asevarustelu |

Suomen vaarallinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

liittoutumattomuudesta sotilasliittoon

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kulmakiviä on toisen maailmansodan jälkeen ollut puolueettomuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus. Suomella ja Ruotsilla on ollut tärkeä tehtävä ylläpitää rauhaa ja vakautta pohjolassa. Suomi on yhä enemmän luopunut onnistuneesta ja rauhan taanneesta ulkopoliittisesta linjasta.

Vuoden 1947 Pariisin rauhansopimus sitoo Suomen ja Venäjän pidättäytymään hyökkäyksistä toisiaan vastaan ja kieltää niitä osallistumasta liittoihin, jotka on suunnattu osapuolia vastaan. Naton isäntämaa sopimuksen mahdollistamat kansainvälisten joukkojen sotaharjoitukset maaperällämme rikkovat selkeästi Pariisin rauhansopimusta. Sopimus on solmittu vuonna 2014 Naton ja hallituksen välillä. Lapin rauhanpuolustajat toteavat 2017 kannanotossaan, että sitä ei ole käsitelty eduskunnassa. Hallituksen sijaan sopimuksen allekirjoitti Suomen puolustusvoimien komentaja. Uusi hallitus toimii aivan kuin sopimus olisi pätevä. Ilman virallista sopimusta Suomi on Yhdysvaltojen liittolainen aivan kuten se oli Natsi-Saksan liittolainen vuonna 1941.

On syytä olla varuillaan. Tämän päivän asetelmassa hyvin paljon samankaltaista kuin toisen maailmansodan aatossa. Nyt Saksan ja sen liitolaisten sijasta aggressiota Venäjää kohtaan johtavat Yhdysvallat, Nato ja koko EU.

EU jäsenyys ja Nato

EUn Maastrichtin ja Lissabonin sopimusten myötä kaikkien jäsenmaiden, mukaan lukien puolueettomien maiden, täytyi tunnustaa Yhdysvaltojen johtaman Naton ensisijaisuus puolustuksessa ja sotilaallisissa asioissa.

EU jäsenyyden, entisten Hornet hävittäjien ja Naton isäntämaa sopimuksen kautta Suomi on epävirallisessa mutta kuitenkin tosiasiallisessa sotilaallisessa liitossa Yhdysvaltojen ja Naton kanssa.

EU jäsenyyden ja Naton varsinaisen jäsenyyden tai kumppanuuden kautta Euroopan maat ovat menettäneet itsemääräämisen ja demokraattisen päätösvallan omasta itsenäisestä ulkopolitiikasta. EUn ja Naton kautta Washington hallitsee länttä.

EUn ja Naton kautta EU maat on saatu osallistumaan Yhdysvaltojen sotaoperaatioihin entisessä Jugoslaviassa, Afganistanissa, Irakissa, Libyassa, Jemenissä ja Syyriassa. EU maiden avustuksella Washington on tuhonnut seitsemän muslimimaata viidessätoista vuodessa. EUn ja Naton kautta Washington on ajanut Euroopan vastakkain Venäjän kanssa. Peter Koenig on todennut, että EUn ulkopolitiikkaa johtaa varsinaisesti Nato.

15. 2. 2021 Suomen ja Venäjän ulkoministerit tapaavat. Haavisto syyttelee Venäjää Krimin miehityksestä ja lännen rahoittaman ja tukeman opposition oikeutetusta tukahduttamisesta Venäjällä. Lavrov toteaa, että EU on harjoittanut viimeiset seitsemän vuotta sellaista politiikkaa talouspakotteineen, että se on tuhonnut yhteistyön perustukset. Lavrov huomioi osuvasti, että EU maiden ulkopoliittinen linja sanellaan Brysselissä ja maiden edustajat toistavat sitä sanatarkasti. Haavisto toteaakin, että EU:n kannat ovat myös Suomen kantoja. Ulkoministerimme on Pentagonin ja EUn ohjaama sätkynukke, joka ajaa meitä sotaan Venäjän kanssa. Mikä tomppeli! Hävettää koko Suomen kansan puolesta.

