Timo Juhani Viitala

Kuolema ja kuolemattomuus Sri Aurobindon filosofiassa

Tiivistelmä esitelmästä, joka on pidetty Ruusu-ristin käräjillä Helsingissä 30.9. 1990.

Seuraavat teesit perustuvat Sri Aurobindon teoksiin The Life Divine ja The Letters on Yoga.

Jos kaikki on todellisuudessa Sachchidananda (absoluutti, Brahman; sat=oleminen, chit=tietoisuus, ananda=autuus) kuolema, paha ja rajoitukset voivat olla vain vääristävän tietoisuuden luomuksia, joka on langennut totaalisesta ja ykseystiedosta jakautuneeseen ja eriytyneeseen kokemukseen. Lunastus voi tapahtua paljastamalla universaalinen yksilössä ja ylittämällä elämän ja kuoleman, hyvän ja pahan sekä ilon ja kärsimyksen kaksinaisuus korkeammassa supramentaalisessa tiedossa ja olemassaolossa.

Kuolema on välttämätön, ei elämän kieltämisenä, vaan itse elämän prosessina.

Ikuinen muodon ja kokemuksen vaihtaminen on äärellisen olennon ainoa mahdollinen kuolemattomuus.

Vastakohta elämän ja kuoleman välillä on erehdys. Kuolemalla on todellisuutta vain elämän prosessina. Aineksen hajoaminen ja sen uudistaminen, muodon säilyttäminen ja muodon vaihtaminen ovat jatkuvia elämän prosesseja. Kuolema palvelee elämää sen välttämättömyydessä muutokseen ja kokemuksen uudistamiseen.

Jälleensyntymisen teorian rationaalinen ja filosofinen perusta on siinä, että on olemassa evolutionaarinen prinsiippi maan luonnossa, ja toiseksi, että on olemassa yksilöllinen sielu syntyneenä kehittyvään luontoon. Jollei olisi olemassa todellista yksilöllistä sielua, evoluutio olisi vain kaikki-sielun leikkiä ja yksilö olisi vain ajallinen muodostuma, joka alkaisi ja loppuisi yhdessä ruumiin kanssa. Jälleensyntymää ei tarvittaisi tällaisessa evoluutiossa. Evoluutio olisi mekaanista ilman välttämättömyyttä tai merkitystä. Vasta jos on olemassa yksilöllinen sielu tai henki, joka ei ole riippuvainen ruumiista, jälleensyntyminen tulee mahdolliseksi. Välttämättömäksi sen tekee samanaikainen sielun evoluutio luonnossa. Sielun evoluutiolla maallisessa luonnossa on kaksinainen luonne. Toinen on fyysisen evoluution näkyvä prosessi, jolla on syntymä koneistonaan ja jota ylläpidetään perinnöllisyyden avulla. Samaan aikaan tapahtuu sielun evoluution näkymätön prosessi, jonka välineenä on jälleensyntyminen nousevassa sarjassa muotoja ja tietoisuutta.

Psyyke (psychic being) säilyy ruumiin kuolemassa. Se vaeltaa syntymien ja kuolemien lävitse ollen itse häviämätön. Vitaalisten ja mentaalisten verhojen tuhoutumisen jälkeen se vetäytyy psyykkiselle tasolle menneen kokemuksen assimilaatioon ja odottamaan uutta jälleensyntymää. Psyyke laskeutuu evoluutioon ilmentäen itseään empiirisenä minänä. Se on keskusolemus, joka ylläpitää ja ohjaa sen fyysisiä, vitaalisia ja mentaalisia elementtejä transcendentin Itsen edustajana. Psyyke ohjaa yksilöä läpi syntymien sarjan kohti henkistä kääntymystä ja transcendentin Itsen toteuttamista. Psyyke on kuolematon ilmentäen olemassaolon jatkuvuutta ajallisessa evoluution virrassa.

Sielu kerää elämän kokemuksensa olennaiset elementit ja ja tekee siitä kasvun perustan evoluutiossa. Palatessaan syntymään se ottaa mukaansa mentaalisten, vitaalisten ja fyysisten verhojensa kanssa niin paljon karmastaan kuin sille on hyödyllistä uudessa elämässä sen tulevaan kokemukseen. Sielun syntyessä mieli, elämä ja ruumis muodostuvat universaalisen luonnon aineksista sen menneen evoluution mukaan vastaten sen tarpeita tulevaan kehitykseen.

Ruumiin hajottua vitaalinen osa menee vitaaliselle tasolle pysytellen siellä jonkin aikaa. Lopulta myös vitaalinen verho hajoaa. Viimeisenä hajoava on mentaalinen verho. Viimein sielu tai psyyke vetäytyy psyykkiseen maailmaan levätäkseen siellä kunnes uusi syntymä on lähellä. Tämä on yleinen kulku normaalisti kehittyneille ihmisille. Mutta on olemassa myös muuntelua yksilöllisen kehityksen ja luonnon mukaan. Esimerkiksi jos mentaalinen olemus on vahvasti kehittynyt, myös mentaalinen olemus voi säilyä, kuten myös vitaalinen, edellyttäen että ne ovat keskittyneet ja organisoidut tosi psyykkisen olemuksen ympärille. Ne voivat silloin jakaa psyykkisen prinsiipin kuolemattomuuden.

Sielu vetäytyy psyykkiseen maailmaan levätäkseen, sen kokemuksien henkiseen assimilaatioon ja palatakseen takaisin omaan fundamentaaliseen tietoisuuteensa.

Psyyke seisoo mielen, elämän ja ruumiin takana tukien niiden evoluutiota. Samoin psyykkinen maailma on mentaalisen, vitaalisen ja fyysisen maailman takana, ei niiden yläpuolella.

Psyykkiseen maailmaan vetäytyvien sielujen olotila on staattinen. Jokainen vetäytyy itseensä eikä se ole vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Ne eivät myöskään ole kosketuksissa maan elämään.

Vain keskusolemus jälleensyntyy, ei ulkoinen persoonallisuus. Jälleensyntyminen ei koske persoonallisuutta tai luonnetta, vaan ainoastaan psyykeä.

Psyyken jättäessä ruumiin, vitaalisen ja mentaalisen verhonsa, se kantaa mukanaan kokemuksiensa ytimen – ei fyysisiä tapahtumia-, ei vitaalisia liikkeitä, ei mentaalisia muodostelmia, luonteenpiirteitä tai kykyjä, vaan jotain olemuksellista, jota se on kerännyt niistä. Tämän vuoksi meillä ei tavallisesti ole muistia menneen elämän tapahtumista tai olosuhteista. Tätä muistia varten tarvittaisiin vahvaa kehitystä kohti mielen, vitaalisen ja hieno-fyysisen olemuksen katkeamatonta jatkuvuutta. Kuitenkin mennyt säilyy jonkinlaisena siemenmuistina, se ei kuitenkaan tavallisesti ilmenny. Poistunut sielu säilyttää menneiden kokemuksiensa muiston vain olemukseltaan, ei yksityiskohtien muodossa. Se voi muistaa menneen elämänsä yksityiskohtia vain jos se tuo nykyiseen manifestaatioonsa menneitä persoonallisuuksiaan. Muutoin muisti tulee vain joogasiddhien kautta.

Sri Aurobindon mukaan jälleensyntyminen voidaan todistaa vain sisäisen kokemuksen ja sisäisen tiedon avulla. Henkisessä evoluutiossa tulee vaihe, jolloin sielu on tietoisesti kuolematon. Samalla se tulee tietoiseksi menneistä elämistään ja muistaa aikaisemmat sielun tilansa ja ympäristönsä. Menneiden elämien muisto voidaan saavutta vain tulemalla täydellisen tietoiseksi ja täydellisesti yhdistetyksi jumalalliseen tajuntaan. Mitä kehittyneempi psyykkinen prinsiippi on, mitä lähempänä se on täydellistä kypsyyttä, sitä suurempi on sen syntymien välinen aika. Jotkut olennot jälleensyntyvät vain tuhannen tai kahdentuhannen vuoden jälkeen.

Primitiivisellä evoluution tasolla jälleensyntymät ovat lähempänä toisiaan. Silloin ei ole epätavallista, että ihmiset syntyvät lastenlapsiinsa. Tavallisesti sielu seuraa saman sukupuolen linjaa. Mikäli tapahtuu sukupuolen vaihtamista, se koskee niitä persoonallisuuden osia, jotka eivät ole keskeisiä. Kun psyykkinen olemus on täydellisesti kehittynyt, se on myös absoluuttisen vapaa. Se voi valita syntyäkö maan päälle vai jatkaako kehitystään henkisillä tasoilla osana universaalia järjestystä.

