Tag Archives: meditaatio

Katkelmia sisäiseltä tieltä 17

Teosofi 4 1994

Jumala on usein ihmisten korvike. Tämä ei kuitenkaan tee hänestä epätodellista.

Näkymätön ja huomaamaton on Jumalan läsnäolo maailmassa.

Jumala houkuttelee meidät luokseen kätkemällä itsensä.

Jumalaa voimme lähestyä vain kiellon avulla, hylkäämällä kaiken, joka on vähemmän kuin Hän. Mikä jää jäljelle, ei voi olla muuta kuin Jumala, jos kuin Hän on olemassa.

Uskonnollinen palvonta ilman arvostelukykyä on vain sokeuden ja tietämättömyyden muoto.

Me emme luo yhteyttä jumalalliseen, me voimme vain uudistaa ja syventää sitä.

Miten voisimme löytää jumalallisuutemme ennen kuin olemme edes löytäneet ihmisyyttämme?

Tarve hiljentymiseen ja mietiskelyyn syntyy havaitessamme oman epätodellisuutemme ja rikkinäisyytemme, havaitessamme, että olemme vain varjo syvimmästä, jumalallisesta olemuksestamme. Todellisia, eheä oma itsemme, voimme olla vain yhteydessä Korkeimpaan.

Passiivinen mielensä hiljentäminen ei aina ole tarpeeksi. Meillä on oltava myös palava kaipaus ja tahto Jumalan elävän todellisuuden tuntemiseen.

Mikäli haluamme avautua täydesti sisäiselle elämälle meidän on kohdattava ja hyväksyttävä yksinäisyytemme, alastomuutemme ja haavoittuvuutemme. Rakentaessamme yksinomaan vahvaa ulkokuorta usein sulkeudumme samalla myös rikkaammalta ja syvemmältä sisäiseltä elämältä.

Meditaatio ei useinkaan tuo tyydytystä maalliselle minällemme, sillä se tekee meidät paljaiksi ja suojattomiksi. Vasta täysin riisuttuina voimme tuntea korkeimman elävän läsnäolon, sulautua siihen.

Meditaatio leikkaa meidät irti persoonallisuutemme tasosta, sen tunteista, tarpeista ja rajoituksista ja saattaa meidät yhteen sielunenergiamme kanssa. Miten paljon ylös- ja sisäänpäin kuljemmekin, meidän on kuitenkin laskeuduttava takaisin persoonallisuutemme tasolle ja kohdattava sen puutteet ja rajoitukset.

Ihmiset etsivät onnea, mutta kasvavat kärsimysten kautta.

Esteettinen ilo tai uskonnollinen liikutus eivät riitä olemuksemme kokonaisvaltaiseen muuntamiseen ja henkistämiseen. Ne toimivat enimmäkseen vain tunteiden ja mielihyvän alueilla ja jalostavat siten ainoastaan pintasieluamme. Saavuttaaksemme syvemmän muuntumisen ja kirkastuksen meidän on useinkin astuttava kärsimyksen alueelle.

Väistämättömän kärsimyksen hyväksyminen ja alistuminen siihen merkitsee astumista korkeampaan elämään. Meidän tulisi vastaanottaa oikeutettu ja luonnollinen tuska samalla tavalla kuin armo.

Joka ei ymmärrä kärsimyksen tarkoitusta, koettaa torjua sen ja työntää sen poispäin itsestään pakenemalla sitä esim. lisäämällä nautintoja, tai sitten hän katkeroituu siitä. Hän ei vielä osaa käyttää sitä kehityksensä apuna.

Eläminen syvästi tuntemalla on aina parempi vaihtoehto kuin tunteiden vältteleminen tai pakeneminen.

Tuskan hyväksyminen ja täysi kokeminen on tasapainomme kannalta parempi kuin sen torjuminen.

Tuskan hyväksyminen, vastaanottaminen ja kokeminen, tietoinen kärsiminen, voi olla puhdistava prosessi, joka saa persoonallisen minän hellittämään otettaan.

Kärsimys voi luoda meihin tilaa, johon uusi valo voi laskeutua ja uusi ilo voi vakiintua.

Vain ne olemuksemme osat, jotka ovat sidoksissa muotoon ja aistimaailmaan, ovat alttiita kärsimykselle.

Vain persoonallinen minä voi kärsiä. Henki sisällämme ei milloinkaan kärsi.

Kärsimys opettaa tuskan kalvamaa minää etsimään vapautumista, luopumaan, päästämään irti, antautumaan ja palaamaan omaan perustaansa.

Usein peitämme särkyneisyytemme ja ahdistuksemme etsimällä siihen maallista lohdutusta. Vasta kun kannamme haavamme paljaina Jumalan eteen, niihin voidaan sivellä taivaallista balsamia.

Henkisellä tiellä kärsimystä ei kuitenkaan pidä etsiä. Siihen ei pidä hakeutua. Kun meillä on arvoja, ihanteita, unelmia ja tavoitteita, joudumme väistämättä myös kärsimään niiden vuoksi. Joudumme luopumaan niiden vuoksi paljosta. Jos ne ovat hukkuneet määrätyssä elämänvaiheessa, kärsimys ohjaa meitä silloinkin muutokseen.

Kärsimykset jalostavat vain jos kärsimyksellä on tarkoitus tai jos sellainen voidaan löytää.

