Timo Juhani Viitala

Keskustelu 1.4.

TIMO No mitäs sitten jos tuo älykäs suunnittelija otetaan vakavasti, niin silloin herää kohta kysymys, että kuka suunnitteli suunnittelijan. Pääsemmekö tallaisella perustalla yhtään lähemmän elämän ja evoluution ymmärtämistä?

Nimetön Minusta on selvää, että jonkun täytyy olla se ensimmäinen ’suunnittelija’ eli kaiken luoja, jota kukaan ei ole suunnitellut ja jota ennen ei ole ollut ketään. Tällaisen olennon täytyy pakostakin olla ihmisjärjelle käsittämätön, joten häntä ei ole mahdollista tutkia tieteen keinoin. Silloinhan hän olisi luomiensa luonnonlakien alainen. Hänen olemassaolonsa voidaan kuitenkin todeta luonnossa havaittavasta tarkoituksenmukaisuudesta ja kaikkeen elävään sisältyvästä informaatiosta. Kuten monet evolutionistitkin ovat todenneet, evoluution ainoa vaihtoehto on erityinen luominen. Ellei evoluutiota voida todistaa, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luominen ja sen myötä Luoja. Nykytieteen käsityksen mukaan maailmankaikkeus laajenee jatkuvasti, ja sen uskotaan olleen aluksi yhdessä pisteessä, jonka tilavuus oli nolla. Millainen olisi massa, jonka tilavuus on nolla? Pelkkää tyhjää! Tieteen mukaankin siis kaikkeus on alkanut tyhjästä. He eivät kuitenkaan osaa selittää, mistä siihen tyhjyyteen tuli massaa tai energiaa, ja mikä voima pakkasi sen äärettömän tiiviiksi ja mikä sen sitten räjäytti ns. Big Bangissa. Ja mistä ja missä vaiheessa siihen syntyivät ne luonnonlait, jotka nykyään tunnemme? En usko, että näitä kysymyksiä kyetään tulevaisuudessakaan ratkaisemaan, joten ainakin minulle looginen johtopäätös on, että kaiken takana on älyllinen suunnittelija, Luoja.

TIMO En itsekään pidä pig bangia ja maailman tyhjästä alkamista uskottavana. Uskoisin kuitenkin että luonnon ilmiöille voidaan löytää selitys tunnettujen ja menneiden syiden perusteella. Jos siis evoluutio ja lajien eriytyminen ja kehitys eivät perustu mutaatioon, ne perustuvat johonkin muuhun luonnonlakiin. Jos suunnittelija on olemassa, silloin hän on osa maailmankaikkeutta ja toimii siinä edelleenkin. En kuitenkaan osaa edelleenkään nähdä mitään yhteyttä luonnon evoluution suunnitelman ja tarkoituksellisuuden ja kristinuskon opinkappaleiden (pelastus, taivas ja helvetti, ylösnousemus, ns. syntien anteeksianto Kristuksen ns. sovituskuoleman kautta erityisesti kristityille uskoville, viimeinen tuomio ym. kanssa). Luonnossa on varmasti paljon järjellisyyttä, kristinuskon opinkappaleet sen sijaan ovat mielestäni enimmäkseen järjenvastaisia eivätkä ne vastaa kokemusperäisesti tuntemaamme elämää ja todellisuutta. No mitäs sitten jos tuo älykäs suunnittelija otetaan vakavasti, niin silloin herää kohta kysymys, että kuka suunnitteli suunnittelijan. Pääsemmekö tällaisella perustalla yhtään lähemmän elämän ja evoluution ymmärtämistä? Itselleni riittää monissa kysymyksissä se, että en tiedä asianlaitaa varmuudella tai että mikään muukaan taho ei tiedä kaikkea. Miksi pitäisi uskoa johonkin mistä ei ole varmaa tietoa? En tiedä mikä oli elämän alku eikä sitä tiedä varmaan kukaan mukaan tällä planeetalla.

Nimetön Lajien kehitys edellyttää, että niissä tapahtuisi jatkuvaa muuttumista yksinkertaisesta alkueliöstä kohti monimutkaisempia rakenteita. Ainoa tieteen tuntema mekanismi, mikä tätä muuttumista saisi aikaan, on mutaatio. Kuten tiedämme, niin eläimissä kuin kasveissakin perintötekijöiden eli DNA:n sisältämät geenit ohjaavat niiden lisääntymistä. Tämä saa aikaan sen, että se tapahtuu ’lajinsa mukaan’ kuten Raamattukin sanoo. Lisääntymisen yhteydessä geenit kopioituvat seuraavalle sukupolvelle. Tässä kopioitumisessa tapahtuu joskus virhe eli mutaatio, joka on perinnöllinen ja tekee jälkeläisistä jossain suhteessa hivenen erilaisia. Evoluutioteoria perustuu oletukselle, että tapahtuisi riittävän paljon hyödyllisiä mutaatioita, jotka auttaisivat lajia selviytymään hieman paremmin ns. olemassaolon taistelussa. Käytännössä se nykyään ymmärretään niin, että mutaatiot auttavat kantajiaan saamaan enemmän jälkeläisiä kuin muut, joten tällaiset yksilöt tulisivat vähitellen kyseisessä lajissa vallitseviksi. Näin koko laji ’kehittyisi’ vähitellen oletettuun parempaan suuntaan. Ei siis ole muuta kehitysmekanismia olemassa kuin mutaatiot ja ns. luonnonvalinta. Tosiasia kuitenkin on, ettei ole todettu yhtään mutaatiota, joka olisi muuttanut jonkin lajin toiseksi tai joka olisi edes oleellisesti parantanut jotakin lajia. Mitä kristinuskoon tulee, minä puolestani näen sen hyvin järjellisenä ja loogisena. Tiede on esim. todennut, että geeneihimme on ohjelmoitu myös kuolema. Miksi se niihin ohjelmoitu? Raamatun mukaan se on seurausta ensimmäisten esivanhempiemme tekemästä rikkomuksesta. Aadam ja Eeva olisivat saaneet elää ikuisesti ilman sitä, mutta heille langetettu kuolemantuomio toteutettiin ohjelmoimalla se geeneihin. Ja koska olemme kaikki heidän jälkeläisiään, olemme geeneissämme perineet tuon kuoleman. Jumalan lain vaatimus on ’silmä silmästä, henki hengestä’ Siksi tarvittiin uhri, joka vastaisi sitä elämää, minkä Aadam menetti. Ja sen uhrin antoi Jeesus. Uskon siis taivaaseen, pelastukseen ja ylösnousemukseen, mutta helvettiin en usko. Se on mielestäni täysin Raamatun vastainen oppi. Toinen vastaava on käsitys Jumalan kolmiyhteydestä, minkä mukaan Jeesus olisi yhtäaikaa ihminen ja Jumala.

