henkinen tie |

Muutoksen pyörä lainauksia

Kuten kaikki elävä ihminen on tarkoitettu kehittymään täysin omaksi itsekseen. Ihmisen kohdalla tämä ei tapahdu itsestään. Se tapahtuu, kun hän työskentelee itsessään ja katkeamatta harjoittaa täydellisyyden saavuttamiseksi. Hänen elämänsä tärkein työ on hän itse, HÄN ITSE “aitona ihmisenä”.

Ihmisenä olemisen merkitys on sama kuin kaikilla muilla olennoilla: jumalallisen näkyväksi tekeminen maailmassa.

Ihmisen erityisyys on siinä, että suuri, jumalallinen ELÄMÄ on tullut tietoiseksi ihmisessä ja leimahtaa ja saa hahmon hänen tietoisen elämänsä vapaudessa. Siten aito ihminen on sellainen, missä hänen olemukseensa ruumiillistunut jumalallinen oleminen paljastetaan vapaudessa ja kirkkaassa tietoisuudessa maallisessa täälläolossa hänen elämyksensä loisteessa, hänen hahmonsa säteilyssä ja hänen toimintansa siunauksessa.

Edellytys jokaiselle harjoitukselle, joka palvelee sisäistä tietä, on aavistus tai kokemus omasta olemuksesta. Ilman kosketusta olemukseen kaikki harjoitus vie harhaan ja johtaa itsekurin umpikujaan.

“Meditaatio” tulee sanasta “meditari”. Se tarkoittaa myös tulemista menneeksi keskukseen, ei aktiivista menemistä keskukseen. Mutta tämä ”keskus” ei ole jotakin, mihin ihminen keskittyy kuin kohteeseen, vaan se keskittyy ihmiseen siten, että se kokoaa hänet itseensä sisältään käsin ja sisältään poispäin. Tämä keskus on oikeastaan meditoijan oma olemus, transkendentti ydin. Kun koemme keskuksen tilana, missä subjektin ja objektin vastakohtaisuus yhä enemmän raukeaa, seuraa tunne ytimen löytämisestä. Itse olemus astuu siten vähitellen sisäisyyteen. Lopulta aistitaan uuden maailmantietoisuuden olemiseen ankkuroitu elämänkeskus. Ihminen tuntee itsensä uudesti syntyneeksi.

Meditaatiossa tapahtuva muutos on prosessi. Identifioitumista mailman-minään seuraa identifioituminen olemukseen. Maailman-minän ja olemuksen integraatiota seuraa ilmentäminen, tuleminen aidoksi itseksi, siis persoonaksi, jota olemus elävöittää läpikuultavaksi tulleessa maailman-minässä.

Meditaatio ei siis ole ainoastaan ajatustapahtuma, vaan koko ihmisen muutos. Se ei ole myöskään ainoastaan sisäinen tapahtuma, vaan myös kehon ja sen muutoksen sisältävä tapahtuma. Ja koska niin on, meditaatio koskee vähemmän sitä, mitä meditoidaan, kuin kuinka meditoidaan.

Sisäinen kuva on synnynnäinen tie omaan itseemme. Sekä yleensä inhimillisenä että kaikille erityisenä tehtävänä se on jokaisessa ihmiselämässä annettu jokin, joka pätee ehdottomasti. Se ei anna sen vaatimuksen täyttymisen riippua olosuhteista.

Ihmisen onni persoonana riippuu hänen syvimmän kaipuunsa täyttymisestä. Tässä kaipuussa ihminen kuulee hänen olemuksessaan ilmentymiseen pyrkivän jumalallisen olemisen. Se, mitä hän pohjimmiltaan kaipaa, on se, mitä hän olemuksen kautta on ja mitä hänen tulisi olla. Hänen onnellisuutensa riippuu siitä, että hän vastaa olemusmäärettään. Hän vastaa sitä siinä määrin kuin hän täyttää sen jokapäiväisessä elämässään vapaudessa.

Harjoitus sisäisellä tiellä on ennen kaikkea harjoitus itsensä avaamisesta sisäisyydessä koettavalle olemukselle, josta oleminen puhuu ja kutsuu. Aamusta iltaan maailma kutsuu meitä ulkoapäin sitä tuntemaan ja hallitsemaan. Olemus kutsuu meitä yhä enemmän sisältä ja sisäänpäin.

Kun olemus astuu sisäisyyteemme, tunnemme itsemme toisenlaisiksi. Me olemme irtautuneita ja vapautettuja, ladattuja voimalla, valoisia ja täytettyjä elämällä. Mikä meissä vielä oli taakka, kadottaa painonsa, ja mikä meissä vielä ahdistusta herätti, menettää okansa. Missä kaikki oli tukittua, näyttää nyt avoimelta. Missä me olemme vielä aivan köyhiä, tunnemme itsemme rikkaiksi, ja keskellä meteliä tulee outo rauha ja hiljaisuus. Me tunnemme kylpevämme näkymättömässä valossa, joka kirkastaa ja lämmittää meitä ja kyllästää meidät kaiken läpäisevällä loisteella. Tämä voi tapahtua kuin salamaniskulla, mutta toki myös helposti kadota. Emme voi sitä saada aikaan emmekä säilyttää, mutta kun me oikein kuulostelemme, voimme tajuta asenteet, jotka sellaista kokemusta estävät ja sellaiset, jotka siihen valmistavat.

On koittanut aika, jolloin ihminen voi kokea todellisuutena sen, mikä on siihen saakka kuulunut yksin uskon piiriin. Kokemuksista, jotka liikuttavat meitä syvimmin ”jostakin muualta päin”, ravistavat, lahjoittavat ja muuttavat, meidän tulisi tänään tietää eikä uskoa, että me osallistumme olemiseen ja että kokiessamme ”täysin muuta” erotuksena meille tutusta maailmasta kohtaamme ”ylimaallisen”. Sellaisissa syvissä elämyksissä koemme, että perustaltamme, siis elämänytimessämme, olemme enemmän kuin me tavallisesti tietoisuudessa omistamme.

Missä ihminen lähestyy tätä olemisen kokemusta ja pelottomassa harjoituksessa murtaa kaikki sen järjestyksen rajoitukset, mihin ajatteleva ja toimiva maailman-minä on elämän asettanut, hän astuu initiaation tielle, ”sielun vihkimystielle”.

Juuri hetket, joissa särkyy se kotelo, joka antaa minälle varmuutta, tarkoitusta ja turvallisuutta, avautuu mahdollisuus – kun hän hyväksyy sen, mitä on mahdotonta hyväksyä – että oleminen odottamatta kantaa, täyttää hänet merkityksellä ja suo turvan, joka ylittää hänen tavallisen tietoisuutensa käsityskyvyn.

On olemassa kokemus suuremmasta elämästä, joka valmistaa meitä katsomaan kuolemaa silmiin. On hetkiä, joissa me aistimme korkeamman tarkoituksen, vaikka me juuri yhä olemme epätoivoisia mielettömyydestä. On toisia hetkiä, joissa me äkkiä tunnemme kaiken yhdeksi, vaikka olemme maailmaan yksin jätettyjä.

Aivan äkkiä koemme jotain erityistä. Me olemme täysin läsnä, täysin täällä – emme kuitenkaan mihinkään määrättyyn suuntautuneita. Tunnemme itsemme erikoisella tavalla ”täyteläisiksi” ja ”suljetuiksi” ja samalla kuitenkin tavallaan avoimiksi ja suuren sisäisen täyteyden herättämiksi. Me leijumme ja olemme liikuttuneita ja silti varmasti ja tasapainoisesti maassa. Me olemme kuin poissa olevia ja silti kokonaan läsnä ja täysin elossa. Me lepäämme täysin omassa itsessämme ja koemme samalla kuitenkin sisäisen yhteenkuuluvaisuuden. Me olemme vapautettuja ja samalla kuitenkin yhteen liitettyjä omistamatta mitään. Tunnemme itsessämme käsittämättömän opastuksen, mutta olemme silti vapaita. Me tunnemme olevamme kaikista asioista ja vaatimuksista vapautettuja. Olemme köyhiä maailmassa, mutta sisimmässämme tunnemme itsemme voimakkaiksi ja rikkaiksi. Sellaisina hetkinä tunnemme lävitsemme vaikuttavan jotain kallista, joka on samalla hyvin särkyvää. Tahtomattamme liikumme varovaisesti ja tutkimme tarkasti sitä, mitä meille tapahtuu. Silloin voidaan löytää alkutieto, johon sopii paremmin valppaan mielen lämmin puolihämärä kuin meidän kiinnittävän tietoisuutemme kylmä säteily, joka jäädyttää kaiken elävän. Silloin on kuin kuulisimme mystikon äänen sanovan: ”Näemme kuin emme näkisi, kuulemme kuin emme kuulisi, tunnemme kuin emme tuntisi, omistamme kuin emme omistaisi”. Ihmeellinen tapahtui. Samalla se on poissa.

“Suuri kokemus”, joka johtaa metanoiaan, takaisin kääntymiseen ja uuteen syntymään, sisältää aina kaksi vaihetta: kokemus kaikkiyhteydestä, kaiken hiljaisuuteensa nostavasta ”yhdestä olemisesta” sekä kokemus, missä ihminen yksilöllisenä olemuksena osallistuu erityisellä tavalla suuren elämän olemiseen ja dynaamisella voimalla tulee vedetyksi ”maailman valoon”.

Yksi puoli ”suurta kokemusta” merkitsee maailman-minän suojuksien sulamista. Sillä on vapauttava ja velvollisuuksista vapauttava luonne. Toinen puoli siitä merkitsee oman olemuksen kohtaamista ja sen vetoa ilmentymiseen määrätyssä hahmossa. Tällä on luova ja velvoittava luonne.

Dürckheim, Karlfried Graf: Muutoksen pyörä. Kustantamo Uusi Aika.

Kirjat

Keskusteluja 1

MP Olen nyt kolme vuotta lueskellut henkisen puolen kirjallisuutta ja nyt näidenkin kirjoitusten myötä asiat vain syvenevät. Kun sisällä on sellainen kaipuu johonkin, varmaan omaan itseeni. Pidin oikein kovasti lukemastani ja janoan sitä lisää. Nämä tekstit antavat uusia tapoja ajatella, syvemmin ja laajemmin, koska ne minun omat ajatukseni elämästäni ja kaikesta rajoittavat sitten sitä lopputulosta. Joten kiva tuulettaa päätä ja laajentaa näkemyksiä ja nähdä maailmaa eri tavalla, opetella näkemään. Haluaisin löytää sen todellisen itseni.