Taistellessamme ja kärsiessämme jalojen ihanteiden vuoksi liitämme itsemme ikuiseen, yhdistämme itsemme kestäviin arvoihin.

Nähdä kaikki tapahtumat ja käänteet, hyvät ja huonot, samanarvoisina, on vapautusta etsivän sielun asenne.

Jokainen kiintymyksen side sitoo meidät aikaan estäen mielemme liikkeen kohti ajattomuutta.

Meillä on taipumusta toimia mekaanisesti, tavan mukaan. Hengessä ei kuitenkaan vallitse mitään rutiineja.

Kyllästäkäämme itsemme henkisen ytimemme luovalla ja kahleettomalla energialla. Tulkaamme luoviksi.

Energia, joka on tietoisuutemme ja ajattelumme perustana, muuttuu laadullisesti joka hetki. Tähän perustuu elämän tuoreus. Me synnymme ja kuolemme joka hetki uudelleen.

Tämänpäiväisellä ei ole mitään tekemistä eilisen kanssa. Huomista ei ole. Joko nyt tai ei koskaan!

Katkelmia sisäiseltä tieltä 3

Teosofi 3 91

Sisäinen avautuminen on luonnollinen ihme. Sen kautta alkaa ymmärtää, että kaikki kehitys on samanlaista suurta ihmettä. Vakuutumme siitä, että kaiken kehityksen alkuperä on yliaistillisissa luonnon ja hengen voimissa. Kaikissa ilmiöissä alamme aavistaa niiden näkymätöntä alkusyytä.

Meditaatio lähtee käyntiin rakkaudesta Jumalaa ja näkymätöntä kohtaan. Tunteeton ja kylmä keskittyminen ei saa sielua avartumaan kohti henkisiä maailmoja.

Meditaatiossa ihmisen kaikki voimat ovat toiminnassa, sekä tiedostetut että tiedostamattomat, avoimet ja kätketyt energiat.

Meditaatio elvyttää ja antaa valmiuksia, toiminta vakiinnuttaa tulokset.

Onni ei perustu pelkästään harmoniaan, vaan myös muutoksiin ja ristiriitoihin.

Luovuuden, alati uudistuvan elämän tie ei voi olla suoraviivainen.

Eikö kaikkien henkisellä tiellä kohtaamiemme vastusten ja esteiden tarkoituksena ole vain saada meidät lujemmin etsimään sisäistä valoa?

Ihminen ei ole koskaan valmis, hän on aina tulemisen tilassa.

Ihminen luo ja rakentaa itseään. Hän on sekä työntekijä, työväline että työn kohde.

Itsekkyys rajoittaa ja kaventaa ihmistä. Mitä enemmän ihminen tavoittelee vain omaa etuaan, sitä köyhemmäksi muuttuu hänen sisäinen elämänsä. Epäitsekkyys taas avartaa ihmisen sielua. Raja itsen ja muiden välillä kuroutuu umpeen. Takertuminen itsekkyyteen johtuu pelosta, luullaan että sielu on riippuvainen pyyteistä ja niiden täyttämisestä.

Kun ihminen on hyvä, hän tajuaa myös maailman hyväksi. Hän on silloin lähellä Jumalaa ja voi havaita hänet. Jos ihminen on paha, hän on silloin kaukana todesta, hyvästä ja kauniista. Hän ei voi uskoa niiden olemassaoloon, koska hänellä ei ole aistia niiden havaitsemiseen.

Todellisuuden loppuun asti käsittäminen edellyttää itsensä tuntemista. Muutoin näkee maailman vain oman rakenteensa lävitse. Itsensä tunteminen on kuitenkin vaikeaa.

Filosofian ihanne nähdä ja kuvata todellisuutta kuten se on itsessään, ilman inhimillisen tajunnan vääristymiä ja rajoituksia, voi käytännössä tarkoittaa vain henkistä kasvuprosessia, jossa ihminen vapautuu itsekeskeisistä suhteistaan maailmaan.

Siinä määrin kuin ihmisessä itsessään on universaalisuutta, hän voi tiedostaa maailman universaaleja puolia.

Itsekasvatus on ehdottoman tärkeää. Se kehittää energialle hienostuneemmat käyttömuodot. Sisäisen elämän myötä vapautunut energia kuluu silloin viisaaseen toimintaan. Jos jalostumattomana saisimme käyttöömme korkeampaa energiaa, kuluttaisimme sen itsekkäästi.

Joogassa alemman persoonallisuuden on hiljennyttävä ja kaikkien pyyteiden, jopa valaistumisen pyyteenkin, on vaiettava. Ihmisen on ponnisteltava, mutta samalla hänen on nöyränä odotettava.

Onnellisuus on suurelta osin sisäinen, tahdosta riippumaton tila. Tietoisuus saa silloin voimaa itsestään eikä se ole riippuvainen mistään ulkopuolisesta.

Ulkoinen sopusointu ja harmonia elämäntavassa edesauttavat saavuttamaan sisäistä harmoniaa mietiskelyssä.

Ihminen on itselleen salaisuus, jooga on avain. Se vie häntä kohti tietoa. Mutta tuo tieto on vihkimyksen oven takana, joka täytyy ensin osata aukaista.

Ihminen on kuin koko maailmankaikkeutta käsittelevä kirja. Se täytyy vain avata ja sitä on opittava lukemaan. Osaan sisältyy kokonaisuus. Universaali ilmenee yksilössä. Kuten alhaalla, niin myös ylhäällä.

