Timo Juhani Viitala

Maaliskuu07

Chakrat

Maailmankaikkeudessa näyttäisi olevan suuri taipumus luoda pyörivää liikettä ja tuottaa pyöriviä piirejä. Tämän voi selvästi havaita esimerkiksi avautuneen tuhatlehtisen lootuksen kohdalla. Chakroja on nimitetty myös pyöriksi. Tämä lootus pyörii hyvin monisyisellä tavalla, jopa niin, että sisäisellä silmällä tämän chakran liikettä ja sen energian linjoja ei ehdi hahmottaa eikä visualisoida kuvaksi. Ylifyysisten tasojen liikkeet ja ilmiöt ovat usein juuri näin pakenevia. On kuitenkin selvästi havaittavissa, että suoraan päälaella chakran keskuksessa on sisäänkäynti, eräänlainen painauma, mistä keskeinen elämän energia monadista ja henkisestä auringosta virtaa ihmiseen. Energiat ylhäältä kohdistavat paineensa myös koko chakraan ja tämä virtaus saa myös sahashara chakran terälehdet kääntymään alaspäin tai pyörimään alaspäin eräältä puolelta.

Chakroilla on määrätyt kehityksen vaiheet. Eri chakrat ovat aktiivisesti toiminnassa ihmisen psykologisen kehityksen eri vaiheissa. Niiden liike on erilaista ja niiden terälehdet ovat eriasteisesti avautuneet riippuen ihmisen kehityksen tasosta. Vihkimysten kautta keskeisten chakrojen pyörimisen nopeus lisääntyy ja tämän liikkeen on sanottu muuttuvan neliulotteiseksi. Pituuden, leveyden ja korkeuden lisäksi näiden chakrojen terälehdet värähtelevät ja avautuvat myös sisäiseen ulottuvuuteen.

Sitä mukaa kun ihmisen tietoisuus avautuu ja kun ihminen tavoittaa entistä hienompia tasoja ja energioita, hän voi myös selkeämmin tiedostaa aurinkokunnassa vaikuttavia henkisiä lakeja ja lainalaisuuksia. Taipumus muodostaa pyöriviä piirejä on varmasti eräs tällainen. Silloin kun ihmisen tietoisuus on vielä aineen vankina ja muotojen maailmaan sidottu, hän ei voi tiedostaa korkeampien tasojen lakeja ja ilmiöitä.

Totuuden etsintä

Totuuden etsintä ja ajattoman viisauden opiskelu, sekä lukemisen että pohdiskelun muodossa, avaavat sisäisiä portteja, ne saavat aikaan ihmisen mielessä ja tietoisuudessa liikettä ja ne edistävät siten tietoisuuden evoluutiota. Aina kun ihminen esimerkiksi syvästi oppii ja oivaltaa jonkin uuden asian elämästä vaikka esoteerisen filosofian kautta, hänen tietoisuutensa avartuu ja hänen käsityksensä todellisuudesta syventyy. Vakava filosofia ja tieteellinen tutkimus saavat aikaan saman. Kaikki totuuden etsintä eri muodoissaan kuten tiede, filosofia ja ajaton viisaus johtavat kohti yhtä ja samaa totuutta ja perimmäistä todellisuutta. Lukemalla ja tutkimalla voi myös tylsistyttää mielensä ja hävittää kyvyn oivaltaa syvempiä totuuksia ja turruttaa tietoisuutensa. Raja on usein hienovarainen ja ero on usein ihmisen motiivissa. Ihmisen on aina niin helppoa pitäytyä jossain rajallisessa näkökulmassa tai tiedossa, jäykistyä ja kiteytyä mentaalisesti. Viisauden etsintä merkitsee oman tietoisuuden avartumisen ja henkisen kasvun myötä aina laajentuvaa horisonttia ja yhä korkeampaa ja synteettisempää totuuden ymmärtämistä. Viisauden polkuun sisältyy sekä tietoisuuden avartuminen että ymmärryksen syventyminen, ja siihen liittyy jatkuva opiskelu ja myös tiedon ja viisauden käytännöllinen soveltaminen.

Ajattelemalla, lukemalla ja pohtimalla erilaisia esoteeriseen viisauteen liittyviä asioita, kuten vaikka seitsemää sädettä, planeettalogosta tai auringon sydäntä ihminen voi lähestyä näitä realiteetteja ja synkronoida tietoisuutensa niiden kanssa jossain määrin ottaen huomioon jaksoittaisuuden luonnossa ja näkymättömissä maailmoissa.

Ajattelussa ihminen voi lähestyä objektiivista totuutta. Ns. hierarkkisen ajattelun voima perustuu sen syvyyteen, objektiivisuuteen ja muinaisen viisauden kestävään voimaan. Totuudessa ja viisaudessa on voimaa. Ihmisen syvällinen ajattelu voi vastata todellisuuden rakennetta

Esoteria, hengentiede

Oppilaan jokainen vihkimys ja kulkeminen tasolta toiselle tuovat hänet yhteyteen näillä tasoilla toimivien ja vaikuttavien älykkäiden henkisten energioiden ja entiteettien kanssa.

Esoteerikolle tietoisuus suhteessa itseensä, tietoisuus suhteessa näkymättömään on viisauden avain. Jopa ilmaus tietoisuus suhteessa näkymättömään on erheellinen, koska se sisältää kaksinaisuuden. Gnostinen tietoisuus ei sisällä mitään kaksinaisuutta. Se mitä tapahtuu hänen tietoisuudessaan, ilmentää ja edustaa aurinkokunnan lakeja ja energioita.

Esoteerikko ei voi täydellä varmuudella ratkaista kaikkia elämän arvoituksia eikä esimerkiksi aurinkoon kätkeytyviä salaisuuksia. Kaikki inhimillinen tieto on aina suhteellista ja kehittyvää. Henkisen ihmisen tieto ja ymmärrys riippuvat paljon hänen tietoisuuden kehityksen asteesta ja hänen ottamistaan vihkimyksistä. Omassa tietoisuudessaan hän kokee vaikutuksia ja seurauksia monien suurten elämien sekä auringon fyysisestä ja henkisestä toiminnasta ja vaikutuksesta. Ihminen voi tuntea täysin vain oman itsensä ja omat energiansa, jotka ovat samalla myös makrokosmoksen energioita. Kun hän on vihkimykset ottamalla kehittänyt oman tietoisuutensa täyteen kukoistukseen, hänellä on kokonaisvaltainen käsitys aurinkokunnassa vaikuttavista energioista sekä aurinkokunnassa vaikuttavista laeista ja lainalaisuuksista. Tämän jälkeen hän voi alkaa filosofoimaan vakavassa mielessä. x

Fyysisten aistiensa kautta ihminen ei voi tiedostaa yhtään mitään ylifyysisestä maailmasta. Hän voi varmasti havaita ainoastaan ylifyysisten energioiden ja voimien vaikutuksia ja seurauksia ihmiskunnassa ja luonnon ilmiöissä. Esimerkiksi kasvu ja kehitys ovat seurausta elämän voimien ja energioiden toiminnasta luonnon muodoissa; liike ja valo ovat seurauksia joistain niiden takana olevista ylifyysisistä tekijöistä. Maailman historian voidaan katsoa olevan ihmiskunnan vastausta ideoihin ja seitsemän säteen jaksoittaiseen toimintaan ja vaikutukseen. Kaikki tapahtumat ihmiskunnassa ovat ilmausta siinä vaikuttavista sisäisistä voimista ja energioista. Vain omassa itsessään, omassa tietoisuudessaan, aurassaan ja eetterikehossaan ihminen voi tuntea moninaiset ylifyysiset energiat ja elämän voimat. Useimmat niistä toimivat myös muissa elämänmuodoissa Maa planeetalla ja aurinkokunnassa. Vihkimysten kautta hän oppii tuntemaan planetaariset energiat ja aurinkokunnassa vaikuttavat energiat, jotka hän jakaa ne suurten planetaaristen ja solaaristen entiteettien kanssa.

