yksin oleminen |

Katkelmia sisäiseltä tieltä 13

Teosofi 6 1993

Mitä on ihminen? Emme voi määritellä ihmistä ja sanoa mihin hänen rajansa ulottuvat, sillä hän on kaikkeus itse henkisine hierarkioineen.

Kun kaikki tiet näyttävät olevan tukossa, käänny ympäri ja kolkuta sisimpäsi ovea!

Henkinen tie on seikkailu, joka on koettava, mahdollisuus johon on tartuttava – silloin kun haluamme elämältä jotain enemmän.

Totuuden etsijän tulee olla täydellisen riippumaton ja itseensä nojaava. Vain suora suhde totuuden lähteeseen voi paljastaa hänelle totuuden.

Henkiset aatteet ja ihanteet ovat vain omahyväisyytemme naamio niin kauan kuin emme kulje luopumusten, kieltäymysten ja palvelun tietä.

Ihminen on kerjäläinen maailmassa siihen asti kunnes hän löytää Jumalan tai korkeamman voiman ja voittaa maailman vetovoiman.

Sielu on mieltä korkeampi, vapaampi, autuaampi ja jumalallisempi taso.

Sielu, kätkettynä ja keskenkasvuisenakin, on ainoa ihmisessä oleva valaiseva, puhdas, turmeltumaton ja aito henkinen olemus. Se juuri on oppaamme tiellä.

Mielen on lähes mahdotonta olla suorassa suhteessa todellisuuteen. Se värittää aina kaiken oman laatunsa mukaisesti. Teosofisessa kirjassa Hiljaisuuden ääni onkin sanottu: ”Mieli on suuri todellisuuden tappaja. Oppilas tapakoon tappajan”.

Vaikka meditaatio viekin meidät mielen tuolle puolen, se samalla myös laajentaa ja rikastuttaa mielemme toimintaa salaperäisesti.

Yksilöllisen mielemme takaa ja sisältä voimme löytää jumalallisen mielen ja sen suuremman älykkyyden ja voiman.

Puolueeton tarkkaaminen ja meditatiivinen hiljaisuus hävittävät vähitellen egon ja keinotekoisen minärakennelman.

Kun persoonallinen minä on syrjäytetty, sisäisen itsen läsnäolo on täyttä.

On turhaa puhua ihmisille joogasta tai meditaatiosta ennen kuin heissä syntyy aitoa henkistä janoa, ennen kuin heistä tulee todellisia etsijöitä ja ennen kuin he ovat valmiit luopumaan materialistisista käsityksistään, itsekeskeisistä asenteistaan ja tunnustamaan henkiset arvot.

On turha puhua ihmisille henkisyydestä ennen kuin heille kehittyy aitoja henkisiä tarpeita kuten tarkoituksen tarve, kauneuden tarve ja hiljaisuuden kokemisen ja pyhän tuntemisen tarpeet.

Sisäisellä tiellä ihmisen kaikki keskeiset psyykkiset ja henkiset voimat ja voimavarat kehittyvät, ihanteellisessa tapauksessa mahdollisimman tasapuolisesti: rakkauden voima, tahdon voima, äly ja intuitio. Sielun vaikutusvalta persoonallisuuteen kasvaa. Tämän myötä myös kaikki persoonallisuuden kyvyt saavat lisää pontta.

Henkisen pyrkimyksen hedelmiä ovat suurempi elinvoimaisuus, värähtelytason kohoaminen, keskittymiskyvyn paraneminen, suuremmat sympatian ja rakkauden voimat, luovan älykkyyden kehittyminen, oivalluskyvyn parantuminen sekä lisääntyvät mystisen yhteyden kokemukset.

Henkinen elämä voi olla mystisen ykseyden tavoittelemista. Vain avautumalla sisäisesti ja suoran kokemuksen kautta voimme oppia tuntemaan mitä sellainen itämaistenkin uskontojen lupaama mystinen ykseys voisi tarkoittaa.

Henkisessä tietoisuudessa voimme kokea olevamme syvässä yhteydessä kaikkeen aistimaamme ja kohtaamaamme ja sisäisen avaruuden kautta näkymättömän maailman asioihin.