Henkisellä tiellä tulemme pimeydestä valoon, mutta se johdattaakin meidät syvyyteen.

On tärkeää uskoa joogatiehen ja korkeampiin voimiin. Ilman luottamusta meditaatio on mahdotonta. Luottamuksen korkein ilmaus on: ”tapahtukoon sinun tahtosi”.

Mystikon tehtävänä on vaalia vastaanottimensa puhtautta ja tuoda henkinen energia alas näkyvään maailmaan.

Maailma on hyvin paradoksaalinen paikka. Paradoksi syntyy näkyvän maailman ja vain aavistetun, näkymättömän välisestä suhteesta. Jos alamme kuunnella näkymätöntä, eikö ole vaarana, että joudumme haaksirikkoon, putoamme tyhjyyteen?

Maallisessa elämässä työmme perustuu varmoihin käsityksiin toimintamme tuloksista ja maailman laeista. Uskonnollisuus taas on tuntemattoman tavoittelua, vain aavistetun etsimistä.

Aitoon uskontoon sisältyy pyrkimys transkendenssiin ja ihmisen rajojen ylittämiseen. Siihen ihminen on kuitenkin vielä usein liian pelokas ja maalliseen takertunut. Hauraan sielun täytyy vielä kypsyä ennen kuin se voi kohdata perimmäisen todellisuuden.

Tiedostaessamme mistä aineksista olemme tehdyt, häviää kaikki tekopyhyys.

Mitä on kärsimys? Se on unitila. Henki ei silloin valaise riittävästi ja puhtaalla energiallaan tyydytä ihmistä sisäisesti.

Valaistuminen on hereilläoloa, valppautta, itsetietoisuutta.

Kun henki ei valaise, silloin ihmisen alempi luonto saa helposti vallan. Hän uskoo silloin kaiken arvokkaan löytyvän ulkopuoleltaan, aistien kohteista.

Paheellinen elämä, juoppous, rikollisuus, ahneus ja itsekkyys ovat unitilaa.

Kun henkinen persoonallisuus ottaa meissä herruuden vietit hellittävät, tunteet tasapainottuvat ja keskittyminen tulee helpommaksi.

Elääkseen onnellisena ihmisen tulee löytää ilo itsestään. Hänen tulee rakentaa itselleen välineet vastaanottaa taivaallista leipää, Jumalan ehtymätöntä iloa ja rakkautta.

Kuinka paljon olemme rakastaneet, eikö se ole moraalisen ja henkisen kehityksemme mitta?

Viisas antaa rakkauden virrata lävitseen kohti toisia, siksi se yhä uudelleen palaa hänen luokseen. Suuri sielu on valmis antamaan, siksi häneltä ei koskaan puutu mitään.

Maailma voi näyttää kylmältä ja rakkaudettomalta paikalta. Se on sitä vain silloin kun meillä ei ole uskoa itseemme eikä halua antaa.

Ilman suoraa ja rehellistä suhdetta itseemme ei voi olla suoraa ja rehellistä suhdetta toisiin.

Auktoriteettiin nojautuen ihminen ei voi koskaan löytää elämänsä luovaa keskusta. Mikäli toiminta ei kumpua syvältä meistä, sillä ei ole mitään sielua kasvattavaa voimaa.

Jooga on paluuta harmoniaan. Tie kulkee kieltäymysten kautta alkutilaan, alkuharmoniaan. Löytääksemme korkeamman itsemme, meidän on uhrattava alempi persoonallisuutemme. Todellisuudessa kaikki kehitys on kuitenkin antaumuksen ja itsensä myöntämisen virrassa etenevää Jumalan lähestymistä.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 10

Teosofi 3 1993

Mikäli koettaisimme rajoitetun inhimillisen järjen ja tiedon avulla kulkea henkistä tietä olisimme totisesti hukassa. Sisäinen opas tuntee tien.

Jokaiselle joka lähtee henkiselle tielle puhtaasti persoonallisista ja itsekkäistä vaikuttimistaan käsin, se tulee lopulta tuottamaan auttamattoman pettymyksen. Henkinen elämä vaatii, että asenteemme ja ajattelutapamme on muututtava persoonallisesta persoonattomaksi. Vain tämä takaa että kykenemme horjumatta kulkemaan kieltäymysten kivikkoista tietä.

Emme kulje hengellistä tietä vain persoonallisuutemme kehityksen tai hyvinvoinnin takia, vaan ennen kaikkea saavuttaaksemme yhteyden sieluumme ja elääksemme sielun elämää. Edistyksen myötä persoonallisuuden arvo ja tärkeys vähenevät ja ne korvautuvat sielun elämällä ja arvoilla. Persoonallisuus niin sanoaksemme sulaa ja tulee osaksi sielua.

Edetessämme polulla sanalla itsekieltäymys ei ole enää merkitystä. Kaikesta turhasta luopuminen merkitsee vain kokonaisvaltaisempaa elämän myöntämistä, saapumista laajempaan ja rikkaampaan olemassaoloon.

Olemme tottuneet siihen, että meillä on persoonallinen asenne joka asiaan. Hengen elämässä sen korvaa yhä enemmän pyyteetön ja puolueeton hiljaisuus.

Kun näennäisen itseriittoinen persoonallisuutemme murskataan sisältä päin jumalallisella tulella, tie on auki yhä syvenevälle mystiselle elämälle, missä meidät valtaa yhä enemmän yhden ja kaikkialla läsnä olevan elämän tunne.

