C. W. Leadbeater
”Eläessään syykehossa minuus jo huomaa Jumalallisen tietoisuuden kaikissa; kun hän katsoi toista minuutta, hänen tietoisuutensa ikään kuin harppasi tunnistamaan Jumalallisen hänessä. Mutta buddhisella tasolla se ei enää hyppää tervehtimään häntä ulkopuolelta, sillä se on jo säilytettynä hänen sydämessään. Hän on tuo tietoisuus ja se on hänen. Ei ole enää ”sinua” ja ”minua”, sillä molemmat ovat yhtä – puolia jostakin, joka ylittää ja silti sisältää ne molemmat.” (Masters and the Path, 180-1)
T.V. kommentti Tämä on pelkkä teoria eikä se voi pitää paikkaansa. Toki tällainen uskomus ykseydestä voi värittää yksilön kokemuksia ja hän voi tulkita niitä sen mukaisesti. Kriittinen ja selkeä kokemusten tarkastelu kuitenkin kumoaa väittämän.
”Kun tämä buddhinen tietoisuus vaikuttaa täysin fyysisiin aivoihin, se antaa uuden arvon kaikille elämän teoille ja suhteille. Me emme enää katso henkilöä tai kohdetta jonkin asteisella ystävällisyydellä tai sympatialla; me yksinkertaisesti olemme tuo henkilö tai kohde, ja me tunnemme hänet tai sen kuten me tunnemme omien aivojemme ajatuksen tai kätemme liikkeen. Me ymmärrämme hänen motiiveitaan kuten omia motiivejamme” (Masters and the Path, 181)
T.V. kommentti Ei varmaan pidä paikkaansa, että voimme oikeasti olla toinen henkilö ja tuntea asiat samalla tavalla kuin hän. Tahtoessamme voimme toki pyrkiä kokemaan syvää empatiaa, rakkautta ja sympatiaa toista henkilöä kohtaan. Voimme todella olla läsnä ja kuunnella häntä. Mitään tietoisuuksien sulautumista ei silti voi todella tapahtua.
”määrittelemme selvänäön kyvyksi nähdä sitä, mikä on salattu fyysiseltä näöltä.” (7, Leadbeater. Selvänäkö. Biokustannus)
”Voimme luokitella selvänäköisyystapaukset seuraavien otsikoiden alle:
1) Yksinkertainen selvänäköisyys eli pelkkä näön avautuminen. Tämä saa ihmisen näkemään niitä astraalisia tai eetterisiä olentoja, jotka sattuvat olemaan hänen ympärillään. Se ei tee silti häntä kykeneväksi näkemään etäällä olevia paikkoja eikä tapauksia, jotka kuuluvat muuhun kuin nykyaikaan.
2) Ulottuva selvänäköisyys eli kyky nähdä pakkoja tai tapahtumia, jotka ovat paikallisesti etäällä näkijästä ja joko liian kaukana tavalliselle näölle tai välissä olevien kohteiden peittämiä.
3) Aikaselvänäköisyys eli kyky nähdä olentoja tai tapahtumia, jotka ovat ajallisesti etäällä näkijästä eli kyky katsoa menneisyyteen ja tulevaisuuteen.” (ibid., 23)
T. V. kommentti Tässä on selvästi määritelty mitä selvänäköisyys tarkoittaa ja mitä tyyppejä siihen sisältyy. Turha kai mainitakaan, että yksinkertainen selvänäköisyys sekä sen muut lajit eivät ole mitään todellisia tiedon kykyjä. Näkijän välittämiä tietoja ja kuvauksia ei yleensä voi todistaa eikä todentaa tieteellisesti. Kyse on useimmiten ainoastaan mielikuvituksesta ja harhanäyistä. Kuka tahansa voi olla ns. selvänäkijä kun vain alkaa uskotella itselleen ja toisille näkevänsä ympärillään henkiolentoja, havaitsevansa ihmisten aurat, osaavansa ennustaa tulevaisuutta tai näkevänsä menneiden aikojen tapahtumia.