TIMO Sisäinen kaipuu on nähdäkseni merkki siitä, että sielusäde on alkanut vaikuttaa. Silloin ihminen alkaa etsiä. Hän haluaa viettää enemmän sisäistä elämää kuten mystikot esimerkiksi tai sitten hän vain kaipaa enemmän hiljaisuutta. Hän alkaa tutkia henkistä kirjallisuutta, jonka kautta saa valaistusta elämän lakeihin ja arvoituksiin. Etsijän pitäisi pyrkiä luomaan jonkinlainen realistinen käsitys omasta asemastaan evoluutiossa ja ymmärtää sitten sen haasteet ja mahdollisuudet ja kehitystehtävät kirjojen ja elämän kautta. (2007)

MP Kävin läpi erilaisia huuhaa juttuja ja minun emotionaaliseen tuskaan ei löytynyt apua, tietenkään. Hain siis apua samasta energiasta, jossa jo olen / olin? Osaatko kertoa, voiko pitkään jatkunut epämääräinen sairastelu johtua siitä, että ei tajua, missä epämääräisessä tilanteessa on vai voiko se olla kehon puhdistautumista kaikesta, mitä sinne on sullonut, myös ja varsinkin kaikista toistenkin tunteista.

TIMO Terveys ja sairaus ovat moninainen kysymys. Kannattaa ainakin ensin miettiä elämäntapoja ja fyysisiä tekijöitä, mitä syöt ja juot. (Haitalliset asiat kuten tupakka ja alkoholi varmaan vähentävät vastustuskykyä ym.). Sitten tulevat psyykkiset tekijät, mikä on monimutkaisempaa, koska hyvinvointi riippuu oikeastaan ihmisen koko elämäntilanteesta ja siitä mitä pään sisällä tapahtuu (ajatukset ja tunteet ym.). Ei kannata omaksua toisten tunteita omaan itseensä eikä sekoittaa niitä omiin tunteisiinsa. Ainakin voimakas halu olla terve ja pysyä terveenä on kenties tärkein tekijä. Psyykkistä masennusta, yksinäisyyttä tms. ei kannata alkaa ”kanavoida” fyysiseksi sairaudeksi. Läheisellä ihmissuhteella tai parisuhteella, kun se toimii, on varmasti hyvä vaikutus hyvinvointiin mutta ilmankin voi pysyä terveenä ja optimistisena. (vuodelta 2009)

CS Olisiko sinulla jotain hyvää mantraa jonka haluaisit antaa?

TIMO Periaatteessa jokaisen tulee löytää oma tiensä ja kehittyä itsenäiseksi ja riippumattomaksi etsijäksi ja yksilöksi. Itse en ole paljoa käyttänyt mitään mantroja enkä muutenkaan mitään muodollisia meditaation muotoja. Yleinen avoimuus laskeutuville energioille ym. riittää mielestäni. Joka tapauksessa henkinen kehitys on monien osatekijöiden summa.

CS Olen samaa mieltä yleisestä avoimuudesta energioille, olen siihen siirtymässä. Tunnen vain itseni niin pieneksi tekijäksi, mutta se riittää, kun on kuitenkin saanut maistaa energioita. ”Opissa ne ovat variksenpojat lennossa”, mummo sanoi. Olen alkanut nähdä sisäisen elämän rikkauden. Olen alkanut miettimään henkistä luovuutta. Henkisestä huumorista olen saanut joitain viitteitä. Luova mielikuvitus ilman muodollisia muotoja tuntuu kutsuvan.

CS Olen taas lueskellut ajatelmiasi, tuntuvat tutuilta, olen kokenut paljon samaa. Sain hyviä ”viboja”, kun jätin tavanomaiset mantrat veke. Yksi isompi solmu aukesi. Pitää vaan näköjään mennä suoraan asiaan, ja ottaa sitä henkistä substanssia itseensä. Joku sanoi, olen prosessi, jota en tunne, olet yksin, koska olet kaikki, eikä kaikki voi olla yksin. Vihkimyksistä on sellainen tunto, että olen vähän jokaisessa. Toisen vihkimyksen tuska on jo ehkä takana. Nyt on varmaankin menossa kolmannen säteen vaikutuksen alaisena luovan ajatuksen opettelua ja kommunikoinnin opiskelemista. Monet kertovat omista inkarnaatioistaan, sanovat eläneensä siellä ja täällä. Kuinka mahtaa olla, onko sinulla moisesta kokemuksia?

TIMO Monet henkiset menetelmät, meditaatio ja mantrat ym.. toimivat paljon sen mukaan miten niitä itse soveltaa. Luonto, henki ja elämä ovat kuitenkin viime kädessä kaiken kehityksen takana. Ja tietenkin ihminen itse. Menetelmät ovat vain pieniä apuvälineitä. Uskon, että jokaisen pitää itse löytää omat menetelmät ja oma tiensä, ja oivaltaa mitkä asiat todella vievät eteenpäin.
Minulla ei ole suoraan sanottuna ollut kokemuksia tai muistoja edellisistä elämistä. Tämä elämä on riittävän haastavaa ja mielenkiintoista. En kyllä pidä mahdottomana jälleensyntymistä, mutta en tiedä tuleeko siihen liittyä persoonallisuuden säilyminen. Hyvä jos olet löytänyt ajatelmistani jotain.

CS Jotain kysyisin. ”Se merkitsee aina identiteettiä tietämisen ja tiedon kohteen välillä”, sanot, kun puhut gnosiksen avautumisesta. Voisiko tätä lausetta selittää? Miten Ishwara-Shaktin salaisuutta tulisi lähestyä? Onko se sama, kuin seksuaalisuuden ja henkisyyden yhteen sovittaminen, ja miten nämä tulisi sovittaa?

TIMO Tämä gnosis ja muu on täysin Aurobindon ajattelua. Aurobindoa lukiessa tulee hyvin helposti vaikutelma, että hän on jollain aivan paljon korkeammalla tajunnan tasolla kuin monet muut ihmiskunnan edistyneet ihmiset. Tietäjän ja tiedon kohteen, tai tajunnan ja maailman välinen ongelma on eräs filosofian peruskysymyksiä. Aurobindo näkee, että vain gnosiksessa tai henkisessä tiedossa vallitsee identiteetti tai ykseys esim. mielen ja havainnon kohteen välillä. Kuitenkin on ihan tavallinen näkemys mielen filosofiassa nykyään, että esim. aistihavainnossa ei ole juuri mitään kaksinaisuutta, että yksilön tajunta on jollain tavalla yhtä aistihavainnon kohteiden kanssa. Esim. joogan polulla eivät aistihavainnot voi muuttua millään perustavalla tavalla vaikka Aurobindo puhuu esim. Synthesis of yoga teoksessa supramentaalisista aisteista. En usko kaikkea mitä tämä mies puhuu. Aurobindo käyttää sanoja värikkäästi, mutta ei ole syytä olettaa, että hän kokee todellisuutta kovin paljoa eri tavalla kuin Matti Meikäläinen. Toki hän on tavoittanut jonkin korkean henkisen vapautumisen ja viisauden asteen.
Aurobindo rakentaa kirjoissaan myös näkemystä, missä hän rinnasta tavallisen mielen, jonka toiminta hänen mukaansa perustuu kaksinaisuuteen ja osien tuntemiseen, ja superimielen, joka näkee ykseyden ja joka tietää identiteetin kautta. En usko, että on mitään kovin suurta eroa ns. tavallisen mielen ja ns. supermielen välillä. Ishwarasta ja Shaktista en ehkä osaa sanoa paljoa. Shakti on ihmisen sisäinen luonnon energia, joka nousee alhaalta kehosta. Ishwara on jokin oletettu Jumala ihmisen tajunnan perustana. Seksuaalisuuden ja henkisyyden sovittamisesta ei kannata tehdä mitään ongelmaa. Mielestäni menneeseen maailmaan kuuluvat näkemykset, missä seksuaalisuus nähdään henkisyyden vastakohtana. Esim. juuri Aurobindo kannatta vielä tällaista askeettista jooga tietä. Mielestäni hänen askeesinsa ei voi mitenkään edistää henkistä kehitystä. Yksilö voi päästä samalla tasolle ilmankin.

BJY Kävin sivuillasi ja luin sieltä päiväkirjojasi. Pidin kirjoituksistasi. Oli antoisaa lukea kirjoituksiasi vapautumisesta, nirvanasta ja valaistumisesta. Sinulla on hyvin paljon samankaltaista oivaltamista teksteissäsi kuin itselläni. Kirjoitan itsekin heräämisestä ja valaistumisesta. Polkuni on oman Itsen tiedostamista. Itsen todellistaminen vapauttaa. Lukeminen on suureksi osaksi jäänyt pois kuvioista. Olen kokenut kaiken ulkopuolisen tiedon pikemminkin turhana painolastina josta olen tehnyt luopumista. Parempi melkeinpä olisi jos ei olisi koskaan lukenut mitään, muuta kuin kirjan joka kylvää totuuden siemenen itämään sisimpään, poistaen tarpeen tietää mitään. Viimeiset vuodet kirjaystäväni ovat olleet Chögyam Trungpan Soturin tie ja Barry Long. Kun luin yhteen aikaan Barry Longia edes yhden lauseen tyhjensi se mielen täysin kaikesta turhasta. Hänen kirjansa olivat omalle totuudelleni täydellisin tapaamani peili, ja todellakin kylvivät sisäsyntyisen tiedostamisen siemenen, niin että tiedon etsiminen ulkopuolelta kävi tarpeettomaksi. Vaikka Barry Long ei ehkä niitä herkimpiä ihmisiä olekaan.

TIMO Lukeminen on kyllä vielä minullekin osa henkistä tietä (kuten kirjoittaminen).