Kaikki EUn ja Naton jäsenmaat on velvoitettu toimeenpanemaan Yhdysvaltojen määräämiä talouspakotteita maita vastaan, jotka se haluaa vallata tai tuhota. EU määrää siten talouspakotteita lukemattomia sellaisia täysin harmittomia maita vastaan kuin Venezuela, Iran, Venäjä ja Valko-Venäjä. Meidän pitäisikin asettaa rajoja ja sanktioita militaristiselle USAlle eikä rauhanomaisille, sosialistisille ja kommunistisille valtioille.

Yhdysvaltojen ja Naton sotapolitiikka tuottaa hävitettyjä maita, humanitaarisia kriisejä ja jatkuvasti paisuvat pakolaisvirrat Eurooppaan.

Suomesta on tulossa avoimesti imperialistinen ja militaristinen valtio – Yhdysvaltojen käsikassara pyrkimyksessä alistaa loputkin maailman maat sen brutaalin vallan alaisuuteen.

perusteeton idän uhka

Idän uhkaa käytetään verukkeena lännen militarismille, asevarustelulle ja ydinaseiden levittämiselle.

Sotilaallisesti Venäjä ei voi olla uhka Euroopalle, jonka aseistus on moninkertainen siihen verrattuna. Venäjän sotilasbudjetti on vaivaiset 8% Naton vastaavasta. Venäjä on sotilaallisesti yhdenvertainen Yhdysvaltojen ja Naton kanssa ainoastaan ydinaseiden kohdalla, ellei nykyään peräti edellä niitä.

Yhdysvaltojen ulkopolitiikka on aggressiivista ja määräilevää. Sen sotilasoppi on avoimesti hyökkäävä. Siihen sisältyy esim. ennalta ehkäisevä sota ja taktisten ydinaseiden käyttö ensi-iskussa. Venäjän ulkopolitiikka on rauhanomaista ja sovittelevaa. Sen sotilasoppi on puolustuksellinen.

Yhdysvallat ja Nato ovat jatkuvasti rikkoneet kansainvälistä lakia ja miehittäneet, pommittaneet ja epävakauttaneet maita. Ne ovat osallistuneet sijaissotiin ja tukeneet terroristijärjestöjä. Ne ovat järjestäneet vallankaappauksia ja hallitusten vaihdoksia lukuisissa maissa, joista Ukraina on viimeisimpia esimerkkejä. Venäjä on noudattanut kansainvälistä lakia eikä se ole vallannut tai epävakauttanut muita maita. Ukrainassa sen oli pakko puolustautua Naton laajentumista vastaan. Yhdysvaltojen ja EUn järjestämä kansainvälisen lain vastainen vallankaappaus Ukrainassa suisti maan sisällissotaan. Valtaan nostettiin Venäjän vastainen hallinto ja uusnatsit. Sotilasstrategisen turvallisuutensa takaamiseksi Venäjän täytyi liittää Krimin niemimaa itseensä. Lue lisää Mistä Ukrainan sodassa oikein on kyse?

lännen hegemonia pyrkimys

Puolueettomasti asiaa tarkastellen jännitystä ja konfliktia luovat nimenomaan länsiliittouman varustelu, sotaharjoitukset ja painostus.

Kautta historian lännen imperialistiset valtiot ovat yrittäneet vallata ja alistaa Kiinan ja Venäjän. Toisin kuin länsimaiset poliitikot ja propagandamediat asian esittävät, Pohjois-Korea, Venäjä, Iran ja Kiina eivät ole mikään uhka, vaan ongelman aiheuttaja on lännen hegemoniapyrkimys ja laajentumishalu. Venäjän, Kiinan ja Pohjois-Korean ydinaseet ovat viime kädessä näiden maiden ainoa varma turva lännen aggressiota kohtaan. Irakilla ja Libyalla ei ollut niitä ja maat vallattiin ja tuhottiin.

Yhdysvaltojen johtaman lännen turvallisuuspolitiikassa ei tosiasiallisesti ole juurikaan kyse puolustuksesta, vaan hyökkäyksistä muita valtioita vastaan, imperiumin laajentamisesta ja maailmanvalloituksesta. Lännen ulkopolitiikassa ei myöskään todellisuudessa ole kyse demokratian levittämisestä ja ihmisoikeuksista, joita käytetään vain ideologisena sumuverhona ja oikeutuksena, vaan uusien alueiden ja maiden liittämisestä sen hallitseman kapitalistisen markkinatalouden piiriin. Sotavoimien ja Naton tehtävänä on laajentaa läntistä äärimonopolikapitalistista järjestelmää. Sotaoperaatioiden ja valloitusten kautta ylikansallisille jättiyhtiöille turvataan uusia sijoitusten ja riiston kohteita sekä halpatuotanto- ja markkina-alueita.

