Timo Juhani Viitala

Esoteria, hengentiede

Ei tarvitse olla kovin erityinen tietäjä tunteakseen ja tietääkseen, että näkymättömien henkisten energioiden maailma on läsnä ja vaikuttaa joka päivä. Silti useimmat tieteet ja nykyajan filosofiat jättävät tämän todellisuuden puolen kokonaan huomiotta ikään kuin se olisi olematon.

Jokainen olento suuressa tietoisten olentojen ketjussa tiedostaa ja aistii vain itseään lähinnä olevia ja omaa tietoisuuttaan vastaavia tasoja, energioita ja ilmiöitä.

Viisas tietäjä ja esoteerikko on löytänyt tiensä ulkoisten ilmiöiden maailman taakse sisäiseen ja näkymättömään todellisuuteen. Elämän salaisuudet ja evoluution lait paljastuvat selkeänä hänen sisäiselle näölleen ja ymmärrykselleen.

Tuntea, tutkia ja ymmärtää elämää sen sisäiseltä puolelta, lukemattomia eri voimia ja energioita ja niiden vuorovaikutusta ja toimintaa, tämä on okkultismia, esoteriaa, viisautta. Tiede tutkii maailmaa aistein havaittavalta ja ulkoiselta puolelta. Se ei tavoita täyttä todellisuutta eikä sen avulla voi ymmärtää elämän ja kehityksen logiikkaa, tarkoitusta ja päämäärää.

Ihminen tiedostaa aina vain kapean kaistaleen koko todellisuudesta oman tietoisuutensa ja mielensä kehitysasteiden mukaisesti.

Henkisen polun ja henkisen kehityksen kautta ihminen tulee vastaanottavaiseksi uusille energioille, jotka ovat peräisin yhä korkeammista lähteistä. Ne kaikki vaikuttavat ja ovat läsnä kaiken aikaa, mutta ihmisen vastaanottavaisuus niille kasvaa asteittain.

Oikea filosofi on tietäjä, joka tuntee ja kokee paljon laajemman ja syvemmän todellisuuden kuin akateeminen filosofi tai kadunmies.

Todellisuuden sisäinen puoli vaatii omaa tutkimusta ja tiedettä ja omia menetelmiään.

Viisaus on tietoa hengestä, elämästä, energioista ja tietoisuuden kehityksestä muotojen kautta.

Viisautta on ymmärtää asioiden sisäinen puoli, elämän voimien ja energioiden maailma ja niiden toiminta ja vaikutus kaikkialla ja kaikissa elämänmuodoissa. Siitä näkökulmasta todellisuus on vaikuttavan monisyinen, rikas, salaperäinen ja monessa suhteessa vielä tuntematon tieteelle ja ihmiskunnan enemmistölle.

Kaikki tapahtumat maailmassa, planeetalla ja ihmiskunnassa heijastavat ja ilmentävät sisäisten energioiden ja voimien toimintaa. Samalla tavalla yksittäisen ihmisen elämä kuvastaa niitä energioita, joille hän on vastaanottavainen.

Monenlaiset näkymättömät voimat ja energiat työskentelevät jatkuvasti ihmisessä ja kaikkialla luonnossa toteuttaen evolutiivisia tarkoituksiaan.

Hengen kautta ihminen tuntee subjektiivisen sisäisen elämän kaikkialla. Aistien kautta hän tavoittaa elämän ulkoisen ja ns. objektiivisen puolen.

Esoteerikko on tiedemies, joka tutkii ja pyrkii ymmärtämään todellisuutta tarkastellen sitä pääasiassa sen sisäiseltä, näkymättömältä ja subjektiiviselta puolelta.

Hengen puhdas energia tekee ihmisen puolueettomaksi, objektiiviseksi ja persoonattomaksi, viisaaksi ja viileäksi ja ne ovat kaikki tiedemieheltä vaadittavia ominaisuuksia.

Kun esoteerikko puhuu valosta, hän ei puhu kuten mystikko tai näkyjen näkijä, vaan hän puhuu tosiasiasta. Kirkkaus, puhtaus ja valo luonnehtivat usein henkistä tietoisuutta ja se sävyttää henkisen ihmisen käyttövälineitä.Löytämällä ja paljastamalla hengen valon itsessään tietäjä voi sen kautta tiedostaa valon ja valoa kaikkialla. Sitä mukaa kuin aine henkistyy, se säteilee enemmän valoa. Henkinen valon tietoisuus on yhteydessä kehon kaikkien olemuspuolien osien ja atomien valon keskukseen ja samalla myös kaikkialla planeetalla, aurinkokunnassa, luonnossa ja ihmiskunnassa esiintyvään jumalalliseen valoon.

Ihmisen kehittämä ja heijastama aura on aistiva, tunteva ja tiedostava elin. Henki tiedostaa henkeä, sen monia laatuja, värähtelyjä, liikettä ja toimintaa. Henkensä, auransa ja energiakehonsa kautta vihitty kokee ja tiedostaa hengen maailman lukemattomia vivahteita, sävyjä, laatuja, värähtelyjä, liikettä ja evolutiivista toimintaa.

Vihitty kulkee taso tasolta yhä syvemmälle mysteereihin, täysin ennen tuntemattomille todellisuuden alueille.

Fyysisten aistiensa kautta ihminen ei voi tiedostaa yhtään mitään ylifyysisestä maailmasta. Hän voi varmasti havaita ainoastaan ylifyysisten energioiden ja voimien vaikutuksia ja seurauksia ihmiskunnassa ja luonnon ilmiöissä. Esimerkiksi kasvu ja kehitys ovat seurausta elämän voimien ja energioiden toiminnasta luonnon muodoissa; liike ja valo ovat seurauksia joistain niiden takana olevista ylifyysisistä tekijöistä. Maailman historian voidaan katsoa olevan ihmiskunnan vastausta ideoihin ja seitsemän säteen jaksoittaiseen toimintaan ja vaikutukseen. Kaikki tapahtumat ihmiskunnassa ovat ilmausta siinä vaikuttavista sisäisistä voimista ja energioista. Vain omassa itsessään, omassa tietoisuudessaan, aurassaan ja eetterikehossaan ihminen voi tuntea moninaiset ylifyysiset energiat ja elämän voimat. Useimmat niistä toimivat myös muissa elämänmuodoissa Maa planeetalla ja aurinkokunnassa. Vihkimysten kautta hän oppii tuntemaan planetaariset energiat ja aurinkokunnassa vaikuttavat energiat, jotka hän jakaa ne suurten planetaaristen ja solaaristen entiteettien kanssa.