TIMO Lajien syntyminen tai eriytyminen tapahtuu ilmeisesti niin pitkällä aikavälillä, että aiheesta ei tiedetä vielä tarpeeksi. Otat siis Raamatun myytit vakavasti niin kuin ne kertoisivat todellisista tapahtumista? Kuolema on kaikkialla luonnossa, ei sillä ole mitään tekemistä Raamatun eikä sen Jumalan kanssa. Miksi ihmeessä uskot taivaaseen mutta et helvettiin? Luet Raamattua mielivaltaisesti kuten itse haluat sitä lukea.

NIMETÖN Evoluutioteorian mukaan lajien eriytyminen todella tapahtuu pitkällä aikavälillä. Siihen on tietysti päädytty jo siitäkin syystä, ettei lyhyellä aikavälillä näytä tapahtuvan mitään muutoksia. Siispä uskotaan, että pitkä aika aika mahdollistaisi mahdottomatkin tapahtumat. Sellainen ei ole oikeata tiedettä vaan ennakkoluuloista uskoa.
Raamatun kertomukset eivät ole myyttejä vaan tosi tapahtumia. Kaikkialla eri puolilla maailmaa tavattavat kertomukset esim. vedenpaisumuksesta ovat ihmiskunnan yhteistä perimätietoa, mikä perustuu tositapahtumaan. Miksi kaikki kansat olisivat toisistaan riippumatta keksineet samanlaisen tarinan, ellei sillä olisi mitään pohjaa todellisuudessa?

Nimetön Miksi en usko helvettiin? Yksinkertaisesti siitä syystä, ettei sille löydy tukea Raamatusta. Jo 1. Moos. kirjassa kerrotaan: ”Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”. (1 Moos. 2:16,17) Synnin palkka on siis kuolema, helvetistä ei tässä puhuttu mitään. Lyhyen elämänsä aikana tuskin kukaan voisi tehdä niin paljon pahaa, että hänen pitäisi kärsiä siitä IKUISESTI jossain helvetissä! Olen tutkinut joka ainoan helvettiin viittaavan Raamatunkohdan. Tässä yhteenvetoni: VT:ssa on 65 kohtaa, joissa esiintyy sana ’tuonela’, hepr. Sheol. Jokainen niistä voidaan ymmärtää runollisena synonyymina sanalle ’hauta’ sen yleisessä merkityksessä eli paikkana, johon kaikki joutuvat. Yksikään kohta ei osoita, että tuonelassa olisi eri osastoja hyville ja pahoille; kaikki menevät samaan paikkaan, niin hyvät kuin pahatkin. Yksikään kohta ei sano, että siellä oltaisiin tietoisessa tilassa, mutta silti erossa Jumalasta. Yksikään kohta ei myöskään osoita, että tuonela olisi loputtoman kärsimyksen paikka. Helvetin piinan voi löytää vain lisäämällä sanoihin sellaista merkityssisältöä, jota niissä itsessään ei ole. Osasyynä väärään käsitykseen ovat jotkut arvostetut raamatunkäännökset, jotka tulkinnallisista syistä kääntävät Sheol-sanan monissa kohdin helvetiksi (hell). Suomalainen sanatarkkuuteen perustuva käännös (KR -38) korvaa kuitenkin johdonmukaisesti Sheolin aina sanalla Tuonela, joten helvetti -sana puuttuu VT:sta kokonaan. Uudessa testamentissa (KR -38) sana tuonela (kreik. haades) esiintyy 10 kertaa. Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on ainoa jonka voisi tulkita viittaavan kuoleman jälkeiseen kärsimykseen tuonelassa. Mutta sekin on ymmärrettävissä muulla tavoin. Kun kaikki UT:n kohdat otetaan huomioon, nähdään, että Uudessa testamentissakin tuonela on vain tuhon ja kuoleman vertauskuva. Ilm 20:14 mukaan Tuonela heitetään lopulta tuliseen järveen, joten se ei voi olla loputtoman kärsimyksen paikka. Sana ’helvetti’ esiintyy (suom.) UT:ssa 12 kertaa ja on joka kerta käännetty sanasta ’Gehenna’, mikä viittaa Jerusalemin lähellä olleeseen Hinnomin laaksoon. Siten, kun UT puhuu helvetistä, on aina kyse Gehennasta, joka oli kaatopaikka Jerusalemin lähellä. Kaikki tiesivät, että siellä paloi jatkuva tuli ja että sen ylläpitämiseksi sinne lisättiin ’tulikiveä’ eli rikkiä. Jotkut köyhät, joilla ei ollut varaa haudata vainajiaan saattoivat viedä kuolleen omaisensa tuohon ’krematorioon’. Elävänä tuohon ’helvettiin’ ei kuitenkaan saanut heittää edes eläimiä, joten Jeesuksen kuulijat tuskin saivat hänen puheistaan sellaista käsitystä, että joku voisi kuolemansa jälkeen joutua kitumaan ikuisesti. Kaatopaikalle vietiin kaikki sellainen, mikä kelpasi vain hävitettäväksi, joten se oli erityisen sopiva vertauskuva ’ikuisen’ tulen tuhoavasta vaikutuksesta.

