Keskustelu 1.4.

TIMO No mitäs sitten jos tuo älykäs suunnittelija otetaan vakavasti, niin silloin herää kohta kysymys, että kuka suunnitteli suunnittelijan. Pääsemmekö tallaisella perustalla yhtään lähemmän elämän ja evoluution ymmärtämistä?

Nimetön Minusta on selvää, että jonkun täytyy olla se ensimmäinen ’suunnittelija’ eli kaiken luoja, jota kukaan ei ole suunnitellut ja jota ennen ei ole ollut ketään. Tällaisen olennon täytyy pakostakin olla ihmisjärjelle käsittämätön, joten häntä ei ole mahdollista tutkia tieteen keinoin. Silloinhan hän olisi luomiensa luonnonlakien alainen. Hänen olemassaolonsa voidaan kuitenkin todeta luonnossa havaittavasta tarkoituksenmukaisuudesta ja kaikkeen elävään sisältyvästä informaatiosta. Kuten monet evolutionistitkin ovat todenneet, evoluution ainoa vaihtoehto on erityinen luominen. Ellei evoluutiota voida todistaa, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luominen ja sen myötä Luoja. Nykytieteen käsityksen mukaan maailmankaikkeus laajenee jatkuvasti, ja sen uskotaan olleen aluksi yhdessä pisteessä, jonka tilavuus oli nolla. Millainen olisi massa, jonka tilavuus on nolla? Pelkkää tyhjää! Tieteen mukaankin siis kaikkeus on alkanut tyhjästä. He eivät kuitenkaan osaa selittää, mistä siihen tyhjyyteen tuli massaa tai energiaa, ja mikä voima pakkasi sen äärettömän tiiviiksi ja mikä sen sitten räjäytti ns. Big Bangissa. Ja mistä ja missä vaiheessa siihen syntyivät ne luonnonlait, jotka nykyään tunnemme? En usko, että näitä kysymyksiä kyetään tulevaisuudessakaan ratkaisemaan, joten ainakin minulle looginen johtopäätös on, että kaiken takana on älyllinen suunnittelija, Luoja.

TIMO En itsekään pidä pig bangia ja maailman tyhjästä alkamista uskottavana. Uskoisin kuitenkin että luonnon ilmiöille voidaan löytää selitys tunnettujen ja menneiden syiden perusteella. Jos siis evoluutio ja lajien eriytyminen ja kehitys eivät perustu mutaatioon, ne perustuvat johonkin muuhun luonnonlakiin. Jos suunnittelija on olemassa, silloin hän on osa maailmankaikkeutta ja toimii siinä edelleenkin. En kuitenkaan osaa edelleenkään nähdä mitään yhteyttä luonnon evoluution suunnitelman ja tarkoituksellisuuden ja kristinuskon opinkappaleiden (pelastus, taivas ja helvetti, ylösnousemus, ns. syntien anteeksianto Kristuksen ns. sovituskuoleman kautta erityisesti kristityille uskoville, viimeinen tuomio ym. kanssa). Luonnossa on varmasti paljon järjellisyyttä, kristinuskon opinkappaleet sen sijaan ovat mielestäni enimmäkseen järjenvastaisia eivätkä ne vastaa kokemusperäisesti tuntemaamme elämää ja todellisuutta. No mitäs sitten jos tuo älykäs suunnittelija otetaan vakavasti, niin silloin herää kohta kysymys, että kuka suunnitteli suunnittelijan. Pääsemmekö tällaisella perustalla yhtään lähemmän elämän ja evoluution ymmärtämistä? Itselleni riittää monissa kysymyksissä se, että en tiedä asianlaitaa varmuudella tai että mikään muukaan taho ei tiedä kaikkea. Miksi pitäisi uskoa johonkin mistä ei ole varmaa tietoa? En tiedä mikä oli elämän alku eikä sitä tiedä varmaan kukaan mukaan tällä planeetalla.