BJY Ihmissuhteissani koen usein tällä hetkellä kuinka oma tietoisuuden tila joutuu täysin väärin nähdyksi ihmisten seurassa. Heidän elämässään on ongelmia, voimakkaita emootioita, ja he näkevät puutteitta ja viallisuutta sanoi tai oli mitä tahansa. Sitä tekee kaikkensa luodakseen ykseyttä ja tasavertaisuutta ihmissuhteisiin, mutta saankin osakseni aivan muuta. Ihmissuhteet ovat enimmäkseen kahden eri tietoisuuden törmäyskurssia ja jonkinmoisen sillan luomista. Mutta aina niistä jotain satoa saa, vahvistuu kestämään mitä olosuhteita tahansa ja sen kautta myös Itse asettuu syvempänä ja konkreettisempana läsnäolona ruumiiseen ja mieleen. Näkee myös onko itsessä reagoivaa osaa, mutta jos sitä ei löydy alkaa kysyä itseltään mitä järkeä on seurassa jossa toinen ei näe minua, ja kommunikaatio jää siihen että sulkee korvansa turhalta. Mutta itse asiassa kaikki koetukset ovat aina mahtavia. Autuudessa ne eivät kosketa, kun mieli sulaa autuuteen. Välillä laskeutuminen persoonaan on haastavaa saati muistaminen mitä on kun samastui persoonaan tai itseen. Jossain tekstissäsi toit mainiosti esiin tuon vaikeuden sovittaa yhteen autuuden tila ja persoonallinen tietoisuus. Se ei tuntunut niin vaikealta aikaisemmin kun autuuden energiat nousivat juurichakrasta kurkkuun, mutta nyt kun ne nousevat mieleen on astumassa kuolema-tilaan, välitilaan, jossa ei oikein tunne olevansa yhtään mitään.
Ihmisten kohtaamiseen syvemmällä tasolla lisäisin: Paljolti on kyse siitä olenko minä itse valmis esittämään toiselle ihmiselle sellaisia kysymyksiä, jotka tuovat esiin hänen viisautensa. Vasta sen myötä toinen voi nähdä kuinka antoisaa on jakaa sisintään, ja myöskin kuinka paljon tutustumisen arvoista myös toisessa on. Ennen kuin on tarve sanoin jakaa sisintään, ainut mahdollisuus siihen näyttää olevan kirjoittaminen ja henkinen ohjaus.
Meditoin seitsemän vuotta ryhmässä harjoittaen erästä tehokasta meditaatiota ahkerasti, vaikka meditaatio ei koskaan oikein tuntunut jutultani. Mutta erittäin vapauttavat seuraukset sillä oli. Sitten aloin seurata vain Itseäni meditaation muututtua tarpeettomaksi hyläten kaiken ulkopuolisen ja harjoittaa läsnäoloa, yksinkertaista tuntemista ja aistimista, hiljaisuutta. Siitä alkoi jatkuva tiedostaminen öin ja päivin niin ettei unta saanut tietoisuuden valossa. Ja nyt kaikki on hyvin yksinkertaista arkea ja henkisyys on kätkeytynyt noihin arjen askareisiin. 🙂 Guruilla ja menetelmillä on aikansa ja tarkoituksensa. Lapsikin muuttaa kotoaan eikä tarvitse vanhempiensa holhousta kun on valmis itsenäisyyteen. Tunnen ihmisiä jotka jatkavat tottumuksesta meditaatiota vaikka sille ei ole tarvetta. Kun on löytänyt sen oman polun, on haaste hyväksyä monien ulkoa opittu henkisyys vailla ylenkatsetta.
On olennaista vastaanottaa totuuden siemen, josta alkaa tiedostaminen jolloin ei voi erehtyä siitä missä on ja mitä tapahtuu. Polkuaan voi pitkittää vuosikausia kun totuus-puoli ei ole herännyt. Näyt ja sisäiset kokemukset eivät tuo heräämistä, tiedostamisen kautta mieli tyhjentää sisältönsä. Herääminen tapahtuu ruumiissa syvässä läsnäolossa ja kaiken hyväksymisen kautta. Herää vauvana, vailla nimeä, mitään, täysin uudessa maailmassa kaiken unohtaneena. Mieli on uusi vaikka tottumusten jäänteet palaavat, tunteiden ja ajattelun kuolema on vielä koittamatta. Kun polulla havaintokulma muuttuu ja irtaantuu henkilökohtaisuuksista, itsestä, oivaltaa mielen luonteen. Persoonan naamio, tunteet ja ajattelu tippuvat kuin syyslehdet puista, spontaanisti.

TIMO Itse olen myös aina ylenkatsonut muodollista ja keinotekoista ja kaavamaista hengellisyyttä. Aidossa polun kulkemisessa on kyse itsensä kuuntelemisesta ja sisäisestä herkkyydestä. Mielestäni silloin ei ole olemassa mitään valmista menetelmää. Eri perinteet kahlehtivat ja joskus jopa vieraannuttavat meidät omasta olemuksestamme. (Vuodelta 2011)

Huomautus. Tekstit on otettu sähköpostiviesteistä. Niitä on jokin verran muokattu. Olen yleensä pyytänyt luvan toisten kirjoitusten julkaisemiseen nimettömänä.

Keskustelu 2

Keskusteluja allekirjoittaneen ja nimettömän henkilön välillä erinäisistä esoteerisista asioista.

Nimetön B
Ruokavaliosta sen verran, että minun näkemykseni mukaan uuden ajan sanansaattajan ruokavalioon eläinkunnan tuotteet eivät voi kuulua missään muodossa!! Johan valaistunut mieli sen kertoo ilman mitään suurempia yhteyksiä. Jossain Baileyn kirjassa taisi ollakin jotenkin ruokavaliosta näin, että jyvät ja kasvikset on niitä millä ruumiita kasvatetaan suurten egojen palvelukseen. Itseni oli PAKKO katsoa, ettei edes päivittäistavara lääkkeissä ollut laktoosia. Niin naurettavalta kun se tuntuukin niin tiukkoja säännöt ovat. Itse vaikka luovutin aikanani, niin kanava ei ole ikinä sulkeutunut, ja siitä asti kun aamusta herään ja illalla menen nukkumaan, on muut läsnä. Helvetillistä tuskaa ja suoranaista kidutusta on eroon pyrkiminen ollut, toki nyt rupeaa helpottamaan ja pystyn alkamaan miettimään näitäkin asioita. Eikö totuus ole sama kenen suusta se tulee – oppilaan, mestarin, luovuttajan vai hä?

T Sinua askarruttavat selvästi ruokavalio asiat yhteydessä henkiseen tiehen. Toki voimme kuuliaisena noudattaa jotain henkisiä perinteitä ja seurata tarkasti jonkin kirjan opetuksia, mutta johtaako se vapauteen vai itsestä vieraantumiseen? Säännöt antavat turvallisuutta, tietty. Meidän itsemme pitää kuitenkin arvioida asioita ja tietää mikä meille on hyväksi. Viittaat ilmeisesti Alice Baileyn kirjoissa esitettyihin ruokavalio suosituksiin. Itse en juuri kiinnitä edes mitään huomiota ruokavalio sääntöihin. Baileyn kirjojen alussa on ”ote Tiibetiläisen lausunnosta”, missä varoitetaan sokeasti uskomasta auktoriteetteja ja kehotetaan itse arvioimaan asioita. Pystymme itse tietämään mikä ruokavalio meille on hyväksi. Itse syön melko ennakkoluulottomasti terveellistä ja monipuolista ruokaa, kasvista kalaa ja kanaa on suuri osa tällä hetkellä. Se sopii minulle. Henkinen kasvu ei riipu kovin paljoa ruokavaliosta, vaan pääasiassa siitä mitä me ajattelemme, mitkä ovat arvomme ja ihanteemme. Persoonallisuutemme mittaa sitä. Itse vierastan kaikenlaisia ulkopuolelta annettuja sääntöjä ja ohjeita. Opiskellessani kauan sitten Arcane koulussa kokeilin kaikkia niitä meditaatio harjoituksia ja jopa jotain hengitysharjoituksia, joita kurssiin sisältyi. Viime mainitut kuuluvat itämaiseen perinteeseen, en kuitenkaan nähnyt niissä mitään järkeä. Sen jälkeen en ole tehnyt minkäänlaisia muodollisia meditaatioharjoituksia tai muita. (Toki olen osallistunut täyden kuun meditaatioihin ja olen lausunut suurta invokaatiota sekä ainakin oppilaan vakuutusta). Olen vain vapaa oma itseni. Kerrot, että joidenkin opettajiesi vaatimukset kävivät sinulle hyvinkin selviksi ja että sinulla meni sukset ristiin heidän kanssa. On ikävää joutua sellaisten henkisten tai uskonnollisten ryhmien vaikutuspiiriin, jotka eivät kunnioita ihmisten vapautta, vaan alkavat suorasti tai epäsuorasti ohjailemaan heitä. Sellainen todella vahingoittaa toisten kehitystä, pitää heidät lapsenomaisella tasolla eikä tue heidän henkistä kypsymistään.

Nimetön B
Olin kyllä ihan varmasti suoraan jonkun mestarin ja hänen oppilaansa ohjauksessa. Ja yhteys sinne on JATKUVA! Yhä. Mistä tiedän tämän…?! Sen verran annettiin kokea asioita ja nähdä oman koneeni syövereihin ja vilaukselta tutustua joihinkin osiin itse omaa itseäni, sitä mikä on syvin itseni. Näin minun sanoilla sanottuna voisin sanoa että ylitin TIEN! Ja siinä samassa koin asioita mitkä on varmasti totta ja sain tietää mitä se tarvitsee että voi nykyaikana päästä elämänpyörästä ja siihen ei kuulu lihansyönti missään muodossa. Eikä se ole mitään pakottamista johonkin muottiin, vaan suora seuraus ymmärryksestä. Yritän tässä sanoa ETTÄ TIEDÄN asioista vaikka olen ”luovuttanut” sen voi uskoa jos haluaa. Ja JOKAINEN ketä on nähnyt todellisuuden tietää miten toimia. En tarvitse neuvoja vaan yritän ikään kuin antaa. Minulla on paljon kokemuksia. Eräs pieni esimerkki on sielun sotatorven ääni. Jos olet kuullut sen, tiedät että puhun totta. Myös Baileyn kirjassa oli jotakin siitä että kuulee oman sielunsa sotatorven äänen. Se ääni on todellakin jotain käsittämätöntä tietoa ja siltä se myös kuulostaa. Vailla epäilystä sielu on tietoa, sellaista tietoa mitä ei voi käsittää. Tuolla on joku todella viisas kun tietää missä jokainen atomi viilettää. Voin vaan kuvitella kun on astunut rajan yli ja päässyt pois elämänpyörästä kun alkaa kertyä muistia hohhoijaa jo asioiden havaitsemiskyky tai mikä lienee se on jo heti tuon siirtymisen jälkeen niin on jotain käsittämätöntä jo tuon oman vilauksen jälkeen. Entä mestari. Hihhiihohoijaaaaa!!!!!! Tai vielä isompi X näkee vaikka joka hetki 10000 ihmisen ajatukset teot kaikki ja todella muistaa tämän kaikki samanaikaisesti. Täydenkuun juhla minua ihan vähän hymyilytti, siinähän oli tarkoitus lähestyä hierarkiaa. Mietin että aika turhaa hommaa suoraan sanottuna. Ne on kokoajan läsnä kuulee kaikki ja todella kaikki ja tietää kaiken. Nyt ja aina. Niin se asia on.