TIMO Tarkkaanpa olet tutkinut. Olen ihan sanaton.

Keskustelu 1.3.

TIMO Sanot että Raamattu välittää tiedon luojastamme. Miksi tuo kirja on parempi tiedon lähde kuin muut uskonnolliset vastaavat kirjat? En myöskään heti ymmärrä miten joku voi olla samaan aikaan sekä tieteellisesti ajatteleva että uskova.

NIMETÖN Miksikö Raamattu on parempi tiedon lähde, kuin muut uskonnolliset kirjat? Siihen on useitakin syitä. Ensinnä sen historiallinen paikkansapitävyys. Arkeologinen tutkimus on jo löytänyt useimmat siinä mainituista paikkakunnista ja todisteita useiden sellaisten henkilöiden olemassaolosta, joita skeptikot ovat väittäneet taruhenkilöiksi. Myös moniin tapauksiin liittyvistä yksityiskohdista on löytynyt todisteita, mainittakoon vaikka Betesdan lammikko, jota kauan pidettiin vertauskuvallisena ilmaisuna milloin mistäkin. Toisena esimerkkinä voisi mainita Pontius Pilatuksesta käytetty arvonimi. Jerusalemin arkeologisessa museossa on v. 1961 löydetty kivenpala, jossa esiintyy Pontius Pilatuksen nimi ja siitä ilmenee myös hänen virka-asemansa, praefectus, jota kauan pidettiin keksittynä. Jopa nimeä Nasaret pidettiin kauan keksittynä, mutta sekin on nykyään tunnettu turistikeskus. Samoin ivailtiin Raamatun mainintaa, että Pilatus sai pitää vaimoaan mukana virka-asunnossaan, kunnes tämäkin asia osoitettiin todeksi. Keisarille lähettämässään kirjeessä Pilatus vahvistaa, miten hän vastentahtoisesti – juutalaisten vaatimuksesta – tuomitsi kuolemaan Jeesus-nimisen juutalaisen. On väitetty, että nämä asiakirjat eivät olisi aitoja, mutta niiden aitouden todistavat varhaiset kristilliset kirjoittajat, jotka vetosivat niihin, kun heitä syytettiin valehtelusta. Mm Justinus Marttyyri vetosi niihin v. 138 keisarille ja Rooman senaatille osoittamassaan puolustuspuheessa: ”Ja sinä saatat nähdä niistä asiakirjoista, jotka Pilatuksen ollessa maaherrana kirjoitettiin, että nämä asiat tapahtuivat.” Olisi ollut turha vedota asiakirjoihin, ellei niitä olisi ollut olemassa.
Ainoa yksijumalainen uskonto kristillisyyden ja juutalaisuuden lisäksi on islam, mutta sen esittämät näkemykset ovat ristiriidassa niin tieteellisten kuin historiallistenkin tosiseikkojen kanssa. Mitä sitten tulee muihin uskonnollisiin kirjoihin, niistä voi lyhyesti todeta, etteivät ne edes pyri olemaan historiallisia. Ne esittävät jumalina keisareita, taivaankappaleita, vuoria, jokia, jopa apinoita. Raamattu kertoo vain yhdestä Jumalasta, eikä ole miltään osin ristiriidassa nykytieteen kanssa. Väitetyt yhtäläisyydet kristinuskon ja pakanallisten myyttien välillä eivät nykytutkimuksen valossa päde.

TIMO Pointtini oli että uskovan ja tieteellisesti asennoituvat, totuutta etsivän ja uskovan ihmiset asenteet ovat yleensä ristiriidassa. Tiedemiehen ei tulisi uskoa mitään, vaan etsiä totuutta.
Evoluutioteroriahan on kiistatta osoitettu todeksi monilta osin. Esimerkkinä vaikka Galapagos saaren linnut, jotka eri saarille eristyksiin joutuneina kehittyvät eri lajeiksi ja kalat, jotka kallioluolassa muuttuvat sokeiksi. Ilmeisesti ette usko vain johonkin määrättyyn Darwinin opinkappaleeseen. Koska uskotte Raamattuun, odotatte siis varmaan myös ruumiinne ylösnousemusta jonakin aikana?

NIMETÖN On totta, että uskovien joukossa esiintyy monenlaisia asenteita. On niitäkin, jotka suhtautuvat kaikkeen tieteeseen hyvin nihkeästi. Mutta on myös toisenlaisia. Ajatellaanpa vaikka sellaisia miehiä kuin Mendel, Pasteur, Cuvier, Bacon, Faraday, Joule, Kelvin, Kepler, Linne, Maxwell, Pascal, Newton, Einstein ym. Näiden tutkijoiden, jotka kaikki olivat uskovia, työhön perustuu koko nykyinen tiede. Ei heidän uskonsa ollut esteenä tieteelliselle ajattelulle.
Väitän edelleen, ettei evoluutioteoriasta ole näyttöä. Mainitsemasi esimerkit eivät kelpaa. Galapagos -saarten linnut voidaan lukea perimän sallimiin muunnoksiin. Silmättömät luolakalat eivät todista kehitystä vaan rappeutumista, ominaisuuksien menettämistä. Kokeissa on todettu, että eri luolien kaloja risteyttämällä osa näistä sokeista kaloista on saanut näkönsä, mikä osoittaa, että kyse on geenivirheestä, joka voi korjautua. Cornellin yliopiston kasvigenetiikan tohtori, John Sanford kiteyttää näkemyksensä mutaatioihin perustuvan geneettisen evoluution mahdottomuudesta seuraavasti: ”Mutaatiot saavat aikaan sanavirheitä solujen käyttöohjeisiin. Ne tuhoavat järjestelmällisesti geneettistä informaatiota – samoin kuin sanoja käsittelevät prosessit tekevät kirjoitetulle informaatiolle. Vaikka tapahtuisikin joitakin hyödyllisiä mutaatioita, ne ovat niin harvalukuisia, että vahingolliset mutaatiot ylittävät ne ehkä miljoonakertaisesti. Siten niiden yhteisvaikutus on ylivoimaisesti tuhoava. Mitä enemmän mutaatioita, sen vähemmän informaatiota. Tämä on mutaatioprosessin perustavaa laatua oleva ominaisuus.”