Kun kaikki elämänmuodot Maa planeetalla ja Maa kokonaisuutena ovat vuorovaikutuksessa seitsemän säteen, astrologisten energioiden ja muiden aurinkokunnassamme vaikuttavien energioiden kanssa, herää kysymys, miksi emme siis havaitse näitä ylifyysisiä energioita? Voimme tiedostaa näiden näkymättömien energioiden toiminnan omassa itsessämme, koemme sen värähtelynä, liikkeenä, valona ja monenlaisina henkisinä laatuina. Emme voi kuitenkaan nähdä, tuntea tai tiedostaa ylifyysisiä energioita muissa elämänmuodoissa. Ihminen kokee omat värähtelynsä. Niissä on mukana energioita ja värähtelyjä, jotka yhdistävät hänet mm. luontoon, ihmiskuntaan kokonaisuutena, Maa planeettaan ja aurinkokuntaan kokonaisuutena. Koska ihminen elää maan päällä, hänen täytyy silloin myös tuntea Maata määräävä säde ja energian tyyppi ja osallistua siihen. (Sen on sanottu olevan kolmas säde, aktiivisen älyn säde). Hänen täytyy myös osallistua koko ihmiskuntaa määräävään säteeseen ja energiaan. (Sen on kerrottu olevan neljäs säde, ristiriidan kautta harmoniaan). Tärkein energia ihmisten elämässä on tietysti aurinkokunnan pääsäde. (Sen on sanottu olevan toinen säde, rakkaus-viisauden säde.) Osa ihmisestä kuuluu esimerkiksi kivikuntaan kehoon kuuluvien mineraalien osalta. (Kivikuntaa on sanottu hallitsevan ensimmäinen säde, tahdon eli voiman säde sekä seitsemäs säde, seremoniallinen järjestys eli magia). Ihminen ei voi tietoisesti tuntea montaa värähtelyä ja energiaa kerrallaan, vaan lähinnä vain oman hallitsevan värähtelynsä. Ihmisessä kokonaisuutena on monia eri energioita ja monia värähtelyjä toiminnassa kaiken aikaa. Ne kaikki eivät välttämättä tule tietoisen havainnon piiriin. Eihän hän voi edes tuntea omien atomiensa värähtelyä. Hän voi tietysti yrittää tiedostaa eri säteitä ja energioita toiminnassa esimerkiksi mielessä ja muissa olemuspuolissa ja eri chakroissa. Se ei ole erityisen helppoa, sillä yksi määräävä värähtely usein hukuttaa alleen muut värähtelyt. Ihmisen mielellä on kuitenkin jokin oma itsenäinen värähtely ja energia, joka voi olla muu kuin tietoisuuden yleinen värähtely. Mielellä on selkeä suhde tahdon energiaan ja monadiin. Ihmisen sydänkeskuksessa ja alemmissa chakroissa toimii rauhallisempia ja lempeämpiä energioita. (Toisen säteen, rakkaus-viisauden säteen on sanottu määräävän sydänkeskusta). (Ensimmäinen säteen, tahdon eli voiman säteen on sanottu hallitsevan pään keskusta.)

Eri energiat eri lähteistä toimivat jaksoittaisesti ja peräkkäin.

Ihminen pitää helposti fyysisten aistien kautta havaitsemista muunlaisen havaitsemisen ja tiedostamisen mittana. Fyysisten aistien kautta ei tietenkään voida havaita mitään ylifyysisiä asioita. Ainakin teoriassa olisi mahdollinen sellainen yliaistinen tiedostaminen, missä ihminen heijastaa oman tietoisuutensa ja auransa johonkin kohteeseen ja voisi saada selville jotain sen näkymättömästä puolesta. Myös ajattelun avulla ihminen voi tiedostaa jotain objektiivista näkyvien asioiden olemuksesta ja tarkoituksesta ym. ja silloin se on myös yliaistillista tiedostamista.

Ihminen voi tiedostaa määrättyyn rajaan asti omia energioitaan, silloin kun niillä on selvä värähtely, väri ja sisäisesti aistittava muoto tai hahmo. Kun eri energiat ja tietoisuuden säikeet riittävästi ohenevat lähestyessään pään yläpuolella olevaa aina tuntematonta ja salaperäistä energioiden lähdettä, hän ei voi enää selkeästi tiedostaa eikä havaita mitään. Hän voi ainoastaan kokea moninaisten energioiden virtaamisen itseensä ja niiden toiminnan omassa tietoisuudessaan, aurassaan, eetterikehossaan ja chakroissaan. Tietoisuuden liekin tai antahkaranan voi usein kokea kohoavan päälaelle, jonka jälkeen se häviää pois fyysisestä ulottuvuudesta ja tietoisen havainnon piiristä eikä sen toimintakenttää ja yhteyksiä enää voi havainnoida. Se katoaa tilasta ja varmasti myös ajasta. x

Yhdenmukaisuuksien laki

Ihmisessä itsessään voi olla avain ja analogia siihen millä tavalla asiat aurinkokunnassa ja kosmoksessa toimivat.

Henki

Vaikka ihmisen tietoisuuden kehityksen vaiheita ja niiden ominaispiirteitä sisäiseltä puolelta tarkasteltuna on usein varsin vaikea määritellä sanoilla, joitain yleisiä huomiota voidaan kuitenkin tehdä siitä henkisestä eli monadisesta tietoisuudesta, joka vallitsee viidennen vihkimyksen jälkeen. Se on hyvin syvästi jakamattoman ykseyden tietoisuus, valoisa tietoisuus pois sulkien erilaiset kriisivaiheet ja luonnon lepokaudet ja väliajat ym. Tahto, rakkaus äly muodostavat siinä jakamattoman ykseyden. Siinä ei ole mitään etäisyyttä ottavaa, tarkkailevaa tietoisuutta. Se ei ole yksilön yksilöllinen tai subjektiivinen tietoisuus, vaan se on universaalin hengen omaan sisäistä valoa ja tietoisuutta. Se on äärimmäisen kirkas ja selkeä tietoisuus. Tässä ykseyden tietoisuudessa ei ole enää yleensä mitään kerroksia, ei selvää eroa substanssin ja hengen energioiden välillä eikä niiden kautta syntyvää kolmatta tekijää. Substanssi ja henki ovat yhtä ja ne sisältävät myös valon ja tietoisuuden. Tämä on mahdollista sen sähkön kaltaisen energian kautta, joka on kaikkien edeltävien tietoisuuden kehityksen vaiheiden tulos. Tämä sähköinen energia on hyvin joustava, liikkuva ja herkkä vastaamaan kaikkiin vaikutteisiin aurinkokunnan sisäisillä tasoilla. Kuitenkin jopa sana vaikute sisältää kaksinaisuuden, vaikuttavan energian sekä vastaanottavan tietoisuuden. Tosiasiassa henki on aina itse se energia, mikä sitä määrää, ohjaa ja valaisee tietyllä hetkellä.

Sähkö

Vihkimysten kautta löydetään lopulta hyvin liikkuva ja juokseva sähköinen energia, jolle on esoteerisessa filosofiassa annettu nimeksi fohat. Ihminen ei voi lainkaan tuntea sitä ennen kuin hän on kulkenut hyvin pitkälle henkistä tietä. Tämä energia ilmentyy ihmisen käytöksessä ja persoonallisuudessa esimerkiksi siten, että hän saavuttaa toiminnassaan suuren nopeuden, joustavuuden ja älykkyyden. Tämä energian kautta ihminen voi jäsentyä myös hyvin harmonisesti ympäristöönsä.

Vihkimykset

Ihmisen tietoisuus voi kehittyä vain samaa tahtia hänen käyttövälineidensä rakentamisen kanssa. Ihmisen tietoisuus voi kehittyä vain muuntamalla sisäisiä voimia ja energioita laskeutuvien hengen energioiden avulla, harjoittamalla meditaatiota ja epäitsekkään palvelun kautta.

Ei ole muuta tietä saavuttaa suuri vapautuminen kuin ottaa ristinsä, kurinalaistaa koko elämänsä, hallita mielensä, voittaa ja muuntaa alempi luonto ja suunnata tietoisuus voimakkaasti näkymättömiin asioihin ja tunkeutua sitä kautta vihkimyksen oven läpi. Ihmisen luonnossa on suuria esteitä, jotka ovat henkisen valaistumisen ja vapautumisen tiellä. Nämä esteet ovat karkeaa energiaa, jotka pitävät ihmisen tietoisuuden sidottuna maahan. Vihkimyksen hakijan täytyy osata avata vihkimyksen ovi. Tämä symbolinen ovi on muodostunut karkeasta ja epäpuhtaasta energiasta ihmisen mielessä ja koko persoonallisuudessa. Henkisen pyrkimyksen, palvelun ja meditaation kautta ihminen voi heijastaa ja säteillä ylöspäin, oven toiselle puolelle, energian virtoja ja tietoisuuden säikeitä, jotka herättävät vastauksen valon ja vapauden valtakunnasta. Neljännen vihkimyksen, ristiinnaulitsemisen, kohdalla oppilaan edessä on todella luja ovi ja vaikea este (syykeho), joka on karkeaa, jähmeää ja raskaasti värähtelevää energiaa verrattuna sen takana oleviin hienoihin ja puhtaisiin hengen energioihin. ”Etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa niin teille avataan”, sanoi mestari Jeesus viitaten kyseiseen vihkimyksen oveen.

Henkiseen elämään liittyvät opetus ja kirjallisuus ovat olemassa jotta ihminen voi tietoisesti ja tieteellisesti kasvattaa itseään ja kehittää mieltään ja tietoisuuttaan ja vapauttaa piilevät voimavaransa. Henkinen elämä on henkistä kulttuuria, missä päämääränä on ihmisen jalostaminen ja henkistäminen. Henkiseen tiehen sisältyy monia päämääriä ja mahdollisuuksia.