Viisauden rakkaus on halua olla olennaisessa ja merkityksellisessä suhteessa elämään.

Käytännöllinen elämä paljastaa vähitellen henkiset voimavaramme. Sisällemme jää kuitenkin ylijäämää, toteutumattomia mahdollisuuksia ja piilevää energiaa. Kätketty sisäinen potentiaali voidaan vapauttaa lähestymällä suoraan sisäistä energialähdettämme meditaation kautta. Koskeminen tähän piilevään evolutiiviseen energiaan edellyttää kuitenkin ankaraa moraalista valmentautumista.

Istuen, mitään tekemättä, säästämme ja jalostamme energiaa.

Meditaatio on taito, joka tekee meistä sisäisten energioidemme koulutettuja käsittelijöitä.

Alkuperäisellä mielellämme ei ole asuinsijaa. Se ei ole kiinnittynyt ulkonaisiin tai sisäisiin kohteisiin eikä jakanut itseään asioiden moninaisuuteen.

Syvässä meditaatiossa olemme kärsimyksen yläpuolella, koska emme ole suhteessa muuhun kuin Jumalaan.

Edistyksen myötä jokaisesta oman rauhan hetkestä voi tulla meditaatiota ja jokaisesta toiminnan hetkestä inspiraatiota.

Meditaation kautta laajennamme ja kirkastamme auraamme ja syvennämme sen energioiden, värähtelyjen ja värien kirjoa, jotta se voisi välittää mitä tahansa tietoa tai voimia, joita sisäinen jumaluutemme haluaa lähettää kauttamme maailmaan.

Vetäytymällä hiljaisuuteen meidän on mahdollista varata itseemme energiaa, jota voimme käyttää esim. maailman parantamisessa tai luovassa työssä.

Etsiessämme jatkuvasti tyydytystä uusille esiin nouseville pyyteillemme kadotamme sen energian, joka voisi tehdä meistä jalompia ja parempia ihmisiä.

Henkinen pyrkimys on sellaisen jatkuvan vireystilan ylläpitämistä itsessämme, joka vie meitä kohti olemassaolomme salaperäistä ydintä.

Voimme valloittaa Jumalan valtakunnan vain kun henkinen kaipuumme on riittävän syvä, puhdas ja alkuperäinen ja kun henkinen pyrkimyksemme on aina etusijalla ja kaikki maallinen on sen rinnalla toissijaista.

Eläessämme vain hengen korkeampia huippuja varten ja torjuessamme kaikki alemmat mielen ja tietoisuuden liikkeet kehittyvät korkeammat käyttövälineemme, jotka nostavat meidät kosmisen ilon ja inspiraation lähteille, Jumalan tuntemiseen.

Onni asuu itsessämme, ei ulkopuolellamme. Etsijä tietää, että syvimmän ykseyden ja harmonian hän voi saavuttaa omassa sisäisyydessään, hänen yksilöllisen olemuksensa suhteessa universaaliin henkeen. Tämän perustavan suhteen rinnalla kaikki ulkonaiset tyydytyksen lähteet jäävät toissijaisiksi.

Tiedämme, että toista ihmistä emme voi lähestyä määrättyä rajaa pidemmälle. Suhteemme Jumalaan taas on äärimmäisen intiimi, se voi syventyä ja kehittyä loputtomasti.

Unohda maailma ja sen ongelmat, omat ongelmasi, keskity vain hengellisen tietoisuuden saavuttamiseen. Et milloinkaan voi saavuttaa rauhaa ratkaisemalla yksi toisensa jälkeen ongelmiasi tai maailman ongelmia. Luota siihen, että henkinen kasvu tekee sinut kykenevämmäksi näkemään ongelmat oikeassa valossa ja että ajan kanssa löydät ratkaisun, joka voi olla enemmän näkemyksen tai perspektiivin muuttumisessa kuin asioiden voimallisessa tai väkivaltaisessa muuttamisessa.

Mieli ei voi tuntea mitä asiat itsessään ovat. Se tuntee vain käsitteensä ja mielikuvansa niistä. Asiat sinänsä voidaan tuntea vain rakkauden välityksellä.

Meidän on tiedostettava elämän ja kehityksen tarkoitus ja opittava työskentelemään sen puolesta.

Saavuttaessamme tietoisuuden sielusta, tämä nostaa kanssakäymisemme tasolle, joka on tosi ja olennainen.

Älä pelkää kuolemaa äläkä muutosta. Tule siksi mitä olet syntymän ja kuoleman tuolla puolen!

Joka paljon omistaa, pelkää myös paljon menettävänsä. Köyhyyden ja omistamattomuuden asenne on välttämätön henkisessä elämässä. Sen tulisi yhtä hyvin ulottua niin henkisiin kuin aineellisiinkin asioihin.

Ei omistaminen, vaan luopumus, ei halu, vaan tyytyväisyys on kestävän onnellisuuden lähde.

Elämän laadullinen kohoaminen ei koskaan tapahdu pelkästään aistikokemusten kautta. Se tapahtuu aistien hillitsemisellä ja suuntautumalla kohti sisäisiä henkisiä lähteitämme.

Käännä kaikki pyyteesi ja kaipuusi kohti Jumalaa. Uhraa aineelliset ja aistilliset halusi ja anna niiden palaa hänen muuntavassa ja puhdistavassa tulessaan. Kaikki kaipuut voivat saada täyttymyksensä elämän alkulähteellä.

