Vapautuminen

 

Täysi vapautuminen on ihmisen henkisten pyrkimysten suuri palkinto ja se tuo kokonaan uuden näköalan ja asenteen elämään.

Sulautuminen kokonaisuuteen on yksilön elämän täyttymys.

Valaistuneesta ja vapautuneesta ihmisestä tulee suuren kokonaisuuden, universaalin hengen, tietoinen aspekti ja osa.

Hengen tason avautumisen myötä ihmisen näkökulma ja asenne elämään muuttuvat jyrkästi. Aikaisemmin hän ajatteli ja koki maailman ja elämän pääasiassa pienestä persoonallisuuden näkökulmasta ja sen jälkeen sielun horisontista käsin. Vapautumisen jälkeen hän näkee, kokee ja tulkitsee asiat suuren kokonaisuuden kannalta.

Hengen tasolla, Isän kotona, pyrkivän ihmisen on viimein mahdollista saavuttaa rauha, täydellisyys, eheys, kokonaisuus, pyhyys ja hänen ihmisyytensä ja jumaluutensa täysin kukoistus.

Henkisen energian alaisuudessa ja sen läpäisemänä kaikki ihmisen olemuspuolet, aspektit ja käyttövälineet, fyysinen keho ja sen orgaanit sekä mieli, saavuttavat täydellisyyden ja optimaalisen toiminnan.

Vapautuneen ihmisen tietoisuuden tila ei määräydy aivoista eikä persoonallisuudesta käsin eikä se riipu näkyvän maailman olosuhteista, vaan se määräytyy henkisen säteen, joka on hän itse, olemisesta, elämästä, värähtelystä, liikkeestä, tahdosta ja jaksoittaisesta toiminnasta eli hengityksestä.

Henkinen ihminen on todella vapaa ihminen. Hän käyttää muotoaan ja persoonallisuuttaan täysin vapaasti toteuttaakseen vapaasti valitsemiaan palvelun tehtäviä. Ne, jotka elävät vielä aineen, ruumiin, halujen ja mentaalisten mielipiteiden alaisuudessa ja pienen persoonallisuuden rajoittamana, ovat eräässä mielessä orjia, vankeja.

Hengen tasolla ihminen on täysin vapaa ja vapautunut häntä aikaisemmin määränneistä ja toimintaan ajaneista energioista. Halua, joka hallitsee useimpia ihmisiä, ei enää ole.

Gnostisessa tietoisuudessa ihminen on täysin vapaa ja täysin tyyni kaiken aikaa ja kaiken valitsemansa toiminnan keskellä. Kiireessä ja työn äärellä hän voi olla täysin riippumaton, vapaa ja rauhallinen, ikään kuin kaiken yläpuolella.

Vapautunut henkinen ihminen on tavallaan kuin loputtomalla lomalla vaikka hän työskenteleekin jaksoittaisesti aktiivisesti. Hän ei juuri tunne painetta tai stressiä. Hänen toimintansa perustuu vapaaseen valintaan, päätökseen ja sitoutumiseen.

Kun vapautuminen on saavutettu, ihminen voi helposti säilyttää ja ylläpitää tietoisuutta, missä mikään toiminta tai mitkään asiat eivät aiheuta takertumista, persoonallisuuden reaktioita eivätkä jätä tarpeettomia jälkiä mieleen, tietoisuuteen ja muistiin. Elämään tulee suurta järjestystä, kauneutta ja puhtautta.

Vapautunut ja valaistunut ihminen voi vakaasti ja ilman minkäänlaisia häiriöitä hänen alemmasta luonnostaan toteuttaa pitkäjänteisiä ja kauaskantoisia palvelun hankkeita ja edistää kehityksen päämääriä ja jumalallista suunnitelmaa planeetalla ja ihmiskunnassa.

Henkinen, vapautunut ihminen on elämän ja olemassaolon hallitsija. Hän toimii ylhäältä alaspäin, hengestä mielen kautta fyysiselle tasolle. Hän on jäännöksettömästi identifioitunut henkeen, tahtoon, äärettömään valoon, josta käsin hän voi käyttää mieltään ihmiskunnan palvelemiseen. Hän voi toimia ajassa ja aineen maailmassa vaikka hän itse elää ajattomuudessa ja hengen maailmassa.

