Avainsana-arkisto: chakrat

Chakrat

Ihmisen tietoisuuden evoluutio ja henkistyminen ja psykologinen kehitys on tiiviisti sidottu ja yhteydessä chakrojen kehitykseen ja avautumiseen.

Jokainen kohta ihmisen energiakehossa, eetterikehossa, missä kehon voimat ja substanssin energiat ja mielen, sielun ja hengen energiat kohtaavat, luovat eräänlaisen pyörteen, energiakeskuksen, joita idän filosofiassa ja opetuksessa kutsutaan chakroiksi. Chakrat ovat eräänlaisia portteja, solmukohtia, missä sielun (hengen) ja aineen ja sen substanssin vastapoolien lukemattomat asteet kohtaavat, ja missä energiaa vastaanotetaan, muunnetaan ja jaetaan (sekä ihmisen omaan elimistöön, että jossain määrin myös ulospäin ympäristöön).

Hengen energian energioiden virtaaminen ylhäältä ja substanssin tietoisuuden virta alhaalta ja ihmisen mielen luoma tietoisuuden säie, luovat solmukohdat eräänlaisen lootuksen, missä on monia terälehtiä, energiapyörteitä. Päässä on tällainen suuri lootus ja kehittyneessä ihmisessä se on kaikkein tärkein ja suurin chakra

Chakra tarkoittaa pyörää ja erityisesti pään sisällä ja ympärillä voi todella kokea ja nähdä sisäisellä silmällä pyörivän pyörän.

Chakrojen sanotaan olevan yhteydessä määrättyihin rauhasiin ja niiden toimintaan ihmisen fyysisessä kehossa, esim. pään keskus on yhteydessä käpyrauhaseen.

Juurichakra ja tuhatlehtinen lootus ovat henkisen ihmisen tärkeimmät keskukset, chakrat, ja ne toimivat keskinäisessä yhteydessä ja vuorovaikutuksessa. Tuhatterälehtisen lootuksen ja juurichakran välinen magneettinen vuorovaikutus tuo aineen energiat ja hengen energiat yhteen. Tuhatterälehtinen lootus edustaa henkeä, sen on positiivinen napa, juurichakra edustaa luonnon äiti voimia, substanssia ja ainetta ja se on negatiivinen napa. Kuitenkin molemmissa tapahtuu tietoisuuden ja energian vapautumista eikä viime kädessä voi tehdä olennaista eroa hengen ja substanssin energioiden välille. Koko ihminen ja kaikki chakrat ovat negatiivisia ja vastaanottavia suhteessa makrokosmokseen.

Tuhatterälehtinen lootus ihmisen pään sisällä ja ympärillä voidaan hahmottaa pyöräksi, joka vastaanottaa energiaa ylhäältä kosmoksesta ja joka vapauttaa energiaa kyseisestä keskuksesta pään alueella ja myös juurichakrasta. Chakran pyörivä liike seurausta ikuisesta liikkeestä ja värähtelystä, joka on elämä itse ja se saa aikaan energioiden vapautumisen ja muuntumisen ja tietoisuuden jatkuvan kehityksen.

Toisin kuin muiden chakrojen, tuhatlehtisen lootuksen terälehtien sanotaan olevan alaspäin kääntyneet, ja se toimii energian jakajana Maan asukkaille. Tämä lootus, joka muodostuu hyvin hienoista energioista, on jatkuvasti muuttuva, avautuva ja kehittyvä. Lootus on kuvallinen symboli ja sen tuhat terälehteä viittaavat niihin moniin erilaisiin energioihin, jotka valaistunut ihminen tuntee ja kokee.

Selkärangan tyven keskukseen, juurichakraan, selvästi sisältyy eräs suurimmista mysteereistä. Sieltä vapautuu katkeamattomasti uusia hienoja energioita.

Otsan kohdalla ja myös keskellä päälakea on toisinaan jännitepiste, missä eri suunnista tulevat energiat yhdistyvät ja mistä ne edelleen leviävät ja säteilevät eri suuntiin. Itämaisen terminologian mukaan ne ovat ajna keskus, otsachakra, sekä sahasrara, tuhat terälehtinen lootus.

Se, mitkä chakrat ovat aktiivisia, ja se, miten ja minkälaiset energiat ihmisen energiakehossa virtaavat, riippuvat siitä, mihin hän kohdistaa huomionsa ja mitä hän tekee. Tietysti myös yksilön yleinen asema evoluution polulla määrää mitkä keskukset ovat tärkeimmässä asemassa. Ihmisen elämänmuoto ja elämäntapa ratkaisevat sen miten hänen chakransa toimivat ja missä on hänen tietoisuutensa keskus. Ajattelevan, vastuuntuntoisen ja rakastavan ihmisen chakrat toimivat eri tavalla kuin ajattelemattoman, vastuuttoman ja itsekkään ihmisen chakrat. Vihkimyksen polulla tärkein chakra on pään keskus, tuhat terälehtinen lootus. Sinne virtaa puhtaan elämän energia sekä henkisen tahdon energia, joka kanavoituu edelleen mieleen. Ihminen soveltaa tätä energiaa myös otsakeskuksen kautta.

Voidaan panna merkille, että eri chakrat ovat aktiivisia eri aikoina. Usein pään keskus, tuhatlehtinen lootus, on pääasiallisesti aktiivinen, ja korkeuksista laskeutuvat energiavirrat eivät juuri laskeudu tätä keskusta alemmaksi. Pään keskus vapauttaa silloin elämän energioita. Toisinaan juurichakran voidaan havaita selkeästi olevan toiminnassa ja sieltä voidaan tuntea energioiden nousevan aaltoina ja usein myös kierteisinä virtoina ylöspäin. Juurichakran toiminnan ja energiat ihminen voi tiedostaa erityisesti rentoutuneessa tilassa. Kun hän keskittyy ja käyttää tahtoaan, pään keskus on aktiivinen kuten myös otsachakra tai mahdollisesti kurkkukeskus riippuen ihmisen psykologisen kehityksen asteesta.

Rakkauden energia ei ole keskittynyt vain sydänchakraan fyysisen sydämen alueella, vaan se toimii kaikkialla ihmisen energiakehossa. Erityisesti se toimii mielen kautta. Se toimii myös pään keskuksessa. Esoteerisessa opetuksessa jokaisella seitsemällä chakralla on vastineensa pään keskuksessa. Ihmisen kaikki energiat virtaavat ja keskittyvät sinne.

Ihmisen omat asenteet ja vuorovaikutus ympäristön ja ihmisten kanssa ja myös taide ja oma luova toiminta voivat herättää rakkauden laadun ja aktivoida sydänkeskuksen. Esim. jonakin hetkenä emme tunne juuri mitään ja sitten tunnemmekin lämpöä ja rakkautta. Samoin kun ihminen käyttää tahtoaan, pään keskus aktivoituu ja hän saa sitä kautta käyttöönsä lisää voimia.

Henkisen kehityksen myötä ihmisen korkeammat, pallean yläpuolella olevat chakrat alkavat yhä enemmän liikkua ja värähdellä. Vihkimysten vaikutuksesta energiat virtaavat hyvin vapaasti ja nopeasti hänen elimistössään ja energiakehossa. Hän on silloin vapaa muodon vankilasta ja hän voi toimia ja elää vapaasti henkisessä luonnossaan ja mielen tasolla.