Ajatus jälleensyntymisestä ja uuden elämän olosuhteista palkkiona tai rangaistuksena, inhimillisenä oikeudenmukaisuutena, on Sri Aurobindon mukaan täysin epähenkinen ja epäfilosofinen ja se vääristää elämän todellisen tarkoituksen. Elämä on evoluutiota ja sielu kasvaa kokemuksiensa myötä. Kärsimys on vain tuon evolutionaarisen toiminnan seuraus, ei Jumalan tai kosmisen lain tuomio erehdyksistä, jotka ovat välttämättömiä tietämättömyydessä.

Kuolemattomuus perimmäisessä mielessä ei tarkoita ainoastaan jonkinlaista persoonallista säilymistä ruumiillisesta kuolemasta. Olemme kuolemattomia itse-eksistenssimme ikuisuudessa, koko fyysisten syntymien ja kuolemien sarjan tuolla puolen, hengen ajattomassa olemisessa.

Hengen transcendentti ja ajaton oleminen on ainoa tosi kuolemattomuus.

Ajallinen kuolemattomuus merkitsee, että tiedostamme pysyvän Itsen syntymissä ja muutoksessa. Ajaton kuolemattomuus on taas sitä, että tiedostamme Itsen ei-syntymässä ja ei-tulemisessa.

Vihkimyksen polku

Tänä maailmanhistorian kautena kehitykselle on annettu valtava sysäys Shamballan voiman, Jumalan dynaamisen tahdon energian kautta. Se ajaa monet ihmiset vihkimyksen polulle ja yhdestä vihkimyksestä toiseen. Ihminen itse päättää omasta kehityksen suunnastaan vain pienessä määrin. Kehityksen suuret linjat ja vaiheet määrää ja säätää logos suuressa viisaudessaan järkkymättömien elämän ja kehityksen lakiensa kautta. Vihkimykset koskevat yhä useampia.

Tässä kirjoituksessa käsittelemme vihkimystä yleisellä tasolla. Eri vihkimyksiä käsitellään yksityiskohtaisesti kirjoituksessa Vihkimykset uudella ajalla. Kattavan näkemyksen saavuttamiseksi käytämme lähteinä kaikkia Alice Baileyn kirjoja missä aihetta käsitellään. Erillisiä lausumia ja mielenkiintoisia yksityiskohtia tärkeämpää on kokonaiskuva ja vihkimyksen paikka evoluution kokonaisuudessa. On selvää, että aiheen käsittelyä värittävät kirjoittajan omat painotukset ja hänen tapansa ymmärtää ja hahmottaa asioita. Kirjoitusteni eräänä tarkoituksena on toimia johdatuksena aiheeseen ja myös kannustaa sen tarkempaan tutkimiseen Alice Baileyn kirjoista ja muualta.

Yksinkertaisin Tiibetiläisen antama määritelmä vihkimyksestä on, että se on tien ymmärtämistä. Ymmärtäminen on paljastava energia, jonka kautta ihminen voi edistyä ja saavuttaa. Kun ihminen on hapuillut tietämättömyyden salin läpi monien aikakausien kuluessa ja käytyään koulua oppimisen salissa, hän siirtyy yliopistoon eli viisauden saliin. Jokainen vihkimys merkitsee oppilaan siirtymistä viisauden salissa ylemmälle luokalle. Kun hän on läpäissyt tämän koulun, hän suorittaa loppututkinnon ja saa oppiarvokseen viisauden mestari. Vihkimys on astumista pyhyyden polulle, siirtymistä henkiseen elämään tai sen uuteen vaiheeseen. Ihminen, joka on ottanut ensimmäisen vihkimyksen, on ottanut ensimmäisen askeleen hengen valtakuntaan ja on siirtynyt inhimillisestä valtakunnasta yli-inhimilliseen valtakuntaan. Vihkimys eli tajunnan laajentumisen prosessi on osa evoluution normaalia kulkua. Vihkimykset ovat sarja askelia tai heräämisiä, joiden kautta ihmisestä tulee lopulta valopiste Jumalan valtakunnassa. Vihkimys johtaa virtaan, joka kuljettaa ihmistä eteenpäin, kunnes se kantaa hänet Maailman herran jalkojen juureen, hänen taivaallisen Isänsä jalkojen juureen, kolminkertaisen logoksen jalkojen juureen. Teknisesti ilmaisten ”vihkimys on prosessi, jonka avulla sielu, käytettyään loppuun muotoelämän mahdollisuudet ja saavutettuaan siten hallintaa ja ilmaisua, palaa jälleen takaisin alkulähteelleen. Tämä sielu tekee viiden asteen, askeleen tai vihkimyksen kautta.” (Esoteric Psychology II, 209). Ihmisen kehitys kokelaan polulla, oppilaan polulla ja vihkimyksen polulla merkitsee tietoisuuden keskuksen siirtymistä asteittain korkeammalle tasolle. Se on kulkua persoonallisuuden tietoisuudesta sielun tietoisuuteen, siitä hengen tietoisuuteen, kunnes tietoisuus lopulta on kokonaan jumalallinen.
Eräs merkki ihmisen valmiudesta vihkimykseen on, että hän alkaa nähdä asiat laajemmassa perspektiivissä, kokonaisuuden valossa.

Kaikenasteiset vihityt ovat tekemisissä aina jonkinlaisen energian kanssa. Vihkimyksen menetelmä koskee:
a. Voiman käsittämistä.
b. Voiman soveltamista.
c. Voiman hyödyntämistä.
Vihkimyksen hakija tulee vastaanottavaiseksi energioille, jotka tulevat a. sielusta, b. mestarista, c. häntä kaikkialta ympäröiviltä veljiltään. Sielunsa kautta hän tulee tietoiseksi mestarinsa lähettämästä värähtelystä. Kun hän tulee vastaanottavaiseksi korkeamman itsensä äänelle ja energialle, hän voi alkaa muuntaa ja jalostaa käyttövälineitään sielunsa älykkään ohjauksen alaisena. Hänen päämääränään on voittaa, muuntaa ja kohottaa oman alemman itsensä voima korkeamman itsen energialla ja saattaa alempi itse korkeamman määräysvaltaan. Hänen täytyy pakottaa alemman itsen energeettinen rytmi omaksumaan sitä korkeampi rytmi, kunnes korkeampi rytmi voittaa alemman ja vanha energian ilmaisemisen menetelmä häviää kokonaan.

Vihityn tietoisuus ei ole enää polarisoitunut persoonallisuuteen. Vihityssä kaksi suurta energioiden ryhmää, kolminaisen integroituneen persoonallisuuden ja sielun eli aurinkoenkelin energiat, ovat alkaneet yhdistyä ja sulautua. Sielun energiat alkavat hallita ja alistaa alempaa voimaa. Hänen päämääränään on yhdistää ja sulattaa nämä kaksi jumalallista aspektia niin että ne muodostavat integroituneen yksikön. Sielua luonnehtivat älykkään rakkauden energia ja henkisen tahdon energia. Nämä ovat dynaamisia energioita, jotka ohjaavat kaikkia vapautuneita sieluja.
Vihitty on aina ollut. Jumalallinen Jumalan poika on aina tiennyt kuka hän on. Vihitty ei ole evoluutioprosessin seuraus. Hän on evoluutioprosessin syy ja sen avulla hän täydellistää käyttövälineensä kunnes hänestä tulee vihitty aineellisessa maailmassa ja ihmisten parissa.

Vihkimys on todellisuudessa kriisi, huipentava tapahtuma, missä tietoisuus häälyy paljastuksen rajamailla. Vihitty on valmistunut siihen oppimalla kärsivällisyyttä ja kestävyyttä monissa edeltävissä ja vähemmän tärkeissä kriiseissä. Vihitty on hengen soturi, joka on voittanut monia vaikeita taisteluja. Oppilas lähestyy vihkimyksen porttia aina uhrausten kautta. Jokainen askel ylöspäin vihkimyksen polulla otetaan aina luopumalla vapaaehtoisesti jostain, mihin ihminen on kiintynyt tasolla tai toisella. Vain siten saavutetaan vapautuminen estävistä ja rajoittavista siteistä, ja oppilaan tietoisuus voi kohota korkeammalle tasolle.

Vihkimyksen polku johtaa näyn vuorelle. Vihkimys on paljastus tai visio, joka johdattaa oppilasta eteenpäin suurempaan valoon. Tämä näky tai visio kasvaa vihkimyksestä vihkimykseen kunnes se käsittää koko aurinkokunnan. Vihkimys on kasvavaa kykyä nähdä ja kuulla, aistia ja kokea, toimia ja elää korkeammilla tasoilla. Vihkimys on astumista uuteen ja moniulotteisempaan todellisuuteen. Vihkimys on olennaisesti tunkeutumista niille jumalallisen tietoisuuden alueille, jotka eivät kuulu ihmisen normaaliin tietoisuuden piiriin. Tämän tunkeutumisen oppilas saavuttaa meditaation, tulkitsevan henkisen ymmärryksen ja koulutetun arvostelukykyisen mielen kautta. Tämä johtaa lopulta hänen tietoisuutensa tasapainottumiseen uudelle tasolle ja uuteen tiedostamisen kenttään.

