artikeli

Ihmisen henkinen rakenne

Uusi Safiiri 2 2005

Seuraavilla sivuilla käsittelemämme ihmisen rakenne perustuu Alice A. Baileyn (1880-1949) esoteeriseen filosofiaan. Hän on lukuisissa kirjoissaan antanut hyvin paljon tietoa ihmisestä ja ihmisen rakenteesta. Tämä kirjoitus ei olekaan tyhjentävä, vaan se käsittelee perusasioita. (Esim. syykeho, pysyvät atomit ja chakrat eivät ole mukana). Jotta asioiden käsittely ei muuttuisi vielä monimutkaisemmaksi, emme voi sen enempää ruveta käymään keskustelua esitetyistä ajatuksista tai vertailemaan niitä muihin näkemyksiin. Lukijan tehtäväksi jää oman näkemyksen muodostaminen esitettyjen ajatusten ja muiden tuntemiensa käsitysten pohjalta.

Mikrokosmos ja makrokosmos

Eräs ihmisen tärkeimpiä keinoja ymmärtää maailmankaikkeutta on itsensä ymmärtäminen. Mikrokosmos heijastaa makrokosmosta ja paljastaa sen luonteen. Ihminen on Jumalan kuva. Analogian tai vastaavaisuuksien lain kautta ihmisen toiminnoissa, rakenteessa ja ominaispiirteissä voidaan löytää viitteitä solaarisiin ja kosmisiin prosesseihin ja lakeihin. Esimerkiksi Jumala eli aurinkologos, planeettalogos ja ihminen ovat kaikki psykologisia entiteettejä ja muodon rakentajia. Ensin mainittu ilmentyy aurinkokunnan kautta, planeettalogos ilmentyy planeetan ja sen elämänmuotojen kautta ja todellinen eli henkinen ihminen, ajattelija, yksi elämä mikrokosmisessa järjestelmässä, ilmentyy kolminaisen persoonallisuuden välityksellä. Jokainen luoja ja ajattelija toistaa jaksoittaisesti saman ilmentymisen tekniikan – elämä, laatu ja ilmennys – ja toisessa laadun aspektissaan esiintyy psykologisena entiteettinä.
Esoteerisessa filosofiassa aurinkologosta kutsutaan taivaiden suureksi ihmiseksi ja planeettalogosta kutsutaan taivaalliseksi ihmiseksi. Nämä nimitykset korostavat niiden samankaltaisuutta ja sukulaisuutta ihmisen kanssa. Näiden logosten sanotaan myös suunnattomia ajanjaksoja sitten kulkeneet ihmisasteen kautta. Puhutaan myös logoksen ajattelusta, universaalista mielestä ja kosmisesta mielestä, jotka ovat analogisia ihmisen mielen ja ajattelun kanssa. Jokainen ihminen on yhteydessä jumaluuteen olennaisen samankaltaisuuden kautta. Jokaisen sisällä on ovi maailmankaikkeuteen. Kaikki aurinkokunnan energiat asuvat ihmisessä, osa piilevinä ja osa ilmentyneinä, ja siksi hänellä on mahdollisuus saavuttaa täysi ymmärrys, vastaanottavaisuus ja valaistuminen tässä piirissä. Jokaisessa ihmisessä asuu potentiaalisena sielullinen, henkinen, planetaarinen, solaarinen ja kosminenkin tietoisuus.

Kolme aspektia

Esoteerisessa filosofiassa kolmikko on maailmankaikkeuden perusrakenne ja oppi kolminaisuuksista (mikrokosmisista ja makrokosmisista) on okkultismin perusta. (Esoteric Astrology, 98). Jo Pythagoras tiesi, että Jumala geometrisoi. Kokonaisuuden kolme aspektia ovat:

SÄHKÖTULI eli HENKI.
1. persoona. . . . . . Isä. Elämä. Tahto. Tarkoitus. Positiivinen energia.
AURINKOTULI eli SIELU.
2. persoona. . . . . . Poika. Tietoisuus. Rakkaus-viisaus. Tasapainoinen energia.
KITKATULI eli ruumis tai aine.
3. persoona. . . . . . Pyhä Henki. Muoto. Aktiivinen älykkyys. Negatiivinen energia.
ja ne ovat läsnä kaikissa muodoissa. Aurinkokunta on kolminainen ja ilmentyy kolmen edellä mainitun kautta. Myös ihminen on kolminainen: henki, sielu ja ruumis tai monadi, minuus ja persoonallisuus. Tiedemiehen atomi on myös kolminainen, ja se koostuu positiivisesta ytimestä, negatiivisista elektroneista sekä näiden kahden seurauksena olevasta ulkoisen ilmennyksen kokonaisuudesta. Kaikkien muotojen kolme aspektia ovat yhteydessä toisiinsa ja vuorovaikutuksessa, koska energia on liikkeessä ja kiertää ja koska kaikki aurinkokunnan muodot ovat osa kokonaisuutta eivätkä eristettyjä yksikköjä. Tämä on veljeyden, pyhimysten yhteyden ja astrologian perusta. (A Treatise on Cosmic Fire, 4 – 5).
Jokainen näistä kolmesta suuresta aspektista tai säteestä on ilmennyksessä kolminainen. Siksi myös ihmisen henki, sielu ja persoonallisuus ilmentyvät kukin kolmen aspektin kautta. (Katso jäljempänä olevaa kuviota). Kolmen aspektinsa kautta ihminen voi saada ymmärryksen joistain laeista ja periaatteista, jotka ohjaavat makrokosmosta. Tiedostamalla nämä kolme aspektia itsessään ihminen voi saavuttaa yhteyden jumalallisen ilmennyksen muiden muotojen samanlaisiin aspekteihin. Esimerkiksi persoonallisuus liittää ihmisen ihmiskuntaan ja vastaa fyysistä aurinkoa. Sielu liittää ihmisen toiseen suureen planetaariseen keskukseen, hierarkiaan, ja auringon sydämeen. Henki liittää ihmisen Shamballaan, jumalallisen tahdon keskukseen, ja henkiseen keskusaurinkoon.

Henki, elämä, energia.