”Elollisten olentojen ulkonäkö muuttuu melkoisesti, kun ihminen on tällä tavalla kehittänyt näkemistään. Ihmisten ja eläinten ruumiit ovat hänelle miltei läpinäkyvät, jolloin hän voi nähdä sisäelinten toiminnan ja jonkin verran määritellä niiden tauteja. Hän voi laajentuneen näkönsä avulla nähdä jokseenkin selvästi erilaisia olentoluokkia, elementaalisia ja muita, joiden ruumiit eivät voi heijastaa mitään tavallisesti näkemämme spektrin säteistä. Hän näkee mm. sellaisia olentoja, jotka kuuluvat luonnonhenkien alempiin ryhmiin, niitä, joiden ruumis on muodostunut kiinteämmästä eetteriaineesta. Tähän luokkaan kuuluvat melkein kaikki keijukaiset, menninkäiset ja haltijat.” (ibid., 26-7)
T. V. kommentti Täyttä utopiaa.
”Katsoessaan ihmistä hän näkee tämän ympärillä astraalisen auran loistavan utumuodon. Siinä kaikenlaiset kirkkaat värit hehkuvat ja sen värit ja loiste muuttuvat yhtä mittaa ihmisen ajatusten ja tunteiden vivahdusten mukaan. Hän näkee, kuinka tässä aurassa ovat vuoron perään vallalla puhtaan rakkauden ihana ruusuväri, hartaudentunteen kirkas sininen, itsekkyyden synkkä sameanruskea, vihan tulipunainen, aistillisuuden ruman tummanpuinen ja pelon lyijynharmaa väri tai vihan ja pahuuden mustat pilvet ja muut sadat merkit, jotka kehittynyt silmä pystyy helposti havaitsemaan. Näin ollen yksikään ihminen ei voi selvänäköiseltä ihmiseltä salata, mitä todellisuudessa tuntee jotakin asiaa kohtaan.” (ibid., 33)
T. V. kommentti Näitä aurakuvauksia kyllä alan kirjallisuudessa riittää. Eipä vaan auroja näy eikä ala näkyä vaikka kuinka pitkälle kulkisi mitä tahansa henkistä polkua ellei sitten vajoa kokonaan kuvitelmien ja harhanäkyjen valtaan. Se mitä ihmiset tuntevat tiettyä asiaa kohtaan, näkyy heidän sanoistaan, ilmeistään ja eleistään eikä mistään muusta.
”Yksi ihmeellinen tulos, jonka astraalinen selvänäköisyys saa ihmisessä aikaan, on tajunnan keskeytymättömyys. Mennessään illalla nukkumaan hän jättää fyysisen ruumiinsa nauttimaan tarpeellista lepoa. Itse hän alkaa toimia paljon mukavammassa astraalisessa käyttövälineessä. Aamulla hän palaa fyysiseen ruumiiseensa, mutta ei menetä tajuntaansa eikä muistoaan molempien tilojen välillä. Siten hän kykenee elämään eräänlaista kaksoiselämää, joka kuitenkin on yhtenäinen, ja olemaan jatkuvasti hyödyllisessä työssä menettämättä elämänsä kolmannesta tyhjään tajuttomuuteen. (ibid., 36-7
T. V. kommentti Hyödyllinen työ astraaliruumiissa fyysisen kehon nukkuessa on kyllä täyttä pötyä. Samoin on jatkuva tietoisuus, siis tietoisuuden säilyminen myös unen ja syvän unen aikana.
”Selvänäköisyys astraaliruumiissa kulkemisen avulla. Tässä selvänäköisyyden lajissa näkijän tajunta ei enää jää hänen fyysiseen ruumiiseensa, ei edes sen lähelle, vaan siirtyy kokonaan sille paikalle, jota hän tutkii.” (ibid., 53
T. V. kommentti Mitään astraaliruumista ei varmaan ole edes olemassa saati että se voisi irtautua fyysisestä kehosta ja että sen välityksellä voisi saada jotain tietoa kaukaisista paikoista tai ajoista.
”Suurin ja laajimmalle levinnyt joukko näitä puoliksi tahtoperäisen selvänäköisyyden käyttäjiä ovat kristalliin katsojat, jotka Andrew Langin sanoin ”’tuijottavat kristallipalloon, maljakkoon, mustepyörylään (Egyptissä ja Intiassa) veripisaraan (Uuden-Seelannin maorit), vesimaljaan (intiaanit), lampeen (roomalaiset ja afrikkalaiset) tai lasimaljassa olevaan veteen (Fezissä) – mihin tahansa kiiltävään pintaan” (ibid., 63
T. V. kommentti Pankaa merkille, että tässä nämä luetellut lasketaan siis aidoksi, joskin alkeelliseksi, selvänäköisyydeksi. Eihän mikään näistä voisi olla ihan vaan pelkkää kuvittelua tai vain perinteisiä ja alkukantaisia heimorituaaleja vailla mitään syvempää tiedollista arvoa?
