OZ On jotenkin vaikeaa arvioida, missä kohtaa henkisellä polulla oikein olen. Varmuudella olen saanut ainakin 1, 2 ja 4 vihkimyksen. Ehkä myös kolmannen. Eli sisäisen Kristus-lapsen syntymä ja (egon) kuolema ovat jo tuttua kauraa.
TIMO Numeroidut vihkimykset on varmaan jonkinlainen yleinen malli, joka tuskin täysin vastaa todellisuutta. Eihän mikään oppi voi sitä tehdä. Itse katson, että tuo malli vastaan myös paljon ikäkausia. Olemme esim. tunteellisempia nuorina (tunteiden hallinta voi olla vaikeaa), sitten mielen hallinta ym. kehittyy ja aito minä tai sielu nousee enemmän esiin. Hengen tason voi ehkä saavuttaa joskus keski-iässä. Tulkintoja ja näkökulmia aiheeseen on monia. Et ole ainakaan turhan vaatimaton kun katsot että olet jo niin pitkällä.
OZ Ei ollut tarkoitus ”brassailla” saavutuksillani, nöyryys ennen kaikkea!!! Mutta esim. 1. vihkimyksen (sisäisen Kristus-lapsen syntymä) tiesin saavuttaneeni siinä vaiheessa kun elin jouluevankeliumin todeksi päivätajunnassani. Eli näin Betlehemin tähden, törmäsin Itämaan tietäjiin ja sain lahjaksi kultaa, suitsukkeita ja mirhamia. 🙂 Myös Pekka Ervast on osannut kirjoittaa jotain vihkimyksistä, niitä olen innolla lukenut.
TIMO Kokemuksia on monenlaisia, jokaisella yksilöllisiä.
OZ Mielelläni kuulisin muiden kokemuksista; välillä tuntuu vaan siltä, että ne jotka asiasta jotain tietävät, eivät puhu.
TIMO Yksi pulma on siinä että sisäistä kokemuksista ei ole niin helppo puhua kuin ulkoisista tapahtumista, ja toiseksi niitä kokemuksia voidaan tulkita niin eri tavoilla ja kuvata eri sanoilla. (Itse en esim nyt tiedä oliko sinun kokemuksesi ”pelkkä” päiväuni vain oliko se jotain painavampaa.) Sinulle itsellesi kokemustesi merkitys riippuu myös siitä mitä niistä uskot ja oletat.
OZ Vai päiväuni. Paitsi että en nukkunut, vaan kuljin pitkin katuja intuitioni johdattamana tilanteesta toiseen. Osaatko muuten neuvoa, miten saada jumalyhteydestä eli ”yhtä koko maailmankaikkeuden kanssa” -kokemuksesta pysyvä? Tai miksi sitä nyt haluaakin nimittää. Rishi Taavi Kassilan mukaan sen saavuttaa henkisten harjoitusten, hyvien tekojen ja valaistuneen mestarin avulla. Sitä odotellessa. Ja vastausta vaille jäi edelleen se, kuinka pitkällä henk. koht. olen vihkimyksissä ja se, kuinka saavuttaa pysyvä jumalyhteys. Kaksi kertaa sen kokeneena en haluaisi elää mitenkään muuten.
TIMO Sitä onkin suhteellisen vaikea määritellä millä tasolla olemme menossa vihkimyksissä. Ehkä on hyvä ajatella että olemme joka tapauksessa aina oppilaita, emme valmiita ym. Saanko kysyä millainen oli kokemuksesi jumalyhteydestä, osaatko kuvailla sen? Miksi uskot että jokin määrätty tila voidaan säilyttää? Elämähän on virtaa ja muutosta. Määrätyllä elämäntavalla ja sisäisellä elämällä, oman sisäisen herkkyyden vaalimisella ym, vastaanottavaisuutta henkisille asioille ja energioille voidaan kyllä syventää. Yhtä tärkeää on aktiivisen ja luovan persoonallisuutemme kehitys. Mitä on astraalimatkailu? En ymmärrä sellaista. Kerron kirjassani Vihkimysviisaus vain sen mitä itse olen voinut tietää ja kokea ja mitä en ole saanut tietää (esim. en ole saanut tietoa edellisistä elämistä).