Meidän on siirryttävä tietoisuuden reunoilta sen keskustaan. Sisäisen ihmisen on tultava etualalle ja sen on sulatettava itseensä ulkoinen persoonallisuutemme.

Mikäli emme tunne itseämme onnelliseksi, tämä johtuu siitä, että emme ole kaivautuneet riittävän syvälle itsemme. Tietoisuutemme ei vielä ole riittävän kirkas ja läpikuultava heijastaakseen aina läsnä olevaa kosmista iloa.

Kaikkiin pulmiin, koettelemuksiin ja vaikeuksiin, joita astuminen henkiselle tielle on sinulle tuonut, sopii lääkkeeksi vain eteenpäin kulkeminen. Polulta et voi kääntyä takaisin!

Mielen tylsyys ja tunteiden kato, hengen kuivat erämaat ja kuoleman laaksot, joissa autius ja tyhjyys asuvat, näiden pimeiden ja ilottomien alueiden kohtaaminen on lähes väistämätöntä mystisellä polulla. Vaihtelu täyteyden ja tyhjyyden kausien välillä on aivan luonnollista. Kyse ei usein niinkään ole persoonallista mielentiloista vaan syvemmästä tahdosta riippumattomasta sielunelämästämme.

Henkisellä tiellä vapaudumme vähitellen sidonnaisuudestamme fyysisen käyttövälineeseen. Havaitsemme olevamme kuolematon henki, joka esiintyy fyysisessä verhossa. Tietoisuuden keskus ei enää silloin sijaitse aivoissa, vaan niissä riippumattomassa vapaassa henkisessä olemuksessamme.

Valaistumisessa tulemme siksi mitä olemme olleet ajasta aikaan kaikkien maallisten jälleensyntymiemme tuolla puolen.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 5

 

Teosofi  1 1992 

Pyyteetön ja puolueeton mieli itseämme kohtaan syntyy tiedosta, että emme ole ajatukset, tunteet, ruumis tai minuus, vaan jotain niitä korkeampaa.

Todellinen olemuksemme ei ole ajatus, sillä on olemassa jokin, joka käyttää ajatusta.

Useat inhimilliset ongelmat aiheutuvat siitä, että olemme samastuneet joihinkin olemuksemme osiin siinä määrin, että olemme kadottaneet luovan vapautemme. Henkinen elämä on sen uudelleen löytämistä, palaamista takaisin mielemme alkuperäiseen puhtauteen ja samastumattomuuteen.

Henkisen itsen unohtaminen ja samastuminen ruumiiseen ovat välttämätön vaihe evoluutioprosessissa. Sitä seuraa käänteinen itsensä muistaminen ja itsen toteutuneisuus henkisessä tietoisuudessa.

Ykseys on tila, jossa on vain nykyisyys, missä ei ole tilaa egolle eikä erillisyydelle ja jossa mielenliikkeet ovat hiljenneet.

Antaumus on ei-kaksinaisuuden tila, jossa ei ole pelkoa eikä toiveita, jossa on määräaikaisesti luovuttu omasta erillisestä tahdostamme ja vapaudestamme.

Seksuaalinen halu ja rakkaus ovat johdannaisia niitä syvemmästä energiasta, jota voitaisiin kutsua vetovoimaksi. Ilmetessään alimman ihmisruumiin keskuksen tai chakran kautta tuo voima ilmenee haluna, tunneruumiin kautta ikävöintinä ja sydänkeskuksen kautta rakkautena. Joogan avulla seksuaalinen halu pyritään muuntamaan sielulliseksi rakkaudeksi.

Pyyde erottaa, rakkaus yhdistää.

Rakkaus voi ilmentyä vain äärimmäisessä tasa-arvoisuuden tilassa, jossa ei jaeta asioita miellyttävään ja epämiellyttävään, hyödylliseen ja vahingolliseen, rumaan ja kauniiseen.

Taistelu ja ristiriidat sisältävät mahdollisuuden sekä kehitykseen että taantumukseen. Itsessään ne ovat kaikelle kehitykselle välttämättömiä. Sota merkitsee aina vanhan muodon hajoamista ja uuden asteittaista ilmenemistä. Tuhoisa ja kivulias sisäinen prosessi on usein välttämätön uuden olemisen ja tietoisuuden muodon vakiintumiselle.

Kuolema ja tuhoutuminen ovat jatkuvia elämän prosesseja.

Edettäessä kohti tietoisuutemme ydintä, on mahdollista löytää se alkuperäinen ja muuttumaton substanssi, joka on ”oleva itsessään”. Sen valossa huomaamme, että kaikki muu omassa olemuksessa, ruumis, tunteet ja mielteet ovat kokoonpannut osasista ja että ne ovat katoavia ja muutoksen alaisia. Syntymättömän ja häviämättömän tuntee siitä, että se on äärimmäisen puhdas, jakamaton, ei-kaksi ja se tukee kaikkea muuta olevaa.

Mikäli olisi olemassa vain aika eikä ajattomuutta, ei voisi olla mitään toivoa täydellisestymisestä. Kehitys olisi vain loputonta kehää. Ikuisuudesta käsin kehityksen päämäärä tulee kuitenkin läsnä olevaksi jo nyt, vieläpä ajallisuuden ja keskeneräisyyden piirissä.

Ellemme sisimmässämme olisi lunastettuja jo nyt, emme sitä tulevaisuudessakaan voisi olla.