”Kuinka siis saavutetaan kyky nähdä kaukainen menneisyys yksityiskohtaisesti ja mille luonnon tasolle se todellisuudessa kuuluu? Vastauksena molempiin kysymyksiin voimme sanoa, että se luetaan akashisista aikakirjoista.” (ibid., 74)
T. V. kommentti Akashiset aikakirjat, joihin kaikki elämän tapahtumat kautta aikojen ovat tallentuneet, on mielenkiintoinen teoria. Vakuuttavia todisteita sellaisten olemassaolosta ei ole. Myöskin niiden lukeminen näyttää olevan tavattoman hankalaa kuten erilaiset, toistensa kanssa ristiriitaiset selvänäköisen tutkimuksen tulokset osoittavat.
”kaikki mikä tapahtuu aurinkokuntamme sisällä, tapahtuu kokonaan Logoksen tajunnan piirissä. Ymmärrämme tästä heti, että todellinen aikakirja on sama kuin Hänen muistinsa.” (ibid., 77)
T. V. kommentti Tietoinen logos, jonka tajuntaan sisältyy kaikki aurinkokunnan piiriin sisältyvä, on myös hieno teoria. Ei ole olemassa todisteita siitä, että se olisi tosi. Akashiset aikaikirjat ovat siis Logoksen muisti.
Kaikkien tutkijoiden on hyvä muistaa, että salatieteessä järki on jumalana. Jokaisen näyn ei tarvitse olla välttämättä akashisiin aikakirjoihin kuuluva kuva eikä jokaisen kokemuksen taivaallinen ilmestys. On paljon parempi erehtyä terveen epäilyn kuin herkkäuskoisuuden vuoksi. Hyvä sääntö on se, että ei ole koskaan etsittävä salatieteellistä selitystä, jos on saatavissa selvä ja luonnollinen fyysinen selitys. Meidän tulee pyrkiä aina säilyttämään tasapainomme menettämättä koskaan itsehillintäämme ja katsomaan järkevältä näkökannalta kaikkea, mikä meille tapahtuu. Silloin olemme parempia teosofeja, viisaampia salatieteilijöitä ja hyödyllisempiä auttajia kuin koskaan ennen. (Leadbeater. Selvänäkö. 94)
T. V. kommentti Tässä on esitetty upea periaate. Nähdäkseni salatieteilijät eivät kuitenkaan itse riittävästi noudata sitä.
Geoffrey Hodson (1886-1983)
“Mitä löydetään kun minuuden tietoisuus saavutetaan? . . . Itsetietoisuuden ja tarkkailemisen keskus koetaan kirkkaampana valopisteenä laajassa ja rannattomassa valon meressä, missä nähdään toisia sellaisia keskuksia, jotka edustavat toisten ihmisten itseminuuksia. (Man´s supersensory and spiritual powers, 52 The Theosophical Publishing House 1975)
T V kommentti Yliaistilliset tasot ja ulottuvuudet eivät ole avaruudellisia. Puhe merestä on harhaanjohtavaa. Mitään toisia valopisteitä, toisten ihmisten minuuksia tai sieluja ei voida tiedostaa. Valaistunutta tietoisuutta voidaan kuvata määreettömäksi tyhjyydeksi tai kenties valoksi, missä ei voida todellakaan tiedostaa oman minän lisäksi mitään muita keskuksia tms..
”vaikka tämä voi kuulostaa oudolta, voidaan sanoa, että jokainen suurista vihkimyksistä ei vain voimista ja nopeuta vihittyjen kehitystä, vaan myös yhdistää vihityt minuudet läheisemmin heidän kaikkien kanssaihmistensä sisäiseen itseen. Siten tuore vihitty kokee jatkuvasti syvenevää ykseyden tunnetta suhteessa toisiin.” (The Call to the Heights, 168. The Theosophical Publishing House 1976).