Vihkimyksen polulla olevalle ihmiselle tietoisuuden kehityksen tulee olla itsetarkoitus jossain määrin, jos hän haluaa päästä pitkälle. Siihen on montakin syytä. Ensiksi vihkimyksen polku on vaikea ja haastava ja se on täynnä monenlaisia kriisejä, pelottavia muutoksia ja vaikeita esteitä ja kovia koetuksia. Näiden vaikeuksien voittaminen vaatii häneltä täyttä yritystä. Ihmisen kannattaa tutustua hyvin alan kirjallisuuteen ja aihetta käsittelevään opetukseen. Siten hän voi saada ymmärryksen ja näkemyksen asioista ja saavuttaa mielen rauhan. Toiseksi henkinen kehitys ja vihkimysten ottaminen vaativat paljon työtä ja pitkäaikaista pyrkimystä. On hyvin helppoa jäädä paikoilleen tai tyytyä jäämään jollekin polun etapille. Jos etsijä todella haluaa saavuttaa todellisen tiedon ja viisauden, hänen pitää syntyä uudelleen henkiseksi ihmiseksi, ja se on vaativa ja pitkäaikainen rakentamisen prosessi.

Henkisellä tiellä ihminen käyttää saatavilla olevia energioita suureksi osaksi oman tietoisuutensa kehittämiseen ja alemman luonnon lunastamiseen ja vihkimysten ottamiseen. Periaatteessa jokaisella ihmisellä on vapaus valita, mihin hän suuntaa energiansa ja mihin hän käyttää voimiaan.

Vihkimysten polulla ihminen vain paljastaa sen pontentiaalin, ne voimavarat ja ne tietoisuuden kehityksen mahdollisuudet, jotka häneen sisältyvät. Nämä sisäiset voimavarat ja tietoisuuden korkeammat asteet ja ulottuvuudet ovat olemassa ja vihkimyksen hakija haluaa löytää ne. Ne perustuvat suureksi osaksi kolminaisesta auringosta virtaaviin ja säteileviin energioihin ja ihmisen vastaanottavaisuuteen ja vastaukseen niihin ja niiden hyödyntämiseen vihkimysten polulla. Halu kasvaa ja kehittyä, kokea uutta ja oppia uutta ovat luontaisena jokaisessa ihmisessä. Useimmat toivovat, että elämä olisi rikasta, merkityksellistä ja täyttä. Henkinen ihminen tekee siitä sellaista pääasiassa oman tietoisuutensa kehityksen plus siihen liittyvän palvelun kautta. Jokainen ihminen pyrkii omalla tavallaan tekemään elämästään kaunista, mielekästä ja rikasta.

Ihminen saavuttaa vihkimyksiä ja hänen tietoisuutensa laajenee sitä kautta. On luonnollista ajatella, että myös planeettalogos ottaa vihkimyksiä ja hänen tietoisuutensa avartuu sitä kautta. Planeetan elämä on yhteydessä ja vuorovaikutuksessa toisten planeettojen sekä aurinkologoksen kanssa. Ihmiskunnan vihkimykset, planeettalogoksen vihkimykset ja aurinkologoksen vihkimykset ovat varmasti yhteydessä toisiinsa. Planeettalogos ottaa vihkimykset planeetalla kehittyvien elämänmuotojen ja tietoisuuden yksiköiden kautta, ne ovat osa hänen tietoisuuttaan. Kun ne ovat saavuttaneet määrätyn kehityksen asteen, planeettalogos voi ottaa vihkimyksen aurinkologoksen energian avulla. Samaten ihminen ottaa vihkimykset planeettalogoksen saavutuksen ja energian avulla. Osa ja suurempi kokonaisuus ovat vuorovaikutuksessa ja toisen kehitys auttaa toisen kehitystä.

Korkea vihitty on aina edelläkävijä. Hänen ajatuksensa henkisestä elämästä, filosofiasta, metafysiikasta, uskonnosta, henkisestä kulttuurista, ihmisestä, kasvatuksesta ja psykologiasta (mille tahansa alueelle hänen toimintansa on suuntautunutkin) ovat aina uusia, vallankumouksellisia ja haastavia.

Tahto ilmentyä

Tihentyminen ja tiivistyminen henkisestä aineelliseksi on elämän laki. Kaikkea ajaa kosminen tahto olla, halu inkarnoitua ja ottaa muoto. Näkyvä elävä maailma on syntynyt ideoista, henkisestä energiasta ja substanssista.

Aurinko

Eräät tieteelliset tutkimukset ovat paljastaneet, että aurinko ei ole vain energian ja liikkeen lähde, vaan myös aineen lähde aurinkokunnassa. Tämä viittaa siihen, että aurinkologos on todellakin Jumala, kaiken lähde ja luoja aurinkokunnassa. Näkyvä maailma on silloin tihentymä ja tiivistymä aurinkologoksen energiasta ja substanssista, jonka hän välittää osaksi näkyvän auringon kautta. Ja aurinkokunta on Jumalan eli aurinkologoksen ajatusmuoto, jonka Jumalan mieli on luonut ja saattanut näkyvään ilmennykseen.

Kun oppilas tiedostaa, että hänen tietoisuutensa on aurinkologoksen energian ja myös substanssin kyllästämä ja että kaikki energia pyrkii luonnostaan kohti tihentymistä, syntymistä ja ilmentymistä fyysisellä tasolla, hänen uskonsa ajatuksen voimaan vahvistuu ja hänen luottamuksensa ajatusmuotojen rakentamiseen ja valkoiseen magiaan syvenee.

Kolminaisesta auringosta virtaa Maan päälle jatkuvasti elämän siemeniä ja myös substanssia, mistä kaikki muodot rakentuvat, ja ihminen on niiden välittäjä ja kanava.

Lokakuu306

Hengentiede, esoteria

Useimmat länsimaiset ns. suuret filosofit ja metafyysikot ovat olleet teoreetikkoja, eivät esoteerikkoja. He eivät ole olleet todella viisaita. He ovat lukeneet paljon ja ajatelleet paljon, mutta kokeneet ja nähneet vähän. Todellisuuden korkeammat ulottuvuudet ja hengen korkeudet ovat ilmeisesti jääneet heille tuntemattomiksi. He eivät ole voineet siten saavuttaa syvää ymmärrystä elämästä ja todellisuuden luonteesta.

Varteen otettavan metafyysisen filosofin on tänä päivänä oltava myös joogi, joka on liittänyt oman luontonsa ja tietoisuutensa jumaluuteen, joka kokemuksen kautta tuntee korkeammat tasot ja maailmat sekä luovien jumaluuksien toiminnan, joka on vastaanottavainen vaikutteille, jotka tulevat logoksen mielestä, joka tuntee evoluution tahdon ja tarkoituksen ja joka tietoisesti elää siinä universaalissa, metafyysisessä ja perimmäisessä todellisuudessa, mistä teoreettiset filosofit ja akateemiset filosofit toisinaan puhuvat, mutta josta heillä ei ole juuri kokemusta.

Aistien maailma on siinä mielessä harhaa ja harhaanjohtava, että se helposti viettelee ihmisen olettamaan, että elämän arvoitus ja elämän salaisuudet voitaisiin ratkaista sitä kautta. Kuitenkin tietoisuus on avain elämän ja todellisuuden syvempään ymmärtämiseen. Oman kehittyvän tietoisuutensa kautta ihminen voi tiedostaa vastaavia lukemattomia tietoisia maailmoja ja tasoja. Oman tietoisuutensa kehityksen kautta hän voi ymmärtää elämän ja kehityksen lait ja tarkoituksen.

Viisauden saavuttavat ne, jotka tulevat subjektiivisiksi ja sisäisiksi ajattelijoiksi, etsijöiksi ja tutkijoiksi.

Filosofia voi alkaa hengen tasolta, sillä henki tekee ihmisestä täysin persoonattoman ja puolueettoman ajattelijan ja tietäjän.

Ihminen tiedostaa kerralla yleensä hyvin kapean kaistaleen todellisuudesta. Ihmisen saavuttama tietoisuuden taso paljastaa vastaavan tietoisuuden tason ja värähtelytaajuuden ilmiöt maailmankaikkeudessa, luonnossa ja ihmiskunnassa.

Ihminen on täysin rajoitettu tiedostamaan ja havaitsemaan sitä, mikä vastaa hänen oman tietoisuutensa kehityksen tasoa ja värähtelytaajuutta. Korkeat henkiset tasot ja maailmat ovat siten käytännössä täysin olemattomia ja täysin tiedostamattomia henkilöille, jotka elävät ns. kolmessa alemmassa maailmassa (fyysinen taso, tunne ja alempi mieli). Sielujen valtakunta on täysin tuntematon ihmisille, joille alempi konkreettinen mieli on korkein taso ja joiden psykologisen kehityksen päämääränä on persoonallisuuden integraatio. Monadinen taso on täysin tuntematon ja tiedostamaton ihmisille, jotka ovat vielä kehittämässä sielutietoisuutta. Korkeita henkisiä energioita virtaa kuitenkin jatkuvasti ihmiskuntaan ja luontoon mm. planeetan adeptihierarkian ja heidän oppilaidensa kautta. Kuilut eri tasojen välillä kaventuvat ja silloittuvat jatkuvasti.