Yhdysvaltojen johtama länsi-imperiumi ei tavoittele rauhaa maan päälle, vaan ylivaltaa, johon pyritään aseiden, sotien ja valloitusten kautta kuten maa on tehnyt kautta historian.

Läntinen sotateollinen ryhmittymä tarvitsee vihollisia, koska ilman vihollisia asetuotannolta ja militarismilta putoaa pohja pois. Siksi kumppanuutta ja rauhaa on ehdottomasti vältettävä.

Vaikka kylmä sota päättyi, Yhdysvallat aloitti sen uudestaan, vaikka sille ei enää ole mitään oikeutusta eikä perustelua.

Naton sotaharjoitukset Venäjän naapurimaissa – sodan vaara kasvaa

Naton tukikohdat ja joukot ovat ympäröineet Venäjän maalla, merellä ja ilmassa. Se käy lukuisia sotaharjoituksiaan aivan Venäjän rajoilla kuten itämerellä ja mustalla merellä. Naton joukot ovat voimistaneet toimintaansa myös Itä-Euroopan maissa. Kiina on samanlaisen piirityksen kohteena.

Venäjän ympäröiminen ydinaseilla ja Naton sotaharjoitukset sen naapurimaissa lisäävät sotilaallista jännitettä. Sodan syttymisen ja ydinsodan mahdollisuus vain kasvaa. Venäjän johto on syystä selvästi tuonut esiin huolensa sen rajoilla tapahtuvasta varustautumisesta ja sotilaallisesta toiminnasta. Venäjän on pakko vastata EUn ja Naton toimiin. 1.3 2018 Putin esitteli uudet ydinasejärjestelmät, jotka ovat vastausta Yhdysvaltojen sen lähialueille sijoittamiin ydinaseisiin.

Venäjä voi olla uhka Suomelle vain kun se tuntee itsensä uhatuksi. Tästä asetelmastahan talvisotakin alkoi. Nykyisen ulkopoliittinen linjan ja Nato lähentymisen vaara on, että Suomesta tulee suurvaltakonfliktin uhri aivan kuten toisessa maailmansodassa. Ulkopoliittisen typeryyden takia Suomi joutui tuolloin tarpeettomaan sotaan ja menetti arvokkaita maa-alueitaan. Ennen sotaa Neuvostoliitto tarjosi sille vaihtokauppana sen pääkaupunki Leningradin lähellä sijaitsevasta Karjalasta vielä isompia maa-alueita muualta, mutta tämä ei Suomen johdolle käynyt. Sama typeryys on tällä hetkellä huipussaan.

Suomen ja Naton sotilaallinen yhteistyö ja sen ruokkima vastakkainasettelu Venäjän kanssa eivät paranna, vaan huonontavat maamme turvallisuusasemaa. Naton sotaharjoitukset maassamme ja hävittäjien ja sotilashelikopterien jyrinä taivaalla eivät lisää turvallisuutta, vaan päinvastoin turvattomuutta. Sotaa on ilmassa.

Turvallisuutta lisäävät hyvät naapurisuhteet ja diplomatia, eivät aseet. Vastakkainasettelut on purettava. Asevarustelun ja sotapolitiikan tilalle on tultava rauhan politiikka

Suomen tulisi irrottautua liittoutumattomuuden kumoavasta ja sen turvallisuuden vaarantavasta Naton isäntämaasopimuksesta.

Nykyinen länsimaiden ulkopoliittinen linja on vanhentunutta. Se vaarantaa maailmanrauhan ja uhkaa koko ihmiskunnan tulevaisuutta.

Suurin uhka Euroopalle ja koko planeetalle ovat Yhdysvaltojen ja Naton ajama aggressiivinen militarismi ja fasismi.

Yhdysvaltojen taloudellisen ja sotilaallisen hegemonian romahdus on suuri toivo maailman kansoille. Tästä on onneksi tänä päivänä olemassa vahvoja viitteitä. Se tarjoaisi mahdollisuuden vaihtoehtoisen, inhimillisemmän, oikeudenmukaisemman ja rauhanomaisen kansainvälisen järjestelmän luomiseen.