Sitä mukaa kun auramme pyrkimyksen, meditaation ja palvelun tuloksena puhdistuu ja laajenee, alamme tuntea ja kokea maailmaa aivan uusista ulottuvuuksista käsin.

Mietiskelyn kautta voimme tuntea näkyvän maailman takana olevan henkisen maailman.

Mietiskelyn kautta voimme tulla välikappaleeksi, jonka kautta jumalallinen valo, rakkaus ja tahto virtaavat maailmaan.

Yksin ollessamme voimme olla syvimmin tietoisia itsestämme sieluina, puhtaana, persoonattomana tietoisuutena.

Sisäinen muuntuminen ja henkistyminen tapahtuvat parhaiten yksinäisyydessä. Silloin voimme olla suorassa syvässä suhteessa henkiseen lähteeseemme ja vastaanottaa täydesti siitä laskeutuvia puhdistavia, muuntavia, lunastavia ja valaisevia energioita.

Yksinäisyydessä tietoisuus voi helpoiten suuntautua sisäänpäin, koska läsnä ei ole mitään, johon se välttämättä voisi tai haluaisi kiinnittyä.

Täysi ja varaukseton yksin oleminen hävittää egon, ja samalla häviää siihen helposti liittyvä yksinäisyyden tunne.

Kun kykenemme olemaan täydesti ja varauksettomasti yksin, kykenemme olemaan myös täydesti ja varauksettomasti yhdessä.

Yksin oleminen kasvattaa meitä voimassa ja rakkaudessa jotta voisimme olla syvemmin ja täydemmin yhdessä.

Usein fyysinen yhteys erottaa ja erossa olo yhdistää meidät vaikka kuvittelemmekin päinvastaista.

Rakkaus ja myötätunto ilman kiintymystä ja pyyteitä heräävät universaalin rakkauden koskettaessa meitä.

Toinen ihminen voidaan aidosti kohdata siinä hiljaisuudessa, jonka täyttää sielumme säteilevä läsnäolo.

Persoonallinen minä rakastaa aina joitakin ihmisiä ja toisia taas ei. Henkinen minä taas voi rakastaa kaikkia tasapuolisesti.

Henkisellä tiellä rajoittunut ja takertuva rakkaus muuttuu rajoittumattomaksi rakkaudeksi.

Ihmisten väliset suhteet, joissa kiintymykset, pyyteet ja itsekkyys hallitsevat, eivät jätä toiselle ihmiselle sijaa olla oma itsensä. Pyyteetön sielullinen suhde sen sijaan antaa toiselle täydellisen vapauden ja riippumattomuuden.

Lähimmäisen rakkaus ei ole vain sitä, että autamme heitä heidän henkilökohtaisten tarpeidensa tyydyttämisessä. Se on yhtä usein myös sitä, että opetamme heitä jalostamaan niitä.

Ymmärtäkäämme itsemme ajattomana tietoisuutena, joka ei ole milloinkaan syntynyt ja joka ei milloinkaan kuole.

Kaikki ylimääräinen huomio tulevaisuuttamme tai menneisyyttämme kohtaan vähentää tietoisuutemme uudistavaa läsnäoloa ja luovaa voimaa nykyisyydessä.

Meidän on ylitettävä aineellinen ja aistittava ja saavutettava henkinen ja transkendentti. Sitten voimme kokea henkisen ja aineellisen yhtenä jakamattomana kokonaisuutena.

Mitä enemmän henkisen opettajan ympärillä on tietämättömyyttä, sitä vähimmin avuin hän voi saada arvostusta ja seuraajia.

Viisaimman henkisen opettajan luokse oppilaat eivät enää palaa.

Viisaan mielentyyneyttä ei voi järkyttää mikään sisäinen tai ulkoinen asia. Mikäli näin tapahtuisi, se merkitsisi, ettei hän eläisi perimmäisessä todellisuudessa, vaan edelleen ilmiömaailmassa.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 9

Teosofi 2 1993

Mystisen polun kulkeminen vaatii meiltä rohkeaa ja ehdotonta eksistentiaalista hyppyä järkeilystä uskonnolliseen tunteeseen ja intohimoon.