Täysin aktivoituneesta chakrasta tulee pyörä, joka kääntyy itseensä. Se värähtelee ja pyörii hyvin moniulotteisella tavalla. Sen keskus on aina pisteessä, jonka kautta virtaa laskeutuva ja positiivien energia. Tuhat terälehtisen lootuksen kohdalla tämä on päälaella. Chakran tai lootuksen terälehdet muodostuvat nousevan ja laskeutuvan energian yhteentörmäyksestä. Se värähtelee hyvin monisyisellä tavalla eikä ihminen kykene tiedostamaan sitä kaikilta osin eikä hän välttämättä kykene visualisoimaan tai hahmottamaan sitä objektiiviseksi kuvaksi tai malliksi.

Yksityiskohtaiset kuvaukset chakroista, niiden terälehdet, rakenne ym. ovat osittain abstrakteja malleja ja kuvia. Ihmisen energiakehossa kaikki liikkuu ja muuttuu jatkuvasti, toisinaan esim. chakrojen rakenne voi paljastua selkeämmin.

Chakrat eivät ole todellisuudessa lainkaan sellaisia mitä itämaisissa ja esoteerisissa kirjoissa on kuvattu. Parhaat ja totuudenmukaisimmat kuvaukset esimerkiksi niiden väreistä ja terälehtien rakenteesta ja lukumäärästä ovat idealisoituja malleja. Näkymättömän energioiden maailman asiat ja muodostumat (kuten chakrat) ovat aina jollain tavalla pakenevia ja muuttuvia ja niitä voidaan jäsentää monella tavalla. Ymmärtämistä voi helpottaa, jos tiedostetaan, että tiettynä hetkenä vain osa chakrojen ns. terälehdistä on toiminnassa ja jonakin toisena hetkenä jotkut muut terälehdet. Siten tuhatlehtisessä lootuksessa voi todella olla tuhat terälehteä, mutta ne eivät ilmenny ja ole aktiivisia yhtä aikaa ajassa. Chakrat ja ihmisen henkiset prinsiipit ja olemuspuolet eivät ole kuin osittain ajassa ja tilassa.

Monissa itämaisissa kirjoissa chakrat on esitetty kuvattu olevan ikään kuin ihmisen kehon pinnalla, sen etupuolella. Tosiasiassa kaikki keskukset, solmukohdat, missä hengen ja aineen energiat kohtaavat ja ovat vuorovaikutuksessa, ovat suureksi osaksi ihmisen kehon sisällä. Pään keskus, tuhatterälehtinen lootus avautuu sisäänpäin ja alaspäin ja myös sivuille ja se ulottuu myös pään ulkopuolelle. Koska se on muodostunut suureksi osaksi henkisestä energiasta, se ei ole kuin osaksi tilassa, ja siksi sen muotoa ja rakennetta ei voi edes tarkasti kuvata. Otsakeskus, jossa on kaksi suurta terälehteä, ja sen sisällä monta pienempää, on selkeästi otsassa ja se suuntautuu eteenpäin. Toisinaan tällä kohdalla voi kokea olevan jotain otsan ulkopuolelle ulottuvaa energiaa, toisinaan otsassa ei voi tunnistaa mitään erityistä, mitään chakraa enempää kuin missään muuallakaan. Lähes kaikki muut chakrat ihmisessä ovat hänen kehonsa sisällä, eivät erityisesti sen etupuolella tai pinnalla.

Alice Bailey ja Djhwal Khul, joiden kirjoissa on hyvin paljon yksityiskohtaista ja uuttakin tietoa chakroista, kertovat myös, että mestarilla ei ole lainkaan chakroja ja että hänen jumalallinen luontonsa on kaikki. Tämä on jonkin verran ristiriitaista heidän muun opetuksensa kanssa, jonka mukaan suuret vihkimykset liittyvät erityisesti juurichakran ja pään keskuksen, tuhatterälehtisen lootuksen, avautumiseen ja keskinäiseen vuorovaikutukseen.

Kirjoitettu suunnilleen nykyiseen muotoonsa vuosina 2006-8.

Maaliskuu07

Chakrat

Maailmankaikkeudessa näyttäisi olevan suuri taipumus luoda pyörivää liikettä ja tuottaa pyöriviä piirejä. Tämän voi selvästi havaita esimerkiksi avautuneen tuhatlehtisen lootuksen kohdalla. Chakroja on nimitetty myös pyöriksi. Tämä lootus pyörii hyvin monisyisellä tavalla, jopa niin, että sisäisellä silmällä tämän chakran liikettä ja sen energian linjoja ei ehdi hahmottaa eikä visualisoida kuvaksi. Ylifyysisten tasojen liikkeet ja ilmiöt ovat usein juuri näin pakenevia. On kuitenkin selvästi havaittavissa, että suoraan päälaella chakran keskuksessa on sisäänkäynti, eräänlainen painauma, mistä keskeinen elämän energia monadista ja henkisestä auringosta virtaa ihmiseen. Energiat ylhäältä kohdistavat paineensa myös koko chakraan ja tämä virtaus saa myös sahashara chakran terälehdet kääntymään alaspäin tai pyörimään alaspäin eräältä puolelta.

Chakroilla on määrätyt kehityksen vaiheet. Eri chakrat ovat aktiivisesti toiminnassa ihmisen psykologisen kehityksen eri vaiheissa. Niiden liike on erilaista ja niiden terälehdet ovat eriasteisesti avautuneet riippuen ihmisen kehityksen tasosta. Vihkimysten kautta keskeisten chakrojen pyörimisen nopeus lisääntyy ja tämän liikkeen on sanottu muuttuvan neliulotteiseksi. Pituuden, leveyden ja korkeuden lisäksi näiden chakrojen terälehdet värähtelevät ja avautuvat myös sisäiseen ulottuvuuteen.

Sitä mukaa kun ihmisen tietoisuus avautuu ja kun ihminen tavoittaa entistä hienompia tasoja ja energioita, hän voi myös selkeämmin tiedostaa aurinkokunnassa vaikuttavia henkisiä lakeja ja lainalaisuuksia. Taipumus muodostaa pyöriviä piirejä on varmasti eräs tällainen. Silloin kun ihmisen tietoisuus on vielä aineen vankina ja muotojen maailmaan sidottu, hän ei voi tiedostaa korkeampien tasojen lakeja ja ilmiöitä.

Totuuden etsintä

Totuuden etsintä ja ajattoman viisauden opiskelu, sekä lukemisen että pohdiskelun muodossa, avaavat sisäisiä portteja, ne saavat aikaan ihmisen mielessä ja tietoisuudessa liikettä ja ne edistävät siten tietoisuuden evoluutiota. Aina kun ihminen esimerkiksi syvästi oppii ja oivaltaa jonkin uuden asian elämästä vaikka esoteerisen filosofian kautta, hänen tietoisuutensa avartuu ja hänen käsityksensä todellisuudesta syventyy. Vakava filosofia ja tieteellinen tutkimus saavat aikaan saman. Kaikki totuuden etsintä eri muodoissaan kuten tiede, filosofia ja ajaton viisaus johtavat kohti yhtä ja samaa totuutta ja perimmäistä todellisuutta. Lukemalla ja tutkimalla voi myös tylsistyttää mielensä ja hävittää kyvyn oivaltaa syvempiä totuuksia ja turruttaa tietoisuutensa. Raja on usein hienovarainen ja ero on usein ihmisen motiivissa. Ihmisen on aina niin helppoa pitäytyä jossain rajallisessa näkökulmassa tai tiedossa, jäykistyä ja kiteytyä mentaalisesti. Viisauden etsintä merkitsee oman tietoisuuden avartumisen ja henkisen kasvun myötä aina laajentuvaa horisonttia ja yhä korkeampaa ja synteettisempää totuuden ymmärtämistä. Viisauden polkuun sisältyy sekä tietoisuuden avartuminen että ymmärryksen syventyminen, ja siihen liittyy jatkuva opiskelu ja myös tiedon ja viisauden käytännöllinen soveltaminen.