T V kommentit Tällaiset väittämät voivat saada myös monet edistyneet yksilöt ja vihitytkin kokemaan jonkinlaista alemmuutta tai jopa epäonnistumisen tunnetta, koska he eivät voi kokea mitään kuvatunlaista mystistä sisäistä yhteyttä toisiin. Sellaista voidaan kokea ainoastaan silloin kuin voimakkaasti uskomme tai kuvittelemme niin. Siksi onkin nyt jo viimein äärimmäiset tärkeää havaita kaikki nämä ja muut vastaavat liioittelut ja vilpillisyydet. Yhteyttä toisiin ihmisiin koetaan vaihtelevassa määrin yleensä vain arjessa tilanteissa missä he ovat fyysisestä läsnä ja missä he kommunikoivat kanssamme. Avoin ja henkisesti herännyt yksilö kokee toiset ihmiset enimmäkseen veljinä ja sisaruksina eikä esim. kilpailijoina. Yhteyden ja ykseyden tunne toisiin ei kyllä mitenkään syvene loputtomasti. Henkisen valaistumisen jälkeen se on mitä se on riippuen omista asenteistamme, elämäntilanteestamme ja virityksestämme. Meillä on yleensä mahdollisuus kiinnittää huomiota vain yhteen ihmiseen tai ihmisryhmään kerrallaan.
Arthur. E. Powell (teosofi)
”Ykseyden tunne on buddhisen tason piirre. Tällä tasolla kaikki rajoitukset alkavat kadota, ja ihmisen tietoisuus laajenee kunnes hän käsittää, ei vain teoriassa, että hänen kanssaihmistensä tietoisuus sisältyy hänen omaansa ja hän tuntee, tietää ja kokee ehdottoman täydellisellä sympatialla kaiken mitä on niissä, koska se on todellisuudessa osa häntä.” (The Causal Body, 279-80)
”Buddhinen visio paljastaa ihmisen, ei aitauksena, vaan tähtenä, joka säteilee kaikkiin suuntiin: tähden säteet läpäisevät tarkkailijan tietoisuuden niin että sen tunnetaan olevan osa itseä, mutta ei kuitenkaan täysin. Kaikki tarkkailijat myöntävät, että on mahdotonta paitsi ristiriitaisuuksien kautta kuvata buddhista tietoisuutta. Buddhisella tasolla saavutetaan identifioitumisen voima ei vain suhteessa ihmisten tietoisuuteen vaan kaikkeen muuhunkin. Kaikki opitaan, kuten sanottua, sisäpuolelta eikä ulkopuolelta. Siitä mitä me tutkimme, on tullut osa itseämme; me tutkimme sitä kuin merkkinä itsessämme.” (The Causal Body, 284-5).
T.V. kommentti Emme voi normaalisti kokea toisen ihmisen tietoisuutta. Tulkitsemme hänen tunteitaan ja mielentilojaan epäsuorasti, hänen sanojensa ja ilmeidensä kautta. Tajunta on aina subjektiivinen. Nykyaikainen filosofinen ja psykologinen tajunnantutkimus ei edes tunne sellaista ilmiötä kuin toisen henkilön tietoisuuden suora kokeminen. Henkisen tien kulkeminen ja henkinen kehitys eivät muuta tuota perusasiaa. Oman kokemukseni perusteella kiistän teosofien näkemyksen. Lainauksissa kuvattu buddhinen tietoisuus, missä näemme ja koemme kaikki asiat niiden sisältä käsin, on kyllä utopiaa. Tuollainen kuvitelma voi kyllä helposti syntyä jos oletamme teosofian ja esoteerisen filosofian mukaisesti, että olisi olemassa jokin universaali kaiken kattava tietoisuus, jonka osasia kaikki yksilölliset tajunnat ovat. Ajatuksensiirto ja selvänäkö perustuvat tähän samaan teoriaan. Sen mukaan tietoisuutemme ja mielemme ovat sisäisessä yhteydessä toisiinsa. Totuus on kuitenkin muuta kuin tämä ajatusrakennelma.
Teosofiset ihanteet ihmisten veljeys ja ihmiskunnan ykseys ovat kyllä kannatettavia asioita, mutta en usko, että niitä voidaan edistää valheellisilla ja harhaanjohtavilla väittämillä sellaisesta korkeamman tietoisuuden tuomasta syvästä yhteydestä ja ykseydestä, jotka eivät sisälly ihmisen tajunnan mahdollisuuksiin. Syvän identifioitumisen, eläytymisen ja uppoutumisen tila on sen sijaan luonnollinen ja sitä voidaan edistää monin tavoin. Emme voi säilyttää sellaista aina, vaan se jää huippukokemukseksi, joka tulee ja menee. Palaamme väistämättä aina takaisin erillisyyteen, yksinäisyyteen, ikävystymiseen ja tyhjyyteen.