Järki sisältää itsessään aina kaksinaisuuden tiedon ja sen kohteen välillä. Korkeampaan, metafyysiseen tietoon voi johtaa mystinen ykseyskokemus.

Kuten emme voi järkemme avulla rakastaa emme sen avulla voi myöskään tunkeutua olemisen mysteereihin.

Filosofisen mystikon täytyy samanaikaisesti kehittyä sekä ajattelun että meditaation taidossa. Totuuteen ei johda yksin ajattelu, vaan ratkaisevaa on henkinen kokemus.

Viehtymys sisäiseen mystiseen elämään muistuttaa järjellä selittämätöntä hullaantumista ja rakastumista. Se riisuu meidät kaikista esteistä, joita mielemme meille asettaa, ja vie meidät täydellisesti mukanaan. Nojaamme silloin ainoastaan siihen näkymättömään ja tuntemattomaan, jolla ei ole nimeä eikä muotoa.

Missä koulutus ja kasvatus eivät voi johtaa ihmistä pidemmälle henkisessä kasvussa alkaa henkinen suora tie olemuksemme lopulliseksi henkistämiseksi, kohottamiseksi ja valaistumiseksi.

Henkisyys pyrkii nostamaan yksilön olosuhteidensa yläpuolelle. Se pyrkii vapauttamaan hänet sidonnaisuudestaan omaan aikaansa, kulttuuriinsa ja ympäristöönsä.

Henkisyys voi olla ihmisen aitoa ja vapaata itsensä muovaamista, jossa hän itse luo mahdollisimman pitkälle elämänsä ja kehityksensä puitteet ja linjat.

Ihmisyyden korkein aste on hänen oma vapaa itsensä muovaaminen.

Kahleemme ovat joko tiedostettuja tai tiedostamattomia siteitä, jotka sitovat meidät maailmaan ja maailmallisiin, epähenkisiin elämän- ja ajattelutapoihin.

Olemme sisäisten ja ulkoisen pakkojen orjia niin kauan kuin opimme pysymään liikkumatta sisäisessä keskuksessamme, kunnes opimme äärettömästi matkaamaan sisäänpäin ja muuntamaan jokaisen kohtaamamme voiman sellaiseksi, että se palvelee valaistumistamme ja vapautumistamme.

Meditaatio on luonnollisen vapaan tahtomme paljastaja ja syventäjä. Sen kautta voimme tavoittaa puhtaan tietoisuuden, vapaan ajattelijan, joka on ennen kaikkia ajatuksia.

Vain sellainen toiminta, jonka me sisäisesti päätämme ja joka on täysin vapaa aistillisista ärsykkeistä, on todella vapaa, hengen luonnon mukainen.

Joogan avulla muunnamme kaikki voimat, jotka saavat meidät tekemään mitä me emme tahdon, voimaksi, joka auttaa meitä toteuttamaan mitä me tahdomme.

Henkisen kehityksen mitta on siinä kuinka paljon hengellä on valtaa ylitse aineen, yksilöllisyydellä ylitse persoonallisuuden.

Vain sielulla on siivet, ruumiilla ei!

Sisäinen elämä edellyttää yksinäisyyttä ja yksin olemista. Yksin oleminen ei ole eristyksissä oloa, vaan se on tila, jossa voimme olla mitä syvimmässä yhteydessä sieluumme ja Jumalaan. Silloin kun ruumis, tunteet ja mieli ovat levossa, sielun valo voi tulla esiin olemuksemme syvyyksistä ja muuntaa ja valaista muun olemuksemme.

Hiljentyessämme vastaanotamme energiaa, mutta emme anna mitään ulos. Vastaanottamamme energia alkaa silloin toimia meissä puhdistavasti ja jalostavasti. Me laitamme tämän energian kiertämään ja työskentelemään olemuksessamme. Kun olemme varastoineet itseemme riittävän määrän energiaa ja pitäneet sitä kiertokulussaan, tapahtuu mielenkiintoinen ilmiö: syntyy eräänlaista magnetismia itsemme ja henkisen maailman välille. Tämä kulminoituu samadhissa, jossa ylitietoinen energia laskeutuu olemuksemme. Samankaltaisia asioita voi silti tapahtua myös muutoin jokapäiväisessä elämässä ja toiminnassa.