T
Kiitos kommenteistasi. Itsellänikin on ollut monia erikoisia psyykkisiä tai henkisiä kokemuksia, joista olen jotain jo kertonut kirjoissani. Pitää kuitenkin erottaa toisistaan itse kokemus ja sitten sen tulkinta. Sen sanallinen kuvaus seuraa niitä. Ylitulkintoja seuraa helposti silloin kun esim. yhdistämme kokemuksemme joihinkin henkisiin perinteisiin ja niiden opetuksiin. Ne voivat myös luoda näitä kokemuksia. Eläydymme syvästi kirjojen opetuksiin ja sitten jo koemmekin jo niissä kerrottuja asioita oikeassa elämässä. On hyvin tavallinen käsitys new agessa, teosofiassa, monissa uskonnollisissa liikkeissä ja uskonnoissa että ihminen voisi saada tietoja ja ilmoituksia korkeammilta olennoilta, itse Jumalalta, mestareilta tai henkiseltä hierarkialta ja että hän voisi kanavoida niitä maailmaan ilman että hänen tarvitsisi paljoakaan ajatella mitään itse. Minulle tieto ja viisaus ovat kokemuksen ja pohdinnan tulosta. Niitä ei voi suoraan vastaanottaa mistään. Uskot, että olet ollut mestarin ja hänen oppilaansa ohjauksessa ja että sinulla on edelleen jatkuva yhteys heihin. Mitäpä tähän sanoisi? Voithan niin ajatella. Se on toivottavasti rakentava ja kannustava uskomus sinulle. Itselläni ei enää ole mitään vastaavia uskomuksia. En ole sellaista koskaan edes kokenut, kuvitellut kylläkin kuten monia muitakin esoteerisissa kirjoissa olevia asioita. Keskityn työhöni ja jokapäiväiseen elämääni, tarvitsen kaiken hyvin rajallisen psyykkisen energiani niihin. Ylimääräisiä uskomuksia en tarvitse. Ajattelet, että mestarit ja jotkut niitä korkeammat olennot voivat olla tietoisia ihmisten mielistä. Tästä ei ole mitään näyttöä, en usko sitä. Näet, että olisi olemassa jokin korkeampi tietoisuus, joka on tietoinen jopa jokaisen atomin tilasta. Tämäntapainen metafyysinen näkemys on hyvin tavallinen esimerkiksi jossain idealismin tai panpsykismin muodoissa. Se kuuluu myös teosofiaan ja esoteeriseen filosofiaan. Tällaisesta ei ole kuitenkaan mitään tieteellisiä tai muitakaan todisteita. Se on kiehtova ajatusrakennelma. Se on metafysiikkaa, mikä länsimaisessa filosofiassa on syvässä kriisissä. Sekä teologia että metafysiikka perustuvat molemmat todistamattomiin spekulaatioihin. Itse en harrasta spekulaatioita, koska niillä ei ole suurta elämänkäytännöllistä merkitystä. Elämän tarkoitus voidaan löytää niistä asioista, jotka ovat meille varmoja, tuttuja ja kokemusperäisiä. Voitko kuvitella jonkin suuren jumalallisen tietoisuuden, joka ei tarvitse lainkaan ruumista? Itsetuntemuksen kannalta esim. perus psykologinen kirjallisuus on mielestäni monta kertaa parempi vaihtoehto kuin esoteerinen viisaus. Elämäntaitokirjat voivat auttaa parantamaan jokapäiväisen elämämme laatua.

Nimetön B
Eipä sitä tietoisuutta voinut edes sanoin millään kuvailla ja tuntuu tyhmältä edes yrittää. Eikä asiaa varmasti voida tieteellisesti todistaa. Ja jos erehdyt nykypäivänä asiasta puhumaan, pidetään sinua hulluna skitsofreenikkona, joka kuulee ääniä ja kaikki on vain aivojen aiheuttamaa harhaa. Näinhän asia ei ole. Jossain kirjassa luki, että enää tämän jälkeen et ole ikinä yksin ja juuri tämä pitää paikkansa sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja ympärillä olevilla ei ole hajuakaan asiasta eikä siitä voi edes kenellekään kertoa. Ei oikein edes omalle perheelle. Ja se miten he ovat kaikkialla, on osoitettu aivan selvästi. Tällaista pidettäisiin aivan hulluutena, jos siitä kertoisi yleisesti. Olen nähnyt jopa ihmisten paranevan vakavista sairauksista vain pyynnöllä että voisiko häntä auttaa. Nytkin on monta ihmistä mille pyydän apua säännöllisesti. Ja se on siinä hämärää että olen huomannut sen auttavan. Toki mitään suoranaisia ihmeitä ei ole tapahtunut vaan joku hoito on purrut johonkin, mihin sen ei oikeasti olisi pitänyt.

T Joo omista sisäisistä kokemuksista on hankalaa puhua myös siksikin, että niiden kuvaaminenkin on aika vaikeaa. Kerrot, että olet toiminut henkiparantajana, että uskot, että olet onnistunut parantamaan ihmisiä avunpyynnöilläsi. Skeptikkona minun täytyy kuitenkin kysyä, että voitko todistaa tämän. Mistä tiedät, että heidän parantumisensa olisi juuri johtunut sinun vaikutuksestasi? Me kaikki varmaan haluaisimme olla arvokkaita ja hyödyllisiä maailmalle ja toisille ihmisille. On kuitenkin olemassa ero näennäisen auttamisen ja todellisen auttamisen välillä. Joskus opiskellessani esoteerista filosofiaa uskoin itsekin erilaisten mantrojen ja invokaatioiden suureen merkitykseen ja vaikutukseen. Yksilön omaan tietoisuuteen ja toimintaan ne voivat vaikuttaa jonkin verran. Nähdäkseni sellaisinaan ne tuskin vaikuttavat paljoakaan maailman menoon tai ihmiskunnan tietoisuuteen. Maailmaan muuttamiseen tai parantamiseen ei varmaankaan ole olemassa mitään oikotietä. Opetuslapsen tai vihkimyksen tien kulkemiseen sisältyy myös eräänlainen narsismin ja itsekeskeisyyden vaara. Uskomme olevamme jotain erityistä, uskomme että voimme kenties saada jotain poikkeuksellisia kykyjä tai että meillä on jokin salaperäinen erityinen vaikutus ympäristöömme. Olen varmaankin itse jo pitkän elämäni aikana ajoittain kärsinyt monenlaisista harhakuvitelmista. Nyt ne alkavat nähdäkseni jo haihtua, toivottavasti lopullisesti. Tuleeko sinulle vielä mieleen jotain mistä haluaisit keskustella?

Nimetön B
Selvästi joku logosten välinen viestinviejä kävi täällä ja kaiken lisäksi iso sellainen. Toki millään en voi sitä ikinä todistaa asiaa, en millään!

T Kannattaisi aina kysyä, ovatko omat uskomuksemme ja kokemustemme tulkinnat meille hyödyllisiä arkielämässä, vai ovatko ne mahdollisesti pakenemisesta, vievätkö ne huomiota ja energiaa pois tärkeiden asioiden hoitamisesta ja ongelmien ratkaisemisesta. Pakenemisen tie ei johda minnekään. Henkisyys voi myös olla pakenemista. En varmasti itsekään ole ihan vapaa tästä. Mahdollisesti itse pakenen suuremman vastuun ottamista joistain asioista. Mitä mieltä olet tästä asiasta?

Nimetön B
Niin kaipa itse valitsin tämän linjan elämässä ja nyt ei minun mielestä ole mikään muu edes mahdollista. Mutta joka päivä ovat läsnä ja nyt varmaan viidenvuoden päästä siitä kun tein päätöksen siitä, että en jatka, tämä on ensimmäinen kerta kun uskallan puhua asioista ilman pelkoa, että joku rupeaa vetämään mahdottomalla voimalla. Heh! Tai ainakin toistaiseksi siltä tuntuu. Kaikki on niin salattua ja tulee kiertoteiden kautta. Kyllä sieltä jostain pikkutietoa tihkuu. Mutta kaikesta, mihin kuuluu tieto heistä tai suunnitelmasta, on aika mahdoton saada tarkempaa tietoa.

T Koet siis, mikäli olen asian oikein ymmärtänyt, että läsnä kanssasi on usein jotain henkisiä opastajia, henkiolentoja, joilta saat joitain viestejä? Seuraavia asioita tulee mieleen. Sinulla vaikuttaa olevan paljon psyykkistä energiaa erilaisten asioiden mielessä pyörittelemiseen. Onko sellainen hyödyllistä? Kun olet perheellinen ja työssäkäyvä eikö aikasi ja energiasi menee niiden parissa? Voisitko kanavoida tuon voimavaran joihinkin rakentaviin asioihin tai mielekkäisiin tai päämääriin? Ehdottaisin, että etsit joitain henkilökohtaisesti mukavia harrastuksia tai asioita, joita voit iloksesi tehdä, silloin ei tarvitsisi miettiä mahdollisesti ahdistavia tai outoja asioita.
Minulle henkisyys on paljon hiljaisuuden rakastamista. Valaistunut mieli (jos voin käyttää näin suureellista ilmaisua) on hiljainen ja tyhjä. Sille ei ole läsnä mitään henkiolentoja eikä siinä ole mitään ylimääräisiä tai turhia ajatuksia. Mielen toiminta riippuu hyvin paljon tottumuksista. Voimme panna merkille, onko meillä esim. tottumus ahdistua, pelätä, huolestua, tai tottumus kuvitella kommunikoivamme näkymättömien valtojen kanssa. Mielen tottumuksia, ajatustottumuksia voi muuttaa aivan kuten fyysisen toiminnan tottumuksia. Minulle esim. musiikki ja muukin taide toimii hyvin eheyttävänä ja harmonisoivana asiana. Kun vastaanotan kauneutta aistien kautta, eheydyn ja rauhoitun myös itse sisäisesti. Minusta vaikuttaa että sinun henkisten olentojen tms. kohtaamisesi on sinulle enemmänkin häiritsevää kuin rakentavaa. Voisitko oppia pois tuosta ajatus- tai tulkintamallista? Voin tunnusta, että olen itsekin joskus ahdistunut miettiessäni liikaa joitain mestareita tai vastaavia asioita. Enää en pohdi mitään sellaisia. Saattaa todellakin olla, että sinulle ei ole tarpeellista tai hyväksi lukea esim. vihkimyksiin liittyviä kirjoja, ja ehkä koko esoteerinen oppikaan ei ole sinulle tarpeellista tänä aikana. Itse voit nämä asiat tietää kun kysyt sitä juuri itseltäsi etkä miltään mahdollisesti kuvitelluilta henkiopastajilta.

Nimetön B
Että en ole ikinä yksin, pitää erittäin hyvin paikkansa. Itse en muista enää millaista oli olla yksin. Ei pysty hallitsemaan mitään ajattelua. Hah!!! Kyllä kaikki narut on muualla. Kaikkeen tottuu. Tiedän asemani kyllä. Mieli on aika rauhallinen, se on rauhoittunut paljon vuosien saatossa.

T
Kerrot, että et voi hallita asioiden päässä pyörittelyä. Mielestäni tarvitsisit ennen kaikkea sisäistä rauhaa, mielenrauhaa, kun sitä ei näytä olevan tarpeeksi. Emme varmaankaan voi hallita ihan kaikkea ajattelua tahdonalaisesti, voimme kuitenkin päättää mihin suuntaamme huomiomme ja mitä asioita ajattelemme, vai päätämmekö vain olla kutakuinkin ajattelematta ja meditoida esim.. Kerrot myös, että sinusta tuntuu että et ole ikinä yksin. Minusta se kuulosta erikoiselta, koska itse koen olevani enimmäkseen aivan yksin, ellen sitten ole toisten ihmisten seurassa. Haluaisin kysyä, että nukutko riittävästi, siis noin 8 tuntia vuorokaudessa? Unen vähyys voi aiheuttaa monenlaisia psyykkisiä ongelmia, selkeä mieli ei ole mahdollinen jos ei nuku riittävästi. Alkoholi ja muut päihteet ja pillerit myös ehdottomasti sekoittavat tajuntaamme. Et kai käytä mitään sellaisia? Suosittelisin pysymään niistä erossa ellei ole kyse jostain lääkärin määräämistä. Sellaisiin en puutu.