TIMO Olennainen osa Darwinin oppia on ainakin se että lajit ovat muodostuneet sellaisiksi, että ne pärjäävät juuri määrätyssä erityislaatuisessa ympäristössä. Olipa lajeissa sitten kyse perimästä tai mutaatiosta, en tiedä tarkemmin. Uskot siis itse että erityinen luoja on jo aikojen alusta asti suunnitellut nämä toisinaan muistuttavat Galapagos saaren linnut? En tunne tarkemmin tuota mutaatio oppia. Ympäristöön sopeutumisessa on enemmän järkeä.

NIMETÖN Ei noita Galapagos -saaren lintuja luotu juuri sellaisiksi kuin ne tällä hetkellä ovat. Kaikkien lajien geneettiseen perimään sisältyy tietty, rajoitettu muunteluvara. Se sallii erilaisten rotujen ja alalajien syntymisen, mutta ei lajin muuttumista toiseksi lajiksi. Tällaisissa muutoksissa pätevät luonnollisesti myös ympäröivien olosuhteiden vaikutukset ja niihin sopeutuminen. Mainittu sokea luolakala on siitä yksi esimerkki.
Luonnontieteessä puhutaan eläinsuvuista (esim. koiraeläimet, kissaeläimet, nautaeläimet). Tämä tieteen määrittelemä suku on lähinnä se, mistä Raamattu käyttää nimeä laji. Perimä sallii tällaisen suvun eli peruslajin sisällä tapahtuvat muunnokset. Niinpä esim. susi, kettu, kojootti, koira ym. ovat syntyneet jostain koiraa tai sutta muistuttavasta alkueläimestä. Koira on muuten erinomainen esimerkki siitä, millaisia muutoksi perimä sallii. Koirarotuja tunnetaan satoja, mutta jos jotakin ns. puhdasta eli loppuun asti jalostettua rotua yritetään muuttaa risteyttämällä saman rodun edustajia keskenään, ei saada enää uutta rotua aikaan. Tämän kaikki koiranjalostajat tietävät.

TIMO On siis varmaan olemassa jokin toinen kilpaleva evoluutioteoria. Kenen esittämä? Millainen? Vai mikä on sinun näkemyksesi evoluutiosta, lajien synnystä ja muuntelusta? On siis kyse noiden sukujen sisällä tapahtuvasta perimän muuntelusta ja ympäristön vaikutuksesta.

NIMETÖN Ei ole kyse mistään kilpailevasta evoluutioteoriasta. Esittämäni näkemys on tieteellisiin havaintoihin perustuva ja kokeellisesti todistettu, siitä huolimatta, että sitä kannattavat enimmäkseen vain kreationistit. On lukuisia esimerkkejä siitä, miten darwinistit säännönmukaisesti jättävät huomiotta teoriaansa vastaan puhuvat todisteet. Jopa useita suoranaisia väärennöksiä tunnetaan. Joitakin räikeimpiä juttuja on kyllä jouduttu tunnustamaan. Sellaisia ovat mm. tunnettu Piltdown-ihminen, joka oli joidenkin opiskelijoiden tekemä väärennös. Ns. Nebraskan ihmisestä todisteena oli vain yksi hammas, joka myöhemmin todettiin sian hampaaksi. Muita tunnettuja väärennöksiä ovat ns. liskolintu, ja Jaavan ihminen.
Tiedelehti The Scientist julkaisi alkuvuodesta -99 artikkelin, jossa paljastettiin, että kehitysopin tukemiseksi on jatkuvasti jouduttu tekemään lavastuksia. Koska koivumittariperhoset eivät luonnostaan lepää puunrungoilla (liikkuvat oksistossa) ja näin ollen eivät ole lintujen näkyvissä, tutkijat liimasivat niitä puunrungoille. Sitten he kuvasivat nämä perhoset, todisteeksi siitä, että vaalea perhonen näkyy paremmin tummaa puunrunkoa vasten ja tumma vastaavasti on suojavärinsä vuoksi turvassa. Kun Richard Leakeyltä tivattiin Walter Cronkiten Universe-ohjelmassa tietoja ihmisen kehityslinjasta, joutui hän tunnustamaan: ”Jos tekisin ihmisen kehityspuun, tekisin vain kysymysmerkin.” Eräs kriitikko totesi: ”Richard Leakey näyttää tekevän tärkeän löydön aina, kun rahoitus uhkaa loppua!” Tri W.R. Fix puolestaan ilmoitti tutkimustensa tuloksena, että ihmisen ja apinan yhteinen tausta on vain mielikuvitusta.
Jos ihminen kehittyi apinasta, miksi sitten apinoita on edelleen olemassa? Tai jos liskot kehittyivät kaloista, miksi kaloja on edelleen? Ja jos linnut kehittyivät liskoista, miksi liskoja on vieläkin? Eräät kukkakasvit eivät tule toimeen ilman niitä pölyttäviä hyönteisiä, joten molempien on täytynyt olla olemassa alusta asti, eikä toinen oli voinut kehittyä ilman toista. Jos jonkin eläimen suuri koko on ns. valintaetu, miksi useimmat ovat pieniä? Tällaisia seikkoja voisi luetella vaikka miten paljon, mutta nämä riittäköön.

TIMO Evoluutio esimerkkisi eivät mielestäni todista mitään. Luontohan on täynnä poikkeuksia säännöstä ja erikoisuuksia. Jos on kiinnostunut vaihtoehtoisesta ihmisen kehitysopista, kannattaa perehtyä H. P. Blavatskyn Salaiseen oppiin (siis teosofiaan). Kirja on myös täynnä tieteen (evoluutioteoria mukaan lukien) ja esoteerisen filosofian välistä tarkastelua.