Kun kaikki elämänmuodot Maa planeetalla ja Maa kokonaisuutena ovat vuorovaikutuksessa seitsemän säteen, astrologisten energioiden ja muiden aurinkokunnassamme vaikuttavien energioiden kanssa, herää kysymys, miksi emme siis havaitse näitä ylifyysisiä energioita? Voimme tiedostaa näiden näkymättömien energioiden toiminnan omassa itsessämme, koemme sen värähtelynä, liikkeenä, valona ja monenlaisina henkisinä laatuina. Emme voi kuitenkaan nähdä, tuntea tai tiedostaa ylifyysisiä energioita muissa elämänmuodoissa. Ihminen kokee omat värähtelynsä. Niissä on mukana energioita ja värähtelyjä, jotka yhdistävät hänet mm. luontoon, ihmiskuntaan kokonaisuutena, Maa planeettaan ja aurinkokuntaan kokonaisuutena. Koska ihminen elää maan päällä, hänen täytyy silloin myös tuntea Maata määräävä säde ja energian tyyppi ja osallistua siihen. (Sen on sanottu olevan kolmas säde, aktiivisen älyn säde). Hänen täytyy myös osallistua koko ihmiskuntaa määräävään säteeseen ja energiaan. (Sen on kerrottu olevan neljäs säde, ristiriidan kautta harmoniaan). Tärkein energia ihmisten elämässä on tietysti aurinkokunnan pääsäde. (Sen on sanottu olevan toinen säde, rakkaus-viisauden säde.) Osa ihmisestä kuuluu esimerkiksi kivikuntaan kehoon kuuluvien mineraalien osalta. (Kivikuntaa on sanottu hallitsevan ensimmäinen säde, tahdon eli voiman säde sekä seitsemäs säde, seremoniallinen järjestys eli magia). Ihminen ei voi tietoisesti tuntea montaa värähtelyä ja energiaa kerrallaan, vaan lähinnä vain oman hallitsevan värähtelynsä. Ihmisessä kokonaisuutena on monia eri energioita ja monia värähtelyjä toiminnassa kaiken aikaa. Ne kaikki eivät välttämättä tule tietoisen havainnon piiriin. Eihän hän voi edes tuntea omien atomiensa värähtelyä. Hän voi tietysti yrittää tiedostaa eri säteitä ja energioita toiminnassa esimerkiksi mielessä ja muissa olemuspuolissa ja eri chakroissa. Se ei ole erityisen helppoa, sillä yksi määräävä värähtely usein hukuttaa alleen muut värähtelyt. Ihmisen mielellä on kuitenkin jokin oma itsenäinen värähtely ja energia, joka voi olla muu kuin tietoisuuden yleinen värähtely. Mielellä on selkeä suhde tahdon energiaan ja monadiin. Ihmisen sydänkeskuksessa ja alemmissa chakroissa toimii rauhallisempia ja lempeämpiä energioita. (Toisen säteen, rakkaus-viisauden säteen on sanottu määräävän sydänkeskusta). (Ensimmäinen säteen, tahdon eli voiman säteen on sanottu hallitsevan pään keskusta.)

Kirjoitettu suunnilleen nykyiseen muotoonsa vuosina 2006-8.

Seitsemän sädettä

Ilman ymmärrystä seitsemästä säteen luonteesta ja toiminnasta jokapäiväistä elämää voi tuskin lainkaan ymmärtää.

Ihminen on keskellä elämää ja elämän voimien ja energioiden virtaamista ja tietoisuuden evoluution prosessia. Ilman selkeää oppia ja selkeitä käsitteitä siitä, mikä on tämä elämän liike ja tahto ja mistä sen jaksoittaiset ja moninaiset energiat, vaikutteet ja impulssit tulevat ja mihin ne pyrkivät, elämän tapahtuman täytyy jäädä ihmiselle enemmän tai vähemmän jäsentymättömäksi mysteeriksi ja selittämättömäksi ilmiöksi.

Nykyään ei ole olemassa juuri tieteenaloja tai tieteitä (esoteerista filosofiaa lukuun ottamatta), jotka vakuuttavasti ja syvästi kykenisivät ymmärtämään ja hahmottamaan itse elämää, sen liikettä, sen energioita, voimia ja tahtoa. Pinnalliset uskonnot ja filosofiat eivät myöskään kykene tarjoamaan vastauksia älykkäälle ihmiselle.

Kuka tahansa asiaa puolueettomasti tarkasteleva ihminen voi todeta, että elämän voima, tahto, tietoisuuden liikkeet ja värähtely ja eri energioiden toiminta ihmisessä eivät synny kehosta ja aineesta ja toimi joidenkin aineen mekaanisten lakien mukaisesti. Mielellä, tietoisuudella, sielulla ja hengellä, joita seitsemän sädettä hallitsevat, on omat lakinsa ja oma omaehtoinen toimintansa. Seitsemän sädettä (joilla jokaisella on seitsemän sivusädettä) voivat antaa rationaalisen selityksen elämälle ja tietoisuuden kehitykselle muodoissa.

Alice A. Baileyn teoksessa Esoteerinen psykologia 1 seitsemän säteen on kerrottu olevan jumalallisen tietoisuuden, universaalin mielen summa. Seitsemän sädettä ovat jumalallisen suunnitelman vartijoita ja että ne antavat kehitykselle sen lait ja päämäärän. Seitsemän sädettä ovat seitsemän älykästä olentoa, jotka ovat täysin itsetietoisia ja ryhmätietoisia. Ne ovat kokonaan tietoisia evoluution tarkoituksesta ja suunnitelmasta. Seitsemän sädettä ovat jumalallisen tarkoituksen tietoisia toimeenpanijoita, ja ne ilmaisevat niitä laatuja, joita vaaditaan tuon tarkoituksen toteuttamiseksi ja ne luovat ne muodot ja ovat ne muodot, joiden kautta jumalallinen idea voi toteutua.

Seitsemän sädettä ovat aurinkokunnan kaikkien sielujen summa. Seitsemän sädettä ovat kosmisen Kristuksen seitsemäinen ilmaus. Henki eli elämä virtaa kaikkien seitsemän säteen kautta. Seitsemän sädettä ovat seitsemän hengitystä, jotka elävöittävät kaikkia luomiaan muotoja kehityksen suunnitelman eteenpäinviemiseksi. Niiden tehtävänä on kamppailla aineen kanssa ja saattaa kaikki muodot niiden hallintaan. Kehityksen tarkoitus on aineen henkistyminen ja sielun laatujen esiin tuleminen ja henkisen tahdon toteutuminen aineellisten muotojen kautta. Säde on vain nimi määrätylle energialle, joka aiheuttaa vaikutuksia aineessa.

Kaikessa asuu mieli jonkin asteisena. Seitsemän sädettä ovat suuria mieliä, jotka hallitsevat ja ohjaavat kaikkea kehitystä sisältä päin elämän sisäisellä puolella. Ne ovat eriytymiä Jumalan mielestä. Ne työskentelevät älykkäästi kohti tietoista päämäärää. Niillä on tahto, tietoisuus, älykkyys ja itsetietoisuus. Nämä ovat kaikki mielen ominaisuuksia. Ihmisen mieli ja tietoisuus ja sen ominaisuudet kuten älykkyys, rakkaus, arvojen ja kauneuden taju ja tahto ovat suuressa määrin heijastusta seitsemän säteen laaduista ja ne ovat niiden toimintaa ja ilmentymistä hänessä.

Säteet ovat tietoisia ja älykkäitä henkisiä entiteettejä. Niiden voi sanoa hallitsevan substanssia mm. äänen ja värähtelyn kautta. Määrätty säde-energia avaa kanavan määrättyihin astrologisiin tai muihin tunnettuihin ja tuntemattomiin energian lähteisiin. Kun tietty säde toimii, se luo yhteyden tietylle tasolle ja alueelle kosmoksessa ja se luo väylän tietylle valon tai energian tyypille. Nämä energiat välittyvät ihmiseen säteiden saattamana. Se mikä taajuus on päällä, määrää sen mitkä energiat laskeutuvat korkeuksista ihmiseen. Planetaarinen antahkarana on siis todellinen! Myös ihminen itse voi oman pyrkimyksen, ajattelun ja meditaation ym. kautta luoda yhteyden tiettyyn energiaan. Kun säde toimii aktiivisesti, se välittää valoa ym. korkeita laatuja ja energioita ihmiseen. Se tapahtuu antahkaranan kautta kun se on rakennettu. Nyt tämän mysteerin pitäisi siis olla selvinnyt. Ainakin tässä on se mitä kirjoittaja voi tästä asiasta tällä hetkellä ymmärtää ja pukea sanoiksi.

