Keskustelut | - Part 3

Keskustelu 1.5

TIMO Itselleni riittää monissa kysymyksissä se, että en tiedä asianlaitaa varmuudella tai että mikään muukaaan taho ei tiedä kaikkea. Miksi pitäisi uskoa johonkin mistä ei ole varmaa tietoa? En tiedä mikä oli elämän alku eikä sitä tiedä varmaan kukaan mukaan tällä planeetalla. Entäpä harmaakarhu ja jääkarhu? Ehkä ne olivat ennen sama laji mutta muuntuivat eri olosuhteissa eri lajeiksi.

NIMETÖN Lajien muuttumisesta vielä sen verran, että se edellyttää välttämättä jonkin mekanismin. Ei mikään muutu toiseksi ilman syytä eli jotain ulkoista tekijää. Mopo ei muutu autoksi, vaikka odottaisit miljoona vuotta. Sama pätee eläimiin ja kasveihin. Ja kuten sanoin, ainoa tieteen tuntema mekanismi on mutaatio. Ellei niitä tapahdu, ei tapahdu muuttumista, vaikka olosuhteet muuttuisivat. Tiede on tutkinut näitä mutaatioita mm. nopeasti lisääntyvillä banaanikärpäsillä ja bakteereilla jo ainakin sata vuotta, mutta yhtään todistettua lajin muuttumista toiseksi ei ole havaittu. Rotuja ja alalajeja syntyy, mutta kärpäset pysyvät kärpäsinä ja bakteerit bakteereina. Harmaakarhu ja jääkarhu kuuluvat karhujen sukuun, eikä minusta ole mitään outoa siinä, että ne voivat muuntua olosuhteiden mukaan. Sitä sanotaan ns. mikroevoluutioksi, minkä oikeampi nimitys mielestäni olisi muuntelu. Karhusta ei kuitenkaan tule koiraa tai kissaa, vaan ne pysyvät karhuina.
Tässä tulee tietysti kyseeseen myös lajin määrittely. Mikä on laji? Tieteellä on omat määrittelynsä, mutta Raamatun mukainen laji on se, mistä nykyään käytetään nimeä ’suku’. Sotka esim. kuluu sukuun nimeltä sorsalinnut. Vain suvun puitteissa eläimet ja kasvit voivat risteytyä. Se asettaa evoluutiolle rajat.
Vaikka rinnastat Raamatun muihin uskonnollisiin eepoksiin ja ilmeisesti pidät niitä samanarvoisena mytologiana, näytät kuitenkin uskovan ns. esoteeristen tahojen käsityksiin ’henkisyydestä’ ja ihmisen jatkuvasta kehityksestä. Puhut henkimaailmasta, sen seitsemästä säteestä ym. teosofis-spiritistisistä käsitteistä. Ne, jos mitkään, ovat mielestäni ’hihasta vedettyjä’ näkemyksiä. Nämä ’henkisyyttä’ korostavat käsitykset ovat kaukana siitä maailmankäsityksestä, mitä Raamattu edustaa ja mihin itse uskon. Ne ovat eräänlainen mystinen korvikeuskonto, ei sen enempää. Jokaisella on tietysti oikeus uskoa, mihin haluaa, mutta itseäni kylläkin häiritsee, kun tällaisesta mystiikasta puhutaan suurena elämänviisautena ja ’valaistumisena’ , kun todellisuudessa on kyse itämaisperäisistä okkulttisista uskomuksista, joille ei ole minkäänlaista järkiperäistä perustetta.

T No comments.

T OIen tehnyt uusia havaintoja koskien ihmisen alkuperää. Erässä ohjelmassa esiintyi vähän aikaa sitten haastattelussa tavallinen Ugandalainen mies, joka muistutti kasvonpiirteltään gorillaa hämmästyttävän paljon. Entä mistä johtuu että monilla afrikkalaisilla on selkä notkolla ja takapuoli nousee ikään kuin ylös, aivan kuin se olisi merkki siitä että pystyasentoon on noustu vasta äskettäin? Mitä sanot näistä huomiosta? Malajijärven kirjoahvenista tuli ohjelmaa, siellä oli havaittu uusin lajien syntyvän suorastaan silmiemme edessä. Mitä sanot?

NIMETÖN Minusta se, että apinamaisia ihmistyyppejä esiintyy vielä nykyään, osoittaa vain sen, etteivät arkeologien löytämät fossiilit ole niin vanhoja kuin uskotaan. Tutkijat näyttävät usein unohtavan sen, että nykyäänkin on hyvin monenlaisia ihmisiä. On 2,5 metrisiä jättiläisiä ja alle metrin mittaisia kääpiöitä ja eri tavoin epämuodostuneita, on monenlaista kallon muotoa, nenää, leukaa ym. Darwin ei ollut nähnyt ainuttakaan ihmisen fossiilia kirjoittaessaan ’Lajien synty’ – teoksensa. Myös nykyajan oppikirjojen ja tiedeohjelmien tekijät joutuvat tyytymään harvoihin museoissa oleviin jäljennöksiin ja/tai niiden kuviin. Heitä ei tunnu häiritsevän, että ne ovat vain suuresta määrästä tarkoituksellisesti valikoituja, jotta ne mahdollisimman hyvin havainnollistaisivat ihmisen kehitystä. He eivät myöskään näe mitään väärää siinä, että jättävät kertomatta negatiivisten fossiilitodisteiden olemassaolosta, koska pitävät evoluutiota tosiasiana. Samassa ’hyvässä tarkoituksessa’ oppikirjoihin vieläkin sijoitetaan mm. ajat sitten väärennetyiksi osoitettuja Haeckelin sikiökuvasarjoja. Mitä noihin ahveniin tulee, täytyy muistaa, että nimitystä ’laji’ käytetään usein hyvin huolimattomasti. Evoluutioon uskova määrittelee mielellään eri lajiksi muista hiukankin poikkeavat yksilöt, vaikka kyseessä olisi tarkasti ottaen vain eri rotu. Lisäksi Raamatun laji eroaa tieteen lajikäsityksestä. Se tarkoittaa lajilla lähinnä sitä, mistä tiede käyttää nimitystä suku (esim. koiraeläimet, kissaeläimet).
Geenit sallivat risteytymisen vain samaa sukua olevien yksilöiden kesken, mikä tekee mahdottomaksi mm. sen, että apinasta olisi tullut ihminen. Tiedeuutisissa näkee joskus mainintoja, miten tutkijat ovat kehittäneet uusia bakteerilajeja. Tällöinkin kyseessä on ollut vain uusi bakteerikanta, ei uusi laji.

NIMETÖN Mikä on se alkulähde, jota meidän tulisi etsiä? Tiede on osoittanut siitä yhtä ja toista; mm. että olemme kaikki samaa sukua, ts. lähtöisin yhdestä ja samasta ihmisparista. Ja että jokainen eliö lisääntyy lajinsa mukaan. Eloton aine ei muutu eläväksi, kala ei muutu maaeläimeksi eikä apina ihmiseksi (vaikka näin yleisesti uskotaan). Luonto ei kehity, vaan pikemminkin rappeutuu. Myöskin tietoisuuden olemus on tieteelle on vielä arvoitus ja uskon, että sellaiseksi se jääkin.
Suuri ongelma tieteelle on myös kaikkea elollista ohjaavan informaation alkuperä. On käsittämätöntä, miten esim. ihmisen rakentumiseen tarvittava informaatio mahtuu alkion mikroskooppisen pieneen solutumaan. Tuon ohjelman on tiedettävä jokaisen solumme paikka ja rakenne. Kuten tiedämme, kynä ja paperi eivät kirjoita kirjaa eikä yksinkertaisinkaan tietokone-ohjelma synny ilman tekijää. Niinpä tuo DNA:ssa olevan ohjelmankin täytyy alunperin olla älykkään suunnittelijan työtä. Se ei voi syntyä itsestään, vaikka odottaisimme triljoona vuotta. Jos mitään ominaisuutta ei olisi etukäteen suunniteltu, mistä jokin aivoton ’evoluutio’ tietäisi, mitä seuraavaksi pitäisi kehittää?

NIMETÖN Luettuani tekstejäsi, en voi olla heittämättä muutamaa kommenttia. Kyllä nuo jo antiikin aikana omaksutut ihanteet: hyvä, kaunis ja tosi ovat aina tavoittelemisen arvoisia. Sen sijaan asia, joka minua näissä henkisen tien kulkijoissa hämmästyttää, on – sanoisinko sinisilmäinen – usko ’korkeampiin energioihin’, ihmisen jumalallisuuteen ja siihen, että voi ’lunastaa alemman luontonsa ja kirkastaa persoonallisuutensa sielun voimalla’. En todellakaan voi allekirjoittaa, että ”Ihmisen elämän tärkeimpiä tarkoituksia on hänen oman jumalallisen sielunsa löytäminen ja hänen alemman luontonsa lunastaminen sen voimalla.” Ei meissä ole mitään jumalallista sielua, on vain elämän henki joka poistuu meistä kuoltuamme. Ainoa toivomme on raamatullinen ylösnousemus. Sen sijaan olen samaa mieltä siinä, että meidän olisi syytä vapautua nykyisestä materialistisesta oravanpyörästä, jotta voisimme käyttää aikamme olennaisiin ja tärkeisiin asioihin. Totta on myös, että meissä on paljon ulkoapäin ohjelmoitua ja manipuloitua epäolennaista ja tarpeetonta painolastia. Sanoit että ”Kykenemme rakastamaan lähimmäisiämme ja työtämme kun jokaisena hetkenä vaalimme yhteyttä rakkauden jumalalliseen alkulähteeseen.” Tämäkin pitää paikkansa kunhan muistamme, ettei tuo alkulähde löydy jostain ihmisen sisimmästä, vaan kaiken Luojasta. Ihmisellä on taipumus pahaan, mutta Jumala on rakkaus.

TIMO Minä en kylläkään ”usko” mihinkään korkeampiin energioihin. Puhun vain niistä ihmisen psyykkisistä energioista, jotka voimme kokea joka päivä. Henkisellä tiellä voimme joka herkistyä kokemaan niitä enemmän. Ihmisen lunastus ja kirkastus voivat myös olla ihan tavallinen mystinen ja psykologinen tapahtuma, missä ei ole mitään kovin ihmeellistä. Sellaiseen ei tarvitse uskoa kun sen voi elämässään kokea. Jos ne eivät tapahdu sielun voimalla, niin minkä kautta sitten? Ihmisen jumalallisuus kai viittaa lähinnä niihin positiivisiin ja henkisiin kehitysmahdollisuuksiin, joita ihmisessä luonnostaan on. Sielunsa löytäminen on toki jonkin verran hämärä aihe. Sielun tarkka määrittelykin voi olla vaikeaa. Sanot, että ainoa toivomme on raamatullinen ylösnousemus. Se on minulle kyllä aivan täyttä hebreaa. En voi nähdä asiassa mitään loogista tai mielekästä sisältöä. Ylösnousemuksen voin mieltää vain tulkisemalla sen ”esoteerisesti” henkistymisenä, vihkimyksenä tai uudistumisena. Ihmisen sisin on mielestäni yhteydessä Jumalaan tai jumaluuteen. On kyseenalaista onko lainkaan mieltä puhua henkisen tai mystisen elämän kohdalla asioista, jotka ovat kokonaan ulkopuolellamme tai joita emme voisi suoraan kokea.

Keskustelu 1.4.

TIMO No mitäs sitten jos tuo älykäs suunnittelija otetaan vakavasti, niin silloin herää kohta kysymys, että kuka suunnitteli suunnittelijan. Pääsemmekö tallaisella perustalla yhtään lähemmän elämän ja evoluution ymmärtämistä?

Nimetön Minusta on selvää, että jonkun täytyy olla se ensimmäinen ’suunnittelija’ eli kaiken luoja, jota kukaan ei ole suunnitellut ja jota ennen ei ole ollut ketään. Tällaisen olennon täytyy pakostakin olla ihmisjärjelle käsittämätön, joten häntä ei ole mahdollista tutkia tieteen keinoin. Silloinhan hän olisi luomiensa luonnonlakien alainen. Hänen olemassaolonsa voidaan kuitenkin todeta luonnossa havaittavasta tarkoituksenmukaisuudesta ja kaikkeen elävään sisältyvästä informaatiosta. Kuten monet evolutionistitkin ovat todenneet, evoluution ainoa vaihtoehto on erityinen luominen. Ellei evoluutiota voida todistaa, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luominen ja sen myötä Luoja. Nykytieteen käsityksen mukaan maailmankaikkeus laajenee jatkuvasti, ja sen uskotaan olleen aluksi yhdessä pisteessä, jonka tilavuus oli nolla. Millainen olisi massa, jonka tilavuus on nolla? Pelkkää tyhjää! Tieteen mukaankin siis kaikkeus on alkanut tyhjästä. He eivät kuitenkaan osaa selittää, mistä siihen tyhjyyteen tuli massaa tai energiaa, ja mikä voima pakkasi sen äärettömän tiiviiksi ja mikä sen sitten räjäytti ns. Big Bangissa. Ja mistä ja missä vaiheessa siihen syntyivät ne luonnonlait, jotka nykyään tunnemme? En usko, että näitä kysymyksiä kyetään tulevaisuudessakaan ratkaisemaan, joten ainakin minulle looginen johtopäätös on, että kaiken takana on älyllinen suunnittelija, Luoja.

TIMO En itsekään pidä pig bangia ja maailman tyhjästä alkamista uskottavana. Uskoisin kuitenkin että luonnon ilmiöille voidaan löytää selitys tunnettujen ja menneiden syiden perusteella. Jos siis evoluutio ja lajien eriytyminen ja kehitys eivät perustu mutaatioon, ne perustuvat johonkin muuhun luonnonlakiin. Jos suunnittelija on olemassa, silloin hän on osa maailmankaikkeutta ja toimii siinä edelleenkin. En kuitenkaan osaa edelleenkään nähdä mitään yhteyttä luonnon evoluution suunnitelman ja tarkoituksellisuuden ja kristinuskon opinkappaleiden (pelastus, taivas ja helvetti, ylösnousemus, ns. syntien anteeksianto Kristuksen ns. sovituskuoleman kautta erityisesti kristityille uskoville, viimeinen tuomio ym. kanssa). Luonnossa on varmasti paljon järjellisyyttä, kristinuskon opinkappaleet sen sijaan ovat mielestäni enimmäkseen järjenvastaisia eivätkä ne vastaa kokemusperäisesti tuntemaamme elämää ja todellisuutta. No mitäs sitten jos tuo älykäs suunnittelija otetaan vakavasti, niin silloin herää kohta kysymys, että kuka suunnitteli suunnittelijan. Pääsemmekö tällaisella perustalla yhtään lähemmän elämän ja evoluution ymmärtämistä? Itselleni riittää monissa kysymyksissä se, että en tiedä asianlaitaa varmuudella tai että mikään muukaan taho ei tiedä kaikkea. Miksi pitäisi uskoa johonkin mistä ei ole varmaa tietoa? En tiedä mikä oli elämän alku eikä sitä tiedä varmaan kukaan mukaan tällä planeetalla.