Vihkimyksen polku on liikettä energiasta energiaan, tasosta tasoon, visiosta visioon ja valosta kirkkaampaan valoon ja ajasta ajattomuuteen ja muutoksesta vakaaseen olemiseen. Jokainen tietoisuuden laajentuminen, jokainen askel portailla, avaa vihityn eteen uuden valloitettavan piirin ja uuden askelman. Jokainen saavutettu vihkimys paljastaa sitä korkeammat. Koskaan ei tule pistettä, missä pyrkijä voi jäädä staattiseen tilaan ja on kyvytön jatkokehitykseen. Vihityn tietoisuus laajenee päivittäin ja sisältää yhä enemmän. Logos itsekin pyrkii ja kehittyy kaiken aikaa.

Vihkimys tuo näyn ja käsityksen logoksen ”ajatusmuodosta” arkkityyppisellä tasolla, ts. ymmärryksen evoluutioprosessin päämääristä ja menetelmästä ja suunnitelmasta ja tarkoituksesta. Vihkimys sallii progressiivisen astumisen luovan logoksen mieleen. Tiibetiläinen sanoo tämän olevan ehkä kaikkein tärkeimmän vihkimyksen määritelmän mitä hän on koskaan antanut.

Vihkimykset tuovat mukanaan syvemmän ykseyden käsittämisen kaikkien elollisten olentojen kanssa.
”Planeettalogoksen elävän tietoisuuden teema on aina ja
muuttumattomasti suuri olemisen hierarkia, se elämän
ketju, missä pieninkin linkki on tärkeä ja missä suurin linkki
on yhteydessä pienimpään henkisen energian sähköisen
vuorovaikutuksen kautta. Eräästä tärkeästä elämän
näkökulmasta katsottuna ei ole olemassa mitään muuta kuin
hierarkia, joka yhdistää auringon aurinkoon, tähden tähteen,
aurinkokunnan aurinkokuntaan, planeetan planeettaan ja
kaikki planetaariset elämät toinen toisiinsa. Jokaisen
yksittäisen planetaarisen vihkimyksen, kaikkein
korkeimmankin, teema on suhde. Mitä muita laatuja voi
paljastua vihitylle toisilla poluilla, sitä me emme tiedä,
mutta kaiken pyrkimyksen päämäärä planeetallamme on
oikeat suhteet ihmisen ja ihmisen, ihmisen ja Jumalan sekä
jumalallisen elämän kaikkien ilmausten välillä pienimmästä
atomista ylöspäin aina äärettömään saakka” (The Rays and
the Initiations, 738)

Vihkimykset antavat oppilaan käteen asteittaisissa vaiheissa avaimen kaikkeen tietoon aurinkokunnassa ja kosmoksessa. Ne paljastavat hänelle aurinkokunnan sydämessä olevan kätketyn mysteerin. Vihkimys on syvenevää tietoisuutta Jumalan suunnitelmista maailmalle ja kasvavaa kykyä edistää niitä. Vihkimyksen kautta vihitty oppii työskentelemään energian kanssa ja käyttämään luovia, puoleensavetäviä ja dynaamisia energioita jumalallisen suunnitelman ja planetaarisen tarkoituksen toteuttamiseksi ulkoisella fyysisellä tasolla. Vihkimys tuo mukanaan uusien voimien heräämisen, uusien palvelun alueiden avautumisen sekä uusia hierarkkisia yhteyksiä ja velvollisuuksia. Vihkimys, joka ei ilmene ihmisen käytännön elämässä ja laajempana palveluna on melko merkityksetön ja epätodellinen.

Erilaisia vihkimyksiä

Vihkimykset eivät koske vain ihmistä, vaan myös mm. planeettalogos ja aurinkologos kehittyvät vihkimysten kautta. Myös mielen valon syttymistä ja itsetietoisuuden heräämistä eläinihmisessä voidaan pitää eräänä suurena vihkimyksenä. Vihkimyksiä on kosmisia, solaarisia, planetaarisia ja hierarkkisia (kirjoitukseni koskevat pääasiassa viimeksi mainittuja). Kosmiset vihkimykset antaa kosminen logos käyttämällä kosmista vihkimyssauvaa aurinkologokseen ja myös kolmeen korkeampaan planeettalogokseen. Kosmisen logoksen sauva on kätketty siihen taivaalla olevaan keskuspaikkaan, jonka ympärillä aurinkokuntamme kiertää ja jota sanotaan henkiseksi keskusauringoksi. Vihkimyssauvat ovat sähköistä alkuperää. Solaarisessa vihkimyksessä aurinkologos käyttää vihkimyssauvaa planeettalogokseen. Planeettalogos käyttää vihkimyssauvoja vihkimistarkoituksiin kolmannessa, neljännessä ja viidennessä päävihkimyksessä sekä kahdessa korkeammassa. Hierarkkisia vihkimyssauvoja käyttää okkulttinen hierarkia pienemmissä vihkimyksissä ja Boddhisattva kahdessa ensimmäisessä manaksen vihkimyksessä. Boddhisattvan sauva on kätketty “viisauden sydämeen” eli Shamballaan. Aurinkologoksen, planeettalogoksen ja ihmisen vihkimyksistä on sanottu seuraavaa.
”Aurinkologoksella on tavoitteena yhdeksän vihkimystä, ja
kolmas kosminen vihkimys on hänen päämääränsä.
Planeettalogoksellamme on tavoitteena seitsemän
vihkimystä, ja hänen päämääränsä on toinen kosminen
vihkimys. Ihmisellä on tavoitteena viisi vihkimystä, ja
ensimmäinen kosminen vihkimys on hänen päämääränsä.”
(A Treatise on Cosmic Fire, 385).

On tärkeää ymmärtää, että ihmisen ja ihmiskunnan vihkimykset ovat vain osa planetaarisia ja kosmisia prosesseja. Ihmisen vihkimykset ovat seurausta logoksen vihkimyksistä, tahdosta ja toiminnasta. Vihkimys on tosiasiassa planetaarista toimintaa, joka perustuu planeettalogoksen elämään ja Sanat Kumaran henkisen kehityksen asteeseen kosmisella polulla, joka tulee kosmiselta mentaalitasolta. Planeettalogoksen kehitys vaikuttaa hänen ilmentymänsä kaikkiin aspekteihin ja osastoihin. Planeettalogoksen saavutus kuljettaa vihityn aina laajeneville valaistun tietoisuuden piireihin. Järjestelmämme logos on puolivälissä kosmisella vihkimyksen polulla, ja hän valmistautuu neljänteen vihkimykseen, ristiinnaulitsemiseen. Tästä johtuvat monet planeettamme kauhistuttavat kokeet ja koetukset. Hänen kehonsa solut (kuten esimerkiksi ihmiset, eläimet ja kasvit), joiden kautta hän tuntee ja aistii ja kokee, joutuvat tänä maailmankautena kokemaan kipua ja kärsimystä. Logos tavoittelee vapautumista aineen ristiltä ja hengen vapautta. Tämä planetaarinen kriisi tuottaa monia vihittyjä. Kukaan todellinen oppilas ei voi olla tuntematta sen vaikutuksia.
Ihmisten vihkimyksillä on myös vastavuoroinen vaikutus planeettalogokseen ja aurinkologokseen ja ne auttavat niiden kehitystä eteenpäin. Esimerkiksi kun kaikki ihmislapset saavuttavat viidennen vihkimyksen, aurinkologos ottaa viidennen vihkimyksensä ja hän saavuttaa päämääränsä.
Lisätietietoa aineesta löytyy kirjoituksestani Vihkimykset uudella ajalla.

Kirjoitettu 2009

Oppilaan polku

Tämä kirjoitus on jatkoa kirjoitukselle Kokelaan polku ja johdatusta kirjoitukselle Vihkimyksen polku, ja ne pohjautuvat Alice Baileyn opetuksiin. Kaikki ovat oppilaita aina korkeimpaan vihittyyn saakka. Oppilaan tulee elää esimerkillistä elämää. Uuden ajan oppilaalla pitää olla sekä rakastava sydän että valpas, terävä ja koulutettu mieli. Kokelasoppilas voi olla palvoja, mutta hyväksytyn oppilaan, joka työskentelee mestarin alaisuudessa maailman työssä, tulee toimia mielen, ajatuksen ja sielun voimalla.