Samastuminen henkeen, jäännöksetön antautuminen jumaluudelle niin että henkiset, solaariset ja kosmiset voimat voivat suoraan ja vapaasti toimia ihmisessä, kaikkien rajoittavien muurien ja muodostumien (kuten syykeho, jos käyttää okkultismin terminologiaa) poistuminen, on valtavinta, järisyttävintä ja ihmeellisintä mitä ihminen voi kokea. Se merkitsee erillisyyden täydellistä päättymistä. Se on mahdollista vilpittömälle etsijälle ja palvelijalle, joka on koko elämänsä pyrkinyt vapautumaan erillisyydestä ja aineen vetovoimasta.

Vapautuneen ihmisen henki liikkuu ja muuttuu ja toimii suuremman planeetan ja aurinkokunnan hengen ja mielen mukaisesti. Ne ovat yksi ja sama.

Monadisen tietoisuuden olemus on vapaus. Siinä vallitsee kirkas, puhdas henkinen energia ja henkinen läsnäolo sekä ajattelija kaiken keskuksessa. Ajatuksia esiintyy yleensä ainoastaan silloin kuin ihminen alkaa käyttää mieltään, aivojaan ja muistiaan, kun hän alkaa pohtia, lukea, luoda, puhua tai ilmaista.

Henkisessä elämässä vihkimysten tiellä jumalallinen tahto ja voima ohjaavat ihmistä, valtaavat hänet kokonaan ja täyttävät hänet jumalallisella voimalla ja valolla. Mutta maailmankaikkeuden voima ei ohjaa hänen ajatuksiaan eikä yksityiskohtaisesti hänen toimintaansa ja palveluaan.

Tavallisen ihmisen tietoisuus ja mieli ovat suuntautuneet ns. kolmeen maailmaan (fyysinen taso, tunteiden ja halujen taso ja alempi mieli). Persoonalliset tavoitteet, haaveet ja unelmat ja pyrkimykset ovat hallitsevia ja ne täyttävät ihmisen mielen. Henkisen ihmisen, vihityn, tietoisuus on joka hetki suuntautunut poispäin ilmiömaailmasta ja persoonallisuuden pienestä itsekeskeisestä maailmasta ja se on syventynyt sisäiseen, näkymättömään ja muodottomaan energioiden maailmaan. Vain se johtaa hänen kehitystään eteenpäin ja vain sieltä hän voi löytää voimaa ja inspiraatiota palveluun.

Pyrkijä pyrkii vapautumaan aineen vetovoimasta ja saavuttamaan yhteyden sieluun, näkymättömään, korkeampaan värähtelyyn. Vapautuneen ihmisen tietoisuus on luonnostaan hukkunut ylimaalliseen valoon ja hän joutuu usein ponnistelemaan saadakseen energiaa virtaamaan alemmille tasoille ja saattaakseen mielensä aktiiviseen toimintaan. Kun ihminen on saavuttanut nirvanan, hänellä on ajoittain suuri houkutus unohtaa kosminen fyysinen taso ja unohtaa myös ihmiskunnan ongelmat, joita hänellä on kyky ja myös velvollisuus auttaa ratkaisemaan.

Pyrkijä ponnistelee alhaalta ylöspäin kohtia valoa. Vapautunut ihminen toimii ylhäältä alaspäin. Hän joutuu toisinaan ponnistelemaan säilyttääkseen yhteytensä ja kiinnostuksensa ihmiskuntaan ja näkyvien ilmiöiden maailmaan.

Kun ihmisen persoonallisuus sulaa ja haihtuu hengen, yhden elämän, suuren kokonaisuuden, puhtaaseen ja määräävään energiaan, hänestä häviää kaikki epäolennainen ja kaikki persoonallisuuden reaktiot ja alempiin tasoihin kohdistuva kiinnostus ja niihin liittyvät värähtelyt. Myös omat henkilökohtaiset mieltymykset ja suunnitelmat ja mielipiteet ja näkemykset menettävät otetta ja jotain paljon laajempaa, merkittävämpää ja pakottavampaa tulee niiden tilalle. Tämä ei kuitenkaan kumoa ihmisen vapaata tahtoa eikä hänen vapauttaan toteuttaa jumalallista suunnitelmaa, sellaisena kuin hän sen ymmärtää, omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa.

Vapautuminen ja nirvana eivät ole kehityksen lopullinen päämäärä ja päätepiste, vaan alku korkeamman evoluution tielle ja edelleen kosmiselle polulle.

Kirjoitettu suunnilleen nykyiseen muotoonsa vuosina 2006-8.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.