”Jokainen, joka osaa ajatella, käyttää kykyä luoda ajatusmuotoja. Ajatukset ovat asioita, ja hyvin voimakkaita asioita. Jokainen meistä tuottaa ajatusmuotoja lakkaamatta päivin ja öin. Ajatuksemme, kuten monet saattavat olettaa, eivät ole vain oma asiamme. Pahat ajatukset tosiasiassa ulottuvat paljon laajemmalle kuin pahat sanat ja saattavat vaikuttaa toisiin henkilöihin, jossa jo on pahan ituja.” (The Mental Body, 61)
T.V. kommentti Nähdäkseni pahat tai hyvät ajatukset eivät lainkaan vaikuta ympäristöömme. Toisten ajatuksia ei voi lukea eivätkä ne tunkeudu omaan mieleemme. Uskoisin useimpien psykologien, filosofien ja tervejärkisten ihmisten olevan asiasta samaa mieltä. Lainatut Powellin kirjat ovat koosteita pääasiassa Annie Besantin, C. W Leadbeaterin teoksista.
”Ajatusmuoto on voimakkaasti toimiva väliaikainen elävä olento, jota elävöittää se idea, joka sen loi. Jos se on tehty korkeammanlaatuisesta aineesta, siihen sisältyy suuri voima ja energia kun sitä ohjaa vahva ja vakaa tahto.” (The Mental Body, 50)
T.V. kommentti Tässä ajatusmuodon tarkka määritelmä, mutta täytyy epäillä onko sellaisia olemassa. Tutkin asiaan mm. Wikipediasta ja siellä kerrottiin, että ajatusmuoto käsite on suuressa määrin peräisin tiibetin buddhalaisuuden tulpa käsitteestä. Kyseessä on itse asiassa magia! (Alice Baileykin käsittelee aihetta paljon teoksessaan Tutkimus valkoisesta magiasta.) Mitä merkitystä on magialla enää nykyaikana? Kuka voi ottaa sen enää tosissaan saati että alkaisi harjoittaa sitä? Kyse on rajatiedosta, oudoista reunailmiöistä ja muinaisista uskomuksista. En usko, että tämä tietämys ajatusmuodoista mitenkään auttaa meitä saavuttamaan parempaa itsetuntemusta ja itsehallintaa. Se ei auta meitä toimimaan vastuullisesti ja eettisesti maailmassa. Kummallisilla opinkappaleilla, jotka ovat ristiriidassa yleisen psykologisen tietämyksen kanssa, on paremminkin hajottava ja häiritsevä vaikutus. Ne eivät edistä eheyttämme ja hyvinvointiamme. Toisaalta kuitenkin muinaisten henkisten perinteiden tutkiminen voi olla hyvin kiehtovaa ja jännittävää. Mutta säilyttäkäämme aina arvostelukykymme!
”koska jokainen ihminen jättää jälkeensä ajatusmuotojen vanan, siitä seuraa että kadulla me kävelemme toisten ihmisten ajatusten meressä. Jos ihminen jättää mielensä hetkeksi tyhjäksi, nämä toisten ajatukset virtaavat sen lävitse. Jos jokin niistä vangitsee hänen huomionsa, hänen mielensä tarttuu siihen, tekee siitä omansa, vahvistaa sitä omalla voimallaan ja heittää sen jälleen ulos vaikuttamaan johonkin toiseen ihmiseen. Ihminen ei siten ole vastuussa ajatuksesta, joka virtaa hänen mieleensä, mutta hän on vastuussa jos hän ottaa sen omakseen, viipyy siinä ja sitten lähettää sen taas ulos vahvistuneena.” (Astral body, 48. Theosophical publishing house 1972)
T. V. kommentti Mielestäni tämä on pötyä. Emmehän me mitään toisten ajatuksia tai ajatusmuotoja vastaanota. Omat ajatuksemme eivät myöskään virtaa minnekään eivätkä ne vaikuta yhtään ympäristöömme. Ajatuksemme voivat vaikuttaa toisiin ihmisiin ja ulkomaailmaan ainoastaan tekojemme, sanojemme, eleidemme ja ilmeidemme välityksellä. Ajatusmuotojen olemassaolo ihmisen pään ulkopuolella on mielenkiintoinen teoria, mutta siitä ei ole mitään vakuuttavia tieteellisiä todisteita. Tähän liittyy oppi telepatiasta. Usko ajatusten telepaattiseen voimaan käytännössä sovellettuna on mielestäni hyvin vahingollinen. Se estää meitä ottamasta täyttä vastuuta omasta mielestämme ja toimimasta maailmassa hyödyllisesti ja tuloksellisesti. Ihmistä, joka kertoisi synkän mielentilansa johtuvan toisten ihmisten lähettämistä ajatusmuodoista (eikä heidän sanoistaan ja teoistaan), pidettäisiin tänä päivänä psyykkisesti sairaana.