Johdattelevalla polulla sisäisen ja ulkoisen olemuksemme välinen muuri murretaan sisäisen elämän ja meditaation harjoittamisen myötä. Kanava alemman ja korkeamman itsen välillä laajenee. Tästä avautuu uusi polku, jota korkeampi olemuksemme johtaa.

Mitä hartaammin mietiskelemme, sitä syvempiin olemuksemme voimiin saavutamme yhteyden.

Mitä korkeammalle henkiseen tietoisuuteen pyrimme, sitä syvemmälle aineen ytimeen meidän on laskeuduttava. Muuntamisen, henkistymisen ja valaistumisen on ulotuttava aineen juuriin saakka. Henki, tietoisuus ja valo ilmenevät aineen kautta, siis aivojen ja fyysisen kehon kautta, ja aina sitä paremmin mitä korkeampaa laatua ne ovat.

Sulkiessamme kaikki rotankolot, joista energia valuu hukkaan, voimme tuntea sielun puhdistavan ja muuntavan voiman alemmassa luonnossamme.

Se sisäinen hävittävä voima, joka lyö sinut maahan, nostaa sinut myös jaloilleen. Se sisäinen voima, joka tuhoaa elämäsi, pelastaa sen!

Omine rajallisine kykyinemme emme voi muuttua täysin uusiksi ihmisiksi. Pystymme kyllä moraaliseen ja älylliseen uudistumiseen. Henkinen uudistuminen seuraa vain ehdoitta antautuessamme Jumalalle.

Pyrkiessämme uuteen henkisempään tietoisuuteen kohoaminen ei tapahdu oman rajallisen viisautemme mukaisesti. Henkisempi tietoisuus syntyy spontaanisti ja luonnollisesti. Sitä tukee ja kantaa suuri järjestys. Antaumus on lähes ainoa mitä meiltä vaaditaan.

Siinä määrin kuin samastumme persoonallisuuteemme, saamme myös kärsiä sen vioista ja puutteista. Kiinnittämällä huomiota niihin teemme mielemme usein vain sidonnaiseksi pystymättä kuitenkaan perustavasti korjaamaan niitä. Vahvistamalla yhteyttä sisäiseen rauhan keskukseen korjautuvat ihme ja kyllä samalla myös vikamme ilman että suurestikaan yritämme parantaa niitä.

Ego, persoonallisuus, on kahle ja harha. Olemme vapaita vasta kun meissä ei ole enää jäljellä itsekunnioitusta, itsetärkeyttä, itserakkautta eikä itsehalveksuntaa.

Henkinen elämä perustuu jatkuvaan kontemplaatioon, huomiomme poisvetämiseen fyysisiltä, astraalisilta ja mentaalisilta tasoilta. Vasta kun olemme kasvaneet niistä eroon ja löytäneet aidon henkisen identiteettimme, voimme vapaasti elää ja toimia kyseisillä tasoilla.

Kiintymättömyyden harjoittamisen avulla annamme itsellemme tilan liikkua ja hengittää ilman keinotekoista minärakennelmaa. Kiintymättömyys auttaa meitä kokemaan itsemme jatkuvaksi luovaksi tapahtumaksi, eläväksi ja muuttuvaksi prosessiksi.

Kiintymätön elämänasenne opettaa meitä olemaan samastumatta mihinkään olemuksemme rajallisiin muodostumiin. Se, mitä jää jäljelle purkaessamme kaikki samastumisemme, on todellinen itse, syvätietoisuutemme, joka on samalla kaikkeuden itsensä tietoisuus, universaali elämä. Tämä itse ei voi olla tiedostamisemme kohde. Voimme tuntea sen vain sulautumalla siihen, olemalla se.

Todellisuudessa emme ole tämä ruumis tai tämä mieli, vaan tietoisuus, joka elää pintaolemuksemme takana.

Monet löytävät maailman asioita, mutta unohtavat löytää itsensä.

Älä ota fyysistä olemustasi vakavasti. Se on vain kuori, jossa jumalallinen tietoisuus elää.