Ihmisen kolmesta aspektista ensimmäisenä tarkasteltavana on henki. Sana henki tarkoittaa tuota määrittelemätöntä, vaikeasti tavoitettavaa, olennaista impulssia tai elämää, joka on kaiken ilmenneen syy. Se on elämän hengitys, vitaalisen energian rytminen sisään virtaaminen, joka ilmentyy vuorostaan puoleensavetävänä voimana, tietoisuutena tai sieluna, ja se on atomisen substanssin summa. Tämän vaikean aiheen yhteydessä on hyvä muistaa, että henki ja energia ovat synonyymejä ja että ne ovat vaihdettavissa. Vain silloin kun tämä ymmärretään, tieteen ja uskonnon sovinto tulee mahdolliseksi, ja me voimme saavuttaa todellisen ymmärryksen siitä aktiivisten ilmiöiden maailmasta, joka meitä ympäröi ja jossa me liikumme. Blavatskyn mukaan aine on henkeä sen alimmalla tasolla ja henki on ainetta sen korkeimmalla tasolla. Ruumiin ja hengen, elämän ja muodon välillä ei ole olennaista, perustavaa eroa. Esoteerisen filosofian mukaan mitään täysin kuollutta ainetta ei ole.
Viisauden mestarille hengen tai tuon jokaisen muodon kätkemän positiivisen elämän keskuksen luonne ei ole sen enempää mysteeri kuin sielun luonne on esoteeriselle psykologille. Kun vihitty on läpikäynyt korkeammat solaariset vihkimykset ja voi toimia monadin täydessä tietoisuudessa, hän voi käyttää sellaisia havainto-orgaaneita (jos sellainen epätyydyttävä sanonta on oikeutettu) ja tiedon keinoja, joista keskivertoihmisellä ei ole käsitystä. He sisällyttävät tietoisuutensa piiriin sen elämän, tietoisuuden ja muodon summan, jota me nimitämme Jumalaksi. Nämä korkea-asteiset vihityt tulevat sitten tietoisiksi värähtelystä, paljastavasta valosta, sävelestä tai suuntaa antavasta äänestä, joka säteilee kokonaan aurinkokuntamme ulkopuolelta. Hengen luonne, sen laatu ja kosmisen energian tyyppi, sen värähtelytaajuus ja sen tärkeimmät kosmiset eriytymät ovat kolmannen asteen vihittyjen yläpuolella olevien opiskelun aihe ja tutkimuksen kohde.
Hengen tarkka määritteleminen ei ole mahdollista, ei myöskään Jumalan. Sen ymmärtäminen on täysin suhteellista. Kun sanotaan, että henki on sanoin kuvaamaton, määrittelemätön syy, emanoituva energia, yksi elämä ja olemisen lähde, kaikkien voimien, kaikkien tietoisuudentilojen ja kaikkien muotojen summa, elämän kokonaisuus sekä se, joka on aktiivisesti ilmentynyt tästä elämästä, itse ja ei-itse, voima ja kaikki mitä voima motivoi, asiaa todellisuudessa väistetään, yritetään mahdotonta ja totuus kätketään sanamuotojen taakse. Tätä ei voida kuitenkaan välttää siihen asti kunnes sielutietoisuus saavutetaan ja muodoton yksi voidaan havaita intuition selkeän valon kautta. (A Treatise on White Magic, 24-32).

Sielu

Sielun määrittelemistä voidaan pitää jonkin verran helpompana kuin hengen johtuen siitä, että se on ilmentynyt ihmiskunnassa paljon suuremmassa määrin kuin henki. Sielua voidaan kutsua puoleensavetäväksi energiaksi, koherenssiksi, tuntemiskyvyksi, elinvoimaisuudeksi, tietoisuudeksi tai tajunnaksi, mutta kenties kaikkein valaisevin termi on, että sielu on laatu, jota kaikki muodot ilmentävät.

1. Sielu, makrokosminen ja mikrokosminen, universaali ja inhimillinen, on se entiteetti, joka syntyy kun henkiaspekti ja aineaspekti yhdistyvät.
a. Sielu ei siis ole henki eikä aine, vaan niiden välinen suhde.
b. Sielu on välittäjä tässä dualismissa. Se on keskiprinsiippi, side Jumalan ja hänen muotonsa välillä.
c. Sielu on siten toinen nimi Kristus-prinsiipille, sekä luonnossa että ihmisessä.
2. Sielu on luodun universumin puoleensavetävä voima, ja (kun se on toiminnassa) se pitää kaikki muodot koossa niin että Jumalan elämä voi ilmentyä ja ilmaista itseään niiden kautta.
a. Sielu on näin ollen muotoja rakentava aspekti. Se on tuo puoleensavetävä tekijä universumin kaikissa muodoissa, planeetalla, eri luonnonkunnissa ja ihmisessä, joka yhdistää kaikki aspektit, joka luo muodon, joka saa sen kehittymään ja kasvamaan niin että se voi paremmin antaa suojan sisäiselle elämälle ja joka ajaa kaikkia Jumalan luotuja eteenpäin evoluution polulla, yhden luonnonkunnan kautta seuraavaan, kohti lopullista päämäärää ja loistavaa täyttymystä.
b. Sielu on itse evoluution voima, ja tämä oli Pyhän Paavalin mielessä kun hän sanoi: “Kristus teissä, kirkkauden toivo.”
3. Tämä sielu ilmentyy eri tavoilla eri luonnonkunnissa.
a. Täten sielu on se, joka antaa eri ominaispiirteet ja erilaiset muotoilmennykset.
b. Sielu vaikuttaa aineeseen pakottaen sen omaksumaan tiettyjä hahmoja, vastaamaan tiettyihin värähtelyihin ja rakentamaan nuo fenomenaaliset muodot, jotka me tunnistamme fyysisen tason maailmassa mineraaleina, kasveina, eläiminä ja ihmisinä – ja vihitty myös eräinä muina muotoina.
4. Laadut, värähtelyt, värit ja luonteenpiirteet kaikissa luonnonkunnissa ovat sielun laatuja aivan kuten kaikkien muotojen piilevät voimat, jotka pyrkivät tulemaan esiin ja ilmentämään mahdollisuuksiaan. Kokonaisuudessaan ne paljastavat kehitysjakson lopussa sen, mikä on jumalallisen elämän ja maailmansielun luonne – tuon ylisielun, joka paljastaa Jumalan luonteen.
5. Universumin sielu voidaan – selkeyden vuoksi – jakaa osiin tai paremminkin (johtuen muodon rajoituksista, jonka kautta tuon sielun on toimittava) siinä voidaan havaita erilaisia värähtelytaajuuksia ja kehitysasteita. Sieluluonto universumissa ilmentyy siten eräinä suurina tietoisuudentiloina, joissa on monia väliasteita, ja niistä tärkeimmät voidaan luetella seuraavasti:
a. Tietoisuus eli se tajuisuuden tila itse aineessa, joka on tulosta siitä, että isä-henki on hedelmöittänyt äiti-aineen ja elämä ja aine on siten saatettu yhteen. Tämä tietoisuuden tyyppi käsittää atomin, molekyylin sekä solun, joista kaikki muodot ovat rakentuneet. Siten on syntynyt aurinkokunnan, planeetan ja kaiken planeetan päällä tai sisällä olevan muoto.
b. Älykäs tunteva tietoisuus eli se, joka voidaan havaita kivi- ja kasvikunnissa. Tämä on vastuussa kasvi- ja mineraalimuotojen laadusta, hahmosta, värityksestä ja niiden erityisluonteesta.
c. Eläimellinen tietoisuus eli se sielun vaikutus kaikissa eläinkunnan muodoissa, joka synnyttää niiden erot, lajit ja luonteen.
d. Inhimillinen tietoisuus tai itsetietoisuus, jota kohti elämän, muodon ja tietoisuuden kehitys kolmessa muussa luonnonkunnassa on asteittain pyrkinyt. Tämä termi käsittää ihmisen yksilöllisen tietoisuuden. Varhaisilla asteilla se on enemmän eläimellinen kuin jumalallinen johtuen eläinruumiin hallinnasta vaistoineen ja taipumuksineen. H. P. B. määrittelee ihmisen täsmällisesti “eläin plus Jumala”. Myöhemmin tietoisuus on selvemmin inhimillinen. Se ei ole puhtaasti eläimellinen eikä kokonaan jumalallinen, vaan se heilahtelee näiden kahden tilan välillä tehden siten ihmiskunnasta suuren taistelukentän vastakohtaparien välillä, hengen yllykkeen tai vetovoiman ja aineen tai äitiluonnon houkutuksen välillä ja alemman itsen ja henkisen ihmisen välillä.
e. Ryhmätietoisuus, joka on suurten kokonaisuuksien tietoisuus. Ihminen saavuttaa sen ensiksi hänen yksilöllisen tietoisuutensa kehityksen kautta. Sitten tulee tietoisuus hänen ryhmästään, jota edustaa hänelle oppilaiden ryhmä, joka työskentelee jonkin hänelle hierarkiaa edustavan mestarin alaisena. Hierarkia voidaan määritellä niiden ihmisten summaksi, joissa ei enää vallitse yksilöitynyt itsetietoisuus, vaan jotka ovat astuneet laajempaan planetaarisen ryhmäelämän todellisuuteen. (A Treatise on White Magic, 33-38).