NIMETÖN Sen verran olen tutustunut Blavatskynkin käsityksiin, etten anna niille kovin suurta arvoa. Toki hän monilla matkoillaan hankki paljon tietoa, mutta hänen kiinnostuksensa pääkohteena niissäkin olivat mystiset asiat. Tutkijoiden mukaan hän hankki suurimman osan tiedoistaan erilaisista mystiikkaan sitoutuneista lähteistä, kuten hindulaisuudesta, spiristismistä, kabbalismista, gnostilaisuudesta, erilaisilta mystikoilta ym. Vain pieni osa niistä perustui luonnontieteisiin, ja sekin vähä pitkälti darwinismiin. Hän harrasti okkultismia ja väitti saavansa spirististisiä sanomia, ns.mahatma-kirjeitä sekä kirjeitä joltain mystiseltä Luxorin veljeskunnalta.
Hänen maailmankatsomuksensa oli okkultis-spiritistinen, hän toimi mm. Lucifer-nimisen lehden päätoimittajana. Hän uskoi jälleensyntymään, karman lakiin, deevoihin ja ihmisen moniin olemustasoihin. Hänen näkemyksensä maailmankausista, juuriroduista, planeettakausista ym. eivät nykytieteen valossa kestä. Eräälle ystävälleen hän tunnusti: ”Minkä sille mahtaa, että ihmisiä hallitakseen on petettävä heitä…Miltei poikkeuksetta on niin, että mitä yksinkertaisempi, typerämpi ja törkeämpi jokin temppu on, sitä paremmin se todennäköisesti tehoaa.” Jopa Teosofinen Seura piti häntä huijarina:”Me emme pidä häntä minkään salaisen näkijän puhetorvena, mutta emme myöskään pelkkänä sivistymättömänä seikkailijattarena. Mielestämme hän ansaitsee pysyvän kunniasijan eräänä historian monitaitoisimpana, nerokkaimpana ja kiinnostavimpana huijarina.”

TIMO Luin suosittelemasi Stephen Gould jutun. Se vaikutti järkeenkäyvältä. Toki evoluutio oppi on vain teoria. Minä en tarkalleen tunne evoluutioteoriaa kaikissa yksityiskohdissaan. Sen tiedän että Darwin viittasi ihmisen alkuperään vain yhdellä lauseella. Hän ei kuvannut ihmisen polveutumista. Tämän vuoksi ehkä hyvät argumenttisi eivät pure. Olen sitä mieltä että lajien synnyssä ja kehityksessä on paljon salaperäistä ja tuntematonta. Nykyinen oppi selittää ehkä vain osan. Tiedän kyllä tuon Mahatma kirje väärennys jupakan. Itselläni on nykyään paljon etäisyyttä teosofiaan. Sinun näkemyksesi Blavatskystä vaikuttaa lähinnä tunneperäiseltä ennakkoluuloiselta asennoitumiselta. Olisin odottanut tieteellisesti suuntautuvalta ja totuutta etsivältä ihmiseltä toisenlaista suhtautumista. Ajatteletko, että kun otamme Jumalan ja kristinuskon mukaan evoluution selittämiseen, yhtäkkiä kaikki ongelmat katoavat ja elämästä tulee ymmärrettävää? Epämääräisellä Jumala käsitteellä ei voida mielestäni selittää yhtään mitään.

NIMETÖN Blavatskyn näkemykset jälleensyntymästä, karmasta, ihmisen ’astraali- ja eetterikehoista’ ym. ovat vastoin tervettä järkeä. Nuo hänen ’mahatma-kirjeensäkin’ olivat tutkijoiden mukaan ilmeisesti petkutusta. Tiedetään hänen myös kääntäneen Darwinin ’Lajien synty’ -teosta venäjän kielelle, joten on selvää, että hän ammensi siitä monet käsityksensä. Minusta totuutta etsivän ihmisen pitäisi hylätä kaikki sellainen, minkä tutkimus on selvästi todennut paikkansapitämättömäksi.

TIMO Lajien muotoutumisessa ja kehityksessä on varmasti jokin logiikka ja sitähän sinä yrität ymmärtää. Jotta tästä aiheesta pystyisi argumentoimaan jotain järkevää, pitäisi minun esim. perehtyä aiheeseen kunnolla ja lukea ja tutkia aihetta ehkäpä vuosi. Jos käytössä olevat selitysmallit eivät toimi, silloin asioihin vaikuttavat jotkut vielä tuntemattomat tekijät. Onhan meillä nyt tähtitieteessä ja fysiikassakin jo ns. pimeä aine ja pimeä energia (jotka voivat myös mielestäni hyvin vastata ns. henkimaailmaa, 7 sädettä ja miksei myös jumalia ja Jumalaa ym.).