Kullakin seitsemällä säteellä on monta aspektia. Riippuen ihmisen tietoisuuden kehityksen tasosta hän vastaanottaa niiden kautta omaa tietoisuuden tasoaan vastaavia energioita.

Säteiden nimet, jotka kuvaavat niiden toiminnan luonnetta, ovat 1. tahdon eli voiman säde, 2. rakkaus-viisauden säde, 3. aktiivisen älyn eli sopeutumiskyvyn säde, 4. harmonian, kauneuden ja taiteen säde, 5. konkreettisen tiedon eli tieteen säde, 6. abstraktin idealismin eli omistautumisen säde ja 7. seremoniallisen magian eli lain säde.

Seitsemän sädettä ovat peräisin auringosta, tarkemmin sanottuna subjektiivisesta auringosta eli auringon sydämestä. Maan päälle niiden energiat virtaavat jonkin pyhän planeetan kautta, jotka ovat seitsemän säteen erityisiä asuinsijoja ja kanavia. Tietyn planeetan logos, ts. ilmentyvä henkinen entiteetti, joka on vastuussa kyseisen planeetan elämänmuotojen kehityksestä, on itse asiassa yksi suuri säde. Esoteerisessa filosofiassa ns. pyhän planeetan kohdalla säde ja planeettalogos tarkoittavat kutakuinkin samaa. On luonnollista ajatella, että esimerkiksi Saturnus (3. säde) ja Jupiter (2. säde) ovat pyhiä planeettoja kun taas Maa ei ole, koska kaksi ensimmäistä ovat valtavia jättiläisiä kun taas Maa on vain pieni sinivihreä pallo. Maan sanotaan kuitenkin olevan kehittymässä pyhäksi planeetaksi, jonkin suuren säteen asuinsijaksi. Toisaalta on outoa miksi Maa, joka on ihmiskunnan, varsin kehittyneiden olentojen, asuttama, ei ole esoteerisen filosofian mukaan pyhä planeetta. Ei ole todistetta siitä, että muualla aurinkokunnassamme on älyllistä elämää tai edes orgaanista elämää.

Planeetat ja aurinkokunnat ovat sisäisessä vuorovaikutuksessa. Seitsemän sädettä toimivat kaikkialla omassa aurinkokunnassamme ja ne yhdistävät sen eri planeetat toisiinsa. Ne vastaanottavat myös energioita toisista aurinkokunnista. Toimiessaan ihmisessä nämä säteet välittävät hänelle nämä kyseiset kaukaiset energiat. Se kuinka tämä vuorovaikutus ja energioiden välittyminen seitsemän säteen kautta tarkalleen tapahtuu, jää toistaiseksi arvoitukseksi.

Kaikkea evoluutiota tietoisesti ohjaavat suuret olennot, säteet, ovat itsekin keskeneräisiä ja kehittyviä. Ne ilmeisesti kehittyvät samaa tahtia kuin heidän luomansa ilmiömaailma lukemattomine olentoineen ja lajeineen samalla tavalla kuin ihmisen sielu kehittyy jaksoittaisen muodon ottamisen kautta. Säteiden keskeneräisyyden voi ehkäpä havaita esimerkiksi niiden puolittaisesta hallinnasta sekä jaksoittaisesta ja usein laiskasta tai sitten rajun impulsiivisesta toiminnasta. Vuorokaudessa ja kuukaudessa on vaiheita, ajanjaksoja ja kausia, joista selkeä tahto ja selkeä suunta puuttuvat tai jotka ovat vailla erityistä iloa, rakkautta ja sisäistä lämpöä. Säännöllisesti tapahtuu myös (ainakin edistyneempien ihmisten tuntema) ylenmääräinen ja ihmisen kannalta jopa häiritsevä voiman purkaus ja virtaaminen. Juuri se on kuitenkin henkisellä tiellä kaikkein ratkaisevin kehitystä eteenpäin vievä voima.

Evoluutio pyrkii kohti seitsemän säteen, universaalin mielen, täydellistä hallintaa Maan päällä ja kaikissa olennoissa ja aineellisissa muodoissa.

Kehityksen kautta kaikki olennot etenevät kohti sisäistä vapahtajaa, omaa alkulähdettään, sisäistä mallia ja arkkityyppiä.

Voimme helposti kuvitella maailman ja elämän missä olisi enemmän rakkautta, iloa, tahtoa, älyä ja muita ihmisen jaksoittaisesti kokemia jumalallisia laatuja ja ominaisuuksia ja missä pahuutta ja itsekkyyttä olisi nykyistä vähemmän.

Ihminen on keskeneräinen ja säteiden hallinta hänessä on vielä puolinaista ja osittaista. Korkeammat henkiset ihmiset ilmentävät täydesti säteiden energioita, mutta heidänkin elämässään taistelu ja pyrkimys kohti yhä uusia korkeuksia jatkuvat loputtomasti.

Neljäs säde on nimeltään harmonia ristiriidan kautta. Neljännen säteen on sanottu olevan ihmiskuntaa määräävä säde. Se on siten aina enemmän tai vähemmän toiminnassa. Ristiriidat, konfliktit ja kriisit ovatkin tavallisia ihmisten sisäisessä elämässä, ihmisten välisissä suhteissa sekä kansojen ja kansakuntien välillä. Harmonia, joka saavutetaan ristiriidan tai kamppailun kautta kuvastaa hyvin inhimillisen tietoisuuden erästä olennaista piirrettä. Ilo, valo, kauneus, harmonia ja selkeä tietoisuus saavutetaan usein pyrkimyksen, kriisien, konfliktien ja sisäisten taisteluiden kautta. Kun tämä säde-energia alkaa vaikuttaa ihmisessä, tietoisuus ei ole kirkas, vaan sitä määrää suureksi osaksi substanssin melko jähmeä laatu. Ihminen ei ole parhaimmillaan, hän ei kykene ilmentämään parhaita psyykkisiä ominaisuuksia, herkempiä laatuja, henkistä tahtoa, luovaa älykkyyttä ja rakkautta erityisen paljoa. Ihmisessä ei ole suoraa kanavaa, yhtä selkeää nuottia ja sisäistä harmoniaa. Tämä säde aikaansaa ihmisessä eräänlaisen toivon tai pyrkimyksen päästä takaisin iloon, valoon ja tietoisuuden selkeyteen. Hän tietää vaistonvaraisesti, että kun hän elää tämän energian lävitse, uusi päivä saapuu ja sen myötä uudenlainen, herkempi ja kirkkaampi tietoisuus. Kun tämä säde-energia toimii aikansa, paljastuu eteerisempi ja avarampi tietoisuus. Samalla harmonia ja hyväolontunne palaavat.

