai meditaatiosta ennen kuin heissä syntyy aitoa henkistä janoa, ennen kuin heistä tulee todellisia etsijöitä ja ennen kuin he ovat valmiit luopumaan materialistisista käsityksistään, itsekeskeisistä asenteistaan ja tunnustamaan henkiset arvot.

On turha puhua ihmisille henkisyydestä ennen kuin heille kehittyy aitoja henkisiä tarpeita kuten tarkoituksen tarve, kauneuden tarve ja hiljaisuuden kokemisen ja pyhän tuntemisen tarpeet.

Sisäisellä tiellä ihmisen kaikki keskeiset psyykkiset ja henkiset voimat ja voimavarat kehittyvät, ihanteellisessa tapauksessa mahdollisimman tasapuolisesti: rakkauden voima, tahdon voima, äly ja intuitio. Sielun vaikutusvalta persoonallisuuteen kasvaa. Tämän myötä myös kaikki persoonallisuuden kyvyt saavat lisää pontta.

Henkisen pyrkimyksen hedelmiä ovat suurempi elinvoimaisuus, värähtelytason kohoaminen, keskittymiskyvyn paraneminen, suuremmat sympatian ja rakkauden voimat, luovan älykkyyden kehittyminen, oivalluskyvyn parantuminen sekä lisääntyvät mystisen yhteyden kokemukset.

Henkinen elämä voi olla mystisen ykseyden tavoittelemista. Vain avautumalla sisäisesti ja suoran kokemuksen kautta voimme oppia tuntemaan mitä sellainen itämaistenkin uskontojen lupaama mystinen ykseys voisi tarkoittaa.

Henkisessä tietoisuudessa voimme kokea olevamme syvässä yhteydessä kaikkeen aistimaamme ja kohtaamaamme ja sisäisen avaruuden kautta näkymättömän maailman asioihin.

Sitä mukaa kun auramme pyrkimyksen, meditaation ja palvelun tuloksena puhdistuu ja laajenee, alamme tuntea ja kokea maailmaa aivan uusista ulottuvuuksista käsin.

Mietiskelyn kautta voimme tuntea näkyvän maailman takana olevan henkisen maailman.

Mietiskelyn kautta voimme tulla välikappaleeksi, jonka kautta jumalallinen valo, rakkaus ja tahto virtaavat maailmaan.

Yksin ollessamme voimme olla syvimmin tietoisia itsestämme sieluina, puhtaana, persoonattomana tietoisuutena.

Sisäinen muuntuminen ja henkistyminen tapahtuvat parhaiten yksinäisyydessä. Silloin voimme olla suorassa syvässä suhteessa henkiseen lähteeseemme ja vastaanottaa täydesti siitä laskeutuvia puhdistavia, muuntavia, lunastavia ja valaisevia energioita.

Yksinäisyydessä tietoisuus voi helpoiten suuntautua sisäänpäin, koska läsnä ei ole mitään, johon se välttämättä voisi tai haluaisi kiinnittyä.

Täysi ja varaukseton yksin oleminen hävittää egon, ja samalla häviää siihen helposti liittyvä yksinäisyyden tunne.

Kun kykenemme olemaan täydesti ja varauksettomasti yksin, kykenemme olemaan myös täydesti ja varauksettomasti yhdessä.

Yksin oleminen kasvattaa meitä voimassa ja rakkaudessa jotta voisimme olla syvemmin ja täydemmin yhdessä.

Usein fyysinen yhteys erottaa ja erossa olo yhdistää meidät vaikka kuvittelemmekin päinvastaista.

Rakkaus ja myötätunto ilman kiintymystä ja pyyteitä heräävät universaalin rakkauden koskettaessa meitä.

Toinen ihminen voidaan aidosti kohdata siinä hiljaisuudessa, jonka täyttää sielumme säteilevä läsnäolo.

Persoonallinen minä rakastaa aina joitakin ihmisiä ja toisia taas ei. Henkinen minä taas voi rakastaa kaikkia tasapuolisesti.

Henkisellä tiellä rajoittunut ja takertuva rakkaus muuttuu rajoittumattomaksi rakkaudeksi.

Ihmisten väliset suhteet, joissa kiintymykset, pyyteet ja itsekkyys hallitsevat, eivät jätä toiselle ihmiselle sijaa olla oma itsensä. Pyyteetön sielullinen suhde sen sijaan antaa toiselle täydellisen vapauden ja riippumattomuuden.

Lähimmäisen rakkaus ei ole vain sitä, että autamme heitä heidän henkilökohtaisten tarpeidensa tyydyttämisessä. Se on yhtä usein myös sitä, että opetamme heitä jalostamaan niitä.

Ymmärtäkäämme itsemme ajattomana tietoisuutena, joka ei ole milloinkaan syntynyt ja joka ei milloinkaan kuole.

Kaikki ylimääräinen huomio tulevaisuuttamme tai menneisyyttämme kohtaan vähentää tietoisuutemme uudistavaa läsnäoloa ja luovaa voimaa nykyisyydessä.

Meidän on ylitettävä aineellinen ja aistittava ja saavutettava henkinen ja transkendentti. Sitten voimme kokea henkisen ja aineellisen yhtenä jakamattomana kokonaisuutena.

Mitä enemmän henkisen opettajan ympärillä on tietämättömyyttä, sitä vähimmin avuin hän voi saada arvostusta ja seuraajia.

Viisaimman henkisen opettajan luokse oppilaat eivät enää palaa.

Viisaan mielentyyneyttä ei voi järkyttää mikään sisäinen tai ulkoinen asia. Mikäli näin tapahtuisi, se merkitsisi, ettei hän eläisi perimmäisessä todellisuudessa, vaan edelleen ilmiömaailmassa.