NIMETÖN Evoluutioteorian mukaan lajien kehitys tapahtuu niin, että ensin lajin jossakin yksilössä tapahtuu jokin satunnainen mutaatio eli muutos geeniperimässä. Jos tämä mutaatio sitten tekee kyseisestä yksilöstä hieman paremmin ympäristöönsä sopeutuvan, se johtaa siihen, että se saa enemmän jälkeläisiä kuin muut saman lajin yksilöt, ja näin tämä muutos tulee lopulta lajin pysyväksi ominaisuudeksi. Tähän liittyy lisäksi ajatus, että tällaisia mutaatioita voi syntyä rajattomasti. Tämä vaikuttaa äkkiä katsoen hienolta teorialta, mutta sen ongelmana on, etteivät tosiasiat tue sitä. Ensiksikin jokaisen lajin geneettiseen perimään on ohjelmoitu tietty raja, mitä ne eivät voi ylittää. Kuten koiranomistajat hyvin tietävät, huippuunsa jalostetusta koirarodusta ei saa syntymään muita rotuja, jos risteytys tapahtuu saman rodun yksilöiden välillä. Jos toinen osapuoli sen sijaan on eri rotua, syntyvä sekarotuinen jälkeläinen ei useinkaan muistuta täysin kumpaakaan rotua. Koira pysy kuitenkin aina koirana, siitä ei saa kissaa millään konstilla.
Toinen ongelma on, että mutaatiot vain äärimmäisen harvoin ovat sellaisia, että niistä olisi jotain ns. valintaetua. Koska mutaatiot ovat periaatteessa geenivirheitä, ne useimmiten tekevät näistä mutanteista huonommin selvityviä ’olemassaolon taistelussa’ kuten Darwin evoluutiota luonnehti. Ihmisen kohdallakin lääketiede puhuu pelkästään geenivirheistä ja niiden aiheuttamista sairauksista ym. ongelmista.
Evoluution oppikirjat mainostavat mm. ihmisen fossiileja todisteena siitä, että olemme kehittyneet apinoista. Tosiasia tässäkin on, että lähes kaikki tällaiset fossiilit ovat vain pieniä kallon, sääri- tai leukaluun ym. palasia, joista paleontologit sitten ovat näkevinään, millainen ’esi-isä’ on ollut kyseessä. Eräs kuuluisimpia fossiilien etsijöitä, Louis Leakey myönsi eräässä haastattelussa: ”Jos minun pitäisi laatia ihmisen sukupuu, tekisin vain kysymysmerkin.”
Eräs suurimpia ongelmia on itse elämän alku. Jo vuosia sitten on luvattu miljoonan dollarin palkkio sille, joka pystyy osoittamaan, miten kuolleesta aineesta syntyy elämää pelkästään luonnollisten prosessien tuloksena.
Luomisteorian mukaan Luoja loi tietyt peruslajit (Raamatun lajit), joista sitten ovat ns. mikroevoluution eli pienimuotoisen muuntelun kautta syntyneet kaikki muut lajit. Tällaisia peruslajeja ovat esim. koira- ja kissaeläimet. Niinpä esim. susi ja koira voivat risteytyä keskenään, koska ne kuuluvat samaan peruslajiin.

Keskustelu 1.1.

Keskusteluja allekirjoittaneen ja vakaumuksellisen kristityn ja evoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuvan henkilön välillä. Aiheina ovat mm. uskonto ja tiede, evoluutio, kristinusko, new age, Raamattu ja henkisyys. Sisältää osat 1.1, 1.2, 1.3, 1.4, 1.5 ja 1.6.

TIMO Minua kiinnostaa psykologia ja myös uskon psykologia. Miksi Raamattu ja usko ovat ihmiselle tärkeitä? Uskonnoissahan on paljon kyse ns. pelastuksesta, yksilön halusta elää ikuisesti, paeta kuolemaa ym.. Miksi ihminen uskoo? Miksi hän tarvitsee uskonnon? Onko elämä niin sietämätöntä, että vain uskon avulla siitä voi selvitä? Uskossa ihminen itse asiassa säätelee omaa mieltään ja pyrkii luomaan optimistisia mielentiloja. Usko antaa hänelle varmuutta, koska uskontoon sisältyy esim. opetusta siitä mikä on oikein ja mikä on väärin sekä elämänohjeita (10 käskyä ym) Uskon tuoma näennäinen varmuus voi olla henkisen kasvun este. Perinteinen uskonto on mielestäni tiedostavalle ihmiselle tarpeeton. Vain puhdas henkisyys, mihin kuuluu mm. oman psyyken tunteminen ja hallinta ja yhteistyö näkymättömän todellisuuden kanssa, on olennaista.

NIMETÖN Miksi ihminen uskoo? Tarkoitat tällä ilmeisesti uskoa Jumalaan. Mutta uskoa on monenlaista, yksi uskoo ufoihin, toinen aaveisiin, kolmas uniinsa, neljäs evoluutioon. Ne kaikki ovat uskon asioita, vaikka niihin uskoville ne olisivat täyttä totta. Uskon asioita ovat myös käsitykset ihmisen henkisestä kasvusta jonkin esoteerisen ’tiedon’ kautta. Tarkoitan tällä lähinnä käsityksiä siitä, että sen avulla voisi nousta jotenkin korkeamman tietoisuuden tai henkisyyden tasolle. Jotkut puhuvat jopa korkeammista ulottuvuuksista. Toki itse kukin voi parantaa suhtautumistaan lähimmäisiinsä, moraalisiin seikkoihin, luontoon ym. mutta ei siihen tarvita mystisiä tekniikoita tai harjoituksia. Asioiden rehellinen ja syvällinen pohtiminen riittää.
Miksi usko on itselleni tärkeä? Ihan samasta syystä kuin sinulle se, mihin sinä uskot. En yksinkertaisesti pysty uskomaan vastoin sitä, minkä logiikka ja järkeni osoittavat todeksi.
En pelkää kuolemaa, koska näkemykseni mukaan ihmisessä ei ole mitään kuolematonta osaa, joka voisi kärsiä jossain helvetissä. Mutta uskon ylösnousemukseen, ja toivon pääseväni aikanaan siitä osalliseksi. Se tietysti kuulostaa sinusta utopialta ja tietysti se onkin mitä suuremmassa määrin uskon asia, niinkuin usko Jumalaankin. Mutta yhtä hyvin, tai oikeastaan vielä enemmän, uskon asia on ajatella, ettei Jumalaa ole. Kuten olen jo tuonut esiin, luonto itsessään todistaa Jumalan olemassolon puolesta.

TIMO Uskolla tarkoitin lähinnä uskonnollista uskoa. Korkeammalle tietoisuuden tai henkisyyden tasolle ihminen voi joka tapauksessa nousta vain omaan itseensä ja maailmankaikkeuteen sisältyvien voimien ja mahdollisuuksien avulla. Se ei tietenkään ole mahdollista esoteerisen tiedon avulla eikä uskonnollisen ilmoituksen avulla (muuten kuin hyvin välillisesti). Sanot ”Asioiden rehellinen ja syvällinen pohtiminen riittää.” Aivan niin. Jokaisen tulee itse oivaltaa miten parantaa elämänsä laatua tai miten kehittyä ihmisenä.

TIMO Mielestäni järki, logiikka ja uskosi eivät sovi yhteen. Kristinuskohan on suureksi osaksi ihmeuskonto, siis äärimmäisessä ja sovittamattomassa ristiriidassa tieteellisen maailmakuvan kanssa.

NIMETÖN Mutta jos tieteen kaksi suurinta neroa, Newton ja Einstein pystyivät uskomaan Jumalaan, on perusteetonta väittää, etteivät tiede ja usko sovi yhteen.

TIMO Luin pikaisesti pari osoittamaasi tajuntaa ja tietoisuutta koskevaa sivua. Siellä näytti olevan (tai sitten ne olivat joidenkin tutkijoiden näkemyksiä) painotusta siihen suuntaan, että aivot synnyttävät tietoisuuden ja jopa ajattelun. Minä taas katson suunnilleen niin että minä tai sielu ajattelee ja se myös säätelee ja hallitsee aivoja ja ottaa käyttöön määrättyjä aivo-alueita keskittymällä ja suuntaamalla huomiota ym..

NIMETÖN Monet tutkijat ovat tosiaan esittäneet käsityksiä, että aivot synnyttäisivät tietoisuuden. Minusta aivojen merkitystä kuitenkin helposti liioitellaan. TV:ssä on esitetty parikin uusimpiin tutkimustuloksiin perustuvaa dokumenttia, joissa eräät tutkijat olivat sitä mieltä, että sydämellä on huomattava osuus paitsi tietoisuuden ja tunteiden muodostumisessa myöskin itse ajattelussa. Sitä perusteltiin mm. sillä, että sydämen pinnassa on hermokimppuja, joiden uskotaan toimivan aivosolujen tavoin ja jotka toimivat kiinteässä vuorovaikutuksessa aivojen kanssa. He siis kallistuivat sille kannalle, että vanha uskomus sydämestä sielun (tietoisuuden) olinpaikkana saattaa pitää paikkansa.

Vuodelta 2012

Huomautus Tekstit on otettu sähköpostiviesteistä. Niitä on jokin verran muokattu. Olen yleensä pyytänyt luvan toisten kirjoitusten julkaisemiseen nimettömänä.

Henkinen tahto

Ensimmäisen säteen, tahdon säteen, voima on eräs merkittävimpiä planetaarisessa elämässämme ja se on kaikkein tärkein tietoisuuden evoluutiota eteenpäin ajava voima. Tahto on jaksoittainen jumalallinen ja henkinen impulssi korkeuksista, joka on määräävä ja vastaansanomaton. Ihmisen persoonallinen ja mielivaltainen tahto on pieni ja vääristynyt heijastuma siitä.

Tahdolla tarkoitetaan jumalallista voimaa, jumaluuden (tai Jumalan) tahtoa, joka on jaksoittainen ja evolutiivinen voima. Edistyneessä ihmisessä se ilmenee henkisenä tahtona, tahtona hyvään.

Erityisesti henkisesti kehittyneet ihmiset tuntevat jumalallisen tahdon voiman, ja ne, joiden sielu tai persoonallisuus kuuluu tahdon säteeseen.

Henkisen tahdon lähde on henkinen aurinko. Tämä henkinen aurinko on jollain mystisellä tavalla myös ihmisen sisällä ja kaikkien sille vastaanottavaisten olentojen sisällä ja taustalla.

Tahdon voima on syvä mysteeri kuten kaikki muutkin elämän energiat ja vaikutteet. Ei välttämättä ole oikein sanoa, että tahto virtaa ylhäältä. Usein se vain syntyy ja herää toimintaan ihmisessä, hänen takanaan, sisällään ja hänen kaikissa olemuspuolissaan.

Tahdon virtaaminen saa ihmisen tuntemaan itsensä hyvin voimakkaaksi. Tahto on myös innoitusta ja inspiraatiota. Se saa ihmisen usein luomaan ja toimimaan puhtaasta tekemisen ilosta, löytämisen, oivaltamisen ja luomisen ilosta. Joskus jumalallisen tahdon energialla on myös päinvastainen vaikutus ja ihmiseltä katoaa halu ja taito toimia mielen ja merkitysten maailmassa.

Tahdon energialla ja voimalla on koko ihmiseen hyvin luja integroiva, yhdistävä ja synteettinen vaikutus. Tahto yhdistää, syntetisoi ja sulattaa ihmisen kaikki olemuspuolet, henki-aineen, josta hänen tietoisuutensa ja myös käyttövälineensä muodostuvat, ja mielen eheäksi, harmoniseksi ja voimakkaaksi kokonaisuudeksi. Tahto on synteettinen voima. Se sulattaa kaikki vastakohdat ja yhdistää ihmisen eri energiat, tietoisuuden kerrokset ja käyttövälineet toisiinsa.

Tahdon säteen toiminta perustuu sisäiseen hallintaan ihmisen kaikkien osien, energioiden ja tasojen ylitse. Se on puhdasta energiaa eli elämää, joka ilmentyy ihmisessä tarmona ja elinvoimana, sisäisenä henkisenä voimana ja karismana. Rakkaus-viisauden säteen toiminta perustuu vetovoimaan ja vuorovaikutukseen osan ja kokonaisuuden välillä.

Tahdon dynaaminen energia vaikuttaa hyvin syvästi myös tiheällä fyysisellä tasolla. Se pyrkii vapauttamaan kehosta energiaa ja tietoisuutta, ja se pyrkii synkronoimaan fyysisen ja eteerisen tason henkisen värähtelyn ja energian kanssa.

Kun ensimmäisen säteen, tahdon säteen voimakas energia ja paine on tehnyt työnsä, tietoisuus on hyvin avara ja vapaa. Se on täysin uudistunut. Se on jälleen rakennettu uudelleen samoin kuin sitä kantava substanssi.