OZ Jumalyhteys = yhtä koko maailmankaikkeuden kanssa -kokemus. Pisara valtameressä. Omat rajat liukenevat suurempaan kokonaisuuteen ja koen korkeinta mahdollista kuviteltavissa olevaa onnea, rakkautta ja rauhaa! Taivas maan päällä. Vaikea kuvailla. En ymmärrä, miksei em. olotila voisi olla pysyvä. Äiti Amman mielestäkin elämän tarkoitus on yksinkertaisesti Sat-Chit-Ananda / Totuus-Tietoisuus-Autuus. Paino jälkimmäisellä sanalla. Jos kaikki pystyisivät toimimaan em. olotilasta käsin, maailmassa ei olisi sotia! Kuulostaa ehkä lapselliselta, mutta silti. Ja elettyyn elämääni viitaten on todettava, että kaikki on mahdollista! Ihan kaikki! Mm. ajatuksen voimalla luominen. Astraalimatkailun olen kokenut kerran.
TIMO Sellaiset asiat kuin yhteys Jumalaan ja yhteys ”koko maailmankaikkeuden kanssa” ovat ilmaisultaan ja merkitykseltään hyvin epämääräisiä. Niillä ei ole täsmällistä ja tarkkaa sisältöä. Jokainen voi kuvitella niistä mitä haluaa. Siten ei ole myöskään mitään erityistä keinoa saavuttaa niitä. Itse olen esim. omassa kirjassani Vihkimysviisaus pyrkinyt ainakin sanomaan mitä ns. yhteys koko maailmankaikkeuden kanssa ei voi tarkoittaa. Mielestäni jokaisella elävällä olennolla on jo pysyvä yhteys näkymättömään jumaluuteen, näkymättömään maailmankaikkeuteen.
Tiedän kyllä noista astraalijutuista sen mitä olen teosofiasta lukenut, esim. sen että astraaliruumis voisi irtautua fyysisestä kehosta ja lähteä jonnekin. En usko sellaiseen. Sanoisin näin että tämä autuus voi olla ihmisen tai tajunnan luonne hyvin persoonattomalla tasolla. Tajunnan syvyyksissä voi olla tämä autuus tai ainakin hyvin puhdas ja positiivinen tila. Kuitenkin koska elämme persoonallisuuksina hyvinkin ristiriitaisessa maailmassa, joka tuottaa meille kärsimyksiä, meidän on myös hyväksyttävä kärsimys luonnolliseksi osaksi elämää. Henkisyys voisi olla sitä että pyrkisimme kokemaan ja säilyttämään persoonallisessa tietoisuudessa mahdollisimman paljon tuosta autuudesta, ja antaisimme huoliemme haihtua siihen. Kaikki mitä ihminen tekee, on ajatusten luomaa, siis teot ovat aina ensin ajateltuja ja suunniteltuja enemmän tai vähemmän. Ilman ajatusten muuttamista fyysisen kehon välityksellä tapahtuviksi teoiksi ajatuksilla tuskin voi luoda mitään. Pelkät ajatuksemme eivät vaikuta maailman menoon millään tavalla.
OZ Muuten, uskotko jälleensyntymään?
TIMO Tuo jälleensyntymä on hankala kysymys. On se ainakin rationaalisempi kuin jokin kristinuskon pelastus tms. mielestäni. Luonnossa kuolema on täysin luonnollinen, ihmiselle se on pelottava asia. Olisihan se lohdullista, jos kuolema olisikin vain jonkinlainen harha. Keskityn nykyiseen elämään ja tutkin pääasiassa sellaisia kysymyksiä, joista voi saada kokemusperäistä tietoa. Uskon että elämä voi olla mielekästä ja tarkoituksellista vaikka ei usko mihinkään kuolemattomuuteen, pysyvään tms..
OZ tarjoaa luettavaksi runollista uskonnollista tekstiä, missä kaivataan korkeaa henkistä todellisuutta.
TIMO Nämä kommentit kuvaavat vain minun omaa persoonallista näkemystäni. Runossa kaivataan jotain perimmäistä todellisuutta tai tietoisuutta, ikuista, ja sitä etsitään jostain kuin maallisen, ajallisen elämän ulkopuolelta. Mielestäni sellainen ajattelutapa on toivoton ja voi johtaa elämästä vieraantumiseen. Tuollainen uskonnollinen kuvitteellinen onni on koskaan saavuttamaton, se perustuu virheellisiin käsityksiin. Minulle elämän ilot heräävät kaikenlaisista ja monipuolisista kokemuksista, eivät suinkaan yksin jostain sisäisestä henkisestä tasosta.
Vuodelta 2011