Kaikki lukemattomat tietoisuudet tasot ja ulottuvuudet ja värähtelytaajuudet ja tietoiset maailmat ovat olemassa kaiken aikaa. Henkisellä polulla ihminen tulee asteittain tietoiseksi yhä korkeammista tietoisuuden ja energian tyypeistä, hengen maailmasta kaikessa moninaisuudessaan.

Henkisessä tiedostamisessa ihmisen oma tietoisuus ja maailmankaikkeuden tietoisuus ovat samat. Hän on aina itse osa sitä hengen tasoa ja laatua, josta hän tulee tietoiseksi ja joka vaikuttaa kaikkialla aurinkokunnassa ja kosmoksessa.

Kaikki havainnot ja kokemukset näkymättömästä maailmasta perustuvat siihen, mitä fyysiseen aineeseen ja kehoon ankkuroitunut tietoisuus ja sen monet aspektit kykenevät aistimaan. Hengen kaikilla lukemattomilla laaduilla ja energian tyypeillä on oma kiinteys ja oma erityinen laatu ja värähtely. Jos halutaan, voidaan sanoa, että ne ovat eräänlaista hyvin hienoa ainetta. Yhtä hyvin voidaan tietysti sanoa, että näkyvä aine on hengen tihentymä. Niiden molempien takana on olemassa vielä jokin salaperäinen syy ja lähde.

Polku

Henkistä polkua kulkemalla aste asteelta viisaus syvenee, horisontti avartuu, iättömän viisauden opetukset saavat vahvistusta ja kirjatiedon takaa tavoitetaan elävä totuus.

Ihminen itse on polku aste asteelta korkeampaan tietoisuuteen ja syvempään todellisuuteen.

Vain lunastamalla oman luontonsa mielen, sielun ja lopulta hengen energioiden kautta ihminen voi tuntea korkeammat maailmat.

Vain oman tietoisuutensa evoluution kautta ihminen voi oppia tuntemaan todellisuuden salatut, syvemmät, laajemmat ja universaalimmat tasot ja ulottuvuudet.

Tiedon ja tietoisuuden korkeammista maailmoista ihminen voi saavuttaa vain ja ainoastaan tulemalla itse poluksi, kehittämällä oman tietoisuutensa täyteen kukoistukseensa ja saavuttamalla siten jumaluus ja löytämällä maailmankaikkeuden ydinolemus.

Hengen jumalalliseen valtakuntaan ei ole olemassa oikotietä. Sen saavuttamiseksi kaikki vaadittavat edeltävät tietoisuuden kehityksen vaiheet on käytävä läpi. Ihmisen täytyy kasvaa ja saavuttaa henkinen aikuisuus. Evoluution voimien on tehtävä työnsä. Ihmisen on muunnettava ja lunastettava oma luontonsa. Vasta hengen tulen uudistama ja herkistämä elimistö voi tuntea korkeammat tasot ja maailmat ja elää niissä.

Mieli

Ihmiskunnan enemmistöllä mieli on kovin kehittymätön ja sen ajattelu on vielä heikkoa ja alkeellista. Sen on herätettävä mieli uinuvasta tilastaan ja paljastettava sen kyvyt ja voimat samalla tavalla kuin sielu ja henki paljastetaan myöhemmin.

Ihmiskunnat suuret joukot eivät ole vielä tulleet ajattelijoiksi, kehittäneet mielensä kykyjä ja voimia. Se on heidän seuraava kehitystehtävänsä.

Mielen kouluttaminen ja mielen oikea käyttö avaa energioille uusia kanavia ja siten mielen valtapiiri laajenee. Mieli on yhteydessä tahtoon. Ihmisen ei kuitenkaan pidä jäädä mielen ja älyn vangiksi. Hänen tulee muistaa, että mielen takana ovat sielun valtakunta ja hengen maailma.

Ihminen ei voi päästä kovin pitkälle henkisessä elämässä, ellei hän ensin kehitä mielensä voimia ja mahdollisuuksia. Mielen ja ajattelun kehittäminen avaavat ihmiselle tien sielun tietoisuuteen, jonka takana asuvat hengen valtakunnan uskomattomat mahdollisuudet.

Ajattelu ja oikea mielen käyttö avaavat tietä mieltä korkeammille tietoisuuden tasoille.

Oikea mielen käyttö on tie sielun energioiden kokemiseen ja vastaanottamiseen.

Lukeminen, kirjoittaminen ja ajattelu vaativat tahtoa ja ponnistelua ja ne ovat ihmiselle pääasiallinen ja, voisi sanoa, ainoa tie henkiseen kehitykseen, hänen energioidensa jalostamiseen ja hänen mielensä kehittämiseen ja sitä kautta myös hänen sielunsa ja henkensä löytämiseen. Muutakin tarvitaan, mutta oikea mielen käyttö on keskeistä.

Alempi ja korkeampi mieli

Mielellä on kaksi puolta, alempi mieli ja korkeampi mieli. Alempi mieli käsittelee aistien välittämää tietoa ja tunteiden ja pyyteiden välittämiä vaikutteita. Korkeampi, abstrakti mieli on metafyysisen ajattelun väline ja se vastaanottaa henkisiä vaikutteita. Yleensä ihminen kokee kuitenkin, että hänellä on kerralla vain yksi jakamaton mieli. Mielen kehitys on asteittaista ja se tapahtuu ihmisen tietoisuuden kehityksen ja avartumisen myötä. Alempi mieli muuttuu ja muuntuu asteittain korkeammaksi mieleksi, jos niin voidaan sanoa, samalla kun ihmisen tietoisuuden keskus nousee korkeammalle tasolle.

Korkeamman ja alemman mielen välinen suhde ja mielen luonteen salaisuus paljastuu monadisella tasolla sen jälkeen kun ihminen on rakentanut antahkaranan eli sillan alemman ja korkeamman mielen välille ja kolmen suuren aspektinsa (persoonallisuus, sielu ja henki) välille. Kun mieli ensin sielun energioiden ja sitten hengen tahdon voimasta puhdistuu, kirkastuu ja vapautuu tiheän aineen ja aivojen alaisuudesta, mieli paljastaa todellisen olemuksensa ja luonteensa. Alempi mieli ei ole ihmisen tietoisuuden varsinainen keskus eikä asumus, vaan ainoastaan hengen käyttöväline ja ilmaisuväline. Vapautumisen tilassa ajattelija säilyy ja myös ajattelun kyky. Monadisella tasolla mielen valtaa syvä rauha ja hiljaisuus. Tämä mielen puhdistuminen ja vapautuminen vastaa korkeammalla tasolla aikaisempaa pientä vihkimystä, missä tunnekeho tasapainottui ja lopulta katosi sielun energian vaikutuksesta.

Kun alempi mieli muuttuu korkeammaksi mieleksi tai sulautuu siihen, mielen valtaa täydellinen hiljaisuus. Ajatuksia ei enää juuri synny ilman ihmisen tietoista tahtoa ja määrättyä tarkoitusta. Ajatuskeho vapautuu alempien tiheiden ja karkeiden energioiden vallasta. Mieli kirkastuu, valaistuu ja puhdistuu hengen energian kautta. Sen jälkeen mieli on osa hengen varustusta ja se toimii hengen energian voimalla hengen ilmaisuvälineenä.

Alempi konkreettinen mieli (jonka toiminta pohjautuu aistihavaintoihin ja loogiseen päättelyyn) ei ole (todellisen) filosofian ja viisauden väline. Korkeampi mieli, valaistunut mieli, on viisauden väline, joka pukee sanoiksi (ja kenties filosofiaksi) sen, mitä henki näkee ja tietää, kokee ja on.

Hengen hieno värähtely ja energia eivät yleensä herätä vastavärähtelyä missään ihmisen olemuspuolissa mukaan luettuna mieli. Hengen energia tuo järkkymättömän rauhan ja mielen hiljaisuuden, sillä henki läpäisee aivot ja mielen ainoastaan kevyesti koskettaen niitä. Yleensä ainoastaan ihmisen tietoinen tahto saa hengen, mielen, mustin ja aivot synkronoitumaan.