Tulevaisuus ei kuulu lännelle. Moninapainen maailmanjärjestelmä ja moniarvoinen maailma ovat parempi vaihtoehto meille kaikille.

Lue lisää Natossa sota Venäjän kanssa uhkaa meidän kaikkien turvallisuutta

Pahan alku ja juuri – kapitalismi

Planeetta Maan asiat ovat pahasti pielessä. Kehitys ei ole menossa hyvään suuntaan. Meitä kohtaavat useat vakavat ongelmat samanaikaisesti. Menossa on uusi kylmä sota, johon liittyy asevarustelukierre ja kasvava ydinsodan uhka. Lukuisat sodat ja sisällissodat riehuvat ympäri maailmaa. Terrorismi ja ääriliikkeet ovat levittäytyneet yhä laajemmalle. Rikokset ihmisyyttä vastaan, sotarikokset ja kansanmurhat, joista toteuttajamaat eivät joudu vastuuseen, ovat uusi normaali.Talousjärjestelmäämme kuuluvat luontaisesti toistuvat talouskriisit, taantumat ja lamat, joita säestävät velkakriisit ja pankkikriisit. Eriarvoisuus ja kuilu rikkaiden ja köyhien maiden ja ihmisten välillä syvenevät entisestään. Köyhyys ei vähene ja väestö kasvaa hallitsemattomasti. Humanitaariset kriisit ja nälänhädät ovat arkipäivää. Yhä useammissa maissa sosiaalisesta kehityksestä ei enää voi puhua, ainoastaan sosiaalisista kriiseistä. Meitä koettelee suurin maailmanlaajuinen pakolaiskriisi ihmiskunnan historiassa. Demokratia on kaventunut maailmanlaajuisesti, kansalaisoikeuksia ja ihmisoikeuksia poljetaan, poliisivaltio on todellisuutta Yhdysvalloissa ja muualla. Sääntöperustainen kansainvälisen järjestelmä rapautuu, YK on heikentynyt ja rappeutunut. Yksi vakavimmista on ekologinen kriisi, koska luonto on olemassaolomme perusta. Siihen sisältyy ympäristön moninainen saastuminen, alkuperäisen luonnon ja sen monimuotoisuuden hälytysmäisen nopea väheneminen, lajien joukkosukupuutto ja ehkä osittain myös ilmaston muutos. Ihmiskunnan ekologinen jalanjälki ylittää luonnon kantokyvyn. Nykymenolla edessä on väistämättä ekokatastrofi, yhteiskunnallinen romahdus yhä useammissa maissa ja kolmas maailmansota. Ihmiskunta on ennen näkemättömän haasteen ja muutoksen edessä.

Aloin miettiä onko näillä ongelmilla jotain yhteistä ja mistä ne ovat saaneet alkunsa. Psykologiset ja uskonnolliset käsitykset ihmisluonnon kehittymättömyydestä ja turmeltuneisuudesta eivät selitä mitään. Syytä on etsittävä järjestelmän tasolta. Perehdyttyäni riittävän paljon erikseen ja yhdessä näihin ongelmiin, joista käsittelen joitain tärkeimpiä, vakuutuin melko pian siitä, että niiden kaikkien pääsyynä on kapitalismi. Kapitalismin logiikka, ahne voitontavoittelu, selittää kaikki yhteiset ongelmamme. Nykyinen Yhdysvaltojen johtama globalisaation ja uusliberalismin nimillä kulkeva entistä häikäilemättömämpi kapitalismin muoto on kärjistänyt kaikkia sen tunnettuja ongelmia. Puhumme nyt järjestelmällisestä ihmisoikeudet ja ympäristönormit polkevasta saalistuskapitalismista ja tuhokapitalismista.