Henki eli monadi on pääasiassa ilmausta tahdosta, johon rakkaus ja äly kuuluvat toissijaisina prinsiippeinä. Ruumisluontoa, persoonallisuutta, luonnehtii ennen kaikkea älykkyys. Sielun silmiinpistävä laatu on rakkaus, joka ilmenee myös viisautena kun ruumisluonnon äly on sulautunut sielun rakkauteen. Myös sielu on kolminainen. Henkinen tahto on se universaalin tahdon määrä, jonka jokin yksittäinen sielu voi ilmaista ja jonka avulla hän voi toimia yhteistyössä sen suuremman elämän suunnitelman ja tarkoituksen kanssa, josta hän on osa. Henkinen rakkaus on ryhmätietoisuuden, inklusiivisuuden, välittäjyyden, vetovoiman ja yhdistämisen laatu. Tämä on sielun tärkein ominaispiirre, sillä vain sielulla se on dynaamisena tekijänä. Kolmas sielun laatu on äly tai tieto. Seuraava taulukko selventää asiaa.

Monadi . . . . . . . . . . . . Tahto . . . . . . . . . . . . . . . .Tarkoitus

1. Aspekti Tahto, joka tekee monadin kykeneväksi
osallistumaan universaaliin tarkoitukseen.
2. Aspekti Rakkaus, energia, joka on vuodatettu sieluun ja joka
tekee siitä sen, mitä se on.
3. Aspekti Älykkyys, joka on välitetty sielun kautta ja
saatettu ilmennykseen ruumiin välityksellä.

Sielu . . . . . . . . . . . . . . . Rakkaus . . . . . . . . . . . . . . Menetelmä

1. Aspekti Tahto, joka tilapäisesti lepää, mutta joka ilmaisee
itseään persoonallisuuden mieliaspektin ja
kundalinin kautta. Kun kundalini herätetään oikein, se
mahdollistaa lopulliset vihkimykset monadin
tietoisuuteen.
2. Aspekti Rakkaus, sielun elämän hallitseva voima. Tämän
ominaisuuden ja tämäntyyppisen energian kautta
sielu voi olla yhteydessä kaikkiin sieluihin.
Tunnekehon kautta sielu voi olla kosketuksissa
kaikkiin eläinsieluihin eli ali-inhimillisiin sieluihin.
Omalla tasollaan tekemänsä työn kautta se voi olla
yhteydessä kaikkien ihmisten meditoiviin sieluihin
ja buddhiprinsiipin kautta monadin toiseen aspektiin.
3. Aspekti Tieto. Tämä aspekti on saatettu kosketuksiin
kolminaisen ruumismekanismin solujen älykkyyden
kanssa. (A Treatise on White Magic, 39-40).

Tutkimalla tarkasti ylläolevaa tulee ilmeiseksi millä tavalla sielu toimii välittäjänä monadin ja persoonallisuuden välillä.
Persoonallisuus, sielu ja henki voidaan vielä määritellä lyhyesti seuraavasti:
Ihminen, keskiverto ihminen, on separatiivisten taipumusten, hallitsemattomien voimien ja hajanaisten energioiden summa. Ne koordinoituvat, yhdistyvät ja sulautuvat asteittain separatiiviseen persoonallisuuteen.Ihminen, sielu, on niiden energioiden ja voimien summa, joita yhdistää, sulattaa toisiinsa ja hallitsee se ”pyrkimys harmoniaan”, joka on rakkauden vaikutus ja jumaluuden määräävin ominaispiirre. Ihminen, elävä monadi, on verhottu todellisuus, jonka sielu, läsnäolon enkeli, kätkee. Hän on Jumalan tarkoituksen synteettinen ilmaus, jota symbolisoi paljastettu jumalallinen laatu ja joka ilmentyy muodon kautta. (Esoteric Psychology II, 8). Persoonallisuus kätkee itseensä, kuten lipas jalokiven, sen sielunvalon pisteen, jota kutsutaan valoksi päässä. Tämä on aivoissa, ja se löydetään ja sitä käytetään myöhemmin vasta kun persoonallisuuden korkein aspekti, mieli, on kehittynyt ja toiminnassa. Sielu kätkee itseensä kuten “jalokiven lootuksessa” tuon dynaamisen energian kyvyn, joka on monadin, tahdon, ilmentynyt attribuutti. (A Treatise on White Magic, 41). Sieluprinsiippi on nyt paljastumassa yhä useammissa. Alempi aspekti toimii. Korkeampi pysyy tuntemattomana, mutta se mikä yhdistää ne (ja samaan aikaan paljastaa korkeamman luonteen) on löytämisensä kynnyksellä. Tämän seurauksena Kristus-prinsiippi tulee ilmentymään maan päällä ja Kristus-luonnon osoitetaan siten olevan luonnon tosiasia.

Fyysinen ruumis

Esoteerisessa filosofiassa myös ruumista tulkitaan kolmikoiden ja analogioiden avulla ja henkisen idean symbolina.
Seuraavat huomiot selventävät ruumiin yleistä luonnetta:
1. Ruumisluonnossaan ihminen on kokonaisuus, ykseys.
2. Tämä kokonaisuus on jaettu moniin osiin ja organismeihin.
3. Nämä monet osat toimivat kuitenkin yhtenäisellä tavalla, ja ruumis on korreloitu kokonaisuus.
4. Kukin ruumiin osa on muodoltaan ja tehtävältään erilainen, mutta ne ovat kaikki toisistaan riippuvaisia.
5. Kukin osa ja kukin organismi muodostuu vuorostaan molekyyleistä, soluista ja atomeista, ja kokonaisuuden elämä pitää nämä yhdessä organismin muodossa.
Esimerkkeinä ruumiin lukuisista kolminaisuuksista ja analogioista voitaisiin mainita seuraavat. Iho- ja luustorakenne ovat analogia ihmisen tiheälle ruumiille ja eetterikeholle. Verisuonet ja verenkiertojärjestelmä ovat analogia sille kaiken läpäisevälle sielulle, joka tunkeutuu aurinkokunnan kaikkiin osiin, aivan kuten veri kulkee kehon kaikkiin osiin. Hermojärjestelmä sen toimiessa kautta koko fyysisen ihmisen ja energisoidessa sitä vastaa hengen energiaa. Yläruumiissa meillä on analogia kolminaiselle sieluluonnolle. Kurkku vastaa kolmatta luovaa aspektia eli ruumisluontoa, sielun aktiivista älykkyyttä. Sydän on sielun rakkaus-viisaus, buddhi eli Kristus-prinsiippi. Keuhkot ovat analogia elämän hengitykselle ja vastaavat henkeä. Myös alavartalossa toteutuu tämä kolminainen järjestys. Sukupuolielimet ovat luova aspekti, ruumiin muovaaja. Vatsa on analogia sieluluonnolle. Perna, joka on energian vastaanottaja, on analogia energisoivalle hengelle. (A Treatise on White Magic, 42-44).