Maallinen persoonallisuus ja fyysinen ruumis ovat vain kosmisen, universaalin ja transkendentin tietoisuuden uloin osa.

Vaikka kehomme vanhenee, henkemme on ikuisesti nuori.

Oivaltaessamme että tietoisuus on ainoa todellisuus ja että materia on vain sen verho, tämä voi herättää elämässämme suuren turvallisuuden tunteen. Jopa kuolema lakkaa pelottamasta meitä. Se paljastuu vain ilmiöiksi, joilla ei ole kestävää todellisuutta.

Viisas tuntee kehityksen päämäärän. Siksi hän voi ohjata muita heidän kehitystiellään.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 14

Teosofi 1 1994

Jokainen, joka ei ole täysin omahyväisyyden sokaisema, havaitsee olevansa lähes kaikessa riippuvainen maailmankaikkeuden jumalallisesta rakkaudesta, valosta ja energiasta. Kaikki psyykkiset kykymme ja fyysiset elintoimintomme riippuvat yhteydestämme laajempaan näkyvään ja näkymättömään kosmokseen. Omassa itsessämme meillä ei ole mitään perustaa.

Todella uskonnollinen ihminen nojaakin lähes kaikessa maailmankaikkeuden ohjaukseen, rytmeihin, tahtoon ja innoitukseen.

Ihminen ei voi olla elinvoimainen, aito, onnellinen ja eheä erillään alkulähteestään.

Niin kauan meidän on pyrittävä olemaan jotain kunnes oma olemisemme sulautuu korkeimman olemiseen.

Itseluottamuksemme on horjumaton silloin kun luotamme korkeampaan voimaan ja työskentelemme yhdessä sen kanssa.

Oman rajallisuutemme tiedostaminen on usein tekijä, joka saa meidät etsimään korkeampaa voimaa.

Vähälahjaisuutensa huomaaminen synnyttää nöyryyttä ja nöyryys synnyttää omistautumista, antautumista, rukousta ja meditaatiota.

Sisäinen kaipaus ja antautuminen johtavat meidät korkeimman luokse ja vetävät hänet meidän puoleemme.

Aito kasvun pyrkimys on sisäsyntyistä. Se perustuu sen tuomaan iloon ja olemuksemme laajentumiseen ja näköalojemme avartumiseen.

Mystisellä tiellä uusien henkisen kokemusten myötä meidän on luovuttava aikaisemmista otaksumista ja tunnustettava toistaiseksi tietämättömyytemme elämän mysteerin edessä.

Tietämättömyytensä tunnustaminen on viisauden löytämisen ehto.

Kulkiessamme maallisesta henkiseen elämään sydämemme joutuu usein outoon ahdistuksen ja epävarmuuden tilaan.

Siirtymä maallisesta hengelliseen olemassaoloon ei ole helppo. Kristuksen esimerkki ja salainen läsnäolo voivat tehdä sen helpommaksi.

Kun irtaudumme epäolennaisuuksista ja syvässä hiljaisuudessa puhdistumme kaikista mielen sisällöistä, koemme tyhjiön, joka punnitsee uskomme.

Kiintymys näkyvään maailmaan vetää meitä alaspäin, sitoo meidät aikaan ja estää kohoamisemme maailman yläpuolelle ajattomuuteen.

Kun emme enää ole kiintyneet itseemme tai kiinnostuneet itsestämme, kun emme enää rakasta itseämme, vaan ainoastaan totuutta ja Jumalaa, on tien kulkeminen helppoa.

Koska olemme tottuneet löytämään ilomme maallisista asioista, meidän on vaikeaa tavoittaa puhtaita henkisiä iloja.

Mitä enemmän käännymme pois maallisista kiintymysten kohteista, sitä enemmän meissä on tilaa olemisen valtavuudelle, sitä suurempi ilo ja luottamus meissä vallitsee.

Ihminen voi särkyä kääntäessään selkänsä maailmalle, mutta jumalallinen armo voi tehdä hänet jälleen eheäksi.

Elämän luontoon kuuluu, että täytymme hyvin nopeasti tyytymättömyydellä ja pyyteillä ja levottomuus saa meidät jälleen valtaansa. Syvän sisäisen hiljaisuuden kokemisen kautta saavutamme jälleen rauhan ja tyyneyden ja löydämme oman suuntamme, joka on suuren tarkoituksen määräämä.