Eri säteiden välillä ei ole mitään ehdottomia rajoja. Esimerkiksi toinen säde, rakkaus-viisauden säde, ja neljäs säde, ovat hyvin paljon sukua toisilleen. Neljän pienemmän säteen sanotaan eriytyneen kolmesta pääsäteestä, jotka ovat tahdon eli voiman säde, rakkaus-viisauden säde sekä aktiivisen älyn säde. Sivusäteet ovat neljäs säde, ristiriidan kautta harmoniaan, viides säde, konkreettinen tieto tai tiede, kuudes säde, omistautuminen tai idealismi, sekä seitsemäs säde, seremoniallinen järjestys tai magia. Jokaisessa säteessä vaikuttavat myös kaikki muut säteet enemmän tai vähemmän. Säteiden käsitteiden kautta me voimme hahmottaa sisäistä energioiden maailmaa. Mikään energia ei tietenkään kerro meille, että se on tämä tai tuo säde. Ymmärrys säteistä pitää saavuttaa sekä lukemalla esoteerista filosofiaa ja esoteerista psykologiaa että jäsentämällä sisäisiä kokemuksiaan ja käytöstään säteiden valossa ja tutkimalla ihmisten toimintaa ja käyttäytymistä ja maailman tapahtumia säteiden näkökulmasta.

Kirjoitettu suunnilleen nykyiseen muotoonsa vuosina 2006-8.

Kuolema ja kuolemattomuus Sri Aurobindon filosofiassa

Tiivistelmä esitelmästä, joka on pidetty Ruusu-ristin käräjillä Helsingissä 30.9. 1990.

Seuraavat teesit perustuvat Sri Aurobindon teoksiin The Life Divine ja The Letters on Yoga.

Jos kaikki on todellisuudessa Sachchidananda (absoluutti, Brahman; sat=oleminen, chit=tietoisuus, ananda=autuus) kuolema, paha ja rajoitukset voivat olla vain vääristävän tietoisuuden luomuksia, joka on langennut totaalisesta ja ykseystiedosta jakautuneeseen ja eriytyneeseen kokemukseen. Lunastus voi tapahtua paljastamalla universaalinen yksilössä ja ylittämällä elämän ja kuoleman, hyvän ja pahan sekä ilon ja kärsimyksen kaksinaisuus korkeammassa supramentaalisessa tiedossa ja olemassaolossa.

Kuolema on välttämätön, ei elämän kieltämisenä, vaan itse elämän prosessina.

Ikuinen muodon ja kokemuksen vaihtaminen on äärellisen olennon ainoa mahdollinen kuolemattomuus.

Vastakohta elämän ja kuoleman välillä on erehdys. Kuolemalla on todellisuutta vain elämän prosessina. Aineksen hajoaminen ja sen uudistaminen, muodon säilyttäminen ja muodon vaihtaminen ovat jatkuvia elämän prosesseja. Kuolema palvelee elämää sen välttämättömyydessä muutokseen ja kokemuksen uudistamiseen.

Jälleensyntymisen teorian rationaalinen ja filosofinen perusta on siinä, että on olemassa evolutionaarinen prinsiippi maan luonnossa, ja toiseksi, että on olemassa yksilöllinen sielu syntyneenä kehittyvään luontoon. Jollei olisi olemassa todellista yksilöllistä sielua, evoluutio olisi vain kaikki-sielun leikkiä ja yksilö olisi vain ajallinen muodostuma, joka alkaisi ja loppuisi yhdessä ruumiin kanssa. Jälleensyntymää ei tarvittaisi tällaisessa evoluutiossa. Evoluutio olisi mekaanista ilman välttämättömyyttä tai merkitystä. Vasta jos on olemassa yksilöllinen sielu tai henki, joka ei ole riippuvainen ruumiista, jälleensyntyminen tulee mahdolliseksi. Välttämättömäksi sen tekee samanaikainen sielun evoluutio luonnossa. Sielun evoluutiolla maallisessa luonnossa on kaksinainen luonne. Toinen on fyysisen evoluution näkyvä prosessi, jolla on syntymä koneistonaan ja jota ylläpidetään perinnöllisyyden avulla. Samaan aikaan tapahtuu sielun evoluution näkymätön prosessi, jonka välineenä on jälleensyntyminen nousevassa sarjassa muotoja ja tietoisuutta.

Psyyke (psychic being) säilyy ruumiin kuolemassa. Se vaeltaa syntymien ja kuolemien lävitse ollen itse häviämätön. Vitaalisten ja mentaalisten verhojen tuhoutumisen jälkeen se vetäytyy psyykkiselle tasolle menneen kokemuksen assimilaatioon ja odottamaan uutta jälleensyntymää. Psyyke laskeutuu evoluutioon ilmentäen itseään empiirisenä minänä. Se on keskusolemus, joka ylläpitää ja ohjaa sen fyysisiä, vitaalisia ja mentaalisia elementtejä transcendentin Itsen edustajana. Psyyke ohjaa yksilöä läpi syntymien sarjan kohti henkistä kääntymystä ja transcendentin Itsen toteuttamista. Psyyke on kuolematon ilmentäen olemassaolon jatkuvuutta ajallisessa evoluution virrassa.

Sielu kerää elämän kokemuksensa olennaiset elementit ja ja tekee siitä kasvun perustan evoluutiossa. Palatessaan syntymään se ottaa mukaansa mentaalisten, vitaalisten ja fyysisten verhojensa kanssa niin paljon karmastaan kuin sille on hyödyllistä uudessa elämässä sen tulevaan kokemukseen. Sielun syntyessä mieli, elämä ja ruumis muodostuvat universaalisen luonnon aineksista sen menneen evoluution mukaan vastaten sen tarpeita tulevaan kehitykseen.

Ruumiin hajottua vitaalinen osa menee vitaaliselle tasolle pysytellen siellä jonkin aikaa. Lopulta myös vitaalinen verho hajoaa. Viimeisenä hajoava on mentaalinen verho. Viimein sielu tai psyyke vetäytyy psyykkiseen maailmaan levätäkseen siellä kunnes uusi syntymä on lähellä. Tämä on yleinen kulku normaalisti kehittyneille ihmisille. Mutta on olemassa myös muuntelua yksilöllisen kehityksen ja luonnon mukaan. Esimerkiksi jos mentaalinen olemus on vahvasti kehittynyt, myös mentaalinen olemus voi säilyä, kuten myös vitaalinen, edellyttäen että ne ovat keskittyneet ja organisoidut tosi psyykkisen olemuksen ympärille. Ne voivat silloin jakaa psyykkisen prinsiipin kuolemattomuuden.

Sielu vetäytyy psyykkiseen maailmaan levätäkseen, sen kokemuksien henkiseen assimilaatioon ja palatakseen takaisin omaan fundamentaaliseen tietoisuuteensa.

Psyyke seisoo mielen, elämän ja ruumiin takana tukien niiden evoluutiota. Samoin psyykkinen maailma on mentaalisen, vitaalisen ja fyysisen maailman takana, ei niiden yläpuolella.

Psyykkiseen maailmaan vetäytyvien sielujen olotila on staattinen. Jokainen vetäytyy itseensä eikä se ole vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Ne eivät myöskään ole kosketuksissa maan elämään.

Vain keskusolemus jälleensyntyy, ei ulkoinen persoonallisuus. Jälleensyntyminen ei koske persoonallisuutta tai luonnetta, vaan ainoastaan psyykeä.

Psyyken jättäessä ruumiin, vitaalisen ja mentaalisen verhonsa, se kantaa mukanaan kokemuksiensa ytimen – ei fyysisiä tapahtumia-, ei vitaalisia liikkeitä, ei mentaalisia muodostelmia, luonteenpiirteitä tai kykyjä, vaan jotain olemuksellista, jota se on kerännyt niistä. Tämän vuoksi meillä ei tavallisesti ole muistia menneen elämän tapahtumista tai olosuhteista. Tätä muistia varten tarvittaisiin vahvaa kehitystä kohti mielen, vitaalisen ja hieno-fyysisen olemuksen katkeamatonta jatkuvuutta. Kuitenkin mennyt säilyy jonkinlaisena siemenmuistina, se ei kuitenkaan tavallisesti ilmenny. Poistunut sielu säilyttää menneiden kokemuksiensa muiston vain olemukseltaan, ei yksityiskohtien muodossa. Se voi muistaa menneen elämänsä yksityiskohtia vain jos se tuo nykyiseen manifestaatioonsa menneitä persoonallisuuksiaan. Muutoin muisti tulee vain joogasiddhien kautta.