”yhdistyneiden ajatusmuotojen voima ulottuu vielä laajemmalle. Tuhoavat ajatusmuodot toimivat hajottavina tekijöinä ja aikaansaavat usein hävitystä fyysisellä tasolla aiheuttaen onnettomuuksia, luonnonmullistuksia, myrskyjä, maanjäristyksiä, tulvia tai rikoksia, sairauksia, yhteiskunnallisia mullistuksia tai sotia.” (Astral body, 55)
T. V. kommentti Tämä on pahasti ristiriidassa nykyajan tieteellisen maailmankatsomuksen kanssa. Rikokset, luonnonkatastrofit ja sairaudet johtuvat kyllä ihan muista yhteiskunnallisista tai luonnollisista syistä. Oppi ajatusmuodoista on yhteinen kaikille teosofian suuntauksille mukaan lukien Alice Bailey ja Steiner. Siihen liittyy myös näkemys että näitä ajatusmuotoja voidaan selvänäköisesti havaita ja että niitä voidaan yksityiskohtaisesti tutkia. Paljon kirjallisuutta aiheesta löytyy. Jännä käsitys on myös se, että aurinkokunta olisi aurinkologoksen ajatusmuoto.
”Ajatukset eivät ole vain asioita, vaan äärimmäisen voimakkaita asioita. Jokainen tuottaa niitä lakkaamattomasti yötä päivää. Usein ei ole mahdollista antaa fyysistä apua sitä tarvitseville, mutta ei ole tapausta missä sitä ei voitaisi antaa ajatuksen kautta tai missä se ei tuottaisi määrättyä tulosta. Kenenkään ei tarvitse epäröidä käyttää tätä voimaa täydesti edellyttäen että sitä sovelletaan epäitsekkäisiin tarkoituksiin ja edistämään jumalallista kehityssuunnitelmaa.” (Astral body, 63)
T. V. kommentti Ajatusten voimalla auttaminen tai parantaminen on kyllä humpuukia. Sellaiseen käytetty aika ja energia ovat hukkaan heitettyjä. Tämä on näkemykseni. Meidän kannattaa suunnata huomiomme ja keskittymisemme sellaisiin asioihin, jotka oikeasti ja konkreettisesti hyödyttävät meitä tai kanssaihmisiämme.
Alice A. Bailey
Vihkimysten tarkoituksena on tehdä ihminen tietoisesti yhdeksi:
a. hänen oman sielunsa ja siten myös muiden sielujen kanssa.
b. Hänen henkensä, “taivaallisen isän” eli monadin kanssa ja siten kaikkien monadien kanssa. (Vihkimykset,19).
T. V. kommentti Ensi alkuun tämä kuulostaa kyllä vaikuttavalta. Syntyy kuva että vihkimysten kautta syntyy tavallisesta poikkeava tietoisuus, missä vallitsee erityinen syvä yhteys toisten sieluihin ja korkeammalla tasolla toisten monadeihin. Tässä eikä muuallakaan ei kuitenkaan selvennetä sitä, millaisessa tilanteessa tuo mainittu yhteys toisiin syntyy, konkreettisessa kohtaamisessa vaiko ihan vaan tajunnassa ylifyysisillä tasoilla. Olemme suhteissa toisiin ihmisiin persoonallisuuksina. Kaikkien suhteiden luomiseksi vaaditaan omaa aktiivisuuttamme ja myös sosiaalisia taitoja. Voiko olla olemassa mitään puhdasta sielujen tai henkien suhdetta?