Oppilas on astunut polulle, joka johtaa epätodellisesta todelliseen ja hän on itse tullut poluksi. Muotojen maailma ei vedä häntä puoleensa. Oppilaan on silti edelleen ja yhä uudelleen etsittävä tietä. Hänen tulee noudattaa sielunsa sisäisiä impulsseja, määräyksiä ja kehotuksia ja seurata korkeamman itsen ohjausta eikä kolminaisen alemman ilmentymänsä yllykkeitä. Okkulttisen tottelevaisuuden kautta hän pyrkii näyn, pyrkimyksen ja sisäisen kosketuksen jatkuvuuteen, katkeamattomaan sieluyhteyteen. Hänen on pidettävä henkinen suuntautumisensa vakaana riippumatta kaikista mahdollisista fyysisen tason ja muiden tasojen häiriötekijöistä. Oppilaan polulla päämääränä on erityisesti rakkausluonnon kehittyminen ja sielun, sisäisen Kristuksen paljastaminen. Oppilas pyrkii elämään tietoisesti sieluna, joka tiedostaa olevansa kaikkialla ja jolle kaikki muodot ovat samanlaisia siinä, että ne verhoavat ja kätkevät valon ja ovat vain yhden äärettömän olennon ulkoisia ilmentymiä. Oppilas käsittää olevansa voimakeskus suuremmassa voimakeskuksessa. Hän työskentelee sielun energian avulla ja kautta. Hänen tulee ohjata hänen kauttaan virtaava energia kanaviin, jotka hyödyttävät hänen kanssasielujaan. Oppilaan polulla ihminen tulee tietoiseksi sielun ja ruumiin välisestä kaksinaisuudesta. Hän tuntee sielusäteensä värähtelyn, joka on korkeampaa ja voimakkaampaa kuin hänen persoonallisuuden säteensä värähtely. Asteittain sielun säde alkaa hallita persoonallisuuden sädettä kunnes lopulta saavutetaan sielun ja persoonallisuuden yhteensulautuminen. Oppilaan on siirrettävä huomionsa pois yksilöllisen kokemisen asioista ja kohdistettava se kokonaisuuden tarkoituksen toteuttamiseen. Oppilaan tulee valmistautua yksinäisyyteen ja hyväksyä se. Kun ihminen irrottaa itsensä kaikesta, mikä koskee hänen fyysistä, astraalista ja mentaalista kehoaan elääkseen vain sieluna sielun voimakentässä, syntyy tilapäinen ero muista.

Innostus uuden ajan opetuksista ja ihanteista eivät riitä opetuslapseuteen. Jos näin olisi, oppilaiden rivit täyttyisivät nopeasti. Oppilaan polun kulkemiseen ei myöskään riitä pelkkä hyvyys ja epäitsekkyys. Persoonallisuuden, sielun ja hengen yhdistävä silta, antahkarana, rakennetaan oppilaan tietoisen ponnistuksen kautta tietoisuudessa itsessään, mikä ei tapahdu vain olemalla hyvä tai ilmaisemalla hyvää tahtoa tai osoittamalla epäitsekkyyttä ja korkeaa pyrkimystä.

Uuden ajan opetuslapseus on suuressa määrin ryhmähanke. Aikaisemmin painotettiin oppilaiden henkilökohtaista suhdetta mestariin tai guruun. Tänään oppilaiden suhde ryhmään on tärkeämpää. He löytävät voiman ryhmäopetuksesta ja ryhmätoiminnasta. Tavoitteena on ryhmä, jonka jäsenet työskentelevät yhdessä tehokkaasti ja älykkäästi yksikkönä läheisessä mentaalisessa ja henkisessä yhteydessä. Oppilas voi ymmärtää olevansa mestarin tietoisuuden etuvartio. Hän voi käsittää mestarin sekä omana sielullisena tietoisuutenaan että ryhmänsä keskuksena, voimana, joka elävöittää ryhmän yksiköitä ja sitoo ne homogeeniseksi kokonaisuudeksi. Oppilailla voi olla heikkouksia ja rajoituksia. Oppilaat ovat tärkeämpiä sieluina kuin persoonallisuuksina. Yksilön tunteet, reaktiot ja toiveet eivät ole kovin merkittäviä. Vain sillä on merkitystä, mikä edistää ryhmän tavoitteita ja mikä rikastaa ja kohotta ryhmän tietoisuutta ja värähtelyä. Yksilöiden on tarkoitus täydentää toinen toisiaan niin että heidän yhdistettyjen laatujensa ja ominaisuuksiensa kautta muodostuu ryhmä, jonka kautta henkinen energia voi virrata ihmiskunnan auttamiseksi. Ryhmän jäsenten tulee antaa muiden palvella omalla tavallaan.

Palvelun haaste

Oppilas on se, joka on lupautunut palvelemaan ihmiskuntaa ja pyrkii toteuttamaan henkisen hierarkian suunnitelmaa. Sanotaan, että ihminen ei voi paeta palvelun lakia rangaistuksetta. Palvelu ei ole vain sitä, että yksilö tai ryhmä tekee jotain hyvällä tarkoituksella. Todellinen palvelu on enemmän tai vähemmän spontaani seuraus sieluyhteydestä. Palvelu on ensimmäinen todellinen seuraus sielun vaikutuksesta ihmisessä. Palvelu on sielun vaisto. Jos halujen tyydyttäminen on ihmisen muotoelämän perustava yllyke, niin yhtä lailla halu palvella on ihmisen sielun perustava yllyke. Palvelu on pyrkimystä ryhmän hyvään. Oppilaan ensimmäinen velvollisuus onkin vaalia yhteyttä sieluun. Tiibetiläinen sanoo, että palvelun tiede on tärkeämpää kuin meditaation tiede.
”Palvelevan oppilaan ponnistus ja hellittämätön toiminta
herättää kaikki sielun voimat, tekee meditaatiosta
olennaisen vaatimuksen ja on ennen kaikkea tapa kutsua
henkistä kolmikkoa (atma-buddhi-manas), se tuo mukanaan
henkisen elämän voimistumisen, rakentaa antahkaranan ja
johtaa asteittaisten luopumusten kautta siihen suureen
luopumukseen, joka laskee oppilaan vapaaksi koko
ikuisuudeksi.” (Discipleship in the New Age II, 59).
Palvelu vaatii uhrauksia ja uhraukset ovat tie henkiseen kasvuun. Hetkellä, jolloin ihminen identifioituu sieluunsa eikä muotoonsa, hän ymmärtää uhrauksen lain merkityksen ja se ohjaa häntä automaattisesti. Palvelun tulisi tapahtua mielen eikä niinkään tunteiden tasolta ja olla älykästä ja myötätuntoista vastausta ihmisten ja ihmiskunnan tarpeisiin. Palvelun ei välttämättä tarvitse ilmentyä filantropiana tai yhteiskunnallisena toimintana. Oppilaalle tärkeä palvelun muoto on ihmisten sielujen herättäminen ja elävöittäminen. Sielun voimalla toimivan ja palvelevan ihmisen tuntomerkki on iloisuus. Kyky palvella viisaasti, rakkaudella ja spontaanisti merkitsee määrättyä kehityksen astetta polulla.

Maailman palvelijoiden uusi ryhmä

Kaikkien oppilaiden tulisi liittyä maailman palvelijoiden uuteen ryhmään. Se koostuu ihmisistä, jotka ovat oppilaan polulla tai kokelaan polulla. Tämä ryhmä toimii välittäjänä ihmiskunnan ja henkisen hierarkian välissä. Maailman palvelijoiden uusi ryhmä ei ole organisaatio. Sillä ei ole päämajaa, vaan ainoastaan palvelun yksikköjä kautta maailman. Sen jäsenet tulevat kaikista yhteiskuntaluokista. Heidät liittää yhteen heidän rakkautensa ihmiskuntaan ja pyrkimyksensä parantaa ihmisen tilaa. He pyrkivät muotoilemaan ja luomaan uuden sosiaalisen järjestyksen. He edustavat hyvän tahdon mielen asennetta. He saattavat olla tietoisia ryhmästä kokonaisuutena ja omasta paikastaan siinä tai eivät. Tämän ryhmän jäseniä toimii kaikissa kansakunnissa ja kaikilla inhimillisen toiminnan aloilla. Sen jäsenmäärä kasvaa kaiken aikaa. Maailman palvelijoiden uusi ryhmä on jakaantunut kahteen osaan.

1. Sisäinen ydin, joka muodostuu niistä aktiivisista palvelijoista, jotka tietävät olevansa oppilaita, jotka ovat tietoisesti yhteydessä suunnitelmaan ja toimivat sen toteuttamiseksi. Tämä ryhmä on yhteydessä planetaariseen hierarkiaan ja toimii sen inspiraation alaisena. Tämä ensimmäinen ryhmä on vielä suhteellisesti ottaen aika pieni.
2. Ryhmä, joka on muodostunut pyrkijöistä ja globaalisesti ajattelevista ihmisistä, jotka toimivat alitajuisesti planetaarisen hierarkian opastuksen alaisena. He eivät ole tietoisia sisäisestä synteettisestä suunnitelmasta, mutta he toimivat epäitsekkäästi ja pyrkivät vastaamaan maailman tarpeisiin. He ovat hyvän tahdon miehiä ja naisia. Tämä toinen ryhmä on lähempänä suuria joukkoja ja se toimii uusien ja edistyksellisten ihanteiden ja ideoiden kautta.