Sri Aurobindon mukaan jälleensyntyminen voidaan todistaa vain sisäisen kokemuksen ja sisäisen tiedon avulla. Henkisessä evoluutiossa tulee vaihe, jolloin sielu on tietoisesti kuolematon. Samalla se tulee tietoiseksi menneistä elämistään ja muistaa aikaisemmat sielun tilansa ja ympäristönsä. Menneiden elämien muisto voidaan saavutta vain tulemalla täydellisen tietoiseksi ja täydellisesti yhdistetyksi jumalalliseen tajuntaan. Mitä kehittyneempi psyykkinen prinsiippi on, mitä lähempänä se on täydellistä kypsyyttä, sitä suurempi on sen syntymien välinen aika. Jotkut olennot jälleensyntyvät vain tuhannen tai kahdentuhannen vuoden jälkeen.

Primitiivisellä evoluution tasolla jälleensyntymät ovat lähempänä toisiaan. Silloin ei ole epätavallista, että ihmiset syntyvät lastenlapsiinsa. Tavallisesti sielu seuraa saman sukupuolen linjaa. Mikäli tapahtuu sukupuolen vaihtamista, se koskee niitä persoonallisuuden osia, jotka eivät ole keskeisiä. Kun psyykkinen olemus on täydellisesti kehittynyt, se on myös absoluuttisen vapaa. Se voi valita syntyäkö maan päälle vai jatkaako kehitystään henkisillä tasoilla osana universaalia järjestystä.

Ajatus jälleensyntymisestä ja uuden elämän olosuhteista palkkiona tai rangaistuksena, inhimillisenä oikeudenmukaisuutena, on Sri Aurobindon mukaan täysin epähenkinen ja epäfilosofinen ja se vääristää elämän todellisen tarkoituksen. Elämä on evoluutiota ja sielu kasvaa kokemuksiensa myötä. Kärsimys on vain tuon evolutionaarisen toiminnan seuraus, ei Jumalan tai kosmisen lain tuomio erehdyksistä, jotka ovat välttämättömiä tietämättömyydessä.

Kuolemattomuus perimmäisessä mielessä ei tarkoita ainoastaan jonkinlaista persoonallista säilymistä ruumiillisesta kuolemasta. Olemme kuolemattomia itse-eksistenssimme ikuisuudessa, koko fyysisten syntymien ja kuolemien sarjan tuolla puolen, hengen ajattomassa olemisessa.

Hengen transcendentti ja ajaton oleminen on ainoa tosi kuolemattomuus.

Ajallinen kuolemattomuus merkitsee, että tiedostamme pysyvän Itsen syntymissä ja muutoksessa. Ajaton kuolemattomuus on taas sitä, että tiedostamme Itsen ei-syntymässä ja ei-tulemisessa.

Vihkimyksen polku

Tänä maailmanhistorian kautena kehitykselle on annettu valtava sysäys Shamballan voiman, Jumalan dynaamisen tahdon energian kautta. Se ajaa monet ihmiset vihkimyksen polulle ja yhdestä vihkimyksestä toiseen. Ihminen itse päättää omasta kehityksen suunnastaan vain pienessä määrin. Kehityksen suuret linjat ja vaiheet määrää ja säätää logos suuressa viisaudessaan järkkymättömien elämän ja kehityksen lakiensa kautta. Vihkimykset koskevat yhä useampia.

Tässä kirjoituksessa käsittelemme vihkimystä yleisellä tasolla. Eri vihkimyksiä käsitellään yksityiskohtaisesti kirjoituksessa Vihkimykset uudella ajalla. Kattavan näkemyksen saavuttamiseksi käytämme lähteinä kaikkia Alice Baileyn kirjoja missä aihetta käsitellään. Erillisiä lausumia ja mielenkiintoisia yksityiskohtia tärkeämpää on kokonaiskuva ja vihkimyksen paikka evoluution kokonaisuudessa. On selvää, että aiheen käsittelyä värittävät kirjoittajan omat painotukset ja hänen tapansa ymmärtää ja hahmottaa asioita. Kirjoitusteni eräänä tarkoituksena on toimia johdatuksena aiheeseen ja myös kannustaa sen tarkempaan tutkimiseen Alice Baileyn kirjoista ja muualta.

Yksinkertaisin Tiibetiläisen antama määritelmä vihkimyksestä on, että se on tien ymmärtämistä. Ymmärtäminen on paljastava energia, jonka kautta ihminen voi edistyä ja saavuttaa. Kun ihminen on hapuillut tietämättömyyden salin läpi monien aikakausien kuluessa ja käytyään koulua oppimisen salissa, hän siirtyy yliopistoon eli viisauden saliin. Jokainen vihkimys merkitsee oppilaan siirtymistä viisauden salissa ylemmälle luokalle. Kun hän on läpäissyt tämän koulun, hän suorittaa loppututkinnon ja saa oppiarvokseen viisauden mestari. Vihkimys on astumista pyhyyden polulle, siirtymistä henkiseen elämään tai sen uuteen vaiheeseen. Ihminen, joka on ottanut ensimmäisen vihkimyksen, on ottanut ensimmäisen askeleen hengen valtakuntaan ja on siirtynyt inhimillisestä valtakunnasta yli-inhimilliseen valtakuntaan. Vihkimys eli tajunnan laajentumisen prosessi on osa evoluution normaalia kulkua. Vihkimykset ovat sarja askelia tai heräämisiä, joiden kautta ihmisestä tulee lopulta valopiste Jumalan valtakunnassa. Vihkimys johtaa virtaan, joka kuljettaa ihmistä eteenpäin, kunnes se kantaa hänet Maailman herran jalkojen juureen, hänen taivaallisen Isänsä jalkojen juureen, kolminkertaisen logoksen jalkojen juureen. Teknisesti ilmaisten ”vihkimys on prosessi, jonka avulla sielu, käytettyään loppuun muotoelämän mahdollisuudet ja saavutettuaan siten hallintaa ja ilmaisua, palaa jälleen takaisin alkulähteelleen. Tämä sielu tekee viiden asteen, askeleen tai vihkimyksen kautta.” (Esoteric Psychology II, 209). Ihmisen kehitys kokelaan polulla, oppilaan polulla ja vihkimyksen polulla merkitsee tietoisuuden keskuksen siirtymistä asteittain korkeammalle tasolle. Se on kulkua persoonallisuuden tietoisuudesta sielun tietoisuuteen, siitä hengen tietoisuuteen, kunnes tietoisuus lopulta on kokonaan jumalallinen.
Eräs merkki ihmisen valmiudesta vihkimykseen on, että hän alkaa nähdä asiat laajemmassa perspektiivissä, kokonaisuuden valossa.