Eetterikeho

Sielun symboli ihmisessä on hänen vitaali- eli eetterikehonsa.
1. Se on fyysinen vastine sille sisäiselle valokeholle, jota me kutsumme sielukehoksi, henkiseksi kehoksi. Raamatussa eetterikehoa kutsutaan “kultaiseksi maljaksi” ja sitä luonnehtii:
a. Sen valoisa laatu.
b. Sen värähtelytaajuus, joka synkronoituu aina sielun kehityksen kanssa.
c. Sen koherentti voima, joka yhdistää ja liittää toisiinsa ruumisrakenteen kaikki osat.
2. Se on mikrokosminen “elämän verkko”, koska se on fyysisen rakenteen kaikkien osien takana, ja sillä on kolme tarkoitusta:
a. Kuljettaa kautta koko ruumiin elämän prinsiippi, energia, joka aikaansaa toimintaa. Tämän se tekee veren välityksellä, ja tämän jakamisen polttopiste on sydän. Se on fyysisen elinvoiman siirtäjä.
b. Mahdollistaa, että sielu eli inhimillinen, mutta kuitenkin henkinen ihminen voi olla yhteydessä ympäristöönsä. Tämä on toteutettu koko hermojärjestelmän välityksellä, ja tämän toiminnan polttopiste ovat aivot. Ne ovat tietoisen vastaanottavaisuuden keskus.
c. Tuottaa lopulta, elämän ja tietoisuuden kautta, säteilyä tai kirkkauden ilmentymisen, mikä tekee jokaisesta ihmisestä valon ja puoleensavetävän energian keskuksen niiden välittämiseksi muille ihmiskunnan jäsenille ja ihmiskunnan kautta alemmille luonnonkunnille. Tämä on osa planeettalogoksen suunnitelmaa alempien luonnonkuntien muotojen elävöittämiseksi ja uudistamiseksi.
3. Etteerikeho, tämä anima mundin eli maailmansielun mikrokosminen symboli, on jakamaton, koherentti ja yhtenäinen. Siinä ei ole erillisiä organismeja, vaan se on yksinkertaisesti vapaasti virtaavan voiman keho. Tämä voima on kahden energiatyypin sekoitus tai yhdistelmä, jossa on vaihtelevat määrät dynaamista energiaa ja puoleensavetävää eli magneettista energiaa. Nämä kaksi tyyppiä luonnehtivat myös universaalia sielua – tahdon voima ja rakkauden voima, tai atman ja buddhin voima. Näiden kahden voiman vaikutus aineeseen vetää kaikkien muotojen eetterikehoihin tarvittavat fyysiset atomit ja ajaa ne sitten tahdon voimalla määrättyihin toimintoihin. (A Treatise on White Magic, 45-51).

Ihmisen rakenne

Olennainen tässä kirjoituksessa sanotusta on tiivistetty oheiseen ihmisen rakenteen kaavioon, jota opiskelijan kannattaa mitä huolellisimmin pohtia. Ihmisen rakenne on pohjimmiltaan kolminainen:

1. Monadi eli puhdas henki, Isä taivaassa.
Tämä aspekti heijastaa Jumaluuden kolmea aspektia:
1. Tahto tai voima……………..Isä.
2. Rakkaus-viisaus…………..Poika.
3. Aktiivinen äly…………………Pyhä henki.
ja siihen saavutetaan yhteys vasta lopullisissa vihkimyksissä
kun ihminen lähestyy matkansa päätöstä ja on täydellistynyt. Monadi heijastuu jälleen:
II Minuus, sielu, korkeampi itse eli yksilöllisyys.
Tämä aspekti on potentiaalisesti
1. Henkinen tahto…………………….Atma.
2. Intuitio………………………………….Buddhi, rakkaus-viisaus,
Kristus-prinsiippi.
3. Korkeampi eli abstrakti mieli……Korkeampi manas.
Minuuden voima alkaa vaikuttaa kehittyneissä ihmisissä ja yhä lisääntyvässä määrin kokelaan polulla kunnes kolmannessa vihkimyksessä korkeamman itsen hallinta alemmasta on täydellinen ja korkeimpien aspektien energia alkaa vaikuttaa.
Minuus heijastuu:
III Persoonallisuus eli alempi itse, fyysisen tason ihminen.
Tämä aspekti on myös kolminainen:
1. Mentaalikeho …………………alempi manas.
2. Tunnekeho……………………… astraalikeho
3. Fyysinen keho………………….. tiheä fyysinen ja eteerinen keho.
Kehityksen tarkoituksena on siten tuoda ihmiselle käsitys minuusaspektista ja saattaa alempi luonto sen hallintaan. (Vihkimykset, xv).

Jumalallinen ihminen

Seuraavassa esitän vielä yleisiä teesejä ja ajatuksia ihmisen olemuksesta ja ihmisen rakenteen ymmärtämisen tärkeydestä ja sen toivotuista seurauksista. (Teoksesta A Treatise on Cosmic Fire).

I. Ihminen on olemukseltaan jumalallinen.
II. Ihminen on universaalin mielen tai maailmansielun osanen, ja osallistuu siten tuon sielun vaistoihin ja laatuun sen ilmentyessä ihmiskunnan kautta.
III. Alemmassa luonnossaan ja kolmessa välineessään ihminen on pienempien elämien koostuma, jotka ovat riippuvaisia hänestä ryhmäluonnossaan, aktiivisuuden tyypissään ja kollektiivisessa vastauksessaan. Sielun, aurinkoherran, energian ja toiminnan kautta ne nostetaan ja kehitetään myöhemmin korkeammalle tasolle.
Psykoanalyyttiset teoriat (vaikka ne ovat osoitus edistyksestä) voivat osoittautua haitallisiksi ihmisen korkeammalle kehitykselle ellei ”psyyken” todellista luonnetta selvennetä. Vasta kun edellä mainitut kolme tosiasiaa ymmärretään, meillä tulee olemaan oikea ja tarkka käsitys ihmisen luonnosta. Silloin yleisen kasvatuksen suuntaus, poliittisen tieteen tavoite ja taloudellisen ja sosiaalisen pyrkimyksen päämäärä saavat uuden ja paremman suunnan. Tämä tuo edelleen kolme muutosta ajan ajattelussa.

(1) Lääketieteellisen tiedon korjaaminen. Tämä johtaa fyysisen ruumiin parempaan ymmärtämiseen, hoitamiseen ja varjelemiseen ja aikaansaa paremman käsityksen terveyden laeista. Lääkärin tehtävänä tulee olemaan selvittää, mikä ihmisen elämässä estää sielun energian virtaamisen hänen olemuksensa jokaiseen osaan, mikä liiallinen ajattelun suuntaus aiheuttaa tahdon heikkoutta ja altistaa vääriin tekoihin, mikä tunnekehossa estää energian virtaamisen siihen sielulootuksen rakkauden terälehdistä ja edelleen hermojärjestelmään ja löytää mikä este eetterikehossa estää pranan eli solaarisen elinvoiman oikean virtaamisen kehon jokaiseen osaan. Tulevaisuudessa lääkärien tulisi käsittää, että monet fyysisen kehon sairaudet johtuvat vääristä sisäisistä olosuhteista.

(2) Korostetaan ihmisen vastuuta yhteisölleen. Ihmisille opetetaan kansalaisuuden todellinen esoteerinen merkitys, joka perustuu sielun ryhmäsuhteille, jälleensyntymisen laille ja karman todelliselle merkitykselle. Heille opetetaan kansallinen vastuu, yhteisön paikka kansakunnassa ja kansakunnan paikka kohteliaiden kansojen yhteisössä. Ihmisille opetetaan lopulta myös heidän vastuunsa eläinkunnalle. H. P. Blavatsky on sanonut, että vastuuntunne on eräs ensimmäisiä osoituksia sielun hallinnasta, ja kun yhä enemmän ihmisiä tulee sielun vaikutuksen alaiseksi, olosuhteita parannetaan hitaasti ja varmasti kaikilla elämän alueilla.

(3) Kasvatuksen maailmassa ihmisen todellisen luonteen ymmärtäminen tulee johtamaan perustavaan muutokseen opetusmenetelmissä. Ihmisille tullaan opettamaan sielun tosiasia sen omalla tasolla, kuukehojen eli kolmen alemman kehon luonne ja menetelmät järjestää ne niin että sielu voi kommunikoida suoraan fyysisiin aivoihin ja hallita alempaa luontoa. Heille neuvotaan miten he meditaation ja keskittymisen kautta voivat varmistaa tietoa itsenäisesti, kehittää intuitiota ja nojautua sielun voimavaroihin. Sitten heitä opetetaan ajattelemaan, saavuttamaan mentaalikehonsa hallinta ja siten kehittämään piilevät voimansa. (A Treatise on Cosmic Fire, 809 – 814).

Katkelmia sisäiseltä tieltä 19

Teosofi 5 / 1995

Nykyaikainen henkisyys tarkoittaa kokonaisvaltaista, ihmisen kaikkia keskeisiä puolia koskevaa kehitystä. Sen päämääränä on täysi ihmisyys, ja vielä enemmän – jumaluus ihmisessä.

Ihminen on luomakunnan kruunu, ei vain siksi että hän on älykkäin kaikista lajeista, vaan koska häneen sisältyy avain kosmoksen mysteereihin. Kaikki universumin jumalalliset voimat ja energiat sisältyvät potentiaalisesti ihmiseen.

Henkinen tie on niitä varten, jotka joko rakastavat maailmaa liikaa tai sitten liian vähän.

Okkultismin tielle ei ole olemassa parempaa johdatusta kuin pettymys, inho maailmaa ja elämää kohtaan. Pettymys omia kykyjämme kohtaan on aivan yhtä terveellinen kuin pettymys muita ihmisiä kohtaan.

Henkinen pyrkimys syntyy jumalallisesta tyytymättömyydestä, joka tavoittelee korkeinta, upeinta, suurinta, kauneinta, parasta ja arvokkainta.

Henkeä ei ihmisessä luonnostaan ole. Se on synnytettävä.

Olemuksessamme ei tulisi olla yhtään osaa, joka olisi olemassa jotain muuta kuin henkistä etsintää ja jumalallista tarkoitusta varten. Ei riitä että mielemme ja sydämemme antautuvat, myös ruumiin ja sen pyyteiden on antauduttava.

Täysi totuus vaatii täyttä ja kokonaisvaltaista omistautumista sille. Mikäli olemme puolinaisia, saavutamme vain puolinaisen totuuden.

Henkisen polun seuraaminen vaatii täyttä ja kokonaisvaltaista yritystä. Kaikkien olemuksemme puolien, kehon, mielen ja sielun on osallistuttava siihen. Kaikkien elämämme osa-alueiden täytyy ilmentää keskeistä henkistä pyrkimystämme.

On turhaa hakea ulkopuolelta täyttymystä sisäiseen henkiseen kaipuuseen löytää ylin valo. Se voi toteutua vain sisäisessä elämässä.

Henkisen etsijän motoksi sopii: kaikki mitä kaipaamme ja halajamme on meissä itsessämme.

Henkiselle pyrkimykselle ei ole olemassa parempaa palkintoa kuin kehitys itse.

Kun luovumme ulkonaisen tuen ja opastuksen etsimisestä ja kun lakkaamme jäljittelemästä ketään ulkonaista esikuvaa tämä aivan yllättäen syventää tietoisuutemme tasoa. Havaitsemme, että meissä itsessämme on kaikki se viisaus ja opastus, jota me tarvitsemme.

Mitä vähemmän olemme sidoksissa ulkonaiseen opetukseen, sitä enemmän meidän on nojauduttava omiin sisäisiin voimavaroihimme. Juuri silloin kasvua täytyy tapahtua.

Hengen viljelyyn tarvitaan vapaata aikaa. Turha touhuaminen on sille haitallista.

Henkiselle elämälle on eduksi, että emme ole liikaa kiintyneet ruumiiseemme. Mitä rumempi sen parempi!

Henkiselle elämälle on eduksi, ettei meillä ole liikaa iloja. Sitä enemmän opimme iloitsemaan Jumalassa.

Sisäiselle elämälle on eduksi, ettei meillä ole liikaa velvollisuuksia, täyttääksemme korkeimman velvollisuutemme kulkea aina vain sisäänpäin.

Mietiskely on avautumista, vastaanottavaisuutta, toimintaa, jossa ei ole toimijaa, keskusta.

Omista tyhjät ja joutilaat hetket hiljaisuudelle, jotta täysi tulisi vielä täydemmäksi.

Suojaudu kaikkea epäolennaista vastaan pysyttelemällä jatkuvassa kontemplatiivisessa yhteydessä sieluusi.

Valloita sisäinen jumaluutesi jatkuvalla kärsivällisellä hartaudella, rukouksella ja mietiskelyllä.

Lakkaamaton meditaation harjoittaminen tarkoittaa sitä, että ylläpidämme itsessämme jatkuvaa avoimuutta hengen maailmalle ja jätämme itseemme mahdollisimman suuren tilan olemisen voiman ja mysteerin kokemiselle.

Voimme myös yhdistää toiminnan ja meditoimisen. Suorittaessamme jotain ulkonaista tehtävää voimme pyrkiä säilyttämään kanavan ylös henkiseen perustaan mahdollisimman avoimena ja ylläpitämään mahdollisimman laajaa ja esteetöntä energioiden kiertokulkua olemuksessamme sekä pysyä kuuntelevana ja vastaanottavaisena henkisestä maailmasta saapuville energioille ja viesteille.

Mitä enemmän meditoimme, sitä laajemman ja syvemmän elämän keskus meistä tulee, sitä laajemmaksi kasvaa henkistä elämää vastaanottavan auramme pinta-ala.

Etsijälle sisäinen työ on vähintään yhtä tärkeää kuin ulkonainen työ.

Meidän on helppoa kestää kärsivällisesti sekä ulkonaiset että sisäiset vastoinkäymisemme tietäessämme, että se lisää henkemme voimaa ja vakautta.

Kun kieltäydymme vastaamasta epätoivottaviin asioihin tunteellisesti tämä muuntaa ja nostaa alempaa luontoamme korkeammaksi.

Uhrauksen laki pätee. Mitä suurempi on uhri, sitä suurempi on myös palkinto, jonka saamme osaksemme henkisenä rikkautena.

Valinta ja uhraus liittyvät aina toisiinsa. Kun valitsemme jotain arvokasta, joudumme samalla uhraamaan jotain vähemmän arvokasta.

Voimakkaampi, henkisempi tietoisuus syntyy vain hellittäessämme otteemme alemmista aineellisista pyyteistämme ja pyrkimyksistämme.

Uhrausten yhteydessä voimme uskoa, että asiat, joista luovumme alemmilla tasoilla, tulevat jossain muodossa osaksemme elämän korkeammilla tasoilla.

Vain tieto, jonka lunastamme sydänverellämme, voi muuttua viisauden viiniksi.

Yksipuolinen rakkaus aineelliseen merkitsee, että ihminen kieltäytyy kulkemasta kehityksen polkua ylöspäin.

Ihminen, joka ei pysty irtautumaan maasta, sotii omaansa ja kaikkea kehitystä vastaan.

Voi ihmistä, jolla on vain maallisia unelmia mutta ei yhtään henkistä!

Usein ihmisten alun perin henkiset tarpeet vääristyvät ja ne saavat jonkin aineellisen muodon.

Nykyaikana olemme likipitäen vapautuneet yhteiskunnallisesta orjuudesta, mutta emme vielä alemman luontomme orjuudesta.

Ihmisyyden suurinta prostituutiota on mielen ja hengen voimien käyttäminen itsekkäiden, materialististen pyyteiden palvelukseen.

Jos ihmiset käyttäisivät henkiseen elämään kaiken sen energian, joka kuluu rikkauksien tavoittelemiseen, niin kuinka rikkaita he olisivatkaan!

Maalliset valtarakenteet katoavat. Taivaan valta pysyy. Kumpaa siis palvelet?

LOPPU

Katkelmia sisäiseltä tieltä 15

Teosofi 2 94

Joogan avulla voimme herättää itsessämme henkisiä voimavaroja ja kykyjä, jotka muutoin koituisivat osaksemme vasta paljon myöhemmin, myöhemmässä iässä tai myöhemmissä jälleensyntymissä. Henkistä tietä seuraamalla me yksinkertaisesti nopeutamme omaa kehitystämme. Miksi tyytyisimme etenemään ihmiskunnan suurten joukkojen hidasta ja mutkittelevaa kehityksen polkua? Eikö ole kaikkien yhteinen etu, että saavutamme kehityksen tarkoituksen niin nopeasti kuin mahdollista?

Elämän poluilla meillä on kaikilla pohjimmiltaan samat mahdollisuudet, koska tietoisuus on yksi ja elämä on yksi. Kenelläkään ei periaatteessa voi olla sellaisia lahjoja tai kykyjä, joita jollain toisella ei myös voisi olla. Kysymys on korkeintaan ajallisesta kehityksestä jälleensyntymisten kautta.

Tietoon pyrkivä ihminen kerää jatkuvasti lisää omaan aittaansa. Viisautta etsiessämme meidän on kuitenkin usein heitettävä pois sekin mitä meillä on.

Jumalallinen viisaus sarastaa kun inhimillinen ulkoisista lähteistä koottu tieto hylätään.

Valaistuksen jano katoaa saadessamme älyllisen maailmankuvamme valmiiksi.

Ainoastaan todellisuus on kiinnostava, elävä henki ja sen syvyydet. Filosofioiden ja uskontojen tulisi johdattaa sen tuntemiseen eikä kahlehtia mieltämme kuolleilla käsitteillä, dogmeilla ja teorioilla.

On pelkästään itseluottamuksen puutetta, että punnitsemme mahdollisuuksiamme menneisyytemme ja kasvuympäristömme mukaan. Meillä on ne rajat, jotka itsellemme asetamme.

Uudistumisen ensimmäinen ehto on että uudistamme ajatuksemme.

Henkisellä tiellä ratkaisevaa on omaksuttu elämäntapa, eivät hetkelliset innostuksen puuskat. Vain se, jolla on pitkäjänteisyyttä, voittaa.

Psyykkisen energiansa kanavoiminen hyödylliseen ja arvokkaaseen päämäärään, siinä on koetinkivi. Monet omaavat suuren elämänvoiman ja kyvykkyyden mutta ilman epäitsekkyyttä ja uhrivalmiutta se ei johda lähimmäisten palveluun eikä jumalaisen suunnitelman edistämiseen, vaan kiertyy heidän oman napansa ympärille.

Parempi tunnollisuus henkisessä pyrkimyksessä ja tinkimättömyys itsekieltäymyksessä kuin suuret lahjat. Lahjakkuus tekee näet helposti ylpeäksi. Kun olemme aina tietoisia omista rajoituksistamme emme niin helposti lankea itserakkauden kiusaukseen. Tällöin meidän on helpompi muuttaa painopistettä itsestämme Jumalaa kohti ja toisten auttamiseen.

Ehkäpä tarvitsemme joskus luonnotonta ja askeettista elämää löytääksemme luonnollisen ja luomattoman henkisen olemuksemme.

Aistien ilot koskettavat vain osaa ihmisestä, henkiset ilot sen sijaan koko ihmistä. Tämän vuoksi aistikokemuksiin suuntautunut elämä ei voi antaa meille kestävää tyydytystä. Henkinen elämä taas antaa vastauksen syvimmille kaipuillemme, joiden avainsanat ovat ykseys ja rakkaus. Tämä toteutuu sekä yksinäisessä suhteessamme jumalallis-henkiseen maailmaan että suhteissamme maailmaan, toisiin ihmisiin ja luontoon.

Itsekieltäymyksen filosofia: kaikki se elämä, jota me emme elä, jää meihin säästyen tulevaisuuden ja pahojen päivien varalle.

Oikea elämä ei ole vain sitä, että täysillä nautimme siitä minkä kerkiämme, vaan se on myös sitä, että kiellämme itsemme ja kannamme ristiämme.

Onko meidän kiellettävä aistillinen ihminen, jotta hengellinen eläisi ja voittaisi?

Huvitukset antavat meille parhaassa tapauksessa piristysruiskeen, joiden vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen. Ne eivät myöskään kasvata henkisiä voimavarojamme. Mietiskely taas kasvattaa niitä ja parantaa elämämme laatua pitkällä tähtäimellä. Kumman siis valitset?

Kun sanomme joutavalle ajanvietteelle ei, tämä muuntaa ja kirkastaa tietoisuutemme!

Mitkään hengelliset tai okkulttiset kokemukset eivät ole niin tärkeitä kuin mielen selkeys, kirkkaus, rauha ja hiljaisuus.

Luopuessamme sellaisten aineellisten ja sosiaalisten etuisuuksien tavoittelemisesta, jotka eivät ole välttämättömiä, saamme lisää tilaa ja aikaa henkisyyden harjoittamiseen tullaksemme sitä kautta positiiviseksi muutosvoimaksi maailmassa.

Kun karsimme pois turhia asioita ja tarpeettomia menoja, meille jää enemmän aikaa henkisen elämämme syventämiseen ja henkisen todellisuuden kokemiseen. Tässä on yksinkertaisen elämäntavan arvo.

Eräs ihmisen korkeammista kutsumuksista on olla tekemättä mitään.

Kun astumme hiljaisuuden keskukseen, koko olemuksemme täyttyy uudella ja puhtaalla elämänenergialla, saamme uutta voimaa kaikkeuden äärettömistä energiavarastoista.

Muuttamalla elämäämme epäitsekkään palvelun suuntaan itsekäs ja itsekeskeinen persoonallisuus muuttuu vastuulliseksi ja myötätuntoiseksi.

Kun hylkäämme erillisen ja itsekeskeisen minän elämän, maailmankaikkeuden elämä korvaa sen.

Kun oma nimi ja oma minä eivät enää merkitse mitään, kun menestys, onni tai valaistuksen saavuttaminen ovat yhtä merkityksettömiä, on mieli riittävän tyhjä ja puhdistunut vastaanottamaan olemisen hiljaisuuden voiman.

Luopumalla menneisyydestä ja tulevaisuudesta, irtautumalla minästä ja kaikesta siihen liittyvästä omistuksenhalusta ja takertumisesta tuntematon sisällämme voi meitä täydesti koskettaa ja liikuttaa ja sen kautta salaperäinen uusi voidaan täydesti ottaa vastaan.

Kun käsitteet polusta, polulla kulkijasta ja vapautumisesta häviävät, tämä on vapautuminen.

Elämän tarkoitus on sen syvyydessä, rikkaudessa ja täyteydessä.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 13

Teosofi 6 1993 

Mitä on ihminen? Emme voi määritellä ihmistä ja sanoa mihin hänen rajansa ulottuvat, sillä hän on kaikkeus itse henkisine hierarkioineen.

Kun kaikki tiet näyttävät olevan tukossa, käänny ympäri ja kolkuta sisimpäsi ovea!

Henkinen tie on seikkailu, joka on koettava, mahdollisuus johon on tartuttava – silloin kun haluamme elämältä jotain enemmän.

Totuuden etsijän tulee olla täydellisen riippumaton ja itseensä nojaava. Vain suora suhde totuuden lähteeseen voi paljastaa hänelle totuuden.

Henkiset aatteet ja ihanteet ovat vain omahyväisyytemme naamio niin kauan kuin emme kulje luopumusten, kieltäymysten ja palvelun tietä.

Ihminen on kerjäläinen maailmassa siihen asti kunnes hän löytää Jumalan tai korkeamman voiman ja voittaa maailman vetovoiman.

Sielu on mieltä korkeampi, vapaampi, autuaampi ja jumalallisempi taso.

Sielu, kätkettynä ja keskenkasvuisenakin, on ainoa ihmisessä oleva valaiseva, puhdas, turmeltumaton ja aito henkinen olemus. Se juuri on oppaamme tiellä.

Mielen on lähes mahdotonta olla suorassa suhteessa todellisuuteen. Se värittää aina kaiken oman laatunsa mukaisesti. Teosofisessa kirjassa Hiljaisuuden ääni onkin sanottu: ”Mieli on suuri todellisuuden tappaja. Oppilas tapakoon tappajan”.

Vaikka meditaatio viekin meidät mielen tuolle puolen, se samalla myös laajentaa ja rikastuttaa mielemme toimintaa salaperäisesti.

Yksilöllisen mielemme takaa ja sisältä voimme löytää jumalallisen mielen ja sen suuremman älykkyyden ja voiman.

Puolueeton tarkkaaminen ja meditatiivinen hiljaisuus hävittävät vähitellen egon ja keinotekoisen minärakennelman.

Kun persoonallinen minä on syrjäytetty, sisäisen itsen läsnäolo on täyttä.

On turhaa puhua ihmisille joogasta tai meditaatiosta ennen kuin heissä syntyy aitoa henkistä janoa, ennen kuin heistä tulee todellisia etsijöitä ja ennen kuin he ovat valmiit luopumaan materialistisista käsityksistään, itsekeskeisistä asenteistaan ja tunnustamaan henkiset arvot.

On turha puhua ihmisille henkisyydestä ennen kuin heille kehittyy aitoja henkisiä tarpeita kuten tarkoituksen tarve, kauneuden tarve ja hiljaisuuden kokemisen ja pyhän tuntemisen tarpeet.

Sisäisellä tiellä ihmisen kaikki keskeiset psyykkiset ja henkiset voimat ja voimavarat kehittyvät, ihanteellisessa tapauksessa mahdollisimman tasapuolisesti: rakkauden voima, tahdon voima, äly ja intuitio. Sielun vaikutusvalta persoonallisuuteen kasvaa. Tämän myötä myös kaikki persoonallisuuden kyvyt saavat lisää pontta.

Henkisen pyrkimyksen hedelmiä ovat suurempi elinvoimaisuus, värähtelytason kohoaminen, keskittymiskyvyn paraneminen, suuremmat sympatian ja rakkauden voimat, luovan älykkyyden kehittyminen, oivalluskyvyn parantuminen sekä lisääntyvät mystisen yhteyden kokemukset.

Henkinen elämä voi olla mystisen ykseyden tavoittelemista. Vain avautumalla sisäisesti ja suoran kokemuksen kautta voimme oppia tuntemaan mitä sellainen itämaistenkin uskontojen lupaama mystinen ykseys voisi tarkoittaa.

Henkisessä tietoisuudessa voimme kokea olevamme syvässä yhteydessä kaikkeen aistimaamme ja kohtaamaamme ja sisäisen avaruuden kautta näkymättömän maailman asioihin.

Sitä mukaa kun auramme pyrkimyksen, meditaation ja palvelun tuloksena puhdistuu ja laajenee, alamme tuntea ja kokea maailmaa aivan uusista ulottuvuuksista käsin.

Mietiskelyn kautta voimme tuntea näkyvän maailman takana olevan henkisen maailman.

Mietiskelyn kautta voimme tulla välikappaleeksi, jonka kautta jumalallinen valo, rakkaus ja tahto virtaavat maailmaan.

Yksin ollessamme voimme olla syvimmin tietoisia itsestämme sieluina, puhtaana, persoonattomana tietoisuutena.

Sisäinen muuntuminen ja henkistyminen tapahtuvat parhaiten yksinäisyydessä. Silloin voimme olla suorassa syvässä suhteessa henkiseen lähteeseemme ja vastaanottaa täydesti siitä laskeutuvia puhdistavia, muuntavia, lunastavia ja valaisevia energioita.

Yksinäisyydessä tietoisuus voi helpoiten suuntautua sisäänpäin, koska läsnä ei ole mitään, johon se välttämättä voisi tai haluaisi kiinnittyä.

Täysi ja varaukseton yksin oleminen hävittää egon, ja samalla häviää siihen helposti liittyvä yksinäisyyden tunne.

Kun kykenemme olemaan täydesti ja varauksettomasti yksin, kykenemme olemaan myös täydesti ja varauksettomasti yhdessä.

Yksin oleminen kasvattaa meitä voimassa ja rakkaudessa jotta voisimme olla syvemmin ja täydemmin yhdessä.

Usein fyysinen yhteys erottaa ja erossa olo yhdistää meidät vaikka kuvittelemmekin päinvastaista.

Rakkaus ja myötätunto ilman kiintymystä ja pyyteitä heräävät universaalin rakkauden koskettaessa meitä.

Toinen ihminen voidaan aidosti kohdata siinä hiljaisuudessa, jonka täyttää sielumme säteilevä läsnäolo.

Persoonallinen minä rakastaa aina joitakin ihmisiä ja toisia taas ei. Henkinen minä taas voi rakastaa kaikkia tasapuolisesti.

Henkisellä tiellä rajoittunut ja takertuva rakkaus muuttuu rajoittumattomaksi rakkaudeksi.

Ihmisten väliset suhteet, joissa kiintymykset, pyyteet ja itsekkyys hallitsevat, eivät jätä toiselle ihmiselle sijaa olla oma itsensä. Pyyteetön sielullinen suhde sen sijaan antaa toiselle täydellisen vapauden ja riippumattomuuden.