Vaikka kriisi on ilmeinen, silti toimitaan entiseen tapaan ja syvennetään ongelmia. Vallanpitäjien päätöksentekoa ohjaa ensi sijassa pyrkimys talouskasvuun, ei olemassaoloamme uhkaavat ongelmat. Kilpailu suurvaltojen, maiden ja yhtiöiden välillä vesittää ongelmien järkevän ratkaisemisen. Länsimaiden poliitikot palvelevat yleensä rahapiirejä, ylikansallisia suuryrityksiä ja sijoittajia ja he taas ajavat omia etujaan. Valtiot ja hallitukset, jotka palvelevat pääomaa, eivät saa aikaan muutosta. Nykyisen kapitalistisen järjestelmän puitteissa puututaan korkeintaan vain yksittäisiin ongelmiin, mutta ei niiden perussyihin, hoidetaan vain oireita eikä itse sairautta. Esimerkiksi (muka) rauhaan pyritään kasvavalla asevarustelulla, Naton laajentumisella, vallankaappauksilla ja sotilaallisilla operaatioilla. Terrorismia (muka) yritetään torjua terrorismin vastaisella sodalla. Talouskasvun ja markkinoiden uskotaan poistavan köyhyyden ja ratkaisevan ympäristöongelmat. Ilmastomuutosta pyritään hillitsemään päästökaupalla. Joukkopakolaisuuden syihin ei kiinnitetä huomiota, vaan aiheuttajamaat tyytyvät ainoastaan vastaanottamaan pienen määrän apua tarvitsevista. Ihmisoikeusliikkeet pyrkivät paikkaamaan maailman epäoikeudenmukaisuuksia kun koko nykyinen läntinen globaali järjestelmä on sortava, väkivaltainen, syrjäyttävä ja karkottava. Mitään tässä ja alussa mainituista ongelmista ei voida ratkaista kapitalismin puitteissa. Sitä yritettäessä järjestelmä ja valtarakenteet jäävät ennalleen kuten ongelmatkin. Kun keskitytään muuttamaan järjestelmää, silloin meillä on parhaat edellytykset löytää niihin kestäviä ratkaisuja.

Riisto ja voitontavoittelu

Nykykapitalismille ominainen pääoman kerryttäminen itsetarkoituksena perustuu ihmisen ja luonnon yhä laajempaan ja tehokkaampaan riistoon. Luonto, ihmiset ja kansat ovat välineitä, joita käytetään hyväksi lisäarvon luomiseksi. Luonnon ja ihmisten riisto ovat osa samaa sairautta, pääoman ylivaltaa muiden arvojen ja oikeuksien ylitse. Nykyinen kapitalismi on epäinhimillistä, se ei välitä ihmisistä eikä luonnosta. Kapitalismi on ontto järjestelmä, jossa raha on kaiken yläpuolella. Kapitalismilla ei ole moraalia.

Yksityinen voitontavoittelu on par excellence toimintaa, joka on vastuutonta ja aiheuttaa ikäviä seurauksia kaikkialla. Kapitalismille ominaisessa toimintamallissa voitot ovat yksityisiä, haitat sen sijaan ovat aina yhteisiä ja jäävät muiden taakaksi ja maksettavaksi. Siinä yksityinen etu voittaa useimmiten yleisen edun.

Suuntaus on jo pitkään ollut että harvat rikastuvat suunnattomasti, keskiluokka kuihtuu, köyhyys lisääntyy länsimaissa ja äärimmäinen kurjuus kolmannessa maailmassa. Muiden länsimaiden auliisti tukeman Amerikan imperiumin alaisuudessa miljoonat kuolevat sen aloittamissa sodissa ja pommituksissa ja talouspakotteiden ja epäreilun kauppapolitiikan seurauksena nälkään ja vielä useammat miljoonat syöstään äärimmäiseen kurjuuteen, jotta pieni eliitti voi haalia itselleen valtavia omaisuuksia.

Kapitalismi on pääsyy sotiin, väkivaltaan, sortoon, köyhyyteen ja luonnon tuhoutumiseen nykymaailmassa.

Imperialismi, kolonialismi, uuskolonialismi, rasismi ja uusfasismi ovat kapitalismin lapsia.

Kapitalismi ja sodat

Kapitalistinen markkinatalousjärjestelmä perustuu riistoon ja sortoon, militarismi ja vahvat sotavoimat ovat sen välttämätön apuväline ja maailmalla riehuvat lukemattomat sodat ja konfliktit ovat niiden luonnollinen seuraus. Aseet, väkivalta ja terrori ovat väline, jolla väärä ja epäoikeudenmukainen järjestelmä pysyy pystyssä. Maailman rikkain maa Yhdysvallat on myös suurin ihmisoikeuksien rikkoja ja sillä on ylivoimaisesti suurin armeija ja suurimmat asevarustelumenot.