Aito henkinen kokemus hävittää usein ”minän”. En voi sanoa, että minä koen ykseyden tai syvän hiljaisuuden. Henkisillä tasoilla ihminen on sitä mitä hän kokee.

Olemme ikuisesti nuoria silloin kun jatkuvasti kadotamme itsemme hiljaisuuteen.

Elämämme rikastuu mystisen kuoleman kautta.

Kun syvässä hiljaisuudessa olemme tyhjät tutuista merkityksistä voivat uudet ja korkeammat merkitykset tulla niiden tilalle.

Vetäytyminen ja yksin oleminen mahdollistavat sen että voimme olla avoimia ja vastaanottavaisia henkiselle maailmalle.

Kun olemme täysin tyhjät ja hengellisesti köyhät, voi korkeampi todellisuus painaa meihin jälkensä kuten sinetti pehmeään vahaan.

Kun vaalimme vastaanottavaisuutta jumalalliselle yksinäisyydessä, saamme usein kokea myös sen läsnäolon kanssakäymisessä.

Yksinäisyydessä kaikki voimamme kääntyvät helposti sisäänpäin. Vasta kun lähellämme on muita olentoja alamme säteillä ulospäin.

Mitä syvempi on yhteys sisäiseen jumaluuteemme sitä laajempaa ja kirkkaampaa voi olla ympäristöömme välittämä näkymätön säteily.

Vaikka erilliset kehot ja erilaiset ajatustavat todistavat erillisyydestämme, tämä ei kuitenkaan kumoa sitä tosiasiaa, että syvimmällä henkisellä tasolla olemme yhtä. Sekä sinä että minä ovat saman henkisen voiman ilmentymiä.

Kun jumalyhteydestä on tullut kiinteä ja pysyvä tosiasia elämässämme voimme silloin myös hetkellisesti kohottaa muut ihmiset tälle totuuden ja rauhan tasolle.

Pakene ihmisiä voidaksesi syvemmin heitä rakastaa. Etsi yksinäisyyttä kuuluaksesi syvemmin yhteen.

Syvästä sisäisestä hiljaisuudesta nousee valmius auttaa muita ja lähettää myönteisiä ja parantavia energioita maailmaan.

Rakastaessamme ja välittäessämme rakkaus parantaa myös meidät itsemme.

Valon soturi ei etsi kiitosta eikä kunniaa. Hänelle riittää se, että hänet kruunataan ylhäältä käsin.

Kun luovumme asioiden moninaisuudesta, saamme ne takaisin ykseydessä.

Sisäinen tie kirja

Katkelmia sisäiseltä tieltä 7

Teosofi 5 1992

On harhaluulo, että kerran saavutettuamme valon, se ei meitä koskaan jättäisi. Henkinen yhteys on tavoitettava yhä uudelleen. Tämä edellyttää jatkuvaa sisäisyyden, itsensä kuuntelemisen ja meditaation asennetta.

Saavuttaa sisäisin sisäisyys merkitsee Jumalan luomisvoimaan yhtymistä.

Mikä ei kumpua sisältämme on vain jäljittelyä.

Mitä lähempänä olemme Jumalaa, sitä vähemmän meidän täytyy anoa ja rukoilla, koska meillä on voima ja oikeus ottaa mitä tarvitsemme.

Oikea rukous on sen henkisen voiman herättämistä itsessämme, joka tekee mahdolliseksi pyyntömme toteutumisen.

Meditoiden viettämämme aika ei mene milloinkaan hukkaan. Sen hedelmät tulevat osaksemme enemmin tai myöhemmin.

Mieltä ei voi hiljentää mielen avulla vaan sen on annettava hiljentyä luonnollisesti.

Mikään ei ole sen helpompaa kuin mielensä hiljentäminen ja meditatiivisen tilan saavuttaminen. Kun kaikki erityiset asenteet ja motiivit, käsitteet ja mielikuvat poistuvat, jäljelle jää pelkkä antaumus ja meditaation luova hiljaisuus.