Nimetön Lajien kehitys edellyttää, että niissä tapahtuisi jatkuvaa muuttumista yksinkertaisesta alkueliöstä kohti monimutkaisempia rakenteita. Ainoa tieteen tuntema mekanismi, mikä tätä muuttumista saisi aikaan, on mutaatio. Kuten tiedämme, niin eläimissä kuin kasveissakin perintötekijöiden eli DNA:n sisältämät geenit ohjaavat niiden lisääntymistä. Tämä saa aikaan sen, että se tapahtuu ’lajinsa mukaan’ kuten Raamattukin sanoo. Lisääntymisen yhteydessä geenit kopioituvat seuraavalle sukupolvelle. Tässä kopioitumisessa tapahtuu joskus virhe eli mutaatio, joka on perinnöllinen ja tekee jälkeläisistä jossain suhteessa hivenen erilaisia. Evoluutioteoria perustuu oletukselle, että tapahtuisi riittävän paljon hyödyllisiä mutaatioita, jotka auttaisivat lajia selviytymään hieman paremmin ns. olemassaolon taistelussa. Käytännössä se nykyään ymmärretään niin, että mutaatiot auttavat kantajiaan saamaan enemmän jälkeläisiä kuin muut, joten tällaiset yksilöt tulisivat vähitellen kyseisessä lajissa vallitseviksi. Näin koko laji ’kehittyisi’ vähitellen oletettuun parempaan suuntaan. Ei siis ole muuta kehitysmekanismia olemassa kuin mutaatiot ja ns. luonnonvalinta. Tosiasia kuitenkin on, ettei ole todettu yhtään mutaatiota, joka olisi muuttanut jonkin lajin toiseksi tai joka olisi edes oleellisesti parantanut jotakin lajia. Mitä kristinuskoon tulee, minä puolestani näen sen hyvin järjellisenä ja loogisena. Tiede on esim. todennut, että geeneihimme on ohjelmoitu myös kuolema. Miksi se niihin ohjelmoitu? Raamatun mukaan se on seurausta ensimmäisten esivanhempiemme tekemästä rikkomuksesta. Aadam ja Eeva olisivat saaneet elää ikuisesti ilman sitä, mutta heille langetettu kuolemantuomio toteutettiin ohjelmoimalla se geeneihin. Ja koska olemme kaikki heidän jälkeläisiään, olemme geeneissämme perineet tuon kuoleman. Jumalan lain vaatimus on ’silmä silmästä, henki hengestä’ Siksi tarvittiin uhri, joka vastaisi sitä elämää, minkä Aadam menetti. Ja sen uhrin antoi Jeesus. Uskon siis taivaaseen, pelastukseen ja ylösnousemukseen, mutta helvettiin en usko. Se on mielestäni täysin Raamatun vastainen oppi. Toinen vastaava on käsitys Jumalan kolmiyhteydestä, minkä mukaan Jeesus olisi yhtäaikaa ihminen ja Jumala.

TIMO Lajien syntyminen tai eriytyminen tapahtuu ilmeisesti niin pitkällä aikavälillä, että aiheesta ei tiedetä vielä tarpeeksi. Otat siis Raamatun myytit vakavasti niin kuin ne kertoisivat todellisista tapahtumista? Kuolema on kaikkialla luonnossa, ei sillä ole mitään tekemistä Raamatun eikä sen Jumalan kanssa. Miksi ihmeessä uskot taivaaseen mutta et helvettiin? Luet Raamattua mielivaltaisesti kuten itse haluat sitä lukea.

NIMETÖN Evoluutioteorian mukaan lajien eriytyminen todella tapahtuu pitkällä aikavälillä. Siihen on tietysti päädytty jo siitäkin syystä, ettei lyhyellä aikavälillä näytä tapahtuvan mitään muutoksia. Siispä uskotaan, että pitkä aika aika mahdollistaisi mahdottomatkin tapahtumat. Sellainen ei ole oikeata tiedettä vaan ennakkoluuloista uskoa.
Raamatun kertomukset eivät ole myyttejä vaan tosi tapahtumia. Kaikkialla eri puolilla maailmaa tavattavat kertomukset esim. vedenpaisumuksesta ovat ihmiskunnan yhteistä perimätietoa, mikä perustuu tositapahtumaan. Miksi kaikki kansat olisivat toisistaan riippumatta keksineet samanlaisen tarinan, ellei sillä olisi mitään pohjaa todellisuudessa?