Maailman palvelijoiden uuden ryhmän tehtävänä on kouluttaa ihmiset omaksumaan hyvän tahdon ja oikeiden ihmisten välisten suhteiden periaatteet. He pyrkivät tekemään oikeista ihmissuhteista yleismaailmallisen ihanteen ja tosiasian. He pyrkivät rikkomaan rotujen, kansakuntien ja uskontojen väliset mentaaliset muurit ja palauttamaan maailman tasapainon ja rauhan. He opettavat suurille joukoille, että evoluutioprosessin taustalla on älykäs suunnitelma, mistä myös historia ja ihmisen tietoisuuden kehitys todistavat. He valistavat suurta yleisöä uuden ajan välittömistä mahdollisuuksista. He toimivat niiden uusien ideoiden, ihanteiden, asenteiden ja toimintojen tulkkeina, joiden täytyy lopulta hallita ihmisiä tulevalla uudella ajalla. Tämä on maailman palvelijoiden uuden ryhmän tärkein tehtävä.

Kirjoitettu jotain 2009 tai sitä ennen.

Kokelaan polku

Alamme nyt käsitellä kokelaan polkua ja siihen vaadittavia hyveitä ja luonteenominaisuuksia Alice Baileyn opetuksia seuraten. Kokelaan polku edeltää oppilaan polkua ja vihkimyksen polkua. Käsittelemme myöhemmin myös niitä omissa artikkeleissaan. Kirjoitusten kautta lukijan kannattaa yrittää paikantaa oman asemansa henkisen kehityksen tiellä. Tämä artikkeli on suuressa määrin kirjoitettu ja suunnattu niille, joissa henkinen pyrkimys ja sisäinen kaipuu näkymättömään ovat heränneet, jotka ovat halukkaita epäitsekkäästi palvelemaan ihmiskuntaa ja jotka ovat siis alkaneet kulkea kokelaan polkua ja oppilaan polkua. Kirjoitukset on tarkoitettu opastukseksi, rohkaisuksi ja kannustukseksi. Kaikki halukkaat ihmiskunnan jäsenet voivat tässä ja nyt alkaa valmistaa itseään kulkemaan kokelaan polkua ja muuttamaan elämänsä painopistettä oman itsensä palvelemisesta ihmiskunnan palvelemiseen ja Maa planeetan tulevaisuuden ja hyvinvoinnin palvelemiseen ja alkaa kulkea kohti henkisiä mysteerejä.
Baileyn kirjoissa ihmisen kehitys monien jälleensyntymien kautta jaetaan kolmeen laajaan vaiheeseen.

1. Evoluution ja kokelaan polku.
a. Älyn ja aistihavainnon kehittyminen.
b. Vastaus keskukseen ihmiskunta.
c. Mieli hallitsee. Persoonallisuus toimii.

2. Oppilaan polku.
a. Rakkausluonnon kehittyminen.
b. Valaistumisen saavuttaminen.
c. Vastaus keskukseen, jota kutsutaan hierarkiaksi.
d. Buddhi eli intuitio hallitsee. Sielu toimii.

3. Vihkimyksen polku.
a. Tahdon kehittyminen.
b Synteesin saavuttaminen.
c. Vastaus keskukseen, jota kutsutaan Shamballaksi.
d. Dynaaminen tarkoitus hallitsee. Tahto hyvään. Monadi toimii. (Esoteric Astrology, 613).

Monadin suunnattoman laajasta näkökulmasta katsottuna ihmisen elämä voidaan jakaa kolmeen osaan, ja ne vastaavat pitkälti edellä mainittuja kolmea vaihetta ja kolmea polkua.
1. Ykseyden alempi toteutuminen, joka on muotoluonnon ykseyttä. Tässä ykseydessä sielu on niin syvästi samaistunut aineaspektiin, ettei se näe eroa, vaan se on muoto eikä tunne itseään sieluna. Tämä saavuttaa usein huippunsa jossain elämässä, jossa persoonallisuus ilmaisee itseään täydesti ja jolloin sielu on täysin uppoutunut persoonallisuuden reaktioihin. Alempi elämä on niin voimakas ja vitaalinen, että tuloksena on voimakas ja materiaalinen ilmaisu.
2. Tietoisuuden myöhempi ja tuskallinen jakautuminen tiedostettuun kaksinaisuuteen. Tässä tilassa ihminen on selvästi tietoinen siitä, mitä kutsutaan hänen peruskaksinaisuudekseen. Hän tietää olevansa henki-aine, muoto-elämä ja ilmentynyt sielu. Tällä asteella, joka kattaa monia elämiä ja johtaa ihmistä kokelaan ja oppilaan polkuja aina kolmanteen vihkimykseen saakka, painopiste siirtyy vakaasti pois muodon alueelta ja keskittyy enemmän ja enemmän sieluun. Herää kasvava tietoisuus siitä, että on olemassa todellisuus, joka sulkee piirinsä kaksinaisuuden ja samalla ylittää sen.
3. Tätä kaksinaisuuden tunnetta seuraa ykseyden korkeampi toteutuminen, ja tässä viimeisessä vaiheessa kadotetaan tunne sieluna ja ruumiina olemisesta. Tietoisuus samastuu planeetan ja aurinkokunnan sisäiseen elämään. Kun tämä tapahtuu, rekisteröidään olemisen tila, joka on sanojen, mielen ja kaikkien muotoilmaisujen tuolla puolen. (Esoteric Psychology 1, 14).
Myös kolmen salin symboliikka ilmaisee näitä samoja kehitysvaiheita. Tietämättömyyden salissa hallitsee muoto ja asioiden aineellisella puolella on ylivalta. Ihminen on siellä polarisoitunut persoonallisuuteen eli alempaan itseen. Ihmiskunnan enemmistö elää vielä tietämättömyyden salissa (Platonin luola), missä ilmiömaailma, aineen maailma on kaikki kaikessa. Vanha kommentaari kuvaa tätä vaihetta seuraavasti. ”Tietämättömyyden salissa tunnetaan kolminkertaiset verhot. Solaarinen elämä tiheimmässä pisteessään tavoitetaan ja ihminen tulee täysin inhimilliseksi.” Oppimisen salissa korkeampi itse eli minuus alkaa hallita persoonallisuutta eli alempaa itseä. Ihminen tulee asteittain tietoiseksi sielunsa ja sielujen ryhmän voimista ja kyvyistä. Tämä kattaa kokelaan polun ja oppilaan polun kolmanteen vihkimykseen saakka. Hän oppii, että ihmisatomi on osa taivaallisen ihmisen eli planeettalogoksen ryhmää tai keskusta. Vanha kommentaari ilmaisee tämän vaiheen seuraavasti. ”Oppimisen salissa tavoitetaan keskeinen mysteeri. Vapautumisen menetelmä nähdään, laki on hyvin täytetty ja ihminen kehittyy lähes adeptiksi.” Lopulta, ensimmäisen suuren vihkimyksen jälkeen, ihminen astuu viisauden saliin. Viisauden salissa sielu hallitsee kolmessa alemmassa maailmassa, ja sisäsyntyinen jumaluus ottaa herruuden yhä lisääntyvässä määrin. Edellä mainittu muinainen kirja kuvaa tätä vaihetta seuraavasti. ”Viisauden salissa valo loistaa täydesti adeptin teillä. Hän tietää ja näkee seitsemännen osan ja visioi loput. Hän on itse seitsemäinen ja tästä salista nousee esiin jumala.” (The Light of the Soul, 132).
Kokelaan polkua hallitsee kuudes, omistautumisen ja idealismin säde. Oppilaan polkua hallitsee toinen säde, rakkaus-viisauden säde, joka muuntaa tiedon viisaudeksi. Se ruokkii Kristus-elämää oppilaissa. Vihkimyksen polkua hallitsee ensimmäinen säde, tahdon säde. Se aiheuttaa irrottautumisen muodosta ja kaiken estävän tuhoutumisen. Se vaalii vihityssä sitä dynaamista tahtoa, jonka avulla hän voi ottaa tarvittavat askeleet kohti vihkijää. (Esoteric Psychology 1, 351).
Kokelaan polkua kutsutaan myös puhdistuksen poluksi. Kokelaan on puhdistettava kolme alempaa käyttövälinettään, tehtävä ne asteittain vastaanottavaiseksi sielun energialle ja saavutettava persoonallisuuden integraatio. Kokelaan polulla ihmisen on eliminoitava luonteestaan suurimmat heikkoudet ja kehitettävä niiden tilalle hyveitä ja jaloja luonteenominaisuuksia. Kärsivällisyyden harjoittaminen on tie kohti sielun ja hengen kestävyyttä ja pysyvyyttä. Persoonallisuus menettää helposti rohkeutensa, koska se elää ajassa toisin kuin ajaton henki. Kokelaan tulisi harjoittaa tyyneyttä ja löytää tasapaino, missä mielihyvä tai kärsimys eivät hallitse ja missä sielun ilo vallitsee. Kun tietoisuuden keskus on sielussa, on mahdollista saavuttaa järkkymätön rauha, joka ylittää ymmärryksen. Kokelaan tulee olla vapaa huolista. Huolestuneisuus johtuu alttiudesta vastata alempien maailmojen värähtelyihin. Hänen tulee ymmärtää puheen arvo kehityksen ja palvelun välineenä ja puheen ja hiljaisuuden okkulttinen merkitys. Hänen tulisi saavuttaa puheen hallinta. Puhe on luomisen keino ja voiman välikappale. Sanojen säästämisessä, esoteerisesti ymmärrettynä, piilee voiman säilyttäminen. Hänen ei pidä lausua loukkaavia, vahingoittavia tai haavoittavia sanoja. Oikein valittujen epäitsekkäiden sanojen avulla hän voi välittää lähimmäisilleen aurinkokunnan rakkauden energiaa, joka vahvistaa ja elävöittää.
Kokelaan ja oppilaan elämän johtosävelen pitäisi olla harmittomuus. Harmittomuuden harjoittaminen ei ole lainkaan helppoa, varsinkin kun sielun paine ja eri energioiden toiminta ja niiden välinen kitka aiheuttaa usein ärtymyksen ilmiön. Harmin aiheuttaminen perustuu itsekkyyteen ja itsekeskeisyyteen ja se saa voimansa itsekorostuksesta ja itsetehostuksesta. Harmittomuutta tulisi harjoittaa kaikilla tasoilla. 1. Harmittomuus ajatuksissa. Tämä johtaa pääasiassa puheen hallintaan. 2. Harmittomuus emotionaalisissa reaktioissa. Tämän seurauksena ihminen voi toimia sielun rakkausaspektin kanavana. 3. Harmittomuus teoissa. Tämä saa aikaan tasapainon, taitavan toiminnan ja luovan tahdon vapautumisen. Harmittomuuden kautta alempi luonto voidaan vapauttaa ilmiömaailman otteesta. Harmittomuus hävittää esteet rakkauden vapaalta virtaamiselta.
Harmittomuus on kaikkien muurien ja rajoitusten tuhoaja.
Ensimmäisiä askelmia okkultismin polulla on arvostelukyvyn käyttäminen. Arvostelukyvyn avulla, joka on konkreettisen mielen ominaisuus, pyrkijä voi erottaa harhan todellisuudesta, epätodellisen todellisesta, aineellisen henkisestä, muodon elämästä ja pysymättömän kestävästä. Sen avulla pyrkijä voi edelleen ymmärtää, ei vain sielun ja ruumiin välisen eron ja mielen ja sielun välisen eron, vaan myös sielun ja hengen välisen eron myöhemmissä vaiheissa. Arvostelukykyä tarvitaan myös valitsemaan eri toimintalinjojen välillä, itsekkään ja epäitsekkään toiminnan välillä ja yksilön hyödyn ja ryhmävastuun välillä.
Toinen tärkeä henkisen elämän periaate, jota tarvitaan henkisen polun kaikilla asteilla, on kiinnittymättömyys. Kiinnittymättömyys on eräs ensimmäisiä keinoja löytää todellinen itse, siirtää identifioituminen kehosta ja aisteista sielun valtakuntaan. Kiinnittymättömyyden avulla pyrkijä voi vaalia yhteyttä sisäisiin subjektiivisiin todellisuuksiin. Kiinnittymättömyys vähentää persoonallisuuden reaktioita. Pyrkijän pitää oppia elämään päältäkatsoja ja hiljaisena tarkkaajana. Mentaalisen kiinnittymättömyyden avulla ajattelija voi aina oleilla korkeassa ja salaisessa paikassa ja tästä rauhan keskuksesta tyynesti ja tehokkaasti viedä eteenpäin valitsemiaan tehtäviä.
On tavallista, että kokelaan tasolla ihmisen oma pyrkimys ja kunnianhimo on etualalla. Edetessään kohti opetuslapseutta hänen pitäisi kääntää huomionsa pois itsestään ja opiskella palvelun tiedettä. On tavallista, että kokelas on ns. palvoja ja myös mystikko. Hänen lähestymistapansa jumaluuteen on vielä osittain emotionaalinen. Pyrkijän pitäisi kuitenkin yrittää kohottaa tietoisuutensa tunnetasolta mentaalitasolle ja vähitellen kehittyä kohti okkultistia. Pyrkijän pitäisi kehittää tasapuolisesti älyään, tahtoaan ja tunnettaan.
Kokelaalla on paljon opittavaa ihmisen ja myös aurinkokunnan rakenteesta esoteerisesti ymmärrettynä. Hän oppii näkemään itsensä monimutkaisena, täydellisenä yksikkönä, mikrokosmoksena, joka on makrokosmoksen kuva. Hän oppii tuntemaan oman olemuksensa lait, ja hän saavuttaa myös käsityksen aurinkokunnan peruslaeista. Hän oppii mm. ymmärtämään paino- tai vetovoimalain (joka on nykyisen, toisen aurinkokunnan peruslaki) okkulttisen merkityksen kaikkine seuraamuksineen.
Kokelaan polulla ihminen on ennen kaikkea pyrkijä. Kokelaiden tulisi ymmärtää henkisen pyrkimyksen todellinen luonne. Pyrkimys ei ole emotionaalinen asenne. Pyrkimys on luonteeltaan okkulttista ja tieteellistä toimintaa, ja se asuu vaistonvaraisena itse substanssissa. Pyrkimys on tieteellinen prosessi, joka kattaa itse evoluution. Loppuun asti toteutettuna pyrkimyksen kautta aineaspekti ja ihmisen koko persoonallisuus voidaan ”nostaa taivaaseen”. Jatkuva oikea pyrkimys saa aikaan karkeiden ja matalasti värähtelevien atomien poistumisen ihmisen käyttövälineistä ja korkeammin värähtelevien atomien liittymisen niihin. Mitä hienompiasteista ainetta rakentuu kehoihimme, sitä kirkkaammin loistaa sisäinen valo. Kun atominen aine, joka on aineen korkein taso, hallitsee, sisäisen ihmisen loisto on suuri.
Kokelaan asteella ihminen kokee tietoisuudessaan heilahtelua äärimmäisyyksien välillä. Toisinaan hänen mielentilaansa värittää ilo ja toisinaan masennus ja alakulo, riippuen siitä saavuttaako hän pyrkimystensä ja toiveidensa kohteita vai ei. Pyrkijä on usein monia vuosia tai monia elämiä tämän erityisen harhan vallassa. Keskitietä kulkemalla saavutetaan tasapaino. Vapautumalla tunnetasosta ja polarisoitumalla valaistuneen mielen tasolle kokelas voi haihduttaa tämän erityisen harhan. Kokelaan polulla ja oppilaan polulla ulkoinen maailma lakkaa vetämästä puoleensa. Ympäröivien muotojen värähtely tulee monotoniseksi kun yhteys niihin jatkuu monien elämien ajan. Ihminen alkaa kääntää huomionsa pois tutusta ilmiömaailmasta ja halujen maailmasta. Hän ei ole enää vastaanottavainen niiden värähtelylle ja alkaa tuntea sielun värähtelyn. Alkaa vaikea uudelleen suuntautumisen prosessi kohti uutta maailmaa, uutta olemisen tilaa ja uudenlaista tietoisuuden tilaa. Koska sisäinen hieno vastausväline on vielä kehittymätön, seurauksena on usein menetyksen tunnetta, hapuilua pimeässä ja henkisen kamppailun ja kokeilun vaihe. Uuden henkisen elämänmuodon ja suuntautumisen kautta pyrkijä alkaa rakentaa hienompaa vastausvälinettä, jonka kautta subjektiiviset maailmat voidaan tuntea ja aistia.
Kokelaan päämääränä on siirtää pallean alapuolella olevien keskusten energia solar plexuksen kautta pallean yläpuolella oleviin keskuksiin. Selkärangan tyven keskuksen energia on siirrettävä päähän. Ristiluun keskuksen energia on nostettava kurkkuun ja solar plexus keskuksen energia on siirrettävä sydämeen. Tämä tapahtuu vastauksena sielusäteen magneettiseen paineeseen kun se alkaa hallita persoonallisuuden sädettä. Tämä on pitkä ja tuskallinen prosessi, joka kattaa monia elämiä ja johon liittyy usein myös fyysisiä sairauksia ja vaivoja.
Kokelaan polun päämäärä on ilmaistu kauniisti teoksen Initiation, Human and Solar (Vihkimykset) viidennessä säännössä, joka kuuluu seuraavasti: Hakija huolehtikoon siitä, että aurinkoenkeli himmentää kuuenkelien valon ja pysyy ainoana valonlähteenä mikrokosmisella taivaalla.
Kokelaan on nähtävä sielu elämän aurinkona. Tämän keskeisen valonlähteen pitää himmentää kaikki muut valonlähteet. Aurinkotulen on tukahdutettava kaikki pienemmät tulet. Uudella ajalla kokelaan polun ja opetuslapseuteen pyrkijän päämääränä on, että aurinkoenkeli hallitsee persoonallisuuden elämää ja voimia. Aikaisemmin tämä oli oppilaan polun päämäärä. Uuden ajan esoteerinen koulutus korostaa palvelun merkitystä. Henkilökohtaisen kehityksen ja kasvun ei pitäisi olla etusijalla. Halu olla hyödyllinen ja auttaa ihmiskuntaa ja edistää suurta suunnitelmaa on tärkeämpää kuin halu edistyä polulla. Palvelu on henkisen polun tärkeimpiä osatekijöitä ja juuri se johtaa pyrkijää parhaiten eteenpäin henkisen kehityksen tiellä.