Ajattelemalla, lukemalla ja pohtimalla erilaisia esoteeriseen viisauteen liittyviä asioita, kuten vaikka seitsemää sädettä, planeettalogosta tai auringon sydäntä ihminen voi lähestyä näitä realiteetteja ja synkronoida tietoisuutensa niiden kanssa jossain määrin ottaen huomioon jaksoittaisuuden luonnossa ja näkymättömissä maailmoissa.

Ajattelussa ihminen voi lähestyä objektiivista totuutta. Ns. hierarkkisen ajattelun voima perustuu sen syvyyteen, objektiivisuuteen ja muinaisen viisauden kestävään voimaan. Totuudessa ja viisaudessa on voimaa. Ihmisen syvällinen ajattelu voi vastata todellisuuden rakennetta

Esoteria, hengentiede

Oppilaan jokainen vihkimys ja kulkeminen tasolta toiselle tuovat hänet yhteyteen näillä tasoilla toimivien ja vaikuttavien älykkäiden henkisten energioiden ja entiteettien kanssa.

Esoteerikolle tietoisuus suhteessa itseensä, tietoisuus suhteessa näkymättömään on viisauden avain. Jopa ilmaus tietoisuus suhteessa näkymättömään on erheellinen, koska se sisältää kaksinaisuuden. Gnostinen tietoisuus ei sisällä mitään kaksinaisuutta. Se mitä tapahtuu hänen tietoisuudessaan, ilmentää ja edustaa aurinkokunnan lakeja ja energioita.

Esoteerikko ei voi täydellä varmuudella ratkaista kaikkia elämän arvoituksia eikä esimerkiksi aurinkoon kätkeytyviä salaisuuksia. Kaikki inhimillinen tieto on aina suhteellista ja kehittyvää. Henkisen ihmisen tieto ja ymmärrys riippuvat paljon hänen tietoisuuden kehityksen asteesta ja hänen ottamistaan vihkimyksistä. Omassa tietoisuudessaan hän kokee vaikutuksia ja seurauksia monien suurten elämien sekä auringon fyysisestä ja henkisestä toiminnasta ja vaikutuksesta. Ihminen voi tuntea täysin vain oman itsensä ja omat energiansa, jotka ovat samalla myös makrokosmoksen energioita. Kun hän on vihkimykset ottamalla kehittänyt oman tietoisuutensa täyteen kukoistukseen, hänellä on kokonaisvaltainen käsitys aurinkokunnassa vaikuttavista energioista sekä aurinkokunnassa vaikuttavista laeista ja lainalaisuuksista. Tämän jälkeen hän voi alkaa filosofoimaan vakavassa mielessä. x

Fyysisten aistiensa kautta ihminen ei voi tiedostaa yhtään mitään ylifyysisestä maailmasta. Hän voi varmasti havaita ainoastaan ylifyysisten energioiden ja voimien vaikutuksia ja seurauksia ihmiskunnassa ja luonnon ilmiöissä. Esimerkiksi kasvu ja kehitys ovat seurausta elämän voimien ja energioiden toiminnasta luonnon muodoissa; liike ja valo ovat seurauksia joistain niiden takana olevista ylifyysisistä tekijöistä. Maailman historian voidaan katsoa olevan ihmiskunnan vastausta ideoihin ja seitsemän säteen jaksoittaiseen toimintaan ja vaikutukseen. Kaikki tapahtumat ihmiskunnassa ovat ilmausta siinä vaikuttavista sisäisistä voimista ja energioista. Vain omassa itsessään, omassa tietoisuudessaan, aurassaan ja eetterikehossaan ihminen voi tuntea moninaiset ylifyysiset energiat ja elämän voimat. Useimmat niistä toimivat myös muissa elämänmuodoissa Maa planeetalla ja aurinkokunnassa. Vihkimysten kautta hän oppii tuntemaan planetaariset energiat ja aurinkokunnassa vaikuttavat energiat, jotka hän jakaa ne suurten planetaaristen ja solaaristen entiteettien kanssa.

Kun kaikki elämänmuodot Maa planeetalla ja Maa kokonaisuutena ovat vuorovaikutuksessa seitsemän säteen, astrologisten energioiden ja muiden aurinkokunnassamme vaikuttavien energioiden kanssa, herää kysymys, miksi emme siis havaitse näitä ylifyysisiä energioita? Voimme tiedostaa näiden näkymättömien energioiden toiminnan omassa itsessämme, koemme sen värähtelynä, liikkeenä, valona ja monenlaisina henkisinä laatuina. Emme voi kuitenkaan nähdä, tuntea tai tiedostaa ylifyysisiä energioita muissa elämänmuodoissa. Ihminen kokee omat värähtelynsä. Niissä on mukana energioita ja värähtelyjä, jotka yhdistävät hänet mm. luontoon, ihmiskuntaan kokonaisuutena, Maa planeettaan ja aurinkokuntaan kokonaisuutena. Koska ihminen elää maan päällä, hänen täytyy silloin myös tuntea Maata määräävä säde ja energian tyyppi ja osallistua siihen. (Sen on sanottu olevan kolmas säde, aktiivisen älyn säde). Hänen täytyy myös osallistua koko ihmiskuntaa määräävään säteeseen ja energiaan. (Sen on kerrottu olevan neljäs säde, ristiriidan kautta harmoniaan). Tärkein energia ihmisten elämässä on tietysti aurinkokunnan pääsäde. (Sen on sanottu olevan toinen säde, rakkaus-viisauden säde.) Osa ihmisestä kuuluu esimerkiksi kivikuntaan kehoon kuuluvien mineraalien osalta. (Kivikuntaa on sanottu hallitsevan ensimmäinen säde, tahdon eli voiman säde sekä seitsemäs säde, seremoniallinen järjestys eli magia). Ihminen ei voi tietoisesti tuntea montaa värähtelyä ja energiaa kerrallaan, vaan lähinnä vain oman hallitsevan värähtelynsä. Ihmisessä kokonaisuutena on monia eri energioita ja monia värähtelyjä toiminnassa kaiken aikaa. Ne kaikki eivät välttämättä tule tietoisen havainnon piiriin. Eihän hän voi edes tuntea omien atomiensa värähtelyä. Hän voi tietysti yrittää tiedostaa eri säteitä ja energioita toiminnassa esimerkiksi mielessä ja muissa olemuspuolissa ja eri chakroissa. Se ei ole erityisen helppoa, sillä yksi määräävä värähtely usein hukuttaa alleen muut värähtelyt. Ihmisen mielellä on kuitenkin jokin oma itsenäinen värähtely ja energia, joka voi olla muu kuin tietoisuuden yleinen värähtely. Mielellä on selkeä suhde tahdon energiaan ja monadiin. Ihmisen sydänkeskuksessa ja alemmissa chakroissa toimii rauhallisempia ja lempeämpiä energioita. (Toisen säteen, rakkaus-viisauden säteen on sanottu määräävän sydänkeskusta). (Ensimmäinen säteen, tahdon eli voiman säteen on sanottu hallitsevan pään keskusta.)

Eri energiat eri lähteistä toimivat jaksoittaisesti ja peräkkäin.

Ihminen pitää helposti fyysisten aistien kautta havaitsemista muunlaisen havaitsemisen ja tiedostamisen mittana. Fyysisten aistien kautta ei tietenkään voida havaita mitään ylifyysisiä asioita. Ainakin teoriassa olisi mahdollinen sellainen yliaistinen tiedostaminen, missä ihminen heijastaa oman tietoisuutensa ja auransa johonkin kohteeseen ja voisi saada selville jotain sen näkymättömästä puolesta. Myös ajattelun avulla ihminen voi tiedostaa jotain objektiivista näkyvien asioiden olemuksesta ja tarkoituksesta ym. ja silloin se on myös yliaistillista tiedostamista.