Nimetön B
En juo enkä polta. Nukun riittävästi.

T Hyvä juttu, että olet raitis. Esitän kysymyksiä jotta voisin ymmärtää, mistä on kyse. Koetko, että sinulla on jokin ongelma tai ongelmia? Jos niitä ei suuremmin ole, sittenhän mitään ei tarvitse tehdä. Arkielämäsi näyttää sujuvan. Kuvauksesi siitä, että et ole oma herrasi, että et ole koskaan yksin ja että ajatteluasi hallitaan jostain muualta, vaikuttavat aika omalaatuisilta. Mitä oikein haluat viestiä? Kun kävin läpi tekstejämme löysin paremmin punaisen langan viesteistäsi. Voin sanoa, että noin puolet jäi ensi alkuun ymmärtämättä, koska lauseet olivat epätäydellisiä ja kirjoitusvirheitä oli runsaasti. (Julkaistuissa teksteissä ne on nyt korjattu). Tämän takia en oikein pystynyt ottamaan sinua täysin vakavasti.
Olet selvästi eläytynyt syvästi esoteerisen filosofian opetuksiin ja etsinyt sieltä suuntaa elämääsi, mutta sitten olet luovuttanut jossain vaiheessa. Seuraavia ajatuksia tulee mieleen. Sinulle olisi varmaan hyväksi jos opiskelisit ja tutkisit vähän laajemmin asioita esim. psykologian, filosofian ja eri maailmankatsomusten piirissä. Saisit vähän laajempaa perspektiiviä ja silloin näkisit kaikkien eri oppien aikaan sidonnaisuuden ja suhteellisuuden. Etsimme kenties ehdotonta totuutta, mutta se ei asu missään yhdessä kirjassa eikä opissa. Tietenkin voimme ihan hyvin ajatella myös niin, että emme ole koskaan todella yksin. Onhan esim. uskovillekin Jumala aina läsnä. Kiva kun kävit palstallani. Tarkoitushan on juuri herättää keskustelua ja ajatuksia. Meillä on varmaan useimmilla jokin kaipuu johonkin ehdottomaan, varmaan ja epäilemättömään totuuteen. Ilman epäilyä ja asioiden perinpohjaista tutkimista totuutta ei voi kuitenkaan löytää. Nykyään uskallan jo elää vailla varmuutta, vailla totuuden omistamista. Miksikö epäilen Baileyn kirjojen telepaattista sanelua? Esimerkiksi siksi, että itselläni ei ole koskaan ollut minkäänlaista kokemusta telepatiasta, siis ajatuksen siirrosta kuten se yleensä ymmärretään. Ilmiöstä ei ole vakuuttavia tieteellisiä todisteita. Perimmäinen pyrkimyksesi on varmaankin löytää tarkoitus ja merkitys elämällesi. Sitähän esoteerista kirjoista myös etsit. Voisit myös kysyä ja hahmotella itsenäisesti elämäsi tarkoitusta.

Nimeton B
Näen koko ajan jonkinnäköistä ”sumua” tai pöllyä kuten itse sitä nimitän. Se ei näy oikeastaan muuten, ellei siihen ”kohdista” katsetta. Kun teen niin ja yritän ”tarkentaa”, se on revennyt keskeltä josta pieneltä alueelta näkyy – mikähän sitä nyt kuvaisi oikein – sinertävää energiaa, joka on alati liikkeessä. Kaikki tämä on aivan totta! Ympärillä olevaan en pysty tarkentamaan vaan se näyttää lähinnä sekaiselta liikkeeltä. Oman johtopäätöksen olen tästä vetänyt. Epäilemätön totuus on olemassa.

T Pystymme varmaan useimmat aistimaan tai jopa osittain näkemään sisäisellä silmällä oman energiakehomme, kuten sitä kutsun, ja siinä esiintyviä virtauksia. Tässä ei ole mitään ihmeellistä eikä esoteerista. (Tätä asiaa olen käsitellyt Vihkimysviisaus kirjassanikin). Sellaiseksi yliaistillisen havaitseminen tulee jäämäänkin. Se ei tule kehittymään ulkoisen maailman yliaistiseksi havaitsemiseksi tai toisten ihmisten auran tms. näkemiseksi. Sanot, että et pysty lukemaan kirjoja tällä hetkellä, koska ne voivat saada sinusta yliotteen. En täysin ymmärrä tätä. Pelkäät siis, että jokin ulkopuolinen pyrkii hallitsemaan sinua? Onko sinua lapsuudessa pahasti alistettu, määrätty tai käytetty hyväksi?

Nimetön B
En ole alistettu tai muutakaan. Hierarkia on todella olemassa ja kaikki muutkin asiat joihin itsekin olet joskus uskonut. Ruumis on täydellinen kone, jota sielu ohjaa. Olen nähnyt vilauksia tästä. Sen on keksinyt joku, joka on tehnyt kaiken. SIELUN vetovoima on älytön.

T Huomautus. Jos suhtaudun telepatiaan ja selvänäköön skeptisesti, se ei tarkoita, että hylkään kaiken muunkin esoteeriseen oppiin liittyvän. Toki planeettamme henkinen hierarkia on olemassa silloin kun omaksumme tuon käsitteen ja katselemme sen kautta ihmiskuntaa. Voimme silloin nähdä maailmassa hierarkian edustajia. Onko se sinua hallitseva tekijä siis vain oman sielusi voima, jonka koet tulevan jostain yläpuoleltasi kenties? Nythän on niin että psyykessämme on kaksi aluetta, tahdonalainen ja tahdosta riippumaton puoli. Jos koet, että olet kuullut sielusi kutsun tai että sinulla on jokin kutsumus, miksi taistelet vastaan?

Nimetön B
Taitaa olla sisäpuolinen joka yrittää hallita eikä mikään mikä tulee ulkoa. Joo, todella joku kutsumus varmasti oli / on, mutta kaikki ei ole niin helppoa ja selvää kun puhutaan päätöksistä, jotka tehdään henkisen kehityksen tiellä. Vaikka tässä tuntuu joku päätös helpolta, mutta kun se pitää tehdä, on ihan kuin olisi joku jarru päällä ja se ei onnistukaan noin vain. Nyt on ihan tämän kirjoittelu aikana tullut tunne, ettei koko juttua voi lyödä ”läskiksi” ja varmasti pitää jotenkin osallistua kun se tuntuu olevan mahdollista. TIEDÄN itse millaista on olla jatkuvassa ”valvonnassa” ja tiedän, että tiettyjä totuuksia ei voi kieltää, kun ne on kerran nähnyt. Puhun sinulle kuin vanha tuttu, mutta jotenkin mietin et voin. en tiedä miksi.

T Mielestäni ehkä käsität tuon sielusi kutsun mahdollisesti liikaa esoteerisen kirjatiedon värittämänä ja tulkitsemana. Entäpä jos kuuntelisit itseäsi ihan vaan ilman mitään ennakkokäsityksiä ja –oletuksia? Esoteeriset ja muut kirjat voivat tulkita ja valaista sielunelämäämme, mutta ne eivät ole koko totuus. Emme koskaan voi seurata mitään oppeja, vaan seuraamme aina itseämme, koska itsehän aina päätämme mitkä kirjat otamme vakavasti. Kun muistamme aina tämän, silloin emme vieraannu itsestämme. Viisi vuotta olet taistellut siis. Aikaisemmista viesteistäsi välittyi aika autoritaarinen ja sääntöihin takertuva asenne mielestäni. Ajattelet, että sinua tarkkaillaan ja valvotaan, koska olet ehkä kokelas tai oppilas viisauden polulla, niinhän noissa kirjoissa esitetään. Miten ihmeessä sellainen valvonta muka tapahtuisi? Jonkun mestarin yliaistillisen näkökyvyn kauttako? Ei meitä kukaan valvo. Mietipä asioita tuosta näkökulmasta. Vaikuttaisiko se jotenkin elämänasenteeseesi tai päätöksiisi?

Nimetön
Kirjan otsikkona on mystinen mikroskooppi. Vuosina 1895-1933 englantilaiset meediot C.W Leadbeater ja Annie Besant tekivät atomihiukkasten ominaisuuksia koskevia havaintoja, joihin fyysikot eivät kiinnittäneet huomiota kymmeniin vuosiin, koska leadbeater ja besant eivät suorittaneet tutkimuksiaan laboratoriossa, vaan yliaistillisen havainnoinnin avulla. Jo vuonna 1895 he julkaisivat piirroksia vetyatomista, joka on yksinkertaisin luonnossa esiintyvä atomi. he näkivät atomin läpikuultavana,
munanmuotoisena kappaleena, jonka sisällä oli kuusi pientä pyörivää kappaletta. kunkin pienen kappaleen sisällä oli kolme pienempää sydämenmuotoista hiukkasta. Leadbeater ja Besant nimittivät niitä
”fysikaalisiksi perusatomeiksi” ja heidän väittämän mukaan niitä yhdistivät voimavirrat. Tuolloin tiedemiehet kuvittelivat vetyatomin koostuvan kahdesta hiukkasesta: protoniytimestä ja sitä kiertävästä elektronista. 1920-luvulle tultaessa käsitys oli hiukan muuttunnu. Elektronia pidettiin pikemminkin sähköisesti varautuneena, äärimmäisen arvaamattomasti käyttäytyvänä pallona, kuin kiinteenä kappaleena. Vasta vuonna 1964, jolloin kaksi amerikkalaista fyysikköä päätteli atomiytimen koostuvan pienen pienistä alkeishiukkasista eli kvarkeista, alettiin epäillä että meediot 69 vuoden takasissa väitteissä saattoi olla perää. tarvittiin kuitemkin viellä lisätukimuksia, ennen kun tajuttiin että meediot olivat olleet sittenkin oikeassa. 1980 luvun alkupuolella engalntilainen fysiikan tohtori Stephen M. Philips tajusi ettei leadbeater ja besant voineet ”nähdä” yhtä ainoota erillistä vetyatomia, koska ne esiintyivät aina pareittain, molekyyleinä. philips päätteli, leadbeater ja besant kuvailema läpikuultava pallo oli vetymolekyylin ja kahden elekrtonin kiertorata. kuusi sisempää hiukkasta, jotka meedioiden mukaan muodostivat kaksi kolmiota, olivat ne kolme kvarkkia, joista kahdenatomin keskellä olevat protonit koostuvat. Niiden sisällä olevat kolme”fysikaalista perusatomia” olivat kvarkkia pienempiä hiukkasia: Philips oli vähän aiemmin osallistunnu tutkimuksiin, joiden avulla oli pyritty todistamaan sellaisen olemassaolo. ”Perusatomeja” yhdistivät ”voimaviivat” vastasivat magneettikenttiä, jotka pitävät koossa kvarkkia pienemmät hiukkaset. Jopa Leadbeaterin ja Besantin piirtämät kaaviot ”perusatomejen” keskinäisitä suhteista muistuttavat hämmästyttävässä määrin fyysikkojen laatimia kaavioita kvarkkejen sisäisistä rakenteista. samalla saivat vahvistuksen meedion kuvaukset muiden, vetyä mutkikkaampien atomien rakenteista. Philipsin mielestä Leadbeaterin ja Besantin huomiot olivat kiistaton todiste yliaistillisesta havaitsemisesta. Tuskimpa he ovat keksineet sitä omasta päästään, hän huomautti. Sitten siinä on kuva jonka Besant ja Leadbeater on piirtänny ja kuva tekstinä. Vuonna 1895 teki kaksi englantilaista meediota yliaistillisen havainnoinnin keinoin huomioita fysikaalisista ”perusatomeista” kuten he itse niitä nimittivät ja piirsi niistä alla olevat kuvat. Heidän havaintonsa myönnettiin kuitenkin vasta 1980-luvulla.

T Luin tuota kuvausta siitä kuinka nuo teosofit tutkivat atomien rakennetta ns. selvänäön avulla. Heidän tuloksiaanhan piti tulkita jollain määrätyllä tavalla, jotta se vastasi tiedemiesten myöhempiä löytöjä. Atomejahan ei oikeastaan voida nähdä lainkaan. Niiden rakenteen tuntemus tieteessäkin perustuu havainnoista tehtyihin päätelmiin. En saata ymmärtää, mikä on tuo selvänäkö ja miten sillä ”nähdään”. Luulen, että selvänäkökyky on sama kuin kuvittelukyky. Meillä kaikilla on sellainen. Jos käytämme sitä harkiten, sen tulokset voivat näyttää oikealta tiedolta salatuista asioista. Esim. Steinerin hengentieteessä imaginaatio, kuvittelu, on olennainen askel korkeampaan näkemiseen. Ensin kuvitellaan ja elävöitetään mielessä, sitten annetaan näiden mielikuvien haihtua ja koetaan vain sitä mitä jää jäljelle (inspiraatio ja intuitio). Oikeasti jäljelle ei enää jää mitään, siksipä jatketaan kuvittelua ja näin saavutetaan tietoa korkeammista maailmoista. Mielestäni selvänäkö on huono ja eksyttävä asia jos ajatellaan ihmisen henkistä kehitystä. Ihan muut asiat ovat keskeisiä kehityksellemme, onnellemme ja hyvinvoinnille. Toiseksi aina kun uskomme näitä selvänäkijöitä, asetamme heidät auktoriteetin asemaan ja koemme itse olevamme vielä ”kehittymättömiä”. Emme opi luottamaan itsemme ja omaan järkeemme.

Nimetön
Varmaan atomeilla on jonkun näköinen ulkomuoto ja joku miltä ne näyttää. Ja IHAN varmasti joku todella tietää miltä ne näyttää ja joku joka on kehittynny pystyy tähän tietoon pääsemään käsiksi. Miten selvänäkijä siihen käsiksi päässee sitä en tiedä. Jos avaisit lähettämäni jutun näkisit Leadbeaterin ja Besantin piirtämän Hyvinkin tarkan kuvan. On todella vaikea edes yrittää selittää miten varma asioista olen omien kokemusten pohjalta. Sitä totuutta ei voi mikään horjuttaa. EI MIKÄÄN!! Miten susta on muutamassa vuodessa tullu näin ”skeptinen”? Ei nyt ihan älyttömän montaa vuotta ole kun kuuluit Baileyn yhdistykseen…! Mitä ihmettä. Toki ymmärrän jos joku asia lähtee menee pieleen ja pitää kiinni jostain tietystä ajatuksesta niin sitä ihan varmaan ruokitaan ja tulee jäämään vaan lisää ”jumiin” tähän harhaan. Oletko ajatellu alkaa miettiä asioita taas ”hierarkian” kautta? Kuten itse sitä nimität. Tästäkin olisi monta asiaa sanottavana…! VOIN VAAN VAKUUTTAA SULLE ETTÄ KYLLÄ SIELLÄ OLLAAN!!

T
Nuorempana tutkin hartaudella monia salatieteellisiä ja esoteerisia kirjoja. Olin aina ihmetellyt mikä on tuo selvänäkö ja miten sellaisen voisi mahdollisesti saavuttaa. En osannut juurikaan epäillä sen olemassaoloa, varsinkin kun nämä moraalisesti niin korkealla tasolla olevat teosofit siitä puhuivat. Juuri missään muissa opeissa kuin teosofiaan liittyvissä sitä ei juuri esiintynyt. Sinänsä tämä on jo varsin epäilyttävää. Omasta mielestäni saavutin kerran jo vuosia sitten merkittävän valaistumisen. Silloin kysyin tietysti mitä tietoa se minulle antoi. Selvänäkökykyä siihen ei kuulunut. Yhtäkkiä sitten oivalsin, että mitään selvänäkökykyä ei ole olemassakaan. Kaikki loksahti silloin kohdalleen ja ymmärsin mistä esoteerisessa filosofiassa oikeastaan on kyse. Ns. korkeampi yliaistillinen tieto ei ole mitään muuta kuin määrätynlaista ajattelua ja kuvittelua. Kuka tahansa pystyy siihen. Mitään varmaa, objektiivista ja yleispätevää henkistä tietoa ei ole olemassakaan. Kaikki teosofia perustuu vain kirjoihin, joihin eläydytään ja joiden käsityksiä kehitellään eteenpäin ajattelun ja mielikuvituksen voimalla. Näin ovat tehneet Besant, Leadbeater ja Steiner. Halveksuttavaa on mielestäni se, että tätä ei kerrota avoimesti, vaan petetään ihmisiä väittämällä, että tiedot on saavutettu selvänäön kautta. Tietenkin tyhmä on se, joka uskoo. Ns. selvänäkö on vain määrätynlaista ajattelua ja kuvittelua, missä fyysisen maailman takana vaikuttamassa ”nähdään”, siis kuvitellaan, olevan kaikenlaista, mistä ei oikeasti voi saada mitään varsinaista tietoa. Toivoisin, että olisin väärässä. Mielestäni henkinen maailmankatsomus voi silti olla avartava ja arvokas. Lasta ei kannata heittää pois pesuveden mukana. (Huomautus. Otin tästä ja edellisestä kommentistani suoraan tekstiä Selvää selvänäöstä artikkeliin, joten samaa juttua on näillä sivuilla kahteen kertaan.)

Vihkimyksen polku

Tänä maailmanhistorian kautena kehitykselle on annettu valtava sysäys Shamballan voiman, Jumalan dynaamisen tahdon energian kautta. Se ajaa monet ihmiset vihkimyksen polulle ja yhdestä vihkimyksestä toiseen. Ihminen itse päättää omasta kehityksen suunnastaan vain pienessä määrin. Kehityksen suuret linjat ja vaiheet määrää ja säätää logos suuressa viisaudessaan järkkymättömien elämän ja kehityksen lakiensa kautta. Vihkimykset koskevat yhä useampia.

Tässä kirjoituksessa käsittelemme vihkimystä yleisellä tasolla. Eri vihkimyksiä käsitellään yksityiskohtaisesti kirjoituksessa Vihkimykset uudella ajalla. Kattavan näkemyksen saavuttamiseksi käytämme lähteinä kaikkia Alice Baileyn kirjoja missä aihetta käsitellään. Erillisiä lausumia ja mielenkiintoisia yksityiskohtia tärkeämpää on kokonaiskuva ja vihkimyksen paikka evoluution kokonaisuudessa. On selvää, että aiheen käsittelyä värittävät kirjoittajan omat painotukset ja hänen tapansa ymmärtää ja hahmottaa asioita. Kirjoitusteni eräänä tarkoituksena on toimia johdatuksena aiheeseen ja myös kannustaa sen tarkempaan tutkimiseen Alice Baileyn kirjoista ja muualta.

Yksinkertaisin Tiibetiläisen antama määritelmä vihkimyksestä on, että se on tien ymmärtämistä. Ymmärtäminen on paljastava energia, jonka kautta ihminen voi edistyä ja saavuttaa. Kun ihminen on hapuillut tietämättömyyden salin läpi monien aikakausien kuluessa ja käytyään koulua oppimisen salissa, hän siirtyy yliopistoon eli viisauden saliin. Jokainen vihkimys merkitsee oppilaan siirtymistä viisauden salissa ylemmälle luokalle. Kun hän on läpäissyt tämän koulun, hän suorittaa loppututkinnon ja saa oppiarvokseen viisauden mestari. Vihkimys on astumista pyhyyden polulle, siirtymistä henkiseen elämään tai sen uuteen vaiheeseen. Ihminen, joka on ottanut ensimmäisen vihkimyksen, on ottanut ensimmäisen askeleen hengen valtakuntaan ja on siirtynyt inhimillisestä valtakunnasta yli-inhimilliseen valtakuntaan. Vihkimys eli tajunnan laajentumisen prosessi on osa evoluution normaalia kulkua. Vihkimykset ovat sarja askelia tai heräämisiä, joiden kautta ihmisestä tulee lopulta valopiste Jumalan valtakunnassa. Vihkimys johtaa virtaan, joka kuljettaa ihmistä eteenpäin, kunnes se kantaa hänet Maailman herran jalkojen juureen, hänen taivaallisen Isänsä jalkojen juureen, kolminkertaisen logoksen jalkojen juureen. Teknisesti ilmaisten ”vihkimys on prosessi, jonka avulla sielu, käytettyään loppuun muotoelämän mahdollisuudet ja saavutettuaan siten hallintaa ja ilmaisua, palaa jälleen takaisin alkulähteelleen. Tämä sielu tekee viiden asteen, askeleen tai vihkimyksen kautta.” (Esoteric Psychology II, 209). Ihmisen kehitys kokelaan polulla, oppilaan polulla ja vihkimyksen polulla merkitsee tietoisuuden keskuksen siirtymistä asteittain korkeammalle tasolle. Se on kulkua persoonallisuuden tietoisuudesta sielun tietoisuuteen, siitä hengen tietoisuuteen, kunnes tietoisuus lopulta on kokonaan jumalallinen.
Eräs merkki ihmisen valmiudesta vihkimykseen on, että hän alkaa nähdä asiat laajemmassa perspektiivissä, kokonaisuuden valossa.

Kaikenasteiset vihityt ovat tekemisissä aina jonkinlaisen energian kanssa. Vihkimyksen menetelmä koskee:
a. Voiman käsittämistä.
b. Voiman soveltamista.
c. Voiman hyödyntämistä.
Vihkimyksen hakija tulee vastaanottavaiseksi energioille, jotka tulevat a. sielusta, b. mestarista, c. häntä kaikkialta ympäröiviltä veljiltään. Sielunsa kautta hän tulee tietoiseksi mestarinsa lähettämästä värähtelystä. Kun hän tulee vastaanottavaiseksi korkeamman itsensä äänelle ja energialle, hän voi alkaa muuntaa ja jalostaa käyttövälineitään sielunsa älykkään ohjauksen alaisena. Hänen päämääränään on voittaa, muuntaa ja kohottaa oman alemman itsensä voima korkeamman itsen energialla ja saattaa alempi itse korkeamman määräysvaltaan. Hänen täytyy pakottaa alemman itsen energeettinen rytmi omaksumaan sitä korkeampi rytmi, kunnes korkeampi rytmi voittaa alemman ja vanha energian ilmaisemisen menetelmä häviää kokonaan.