Kilpailu ja taloudellisen kasvun vaatimus johtavat taisteluun maailman luonnon ja – energiavaroista, mikä taas johtaa sotiin ja konflikteihin. Tänä päivänä maailmasta on vaikeaa löytää yhtäkään sotaa tai merkittävää konfliktia, missä vähintään taustatekijänä ei olisi lännen ylivallan tavoittelu ja sen geopoliittiset ja taloudelliset intressit.

Useimmat kansat ja maat kannattavat rauhaa. Sotiin ajavat imperialistiset länsimaat kuten olemme nähneet viime vuosikymmeninä Neuvostoliiton romahduksen jälkeisenä aikana alkaen Jugoslavian Nato pommituksista ja jatkuen Afganistanin ja Irakin miehityksiin ja käynnissä olevaan Syyrian tuhoamisyritykseen. Kansanjoukot kannattavat rauhaa, omistava luokka kannustaa sotiin ja ryöstöretkiin. Niin absurdia kuin se onkin, sotiminen ei johdu köyhyydestä ja epätoivosta, vaan ylenmääräisestä vauraudesta, jota halutaan edelleen lisätä. Aseet ovat rikkaiden teollisuusmaiden valmistamia. Jo asemyynninkin takia länsimaat pitävät huolen siitä että sotia ja konflikteja maailmassa riittää. Varallisuuden ja vallan keskittyminen on johtanut asevarusteluun ja sotiin.

Sodat ovat esimerkki äärimmäisen epäekologisesta toiminnasta: valtavasti inhimillisiä voimavaroja ja aineellisia resursseja käytetään taisteluihin ja tuhoamiseen. Sodat eivät ole välttämättömiä. Ihmiskunnan selviytymisen kannalta ja ekologisesti ne ovat mielipuolisia.

Asevalmistus, asevarustelu, valtavien armeijoiden ylläpitäminen ja hävittäjien ja laivueiden liikkuminen ympäri maapallon aiheuttavat sille valtavan ekologisen kuormituksen. Sodat ja niihin valmistautuminen murhaavat ihmisten lisäksi ekosysteemimme. Yhdysvaltojen armeija on maailman suurin yksittäinen saastuttaja. Yhdysvaltojen ja Naton aloittamien sotien ympäristövaikutukset ovat suunnattomat, mistä esimerkkinä on vaikkapa köyhdytetyn uraanin käyttö entisessä Jugoslaviassa ja Persianlahdella. Meidän on aina vastustettava Natoa, sen laajentumista ja pommituksia.

Länsi ei ole valinnut järkevää ja vastuullista kumppanuuden, yhteistyön ja rauhan politiikkaa suhteessa itäisiin suurvaltoihin. EUn mukana pieni Suomikin on lähtenyt edistämään USAn brutaalin imperiumin laajentamisyritystä. Lännen johtajien fanaattinen ja mielipuolinen päämäärä on maailman kaikkien maiden täydellinen alistaminen hinnalla millä hyvänsä osaksi pääoman diktatuuria.

Sodat, konfliktit ja terrorismi eivät maailmasta koskaan tule loppumaan ilman kapitalistisen järjestelmän kumoamista. Läntinen mätä velkaan ja pyramidihujaukseen perustuvaan kultakannasta irrotettuun dollariin nojautuva talous vaatii jatkuvasti uusia pikavoittoja ja ryöstöretkiä pysyäkseen pystyssä. Rauhan- ja ympäristöliikkeet eivät voi onnistua tavoitteissaan myötäilemällä kapitalismia. Ahneuden ja sotien vastustaminen ja luonnon rakastaminen ovat sama asia.

Ympäristösuojelu ja demokratia kolmannessa maailmassa

Useimmat länsivaltojen entiset siirtomaat ovat nykyään, kuten ennenkin, riistomaita. Riiston ja alistamisen muodot ovat muuttuneet, itse järjestelmä ei olennaisesti. Länsimaiden vauraus ja hyvinvointi perustuvat edelleen suuresti kehitysmaiden hyväksikäyttöön. Niiden köyhyys, ihmisoikeuksien polkeminen ja ympäristön tuhoaminen ovat suoraa seurasta uusliberalistisesta talouspolitiikasta. Ns. vapaakauppa on vapaata pääomalle ja ylikansallisille suuryhtiöille, erityisesti etelän ihmisille se on orjuutta ja riistoa. Vapaakauppa on vastuutonta kauppaa koska siinä voidaan vapaasti polkea työntekijöiden oikeuksia, pilata ympäristöä ja kiertää veroja ilman yhteiskuntavastuuta.

Korruptoituneet, ylikansallisille yhtiöille maansa myyneet hallitukset, yhtiöiden olematon verotus ja maiden ulkomaanvelkataakka vievät mahdollisuuden tuottaa kansalaisten tarvitsemia peruspalveluja, luoda kestävää tuotantoa ja elämäntapaa ja suojella ympäristöä. Luontoa tuhotaan suoraan ylikansallisten yhtiöiden löysien ympäristösäädösten kautta sekä epäsuorasti viemällä paikallisilta maat ja elinkeinot. Elääkseen heidän on pakko hyödyntää luontoa kestämättömästi.

Kuluttajat eivät useinkaan tiedosta mitä kaikkea kehitysmaiden tuontituotteidemme tuotantoon voi liittyä kuten vaikkapa alkuperäisasukkaiden karkottaminen ja tappaminen, metsien raivaaminen, ympäristön ja vesistöjen törkeä saastuttaminen, korruptio, veronkierto, lapsityö, työläisten oikeuksien polkeminen, olematon palkka, ammattiyhdistysliikkeiden tukahduttaminen ja niiden johtajien ja muiden aktivistien salamurhat.

Kulutusyhteiskunta on kapitalismin luomus. Kuluttajat ja erityisesti kohtuuttomat ylikuluttajat ovat mitä suurimmassa määrin osasyyllisiä ympäristökriisiin. Suurriistoyhtiöiden tuotteita ostavat kuluttajat vahvistavat heidän valtaansa, vaikka meidän tulisi boikotoida niitä niin paljon kuin mahdollista ja tukea sen sijaan paikallista ja kestävää tuotantoa.

Maan ympäristön tila heijastaa sen yhteiskunta- ja talousjärjestelmää. Kehittyvien maiden ympäristön suojelu ei ole mahdollista puuttumatta niiden yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta ylläpitäviin rakenteisiin. Siellä pyrkimys kestävään kehitykseen tulee yhdistää muihin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin kuten itsemäärääminen, demokratia, ihmisoikeudet, tasa-arvo, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja köyhyyden vähentäminen, joita kaikkia sosialismi edistää parhaiten

Heikompia etelän maita ja kansoja orjuuttava läntinen imperialismi ja uuskolonialismi tuhoavat pitkällä tähtäimellä meidän kaikkien elämän edellytykset maapallolla. Sademetsät palavat Brasiliassa ja Afrikassa, mutta EU ei tee mitään, koska sen omat yhtiöt toimivat siellä eikä sujuvaa kaupankäyntiä haluta vaarantaa. Etelän kansakuntien vapautuminen ja aitojen demokratioiden perustaminen johtaisivat myös luonnon kunnioittamiseen, mikä on aina ollut alkuperäiskansojen asenne. Yhteinen hyvä toteutuisi ja tuhokehitys pysäytettäisiin. Demokraattisessa, yhteisomistukseen ja osallisuustalouteen perustuvassa sosialistisessa järjestelmässä paranevat samalla sekä ihmisen että luonnon oikeudet kun kummatkaan eivät enää ole hyväksikäytön kohteita. Yhteisomistus ja yhteiskäyttö säästävät kaikkia luonnonvaroja. Sosialismista tulee ekososialismia.

Maailman vaihtoehtoliikkeiden yhdistyminen

Militarismi ja sodat, uuskolonialismi, rasismi, eriarvoisuus, köyhyys ja luonnon tuhoaminen liittyvät kaikki toisiinsa. Emme voi vapautua yhdestäkään ennekuin puututaan itse pääpahaan, niiden kaikkien aiheuttajaan. Vaikka ihmiskunnan vakavimmat ongelmat ovat syvästi yhteydessä toisiinsa ja niillä on yhteinen alkujuuri (kuten olemme pyrkineen osoittamaan), silti yhteiskunnallinen aktivismi on hajautunut erillisiin vaihtoehtoliikkeisiin kuten globalisaatiokriittinen liike, ympäristö-, rauhan-, ihmisoikeus-, naisasia- , työväen-, kehitysmaa- ja ilmasto liikkeet yms..