Ihminen voi tiedostaa määrättyyn rajaan asti omia energioitaan, silloin kun niillä on selvä värähtely, väri ja sisäisesti aistittava muoto tai hahmo. Kun eri energiat ja tietoisuuden säikeet riittävästi ohenevat lähestyessään pään yläpuolella olevaa aina tuntematonta ja salaperäistä energioiden lähdettä, hän ei voi enää selkeästi tiedostaa eikä havaita mitään. Hän voi ainoastaan kokea moninaisten energioiden virtaamisen itseensä ja niiden toiminnan omassa tietoisuudessaan, aurassaan, eetterikehossaan ja chakroissaan. Tietoisuuden liekin tai antahkaranan voi usein kokea kohoavan päälaelle, jonka jälkeen se häviää pois fyysisestä ulottuvuudesta ja tietoisen havainnon piiristä eikä sen toimintakenttää ja yhteyksiä enää voi havainnoida. Se katoaa tilasta ja varmasti myös ajasta. x

Yhdenmukaisuuksien laki

Ihmisessä itsessään voi olla avain ja analogia siihen millä tavalla asiat aurinkokunnassa ja kosmoksessa toimivat.

Henki

Vaikka ihmisen tietoisuuden kehityksen vaiheita ja niiden ominaispiirteitä sisäiseltä puolelta tarkasteltuna on usein varsin vaikea määritellä sanoilla, joitain yleisiä huomiota voidaan kuitenkin tehdä siitä henkisestä eli monadisesta tietoisuudesta, joka vallitsee viidennen vihkimyksen jälkeen. Se on hyvin syvästi jakamattoman ykseyden tietoisuus, valoisa tietoisuus pois sulkien erilaiset kriisivaiheet ja luonnon lepokaudet ja väliajat ym. Tahto, rakkaus äly muodostavat siinä jakamattoman ykseyden. Siinä ei ole mitään etäisyyttä ottavaa, tarkkailevaa tietoisuutta. Se ei ole yksilön yksilöllinen tai subjektiivinen tietoisuus, vaan se on universaalin hengen omaan sisäistä valoa ja tietoisuutta. Se on äärimmäisen kirkas ja selkeä tietoisuus. Tässä ykseyden tietoisuudessa ei ole enää yleensä mitään kerroksia, ei selvää eroa substanssin ja hengen energioiden välillä eikä niiden kautta syntyvää kolmatta tekijää. Substanssi ja henki ovat yhtä ja ne sisältävät myös valon ja tietoisuuden. Tämä on mahdollista sen sähkön kaltaisen energian kautta, joka on kaikkien edeltävien tietoisuuden kehityksen vaiheiden tulos. Tämä sähköinen energia on hyvin joustava, liikkuva ja herkkä vastaamaan kaikkiin vaikutteisiin aurinkokunnan sisäisillä tasoilla. Kuitenkin jopa sana vaikute sisältää kaksinaisuuden, vaikuttavan energian sekä vastaanottavan tietoisuuden. Tosiasiassa henki on aina itse se energia, mikä sitä määrää, ohjaa ja valaisee tietyllä hetkellä.

Sähkö

Vihkimysten kautta löydetään lopulta hyvin liikkuva ja juokseva sähköinen energia, jolle on esoteerisessa filosofiassa annettu nimeksi fohat. Ihminen ei voi lainkaan tuntea sitä ennen kuin hän on kulkenut hyvin pitkälle henkistä tietä. Tämä energia ilmentyy ihmisen käytöksessä ja persoonallisuudessa esimerkiksi siten, että hän saavuttaa toiminnassaan suuren nopeuden, joustavuuden ja älykkyyden. Tämä energian kautta ihminen voi jäsentyä myös hyvin harmonisesti ympäristöönsä.

Vihkimykset

Ihmisen tietoisuus voi kehittyä vain samaa tahtia hänen käyttövälineidensä rakentamisen kanssa. Ihmisen tietoisuus voi kehittyä vain muuntamalla sisäisiä voimia ja energioita laskeutuvien hengen energioiden avulla, harjoittamalla meditaatiota ja epäitsekkään palvelun kautta.

Ei ole muuta tietä saavuttaa suuri vapautuminen kuin ottaa ristinsä, kurinalaistaa koko elämänsä, hallita mielensä, voittaa ja muuntaa alempi luonto ja suunnata tietoisuus voimakkaasti näkymättömiin asioihin ja tunkeutua sitä kautta vihkimyksen oven läpi. Ihmisen luonnossa on suuria esteitä, jotka ovat henkisen valaistumisen ja vapautumisen tiellä. Nämä esteet ovat karkeaa energiaa, jotka pitävät ihmisen tietoisuuden sidottuna maahan. Vihkimyksen hakijan täytyy osata avata vihkimyksen ovi. Tämä symbolinen ovi on muodostunut karkeasta ja epäpuhtaasta energiasta ihmisen mielessä ja koko persoonallisuudessa. Henkisen pyrkimyksen, palvelun ja meditaation kautta ihminen voi heijastaa ja säteillä ylöspäin, oven toiselle puolelle, energian virtoja ja tietoisuuden säikeitä, jotka herättävät vastauksen valon ja vapauden valtakunnasta. Neljännen vihkimyksen, ristiinnaulitsemisen, kohdalla oppilaan edessä on todella luja ovi ja vaikea este (syykeho), joka on karkeaa, jähmeää ja raskaasti värähtelevää energiaa verrattuna sen takana oleviin hienoihin ja puhtaisiin hengen energioihin. ”Etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa niin teille avataan”, sanoi mestari Jeesus viitaten kyseiseen vihkimyksen oveen.

Henkiseen elämään liittyvät opetus ja kirjallisuus ovat olemassa jotta ihminen voi tietoisesti ja tieteellisesti kasvattaa itseään ja kehittää mieltään ja tietoisuuttaan ja vapauttaa piilevät voimavaransa. Henkinen elämä on henkistä kulttuuria, missä päämääränä on ihmisen jalostaminen ja henkistäminen. Henkiseen tiehen sisältyy monia päämääriä ja mahdollisuuksia.

Vihkimyksen polulla olevalle ihmiselle tietoisuuden kehityksen tulee olla itsetarkoitus jossain määrin, jos hän haluaa päästä pitkälle. Siihen on montakin syytä. Ensiksi vihkimyksen polku on vaikea ja haastava ja se on täynnä monenlaisia kriisejä, pelottavia muutoksia ja vaikeita esteitä ja kovia koetuksia. Näiden vaikeuksien voittaminen vaatii häneltä täyttä yritystä. Ihmisen kannattaa tutustua hyvin alan kirjallisuuteen ja aihetta käsittelevään opetukseen. Siten hän voi saada ymmärryksen ja näkemyksen asioista ja saavuttaa mielen rauhan. Toiseksi henkinen kehitys ja vihkimysten ottaminen vaativat paljon työtä ja pitkäaikaista pyrkimystä. On hyvin helppoa jäädä paikoilleen tai tyytyä jäämään jollekin polun etapille. Jos etsijä todella haluaa saavuttaa todellisen tiedon ja viisauden, hänen pitää syntyä uudelleen henkiseksi ihmiseksi, ja se on vaativa ja pitkäaikainen rakentamisen prosessi.

Henkisellä tiellä ihminen käyttää saatavilla olevia energioita suureksi osaksi oman tietoisuutensa kehittämiseen ja alemman luonnon lunastamiseen ja vihkimysten ottamiseen. Periaatteessa jokaisella ihmisellä on vapaus valita, mihin hän suuntaa energiansa ja mihin hän käyttää voimiaan.