Vihityn tietoisuus ei ole enää polarisoitunut persoonallisuuteen. Vihityssä kaksi suurta energioiden ryhmää, kolminaisen integroituneen persoonallisuuden ja sielun eli aurinkoenkelin energiat, ovat alkaneet yhdistyä ja sulautua. Sielun energiat alkavat hallita ja alistaa alempaa voimaa. Hänen päämääränään on yhdistää ja sulattaa nämä kaksi jumalallista aspektia niin että ne muodostavat integroituneen yksikön. Sielua luonnehtivat älykkään rakkauden energia ja henkisen tahdon energia. Nämä ovat dynaamisia energioita, jotka ohjaavat kaikkia vapautuneita sieluja.
Vihitty on aina ollut. Jumalallinen Jumalan poika on aina tiennyt kuka hän on. Vihitty ei ole evoluutioprosessin seuraus. Hän on evoluutioprosessin syy ja sen avulla hän täydellistää käyttövälineensä kunnes hänestä tulee vihitty aineellisessa maailmassa ja ihmisten parissa.

Vihkimys on todellisuudessa kriisi, huipentava tapahtuma, missä tietoisuus häälyy paljastuksen rajamailla. Vihitty on valmistunut siihen oppimalla kärsivällisyyttä ja kestävyyttä monissa edeltävissä ja vähemmän tärkeissä kriiseissä. Vihitty on hengen soturi, joka on voittanut monia vaikeita taisteluja. Oppilas lähestyy vihkimyksen porttia aina uhrausten kautta. Jokainen askel ylöspäin vihkimyksen polulla otetaan aina luopumalla vapaaehtoisesti jostain, mihin ihminen on kiintynyt tasolla tai toisella. Vain siten saavutetaan vapautuminen estävistä ja rajoittavista siteistä, ja oppilaan tietoisuus voi kohota korkeammalle tasolle.

Vihkimyksen polku johtaa näyn vuorelle. Vihkimys on paljastus tai visio, joka johdattaa oppilasta eteenpäin suurempaan valoon. Tämä näky tai visio kasvaa vihkimyksestä vihkimykseen kunnes se käsittää koko aurinkokunnan. Vihkimys on kasvavaa kykyä nähdä ja kuulla, aistia ja kokea, toimia ja elää korkeammilla tasoilla. Vihkimys on astumista uuteen ja moniulotteisempaan todellisuuteen. Vihkimys on olennaisesti tunkeutumista niille jumalallisen tietoisuuden alueille, jotka eivät kuulu ihmisen normaaliin tietoisuuden piiriin. Tämän tunkeutumisen oppilas saavuttaa meditaation, tulkitsevan henkisen ymmärryksen ja koulutetun arvostelukykyisen mielen kautta. Tämä johtaa lopulta hänen tietoisuutensa tasapainottumiseen uudelle tasolle ja uuteen tiedostamisen kenttään.

Vihkimyksen polku on liikettä energiasta energiaan, tasosta tasoon, visiosta visioon ja valosta kirkkaampaan valoon ja ajasta ajattomuuteen ja muutoksesta vakaaseen olemiseen. Jokainen tietoisuuden laajentuminen, jokainen askel portailla, avaa vihityn eteen uuden valloitettavan piirin ja uuden askelman. Jokainen saavutettu vihkimys paljastaa sitä korkeammat. Koskaan ei tule pistettä, missä pyrkijä voi jäädä staattiseen tilaan ja on kyvytön jatkokehitykseen. Vihityn tietoisuus laajenee päivittäin ja sisältää yhä enemmän. Logos itsekin pyrkii ja kehittyy kaiken aikaa.

Vihkimys tuo näyn ja käsityksen logoksen ”ajatusmuodosta” arkkityyppisellä tasolla, ts. ymmärryksen evoluutioprosessin päämääristä ja menetelmästä ja suunnitelmasta ja tarkoituksesta. Vihkimys sallii progressiivisen astumisen luovan logoksen mieleen. Tiibetiläinen sanoo tämän olevan ehkä kaikkein tärkeimmän vihkimyksen määritelmän mitä hän on koskaan antanut.

Vihkimykset tuovat mukanaan syvemmän ykseyden käsittämisen kaikkien elollisten olentojen kanssa.
”Planeettalogoksen elävän tietoisuuden teema on aina ja
muuttumattomasti suuri olemisen hierarkia, se elämän
ketju, missä pieninkin linkki on tärkeä ja missä suurin linkki
on yhteydessä pienimpään henkisen energian sähköisen
vuorovaikutuksen kautta. Eräästä tärkeästä elämän
näkökulmasta katsottuna ei ole olemassa mitään muuta kuin
hierarkia, joka yhdistää auringon aurinkoon, tähden tähteen,
aurinkokunnan aurinkokuntaan, planeetan planeettaan ja
kaikki planetaariset elämät toinen toisiinsa. Jokaisen
yksittäisen planetaarisen vihkimyksen, kaikkein
korkeimmankin, teema on suhde. Mitä muita laatuja voi
paljastua vihitylle toisilla poluilla, sitä me emme tiedä,
mutta kaiken pyrkimyksen päämäärä planeetallamme on
oikeat suhteet ihmisen ja ihmisen, ihmisen ja Jumalan sekä
jumalallisen elämän kaikkien ilmausten välillä pienimmästä
atomista ylöspäin aina äärettömään saakka” (The Rays and
the Initiations, 738)

Vihkimykset antavat oppilaan käteen asteittaisissa vaiheissa avaimen kaikkeen tietoon aurinkokunnassa ja kosmoksessa. Ne paljastavat hänelle aurinkokunnan sydämessä olevan kätketyn mysteerin. Vihkimys on syvenevää tietoisuutta Jumalan suunnitelmista maailmalle ja kasvavaa kykyä edistää niitä. Vihkimyksen kautta vihitty oppii työskentelemään energian kanssa ja käyttämään luovia, puoleensavetäviä ja dynaamisia energioita jumalallisen suunnitelman ja planetaarisen tarkoituksen toteuttamiseksi ulkoisella fyysisellä tasolla. Vihkimys tuo mukanaan uusien voimien heräämisen, uusien palvelun alueiden avautumisen sekä uusia hierarkkisia yhteyksiä ja velvollisuuksia. Vihkimys, joka ei ilmene ihmisen käytännön elämässä ja laajempana palveluna on melko merkityksetön ja epätodellinen.

Erilaisia vihkimyksiä

Vihkimykset eivät koske vain ihmistä, vaan myös mm. planeettalogos ja aurinkologos kehittyvät vihkimysten kautta. Myös mielen valon syttymistä ja itsetietoisuuden heräämistä eläinihmisessä voidaan pitää eräänä suurena vihkimyksenä. Vihkimyksiä on kosmisia, solaarisia, planetaarisia ja hierarkkisia (kirjoitukseni koskevat pääasiassa viimeksi mainittuja). Kosmiset vihkimykset antaa kosminen logos käyttämällä kosmista vihkimyssauvaa aurinkologokseen ja myös kolmeen korkeampaan planeettalogokseen. Kosmisen logoksen sauva on kätketty siihen taivaalla olevaan keskuspaikkaan, jonka ympärillä aurinkokuntamme kiertää ja jota sanotaan henkiseksi keskusauringoksi. Vihkimyssauvat ovat sähköistä alkuperää. Solaarisessa vihkimyksessä aurinkologos käyttää vihkimyssauvaa planeettalogokseen. Planeettalogos käyttää vihkimyssauvoja vihkimistarkoituksiin kolmannessa, neljännessä ja viidennessä päävihkimyksessä sekä kahdessa korkeammassa. Hierarkkisia vihkimyssauvoja käyttää okkulttinen hierarkia pienemmissä vihkimyksissä ja Boddhisattva kahdessa ensimmäisessä manaksen vihkimyksessä. Boddhisattvan sauva on kätketty “viisauden sydämeen” eli Shamballaan. Aurinkologoksen, planeettalogoksen ja ihmisen vihkimyksistä on sanottu seuraavaa.
”Aurinkologoksella on tavoitteena yhdeksän vihkimystä, ja
kolmas kosminen vihkimys on hänen päämääränsä.
Planeettalogoksellamme on tavoitteena seitsemän
vihkimystä, ja hänen päämääränsä on toinen kosminen
vihkimys. Ihmisellä on tavoitteena viisi vihkimystä, ja
ensimmäinen kosminen vihkimys on hänen päämääränsä.”
(A Treatise on Cosmic Fire, 385).

On tärkeää ymmärtää, että ihmisen ja ihmiskunnan vihkimykset ovat vain osa planetaarisia ja kosmisia prosesseja. Ihmisen vihkimykset ovat seurausta logoksen vihkimyksistä, tahdosta ja toiminnasta. Vihkimys on tosiasiassa planetaarista toimintaa, joka perustuu planeettalogoksen elämään ja Sanat Kumaran henkisen kehityksen asteeseen kosmisella polulla, joka tulee kosmiselta mentaalitasolta. Planeettalogoksen kehitys vaikuttaa hänen ilmentymänsä kaikkiin aspekteihin ja osastoihin. Planeettalogoksen saavutus kuljettaa vihityn aina laajeneville valaistun tietoisuuden piireihin. Järjestelmämme logos on puolivälissä kosmisella vihkimyksen polulla, ja hän valmistautuu neljänteen vihkimykseen, ristiinnaulitsemiseen. Tästä johtuvat monet planeettamme kauhistuttavat kokeet ja koetukset. Hänen kehonsa solut (kuten esimerkiksi ihmiset, eläimet ja kasvit), joiden kautta hän tuntee ja aistii ja kokee, joutuvat tänä maailmankautena kokemaan kipua ja kärsimystä. Logos tavoittelee vapautumista aineen ristiltä ja hengen vapautta. Tämä planetaarinen kriisi tuottaa monia vihittyjä. Kukaan todellinen oppilas ei voi olla tuntematta sen vaikutuksia.
Ihmisten vihkimyksillä on myös vastavuoroinen vaikutus planeettalogokseen ja aurinkologokseen ja ne auttavat niiden kehitystä eteenpäin. Esimerkiksi kun kaikki ihmislapset saavuttavat viidennen vihkimyksen, aurinkologos ottaa viidennen vihkimyksensä ja hän saavuttaa päämääränsä.
Lisätietietoa aineesta löytyy kirjoituksestani Vihkimykset uudella ajalla.