”Hän voi työskennellä fyysisen kehon (yhdessä sen hienompien verhojen kanssa) kautta tai ei, kuten hänelle sopii. Hän käsittää, että hän, yksilönä, ei enää tarvitse fyysistä kehoa tai astraalista tietoisuutta ja että mieli on vain palvelun väline. Keho, missä hän nyt toimii, on valokeho, jolla on oma substanssin tyyppinsä. Mestari voi kuitenkin rakentaa kehon, jonka kautta hän voi lähestyä häneen yhteyttä ottavia oppilaitaan ja niitä, jotka eivät ole ottaneet korkeampia vihkimyksiä. Hän rakentaa tämän kehon tavallisesti inhimilliseen muotoon tehden sen välittömästi ja tahdonvoimallaan tarpeen vaatiessa. Useimmat mestarit, jotka selvästi työskentelevät ihmiskunnassa joko säilyttävät vanhan kehonsa, missä he ottivat viidennen vihkimyksen, tai he rakentavat ”mayavirupan” eli mayan kehon fyysisestä substanssista. (The Rays and the Initiations, 705)
Mayavirupa ”on adeptin tahdonvoimallaan luoma ilmentymiskeho, jota hän käyttää kolmessa maailmassa. Sillä ei ole aineellista yhteyttä fyysiseen kehoon. Se on henkinen ja eteerinen ja voi esteettömästi kulkea kaikkialla. Se on rakennettu korkeimman tyyppisestä astraalisesta aineesta alemman mielen voimalla.” (Vihkimykset, sanasto)
T. V. kommentti Miten niin ei muka tarvitsisi enää fyysistä kehoa? Ei kai tuo valokeho voi toimia erillään siitä? Ei varmaankaan. Mayavirupa käsite perustuu johonkin ikivanhaan tiibetiläiseen perinteeseen. Tuskinpa kukaan voi tahdonvoimallaan luoda mitään kehoja. Asia herättää monia kysymyksiä, kuten minkä tieteelle tuntemattomien lakien mukaan tämän harhamuodon luominen tapahtuu. Tämä opinkappale on kirjoittajalle ainakin hyvin outo ja sen ymmärtäminen ja todesta ottaminen tuottavat suunnattomia vaikeuksia. Mielestäni ensimmäinen lainaus fyysisestä kehosta, valokehosta ja harhamuodosta on epäselvä ja täynnä mystifiointia.
”Päässä oleva valo välkkyy ajoittain keskivertoihmisen elämän aikana ja muuttuu loistavaksi valoksi kun hän astuu oppilaan polulle. Kun hänestä tulee vihitty, atomien valo on niin kirkas ja pään valo niin voimakas (yhdessä rinnakkaisen ruumiin voimakeskusten elävöittämisen kanssa), että valokeho tule esiin. Lopulta tämä valokeho ilmentyy ulkonaisesti ja saavuttaa suuremman koon kuin tiheä käsin kosketeltava fyysinen ruumis. Tämä on se valokeho, jossa jokainen todellinen Jumalan poika tietoisesti asuu.” (Esoteerinen psykologia I, 120 tai 131)
T. V. kommentti Tässä on taas tämä valokeho. Mitenkä asia tulisi ymmärtää? Valokeho ei voi olla fyysisestä kehosta erillinen. Se ei voi näkyä ulkonaisesti eikä se voi olla juuri fyysistä kehoa laajempi.
”Erilaiset riivaavat entiteetit. Niitä liian paljon tarkkaan kerrottavaksi, mutta luettelen tässä muutamia.
1. Alempiarvoiset ruumiittomat entiteetit, jotka odottavat inkarnaatiota ja jotka näkevät tapauksissa yksi ja kaksi toivotun mahdollisuutensa.
2. Itsemurhan tehneet, jotka malttamattomasti haluavat peruuttaa tekonsa ja saada jälleen yhteys maahan.
3.Maahan sidotut henget, hyvät ja pahat, jotka, koska he ovat huolissaan rakkaistaan, liiketoimistaan ja innokkaina tekemään pahaa tai korjaamaan jonkun pahan teon, ryntäävät sisään ja ottavat haltuunsa tapauksissa yksi ja kaksi.
4. Tummat Veljet. He tarvitsevat korkealle kehitettyjä kehoja, heikoista ja jalostumattomista kehoista ei heille ole hyötyä.
5. Elementaalit ja ali-inhimilliset pahantahtoiset entiteetit, jotka ryntäävät sisään pienimmästäkin tilaisuudesta ja missä voidaan tuntea samankaltaista värähtelyä.
6. Jotkut alemmat devat, jotka ovat harmittomia, mutta ilkeämielisiä ja jotka puhtaasta päähänpistosta ja hauskanpidosta astuvat toiseen kehoon vähän samalla tavalla kuin lapset rakastavat pukeutumista.