Nimetön Miksi en usko helvettiin? Yksinkertaisesti siitä syystä, ettei sille löydy tukea Raamatusta. Jo 1. Moos. kirjassa kerrotaan: ”Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”. (1 Moos. 2:16,17) Synnin palkka on siis kuolema, helvetistä ei tässä puhuttu mitään. Lyhyen elämänsä aikana tuskin kukaan voisi tehdä niin paljon pahaa, että hänen pitäisi kärsiä siitä IKUISESTI jossain helvetissä! Olen tutkinut joka ainoan helvettiin viittaavan Raamatunkohdan. Tässä yhteenvetoni: VT:ssa on 65 kohtaa, joissa esiintyy sana ’tuonela’, hepr. Sheol. Jokainen niistä voidaan ymmärtää runollisena synonyymina sanalle ’hauta’ sen yleisessä merkityksessä eli paikkana, johon kaikki joutuvat. Yksikään kohta ei osoita, että tuonelassa olisi eri osastoja hyville ja pahoille; kaikki menevät samaan paikkaan, niin hyvät kuin pahatkin. Yksikään kohta ei sano, että siellä oltaisiin tietoisessa tilassa, mutta silti erossa Jumalasta. Yksikään kohta ei myöskään osoita, että tuonela olisi loputtoman kärsimyksen paikka. Helvetin piinan voi löytää vain lisäämällä sanoihin sellaista merkityssisältöä, jota niissä itsessään ei ole. Osasyynä väärään käsitykseen ovat jotkut arvostetut raamatunkäännökset, jotka tulkinnallisista syistä kääntävät Sheol-sanan monissa kohdin helvetiksi (hell). Suomalainen sanatarkkuuteen perustuva käännös (KR -38) korvaa kuitenkin johdonmukaisesti Sheolin aina sanalla Tuonela, joten helvetti -sana puuttuu VT:sta kokonaan. Uudessa testamentissa (KR -38) sana tuonela (kreik. haades) esiintyy 10 kertaa. Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on ainoa jonka voisi tulkita viittaavan kuoleman jälkeiseen kärsimykseen tuonelassa. Mutta sekin on ymmärrettävissä muulla tavoin. Kun kaikki UT:n kohdat otetaan huomioon, nähdään, että Uudessa testamentissakin tuonela on vain tuhon ja kuoleman vertauskuva. Ilm 20:14 mukaan Tuonela heitetään lopulta tuliseen järveen, joten se ei voi olla loputtoman kärsimyksen paikka. Sana ’helvetti’ esiintyy (suom.) UT:ssa 12 kertaa ja on joka kerta käännetty sanasta ’Gehenna’, mikä viittaa Jerusalemin lähellä olleeseen Hinnomin laaksoon. Siten, kun UT puhuu helvetistä, on aina kyse Gehennasta, joka oli kaatopaikka Jerusalemin lähellä. Kaikki tiesivät, että siellä paloi jatkuva tuli ja että sen ylläpitämiseksi sinne lisättiin ’tulikiveä’ eli rikkiä. Jotkut köyhät, joilla ei ollut varaa haudata vainajiaan saattoivat viedä kuolleen omaisensa tuohon ’krematorioon’. Elävänä tuohon ’helvettiin’ ei kuitenkaan saanut heittää edes eläimiä, joten Jeesuksen kuulijat tuskin saivat hänen puheistaan sellaista käsitystä, että joku voisi kuolemansa jälkeen joutua kitumaan ikuisesti. Kaatopaikalle vietiin kaikki sellainen, mikä kelpasi vain hävitettäväksi, joten se oli erityisen sopiva vertauskuva ’ikuisen’ tulen tuhoavasta vaikutuksesta.

TIMO Tarkkaanpa olet tutkinut. Olen ihan sanaton.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *