Katkelmia sisäiseltä tieltä 2

Teosofi 1 1991

Meditaatio, siinä yhtyvät elämä ja kuolema. Epätäydellinen katoaa. Jäljelle jää kirkas läsnäolo.

Meditaatio palauttaa meidät takaisin olemisen virtaan, avaa sielun ovet, riisuu meidät alastomiksi.

Meditaatiossa ei ole läsnä vain ihminen itse, vaan myös näkymätön, yliaistillinen maailma.

Toisinaan on kaikkein vaikeinta olla hiljaa ja kohdata itsensä. Sisimmässämme asuu jotain itsepäistä, pahaa ja ristiriitaista, joka vastustaa kaikkea muutosta. Olemme liian kiintyneitä menneen persoonallisuutemme tekijöihin. Mutta meditaatiossa meidän olisi opittava luovuttamaan itsemme, antautumaan takaisin sille voimalle, joka meidät on synnyttänyt.

Vaikeaa on olla ihminen, koska emme ole yksi yhteneväinen asia, vaan meissä on monta olemusta ja puolta.

Ihmisessä asuu aistillinen ja henkinen olemus. Elämän epäjohdonmukaisuutta on, että häntä pitää vallassaan milloin toinen ja milloin toinen. Kaikki elämän ristiriidat aiheutuvat niiden välisestä perustavasta ristiriidasta. Niiden välille olisi opittava luomaan siltaa.

Maailmanarvoituksia voidaan ajatella ulkokohtaisesti ja teoreettisesti, mutta mitä on mennä ajatusten tuolle puolen, koko olemuksellaan lähestyä tuntematonta todellisuutta?

Älyllisyydestä tulee helposti vain epäröintiä, valinnan lykkäämistä, välimatkan ylläpitämistä ihmisen mahdollisuuksiin.

Mikään teoria ei voi opettaa ihmiselle itsetuntemusta.

Tuntematon pelottaa, mitä ei ymmärretä, mikä on elävä ja pulppuava mysteeri. Siksi suojaudumme käsityksillä, jotka tuovat turvallisuutta.

Ihmisen täytyy kypsyä käytännön elämän koulussa lujittamalla ja vahvistamalla itseään ja kehittämällä rakkauden voimaa ennen kuin hän voi nousta meditaation korkeimmalle asteille.

Tahto ja valinnanvapaus ovat ihmisen alkuperäisiä ominaisuuksia. Ne ovat aina olemassa vaikkakin kuinka minimaalisina. Tahto, vapaus ja luova energia liittyvät kiinteästi toisiinsa. Tunne tämän tahdon, luovan energian olemassaolosta vahvistuu sitä mukaa kuin ihminen tekee tietoisia ja vapaita valintoja.

Luovuus on vapautumista auktoriteeteista, persoonattoman mahdin kahleista, kaikista ulkoapäin asetetuista pakoista, jotka kuristava elämää. Luovuus tarkoittaa, että ihminen toimii vapaan valintansa ja moraalisen tajunsa mukaisesti.

Yhä suurempi luovuus merkitsee, että kaikki maailmassa jo oleva on suhteellista, se merkitsee kaiken tunnetun ylittämistä.

Kuitenkin, mihin usein käytetään se energia, joka ihmisen luovassa ydinolemuksessa on? Usein se jähmettyy. Se muuttuu jäykiksi normeiksi, kiinteiksi arvoiksi ja kyselemättömiksi uskomuksiksi.

Jos on luovuutta, itsenäisilmaisemista, vapaasti virtaava energiaa, ei ole vihaa. Ne ovat vastakkaisia voimia. Energia sitoutuu vihaan ainoastaan silloin, kun sitä ei osata käyttää luovasti ja älykkäästi.

Voimme avata mielemme ja sydämemme portit vain kulkemalla itsemme kohtaamisen ja itsemme voittamisen tietä.

Sisäisellä tiellä kaiken vanhan itsekeskeisyyden ja hengen ja Jumalan pelon tulee meissä kuolla.

Meditaatio on hämmästyttävin ja suurin mysteeri, jonka ihminen voi kohdata. Mitkä ovat sen rajat ja mahdollisuudet? Ne ulottuvat kenties yhtä kauas kuin ihmisen tahdonvoima ja pyrkimys jumaluuteen. Tietyssä vaiheessa yksilöllinen tahto kuitenkin sulautuu kaikkialliseen tahtoon, kun ensimmäinen suuri taistelu on taisteltu ja erillisyyden panssari murrettu.

Meditaatio on avointa ja tietoista vuorovaikutusta yksilön ja maailmankaikkeuden välillä.

Meditaatiossa kohdataan transkendenssi, henkinen todellisuus.

Meditaatiossa edistys toteutuu yliaistillisten voimien ja laatujen vastaanottamisena. Se on salaperäistä työtä, joka saa ihmisessä aikaan asteittaisen uudestisyntymisen.

Henkisellä tiellä mikään muutos ei ole totaalista ja äkkinäistä. Olemme valmiit menemään eteenpäin vasta kun käsityksemme ovat oikeat ja toimintamme on sopusoinnussa sisäisen elämämme kanssa.

Sisäisessä elämässä näyttäisi ikäänkuin olevan valmistavia ja vastaanottavia vaiheita.

Sisäisessä elämässä kohtaamme valoa ja pimeyttä, päivää ja yötä. Kun huippukokemukset riittävän usein toistuvat, ne muuttavat pysyvästi ihmisen suhteen todellisuuteen. Tietoisuus voi pysyvästi avartua, suurempi energia voi vakiinnuttaa valtansa. Nöyryys ja vaatimattomuus avaavat tien korkeammalle.

Ihminen on osa henkistä universumia, se on hänen elinympäristönsä. Portit hänessä ovat avoinna henkiseen maailmaan silloinkin kun hän ei itse tiedosta sitä. Miksi siis pelätä korkeampaa maailmaa jos kerran elämme siinä? Se on yhtä todellinen kuin ympäröivä fyysinen todellisuus.

Ihmissielu kurkottuu tuonpuoleiseen, mutta siten, että se on kiinteästi juurtunut tämänpuoleiseen. Ei ole kahta vaan yksi maailma.

Sisäinen tie kirja

Leave a Reply

Your email address will not be published.