Vihkimysten polulla ihminen vain paljastaa sen pontentiaalin, ne voimavarat ja ne tietoisuuden kehityksen mahdollisuudet, jotka häneen sisältyvät. Nämä sisäiset voimavarat ja tietoisuuden korkeammat asteet ja ulottuvuudet ovat olemassa ja vihkimyksen hakija haluaa löytää ne. Ne perustuvat suureksi osaksi kolminaisesta auringosta virtaaviin ja säteileviin energioihin ja ihmisen vastaanottavaisuuteen ja vastaukseen niihin ja niiden hyödyntämiseen vihkimysten polulla. Halu kasvaa ja kehittyä, kokea uutta ja oppia uutta ovat luontaisena jokaisessa ihmisessä. Useimmat toivovat, että elämä olisi rikasta, merkityksellistä ja täyttä. Henkinen ihminen tekee siitä sellaista pääasiassa oman tietoisuutensa kehityksen plus siihen liittyvän palvelun kautta. Jokainen ihminen pyrkii omalla tavallaan tekemään elämästään kaunista, mielekästä ja rikasta.

Ihminen saavuttaa vihkimyksiä ja hänen tietoisuutensa laajenee sitä kautta. On luonnollista ajatella, että myös planeettalogos ottaa vihkimyksiä ja hänen tietoisuutensa avartuu sitä kautta. Planeetan elämä on yhteydessä ja vuorovaikutuksessa toisten planeettojen sekä aurinkologoksen kanssa. Ihmiskunnan vihkimykset, planeettalogoksen vihkimykset ja aurinkologoksen vihkimykset ovat varmasti yhteydessä toisiinsa. Planeettalogos ottaa vihkimykset planeetalla kehittyvien elämänmuotojen ja tietoisuuden yksiköiden kautta, ne ovat osa hänen tietoisuuttaan. Kun ne ovat saavuttaneet määrätyn kehityksen asteen, planeettalogos voi ottaa vihkimyksen aurinkologoksen energian avulla. Samaten ihminen ottaa vihkimykset planeettalogoksen saavutuksen ja energian avulla. Osa ja suurempi kokonaisuus ovat vuorovaikutuksessa ja toisen kehitys auttaa toisen kehitystä.

Korkea vihitty on aina edelläkävijä. Hänen ajatuksensa henkisestä elämästä, filosofiasta, metafysiikasta, uskonnosta, henkisestä kulttuurista, ihmisestä, kasvatuksesta ja psykologiasta (mille tahansa alueelle hänen toimintansa on suuntautunutkin) ovat aina uusia, vallankumouksellisia ja haastavia.

Tahto ilmentyä

Tihentyminen ja tiivistyminen henkisestä aineelliseksi on elämän laki. Kaikkea ajaa kosminen tahto olla, halu inkarnoitua ja ottaa muoto. Näkyvä elävä maailma on syntynyt ideoista, henkisestä energiasta ja substanssista.

Aurinko

Eräät tieteelliset tutkimukset ovat paljastaneet, että aurinko ei ole vain energian ja liikkeen lähde, vaan myös aineen lähde aurinkokunnassa. Tämä viittaa siihen, että aurinkologos on todellakin Jumala, kaiken lähde ja luoja aurinkokunnassa. Näkyvä maailma on silloin tihentymä ja tiivistymä aurinkologoksen energiasta ja substanssista, jonka hän välittää osaksi näkyvän auringon kautta. Ja aurinkokunta on Jumalan eli aurinkologoksen ajatusmuoto, jonka Jumalan mieli on luonut ja saattanut näkyvään ilmennykseen.

Kun oppilas tiedostaa, että hänen tietoisuutensa on aurinkologoksen energian ja myös substanssin kyllästämä ja että kaikki energia pyrkii luonnostaan kohti tihentymistä, syntymistä ja ilmentymistä fyysisellä tasolla, hänen uskonsa ajatuksen voimaan vahvistuu ja hänen luottamuksensa ajatusmuotojen rakentamiseen ja valkoiseen magiaan syvenee.

Kolminaisesta auringosta virtaa Maan päälle jatkuvasti elämän siemeniä ja myös substanssia, mistä kaikki muodot rakentuvat, ja ihminen on niiden välittäjä ja kanava.

Ihmisen psyykkisestä ja henkisestä rakenteesta

Ihminen on synteesi. Hän on koostuma kaikista puolistaan: fyysisestä kehosta, energiakehosta, mielestä, minästä, sielusta ja hengestä. (Vihkimysviisaus,16)

Ihminen on suhde. Hänellä on suhde itseensä. Hänelle on suhde ajatuksiinsa ja tietoisuuden tiloihinsa. Koska ihminen on suhde, hän on jotain arvoituksellista ja vaikeasti määriteltävää. (ibid.,15)

Tajunta
Tajunta näyttäisi olevan jokin liikkuva ja tuntematon valo, joka paljastaa kohteensa ja osittain myös luo niitä. Tajunta itse tai tietoisuuden ydin vaikuttaisi olevan kaikkein nopein ja levottomin osa meissä. Kaikki, mitä se voi ottaa kohteekseen ulkoisessa maailmassa tai omassa psyykessämme, on välttämättä joitain hitaampaa ja staattisempaa kuin se. Ulkomaailmassa olevilla tajunnan kohteilla on yleensä jonkinlainen muoto ja merkitys. Tajunta itse on pakeneva ja vailla muotoa. (Vihkimysviisaus, 40)

Tajunta näyttäisi toimivan aina sisältä ulospäin. Sille näyttäisi olevan vaikeaa tai mahdotonta tunkeutua sisäänpäin omaan itseensä. Introspektio, mielen sisältöjen tarkkaileminen ja tajunnan rakenteen tutkiminen, on aina mahdollista, mutta tajunnan ydin jää kuitenkin meiltä aina piiloon. (ibid., 41)

Tajunta on se, jonka kautta me olemme tietoisia ja tiedämme. Alati liikkuva huomiokyky. On vaikeaa tietää tarkemmin mikä se on. Tajunta on aina subjektiivinen. Kukaan toinen ei voi suoraan tuntea toisen kokemuksia, havaintoja ja ajatuksia. (Sisäinen tie, sanasto)

Olemme tietoisia aistihavainnoista ja mielen sisällöistä. Tietoisuus näyttäisi siis olevan niiden yläpuolella oleva jokin. Meillä on korkeamman asteen tietoisuus mielentiloista. Mieli erilaisine muotoinen ei siksi ilmeisesti ole tietoisuuden perimmäinen lähde. Koska olemme tietoisia aistihavainnoista, havainnot eivät ole tajunta. Koska olemme tietoisia muistista ja mielikuvituksesta, nekään eivät ole tajunta. Olemme tietoisia tunteista ja aistimuksista, joten nekään eivät voi olla tajunta itse. Koska olemme tietoisia ajattelusta, sekään ei ilmeisesti voi olla tajunta. Ne kaikki ovat erilaisia tietoisuuden muotoja tai funktioita. Ihminen voi olla aina tietoinen ajatuksistaan, tunteistaan ja havainnoistaan, koska ne eivät ole perimmäinen tietoisuus. Ne ovat alemmilla tasoille olevia tietoisuuden muotoja ja kohteita. Tajunta ei kuitenkaan välttämättä asu jossain ajattelun, kokemuksen ja havaintojen ulkopuolella. Tajunta on kaksisuuntainen, se valaisee kohteensa, mutta se valaisee myös omat toimintonsa, ainakin osittain. Ei ole tarpeellista olettaa ääretöntä jatkumoa, missä korkeampi tietoisuus tiedostaa aina alemman asteen tietoisuuden. (Vihkimysviisaus, 47)

Olen tietoinen, että ajattelen. Mutta olenko tietoinen siitä, että olen tietoinen että ajattelen? Emme voi olla täysin tietoisia korkeamman tason tietoisuudesta, joka tiedostaa mielen ilmiöt. Se on ilmeisesti täysin puolueeton ja persoonaton. Se ei ole aktiivinen toimija alemmilla tasoilla. Tämä perimmäinen puhdas tietoisuus on kokemuksena pohjaton. Se ei ole minkään toisen tietoisuuden kohde eikä muoto. Sitä on vaikea määritellä. Tajunnan ytimessä kaikki katoaa eriytymättömään ja muodottomaan valoon.