Paljo melu ympärillämme johtaa meidät sisäiseen hiljaisuuteemme.

Hengellisen laskuveden aikana: vetäytyminen, hiljaisuus ja meditaatio. Hengellisen nousuveden aikana: palvelu, hyvät teot ja luova toiminta.

Usein olemme psykologisesti sidoksissa ympäristöömme siten, että edes yksin olemisemme ei ole täyttä ja syvää. Vasta kun kykenemme luomaan sisällemme puhtaan ja riippumattoman hiljaisuuden alueen, voimme kuulla aidon hiljaisuuden äänen.

Puhtaassa motiivittomassa olemisessa tulemme helposti tietoisiksi niistä energioista, jotka yhdistävät meidät kaikkeuden kokonaisuuteen.

Ihminen joka tuntee vain yhden suunnan, ulospäin, käyttää kaiken vastaanottamansa energian samantien. Kun tunnemme myös toisen suunnan, sisäänpäin, voimme varastoida sitä itseemme ja saavuttaa näin suuremmat henkiset voimat ja dynaamisemman toiminnan.

Tuki kaikki reiät, joista elämän energia valuu hukkaan, jotta sitä olisi tarvittaessa riittävästi käytettäväksi arvokkaisiin päämääriin.

Kun meditaatiossa saavumme tyhjyyden pohjaan saakka, tulee hetki, käännepiste, jossa tyhjyys muuttuu täyteydeksi.

Älä nojaa aikaisemmin opittuun, menneen kokemuksen varmuuteen, vaan sisäisen ytimesi rajoittamattomaan luovaan energiaan.

Elämä pettää meidät useimmiten silloin kun odotuksemme ovat liian persoonallisia ja itsekeskeisiä.

Kestävä itseriittoinen onni voidaan löytää sisäisessä elämässä kääntymällä sisäisen henkisen olemuksemme puoleen.

Läsnäolo on tila, jossa pysyttäydymme välittömässä nykyhetkessä kokemusperäisessä todellisuudessa sekä luovumme kaikista mielemme projektioista. Kohtaamme silloin elämän ilmiöt suoralla näkemisellä, joka on vapaa mielikuvista ja käsitteistä.

Elämän peruspyrkimys on ilon etsiminen ja ilon ilmentäminen. Tätä meidän ei tulisi ymmärtää siten, että tavoittelisimme elämässä pelkästään onnea ja välttäisimme kaikkea kärsimystä. Tärkeintä on etsiä onnea henkisestä tietoisuudesta ja vasta toissijaisesti maallisista ja katoavista asioista.

Kärsimys on opettajamme, joka ohjaa meitä persoonallisista asenteistamme hengen puolueettomaan ja epäpersoonalliseen vapauteen.

Kärsimys persoonallisuudelle on usein voitto sielulle.

Elää sielun elämää täysin tietoisena sieluna merkitsee, että suhtaudumme persoonallisuuden vaatimuksiin, sen iloihin ja suruihin, viileästi ja puolueettomasti, kuin toisarvoisina asioina.

Korkeimmassa ja ylevöityneimmässä tietoisuuden tilassa voimme tuntea kadottavamme oman erillisen olemassaolomme ja tulevamme yhdeksi kaiken elämän kanssa. Tämä ei ole välttämättä erityisen mystinen kokemus, vaan se voi olla ihmisen luontaisten sympatian ja rakkauden kykyjen laajentumista.

Perimmältään ulkopuolellamme ei ole olemassa mitään, johon voisimme ehdottomasti luottaa. Sisäinen valo on ainoa turva.

Henkinen energia ja luonnon energia ovat todellisuudessa sama asia. Elämä virtaa meihin luonnon luonnollisista prosesseista, jotka itsessään ilmentävät hengen toimintaa ja olemusta.

Meditaatio ei ole tie, vaan elämäntapa, ei väline, vaan päämäärä itsessään.

Erillinen ego-tietoisuus syntyy hengen unohtaessa itsensä ja sen samastuessa oman osansa toimintaan. Meditaatio on vapautumista egotunteesta ja palaamista takaisin hengen alkuperäiseen puhtauteen ja samastumattomuuteen.