Vapautunut ihminen huomaa, että alempi mieli on illuusio, että se ei ole ihmisen varsinainen ja pysyvä olemuspuoli. Alempi mieli on vain väliaikainen muodostuma, heijastuma korkeammasta mielestä. Myöskään tunnekeho ei ole ihmisen varsinainen ja pysyvä olemuspuoli. Ryhmätietoinen ihminen ei juuri koe itsekeskeisiä tunteita. Niiden tilalla on sielun ja myöhemmin hengen universaali tunneherkkyys ja tuntemiskyky. Neljännessä, ristiinnaulitsemisen vihkimyksessä myös sielulootus tuhoutuu ja sielu sulautuu monadiin. Myöskään sielu ei ole ihmisen pysyvä ja varsinainen prinsiippi. Ihminen on perimmäiseltä olemukseltaan korkeampi mieli ja henki. Mieli ja henki ovat yhä enemmän yhtä, ja ne ovat enemmän ja enemmän yhtä universaalin mielen ja universaalin hengen kanssa.

Integraatio henkeen

Valaistumisen tilassa vain ihmisen olennaiset ja olemukselliset prinsiipit säilyvät. Muut väliaikaiset muodostumat kuten tunnekeho, alempi mieli ja myös sielulootus (syykeho) häviävät. Ihmisestä säilyy vain ajattelija, mieli ja muisti, fyysinen keho ja aivot ja eteerinen keho universaalin hengen välineinä.

Ihmisen tietoisuuden kehittyessä aikaisempien kokemuksen tasojen ja tietoisuuden tilojen olemus ja ydin säilyvät. Hengen tasolla ihmisen tunnekyky, mieli, muisti, ajattelu ja sielun laadut sulavat osaksi uudenlaista henkistä tietoisuutta. Emotionaaliset reaktiot katoavat kokonaan, kuten esim. kyky tuntea aiheettomasti pelkoa tai ahdistusta.

Universaali mieli

On suuri mysteeri miten ja mistä erilaiset jaksoittaiset voimat ja energiat saavat alkunsa ja minkä käskyn ja ohjaavan älyn mukaan ne toimivat. Jumalallisten energioiden viisaus on sekä aineessa ja kaikkien elävien olentojen ja lajien kehojen tietoisuudessa että myös niiden ulkopuolella puhtaassa henkisessä avaruudessa.

On oikeastaan täysi mysteeri miten jokin tietty vaikute ja energia alkaa kuin tyhjästä toimia sisällämme ja myös ulkopuolellamme. Eri vaikutteiden ja energioiden alkulähteitä voidaan hahmottaa ja jäljittää esim. esoteerisen astrologian avulla. Mutta jonkin energiatyypin yhdistäminen johonkin fyysiseen planeettaan ei selitä asiaa lopullisesti. Planeetta tai tähdistö on vain jonkin tietyn energian välittäjä. Itse energian lähde ja sen toiminnan ajoitus on jossain määrin selittämätön. Ehkä sillä ei ole muuta selitystä kuin että se on logoksen tai Jumalan tahto ja suunnitelma, joita se toteuttaa avustajiensa, seitsemän suuren säteen ja niiden sivusäteiden ja niiden lisäksi henkisten olentojen hierarkian kautta.

On vaikeaa määritellä mistä sen hetken elämän eteenpäin ajava voima ja energia syntyvät. On sanottu, että kaikki kehitys tapahtuu sisältä ulospäin. Tietty henkinen vaikutus vain herää toimintaan. Jos se ei ole seurausta jostain muusta, sen täytyy olla itse syy, elämän tahtoa ja ”ajattelua”.

Se, joka ei ole johdettavissa jostain muusta, joka on itsessään syy, aloittaja, luoja, perimmäinen toimija ja äly, sitä voidaan kutsua universaaliksi mieleksi tai logoksen ajatteluksi. Myös ihmisessä ajatus on olemukseltaan vapaa ja aloittava tekijä.

Vihkimykset

Ihmisen ja ihmiskunnan vihkimykset ovat osa suuria planetaarisia ja kosmisia prosesseja. Ihmisen vihkimykset ovat viime kädessä seurausta logoksen vihkimyksistä, tahdosta ja toiminnasta. Ihmisen vihkimys perustuu viime kädessä planeettalogoksen elämään ja kehitykseen hänen kosmisella polullaan. Planeettalogoksen kehitys johtaa vihityn aina laajeneville valaistun tietoisuuden alueille.

Ei ole olemassa mitään sellaista kuin erillinen ihminen. Ihmisen tietoisuuden kehitys henkisellä polulla on erottamaton osa planeetan hengen evoluutiota ja planetaarista pyrkimystä synteesiin, ykseyteen ja yhä suurempaan vastaanottavuuteen solaarisille ja kosmisille energioille.

Ne, jotka ovat saavuttaneet maalin, hengen puhtaiden energioiden tason, voivat vakuuttaa, että vihkimysten polun kulkemisessa, sisäisessä elämässä, joogassa, jumaluudelle avautumisessa ja antautumisessa, sisäisissä alkemistisissa prosesseissa ja kätkettyjen tietoisuuden kerrosten paljastamisessa ei ole mitään pelättävää, mitään epänormaalia. Maailmankaikkeuden suuri äly ohjaa ja johtaa ihmisen tietoisuuden kehitystä ja kaikkia tarvittavia hävittämisen ja rakentamisen, lunastamisen ja avartumisen prosesseja.

Lunastuksen tiede

Ihmisen syntymä on laskeutumista pimeyteen ja aineen voimien alaisuuteen ja hänen kasvunsa on matkaa kohti lunastusta, pelastusta, vapautumista ja paluuta takaisin puhtauteen, vapauteen, valoon ja hengen rajattomuuteen.

Esoteria on lunastuksen tiedettä. Henkisellä tiellä ihminen vastaanottaa yhä korkeampaa energiaa ja muuttaa, jalostaa ja henkistää sitä kautta kaikki olemuspuolensa ja koko luontonsa. Tuloksena on ensin ihmisen integraatio sieluun, sitten henkeen ja sen jälkeen suureen planetaariseen ja solaariseen kokonaisuuteen.

Ennen suurta vapautumista ja nirvanan saavuttamista oppilaan on täytynyt käydä läpi pitkiä ja ajoittain vaikeita vaiheita, missä jumalallisen voiman jaksoittainen paine ylhäältä on aiheuttanut monia kriisejä ja persoonallisuudesta nousevia negatiivisia reaktioita ja vastavärähtelyjä kuten epäjärjestystä mielessä ja ärtymyksen ja turhautumisen tunnetta ja niiden seurauksena myös vaikeuksia ihmissuhteissa. Ajoittainen kitka ja ristiriita persoonallisuuden säteen, sielun säteen ja monadin säteen välillä ovat väistämättömiä siihen asti kunnes integraatio jumalalliseen kokonaisuuteen on saavutettu ja henki on muuntanut ja lunastanut kaikki alemmat olemuspuolet. Hengen voima tuo ihmiselle kestävän mielen rauhan.

Gnostisessa elämässä kitka ja ristiriita fyysisen kehon, persoonallisuuden, sielun ja hengen energioiden välillä vähenee ja katoaa lopulta lähes kokonaan.

Myös gnostisessa elämässä esiintyy ajoittain ja jaksottaisesti ihmisen aikaisempia tietoisuuden kehityksen vaiheita luonnehtiva ajoittainen ristiriita ja kitka tai paine uuden alas virtaavan tai voimaan astuvan energian tyypin ja ihmisen käyttövälineiden ja entisen tietoisuuden välillä, mutta lievänä, harmittomana ja lähes huomaamattomana.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 10

Teosofi 3 1993

Mikäli koettaisimme rajoitetun inhimillisen järjen ja tiedon avulla kulkea henkistä tietä olisimme totisesti hukassa. Sisäinen opas tuntee tien.

Jokaiselle joka lähtee henkiselle tielle puhtaasti persoonallisista ja itsekkäistä vaikuttimistaan käsin, se tulee lopulta tuottamaan auttamattoman pettymyksen. Henkinen elämä vaatii, että asenteemme ja ajattelutapamme on muututtava persoonallisesta persoonattomaksi. Vain tämä takaa että kykenemme horjumatta kulkemaan kieltäymysten kivikkoista tietä.

Emme kulje hengellistä tietä vain persoonallisuutemme kehityksen tai hyvinvoinnin takia, vaan ennen kaikkea saavuttaaksemme yhteyden sieluumme ja elääksemme sielun elämää. Edistyksen myötä persoonallisuuden arvo ja tärkeys vähenevät ja ne korvautuvat sielun elämällä ja arvoilla. Persoonallisuus niin sanoaksemme sulaa ja tulee osaksi sielua.

Edetessämme polulla sanalla itsekieltäymys ei ole enää merkitystä. Kaikesta turhasta luopuminen merkitsee vain kokonaisvaltaisempaa elämän myöntämistä, saapumista laajempaan ja rikkaampaan olemassaoloon.

Olemme tottuneet siihen, että meillä on persoonallinen asenne joka asiaan. Hengen elämässä sen korvaa yhä enemmän pyyteetön ja puolueeton hiljaisuus.

Kun näennäisen itseriittoinen persoonallisuutemme murskataan sisältä päin jumalallisella tulella, tie on auki yhä syvenevälle mystiselle elämälle, missä meidät valtaa yhä enemmän yhden ja kaikkialla läsnä olevan elämän tunne.

Viisauden rakkaus on halua olla olennaisessa ja merkityksellisessä suhteessa elämään.

Käytännöllinen elämä paljastaa vähitellen henkiset voimavaramme. Sisällemme jää kuitenkin ylijäämää, toteutumattomia mahdollisuuksia ja piilevää energiaa. Kätketty sisäinen potentiaali voidaan vapauttaa lähestymällä suoraan sisäistä energialähdettämme meditaation kautta. Koskeminen tähän piilevään evolutiiviseen energiaan edellyttää kuitenkin ankaraa moraalista valmentautumista.

Istuen, mitään tekemättä, säästämme ja jalostamme energiaa.

Meditaatio on taito, joka tekee meistä sisäisten energioidemme koulutettuja käsittelijöitä.

Alkuperäisellä mielellämme ei ole asuinsijaa. Se ei ole kiinnittynyt ulkonaisiin tai sisäisiin kohteisiin eikä jakanut itseään asioiden moninaisuuteen.

Syvässä meditaatiossa olemme kärsimyksen yläpuolella, koska emme ole suhteessa muuhun kuin Jumalaan.

Edistyksen myötä jokaisesta oman rauhan hetkestä voi tulla meditaatiota ja jokaisesta toiminnan hetkestä inspiraatiota.

Meditaation kautta laajennamme ja kirkastamme auraamme ja syvennämme sen energioiden, värähtelyjen ja värien kirjoa, jotta se voisi välittää mitä tahansa tietoa tai voimia, joita sisäinen jumaluutemme haluaa lähettää kauttamme maailmaan.

Vetäytymällä hiljaisuuteen meidän on mahdollista varata itseemme energiaa, jota voimme käyttää esim. maailman parantamisessa tai luovassa työssä.

Etsiessämme jatkuvasti tyydytystä uusille esiin nouseville pyyteillemme kadotamme sen energian, joka voisi tehdä meistä jalompia ja parempia ihmisiä.

Henkinen pyrkimys on sellaisen jatkuvan vireystilan ylläpitämistä itsessämme, joka vie meitä kohti olemassaolomme salaperäistä ydintä.

Voimme valloittaa Jumalan valtakunnan vain kun henkinen kaipuumme on riittävän syvä, puhdas ja alkuperäinen ja kun henkinen pyrkimyksemme on aina etusijalla ja kaikki maallinen on sen rinnalla toissijaista.

Eläessämme vain hengen korkeampia huippuja varten ja torjuessamme kaikki alemmat mielen ja tietoisuuden liikkeet kehittyvät korkeammat käyttövälineemme, jotka nostavat meidät kosmisen ilon ja inspiraation lähteille, Jumalan tuntemiseen.

Onni asuu itsessämme, ei ulkopuolellamme. Etsijä tietää, että syvimmän ykseyden ja harmonian hän voi saavuttaa omassa sisäisyydessään, hänen yksilöllisen olemuksensa suhteessa universaaliin henkeen. Tämän perustavan suhteen rinnalla kaikki ulkonaiset tyydytyksen lähteet jäävät toissijaisiksi.

Tiedämme, että toista ihmistä emme voi lähestyä määrättyä rajaa pidemmälle. Suhteemme Jumalaan taas on äärimmäisen intiimi, se voi syventyä ja kehittyä loputtomasti.

Unohda maailma ja sen ongelmat, omat ongelmasi, keskity vain hengellisen tietoisuuden saavuttamiseen. Et milloinkaan voi saavuttaa rauhaa ratkaisemalla yksi toisensa jälkeen ongelmiasi tai maailman ongelmia. Luota siihen, että henkinen kasvu tekee sinut kykenevämmäksi näkemään ongelmat oikeassa valossa ja että ajan kanssa löydät ratkaisun, joka voi olla enemmän näkemyksen tai perspektiivin muuttumisessa kuin asioiden voimallisessa tai väkivaltaisessa muuttamisessa.

Mieli ei voi tuntea mitä asiat itsessään ovat. Se tuntee vain käsitteensä ja mielikuvansa niistä. Asiat sinänsä voidaan tuntea vain rakkauden välityksellä.

Meidän on tiedostettava elämän ja kehityksen tarkoitus ja opittava työskentelemään sen puolesta.

Saavuttaessamme tietoisuuden sielusta, tämä nostaa kanssakäymisemme tasolle, joka on tosi ja olennainen.

Älä pelkää kuolemaa äläkä muutosta. Tule siksi mitä olet syntymän ja kuoleman tuolla puolen!

Joka paljon omistaa, pelkää myös paljon menettävänsä. Köyhyyden ja omistamattomuuden asenne on välttämätön henkisessä elämässä. Sen tulisi yhtä hyvin ulottua niin henkisiin kuin aineellisiinkin asioihin.

Ei omistaminen, vaan luopumus, ei halu, vaan tyytyväisyys on kestävän onnellisuuden lähde.

Elämän laadullinen kohoaminen ei koskaan tapahdu pelkästään aistikokemusten kautta. Se tapahtuu aistien hillitsemisellä ja suuntautumalla kohti sisäisiä henkisiä lähteitämme.

Käännä kaikki pyyteesi ja kaipuusi kohti Jumalaa. Uhraa aineelliset ja aistilliset halusi ja anna niiden palaa hänen muuntavassa ja puhdistavassa tulessaan. Kaikki kaipuut voivat saada täyttymyksensä elämän alkulähteellä.

Meidän on siirryttävä tietoisuuden reunoilta sen keskustaan. Sisäisen ihmisen on tultava etualalle ja sen on sulatettava itseensä ulkoinen persoonallisuutemme.

Mikäli emme tunne itseämme onnelliseksi, tämä johtuu siitä, että emme ole kaivautuneet riittävän syvälle itsemme. Tietoisuutemme ei vielä ole riittävän kirkas ja läpikuultava heijastaakseen aina läsnä olevaa kosmista iloa.

Kaikkiin pulmiin, koettelemuksiin ja vaikeuksiin, joita astuminen henkiselle tielle on sinulle tuonut, sopii lääkkeeksi vain eteenpäin kulkeminen. Polulta et voi kääntyä takaisin!

Mielen tylsyys ja tunteiden kato, hengen kuivat erämaat ja kuoleman laaksot, joissa autius ja tyhjyys asuvat, näiden pimeiden ja ilottomien alueiden kohtaaminen on lähes väistämätöntä mystisellä polulla. Vaihtelu täyteyden ja tyhjyyden kausien välillä on aivan luonnollista. Kyse ei usein niinkään ole persoonallista mielentiloista vaan syvemmästä tahdosta riippumattomasta sielunelämästämme.

Henkisellä tiellä vapaudumme vähitellen sidonnaisuudestamme fyysisen käyttövälineeseen. Havaitsemme olevamme kuolematon henki, joka esiintyy fyysisessä verhossa. Tietoisuuden keskus ei enää silloin sijaitse aivoissa, vaan niissä riippumattomassa vapaassa henkisessä olemuksessamme.

Valaistumisessa tulemme siksi mitä olemme olleet ajasta aikaan kaikkien maallisten jälleensyntymiemme tuolla puolen.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 5

Teosofi 1 1992

Pyyteetön ja puolueeton mieli itseämme kohtaan syntyy tiedosta, että emme ole ajatukset, tunteet, ruumis tai minuus, vaan jotain niitä korkeampaa.

Todellinen olemuksemme ei ole ajatus, sillä on olemassa jokin, joka käyttää ajatusta.

Useat inhimilliset ongelmat aiheutuvat siitä, että olemme samastuneet joihinkin olemuksemme osiin siinä määrin, että olemme kadottaneet luovan vapautemme. Henkinen elämä on sen uudelleen löytämistä, palaamista takaisin mielemme alkuperäiseen puhtauteen ja samastumattomuuteen.

Henkisen itsen unohtaminen ja samastuminen ruumiiseen ovat välttämätön vaihe evoluutioprosessissa. Sitä seuraa käänteinen itsensä muistaminen ja itsen toteutuneisuus henkisessä tietoisuudessa.

Ykseys on tila, jossa on vain nykyisyys, missä ei ole tilaa egolle eikä erillisyydelle ja jossa mielenliikkeet ovat hiljenneet.

Antaumus on ei-kaksinaisuuden tila, jossa ei ole pelkoa eikä toiveita, jossa on määräaikaisesti luovuttu omasta erillisestä tahdostamme ja vapaudestamme.

Seksuaalinen halu ja rakkaus ovat johdannaisia niitä syvemmästä energiasta, jota voitaisiin kutsua vetovoimaksi. Ilmetessään alimman ihmisruumiin keskuksen tai chakran kautta tuo voima ilmenee haluna, tunneruumiin kautta ikävöintinä ja sydänkeskuksen kautta rakkautena. Joogan avulla seksuaalinen halu pyritään muuntamaan sielulliseksi rakkaudeksi.

Pyyde erottaa, rakkaus yhdistää.

Rakkaus voi ilmentyä vain äärimmäisessä tasa-arvoisuuden tilassa, jossa ei jaeta asioita miellyttävään ja epämiellyttävään, hyödylliseen ja vahingolliseen, rumaan ja kauniiseen.

Taistelu ja ristiriidat sisältävät mahdollisuuden sekä kehitykseen että taantumukseen. Itsessään ne ovat kaikelle kehitykselle välttämättömiä. Sota merkitsee aina vanhan muodon hajoamista ja uuden asteittaista ilmenemistä. Tuhoisa ja kivulias sisäinen prosessi on usein välttämätön uuden olemisen ja tietoisuuden muodon vakiintumiselle.

Kuolema ja tuhoutuminen ovat jatkuvia elämän prosesseja.

Edettäessä kohti tietoisuutemme ydintä, on mahdollista löytää se alkuperäinen ja muuttumaton substanssi, joka on ”oleva itsessään”. Sen valossa huomaamme, että kaikki muu omassa olemuksessa, ruumis, tunteet ja mielteet ovat kokoonpannut osasista ja että ne ovat katoavia ja muutoksen alaisia. Syntymättömän ja häviämättömän tuntee siitä, että se on äärimmäisen puhdas, jakamaton, ei-kaksi ja se tukee kaikkea muuta olevaa.

Mikäli olisi olemassa vain aika eikä ajattomuutta, ei voisi olla mitään toivoa täydellisestymisestä. Kehitys olisi vain loputonta kehää. Ikuisuudesta käsin kehityksen päämäärä tulee kuitenkin läsnä olevaksi jo nyt, vieläpä ajallisuuden ja keskeneräisyyden piirissä.

Ellemme sisimmässämme olisi lunastettuja jo nyt, emme sitä tulevaisuudessakaan voisi olla.

Hetkessä ja sen elävässä läsnäolossa ikuisuus puhkaisee ajan liikkeen. Intuitiomme tavoittaa ikuisuuden samalla kun toimintamme tapahtuu ajassa.

Ihmisen ainoa vapautuminen voi tapahtua vain ajattomuuden elävästä läsnäolosta käsin.

Taivas ja helvetti ovat enemmän tietoisuuden tiloja kuin paikkoja.

Elämässä emme voi välttää kärsimystä emmekä taata itsellemme pysyvää onnen tilaa, (ollessamme vielä suhteellisen kehittymättömiä ja epätäydellisiä ihmisolentoja). Rauha ja ilo voidaan kuitenkin löytää pyyteettömästä ja puolueettomasta hengen asenteesta. Pyyteetön mieli on silta, jonka avulla ylitämme kärsimyksen kuilut ja joka estää meitä vaipumasta epätoivoon kadotettuamme onnen, jonka kerran jo luulimme omistavamme.

Nautinto ja kärsimys ovat vain elämän ohimeneviä kokemuksia, siksi kumpaankaan niistä ei pidä jäädä kiinni. Tyyneyden sen, sen kerran saavutettuamme, voimme taas pitää ikuisesti. Tyyneyden harjoittaminen voi lisäksi viedä meidät kohti yhä syveneviä mielen iloja. Ihminen, joka on riittävästi nähnyt ja kokenut, ei voi päätyä muuhun kuin tyyneyden omaksumiseen syvimmäksi elämänasenteekseen.

Äärimmäisessä hiljaisuudessa vastaanotamme itsellemme elementtejä korkeammasta tietoisuudesta. Tämä voi tapahtua kun mielen, energiakehon ja ruumiin tavanomaiset toiminnot ovat hiljentyneet ja koko olemus on ikäänkuin odottavassa tilassa.

Meidän tulisi olla tyhjät itsestämme, jotta voisimme tulla jumalallisen voiman täyttämäksi. Meidän tulisi tehdä itsestämme tyhjä säiliö ja puhdistaa se, jotta jumaluus voisi laskea siihen viininsä ja nektarinsa. Epäpuhdas astia ei voi vastaanottaa jumalallista viiniä sitä pilaamatta.

Hiljennyttäessä koemme ensin rentoutumista ja vapautumista ulkoisen elämän paineesta, tämän jälkeen onnea, sitten tarkkaavuutta; sitten emme mitään, kunnes olemme niin tyhjät itsestämme, että voimme tulla täytetyiksi ylhäältä. Tämä on luonnollinen prosessi.

Luonto ei salli tyhjää tilaa kuin hetkittäisesti. Siksi luopuessamme jostain vähempiarvoisesta, voimme olla varmat, että vastaavasti saamme takaisin jotain korkeampaa.

Todellinen uhri on aina sisäinen uhri, alemman energian uhraamista korkeammalle, alemman itsen uhraaminen korkeammalle itselle.

Universumi on koneisto, joka noudattaa rautaisia ja järkkymättömiä lakeja. Se on kuitenkin koneisto, jolla on sielu ja sydän.

Edes kaikkein täydellisin hiljaisuus ei ole olemukseltaan staattista. Kun omat vähäisemmät mielen- ja elämänliikkeemme lakkaavat, avaudumme laajemmalle kosmiselle elämälle. Sen koskettaessa meitä tunnemme olevamme vain osanen sen aluetta ja toimintakenttää.

Luova elämä on toiminnan ja toimimattomuuden yhdistelmä. Alituinen toiminta ei jätä sijaa hiljaisuudelle emmekä silloin voi koskaan olla vapaat itsestämme. Toimimattomuudessa taas minä vetäytyy syrjään antaen itseään korkeamman viisauden työskennellä. Vaikka emme itse tee mitään, koko olemuksemme tulee valaistuksi henkisellä tiedolla. Kun sitten palaamme toimintaan, on se puoliksi itsen ja puoliksi ei-itsen, jonkin sitä korkeamman tekemää. Voimme silloin sanoa: ”en minä, vaan Jumala minussa”.

Taitava toiminta syntyy toimimattomuudesta kuten tarkoituksenmukaisin liike liikkumattomuudesta ja syvällisin merkitys hiljaisuudesta.

Voimankäyttö on heikkouden merkki. Jumala ei käytä voimaa, mutta silti hän tekee kaiken.

Mysteerien mysteeri on tämä ihmisruumista asuttava jokin, tämä tietoinen elävä tuli, jolle fyysinen muoto on valin väline.

Meditaatio on jatkuva mielenasenne, jossa pyrimme vaalimaan yhteyttä syvempään itseemme. Kaikki toiminta tulisi kummuta henkisestä tietoisuudestamme, ei koskaan alemmista mielen ja tietoisuuden liikkeistä.

Henkiseen päämäärään pyrittäessä meidän olisi opittava taloudellisuuteen energian käytössämme.

Omaksumalla jalompia tottumuksia voimme vähitellen oppia kanavoimaan voimamme uudella, luovemmalla ja rakentavammalla tavalla.

Kaiken turhan toiminnan jättäminen merkitsee edistymistä silloin kun samalla olemme vastaanottavaisia sisäisen itsemme valolle. Pelkkä passiivisuus ei sitä ole, ellei meillä samalla ole yhteyttä sisäiseen sieluumme.

Ihmissielu kehittyy sekä aistimaailman kokemuksista että äärettömästä hengestä virtaavista voimista.

Henkisellä tiellä tulemme tietoisiksi uusista, puhtaammista ja valaisevimmista energioista. Opimme vähitellen elämään itse valon keskuksesta käsin ja muovaamaan koko olemuksemme valaisevan sisäisen kuvan kaltaiseksi. On suuri asia saavuttaa yhteys sisäiseen itseensä, mutta toinen vähintään yhtä vaativa tehtävä on tuoda sisäisesti koettu henkinen valo koko alempaan olemukseemme ja persoonallisuuteemme. Tietyssä kehitysvaiheessa sisäinen tietoisuutemme saattaa olla kohotettu hyvinkin korkealle persoonallisuuden pitäessä edelleen kiinni rajoituksistaan. Tietoisuuden kehityksessä ei tämän vuoksi pidä laiminlyödä samanaikaista persoonallisuuden kehittämistä. Jumaluudenkin on ilmaistava itsensä ihmispersoonien kautta. Persoonallisuuden on täydellistyttävä, jotta henkinen itse saavutettaisiin. Henkinen itse on löydettävä, jotta persoonallisuus täydellistyisi.

Henkinen transformaatio merkitsee alemman energian jalostumista ja muuntumista korkeammaksi. Samalla käyttövälineemme hienostuvat ja ne tulevat vastaanottavaisiksi korkeammille hengen voimille. Keho tulee terveeksi, puhtaaksi ja kauniiksi, elämänvoima pyyteettömäksi, mieli valaisevaksi, sydän rakastavaksi.