Tajunta on aina subjekti. Mikä on tuo subjekti, joka ei voi koskaan olla objekti? Onko se yhtä kuin minä tai minuus? Vai onko kenties olemassa tietoisuus ilman minää, se joka tiedostaa minän? Jos jokin puhdas tajunta (teoriassa tai käytännössä) on olemassa, silloin se on lähellä minää, subjektia, tai se on itse subjekti. Onko tajunta siis sama kuin subjekti, subjektiviteetti, ts. tietoteoreettinen minä? Mitä sanotte? (Vihkimysviisaus, 48)

Itsetajunta
Inhimilliseen tietoisuuteen liittyy kyky olla tietoinen hänen omista psyykkisistä toiminnoistaan. Hänellä on itsetajunta. Itsetajunta on ihmisen suhdetta omaan itseensä. Se on suhdetta hänen eri osiinsa ja puoliinsa kuten ajatteluun, tunteisiin, haluihin, kehoon ja havaintoihin. Itsetajunta on tietoisuutta tietoisuudesta, sen muodoista ja sisällöistä. Itsetajunta on tietoisuutta siitä, että olemme tietoisia. Se on tietoisuutta siitä, että havaitsemme ja ajattelemme. (ibid., 48)

Itsetietoisuus edellyttää, että ihmisessä on jokin piste, mistä voi havainnoida ja tarkkailla kaikkea hänessä (psyykessä, mielessä ja kehossa) tapahtuvaa. Se edellyttää, että hän voi ottaa etäisyyttä itsestään ja toimia tarkkailijana. Normaali ihminen pystyykin juuri siksi analysoimaan ajatuksiaan, asenteitaan ja käytöstään. (ibid., 48)

Itsetajunta on tietoisuutta itsestä, minästä. Itsetajunta on tietoisuutta ajattelijasta, joka ajattelee. Itsetajunta on siis suurelta osin sama kuin minätajunta. Itsetajuntaan sisältyy myös tietoisuus ihmisen henkisestä ytimestä, perimmäisestä minuudesta, sielusta tai ydinolemuksesta. Itsetajunta on tietoisuutta minuuden (ainakin suhteellisesta) pysyvyydestä ja samuudesta muutoksen keskellä. Keskus pysyy, vaikka kokemuksemme ja ajatuksemme siitä voivat vaihdella. (ibid., 49)

Itsetajunta ja vapaus liittyvät tiiviisti toisiinsa. Vain koska meissä on keskus, mistä voimme tarkkailla ja hallita kaikkea muuta meissä olevaa, olemme vapaita. Itsetajunta on ihmisen tietoisuutta omasta vapaudestaan. Se on myös siihen liittyen tietoisuutta hänen valintakyvystään ja vastuustaan. (Vihkimysviisaus, 49)

Aito itsetietoisuus on aina myös tietoisuutta subjektin määrittelemättömyydestä ja arvoituksellisuudesta. (Vihkimysviisaus, 49)

Minä
On terveen järjen ja sisäisen kokemuksen mukaista, että meillä on minä, joka ajattelee, tahtoo ja aloittaa toiminnan. Kun yritämme tiedostaa sen, huomaamme, että se ei ole helppoa. Sen tarkka määritteleminen on myös hankalaa. Minä, kuten tietoisuus, on oudon epämääräinen ja pakeneva. Kun yritämme tiedostaa minän, meillä ei ole useinkaan heti selvää, mihin huomio oikein pitää kohdistaa. Voimme määritellä ja ymmärtää minän eri tavoin. Minää voidaan myös tarkastella eri näkökulmista. (Vihkimysviisaus, 61)

Ihmisessä on jokin keskipiste tai keskus, havaitsija, ajattelija, minä. Kaikki havainnot, jotka otamme vastaan, viittaavat johonkin keskukseen tai minään. Samoin toiminta käynnistyy jostain minästä tms.. Minä on toiminnan lähtökohta ja myös informaation vastaanottaja ja käsittelijä. Persoonallinen minä on kaiken ihmisen saavuttaman tiedon ja kokemuksen haltija ja soveltaja. Onko minä siis kaiken ajattelun, havaitsemisen, kokemuksen ja toiminnan alku ja loppu? (ibid., 61)

Minä on piste, mistä ihmisen tahdonalaisia puolia ohjataan ja hallitaan. On vaikea ajatella jotain tietoista tietoisuuden aktia tai tarkoituksellista toimintaa ilman minää, valitsevaa keskusta, sen lähtökohtana. Valinnat, huomion suuntaaminen ja eri toimintojen käynnistäminen ihmisessä ovat kaikki minän toteuttamia. Minä on tärkein käytännön elämän hallinnassa. Ilman minän päätöstä ja tahtoa meidän on mahdotonta tehdä juuri muuta kuin hengittää ja sulattaa ruokaa. (ibid., 61)

Koska kykenemme siirtämään huomiotamme asioista toiseen sekä siirtymään myös mielen funktioista toiseen, oletettavasti silloin on myös olemassa jokin toimija, melko vapaa agentti, joka sen tekee. (Vihkimysviisaus, 62)

Minä ajattelee, siksi se on tietoinen ajatuksista ja mielen tiloista. Minä on siis perimmäinen tiedostaja ja tietoisuuden lähde tai perusta. (Muussa tapauksessa ajatukset olisivat ilmeisesti tietoisia itsestään ilman minää tai niistä erillistä tiedostajaa.) (ibid., 62)

Minä on kaikkein tietoisin valopiste ihmisessä. (Vihkimysviisaus, 63)

Minä on todella olemassa. Se ei ole pelkkä ajatus. Se ei ole pelkkä havainnoista ja kokemuksista tehty tulkinta. (Vihkimysviisaus, 62)

Minä on persoonallisuuden keskus. Se on tajunnan aktiivinen ja luova ydin. Minä on välittäjä ihmisen korkeamman ja alemman luonnon välillä. Se katsoo ylöspäin kohti sieluaan ja alaspäin kehoon ja sen viettiluontoon. Minä on subjekti, mutta se on myös objekti. Se on sekä havaitsija että havaittu persoonallisuus. Minä on muuttuva ja suureksi osaksi melko väliaikainen luomus. Se on tärkein tekijä käytännön elämässä.
Ihminen rakentaa sitä joka päivä ja toimii sen kautta maailmassa.