Kaikenasteiset vihityt ovat tekemisissä aina jonkinlaisen energian kanssa. Vihkimyksen menetelmä koskee:
a. Voiman käsittämistä.
b. Voiman soveltamista.
c. Voiman hyödyntämistä.
Vihkimyksen hakija tulee vastaanottavaiseksi energioille, jotka tulevat a. sielusta, b. mestarista, c. häntä kaikkialta ympäröiviltä veljiltään. Sielunsa kautta hän tulee tietoiseksi mestarinsa lähettämästä värähtelystä. Kun hän tulee vastaanottavaiseksi korkeamman itsensä äänelle ja energialle, hän voi alkaa muuntaa ja jalostaa käyttövälineitään sielunsa älykkään ohjauksen alaisena. Hänen päämääränään on voittaa, muuntaa ja kohottaa oman alemman itsensä voima korkeamman itsen energialla ja saattaa alempi itse korkeamman määräysvaltaan. Hänen täytyy pakottaa alemman itsen energeettinen rytmi omaksumaan sitä korkeampi rytmi, kunnes korkeampi rytmi voittaa alemman ja vanha energian ilmaisemisen menetelmä häviää kokonaan.

Vihityn tietoisuus ei ole enää polarisoitunut persoonallisuuteen. Vihityssä kaksi suurta energioiden ryhmää, kolminaisen integroituneen persoonallisuuden ja sielun eli aurinkoenkelin energiat, ovat alkaneet yhdistyä ja sulautua. Sielun energiat alkavat hallita ja alistaa alempaa voimaa. Hänen päämääränään on yhdistää ja sulattaa nämä kaksi jumalallista aspektia niin että ne muodostavat integroituneen yksikön. Sielua luonnehtivat älykkään rakkauden energia ja henkisen tahdon energia. Nämä ovat dynaamisia energioita, jotka ohjaavat kaikkia vapautuneita sieluja.
Vihitty on aina ollut. Jumalallinen Jumalan poika on aina tiennyt kuka hän on. Vihitty ei ole evoluutioprosessin seuraus. Hän on evoluutioprosessin syy ja sen avulla hän täydellistää käyttövälineensä kunnes hänestä tulee vihitty aineellisessa maailmassa ja ihmisten parissa.

Vihkimys on todellisuudessa kriisi, huipentava tapahtuma, missä tietoisuus häälyy paljastuksen rajamailla. Vihitty on valmistunut siihen oppimalla kärsivällisyyttä ja kestävyyttä monissa edeltävissä ja vähemmän tärkeissä kriiseissä. Vihitty on hengen soturi, joka on voittanut monia vaikeita taisteluja. Oppilas lähestyy vihkimyksen porttia aina uhrausten kautta. Jokainen askel ylöspäin vihkimyksen polulla otetaan aina luopumalla vapaaehtoisesti jostain, mihin ihminen on kiintynyt tasolla tai toisella. Vain siten saavutetaan vapautuminen estävistä ja rajoittavista siteistä, ja oppilaan tietoisuus voi kohota korkeammalle tasolle.

Vihkimyksen polku johtaa näyn vuorelle. Vihkimys on paljastus tai visio, joka johdattaa oppilasta eteenpäin suurempaan valoon. Tämä näky tai visio kasvaa vihkimyksestä vihkimykseen kunnes se käsittää koko aurinkokunnan. Vihkimys on kasvavaa kykyä nähdä ja kuulla, aistia ja kokea, toimia ja elää korkeammilla tasoilla. Vihkimys on astumista uuteen ja moniulotteisempaan todellisuuteen. Vihkimys on olennaisesti tunkeutumista niille jumalallisen tietoisuuden alueille, jotka eivät kuulu ihmisen normaaliin tietoisuuden piiriin. Tämän tunkeutumisen oppilas saavuttaa meditaation, tulkitsevan henkisen ymmärryksen ja koulutetun arvostelukykyisen mielen kautta. Tämä johtaa lopulta hänen tietoisuutensa tasapainottumiseen uudelle tasolle ja uuteen tiedostamisen kenttään.

Vihkimyksen polku on liikettä energiasta energiaan, tasosta tasoon, visiosta visioon ja valosta kirkkaampaan valoon ja ajasta ajattomuuteen ja muutoksesta vakaaseen olemiseen. Jokainen tietoisuuden laajentuminen, jokainen askel portailla, avaa vihityn eteen uuden valloitettavan piirin ja uuden askelman. Jokainen saavutettu vihkimys paljastaa sitä korkeammat. Koskaan ei tule pistettä, missä pyrkijä voi jäädä staattiseen tilaan ja on kyvytön jatkokehitykseen. Vihityn tietoisuus laajenee päivittäin ja sisältää yhä enemmän. Logos itsekin pyrkii ja kehittyy kaiken aikaa.

Vihkimys tuo näyn ja käsityksen logoksen ”ajatusmuodosta” arkkityyppisellä tasolla, ts. ymmärryksen evoluutioprosessin päämääristä ja menetelmästä ja suunnitelmasta ja tarkoituksesta. Vihkimys sallii progressiivisen astumisen luovan logoksen mieleen. Tiibetiläinen sanoo tämän olevan ehkä kaikkein tärkeimmän vihkimyksen määritelmän mitä hän on koskaan antanut.

Vihkimykset tuovat mukanaan syvemmän ykseyden käsittämisen kaikkien elollisten olentojen kanssa.
”Planeettalogoksen elävän tietoisuuden teema on aina ja
muuttumattomasti suuri olemisen hierarkia, se elämän
ketju, missä pieninkin linkki on tärkeä ja missä suurin linkki
on yhteydessä pienimpään henkisen energian sähköisen
vuorovaikutuksen kautta. Eräästä tärkeästä elämän
näkökulmasta katsottuna ei ole olemassa mitään muuta kuin
hierarkia, joka yhdistää auringon aurinkoon, tähden tähteen,
aurinkokunnan aurinkokuntaan, planeetan planeettaan ja
kaikki planetaariset elämät toinen toisiinsa. Jokaisen
yksittäisen planetaarisen vihkimyksen, kaikkein
korkeimmankin, teema on suhde. Mitä muita laatuja voi
paljastua vihitylle toisilla poluilla, sitä me emme tiedä,
mutta kaiken pyrkimyksen päämäärä planeetallamme on
oikeat suhteet ihmisen ja ihmisen, ihmisen ja Jumalan sekä
jumalallisen elämän kaikkien ilmausten välillä pienimmästä
atomista ylöspäin aina äärettömään saakka” (The Rays and
the Initiations, 738)

Vihkimykset antavat oppilaan käteen asteittaisissa vaiheissa avaimen kaikkeen tietoon aurinkokunnassa ja kosmoksessa. Ne paljastavat hänelle aurinkokunnan sydämessä olevan kätketyn mysteerin. Vihkimys on syvenevää tietoisuutta Jumalan suunnitelmista maailmalle ja kasvavaa kykyä edistää niitä. Vihkimyksen kautta vihitty oppii työskentelemään energian kanssa ja käyttämään luovia, puoleensavetäviä ja dynaamisia energioita jumalallisen suunnitelman ja planetaarisen tarkoituksen toteuttamiseksi ulkoisella fyysisellä tasolla. Vihkimys tuo mukanaan uusien voimien heräämisen, uusien palvelun alueiden avautumisen sekä uusia hierarkkisia yhteyksiä ja velvollisuuksia. Vihkimys, joka ei ilmene ihmisen käytännön elämässä ja laajempana palveluna on melko merkityksetön ja epätodellinen.

Erilaisia vihkimyksiä

Vihkimykset eivät koske vain ihmistä, vaan myös mm. planeettalogos ja aurinkologos kehittyvät vihkimysten kautta. Myös mielen valon syttymistä ja itsetietoisuuden heräämistä eläinihmisessä voidaan pitää eräänä suurena vihkimyksenä. Vihkimyksiä on kosmisia, solaarisia, planetaarisia ja hierarkkisia (kirjoitukseni koskevat pääasiassa viimeksi mainittuja). Kosmiset vihkimykset antaa kosminen logos käyttämällä kosmista vihkimyssauvaa aurinkologokseen ja myös kolmeen korkeampaan planeettalogokseen. Kosmisen logoksen sauva on kätketty siihen taivaalla olevaan keskuspaikkaan, jonka ympärillä aurinkokuntamme kiertää ja jota sanotaan henkiseksi keskusauringoksi. Vihkimyssauvat ovat sähköistä alkuperää. Solaarisessa vihkimyksessä aurinkologos käyttää vihkimyssauvaa planeettalogokseen. Planeettalogos käyttää vihkimyssauvoja vihkimistarkoituksiin kolmannessa, neljännessä ja viidennessä päävihkimyksessä sekä kahdessa korkeammassa. Hierarkkisia vihkimyssauvoja käyttää okkulttinen hierarkia pienemmissä vihkimyksissä ja Boddhisattva kahdessa ensimmäisessä manaksen vihkimyksessä. Boddhisattvan sauva on kätketty “viisauden sydämeen” eli Shamballaan. Aurinkologoksen, planeettalogoksen ja ihmisen vihkimyksistä on sanottu seuraavaa.
”Aurinkologoksella on tavoitteena yhdeksän vihkimystä, ja
kolmas kosminen vihkimys on hänen päämääränsä.
Planeettalogoksellamme on tavoitteena seitsemän
vihkimystä, ja hänen päämääränsä on toinen kosminen
vihkimys. Ihmisellä on tavoitteena viisi vihkimystä, ja
ensimmäinen kosminen vihkimys on hänen päämääränsä.”
(A Treatise on Cosmic Fire, 385).

On tärkeää ymmärtää, että ihmisen ja ihmiskunnan vihkimykset ovat vain osa planetaarisia ja kosmisia prosesseja. Ihmisen vihkimykset ovat seurausta logoksen vihkimyksistä, tahdosta ja toiminnasta. Vihkimys on tosiasiassa planetaarista toimintaa, joka perustuu planeettalogoksen elämään ja Sanat Kumaran henkisen kehityksen asteeseen kosmisella polulla, joka tulee kosmiselta mentaalitasolta. Planeettalogoksen kehitys vaikuttaa hänen ilmentymänsä kaikkiin aspekteihin ja osastoihin. Planeettalogoksen saavutus kuljettaa vihityn aina laajeneville valaistun tietoisuuden piireihin. Järjestelmämme logos on puolivälissä kosmisella vihkimyksen polulla, ja hän valmistautuu neljänteen vihkimykseen, ristiinnaulitsemiseen. Tästä johtuvat monet planeettamme kauhistuttavat kokeet ja koetukset. Hänen kehonsa solut (kuten esimerkiksi ihmiset, eläimet ja kasvit), joiden kautta hän tuntee ja aistii ja kokee, joutuvat tänä maailmankautena kokemaan kipua ja kärsimystä. Logos tavoittelee vapautumista aineen ristiltä ja hengen vapautta. Tämä planetaarinen kriisi tuottaa monia vihittyjä. Kukaan todellinen oppilas ei voi olla tuntematta sen vaikutuksia.
Ihmisten vihkimyksillä on myös vastavuoroinen vaikutus planeettalogokseen ja aurinkologokseen ja ne auttavat niiden kehitystä eteenpäin. Esimerkiksi kun kaikki ihmislapset saavuttavat viidennen vihkimyksen, aurinkologos ottaa viidennen vihkimyksensä ja hän saavuttaa päämääränsä.
Lisätietietoa aineesta löytyy kirjoituksestani Vihkimykset uudella ajalla.

Kirjoitettu 2009

Oppilaan polku

Tämä kirjoitus on jatkoa kirjoitukselle Kokelaan polku ja johdatusta kirjoitukselle Vihkimyksen polku, ja ne pohjautuvat Alice Baileyn opetuksiin. Kaikki ovat oppilaita aina korkeimpaan vihittyyn saakka. Oppilaan tulee elää esimerkillistä elämää. Uuden ajan oppilaalla pitää olla sekä rakastava sydän että valpas, terävä ja koulutettu mieli. Kokelasoppilas voi olla palvoja, mutta hyväksytyn oppilaan, joka työskentelee mestarin alaisuudessa maailman työssä, tulee toimia mielen, ajatuksen ja sielun voimalla.

Oppilas on astunut polulle, joka johtaa epätodellisesta todelliseen ja hän on itse tullut poluksi. Muotojen maailma ei vedä häntä puoleensa. Oppilaan on silti edelleen ja yhä uudelleen etsittävä tietä. Hänen tulee noudattaa sielunsa sisäisiä impulsseja, määräyksiä ja kehotuksia ja seurata korkeamman itsen ohjausta eikä kolminaisen alemman ilmentymänsä yllykkeitä. Okkulttisen tottelevaisuuden kautta hän pyrkii näyn, pyrkimyksen ja sisäisen kosketuksen jatkuvuuteen, katkeamattomaan sieluyhteyteen. Hänen on pidettävä henkinen suuntautumisensa vakaana riippumatta kaikista mahdollisista fyysisen tason ja muiden tasojen häiriötekijöistä. Oppilaan polulla päämääränä on erityisesti rakkausluonnon kehittyminen ja sielun, sisäisen Kristuksen paljastaminen. Oppilas pyrkii elämään tietoisesti sieluna, joka tiedostaa olevansa kaikkialla ja jolle kaikki muodot ovat samanlaisia siinä, että ne verhoavat ja kätkevät valon ja ovat vain yhden äärettömän olennon ulkoisia ilmentymiä. Oppilas käsittää olevansa voimakeskus suuremmassa voimakeskuksessa. Hän työskentelee sielun energian avulla ja kautta. Hänen tulee ohjata hänen kauttaan virtaava energia kanaviin, jotka hyödyttävät hänen kanssasielujaan. Oppilaan polulla ihminen tulee tietoiseksi sielun ja ruumiin välisestä kaksinaisuudesta. Hän tuntee sielusäteensä värähtelyn, joka on korkeampaa ja voimakkaampaa kuin hänen persoonallisuuden säteensä värähtely. Asteittain sielun säde alkaa hallita persoonallisuuden sädettä kunnes lopulta saavutetaan sielun ja persoonallisuuden yhteensulautuminen. Oppilaan on siirrettävä huomionsa pois yksilöllisen kokemisen asioista ja kohdistettava se kokonaisuuden tarkoituksen toteuttamiseen. Oppilaan tulee valmistautua yksinäisyyteen ja hyväksyä se. Kun ihminen irrottaa itsensä kaikesta, mikä koskee hänen fyysistä, astraalista ja mentaalista kehoaan elääkseen vain sieluna sielun voimakentässä, syntyy tilapäinen ero muista.

Innostus uuden ajan opetuksista ja ihanteista eivät riitä opetuslapseuteen. Jos näin olisi, oppilaiden rivit täyttyisivät nopeasti. Oppilaan polun kulkemiseen ei myöskään riitä pelkkä hyvyys ja epäitsekkyys. Persoonallisuuden, sielun ja hengen yhdistävä silta, antahkarana, rakennetaan oppilaan tietoisen ponnistuksen kautta tietoisuudessa itsessään, mikä ei tapahdu vain olemalla hyvä tai ilmaisemalla hyvää tahtoa tai osoittamalla epäitsekkyyttä ja korkeaa pyrkimystä.