Hetkessä ja sen elävässä läsnäolossa ikuisuus puhkaisee ajan liikkeen. Intuitiomme tavoittaa ikuisuuden samalla kun toimintamme tapahtuu ajassa.

Ihmisen ainoa vapautuminen voi tapahtua vain ajattomuuden elävästä läsnäolosta käsin.

Taivas ja helvetti ovat enemmän tietoisuuden tiloja kuin paikkoja.

Elämässä emme voi välttää kärsimystä emmekä taata itsellemme pysyvää onnen tilaa, (ollessamme vielä suhteellisen kehittymättömiä ja epätäydellisiä ihmisolentoja). Rauha ja ilo voidaan kuitenkin löytää pyyteettömästä ja puolueettomasta hengen asenteesta. Pyyteetön mieli on silta, jonka avulla ylitämme kärsimyksen kuilut ja joka estää meitä vaipumasta epätoivoon kadotettuamme onnen, jonka kerran jo luulimme omistavamme.

Nautinto ja kärsimys ovat vain elämän ohimeneviä kokemuksia, siksi kumpaankaan niistä ei pidä jäädä kiinni. Tyyneyden sen, sen kerran saavutettuamme, voimme taas pitää ikuisesti. Tyyneyden harjoittaminen voi lisäksi viedä meidät kohti yhä syveneviä mielen iloja. Ihminen, joka on riittävästi nähnyt ja kokenut, ei voi päätyä muuhun kuin tyyneyden omaksumiseen syvimmäksi elämänasenteekseen.

Äärimmäisessä hiljaisuudessa vastaanotamme itsellemme elementtejä korkeammasta tietoisuudesta. Tämä voi tapahtua kun mielen, energiakehon ja ruumiin tavanomaiset toiminnot ovat hiljentyneet ja koko olemus on ikäänkuin odottavassa tilassa.

Meidän tulisi olla tyhjät itsestämme, jotta voisimme tulla jumalallisen voiman täyttämäksi. Meidän tulisi tehdä itsestämme tyhjä säiliö ja puhdistaa se, jotta jumaluus voisi laskea siihen viininsä ja nektarinsa. Epäpuhdas astia ei voi vastaanottaa jumalallista viiniä sitä pilaamatta.

Hiljennyttäessä koemme ensin rentoutumista ja vapautumista ulkoisen elämän paineesta, tämän jälkeen onnea, sitten tarkkaavuutta; sitten emme mitään, kunnes olemme niin tyhjät itsestämme, että voimme tulla täytetyiksi ylhäältä. Tämä on luonnollinen prosessi.

Luonto ei salli tyhjää tilaa kuin hetkittäisesti. Siksi luopuessamme jostain vähempiarvoisesta, voimme olla varmat, että vastaavasti saamme takaisin jotain korkeampaa.

Todellinen uhri on aina sisäinen uhri, alemman energian uhraamista korkeammalle, alemman itsen uhraaminen korkeammalle itselle.

Universumi on koneisto, joka noudattaa rautaisia ja järkkymättömiä lakeja. Se on kuitenkin koneisto, jolla on sielu ja sydän.

Edes kaikkein täydellisin hiljaisuus ei ole olemukseltaan staattista. Kun omat vähäisemmät mielen- ja elämänliikkeemme lakkaavat, avaudumme laajemmalle kosmiselle elämälle. Sen koskettaessa meitä tunnemme olevamme vain osanen sen aluetta ja toimintakenttää.

Luova elämä on toiminnan ja toimimattomuuden yhdistelmä. Alituinen toiminta ei jätä sijaa hiljaisuudelle emmekä silloin voi koskaan olla vapaat itsestämme. Toimimattomuudessa taas minä vetäytyy syrjään antaen itseään korkeamman viisauden työskennellä. Vaikka emme itse tee mitään, koko olemuksemme tulee valaistuksi henkisellä tiedolla. Kun sitten palaamme toimintaan, on se puoliksi itsen ja puoliksi ei-itsen, jonkin sitä korkeamman tekemää. Voimme silloin sanoa: ”en minä, vaan Jumala minussa”.

Taitava toiminta syntyy toimimattomuudesta kuten tarkoituksenmukaisin liike liikkumattomuudesta ja syvällisin merkitys hiljaisuudesta.

Voimankäyttö on heikkouden merkki. Jumala ei käytä voimaa, mutta silti hän tekee kaiken.

Mysteerien mysteeri on tämä ihmisruumista asuttava jokin, tämä tietoinen elävä tuli, jolle fyysinen muoto on valin väline.

Meditaatio on jatkuva mielenasenne, jossa pyrimme vaalimaan yhteyttä syvempään itseemme. Kaikki toiminta tulisi kummuta henkisestä tietoisuudestamme, ei koskaan alemmista mielen ja tietoisuuden liikkeistä.

Henkiseen päämäärään pyrittäessä meidän olisi opittava taloudellisuuteen energian käytössämme.

Omaksumalla jalompia tottumuksia voimme vähitellen oppia kanavoimaan voimamme uudella, luovemmalla ja rakentavammalla tavalla.

Kaiken turhan toiminnan jättäminen merkitsee edistymistä silloin kun samalla olemme vastaanottavaisia sisäisen itsemme valolle. Pelkkä passiivisuus ei sitä ole, ellei meillä samalla ole yhteyttä sisäiseen sieluumme.