Säätiöt ja suuryritykset tukevat mielellään yhden asian liikkeitä ja saavat ne siten talutusnuoraansa. Näin pyritään ennalta ehkäisemään luokkatietoisuuden syntyminen, työväen ja muiden osattomien suuri yhtenäinen järjestäytyminen, todella vallankumouksellinen joukkoliike järjestelmää vastaan. Hajota ja hallitse on kautta historian ollut vallanpitäjien tehokas ase. Yhden asian liikkeet ovat heille heikkoja ja vaarattomia

Esimerkiksi ruotsalaisen Greta Thunbergin ilmastoliikkeessä ei edellytetä radikaalia järjestelmänmuutosta, se ei ole kapitalismin eikä sodan vastainen, siinä unohdetaan muut vakavat ympäristöongelmat ja se on eriytynyt muusta ympäristöliikkeestä. Useimmat vihreät puolueet taas uskovat tehokkaasti puolustavansa ympäristöä kyseenalaistamatta markkinatalousjärjestelmää. Emme voi estää ekokatastrofia pinnallisilla keinoilla ja vähäisillä muutoksilla. Mielestäni ainoa todellinen ratkaisu ympäristökriisiin ja tie kestävään elämäntapaan ja kulttuuriin on kapina kapitalismia ja globaalia eliittimafiaa vastaan.

Meidän on yhdistettävä vastarinta asevarustelua ja sotia, imperialismia, uuskolonialismia, rotusortoa ja luonnon tuhoamista vastaan demokratian, ihmisoikeuksien, taloudellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja kestävän elämäntavan puolesta.

Marxin sanoja mukaillen kaikki maailman edistykselliset yhteiskunnalliset vastarinta- ja vaihtoehtoliikkeet liittykää yhteen!

Loppujulistus

Tarkastellessamme asioita puolueettomasti kapitalismin aiheuttamat maailmanlaajuiset ongelmat ovat päivänselvät. Nykymuotoinen kapitalismi on epäonnistunut, sairas ja tuhoisa järjestelmä, joka on toivottavasti tullut tiensä päähän.

Muutos ei tapahdu itsestään. Kaikkia heränneitä tarvitaan muodostamaan liikkeiden liike. Vastavallankumoukselliset voimat ovat pelottavat vahvat. Tuhoisaa länsimaista järjestelmää tukeva propaganda on hellittämätöntä medioissamme ja oppilaitoksissamme. Kristityt uuskonservatiivit, äärioikeisto, valkoista ylivaltaa ja yhtiövaltaa ajavat, markkinafundamentalistit, kansainvälisten rahoituslaitosten ja pankkien koronkiskurit, finanssikeinottelijat, uusfasistit ja sodanlietsojat eivät luovuta. Oikeiston luokkasota kansaa vastaan on viime vuosikymmeninä ollut huomattavasti menestyksellisempää kuin vasemmiston luokkataistelu. Lännen väsähtäneen vasemmiston tulisi ottaa esimerkkiä Etelä-Amerikan maiden kamppailusta uuskolonialismia ja uusliberalismia vastaan. Ranskan lakot ja mielenosoitukset ovat kyllä osoitus vallankumoushengestä. Toivottavasti kyse on muustakin kuin vain työläisten omien etujen puolustamisesta vailla kansainvälistä suuntautumista.

Globaalin etelän työläisten, osattomien ja alkuperäiskansojen tulee yhdistyä solidaarisuuden hengessä rintamaan lännen vasemmiston kanssa unohtamatta jäljellä olevien sosialististen maiden tukea.

Länsivaltioissa ja niiden alistamissa kehitysmaissa vallankumous on välttämättömyys. Meidän on kumottava yksityisomaisuuteen perustuva kapitalistinen järjestelmä ja perustettava nykyaikainen yhteisomistukseen perustuva demokraattinen sosialismi. Tämän toteuttaminen on ihmiskunnan kohtalonkysymys, eloonjäämistaistelu, joka leimaa kuluvaa vuosisataa. Lue lisää aiheesta Myytit lännestä sekä Tuhoisa sivilisaatiomme

Kirjoitettu 2. 1. 2020. Tarjosin juttua Tiedonantajaan mutta ei kelvannut.