Subjektia ja tajuntaa on vaikeaa täysin erottaa toisistaan. Siellä missä on tajunta, on myös minä, ja siellä missä on minä, on myös tajunta. Ne yhdessä muodostavat itsetajunnan. Tajunta näyttäisi olevan subjektiviteetti kuten minä on subjekti. (Vihkimysviisaus, 62)

On olemassa perimmäinen minuus, joka on aina subjekti, ja empiirinen minä, joka on havaintojen kohde meille itsellemme ja myös toisille ihmisille. (ibid., 62)

Jos yritämme tiedostaa perimmäisen minuuden, joka ajattelee ja joka on oletettu tietoisuuden omistaja, olemme aivan eksyksissä. Emme voi siepata sitä tietoisuuden kohteeksi, koska silloin siitä tulee objekti. Emme yksinkertaisesti voi tiedostaa sitä suoraan. Siten emme voi tutkia sitä tarkemmin. Se on jotenkin epäsuorasti mukana havainnoissamme ja kokemuksissamme. Subjekti on aina pakeneva ja jää tuntemattomaksi ja määrittelemättömäksi. Tähän voi sisältyä jokin valtava salaisuus tai sitten ei. (Vihkimysviisaus, 62)

Minästä alkaa sisäinen tie sieluun ja se taas on portti henkiseen perustaan ja Jumalaan.

Sielu
Minä on persoonallisuuden keskus. Minä on tietoisuuden keskus. Sielu on koko ihmisen keskus. (Vihkimysviisaus, 80

Sielu on meissä synnynnäistä ja alkuperäistä. Minä koostuu opitusta. (ibid., 80)

Minä on eriytymä minuudesta eli sielusta. (ibid., 64)

Sielu ilmentyy usein omasta tahdostamme riippumattomana voimana tai inspiraationa. Se toimii persoonallisen minän ja mielen taustalla. Se on korkeampi itse. Sielu on mikrokosminen aurinko, säteilevä elinvoiman ja hyvin moninaisten energioiden lähde kaikkialle ihmiseen. Sitä nimitetään myös aurinkotuleksi ja aurinkoenkeliksi. Sitä on myös kutsuttu Kristus-prinsiipiksi. Sielu on kolminainen ja sitä luonnehtivat henkinen tahto, henkinen rakkaus ja luova älykkyys. Näitä laatuja ihmisen tulee ilmentää minänsä ja mielensä kautta. Sielu on yhteydessä auringon sydämeen, mistä se saa pääasiallisesti voimansa. (Sisäinen tie, sanasto)

Psyykkinen energia ei ole peräisin persoonallisesta minästä. Ihminen saa voimansa syvistä ja osittain tuntemattomista lähteistä maailmankaikkeudessa. Elämän käyttövoima ja moninaiset energiat, jotka vaikuttavat psyykkisiin tiloihimme ja luovuuteemme, lahjoitetaan meille näkymättömästä. Keskeiset henkiset vaikutukset ja energiat määrätään ylhäältä päin. Minä ei niiden tulemista ja menemistä ohjaa eikä hallitse. Se voi vain käyttää, manipuloida ja kanavoida niitä. (Vihkimysviisaus, 79)

Päässä, tajunnan ytimessä, on ihmeellinen sykkivä generaattori, joka lähettää impulsseja ja energiavirtoja kaikkialle ihmiseen. Se elävöittää ja inspiroi. Se ei toimi tasaisesti, vaan hyvin vaihtelevalla, luovalla ja arvaamattomalla tavalla. Se on kuin aurinko, joka myös toimii hyvin vaihtelevalla ja moninaisella tavalla jaksoineen. Se onkin mikrokosminen aurinko! Tämä salaperäinen ydin voi arvaamattomasti haastaa meidät. Se voi häiritä meitä tai herättää meidät uuteen valppauteen. Se voi yhtä lailla hävittää jotain epäolennaista meissä kuin valaista ja innoittaa meitä. Sillä on tuhoava sekä uudistava puoli. Se estää meitä kokonaan samastumasta siihen, mitä meistä on tullut, ajalliseen ja empiiriseen persoonallisuuteemme. Se estää meitä samastumasta ajatuksiimme, tietoomme, ihanteisiimme ja tavoitteisiimme. Se tekee ihmisestä olennaisesti etsivän ja levottoman. Henkisellä polulla sen voima ja vaikutus lisääntyvät. Etsijä tekee viisaasti kun hän kuuntelee tuota salaperäistä vaikuttajaa ja seuraa sitä uskollisesti. (Vihkimysviisaus, 79-80)

Minä on menneisyyttä, tottumuksia ja kaavoja. Sielu on luova ja täynnä rajattomia mahdollisuuksia. (Vihkimysviisaus, 82)

Minä on muodon ottanutta energiaa, kun taas sielu on muodotonta ja puhdasta energiaa.

Minä on sielun lähettiläs ja edustaja maan päällä.

Minä on taistelija maailmassa, ei niinkään mikään henkisen maailman asukas, ei tien alussa eikä sen lopussa. Sielu on sen sijaan vapaa maallisista murheista. Se on puhdas henkinen energiakeskus, jumalallinen tuli. (Vihkimysviisaus, 83)

Sielu on kaiken maallisen yläpuolella. Se on täysin vailla kunnianhimoa. Siltä ei puutu mitään, koska se elää aina Jumalassa. Toiveet, halut, tarpeet, unelmat ja tavoitteet syntyvät persoonallisesta minästä. (ibid., 83)

Sielu elää jatkuvassa meditaatiossa ja vuorovaikutuksessa jumalallisen elämän kanssa. Se elää välittömässä ja tiiviissä yhteydessä elämän alkuperustaan, mystiseen avaruudettomaan avaruuteen, jumaluuden häikäisevään kirkkauteen ja läpitunkemattomaan pimeyteen, tuntemattomaan Jumalaan. (Vihkimysviisaus, 83)

Silloin kun olemme aktiivisia, tahdomme ja ajattelemme, elämämme keskus on minässä. Kun hiljennymme tai meditoimme, minä liukenee sieluun. Keskittymisen ja aktiivisen toiminnan jälkeen palaamme aina lepäämään keskukseemme. Tämä on sisään hengitystä vastaava vastaanottava vaihe. Tämä tapahtuu monissa tapauksissa täysin luontaisesti, automaattisesti ja tiedostamattomasti. Voimme myös oppia tekemään sen tietoisesti. Voimme oppia elämään jatkuvasti läpäisevänä sielullemme. (Vihkimysviisaus, 86)

Syvätajunta
Syvätajunta edustaa sitä mittaamatonta henkistä perustaa, joka on aistein havaitsematon ja suureksi osaksi tuntematon sähkömagneettinen maailmankaikkeus. (Vihkimysviisaus, 70)

Syvätajunta on aina uppoutunut määrääviin energioihin ja
se itse koostuu niistä. Siinä tiedostetaan peräkkäisesti hallitsevat energiat ja niiden laadut ja ominaisuudet. (ibid., 70)

Syvätietoisuus energioineen on sekä tajuisuuden että elämän perusta. Siinä elämä ja tajunta ovat mahdollisimman yhtä. Se on elämä, koska elämä on yhtä kuin energia. Se on tietoisuus, koska tietoisuus liittyy kiinteästi elollisuuteen. (Vihkimysviisaus, 71)

Syvätietoisuuden energian tyyppi määrätään aina ylhäältä päin. Emme voi omalla tahdollamme muuttaa sitä. Sieltä virtaa laskemattomia henkisiä vaikutuksia ja energioita. Siksi elämä on aina uutta. (Vihkimysviisaus, 71)

Syvätajunnassa toimivat energian tyypit ovat suureksi osaksi astrologisesti ja astronomisesti määräytyneitä. Emme useinkaan voi silti ymmärtää yksityiskohtaisesti miten. (ibid., 71)

Syvätajunnan energiat ovat hyvin tiiviissä yhteydessä minään ja ihmisen muuhun psyykkiseen luontoon. Minä, toiminnan ja ajattelun keskus, on uppoutunut syvätajunnan energioihin. (ibid., 72)

Syvätietoisuuden keskus on sielussa ja sen reunat ovat energiakehossa.
(Vihkimysviisaus, 72)