Ihmissielu kehittyy sekä aistimaailman kokemuksista että äärettömästä hengestä virtaavista voimista.

Henkisellä tiellä tulemme tietoisiksi uusista, puhtaammista ja valaisevimmista energioista. Opimme vähitellen elämään itse valon keskuksesta käsin ja muovaamaan koko olemuksemme valaisevan sisäisen kuvan kaltaiseksi. On suuri asia saavuttaa yhteys sisäiseen itseensä, mutta toinen vähintään yhtä vaativa tehtävä on tuoda sisäisesti koettu henkinen valo koko alempaan olemukseemme ja persoonallisuuteemme. Tietyssä kehitysvaiheessa sisäinen tietoisuutemme saattaa olla kohotettu hyvinkin korkealle persoonallisuuden pitäessä edelleen kiinni rajoituksistaan. Tietoisuuden kehityksessä ei tämän vuoksi pidä laiminlyödä samanaikaista persoonallisuuden kehittämistä. Jumaluudenkin on ilmaistava itsensä ihmispersoonien kautta. Persoonallisuuden on täydellistyttävä, jotta henkinen itse saavutettaisiin. Henkinen itse on löydettävä, jotta persoonallisuus täydellistyisi.

Henkinen transformaatio merkitsee alemman energian jalostumista ja muuntumista korkeammaksi. Samalla käyttövälineemme hienostuvat ja ne tulevat vastaanottavaisiksi korkeammille hengen voimille. Keho tulee terveeksi, puhtaaksi ja kauniiksi, elämänvoima pyyteettömäksi, mieli valaisevaksi, sydän rakastavaksi.

Ihminen on kosmisen energian suuri muuntaja ja dynamo. Elämme kaikki saman Logoksen alaisuudessa, jonka energia virtaa tasaisesti kaikkialle. Itsestämme ja kehityksestämme vain riippuu siltä vastaanottamamme energian laatu ja määrä. Elämäntaitoa on se miten käytämme osaksemme tulleen energian jaloimman mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Meidän tulisi muuntaa vastaanottamamme energia, olipa se minkälaatuista hyvänsä, tahdoksi, viisaudeksi ja rakkaudeksi. Evoluution myötä tulemme tietoisiksi aina korkeammista ja korkeammista energioista. Ihmiskehityksen huipulla sekä vastaanottamamme että toiminnassa luovuttamamme energia on laadullisesti korkeampaa.

Henkisessä elämässä toteutuu vuorotellen liike sisäänpäin, jossa työskentelyn pääasiallinen kohde olemme me itse, sekä liike ulospäin, toiminta ja vaikuttaminen maailmassa.

Ilman sisäistä, jalostavaa ja itsekriittistä pyrkimystä toiminta maailmassa on tehotonta ja pinnallista.

Paha ja epätäydellinen voidaan voittaa ainoastaan hyvää ja täydellistä luomalla.

Äärimmäinen välinpitämättömyys samalla kun tekee parhaansa on jo lähellä valaistumista. Siihen sisältyy tieto, että vasta Jumala tekee kaiken täydelliseksi ja saattaa teot lopulliseen päätökseensä sovittaen niihin niille kuuluvat seuraukset.

Joogan harjoittamisen myötä lakkaamme olemasta luonnon orjia. Vähitellen saavutamme herruuden kaikilla olemassaolomme tasoilla ja oman luontomme ylitse. Tie vapauteen löydetään oppiessamme muuntamaan kaiken ei-henkisen energian henkiseksi energiaksi ja voimaksi.

Katkelmia sisäiseltä tieltä 8

Teosofi 1 1993

Fyysisen, näkyvän ruumiin rinnalla asuu näkymätön, hieno, ylifyysinen ruumis. Tämä hieno olemus on todellinen meditoiva olemuksemme, joka on osa universaalia maailman-sielua.

Syvällä meditaatiolla ei ole paljoakaan tekemistä persoonallisuutemme kanssa. Siinä salainen hieno olemuksemme kommunikoi kaikkiallisen elämän ja tietoisuuden kanssa.

Kun ulkoinen olemuksemme vaikenee aloittaa sisäinen olemuksemme salaisen elämänsä jossa se avautuu kohti korkeuksia.

Meditaation eräänä tehtävänä on luoda sisällemme tyhjä tila, joka magneetin tavoin vetää puoleensa henkisiä voimia.

Irrottaessamme itsemme kaikesta, joka sitoo meidät mentaaliseen, vitaaliseen ja fyysiseen tasoon, olemuksessamme alkaa vaikuttaa luonnollinen vetovoima ylöspäin kohti henkeä ja Jumalaa.

Sisäinen elämä voi kasvaa onnen ja tyydytyksen lähteeksi kun olemme noudattaneet Valoa tielle kirjan kehotusta ”tapa kunnianhimo”. Se saa silloin sille kuuluvan itsetarkoituksellisen aseman, joka sillä kukoistaakseen tulisi olla.

Meditaatiossa tietoisuuden keskipiste siirtyy egon ja persoonallisuuden alueelta kohti universaalia ja egotonta tietoisuutta.

Inhimillinen mieli on rajallinen eikä se kykene käsittämään henkistä ja metafyysistä todellisuutta. Henkisillä alueilla vain välitön ja suora kokemus on pätevä tiedon lähde.