Nimetön Lajien kehitys edellyttää, että niissä tapahtuisi jatkuvaa muuttumista yksinkertaisesta alkueliöstä kohti monimutkaisempia rakenteita. Ainoa tieteen tuntema mekanismi, mikä tätä muuttumista saisi aikaan, on mutaatio. Kuten tiedämme, niin eläimissä kuin kasveissakin perintötekijöiden eli DNA:n sisältämät geenit ohjaavat niiden lisääntymistä. Tämä saa aikaan sen, että se tapahtuu ’lajinsa mukaan’ kuten Raamattukin sanoo. Lisääntymisen yhteydessä geenit kopioituvat seuraavalle sukupolvelle. Tässä kopioitumisessa tapahtuu joskus virhe eli mutaatio, joka on perinnöllinen ja tekee jälkeläisistä jossain suhteessa hivenen erilaisia. Evoluutioteoria perustuu oletukselle, että tapahtuisi riittävän paljon hyödyllisiä mutaatioita, jotka auttaisivat lajia selviytymään hieman paremmin ns. olemassaolon taistelussa. Käytännössä se nykyään ymmärretään niin, että mutaatiot auttavat kantajiaan saamaan enemmän jälkeläisiä kuin muut, joten tällaiset yksilöt tulisivat vähitellen kyseisessä lajissa vallitseviksi. Näin koko laji ’kehittyisi’ vähitellen oletettuun parempaan suuntaan. Ei siis ole muuta kehitysmekanismia olemassa kuin mutaatiot ja ns. luonnonvalinta. Tosiasia kuitenkin on, ettei ole todettu yhtään mutaatiota, joka olisi muuttanut jonkin lajin toiseksi tai joka olisi edes oleellisesti parantanut jotakin lajia. Mitä kristinuskoon tulee, minä puolestani näen sen hyvin järjellisenä ja loogisena. Tiede on esim. todennut, että geeneihimme on ohjelmoitu myös kuolema. Miksi se niihin ohjelmoitu? Raamatun mukaan se on seurausta ensimmäisten esivanhempiemme tekemästä rikkomuksesta. Aadam ja Eeva olisivat saaneet elää ikuisesti ilman sitä, mutta heille langetettu kuolemantuomio toteutettiin ohjelmoimalla se geeneihin. Ja koska olemme kaikki heidän jälkeläisiään, olemme geeneissämme perineet tuon kuoleman. Jumalan lain vaatimus on ’silmä silmästä, henki hengestä’ Siksi tarvittiin uhri, joka vastaisi sitä elämää, minkä Aadam menetti. Ja sen uhrin antoi Jeesus. Uskon siis taivaaseen, pelastukseen ja ylösnousemukseen, mutta helvettiin en usko. Se on mielestäni täysin Raamatun vastainen oppi. Toinen vastaava on käsitys Jumalan kolmiyhteydestä, minkä mukaan Jeesus olisi yhtäaikaa ihminen ja Jumala.

TIMO Lajien syntyminen tai eriytyminen tapahtuu ilmeisesti niin pitkällä aikavälillä, että aiheesta ei tiedetä vielä tarpeeksi. Otat siis Raamatun myytit vakavasti niin kuin ne kertoisivat todellisista tapahtumista? Kuolema on kaikkialla luonnossa, ei sillä ole mitään tekemistä Raamatun eikä sen Jumalan kanssa. Miksi ihmeessä uskot taivaaseen mutta et helvettiin? Luet Raamattua mielivaltaisesti kuten itse haluat sitä lukea.

NIMETÖN Evoluutioteorian mukaan lajien eriytyminen todella tapahtuu pitkällä aikavälillä. Siihen on tietysti päädytty jo siitäkin syystä, ettei lyhyellä aikavälillä näytä tapahtuvan mitään muutoksia. Siispä uskotaan, että pitkä aika aika mahdollistaisi mahdottomatkin tapahtumat. Sellainen ei ole oikeata tiedettä vaan ennakkoluuloista uskoa.
Raamatun kertomukset eivät ole myyttejä vaan tosi tapahtumia. Kaikkialla eri puolilla maailmaa tavattavat kertomukset esim. vedenpaisumuksesta ovat ihmiskunnan yhteistä perimätietoa, mikä perustuu tositapahtumaan. Miksi kaikki kansat olisivat toisistaan riippumatta keksineet samanlaisen tarinan, ellei sillä olisi mitään pohjaa todellisuudessa?

Nimetön Miksi en usko helvettiin? Yksinkertaisesti siitä syystä, ettei sille löydy tukea Raamatusta. Jo 1. Moos. kirjassa kerrotaan: ”Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”. (1 Moos. 2:16,17) Synnin palkka on siis kuolema, helvetistä ei tässä puhuttu mitään. Lyhyen elämänsä aikana tuskin kukaan voisi tehdä niin paljon pahaa, että hänen pitäisi kärsiä siitä IKUISESTI jossain helvetissä! Olen tutkinut joka ainoan helvettiin viittaavan Raamatunkohdan. Tässä yhteenvetoni: VT:ssa on 65 kohtaa, joissa esiintyy sana ’tuonela’, hepr. Sheol. Jokainen niistä voidaan ymmärtää runollisena synonyymina sanalle ’hauta’ sen yleisessä merkityksessä eli paikkana, johon kaikki joutuvat. Yksikään kohta ei osoita, että tuonelassa olisi eri osastoja hyville ja pahoille; kaikki menevät samaan paikkaan, niin hyvät kuin pahatkin. Yksikään kohta ei sano, että siellä oltaisiin tietoisessa tilassa, mutta silti erossa Jumalasta. Yksikään kohta ei myöskään osoita, että tuonela olisi loputtoman kärsimyksen paikka. Helvetin piinan voi löytää vain lisäämällä sanoihin sellaista merkityssisältöä, jota niissä itsessään ei ole. Osasyynä väärään käsitykseen ovat jotkut arvostetut raamatunkäännökset, jotka tulkinnallisista syistä kääntävät Sheol-sanan monissa kohdin helvetiksi (hell). Suomalainen sanatarkkuuteen perustuva käännös (KR -38) korvaa kuitenkin johdonmukaisesti Sheolin aina sanalla Tuonela, joten helvetti -sana puuttuu VT:sta kokonaan. Uudessa testamentissa (KR -38) sana tuonela (kreik. haades) esiintyy 10 kertaa. Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on ainoa jonka voisi tulkita viittaavan kuoleman jälkeiseen kärsimykseen tuonelassa. Mutta sekin on ymmärrettävissä muulla tavoin. Kun kaikki UT:n kohdat otetaan huomioon, nähdään, että Uudessa testamentissakin tuonela on vain tuhon ja kuoleman vertauskuva. Ilm 20:14 mukaan Tuonela heitetään lopulta tuliseen järveen, joten se ei voi olla loputtoman kärsimyksen paikka. Sana ’helvetti’ esiintyy (suom.) UT:ssa 12 kertaa ja on joka kerta käännetty sanasta ’Gehenna’, mikä viittaa Jerusalemin lähellä olleeseen Hinnomin laaksoon. Siten, kun UT puhuu helvetistä, on aina kyse Gehennasta, joka oli kaatopaikka Jerusalemin lähellä. Kaikki tiesivät, että siellä paloi jatkuva tuli ja että sen ylläpitämiseksi sinne lisättiin ’tulikiveä’ eli rikkiä. Jotkut köyhät, joilla ei ollut varaa haudata vainajiaan saattoivat viedä kuolleen omaisensa tuohon ’krematorioon’. Elävänä tuohon ’helvettiin’ ei kuitenkaan saanut heittää edes eläimiä, joten Jeesuksen kuulijat tuskin saivat hänen puheistaan sellaista käsitystä, että joku voisi kuolemansa jälkeen joutua kitumaan ikuisesti. Kaatopaikalle vietiin kaikki sellainen, mikä kelpasi vain hävitettäväksi, joten se oli erityisen sopiva vertauskuva ’ikuisen’ tulen tuhoavasta vaikutuksesta.

TIMO Tarkkaanpa olet tutkinut. Olen ihan sanaton.

Keskustelu 1.3.

TIMO Sanot että Raamattu välittää tiedon luojastamme. Miksi tuo kirja on parempi tiedon lähde kuin muut uskonnolliset vastaavat kirjat? En myöskään heti ymmärrä miten joku voi olla samaan aikaan sekä tieteellisesti ajatteleva että uskova.

NIMETÖN Miksikö Raamattu on parempi tiedon lähde, kuin muut uskonnolliset kirjat? Siihen on useitakin syitä. Ensinnä sen historiallinen paikkansapitävyys. Arkeologinen tutkimus on jo löytänyt useimmat siinä mainituista paikkakunnista ja todisteita useiden sellaisten henkilöiden olemassaolosta, joita skeptikot ovat väittäneet taruhenkilöiksi. Myös moniin tapauksiin liittyvistä yksityiskohdista on löytynyt todisteita, mainittakoon vaikka Betesdan lammikko, jota kauan pidettiin vertauskuvallisena ilmaisuna milloin mistäkin. Toisena esimerkkinä voisi mainita Pontius Pilatuksesta käytetty arvonimi. Jerusalemin arkeologisessa museossa on v. 1961 löydetty kivenpala, jossa esiintyy Pontius Pilatuksen nimi ja siitä ilmenee myös hänen virka-asemansa, praefectus, jota kauan pidettiin keksittynä. Jopa nimeä Nasaret pidettiin kauan keksittynä, mutta sekin on nykyään tunnettu turistikeskus. Samoin ivailtiin Raamatun mainintaa, että Pilatus sai pitää vaimoaan mukana virka-asunnossaan, kunnes tämäkin asia osoitettiin todeksi. Keisarille lähettämässään kirjeessä Pilatus vahvistaa, miten hän vastentahtoisesti – juutalaisten vaatimuksesta – tuomitsi kuolemaan Jeesus-nimisen juutalaisen. On väitetty, että nämä asiakirjat eivät olisi aitoja, mutta niiden aitouden todistavat varhaiset kristilliset kirjoittajat, jotka vetosivat niihin, kun heitä syytettiin valehtelusta. Mm Justinus Marttyyri vetosi niihin v. 138 keisarille ja Rooman senaatille osoittamassaan puolustuspuheessa: ”Ja sinä saatat nähdä niistä asiakirjoista, jotka Pilatuksen ollessa maaherrana kirjoitettiin, että nämä asiat tapahtuivat.” Olisi ollut turha vedota asiakirjoihin, ellei niitä olisi ollut olemassa.
Ainoa yksijumalainen uskonto kristillisyyden ja juutalaisuuden lisäksi on islam, mutta sen esittämät näkemykset ovat ristiriidassa niin tieteellisten kuin historiallistenkin tosiseikkojen kanssa. Mitä sitten tulee muihin uskonnollisiin kirjoihin, niistä voi lyhyesti todeta, etteivät ne edes pyri olemaan historiallisia. Ne esittävät jumalina keisareita, taivaankappaleita, vuoria, jokia, jopa apinoita. Raamattu kertoo vain yhdestä Jumalasta, eikä ole miltään osin ristiriidassa nykytieteen kanssa. Väitetyt yhtäläisyydet kristinuskon ja pakanallisten myyttien välillä eivät nykytutkimuksen valossa päde.

TIMO Pointtini oli että uskovan ja tieteellisesti asennoituvat, totuutta etsivän ja uskovan ihmiset asenteet ovat yleensä ristiriidassa. Tiedemiehen ei tulisi uskoa mitään, vaan etsiä totuutta.
Evoluutioteroriahan on kiistatta osoitettu todeksi monilta osin. Esimerkkinä vaikka Galapagos saaren linnut, jotka eri saarille eristyksiin joutuneina kehittyvät eri lajeiksi ja kalat, jotka kallioluolassa muuttuvat sokeiksi. Ilmeisesti ette usko vain johonkin määrättyyn Darwinin opinkappaleeseen. Koska uskotte Raamattuun, odotatte siis varmaan myös ruumiinne ylösnousemusta jonakin aikana?

NIMETÖN On totta, että uskovien joukossa esiintyy monenlaisia asenteita. On niitäkin, jotka suhtautuvat kaikkeen tieteeseen hyvin nihkeästi. Mutta on myös toisenlaisia. Ajatellaanpa vaikka sellaisia miehiä kuin Mendel, Pasteur, Cuvier, Bacon, Faraday, Joule, Kelvin, Kepler, Linne, Maxwell, Pascal, Newton, Einstein ym. Näiden tutkijoiden, jotka kaikki olivat uskovia, työhön perustuu koko nykyinen tiede. Ei heidän uskonsa ollut esteenä tieteelliselle ajattelulle.
Väitän edelleen, ettei evoluutioteoriasta ole näyttöä. Mainitsemasi esimerkit eivät kelpaa. Galapagos -saarten linnut voidaan lukea perimän sallimiin muunnoksiin. Silmättömät luolakalat eivät todista kehitystä vaan rappeutumista, ominaisuuksien menettämistä. Kokeissa on todettu, että eri luolien kaloja risteyttämällä osa näistä sokeista kaloista on saanut näkönsä, mikä osoittaa, että kyse on geenivirheestä, joka voi korjautua. Cornellin yliopiston kasvigenetiikan tohtori, John Sanford kiteyttää näkemyksensä mutaatioihin perustuvan geneettisen evoluution mahdottomuudesta seuraavasti: ”Mutaatiot saavat aikaan sanavirheitä solujen käyttöohjeisiin. Ne tuhoavat järjestelmällisesti geneettistä informaatiota – samoin kuin sanoja käsittelevät prosessit tekevät kirjoitetulle informaatiolle. Vaikka tapahtuisikin joitakin hyödyllisiä mutaatioita, ne ovat niin harvalukuisia, että vahingolliset mutaatiot ylittävät ne ehkä miljoonakertaisesti. Siten niiden yhteisvaikutus on ylivoimaisesti tuhoava. Mitä enemmän mutaatioita, sen vähemmän informaatiota. Tämä on mutaatioprosessin perustavaa laatua oleva ominaisuus.”

TIMO Olennainen osa Darwinin oppia on ainakin se että lajit ovat muodostuneet sellaisiksi, että ne pärjäävät juuri määrätyssä erityislaatuisessa ympäristössä. Olipa lajeissa sitten kyse perimästä tai mutaatiosta, en tiedä tarkemmin. Uskot siis itse että erityinen luoja on jo aikojen alusta asti suunnitellut nämä toisinaan muistuttavat Galapagos saaren linnut? En tunne tarkemmin tuota mutaatio oppia. Ympäristöön sopeutumisessa on enemmän järkeä.

NIMETÖN Ei noita Galapagos -saaren lintuja luotu juuri sellaisiksi kuin ne tällä hetkellä ovat. Kaikkien lajien geneettiseen perimään sisältyy tietty, rajoitettu muunteluvara. Se sallii erilaisten rotujen ja alalajien syntymisen, mutta ei lajin muuttumista toiseksi lajiksi. Tällaisissa muutoksissa pätevät luonnollisesti myös ympäröivien olosuhteiden vaikutukset ja niihin sopeutuminen. Mainittu sokea luolakala on siitä yksi esimerkki.
Luonnontieteessä puhutaan eläinsuvuista (esim. koiraeläimet, kissaeläimet, nautaeläimet). Tämä tieteen määrittelemä suku on lähinnä se, mistä Raamattu käyttää nimeä laji. Perimä sallii tällaisen suvun eli peruslajin sisällä tapahtuvat muunnokset. Niinpä esim. susi, kettu, kojootti, koira ym. ovat syntyneet jostain koiraa tai sutta muistuttavasta alkueläimestä. Koira on muuten erinomainen esimerkki siitä, millaisia muutoksi perimä sallii. Koirarotuja tunnetaan satoja, mutta jos jotakin ns. puhdasta eli loppuun asti jalostettua rotua yritetään muuttaa risteyttämällä saman rodun edustajia keskenään, ei saada enää uutta rotua aikaan. Tämän kaikki koiranjalostajat tietävät.

TIMO On siis varmaan olemassa jokin toinen kilpaleva evoluutioteoria. Kenen esittämä? Millainen? Vai mikä on sinun näkemyksesi evoluutiosta, lajien synnystä ja muuntelusta? On siis kyse noiden sukujen sisällä tapahtuvasta perimän muuntelusta ja ympäristön vaikutuksesta.

NIMETÖN Ei ole kyse mistään kilpailevasta evoluutioteoriasta. Esittämäni näkemys on tieteellisiin havaintoihin perustuva ja kokeellisesti todistettu, siitä huolimatta, että sitä kannattavat enimmäkseen vain kreationistit. On lukuisia esimerkkejä siitä, miten darwinistit säännönmukaisesti jättävät huomiotta teoriaansa vastaan puhuvat todisteet. Jopa useita suoranaisia väärennöksiä tunnetaan. Joitakin räikeimpiä juttuja on kyllä jouduttu tunnustamaan. Sellaisia ovat mm. tunnettu Piltdown-ihminen, joka oli joidenkin opiskelijoiden tekemä väärennös. Ns. Nebraskan ihmisestä todisteena oli vain yksi hammas, joka myöhemmin todettiin sian hampaaksi. Muita tunnettuja väärennöksiä ovat ns. liskolintu, ja Jaavan ihminen.
Tiedelehti The Scientist julkaisi alkuvuodesta -99 artikkelin, jossa paljastettiin, että kehitysopin tukemiseksi on jatkuvasti jouduttu tekemään lavastuksia. Koska koivumittariperhoset eivät luonnostaan lepää puunrungoilla (liikkuvat oksistossa) ja näin ollen eivät ole lintujen näkyvissä, tutkijat liimasivat niitä puunrungoille. Sitten he kuvasivat nämä perhoset, todisteeksi siitä, että vaalea perhonen näkyy paremmin tummaa puunrunkoa vasten ja tumma vastaavasti on suojavärinsä vuoksi turvassa. Kun Richard Leakeyltä tivattiin Walter Cronkiten Universe-ohjelmassa tietoja ihmisen kehityslinjasta, joutui hän tunnustamaan: ”Jos tekisin ihmisen kehityspuun, tekisin vain kysymysmerkin.” Eräs kriitikko totesi: ”Richard Leakey näyttää tekevän tärkeän löydön aina, kun rahoitus uhkaa loppua!” Tri W.R. Fix puolestaan ilmoitti tutkimustensa tuloksena, että ihmisen ja apinan yhteinen tausta on vain mielikuvitusta.
Jos ihminen kehittyi apinasta, miksi sitten apinoita on edelleen olemassa? Tai jos liskot kehittyivät kaloista, miksi kaloja on edelleen? Ja jos linnut kehittyivät liskoista, miksi liskoja on vieläkin? Eräät kukkakasvit eivät tule toimeen ilman niitä pölyttäviä hyönteisiä, joten molempien on täytynyt olla olemassa alusta asti, eikä toinen oli voinut kehittyä ilman toista. Jos jonkin eläimen suuri koko on ns. valintaetu, miksi useimmat ovat pieniä? Tällaisia seikkoja voisi luetella vaikka miten paljon, mutta nämä riittäköön.

TIMO Evoluutio esimerkkisi eivät mielestäni todista mitään. Luontohan on täynnä poikkeuksia säännöstä ja erikoisuuksia. Jos on kiinnostunut vaihtoehtoisesta ihmisen kehitysopista, kannattaa perehtyä H. P. Blavatskyn Salaiseen oppiin (siis teosofiaan). Kirja on myös täynnä tieteen (evoluutioteoria mukaan lukien) ja esoteerisen filosofian välistä tarkastelua.

NIMETÖN Sen verran olen tutustunut Blavatskynkin käsityksiin, etten anna niille kovin suurta arvoa. Toki hän monilla matkoillaan hankki paljon tietoa, mutta hänen kiinnostuksensa pääkohteena niissäkin olivat mystiset asiat. Tutkijoiden mukaan hän hankki suurimman osan tiedoistaan erilaisista mystiikkaan sitoutuneista lähteistä, kuten hindulaisuudesta, spiristismistä, kabbalismista, gnostilaisuudesta, erilaisilta mystikoilta ym. Vain pieni osa niistä perustui luonnontieteisiin, ja sekin vähä pitkälti darwinismiin. Hän harrasti okkultismia ja väitti saavansa spirististisiä sanomia, ns.mahatma-kirjeitä sekä kirjeitä joltain mystiseltä Luxorin veljeskunnalta.
Hänen maailmankatsomuksensa oli okkultis-spiritistinen, hän toimi mm. Lucifer-nimisen lehden päätoimittajana. Hän uskoi jälleensyntymään, karman lakiin, deevoihin ja ihmisen moniin olemustasoihin. Hänen näkemyksensä maailmankausista, juuriroduista, planeettakausista ym. eivät nykytieteen valossa kestä. Eräälle ystävälleen hän tunnusti: ”Minkä sille mahtaa, että ihmisiä hallitakseen on petettävä heitä…Miltei poikkeuksetta on niin, että mitä yksinkertaisempi, typerämpi ja törkeämpi jokin temppu on, sitä paremmin se todennäköisesti tehoaa.” Jopa Teosofinen Seura piti häntä huijarina:”Me emme pidä häntä minkään salaisen näkijän puhetorvena, mutta emme myöskään pelkkänä sivistymättömänä seikkailijattarena. Mielestämme hän ansaitsee pysyvän kunniasijan eräänä historian monitaitoisimpana, nerokkaimpana ja kiinnostavimpana huijarina.”

TIMO Luin suosittelemasi Stephen Gould jutun. Se vaikutti järkeenkäyvältä. Toki evoluutio oppi on vain teoria. Minä en tarkalleen tunne evoluutioteoriaa kaikissa yksityiskohdissaan. Sen tiedän että Darwin viittasi ihmisen alkuperään vain yhdellä lauseella. Hän ei kuvannut ihmisen polveutumista. Tämän vuoksi ehkä hyvät argumenttisi eivät pure. Olen sitä mieltä että lajien synnyssä ja kehityksessä on paljon salaperäistä ja tuntematonta. Nykyinen oppi selittää ehkä vain osan. Tiedän kyllä tuon Mahatma kirje väärennys jupakan. Itselläni on nykyään paljon etäisyyttä teosofiaan. Sinun näkemyksesi Blavatskystä vaikuttaa lähinnä tunneperäiseltä ennakkoluuloiselta asennoitumiselta. Olisin odottanut tieteellisesti suuntautuvalta ja totuutta etsivältä ihmiseltä toisenlaista suhtautumista. Ajatteletko, että kun otamme Jumalan ja kristinuskon mukaan evoluution selittämiseen, yhtäkkiä kaikki ongelmat katoavat ja elämästä tulee ymmärrettävää? Epämääräisellä Jumala käsitteellä ei voida mielestäni selittää yhtään mitään.

NIMETÖN Blavatskyn näkemykset jälleensyntymästä, karmasta, ihmisen ’astraali- ja eetterikehoista’ ym. ovat vastoin tervettä järkeä. Nuo hänen ’mahatma-kirjeensäkin’ olivat tutkijoiden mukaan ilmeisesti petkutusta. Tiedetään hänen myös kääntäneen Darwinin ’Lajien synty’ -teosta venäjän kielelle, joten on selvää, että hän ammensi siitä monet käsityksensä. Minusta totuutta etsivän ihmisen pitäisi hylätä kaikki sellainen, minkä tutkimus on selvästi todennut paikkansapitämättömäksi.

TIMO Lajien muotoutumisessa ja kehityksessä on varmasti jokin logiikka ja sitähän sinä yrität ymmärtää. Jotta tästä aiheesta pystyisi argumentoimaan jotain järkevää, pitäisi minun esim. perehtyä aiheeseen kunnolla ja lukea ja tutkia aihetta ehkäpä vuosi. Jos käytössä olevat selitysmallit eivät toimi, silloin asioihin vaikuttavat jotkut vielä tuntemattomat tekijät. Onhan meillä nyt tähtitieteessä ja fysiikassakin jo ns. pimeä aine ja pimeä energia (jotka voivat myös mielestäni hyvin vastata ns. henkimaailmaa, 7 sädettä ja miksei myös jumalia ja Jumalaa ym.).

NIMETÖN Evoluutioteorian mukaan lajien kehitys tapahtuu niin, että ensin lajin jossakin yksilössä tapahtuu jokin satunnainen mutaatio eli muutos geeniperimässä. Jos tämä mutaatio sitten tekee kyseisestä yksilöstä hieman paremmin ympäristöönsä sopeutuvan, se johtaa siihen, että se saa enemmän jälkeläisiä kuin muut saman lajin yksilöt, ja näin tämä muutos tulee lopulta lajin pysyväksi ominaisuudeksi. Tähän liittyy lisäksi ajatus, että tällaisia mutaatioita voi syntyä rajattomasti. Tämä vaikuttaa äkkiä katsoen hienolta teorialta, mutta sen ongelmana on, etteivät tosiasiat tue sitä. Ensiksikin jokaisen lajin geneettiseen perimään on ohjelmoitu tietty raja, mitä ne eivät voi ylittää. Kuten koiranomistajat hyvin tietävät, huippuunsa jalostetusta koirarodusta ei saa syntymään muita rotuja, jos risteytys tapahtuu saman rodun yksilöiden välillä. Jos toinen osapuoli sen sijaan on eri rotua, syntyvä sekarotuinen jälkeläinen ei useinkaan muistuta täysin kumpaakaan rotua. Koira pysy kuitenkin aina koirana, siitä ei saa kissaa millään konstilla.
Toinen ongelma on, että mutaatiot vain äärimmäisen harvoin ovat sellaisia, että niistä olisi jotain ns. valintaetua. Koska mutaatiot ovat periaatteessa geenivirheitä, ne useimmiten tekevät näistä mutanteista huonommin selvityviä ’olemassaolon taistelussa’ kuten Darwin evoluutiota luonnehti. Ihmisen kohdallakin lääketiede puhuu pelkästään geenivirheistä ja niiden aiheuttamista sairauksista ym. ongelmista.
Evoluution oppikirjat mainostavat mm. ihmisen fossiileja todisteena siitä, että olemme kehittyneet apinoista. Tosiasia tässäkin on, että lähes kaikki tällaiset fossiilit ovat vain pieniä kallon, sääri- tai leukaluun ym. palasia, joista paleontologit sitten ovat näkevinään, millainen ’esi-isä’ on ollut kyseessä. Eräs kuuluisimpia fossiilien etsijöitä, Louis Leakey myönsi eräässä haastattelussa: ”Jos minun pitäisi laatia ihmisen sukupuu, tekisin vain kysymysmerkin.”
Eräs suurimpia ongelmia on itse elämän alku. Jo vuosia sitten on luvattu miljoonan dollarin palkkio sille, joka pystyy osoittamaan, miten kuolleesta aineesta syntyy elämää pelkästään luonnollisten prosessien tuloksena.
Luomisteorian mukaan Luoja loi tietyt peruslajit (Raamatun lajit), joista sitten ovat ns. mikroevoluution eli pienimuotoisen muuntelun kautta syntyneet kaikki muut lajit. Tällaisia peruslajeja ovat esim. koira- ja kissaeläimet. Niinpä esim. susi ja koira voivat risteytyä keskenään, koska ne kuuluvat samaan peruslajiin.

Keskustelu 1.1.

Keskusteluja allekirjoittaneen ja vakaumuksellisen kristityn ja evoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuvan henkilön välillä. Aiheina ovat mm. uskonto ja tiede, evoluutio, kristinusko, new age, Raamattu ja henkisyys. Sisältää osat 1.1, 1.2, 1.3, 1.4, 1.5 ja 1.6.

TIMO Minua kiinnostaa psykologia ja myös uskon psykologia. Miksi Raamattu ja usko ovat ihmiselle tärkeitä? Uskonnoissahan on paljon kyse ns. pelastuksesta, yksilön halusta elää ikuisesti, paeta kuolemaa ym.. Miksi ihminen uskoo? Miksi hän tarvitsee uskonnon? Onko elämä niin sietämätöntä, että vain uskon avulla siitä voi selvitä? Uskossa ihminen itse asiassa säätelee omaa mieltään ja pyrkii luomaan optimistisia mielentiloja. Usko antaa hänelle varmuutta, koska uskontoon sisältyy esim. opetusta siitä mikä on oikein ja mikä on väärin sekä elämänohjeita (10 käskyä ym) Uskon tuoma näennäinen varmuus voi olla henkisen kasvun este. Perinteinen uskonto on mielestäni tiedostavalle ihmiselle tarpeeton. Vain puhdas henkisyys, mihin kuuluu mm. oman psyyken tunteminen ja hallinta ja yhteistyö näkymättömän todellisuuden kanssa, on olennaista.

NIMETÖN Miksi ihminen uskoo? Tarkoitat tällä ilmeisesti uskoa Jumalaan. Mutta uskoa on monenlaista, yksi uskoo ufoihin, toinen aaveisiin, kolmas uniinsa, neljäs evoluutioon. Ne kaikki ovat uskon asioita, vaikka niihin uskoville ne olisivat täyttä totta. Uskon asioita ovat myös käsitykset ihmisen henkisestä kasvusta jonkin esoteerisen ’tiedon’ kautta. Tarkoitan tällä lähinnä käsityksiä siitä, että sen avulla voisi nousta jotenkin korkeamman tietoisuuden tai henkisyyden tasolle. Jotkut puhuvat jopa korkeammista ulottuvuuksista. Toki itse kukin voi parantaa suhtautumistaan lähimmäisiinsä, moraalisiin seikkoihin, luontoon ym. mutta ei siihen tarvita mystisiä tekniikoita tai harjoituksia. Asioiden rehellinen ja syvällinen pohtiminen riittää.
Miksi usko on itselleni tärkeä? Ihan samasta syystä kuin sinulle se, mihin sinä uskot. En yksinkertaisesti pysty uskomaan vastoin sitä, minkä logiikka ja järkeni osoittavat todeksi.
En pelkää kuolemaa, koska näkemykseni mukaan ihmisessä ei ole mitään kuolematonta osaa, joka voisi kärsiä jossain helvetissä. Mutta uskon ylösnousemukseen, ja toivon pääseväni aikanaan siitä osalliseksi. Se tietysti kuulostaa sinusta utopialta ja tietysti se onkin mitä suuremmassa määrin uskon asia, niinkuin usko Jumalaankin. Mutta yhtä hyvin, tai oikeastaan vielä enemmän, uskon asia on ajatella, ettei Jumalaa ole. Kuten olen jo tuonut esiin, luonto itsessään todistaa Jumalan olemassolon puolesta.

TIMO Uskolla tarkoitin lähinnä uskonnollista uskoa. Korkeammalle tietoisuuden tai henkisyyden tasolle ihminen voi joka tapauksessa nousta vain omaan itseensä ja maailmankaikkeuteen sisältyvien voimien ja mahdollisuuksien avulla. Se ei tietenkään ole mahdollista esoteerisen tiedon avulla eikä uskonnollisen ilmoituksen avulla (muuten kuin hyvin välillisesti). Sanot ”Asioiden rehellinen ja syvällinen pohtiminen riittää.” Aivan niin. Jokaisen tulee itse oivaltaa miten parantaa elämänsä laatua tai miten kehittyä ihmisenä.

TIMO Mielestäni järki, logiikka ja uskosi eivät sovi yhteen. Kristinuskohan on suureksi osaksi ihmeuskonto, siis äärimmäisessä ja sovittamattomassa ristiriidassa tieteellisen maailmakuvan kanssa.

NIMETÖN Mutta jos tieteen kaksi suurinta neroa, Newton ja Einstein pystyivät uskomaan Jumalaan, on perusteetonta väittää, etteivät tiede ja usko sovi yhteen.

TIMO Luin pikaisesti pari osoittamaasi tajuntaa ja tietoisuutta koskevaa sivua. Siellä näytti olevan (tai sitten ne olivat joidenkin tutkijoiden näkemyksiä) painotusta siihen suuntaan, että aivot synnyttävät tietoisuuden ja jopa ajattelun. Minä taas katson suunnilleen niin että minä tai sielu ajattelee ja se myös säätelee ja hallitsee aivoja ja ottaa käyttöön määrättyjä aivo-alueita keskittymällä ja suuntaamalla huomiota ym..

NIMETÖN Monet tutkijat ovat tosiaan esittäneet käsityksiä, että aivot synnyttäisivät tietoisuuden. Minusta aivojen merkitystä kuitenkin helposti liioitellaan. TV:ssä on esitetty parikin uusimpiin tutkimustuloksiin perustuvaa dokumenttia, joissa eräät tutkijat olivat sitä mieltä, että sydämellä on huomattava osuus paitsi tietoisuuden ja tunteiden muodostumisessa myöskin itse ajattelussa. Sitä perusteltiin mm. sillä, että sydämen pinnassa on hermokimppuja, joiden uskotaan toimivan aivosolujen tavoin ja jotka toimivat kiinteässä vuorovaikutuksessa aivojen kanssa. He siis kallistuivat sille kannalle, että vanha uskomus sydämestä sielun (tietoisuuden) olinpaikkana saattaa pitää paikkansa.

Vuodelta 2012

Huomautus Tekstit on otettu sähköpostiviesteistä. Niitä on jokin verran muokattu. Olen yleensä pyytänyt luvan toisten kirjoitusten julkaisemiseen nimettömänä.

Keskusteluja 1

MP Olen nyt kolme vuotta lueskellut henkisen puolen kirjallisuutta ja nyt näidenkin kirjoitusten myötä asiat vain syvenevät. Kun sisällä on sellainen kaipuu johonkin, varmaan omaan itseeni. Pidin oikein kovasti lukemastani ja janoan sitä lisää. Nämä tekstit antavat uusia tapoja ajatella, syvemmin ja laajemmin, koska ne minun omat ajatukseni elämästäni ja kaikesta rajoittavat sitten sitä lopputulosta. Joten kiva tuulettaa päätä ja laajentaa näkemyksiä ja nähdä maailmaa eri tavalla, opetella näkemään. Haluaisin löytää sen todellisen itseni.

TIMO Sisäinen kaipuu on nähdäkseni merkki siitä, että sielusäde on alkanut vaikuttaa. Silloin ihminen alkaa etsiä. Hän haluaa viettää enemmän sisäistä elämää kuten mystikot esimerkiksi tai sitten hän vain kaipaa enemmän hiljaisuutta. Hän alkaa tutkia henkistä kirjallisuutta, jonka kautta saa valaistusta elämän lakeihin ja arvoituksiin. Etsijän pitäisi pyrkiä luomaan jonkinlainen realistinen käsitys omasta asemastaan evoluutiossa ja ymmärtää sitten sen haasteet ja mahdollisuudet ja kehitystehtävät kirjojen ja elämän kautta. (2007)

MP Kävin läpi erilaisia huuhaa juttuja ja minun emotionaaliseen tuskaan ei löytynyt apua, tietenkään. Hain siis apua samasta energiasta, jossa jo olen / olin? Osaatko kertoa, voiko pitkään jatkunut epämääräinen sairastelu johtua siitä, että ei tajua, missä epämääräisessä tilanteessa on vai voiko se olla kehon puhdistautumista kaikesta, mitä sinne on sullonut, myös ja varsinkin kaikista toistenkin tunteista.

TIMO Terveys ja sairaus ovat moninainen kysymys. Kannattaa ainakin ensin miettiä elämäntapoja ja fyysisiä tekijöitä, mitä syöt ja juot. (Haitalliset asiat kuten tupakka ja alkoholi varmaan vähentävät vastustuskykyä ym.). Sitten tulevat psyykkiset tekijät, mikä on monimutkaisempaa, koska hyvinvointi riippuu oikeastaan ihmisen koko elämäntilanteesta ja siitä mitä pään sisällä tapahtuu (ajatukset ja tunteet ym.). Ei kannata omaksua toisten tunteita omaan itseensä eikä sekoittaa niitä omiin tunteisiinsa. Ainakin voimakas halu olla terve ja pysyä terveenä on kenties tärkein tekijä. Psyykkistä masennusta, yksinäisyyttä tms. ei kannata alkaa ”kanavoida” fyysiseksi sairaudeksi. Läheisellä ihmissuhteella tai parisuhteella, kun se toimii, on varmasti hyvä vaikutus hyvinvointiin mutta ilmankin voi pysyä terveenä ja optimistisena. (vuodelta 2009)

CS Olisiko sinulla jotain hyvää mantraa jonka haluaisit antaa?

TIMO Periaatteessa jokaisen tulee löytää oma tiensä ja kehittyä itsenäiseksi ja riippumattomaksi etsijäksi ja yksilöksi. Itse en ole paljoa käyttänyt mitään mantroja enkä muutenkaan mitään muodollisia meditaation muotoja. Yleinen avoimuus laskeutuville energioille ym. riittää mielestäni. Joka tapauksessa henkinen kehitys on monien osatekijöiden summa.

CS Olen samaa mieltä yleisestä avoimuudesta energioille, olen siihen siirtymässä. Tunnen vain itseni niin pieneksi tekijäksi, mutta se riittää, kun on kuitenkin saanut maistaa energioita. ”Opissa ne ovat variksenpojat lennossa”, mummo sanoi. Olen alkanut nähdä sisäisen elämän rikkauden. Olen alkanut miettimään henkistä luovuutta. Henkisestä huumorista olen saanut joitain viitteitä. Luova mielikuvitus ilman muodollisia muotoja tuntuu kutsuvan.

CS Olen taas lueskellut ajatelmiasi, tuntuvat tutuilta, olen kokenut paljon samaa. Sain hyviä ”viboja”, kun jätin tavanomaiset mantrat veke. Yksi isompi solmu aukesi. Pitää vaan näköjään mennä suoraan asiaan, ja ottaa sitä henkistä substanssia itseensä. Joku sanoi, olen prosessi, jota en tunne, olet yksin, koska olet kaikki, eikä kaikki voi olla yksin. Vihkimyksistä on sellainen tunto, että olen vähän jokaisessa. Toisen vihkimyksen tuska on jo ehkä takana. Nyt on varmaankin menossa kolmannen säteen vaikutuksen alaisena luovan ajatuksen opettelua ja kommunikoinnin opiskelemista. Monet kertovat omista inkarnaatioistaan, sanovat eläneensä siellä ja täällä. Kuinka mahtaa olla, onko sinulla moisesta kokemuksia?

TIMO Monet henkiset menetelmät, meditaatio ja mantrat ym.. toimivat paljon sen mukaan miten niitä itse soveltaa. Luonto, henki ja elämä ovat kuitenkin viime kädessä kaiken kehityksen takana. Ja tietenkin ihminen itse. Menetelmät ovat vain pieniä apuvälineitä. Uskon, että jokaisen pitää itse löytää omat menetelmät ja oma tiensä, ja oivaltaa mitkä asiat todella vievät eteenpäin.
Minulla ei ole suoraan sanottuna ollut kokemuksia tai muistoja edellisistä elämistä. Tämä elämä on riittävän haastavaa ja mielenkiintoista. En kyllä pidä mahdottomana jälleensyntymistä, mutta en tiedä tuleeko siihen liittyä persoonallisuuden säilyminen. Hyvä jos olet löytänyt ajatelmistani jotain.

CS Jotain kysyisin. ”Se merkitsee aina identiteettiä tietämisen ja tiedon kohteen välillä”, sanot, kun puhut gnosiksen avautumisesta. Voisiko tätä lausetta selittää? Miten Ishwara-Shaktin salaisuutta tulisi lähestyä? Onko se sama, kuin seksuaalisuuden ja henkisyyden yhteen sovittaminen, ja miten nämä tulisi sovittaa?