Uuden ajan opetuslapseus on suuressa määrin ryhmähanke. Aikaisemmin painotettiin oppilaiden henkilökohtaista suhdetta mestariin tai guruun. Tänään oppilaiden suhde ryhmään on tärkeämpää. He löytävät voiman ryhmäopetuksesta ja ryhmätoiminnasta. Tavoitteena on ryhmä, jonka jäsenet työskentelevät yhdessä tehokkaasti ja älykkäästi yksikkönä läheisessä mentaalisessa ja henkisessä yhteydessä. Oppilas voi ymmärtää olevansa mestarin tietoisuuden etuvartio. Hän voi käsittää mestarin sekä omana sielullisena tietoisuutenaan että ryhmänsä keskuksena, voimana, joka elävöittää ryhmän yksiköitä ja sitoo ne homogeeniseksi kokonaisuudeksi. Oppilailla voi olla heikkouksia ja rajoituksia. Oppilaat ovat tärkeämpiä sieluina kuin persoonallisuuksina. Yksilön tunteet, reaktiot ja toiveet eivät ole kovin merkittäviä. Vain sillä on merkitystä, mikä edistää ryhmän tavoitteita ja mikä rikastaa ja kohotta ryhmän tietoisuutta ja värähtelyä. Yksilöiden on tarkoitus täydentää toinen toisiaan niin että heidän yhdistettyjen laatujensa ja ominaisuuksiensa kautta muodostuu ryhmä, jonka kautta henkinen energia voi virrata ihmiskunnan auttamiseksi. Ryhmän jäsenten tulee antaa muiden palvella omalla tavallaan.

Palvelun haaste

Oppilas on se, joka on lupautunut palvelemaan ihmiskuntaa ja pyrkii toteuttamaan henkisen hierarkian suunnitelmaa. Sanotaan, että ihminen ei voi paeta palvelun lakia rangaistuksetta. Palvelu ei ole vain sitä, että yksilö tai ryhmä tekee jotain hyvällä tarkoituksella. Todellinen palvelu on enemmän tai vähemmän spontaani seuraus sieluyhteydestä. Palvelu on ensimmäinen todellinen seuraus sielun vaikutuksesta ihmisessä. Palvelu on sielun vaisto. Jos halujen tyydyttäminen on ihmisen muotoelämän perustava yllyke, niin yhtä lailla halu palvella on ihmisen sielun perustava yllyke. Palvelu on pyrkimystä ryhmän hyvään. Oppilaan ensimmäinen velvollisuus onkin vaalia yhteyttä sieluun. Tiibetiläinen sanoo, että palvelun tiede on tärkeämpää kuin meditaation tiede.
”Palvelevan oppilaan ponnistus ja hellittämätön toiminta
herättää kaikki sielun voimat, tekee meditaatiosta
olennaisen vaatimuksen ja on ennen kaikkea tapa kutsua
henkistä kolmikkoa (atma-buddhi-manas), se tuo mukanaan
henkisen elämän voimistumisen, rakentaa antahkaranan ja
johtaa asteittaisten luopumusten kautta siihen suureen
luopumukseen, joka laskee oppilaan vapaaksi koko
ikuisuudeksi.” (Discipleship in the New Age II, 59).
Palvelu vaatii uhrauksia ja uhraukset ovat tie henkiseen kasvuun. Hetkellä, jolloin ihminen identifioituu sieluunsa eikä muotoonsa, hän ymmärtää uhrauksen lain merkityksen ja se ohjaa häntä automaattisesti. Palvelun tulisi tapahtua mielen eikä niinkään tunteiden tasolta ja olla älykästä ja myötätuntoista vastausta ihmisten ja ihmiskunnan tarpeisiin. Palvelun ei välttämättä tarvitse ilmentyä filantropiana tai yhteiskunnallisena toimintana. Oppilaalle tärkeä palvelun muoto on ihmisten sielujen herättäminen ja elävöittäminen. Sielun voimalla toimivan ja palvelevan ihmisen tuntomerkki on iloisuus. Kyky palvella viisaasti, rakkaudella ja spontaanisti merkitsee määrättyä kehityksen astetta polulla.

Maailman palvelijoiden uusi ryhmä

Kaikkien oppilaiden tulisi liittyä maailman palvelijoiden uuteen ryhmään. Se koostuu ihmisistä, jotka ovat oppilaan polulla tai kokelaan polulla. Tämä ryhmä toimii välittäjänä ihmiskunnan ja henkisen hierarkian välissä. Maailman palvelijoiden uusi ryhmä ei ole organisaatio. Sillä ei ole päämajaa, vaan ainoastaan palvelun yksikköjä kautta maailman. Sen jäsenet tulevat kaikista yhteiskuntaluokista. Heidät liittää yhteen heidän rakkautensa ihmiskuntaan ja pyrkimyksensä parantaa ihmisen tilaa. He pyrkivät muotoilemaan ja luomaan uuden sosiaalisen järjestyksen. He edustavat hyvän tahdon mielen asennetta. He saattavat olla tietoisia ryhmästä kokonaisuutena ja omasta paikastaan siinä tai eivät. Tämän ryhmän jäseniä toimii kaikissa kansakunnissa ja kaikilla inhimillisen toiminnan aloilla. Sen jäsenmäärä kasvaa kaiken aikaa. Maailman palvelijoiden uusi ryhmä on jakaantunut kahteen osaan.

1. Sisäinen ydin, joka muodostuu niistä aktiivisista palvelijoista, jotka tietävät olevansa oppilaita, jotka ovat tietoisesti yhteydessä suunnitelmaan ja toimivat sen toteuttamiseksi. Tämä ryhmä on yhteydessä planetaariseen hierarkiaan ja toimii sen inspiraation alaisena. Tämä ensimmäinen ryhmä on vielä suhteellisesti ottaen aika pieni.
2. Ryhmä, joka on muodostunut pyrkijöistä ja globaalisesti ajattelevista ihmisistä, jotka toimivat alitajuisesti planetaarisen hierarkian opastuksen alaisena. He eivät ole tietoisia sisäisestä synteettisestä suunnitelmasta, mutta he toimivat epäitsekkäästi ja pyrkivät vastaamaan maailman tarpeisiin. He ovat hyvän tahdon miehiä ja naisia. Tämä toinen ryhmä on lähempänä suuria joukkoja ja se toimii uusien ja edistyksellisten ihanteiden ja ideoiden kautta.

Maailman palvelijoiden uuden ryhmän tehtävänä on kouluttaa ihmiset omaksumaan hyvän tahdon ja oikeiden ihmisten välisten suhteiden periaatteet. He pyrkivät tekemään oikeista ihmissuhteista yleismaailmallisen ihanteen ja tosiasian. He pyrkivät rikkomaan rotujen, kansakuntien ja uskontojen väliset mentaaliset muurit ja palauttamaan maailman tasapainon ja rauhan. He opettavat suurille joukoille, että evoluutioprosessin taustalla on älykäs suunnitelma, mistä myös historia ja ihmisen tietoisuuden kehitys todistavat. He valistavat suurta yleisöä uuden ajan välittömistä mahdollisuuksista. He toimivat niiden uusien ideoiden, ihanteiden, asenteiden ja toimintojen tulkkeina, joiden täytyy lopulta hallita ihmisiä tulevalla uudella ajalla. Tämä on maailman palvelijoiden uuden ryhmän tärkein tehtävä.

Kirjoitettu jotain 2009 tai sitä ennen.