Usko on syvempi voima kuin tahto. Tahto koskee sitä, mikä on välitöntä ja käytännöllistä. Usko taas yhdistää meidät transkendenssiin, perimmäisten ideaalien ja totuuksien maailmaan.

Kiintymättömyyden tulisi olla kokonaisvaltainen elämänasenne, hengen perustavin suunta ja motiivi, ei vain jotain, jonka avulla pakenemme elämän epämiellyttäviä puolia. Kiintymättömyyttä tulisi ylläpitää kaikissa sisäisissä tiloissa ja ulkonaisissa olosuhteissa.

Älyllinen, eettinen ja esteettinen kasvatus herättävät tietoisuutemme keskeiset voimat. Ne eivät kuitenkaan kykene kokonaan henkistämään ihmistä, vaan hän jää puolittain henkiseksi ja puolittain epähenkiseksi olennoksi. Vasta meditatiivinen itsekasvatus voi paljastaa henkisen ja jumalallisen luontomme kokonaisuudessaan ja nostaa pintaan kaikki uinuvat voimamme.

Elää omaa elämäänsä ja kulkea omaa tietään, matkimatta ja jäljittelemättä ketään, vain tämä voi olla sisäisen luontomme paljastumista.

Löydettyämme oman tiemme elämän ulkonaisilla tapahtumilla ei ole meille sen enempää suotuisaa kuin epäsuotuisaakaan vaikutusta.

Meditaatio ei ole jotain, jota harjoitamme saavuttaaksemme tietyn kehitysvaiheen ja jättääksemme sen sitten. Tämä ajatus on harhaanjohtava. Se on luonnollinen osa henkistä elämää sen kaikilla asteilla.

Vakava henkinen etsijä pitää mielensä aina jännitettynä kohti korkeinta.

Oikeata polkua kykenee kulkemaan vain se, joka on tullut henkisesti aikuiseksi ja joka kykenee seisomaan omilla jaloillaan ja ratkaisemaan omat ongelmansa. Ne, jotka ovat vielä henkisesti lapsia, jotka eivät ole vielä tavoittaneet omaa sisäistä viisauden lähdettään, ovat auttamattomasti riippuvaisia ulkonaisesta tiedosta ja siten hyvin helposti sokeiden ja manipuloivien henkisten opettajien hämättävissä ja petettävissä.

Henkisellä polulla ei ole äärirajaa tai päätepistettä. Se avaa loputtoman kehityksen perspektiivin. Ei ole olemassa rajoja energian muuntumiselle, käyttövälineidemme hienostumiselle tai mielemme avautumiselle kohti kirkkauksia.

Vapaus asuu persoonattomassa elämänasenteessa, joka katselee kaikkia asioita puolueettomasti, sielun alkuperäisen vapauden ja itseriittoisuuden tunnossa.

Sitä mukaa kun aito sielullinen olemus saa meissä vallan, lämpö, rakkaus ja sympatia heräävät meissä yhä helpommin monenlaisissa elämän tilanteissa ja kohtaamisissa.

Luopuessamme itsekeskeisistä pyyteistämme lahjoittaa universaali sielu meille rikkautensa. Persoonallisuus ei kuitenkaan saa niitä omistukseensa, jotta se itsekkäällä tavalla niistä nauttisi, vaan sielu ikäänkuin sulattaa persoonallisuuden itseensä. Tässä salaisessa alkemiassa pyyteiden tuli jalostuu lempeydeksi ja rakkaudeksi, jonka läpäisee Kristus-tietoisuuden kirkkaus.

Kun persoonallisuuden itsekäs omistamisenhalu katoaa, ilon lähteinä eivät silloin toimi niinkään aineelliset asiat ja aistikokemus, vaan kaikki ilo kumpuaa sielun itseriittoisesta elämästä.

Kuolemattomuus ei merkitse persoonallisen elämämme jatkuvuutta, vaan se on kohoamista persoonallisuuden käsitteen yläpuolelle ajatuksissa ja elämässä.

Kuolemattomuus voidaan saavuttaa vain siinä määrin kun luovumme persoonallisuuden elämästä, lakkaamme samastumasta siihen ja osallistumme universaalin elämän sykliseen ilmentymiseen.

Meditaatio on olennaisesti luopumista, luopumista aineellisesta ja tunnetusta ja etenemistä kohti tuntematonta ja henkistä todellisuutta.

Onni, joka perustuu suhteeseen johonkin ulkonaiseen asiaan, ei ole kestävää vaan katoavaista. Siinä määrin kuin suuresti kärsimme tai iloitsemme jostain ulkonaisesta asiasta, emme ole vielä oppineet nojautumaan sisäisiin lähteisiimme ja saavuttamaan jumalallista tyyneyttä.

Tyhjyys, johon välillä saavumme, johtuu siitä, että sisimmässämme olemme tehneet tilaa hengen korkeammille ilmennyksille, joita meidän on vielä hetken aikaa odotettava.

Turvaa sisäiseen, älä ulkoiseen opettajaan.

Ilman kieltäymyksiä tai kärsimyksiä ei liene milloinkaan saavutettu mitään suurta, tai edes keskinkertaista.

Hiljaisuuden ja vaitiolon merkitys on siinä, että sillä tavoin puhdistamme mentaalista olemustamme ja vapaudumme siitä pyydeluonnosta, joka liittyy mentaaliseen substanssiin. Hiljaisuuden ja harkitun vähäpuheisuuden kautta voimme rakentaa korkeampaa intuitiivista mieltämme.