Kirjoitettu 2009

Tie sielutietoisuuteen

Tämä kirjoitus pohjautuu Alice A. Baileyn (1880-1949) esoteeriseen filosofiaan ja pääasiallisesti hänen teoksiinsa Esoteric Psychology I ja II, A Treatise on White Magic sekä Education in the New Age. Tietäen tai tietämättään ihminen elää voimien ja energioiden maailmassa ja hän itse on energioiden koostuma ja energiayksikkö. Seitsemän sädettä tai pääenergiatyyppiä sävyttää kaikkia muotoja ja ne ovat edelleen jakautuneet 49:n sävyttyneeseen energiaan. Kaikki nämä tunnusmerkilliset energiat virtaavat ja vaikuttavat jatkuvasti siihen energia-substanssiin, joista tihein on näkyvä aine, aikaansaaden kehitystä ja toimintaa.

Ihmisen kolme aspektia, persoonallisuus, sielu ja henki, koostuvat yksinkertaisesti esitettynä seuraavista energioista.

Persoonallisuus.

1. Mielen energia. Jumalallisen tahdon ja tarkoituksen heijastuma. Motivaatio. Yllyke suunnitella.

2. Tunnekyvyn energia. Kyky vastata. Emotionaalinen tunne, astraalienergia. Rakkauden heijastuma. Halun voima. Impulssi pyrkiä. Jumalallinen evolutiivinen yllyke. Taipumus vetää puoleensa, olla magneettinen.

3. Elämän energia. Kyky integroida, koordinoida. Vitaali- eli eetteriruumiin voima. Älykkään toiminnan eli jumalallisen liikkeen heijastuma. Impulssi toimia, olla energinen.

4. Tiheän aineen energia. Ulkoistettu toiminta. Ulkoisen verhon automaattiset reaktiot. Ykseyden tihein piste. Synteesin alin aspekti.

Sielu.

5. Buddhin energia. Jumalallisen järkeilevän rakkauden voima. Intuitio. Sen heijastuma on persoonallisuuden emotionaalisessa tuntevassa tietoisuudessa.

6. Atman energia. Jumalallisen tahdon voima. Jumalallisen tarkoituksen ruumiillistuma. Sen heijastuma on persoonallisuuden mieliluonnossa.

Henki.

7. Elämän itsensä energia.

Nämä energiat muodostavat ihmisen, energiayksikön. Ne tekevät hänestä olennaisesti aktiivisen, älykkään, rakastavan ja elävän ihmisen. Ne paljastuvat asteittain ajassa ja tilassa ja suuren evoluution kokeen seurauksena saattavat lopulta hänen olemuksensa täyteen kukoistukseen ja tuovat häntä määräävät seitsemän energiatyyppiä täyteen ilmaisuun. (Esoteric Psychology II, 285-6).

Persoonallisuuden integraatio

Ihmisen ensimmäinen kehitystehtävä on toteuttaa persoonallisuuden integraatio ja sitä kautta tulla todelliseksi persoonallisuudeksi. Vain melko pieni osa ihmisistä on saavuttanut tämän asteen. Persoonallisuus on täysin integroitunut ihminen. Mielen, tunneluonnon ja aivojen integraatio on kaikkien edistyneiden ihmisten tunnuspiirre. C.G. Jungille käsite persoonallisuus tarkoittaa koko yksilöllisen ihmisen optimaalista kehitystä ja pyhyyden saavuttamista. Kirjassa A Treatise on White Magic määritellään, että “persoonallisuus on tietoisuuden tila, missä mieli on määräävä tekijä.” (p., 393). Ihmisen yksilöllisyys ja itsetietoisuus ovat yhteydessä mielen prinsiippiin. Samassa teoksessa sanotaan edelleen, että persoonallisuus on kolmen energian (mentaalinen energia, tunne-energia ja vitaalinen energia) yhdistymistä objektiivisessa muodossa. Tämä sulautuminen aikaansaa itsetietoisuuden, yksilöllisyyden tunteen. “Missä on olemassa tämä keskeinen tietoinen entiteetti, joka käyttää mieltä, reagoi herkästi tunnekehon kautta ja elävöittää tiheää fyysistä kehoa (vitaalikehon kautta), silloin ihmisellä on persoonallisuus. Se on itsetietoista olemassaoloa muodossa.” (A Treatise on White Magic, 392).
Mieli määrää persoonallisuutta ajatuksen luovan voiman ja tahdon kautta. Integroituneessa persoonallisuudessa alemman itsen kolme aspektia ovat sulautuneet toisiinsa ja ne toimivat yhtenä yksikkönä. Persoonallisuus alistaa ne käyttöönsä. Tämä voi tapahtua ilman sieluyhteyttä tai sen kautta. Okkulttisesti persoonallisuuden integraatio merkitsee “kolmen alemman kehon valojen yhdistämistä yhdeksi persoonallisuuden selkeäksi valoksi.” (Ibid., 6).
Sääntönä on, että korkeammat prinsiipit hallitsevat aina alempia. Kun mieli on riittävän kehittynyt, se hallitsee tunteita ja fyysistä kehoa. Korkeammalla asteella sielu pyrkii hallitsemaan mieltä ja alempaa luontoa. Ihmisen tehtävänä on siten ensiksi ”persoonallisuuden saavuttaminen tai sisäisen itsen tietoisuuden täysi tiedostaminen; sitten persoonallisuuden käyttäminen ja sen uhraaminen lopulta ryhmän hyvään, jonka seurauksena on itsen yhdistyminen yhteen itseen ja yksilöllisen sielun sulautuminen (tietoisesti ja tahtoen) ylisieluun.” (Ibid., 393).

Ihmisen integraatio tai koordinaatio tapahtuu seuraavien vaiheiden kautta:

a. Emotionaalisen eli astraalisen luonnon koordinaatio fyysiseen kehoon. Koko ihmisrodun näkökulmasta tämä tapahtui Baileyn mukaan Atlantiksen aikana. Se etenee tänään ihmiskunnan alemmissa ryhmissä. Tämän tulisi olla lapsen kehityksen päämäärä 7:stä 14:ta ikävuoteen.

b. Fyysisen, astraalisen ja mentaalisen luonnon koordinaatio yhdeksi yhdistyneeksi kokonaisuudeksi. Tämä tapahtuu rodullisesti arjalaisessa (eli mentaalisessa) rodussa tänään, ja koordinaatio etenee nopeasti ihmiskunnan kehittyneiden jäsenien joukossa ja sen tulisi olla koulutuksen päämäärä nuorukaisilla, jotka ovat 14 ja 21 ikävuoden välillä.

c. Seuraavaksi pannaan vireille sielun ja persoonallisuuden välinen koordinaatio, jossa sielun huomion kohteena on astraali- tai haluluonto. Tämä on maailman pyrkijöiden välitön päämäärä tänä aikana.

d. Koordinaatio sielun, mielen ja aivojen välillä, illuusion keho eli astraalikeho pois suljettuna. Tämä on maailman oppilaiden päämäärä.

e. Tämän jälkeen on luotava koordinaatio sielun, puhdistuneen persoonallisuuden ja hierarkian välille. Tämä on maailman vihittyjen päämäärä tänä aikana ja kaikkien niiden, jotka valmistautuvat ensimmäiseen, toiseen tai kolmanteen vihkimykseen. Tämä tavoite saavutetaan lopulta kirkastus vihkimyksessä.

f. Koordinaatio sielun, persoonallisuuden ja hengen välillä. Tämä tapahtuu sielujen hierarkian kautta – sanonta, jonka ainoastaan vihityt voivat kunnolla tulkita ja ymmärtää. Tämä prosessi etenee kolmannen vihkimyksen jälkeen. (Esoteric Psychology II, 260).