Henkinen lähde
Ihmisen henkinen elämän lähde voidaan tiedostaa päälaen tuntumassa. Sen kautta meihin virtaa jatkuvasti uutta elämää ja energiaa henkisestä auringosta ja muualta salaperäisistä lähteistä näkymättömästä universumista. Sen välityksellä olemme yhteydessä suurempaan kokonaisuuteen ja energioiden maailmaan. (Sisäinen tie, sanasto

Henki
Yksilön perimmäinen liikuttaja ja kehitystä eteenpäin ajava voima. Se on suuri hengitys ja henkinen tahto. Se on sielu tietoisuuden takaa paljastuva korkeampi todellisuus, sähkötuli ja puhdas elämän energia. Se tunnetaan tarkemmin vasta ihmisen kehityksen korkeammilla asteilla, jolloin yksilö sulautuu siihen. (Sisäinen tie, sanasto)

Energiakeho
Energiakeho on helppo paikantaa ja sen muoto voidaan selkeästi tuntea. Se toimii pääasiassa keskivartalossa lantion ja pään välillä. Raajoissa sitä ei voida tuntea. Energiakeho, toisin kuin kiinteä fyysinen keho, on virtaava ja plastinen. Toisin kuin fyysisen keho, se ei vanhene eikä kulu. Sitä luonnehtii jatkuva muutos ja energioiden virtailu. Energiat nousevat esiin kehosta ja laskeutuvat ylhäältä näkymättömästä. Virtailut energiakehossa voidaan aistia liikkeenä ja värähtelynä pään alueella ja keskivartalossa. Voimme tuntea energioiden pystysuorat kanavat selkärangan alueella sekä sen pyörteet ja solmukohdat päässä. Erityisesti silloin kun yritämme pitää kehomme liikkumattomana, voimme tuntea kuinka sisäinen elämä meissä liikkuu ja värähtelee. Pian se pakottaa myös mielemme ja fyysisen kehomme liikkumaan. Voimme aistia energiakehossa erilaisia jatkuvasti muuttuvia energioiden tyyppejä ja voimme kokea siinä vallitsevan sähköisen jännityksen asteen. (Vihkimysviisaus, 26-7)

Kun katse ja huomio kohdistetaan hyvin lähelle, nenänpäätäkin lähemmäksi, voimme yleensä suoranaisesti nähdä, ei siis vain tuntea, oman energiakehomme nopeana värähtelynä ja liikkeenä. Juuri muuta siitä ei voida suoranaisesti havaita. Monta kertaa edes sen värisävyjä ei voida selvästi nähdä. (Vihkimysviisaus, 27)

Energiakeho on tiiviissä yhteydessä fyysiseen kehoon. Voimme tiedostaa ensin mainitussa kerroksia, jotka ovat lähellä tiheää ainetta, hienompia kerroksia, jotka ovat lähempänä mieltä ja minää sekä vielä korkeampia kerroksia, jotka yhdistävät sen yhteen universaaliin elämään. (ibid., 27)

Chakrat
Ns. chakrat ovat solmukohtia, pyörteitä ja keskuksia energiakehossa. Keskellä päätä ja myös aivojen läpi menee selvästi kanava, missä nousevat ja laskevat energiat kulkevat ja mistä energian virrat leviävät säteittäisesti sivuille. Voimme tuntea pään keskuksessa kuinka jonkinlaisia liekkejä tai lieskoja lähtee sivuille ja ylöspäin. Ne voi myös hahmottaa lootuksen terälehdiksi. Voimme tiedostaa myös keskuksesta ulospäin suuntautuvia valon ja harmonisen energian säikeitä tai linjoja. Suuri solmukohta, missä nousevat ja laskeutuvat ja muut syvätajunnan energiat yhdistyvät, voidaan selvästi havaita suunnilleen keskellä päätä silmien tasolla. Sen paikka kuitenkin vaihtelee hivenen. Keskellä päälakea on jännitepiste, missä eri suunnista tulevat energiat yhdistyvät ja mistä ne edelleen leviävät ja säteilevät eri suuntiin. Myös otsan kohdalla esiintyy vastaava jännitepiste ja energioiden solmukohta. Vastaavia solmukohtia esiintyy myös keskivartalossa. Niitä voi syntyä eri paikkoihin ja taas kadota. (Vihkimysviisaus, 28)

Ajattelija ohjaa koko organismia päästä. Siksi psyykkiset ja psykofyysiset energiat ovat keskittyneet sinne. Ne ovat minän välittömästi käytettävissä ja kanavoitavissa mihin tahansa toimintaan. Koko pää on kyllästetty sähkömagneettisella energialla. Pää on täynnä puhdasta psyykkistä energiaa. Se on suuri energian varasto. Samaa emme voi sanoa esim. vatsasta. Selkärangan tyvessä vaikuttaisi oleva toinen laaja energian keskusvarasto. Sen toiminta on kuitenkin hyvin paljon levollisempaa. (Vihkimysviisaus, 28-9)

Koko pään alueen suuri energiakeskus voidaan hahmottaa tuhat terälehtiseksi lootukseksi. Henkisellä tiellä se avautuu aste asteelta ja paljastaa ihmisestä ja maailmankaikkeudesta yhä hienompia energioita, tasoja ja ulottuvuuksia. Tämä keskus toimii hyvin tiiviissä yhteistyössä selkärangan tyvessä olevan juurichakran kanssa. Niiden välillä tapahtuu jatkuvaa vuorovaikutusta ja energioiden virtaamista ylös ja alas. (ibid., 28)

Pään ns. tuhat terälehtinen lootus värähtelee ja pyörii erittäin moniulotteisella tavalla. Emme kykene tiedostamaan sitä kaikilta osin. Osa sen värähtelystä ja liikkeestä on niin nopeaa, että emme kykene havaitsemaan sitä selkeästi. Osa sen energioista on niin hienoja, että emme pysty tiedostamaan niitä. Korkeimmat värähtelyt ja hienoimmat energian linjat pakenevat tarkkaa havaintoa. On erittäin vaikeaa hahmottaa ja visualisoida tuota suurta kieppuvaa ”pyörää” objektiiviseksi kuvaksi tai malliksi. Yrittäkääpä niin huomaatte! Sen säikeet kiertyvät hyvin moneen suuntaan. Chakrat (kuten energiakeho) ovat fyysisen kehon sisällä, eivät niinkään sen pinnalla vartalon etupuolella. (Vihkimysviisaus, 29)

Chakrat ovat todellisuudessa hyvin pakenevia ja vaikeasti hahmotettavia. Idän filosofiaan ja esoteeriseen perinteeseen liittyviä yksityiskohtaisia kuvauksia niiden väreistä ja terälehtien tarkoista lukumääristä on pidettävä vain symbolisina. Todellisessa kokemuksessa mitään näitä opetuksia tarkalleen vastaavaa ei voida löytää – ei vaikka ihminen kulkisi kuinka pitkälle vihkimysten polkua. (ibid., 29)

Aura
Entä mikä on aura? Aura ei ole korkeintaan kuin muutamia senttejä fyysistä kehoa laajempi. Erilaisten energian tyyppien ja vaihtelevien elämän jaksojen myötä auran voi sanoa jonkin verran laajentuvan ja supistuvan. Henkisen kehityksen myötä ihmisen aura ei kasva eikä laajene. (Tämä kerrotaan vain joidenkin väärien käsitysten oikaisemiseksi.) Aura on ilmeisesti vain ihmisen sähkömagneettinen kenttä. Mikä ero on energiakeholla ja auralla? Ehkäpä niillä ei ole mitään eroa, jospa ne ovat aivan sama asia hivenen eri näkökulmasta. Kenties aura onkin vain energiankehon uloin kerros. (Vihkimysviisaus, 29)