TIMO Tämä gnosis ja muu on täysin Aurobindon ajattelua. Aurobindoa lukiessa tulee hyvin helposti vaikutelma, että hän on jollain aivan paljon korkeammalla tajunnan tasolla kuin monet muut ihmiskunnan edistyneet ihmiset. Tietäjän ja tiedon kohteen, tai tajunnan ja maailman välinen ongelma on eräs filosofian peruskysymyksiä. Aurobindo näkee, että vain gnosiksessa tai henkisessä tiedossa vallitsee identiteetti tai ykseys esim. mielen ja havainnon kohteen välillä. Kuitenkin on ihan tavallinen näkemys mielen filosofiassa nykyään, että esim. aistihavainnossa ei ole juuri mitään kaksinaisuutta, että yksilön tajunta on jollain tavalla yhtä aistihavainnon kohteiden kanssa. Esim. joogan polulla eivät aistihavainnot voi muuttua millään perustavalla tavalla vaikka Aurobindo puhuu esim. Synthesis of yoga teoksessa supramentaalisista aisteista. En usko kaikkea mitä tämä mies puhuu. Aurobindo käyttää sanoja värikkäästi, mutta ei ole syytä olettaa, että hän kokee todellisuutta kovin paljoa eri tavalla kuin Matti Meikäläinen. Toki hän on tavoittanut jonkin korkean henkisen vapautumisen ja viisauden asteen.
Aurobindo rakentaa kirjoissaan myös näkemystä, missä hän rinnasta tavallisen mielen, jonka toiminta hänen mukaansa perustuu kaksinaisuuteen ja osien tuntemiseen, ja superimielen, joka näkee ykseyden ja joka tietää identiteetin kautta. En usko, että on mitään kovin suurta eroa ns. tavallisen mielen ja ns. supermielen välillä. Ishwarasta ja Shaktista en ehkä osaa sanoa paljoa. Shakti on ihmisen sisäinen luonnon energia, joka nousee alhaalta kehosta. Ishwara on jokin oletettu Jumala ihmisen tajunnan perustana. Seksuaalisuuden ja henkisyyden sovittamisesta ei kannata tehdä mitään ongelmaa. Mielestäni menneeseen maailmaan kuuluvat näkemykset, missä seksuaalisuus nähdään henkisyyden vastakohtana. Esim. juuri Aurobindo kannatta vielä tällaista askeettista jooga tietä. Mielestäni hänen askeesinsa ei voi mitenkään edistää henkistä kehitystä. Yksilö voi päästä samalla tasolle ilmankin.

BJY Kävin sivuillasi ja luin sieltä päiväkirjojasi. Pidin kirjoituksistasi. Oli antoisaa lukea kirjoituksiasi vapautumisesta, nirvanasta ja valaistumisesta. Sinulla on hyvin paljon samankaltaista oivaltamista teksteissäsi kuin itselläni. Kirjoitan itsekin heräämisestä ja valaistumisesta. Polkuni on oman Itsen tiedostamista. Itsen todellistaminen vapauttaa. Lukeminen on suureksi osaksi jäänyt pois kuvioista. Olen kokenut kaiken ulkopuolisen tiedon pikemminkin turhana painolastina josta olen tehnyt luopumista. Parempi melkeinpä olisi jos ei olisi koskaan lukenut mitään, muuta kuin kirjan joka kylvää totuuden siemenen itämään sisimpään, poistaen tarpeen tietää mitään. Viimeiset vuodet kirjaystäväni ovat olleet Chögyam Trungpan Soturin tie ja Barry Long. Kun luin yhteen aikaan Barry Longia edes yhden lauseen tyhjensi se mielen täysin kaikesta turhasta. Hänen kirjansa olivat omalle totuudelleni täydellisin tapaamani peili, ja todellakin kylvivät sisäsyntyisen tiedostamisen siemenen, niin että tiedon etsiminen ulkopuolelta kävi tarpeettomaksi. Vaikka Barry Long ei ehkä niitä herkimpiä ihmisiä olekaan.

TIMO Lukeminen on kyllä vielä minullekin osa henkistä tietä (kuten kirjoittaminen).

BJY Ihmissuhteissani koen usein tällä hetkellä kuinka oma tietoisuuden tila joutuu täysin väärin nähdyksi ihmisten seurassa. Heidän elämässään on ongelmia, voimakkaita emootioita, ja he näkevät puutteitta ja viallisuutta sanoi tai oli mitä tahansa. Sitä tekee kaikkensa luodakseen ykseyttä ja tasavertaisuutta ihmissuhteisiin, mutta saankin osakseni aivan muuta. Ihmissuhteet ovat enimmäkseen kahden eri tietoisuuden törmäyskurssia ja jonkinmoisen sillan luomista. Mutta aina niistä jotain satoa saa, vahvistuu kestämään mitä olosuhteita tahansa ja sen kautta myös Itse asettuu syvempänä ja konkreettisempana läsnäolona ruumiiseen ja mieleen. Näkee myös onko itsessä reagoivaa osaa, mutta jos sitä ei löydy alkaa kysyä itseltään mitä järkeä on seurassa jossa toinen ei näe minua, ja kommunikaatio jää siihen että sulkee korvansa turhalta. Mutta itse asiassa kaikki koetukset ovat aina mahtavia. Autuudessa ne eivät kosketa, kun mieli sulaa autuuteen. Välillä laskeutuminen persoonaan on haastavaa saati muistaminen mitä on kun samastui persoonaan tai itseen. Jossain tekstissäsi toit mainiosti esiin tuon vaikeuden sovittaa yhteen autuuden tila ja persoonallinen tietoisuus. Se ei tuntunut niin vaikealta aikaisemmin kun autuuden energiat nousivat juurichakrasta kurkkuun, mutta nyt kun ne nousevat mieleen on astumassa kuolema-tilaan, välitilaan, jossa ei oikein tunne olevansa yhtään mitään.
Ihmisten kohtaamiseen syvemmällä tasolla lisäisin: Paljolti on kyse siitä olenko minä itse valmis esittämään toiselle ihmiselle sellaisia kysymyksiä, jotka tuovat esiin hänen viisautensa. Vasta sen myötä toinen voi nähdä kuinka antoisaa on jakaa sisintään, ja myöskin kuinka paljon tutustumisen arvoista myös toisessa on. Ennen kuin on tarve sanoin jakaa sisintään, ainut mahdollisuus siihen näyttää olevan kirjoittaminen ja henkinen ohjaus.
Meditoin seitsemän vuotta ryhmässä harjoittaen erästä tehokasta meditaatiota ahkerasti, vaikka meditaatio ei koskaan oikein tuntunut jutultani. Mutta erittäin vapauttavat seuraukset sillä oli. Sitten aloin seurata vain Itseäni meditaation muututtua tarpeettomaksi hyläten kaiken ulkopuolisen ja harjoittaa läsnäoloa, yksinkertaista tuntemista ja aistimista, hiljaisuutta. Siitä alkoi jatkuva tiedostaminen öin ja päivin niin ettei unta saanut tietoisuuden valossa. Ja nyt kaikki on hyvin yksinkertaista arkea ja henkisyys on kätkeytynyt noihin arjen askareisiin. 🙂 Guruilla ja menetelmillä on aikansa ja tarkoituksensa. Lapsikin muuttaa kotoaan eikä tarvitse vanhempiensa holhousta kun on valmis itsenäisyyteen. Tunnen ihmisiä jotka jatkavat tottumuksesta meditaatiota vaikka sille ei ole tarvetta. Kun on löytänyt sen oman polun, on haaste hyväksyä monien ulkoa opittu henkisyys vailla ylenkatsetta.
On olennaista vastaanottaa totuuden siemen, josta alkaa tiedostaminen jolloin ei voi erehtyä siitä missä on ja mitä tapahtuu. Polkuaan voi pitkittää vuosikausia kun totuus-puoli ei ole herännyt. Näyt ja sisäiset kokemukset eivät tuo heräämistä, tiedostamisen kautta mieli tyhjentää sisältönsä. Herääminen tapahtuu ruumiissa syvässä läsnäolossa ja kaiken hyväksymisen kautta. Herää vauvana, vailla nimeä, mitään, täysin uudessa maailmassa kaiken unohtaneena. Mieli on uusi vaikka tottumusten jäänteet palaavat, tunteiden ja ajattelun kuolema on vielä koittamatta. Kun polulla havaintokulma muuttuu ja irtaantuu henkilökohtaisuuksista, itsestä, oivaltaa mielen luonteen. Persoonan naamio, tunteet ja ajattelu tippuvat kuin syyslehdet puista, spontaanisti.

TIMO Itse olen myös aina ylenkatsonut muodollista ja keinotekoista ja kaavamaista hengellisyyttä. Aidossa polun kulkemisessa on kyse itsensä kuuntelemisesta ja sisäisestä herkkyydestä. Mielestäni silloin ei ole olemassa mitään valmista menetelmää. Eri perinteet kahlehtivat ja joskus jopa vieraannuttavat meidät omasta olemuksestamme. (Vuodelta 2011)

Huomautus. Tekstit on otettu sähköpostiviesteistä. Niitä on jokin verran muokattu. Olen yleensä pyytänyt luvan toisten kirjoitusten julkaisemiseen nimettömänä.