Kaikki nämä lukuisat integraatiot toteutuvat jonkin tietyn toiminnan muodon kautta. Ensimmäisenä on itsekkään ja erillisen persoonallisuuden palveleminen, jolloin tärkeimpiä asioita ihmiselle on hänen omien halujensa tyydyttäminen. Sitten tulee ihmiskunnan palvelemisen aste ja lopulta jumalallisen suunnitelman palveleminen.

Sielu

Seuraavassa on joitain yleisiä määritelmiä sielusta Alice Baileyn teoksista. Sielu on Kristus-prinsiippi. Useimmissa ihmisissä se ei ole vielä aktiivisesti ilmentynyt, vaan se on kätketty muodon sisälle. Sielu on ajattelija, todellinen ihminen, yksilöllisyys mielen, tunnekehon, eetterikehon ja fyysisen kehon takana. Sielu on aineen ja hengen välinen suhde. Sielu on keskiprinsiippi. Aineen sielu, anima mundi, on tunteva tekijä aineellisessa substanssissa. Sielu on luodun universumin puoleensa vetävä voima. Sielu on tietoisuusaspekti. Sielun luonne on valo, sekä kirjaimellisesti värähtelyn näkökulmasta että filosofisesti, sillä se on tiedon todellinen väline. Tunnekyky, vastaus kontaktiin, tietoisuus, valo, magnetismi ja rakkaus ovat kaikki sielun laatuja. Sielu on hengen ilmentymisen väline. Kaikki sielut kuuluvat hierarkiaan (viides valtakunta eli sielujen valtakunta). Ylisielu, anima mundi ja kaikkien asioiden sielu merkitsevät kaikkien yksilöllisten sielujen summaa maailmankaikkeudessa. Kaikki sielut ovat osa ylisielua, kuten myös Salaisen opin esipuheessa sanotaan. Tämä suhde muodostaa perustan yleismaailmalliselle veljeydelle. Seitsemän sädettä toimii kaikkien sielujen kautta.
Vastaanottavuus sielun värähtelylle ja vaikutteille on evolutiivisen kehityksen tulosta. Sielu ilmentyy aluksi ihmisessä koherenssi aspektina ja vasta myöhemmin laatu aspektina. Sieluyhteys on mahdollista niille, joissa mieli hallitsee ja jotka ovat integroituneita persoonallisuuksia. Sielun ja persoonallisuuden välillä ei vallitse tietoista yhteyttä ennen kuin ihminen astuu kokelaan polulle ja oppilaan polulle. Keskiverto ihminen samastuu yleensä täysin verhoihinsa ja käyttövälineisiinsä. Takaisin paluun polulla hän alkaa siirtää tietoisuutensa keskusta kohti sielua. Persoonallisuuden säteen ja sielun säteen välinen ristiriita aiheuttaa pyrkijän elämässä kaksinaisuuden tunteen ja monia kriisejä. Ihminen joutuu kohtaamaan ns. kynnyksenvartijan, joka tarkoittaa persoonallisuuden voimien kokonaisuutta, joka on liittoutunut sielua eli läsnäolon enkeliä vastaan. Oppilaan tavoitteena on saavuttaa sielun ja persoonallisuuden yhteensulautuminen niin että sielu ja persoonallisuus muodostavat yhden todellisuuden, jonka luonne on valo.
Teoksessa Education in the New Age Djwhal Khul toteaa, että siihen asti kunnes nykyajan kasvattajat alkavat myöntää mahdollisuuden, että ihmisessä on keskeisiä yksikköjä, jotka ovat käsin kosketeltavan ja näkyvän mekanismin taustalla ja hyväksyvät myös mahdollisuuden mielen takana olevasta energiakeskuksesta, edistys kasvatuksessa on vähäistä. Lapsi ei saa sitä alustavaa koulutusta ja niitä perustavia ideoita, joiden kautta hänestä voi tulla itseohjautuva ja älykäs ihminen. Edistystä saavutetaan kun ihmisiä aletaan tulkita energioiden näkökulmasta ja kun tiedostetaan ne seitsemän pääenergiatyyppiä, jotka määräävät ihmistä ja hänen toimintojaan. (p., 37). Kaiken kasvatuksen ja Itsekasvatuksen päämääränä on sielutietoisuuden kasvattaminen, tietoisuuden virran syventäminen ja sisäisen tietoisuuden jatkuvuuden kehittäminen.

Tie sielutietoisuuteen

Vesimiehen aikakauden opetuslapseuden kolme avainsanaa ovat okkulttinen meditaatio, opiskelu ja palvelu. Meditaation kautta ihminen voi ylläpitää yhteyttä sieluun ja näkymättömään energioiden maailmaan. Opiskelu kasvattaa mielen voimia ja erityisesti esoteerisen viisauden tutkiminen lisää sisäistä herkistymistä ja avautumista korkeammalle todellisuudelle. Palvelu vapauttaa ihmisen erillisyydestä ja se kutsuu esiin kaikki sielun voimavarat.

Sielutietoisuus saavutetaan kehittämällä täyteen kukoistukseen seitsemän sielun laatua. Nämä sielun ominaisuudet ja aspektit ovat piirteitä ja vaistoja, jotka esiintyvät kaikissa ihmisissä suuremmassa tai pienemmässä määrin heidän kehitysasteensa mukaisesti. (Nämä tunnetaan myös seitsemänä säteenä.)

1. Tahto tai tarkoitus. Päämääränä on, että ihmisen elämää hallitsee tietoinen henkinen tarkoitus. Ihmisessä pitää herätä tahto hyvään, tahto kauneuteen ja tahto palvelemiseen.

2. Rakkaus-viisaus. Tämä on olennaisesti kokonaisuuden tietoisuuden avautumista. Sitä kutsutaan ryhmätietoisuudeksi. Sen ensimmäinen muoto on itsetietoisuus. Ihmisen pitää kehittää itsetietoisuuttaan kunnes hän tiedostaa, että hänen tietoisuutensa on järjestynyt osa suurempaa kokonaisuutta. Hän osallistuu ja lopulta sulautuu ryhmätoimintoihin ja –päämääriin ja hänestä tulee ryhmätietoinen. Tämä on rakkautta. Se johtaa viisauteen, joka on rakkautta ilmentyneessä toiminnassa. Itsensä rakastaminen (itsetietoisuus) ja rakkaus ympärillämme oleviin (ryhmätietoisuus) muuttuvat lopulta kokonaisuuden rakkaudeksi (Jumala-tietoisuus). Nämä ovat askeleet.

3. Aktiivinen äly. Tämä koskee tietoisen, henkisen ihmisen luovan luonnon kehittämistä. Se tapahtuu mielen oikean käytön kautta. Siihen kuuluu mm. voima tavoittaa ideoita intuitiivisesti ja analysoida ja rakentaa muotoja.

4. Ristiriidan kautta syntyvän harmonian ominaisuus. Se johtaa vapautumiseen ja lopulta kykyyn luoda. Tämä ominaisuus on piilevänä kaikissa muodoissa. Se on tuo sisäinen yllyke tai tyytymättömyys, joka johtaa ihmisen taistelemaan, edistymään ja kehittymään saavuttaakseen lopulta sulautumisen sieluunsa. Se on harmonian ja kauneuden tietoisuus, joka ajaa ihmisyksikköä kehityksen polkua pitkin, kunnes hän lopulta palaa alkulähteelleen

5. Konkreettisen tiedon ominaisuus. Sen kautta ihminen voi konkretisoida käsitteensä ja rakentaa ajatusmuotoja, joiden kautta hän voi aineellistaa visionsa ja unelmansa ja toteuttaa ideansa. Tämän hän tekee alemman konkreettisen mielen toiminnan kautta.
Ihmisen pitää oppia rakentamaan sielunsa tarkoituksen mukaisesti luodakseen maan päälle sen, mikä on hänen antinsa kokonaisuudelle.

6. Omistautumisen ominaisuus. Ihminen omistautuu halulle, persoonallisuudelle, ihanteelle, visiolle, sielulle ja lopulta ylisielulle eli Jumalalle.

7. Järjestyksen ominaisuus. Se on oikean rytmin luomista suunnatun tarkoituksen ja rituaalin kautta. (Education in the New Age, 20-23).

Kirjoitettu jotain 2008-9