7. Satunnaiset vierailijat muilta planeetoilta, jotka valtaavat eräisiin korkealle kehittyneisiin kehoihin omien tarkoitustensa vuoksi. Tämä on hyvin, hyvin harvinaista.” (Kirjeitä okkulttisesta meditaatiosta Kirje V lopussa)
T.V. kommentti Riivaus ei enää kuuluu tieteelliseen maailmankuvaan. Toki kristillinen Raamattumme puhuu myöskin siitä ja monet uskovaiset pitävät ilmiötä todellisena. Tänä päivänä ihmisten psyykkisiä ongelmia voidaan kuitenkin ymmärtää paremmin muilla tavoilla. Baileyn kirjat ovat tietenkin oman aikansa ja tiibetiläisen kulttuurin tuotetta.
”pidämme jokaista ajatusmuotoa subjektiivisena ja olemassa olevana entiteettinä, joka on verhottu hienoon aineeseen ja kykenee ilmentymään.” (A Treatise on White Magic, 448)
T. V. kommentti Ajatusmuoto käsite on tunnusomaista teosofiselle virtaukselle. Nykyisen ihmisen ajattelua koskevan psykologisen ja filosofisen tietämyksen rinnalla käsitys on varsin merkillinen. Ajatusmuoto on siis elävä olento, ja ilmeisesti sillä on silloin oma tahtokin. Eikö nyt kuitenkin aina kaikkien ajatusten toteutuminen riipu ajattelijasta ja hänen tahdostaan ja teoistaan? Monissa teosofisissa esityksissä ”selvänäkijät” havaitsevat ajatusmuotoja ja kuvailevat niiden värejä ja muotoja. Luulen, että nuo kirjat ovat pelkkää fiktiota tai muinaisten perinteiden uudelleen lämmittelyä eivätkä ne perustu aitoihin selvänäköisiin havaintoihin. En usko, että aitoa selvänäköisyyttä on olemassa.
Maharisti Mahesh Yogi
”kyky toimia iloisesti onnistuu kyllästämällä mieli autuudella, harjoittamalla ehdotonta autuustietoisuutta. Se yksin on ikuisen onnellisuuden tila, joka ei tunne murhetta. Kuten olemme nähneet, tämä saavutetaan helposti harjoittamalla säännöllisesti transkendenttista meditaatiota. Jos mieli ei ole luonnollisessa onnen tilassa, jokainen yritys olla iloinen ja onnellinen tekoa suoritettaessa, epäonnistuu. Vain kun mielen varsinainen luonto on kyllästetty ilolla, voi mikä tahansa toiminta olla iloista. Tämä on mahdollista vain kun mieli on saavuttanut puhtaan tietoisuuden tilan. Vain kun tietoinen mieli on tullut niin tutuksi transkendenttisen olemisen autuuden kanssa, että se ei koskaan katoa, ilon on mahdollista sisältyä kaikkiin tekoihin.” (176, Science of Being and the Art of Living. Signet)
T. V. kommentti Hindulaisuudessa absoluutti Brahman on luonteeltaan autuutta. Asiaa ei tarvitse epäillä, koska se sanotaan pyhissä kirjoituksissa. Buddhalaisuudessa perimmäinen tila taas on tyhjyys. Oman kokemukseni mukaan valaistunut tila on enemmän tyhjyyttä kuin autuutta. Nimensä mukaisesti puhtaan tietoisuuden tila ei voi olla iloa, sillä se on puhdas eli neutraali. Useimmat varmaan oivaltavat itsekin, että meidän ei ole mahdollista saavuttaa mitään pysyvää autuuden tai onnen tilaa vaikka harjoittaisimme mitä tahansa meditaatiota. Onnellisuuden tilassa meillä ei ole välttämättä yllykettä tehdä mitään. Tyytymättömyys on hyvä motivaation lähde, se saa meidät toimimaan. Toiminnan kautta me voimme luoda myönteisiä ja positiivisia mielentiloja, meillä ei tarvitse olla niitä etukäteen. Tunteiden ja toiminnan suhde on monisyinen ja kaksisuuntainen. Toki kauan sitten uskoin itsekin yllä lainatun kaltaiseen yksinkertaistettuun näkemykseen, joka näkyy paikoin Teosofi lehden Katkelmia sisäiseltä tieltä jutuista.