Ihminen on kosmisen energian suuri muuntaja ja dynamo. Elämme kaikki saman Logoksen alaisuudessa, jonka energia virtaa tasaisesti kaikkialle. Itsestämme ja kehityksestämme vain riippuu siltä vastaanottamamme energian laatu ja määrä. Elämäntaitoa on se miten käytämme osaksemme tulleen energian jaloimman mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Meidän tulisi muuntaa vastaanottamamme energia, olipa se minkälaatuista hyvänsä, tahdoksi, viisaudeksi ja rakkaudeksi. Evoluution myötä tulemme tietoisiksi aina korkeammista ja korkeammista energioista. Ihmiskehityksen huipulla sekä vastaanottamamme että toiminnassa luovuttamamme energia on laadullisesti korkeampaa.

Henkisessä elämässä toteutuu vuorotellen liike sisäänpäin, jossa työskentelyn pääasiallinen kohde olemme me itse, sekä liike ulospäin, toiminta ja vaikuttaminen maailmassa.

Ilman sisäistä, jalostavaa ja itsekriittistä pyrkimystä toiminta maailmassa on tehotonta ja pinnallista.

Paha ja epätäydellinen voidaan voittaa ainoastaan hyvää ja täydellistä luomalla.

Äärimmäinen välinpitämättömyys samalla kun tekee parhaansa on jo lähellä valaistumista. Siihen sisältyy tieto, että vasta Jumala tekee kaiken täydelliseksi ja saattaa teot lopulliseen päätökseensä sovittaen niihin niille kuuluvat seuraukset.

Joogan harjoittamisen myötä lakkaamme olemasta luonnon orjia. Vähitellen saavutamme herruuden kaikilla olemassaolomme tasoilla ja oman luontomme ylitse. Tie vapauteen löydetään oppiessamme muuntamaan kaiken ei-henkisen energian henkiseksi energiaksi ja voimaksi.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 8

Teosofi 1 1993

Fyysisen, näkyvän ruumiin rinnalla asuu näkymätön, hieno, ylifyysinen ruumis. Tämä hieno olemus on todellinen meditoiva olemuksemme, joka on osa universaalia maailman-sielua.

Syvällä meditaatiolla ei ole paljoakaan tekemistä persoonallisuutemme kanssa. Siinä salainen hieno olemuksemme kommunikoi kaikkiallisen elämän ja tietoisuuden kanssa.

Kun ulkoinen olemuksemme vaikenee aloittaa sisäinen olemuksemme salaisen elämänsä jossa se avautuu kohti korkeuksia.

Meditaation eräänä tehtävänä on luoda sisällemme tyhjä tila, joka magneetin tavoin vetää puoleensa henkisiä voimia.

Irrottaessamme itsemme kaikesta, joka sitoo meidät mentaaliseen, vitaaliseen ja fyysiseen tasoon, olemuksessamme alkaa vaikuttaa luonnollinen vetovoima ylöspäin kohti henkeä ja Jumalaa.

Sisäinen elämä voi kasvaa onnen ja tyydytyksen lähteeksi kun olemme noudattaneet Valoa tielle kirjan kehotusta ”tapa kunnianhimo”. Se saa silloin sille kuuluvan itsetarkoituksellisen aseman, joka sillä kukoistaakseen tulisi olla.

Meditaatiossa tietoisuuden keskipiste siirtyy egon ja persoonallisuuden alueelta kohti universaalia ja egotonta tietoisuutta.

Inhimillinen mieli on rajallinen eikä se kykene käsittämään henkistä ja metafyysistä todellisuutta. Henkisillä alueilla vain välitön ja suora kokemus on pätevä tiedon lähde.

Usko on syvempi voima kuin tahto. Tahto koskee sitä, mikä on välitöntä ja käytännöllistä. Usko taas yhdistää meidät transkendenssiin, perimmäisten ideaalien ja totuuksien maailmaan.

Kiintymättömyyden tulisi olla kokonaisvaltainen elämänasenne, hengen perustavin suunta ja motiivi, ei vain jotain, jonka avulla pakenemme elämän epämiellyttäviä puolia. Kiintymättömyyttä tulisi ylläpitää kaikissa sisäisissä tiloissa ja ulkonaisissa olosuhteissa.

Älyllinen, eettinen ja esteettinen kasvatus herättävät tietoisuutemme keskeiset voimat. Ne eivät kuitenkaan kykene kokonaan henkistämään ihmistä, vaan hän jää puolittain henkiseksi ja puolittain epähenkiseksi olennoksi. Vasta meditatiivinen itsekasvatus voi paljastaa henkisen ja jumalallisen luontomme kokonaisuudessaan ja nostaa pintaan kaikki uinuvat voimamme.

Elää omaa elämäänsä ja kulkea omaa tietään, matkimatta ja jäljittelemättä ketään, vain tämä voi olla sisäisen luontomme paljastumista.

Löydettyämme oman tiemme elämän ulkonaisilla tapahtumilla ei ole meille sen enempää suotuisaa kuin epäsuotuisaakaan vaikutusta.

Meditaatio ei ole jotain, jota harjoitamme saavuttaaksemme tietyn kehitysvaiheen ja jättääksemme sen sitten. Tämä ajatus on harhaanjohtava. Se on luonnollinen osa henkistä elämää sen kaikilla asteilla.

Vakava henkinen etsijä pitää mielensä aina jännitettynä kohti korkeinta.

Oikeata polkua kykenee kulkemaan vain se, joka on tullut henkisesti aikuiseksi ja joka kykenee seisomaan omilla jaloillaan ja ratkaisemaan omat ongelmansa. Ne, jotka ovat vielä henkisesti lapsia, jotka eivät ole vielä tavoittaneet omaa sisäistä viisauden lähdettään, ovat auttamattomasti riippuvaisia ulkonaisesta tiedosta ja siten hyvin helposti sokeiden ja manipuloivien henkisten opettajien hämättävissä ja petettävissä.

Henkisellä polulla ei ole äärirajaa tai päätepistettä. Se avaa loputtoman kehityksen perspektiivin. Ei ole olemassa rajoja energian muuntumiselle, käyttövälineidemme hienostumiselle tai mielemme avautumiselle kohti kirkkauksia.

Vapaus asuu persoonattomassa elämänasenteessa, joka katselee kaikkia asioita puolueettomasti, sielun alkuperäisen vapauden ja itseriittoisuuden tunnossa.

Sitä mukaa kun aito sielullinen olemus saa meissä vallan, lämpö, rakkaus ja sympatia heräävät meissä yhä helpommin monenlaisissa elämän tilanteissa ja kohtaamisissa.

Luopuessamme itsekeskeisistä pyyteistämme lahjoittaa universaali sielu meille rikkautensa. Persoonallisuus ei kuitenkaan saa niitä omistukseensa, jotta se itsekkäällä tavalla niistä nauttisi, vaan sielu ikäänkuin sulattaa persoonallisuuden itseensä. Tässä salaisessa alkemiassa pyyteiden tuli jalostuu lempeydeksi ja rakkaudeksi, jonka läpäisee Kristus-tietoisuuden kirkkaus.

Kun persoonallisuuden itsekäs omistamisenhalu katoaa, ilon lähteinä eivät silloin toimi niinkään aineelliset asiat ja aistikokemus, vaan kaikki ilo kumpuaa sielun itseriittoisesta elämästä.

Kuolemattomuus ei merkitse persoonallisen elämämme jatkuvuutta, vaan se on kohoamista persoonallisuuden käsitteen yläpuolelle ajatuksissa ja elämässä.

Kuolemattomuus voidaan saavuttaa vain siinä määrin kun luovumme persoonallisuuden elämästä, lakkaamme samastumasta siihen ja osallistumme universaalin elämän sykliseen ilmentymiseen.

Meditaatio on olennaisesti luopumista, luopumista aineellisesta ja tunnetusta ja etenemistä kohti tuntematonta ja henkistä todellisuutta.

Onni, joka perustuu suhteeseen johonkin ulkonaiseen asiaan, ei ole kestävää vaan katoavaista. Siinä määrin kuin suuresti kärsimme tai iloitsemme jostain ulkonaisesta asiasta, emme ole vielä oppineet nojautumaan sisäisiin lähteisiimme ja saavuttamaan jumalallista tyyneyttä.

Tyhjyys, johon välillä saavumme, johtuu siitä, että sisimmässämme olemme tehneet tilaa hengen korkeammille ilmennyksille, joita meidän on vielä hetken aikaa odotettava.

Turvaa sisäiseen, älä ulkoiseen opettajaan.

Ilman kieltäymyksiä tai kärsimyksiä ei liene milloinkaan saavutettu mitään suurta, tai edes keskinkertaista.

Hiljaisuuden ja vaitiolon merkitys on siinä, että sillä tavoin puhdistamme mentaalista olemustamme ja vapaudumme siitä pyydeluonnosta, joka liittyy mentaaliseen substanssiin. Hiljaisuuden ja harkitun vähäpuheisuuden kautta voimme rakentaa korkeampaa intuitiivista mieltämme.