Kirjoitettu 2009

Oppilaan polku

Tämä kirjoitus on jatkoa kirjoitukselle Kokelaan polku ja johdatusta kirjoitukselle Vihkimyksen polku, ja ne pohjautuvat Alice Baileyn opetuksiin. Kaikki ovat oppilaita aina korkeimpaan vihittyyn saakka. Oppilaan tulee elää esimerkillistä elämää. Uuden ajan oppilaalla pitää olla sekä rakastava sydän että valpas, terävä ja koulutettu mieli. Kokelasoppilas voi olla palvoja, mutta hyväksytyn oppilaan, joka työskentelee mestarin alaisuudessa maailman työssä, tulee toimia mielen, ajatuksen ja sielun voimalla.

Oppilas on astunut polulle, joka johtaa epätodellisesta todelliseen ja hän on itse tullut poluksi. Muotojen maailma ei vedä häntä puoleensa. Oppilaan on silti edelleen ja yhä uudelleen etsittävä tietä. Hänen tulee noudattaa sielunsa sisäisiä impulsseja, määräyksiä ja kehotuksia ja seurata korkeamman itsen ohjausta eikä kolminaisen alemman ilmentymänsä yllykkeitä. Okkulttisen tottelevaisuuden kautta hän pyrkii näyn, pyrkimyksen ja sisäisen kosketuksen jatkuvuuteen, katkeamattomaan sieluyhteyteen. Hänen on pidettävä henkinen suuntautumisensa vakaana riippumatta kaikista mahdollisista fyysisen tason ja muiden tasojen häiriötekijöistä. Oppilaan polulla päämääränä on erityisesti rakkausluonnon kehittyminen ja sielun, sisäisen Kristuksen paljastaminen. Oppilas pyrkii elämään tietoisesti sieluna, joka tiedostaa olevansa kaikkialla ja jolle kaikki muodot ovat samanlaisia siinä, että ne verhoavat ja kätkevät valon ja ovat vain yhden äärettömän olennon ulkoisia ilmentymiä. Oppilas käsittää olevansa voimakeskus suuremmassa voimakeskuksessa. Hän työskentelee sielun energian avulla ja kautta. Hänen tulee ohjata hänen kauttaan virtaava energia kanaviin, jotka hyödyttävät hänen kanssasielujaan. Oppilaan polulla ihminen tulee tietoiseksi sielun ja ruumiin välisestä kaksinaisuudesta. Hän tuntee sielusäteensä värähtelyn, joka on korkeampaa ja voimakkaampaa kuin hänen persoonallisuuden säteensä värähtely. Asteittain sielun säde alkaa hallita persoonallisuuden sädettä kunnes lopulta saavutetaan sielun ja persoonallisuuden yhteensulautuminen. Oppilaan on siirrettävä huomionsa pois yksilöllisen kokemisen asioista ja kohdistettava se kokonaisuuden tarkoituksen toteuttamiseen. Oppilaan tulee valmistautua yksinäisyyteen ja hyväksyä se. Kun ihminen irrottaa itsensä kaikesta, mikä koskee hänen fyysistä, astraalista ja mentaalista kehoaan elääkseen vain sieluna sielun voimakentässä, syntyy tilapäinen ero muista.

Innostus uuden ajan opetuksista ja ihanteista eivät riitä opetuslapseuteen. Jos näin olisi, oppilaiden rivit täyttyisivät nopeasti. Oppilaan polun kulkemiseen ei myöskään riitä pelkkä hyvyys ja epäitsekkyys. Persoonallisuuden, sielun ja hengen yhdistävä silta, antahkarana, rakennetaan oppilaan tietoisen ponnistuksen kautta tietoisuudessa itsessään, mikä ei tapahdu vain olemalla hyvä tai ilmaisemalla hyvää tahtoa tai osoittamalla epäitsekkyyttä ja korkeaa pyrkimystä.

Uuden ajan opetuslapseus on suuressa määrin ryhmähanke. Aikaisemmin painotettiin oppilaiden henkilökohtaista suhdetta mestariin tai guruun. Tänään oppilaiden suhde ryhmään on tärkeämpää. He löytävät voiman ryhmäopetuksesta ja ryhmätoiminnasta. Tavoitteena on ryhmä, jonka jäsenet työskentelevät yhdessä tehokkaasti ja älykkäästi yksikkönä läheisessä mentaalisessa ja henkisessä yhteydessä. Oppilas voi ymmärtää olevansa mestarin tietoisuuden etuvartio. Hän voi käsittää mestarin sekä omana sielullisena tietoisuutenaan että ryhmänsä keskuksena, voimana, joka elävöittää ryhmän yksiköitä ja sitoo ne homogeeniseksi kokonaisuudeksi. Oppilailla voi olla heikkouksia ja rajoituksia. Oppilaat ovat tärkeämpiä sieluina kuin persoonallisuuksina. Yksilön tunteet, reaktiot ja toiveet eivät ole kovin merkittäviä. Vain sillä on merkitystä, mikä edistää ryhmän tavoitteita ja mikä rikastaa ja kohotta ryhmän tietoisuutta ja värähtelyä. Yksilöiden on tarkoitus täydentää toinen toisiaan niin että heidän yhdistettyjen laatujensa ja ominaisuuksiensa kautta muodostuu ryhmä, jonka kautta henkinen energia voi virrata ihmiskunnan auttamiseksi. Ryhmän jäsenten tulee antaa muiden palvella omalla tavallaan.

Palvelun haaste

Oppilas on se, joka on lupautunut palvelemaan ihmiskuntaa ja pyrkii toteuttamaan henkisen hierarkian suunnitelmaa. Sanotaan, että ihminen ei voi paeta palvelun lakia rangaistuksetta. Palvelu ei ole vain sitä, että yksilö tai ryhmä tekee jotain hyvällä tarkoituksella. Todellinen palvelu on enemmän tai vähemmän spontaani seuraus sieluyhteydestä. Palvelu on ensimmäinen todellinen seuraus sielun vaikutuksesta ihmisessä. Palvelu on sielun vaisto. Jos halujen tyydyttäminen on ihmisen muotoelämän perustava yllyke, niin yhtä lailla halu palvella on ihmisen sielun perustava yllyke. Palvelu on pyrkimystä ryhmän hyvään. Oppilaan ensimmäinen velvollisuus onkin vaalia yhteyttä sieluun. Tiibetiläinen sanoo, että palvelun tiede on tärkeämpää kuin meditaation tiede.
”Palvelevan oppilaan ponnistus ja hellittämätön toiminta
herättää kaikki sielun voimat, tekee meditaatiosta
olennaisen vaatimuksen ja on ennen kaikkea tapa kutsua
henkistä kolmikkoa (atma-buddhi-manas), se tuo mukanaan
henkisen elämän voimistumisen, rakentaa antahkaranan ja
johtaa asteittaisten luopumusten kautta siihen suureen
luopumukseen, joka laskee oppilaan vapaaksi koko
ikuisuudeksi.” (Discipleship in the New Age II, 59).
Palvelu vaatii uhrauksia ja uhraukset ovat tie henkiseen kasvuun. Hetkellä, jolloin ihminen identifioituu sieluunsa eikä muotoonsa, hän ymmärtää uhrauksen lain merkityksen ja se ohjaa häntä automaattisesti. Palvelun tulisi tapahtua mielen eikä niinkään tunteiden tasolta ja olla älykästä ja myötätuntoista vastausta ihmisten ja ihmiskunnan tarpeisiin. Palvelun ei välttämättä tarvitse ilmentyä filantropiana tai yhteiskunnallisena toimintana. Oppilaalle tärkeä palvelun muoto on ihmisten sielujen herättäminen ja elävöittäminen. Sielun voimalla toimivan ja palvelevan ihmisen tuntomerkki on iloisuus. Kyky palvella viisaasti, rakkaudella ja spontaanisti merkitsee määrättyä kehityksen astetta polulla.

Maailman palvelijoiden uusi ryhmä

Kaikkien oppilaiden tulisi liittyä maailman palvelijoiden uuteen ryhmään. Se koostuu ihmisistä, jotka ovat oppilaan polulla tai kokelaan polulla. Tämä ryhmä toimii välittäjänä ihmiskunnan ja henkisen hierarkian välissä. Maailman palvelijoiden uusi ryhmä ei ole organisaatio. Sillä ei ole päämajaa, vaan ainoastaan palvelun yksikköjä kautta maailman. Sen jäsenet tulevat kaikista yhteiskuntaluokista. Heidät liittää yhteen heidän rakkautensa ihmiskuntaan ja pyrkimyksensä parantaa ihmisen tilaa. He pyrkivät muotoilemaan ja luomaan uuden sosiaalisen järjestyksen. He edustavat hyvän tahdon mielen asennetta. He saattavat olla tietoisia ryhmästä kokonaisuutena ja omasta paikastaan siinä tai eivät. Tämän ryhmän jäseniä toimii kaikissa kansakunnissa ja kaikilla inhimillisen toiminnan aloilla. Sen jäsenmäärä kasvaa kaiken aikaa. Maailman palvelijoiden uusi ryhmä on jakaantunut kahteen osaan.

1. Sisäinen ydin, joka muodostuu niistä aktiivisista palvelijoista, jotka tietävät olevansa oppilaita, jotka ovat tietoisesti yhteydessä suunnitelmaan ja toimivat sen toteuttamiseksi. Tämä ryhmä on yhteydessä planetaariseen hierarkiaan ja toimii sen inspiraation alaisena. Tämä ensimmäinen ryhmä on vielä suhteellisesti ottaen aika pieni.
2. Ryhmä, joka on muodostunut pyrkijöistä ja globaalisesti ajattelevista ihmisistä, jotka toimivat alitajuisesti planetaarisen hierarkian opastuksen alaisena. He eivät ole tietoisia sisäisestä synteettisestä suunnitelmasta, mutta he toimivat epäitsekkäästi ja pyrkivät vastaamaan maailman tarpeisiin. He ovat hyvän tahdon miehiä ja naisia. Tämä toinen ryhmä on lähempänä suuria joukkoja ja se toimii uusien ja edistyksellisten ihanteiden ja ideoiden kautta.

Maailman palvelijoiden uuden ryhmän tehtävänä on kouluttaa ihmiset omaksumaan hyvän tahdon ja oikeiden ihmisten välisten suhteiden periaatteet. He pyrkivät tekemään oikeista ihmissuhteista yleismaailmallisen ihanteen ja tosiasian. He pyrkivät rikkomaan rotujen, kansakuntien ja uskontojen väliset mentaaliset muurit ja palauttamaan maailman tasapainon ja rauhan. He opettavat suurille joukoille, että evoluutioprosessin taustalla on älykäs suunnitelma, mistä myös historia ja ihmisen tietoisuuden kehitys todistavat. He valistavat suurta yleisöä uuden ajan välittömistä mahdollisuuksista. He toimivat niiden uusien ideoiden, ihanteiden, asenteiden ja toimintojen tulkkeina, joiden täytyy lopulta hallita ihmisiä tulevalla uudella ajalla. Tämä on maailman palvelijoiden uuden ryhmän tärkein tehtävä.

Kirjoitettu jotain 2009 tai sitä ennen.