Lähimmäisen rakkaus ei ole vain sitä, että autamme heitä heidän henkilökohtaisten tarpeidensa tyydyttämisessä. Se on yhtä usein myös sitä, että opetamme heitä jalostamaan niitä.

Ymmärtäkäämme itsemme ajattomana tietoisuutena, joka ei ole milloinkaan syntynyt ja joka ei milloinkaan kuole.

Kaikki ylimääräinen huomio tulevaisuuttamme tai menneisyyttämme kohtaan vähentää tietoisuutemme uudistavaa läsnäoloa ja luovaa voimaa nykyisyydessä.

Meidän on ylitettävä aineellinen ja aistittava ja saavutettava henkinen ja transkendentti. Sitten voimme kokea henkisen ja aineellisen yhtenä jakamattomana kokonaisuutena.

Mitä enemmän henkisen opettajan ympärillä on tietämättömyyttä, sitä vähimmin avuin hän voi saada arvostusta ja seuraajia.

Viisaimman henkisen opettajan luokse oppilaat eivät enää palaa.

Viisaan mielentyyneyttä ei voi järkyttää mikään sisäinen tai ulkoinen asia. Mikäli näin tapahtuisi, se merkitsisi, ettei hän eläisi perimmäisessä todellisuudessa, vaan edelleen ilmiömaailmassa.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 16

 

Teosofi 3 1994

Kun auramme laajenee ja elämänenergiamme kasvaa riittävän monivivahteiseksi ja runsaaksi, kykenemme sympaattiseen yhteyteen yhä useampien ihmisten kanssa. Erilaisuus ei enää ole este.

Korkein energia sisältää itsessään kaikki alemmat laadut, sillä ne ovat siitä eriytyneet. Tämän vuoksi se, joka pysyy Yhdessä, saavuttaa myös monet, ja joka pysyy Jumalassa saavuttaa ihmisten sydämet.

Ei voi olla täyttä yhteyttä Jumalaan ilman älyä, joka erottaa näennäisen todellisesta, ilman rakastavaa ja myötätuntoista sydäntä ja voimakasta tahtoa, joka on yhteneväinen jumalallisen tahdon kanssa.

Maallinen ihminen samastaa luonnostaan arvokkaat asiat niihin, jotka tuottavat nautintoa tai iloa. Totuutta tulisi kuitenkin etsiä vain sen itsensä vuoksi.

Monet tutkivat henkisiä asioita kuin siat, jotka etsivät makupalaa.

Jumalyhteyttä tulisi vaalia yhtä hartaasti kuin meidän tulisi olla välinpitämättömiä maallisia asioita kohtaan.

Kärsimys, jonka koemme irtautuessamme maallisista kiintymysten kohteista, on saman verran iloa tulevina päivinä.

Kun kiintymyksemme aineellisiin asioihin vähenee, vapautuu suuri määrä energiaa. Energia, joka on vapautettu kohteistaan, palaa alkulähteelleen, se yhdistää meidät perimmäiseen.

Sisäisen jumaluuden löytämistä voidaan verrata siihen, että saisimme osaksemme kiihkeästi rakastamamme ihmisen sydämen. Se täyttää syvimmät kaipuumme.

Henkisen tien kulkija pyrkii elämään sielunsa voimakentässä ja valossa.

Tarvittaessa etsijä on valmis läpikäymään mitä tahansa kärsimyksiä ja kieltäymyksiä uudistaakseen yhteytensä korkeimpaan, saadakseen takaisin inspiraation ja ilon.

Mietiskely on ennen kaikkea henkiseen todellisuuteen suuntautuvien vastaanottavien mielentilojen kehittämistä. Hiljaisuus on kanava, jota myöten jumalallinen voi laskeutua inhimilliselle tasolle.

Vastaanottavuus ja herkkyys henkisille virikkeille kasvaa hiljaisuudessa.

Runolliset, intuitiiviset, hartaat ja luovat mielentilat heräävät hiljaisuuden perustalta.

Vetäytyminen hiljaisuuteen voi olla portti pyhän kokemiseen.

Luonnossa oleminen, hiljaisuus ja pyhien kirjojen viisaus auttavat meitä rakentamaan olemuspuoliamme niin että ne kykenevät yhä paremmin heijastamaan jumalallista valoa.

Ilman mielen hiljaisuutta emme kykene todella kohtaamaan muita ihmisiä.

Ihmisten välillä ei vallitse todellista suhdetta elleivät he kykene saavuttamaan keskinäistä harmoniaa ja yhteyttä hiljaisuudessa.

Egon tasolla toinen ihminen harvoin kohtaa toista. Sielun ja sen hiljaisuuden tasolla tämä tulee mahdolliseksi.

Ystäviämme ovat ne, jotka kykenevät kuuntelemaan hiljaisuuttamme ja jotka paljastavat meille oman hiljaisuutensa.

On mahdotonta luoda syviä ja merkityksellisiä ihmissuhteita ennen kuin itsessämme on syvyyttä.

Rakkaus saavuttaa suurimman voimansa kun siihen ei ole sekoittuneena itserakkautta.

Henkinen rakkaus, joka syntyy mietiskelyn hiljaisuudesta, on avarampaa ja korkeampaa kuin rajoitettu persoonallinen rakkaus kiintymyksineen.

Viisas sovittaa aina oman toimintansa maailmankaikkeuden toimintaan ja oman tahtonsa maailmankaikkeuden tahtoon. Hän toimii yhteistyössä suuren kokonaisuuden kanssa ja saavuttaa näin vähimmin ponnistuksin vaikuttavia tuloksia.

Mitä syvempi on tietoisuutemme universaalista elämästä, sitä vähemmän meidän täytyy usein käyttää tahtoa ja voimaa toimintaamme. Me yksinkertaisesti annamme maailmankaikkeuden vaikuttaa kauttamme. Työskentelemme samassa rytmissä sen kanssa. Yhdistämme oman tahdomme kokonaisuuden tahtoon. Avaudumme henkisen virtauksen välittömyydelle ja spontaanisuudelle.

Voimme käyttää voimaa ja tahtoa päämäärämme saavuttamiseksi. Tällöin saatamme voittaa tehokkuudessa, mutta häviämme luovuudessa. Voimme myös mietiskelyn avulla edetä kohti tietoisuutemme ydintä ja viisaasti toimia vasta tästä selkeästä tyynestä tietoisuudesta käsin.

Siinä, missä ei enää ole pyrkimystä persoonallisella tasolla, rauhasta ja hiljaisuudesta voi syntyä laadullisesti korkeampi toiminta.

Hengen teot voivat syntyä pakottomasti puhtaasta persoonattomasta hiljaisuudesta, ilmaisun ilosta tai palvelemisen halusta.

Maallisen minämme kyvyt voivat kukoistaa täydesti yhteydessä henkiseen perustaansa ja lähteeseensä.

Hyvä tapa väistää pahaa on pitää mielensä työssä ja keskittyneenä. Paha sikiää helposti keskittyneisyyden ja henkisen päämäärän puuttumisesta.

Yksi pisara viisautta, jota nöyränä arvostaa ja jota pyrkii käytännössä toteuttamaan, on parempi kuin laaja tietomäärä, joka on hankittu vain uteliaisuuden tyydyttämiseksi.

Hengen koulussa ajatukset, jotka eivät liity edistykseen ja käytäntöön, ovat lähes yhtä arvottomia kuin teot ilman ajatuksia.