Henkisen tahdon toisinaan ylenpalttiselle elämälle ja voimalle ei usein voi löytää mitään ulkonaista syytä. Se on riippumaton täysikuusta, ja monta kertaa se on myös riippumaton fyysisen auringon asemasta taivaalla. Keväällä huhti-toukokuussa Wesak-juhlan aikoina sen voima on kuitenkin erityisen suuri. Se on kosminen voima. Usein se puhdistaa ihmisen persoonallisista elementeistä. Jotain suuruutta, laajuutta ja kestävyyttä tulee tilalle. Ihmisen persoonalliset pyrkimykset ovat jotakin mikä tapahtuu tämän universaalin tietoisuuden rinnalla ja lisäksi. Siihen nähden minä on melko mitätön. Minästä on kuitenkin tehty monen filosofian alku ja keskipiste. Tämän voiman paine ja vaikutus koetaan selvästi myös fyysisessä kehossa, ajoittaiset paineen tuntemukset päässä kertovat sen läsnäolosta. Se vaikuttaa synteettisesti koko ihmiseen.

Tämä ns. Shamballa voima ei vaikuta virtaavaan mistään. Se vain tarttuu ihmiseen ja kyllästää täyttää hänet ylenmääräisellä voimalla, elämällä ja valolla. Se toimii erityisesti pään keskuksessa.

Ihmisessä toimii monia erilaisia tietoisia älykkäitä henkisiä entiteettejä kuten seitsemän sädettä ja lukuisat erilaiset energiat. Ne tulevat ja menevät. Ne saapuvat kuin tyhjästä, emme useimmiten tiedä mistä. Ne toimivat oman sisäisen logiikkansa mukaisesti. Esoteerisessa filosofiassa tätä on kutsuttu mm. logoksen ajatteluksi. Vihitty voi tulla tietoiseksi siitä. Sitä luonnehtii tietoinen ja tarkoituksellinen toiminta ja elämän ja kehityksen sisäinen hallinta.

Shamballa voima, henkisen tahdon dynaaminen energia, joka toimii aina myös tiheällä fyysisellä tasolla kehossa, vapauttaa ja paljastaa aina esiin muita hienompia ja eteerisempiä ym. energioita. Monadisella tasolla (ja myös sitä korkeammilla tasoilla) sen toiminta ei enää aiheita juuri kitkaa eikä kipua kuten polun alkuvaiheessa.

Tahdon energiassa on jotain erilaista kuin missään muussa energiassa. Se on korkein ja syvin energia Maan päällä. Tahdon energia ei ole seurausta mistään muusta, se ei ole seuraus mistään. Se on itse syy. Jumalallisen tahdon energian takana on tietoinen ja tarkoituksellinen tahtova entiteetti, jumaluus, logos, säde. Tahto sana viittaa tietoiseen ja tahtovaan olentoon, tietoiseen tarkoitukseen, alulle panevaan syyhyn. Tämä tahdon energia saa ihmisessä hengen ja substanssin energiat sulautumaan toisiinsa hyvin voimallisesti. Tämän seurauksena syntyy paljon energiaa, ja ihminen kokee tämän elinvoimaisuutena, voimana, ja hänen yksilöllisenä henkisenä tahtonaan, vaikka hän vain soveltaa jumalallisen tahdon, tahdon säteen herran, lahjoittamaa laatua ja energiaa. Kun metafyysikko ja esoteerinen filosofi etsivät perimmäistä syytä, niin tästä tahdon energiasta he voivat sen löytää. Sen ei voi ajatella olevan seurausta mistään muusta tekijästä tai tekijöistä aurinkokunnassa. Logoksen ajattelu ja tahto viittaavat jossain määrin samaan luovaan alulle panevaan tekijään.

Jonkinlainen kosminen mieli, Jumalan mieli täytyy katsoa olevan toiminnassa, joka aikaansaa tämän tahdon voiman sisäisesti ajatuksensa voimalla. Siis kaiken kehityksen ja elämän perustana on suuri mieli, universaali mieli, Jumalan mieli, ja siinä on paljon muitakin aspekteja kuin tämä erityinen energia. Tämä Jumalan mieli selittää sen kokemusperäisen asian, että monet henkiset energiat ja säteet ja niiden moninainen toiminta näyttävät heräävän toimintaan kuin itsestään, sisäisesti.

Tämä erityinen ja selkeästi tunnistettava jaksoittainen energia ei näyttäisi olevan sidoksissa kolminaisen auringon säteilyyn ja paineeseen. Sen sanotaan kuitenkin välittyvän henkisen auringon kautta. Tahto on alkuperältään kosminen energia. Se virtaa kokonaan aurinkokunnan ulkopuolelta. Sen voi tietää siitä, että se on niin voimakas, erilainen kuin muut energiat. Sen sanotaan virtaavan Suuresta Karhusta. Se on ennen kaikkea synteettinen energia, sillä se sulattaa toisiinsa ihmisen kaikki olemuspuolet sekä kaikki tasot kosmisella fyysisellä tasolla. Se ei tunne eroja, se hallitsee kaikkia tasoja ja ihmisen kaikkia olemuspuolia. Tämän vuoksi ihmiselle syntyy kokemus, että hän on jo valmis ja täydellinen, ikään kuin kehityksen päämäärä olisi jo saavutettu. Kaiken tämän voi todeta itsetarkkailun avulla, tutkimalla omaa tietoisuuttaan silloin kun tämän tahdon dynaaminen energia toimii jaksoittaisesti. Kun elämän pyörä kääntyy, aurinkokunnassa ja Maassa vaikuttavat muut energiat heräävät taas jaksoittaiseen toimintaansa. Myös tämä syvä kosminen energia toimii selkeän jaksoittaisen rytmin mukaan. Henkisen kehityksensä myötä ihminen voi tunnistaa ja tiedostaa sen luontaisen sävelen, energian ja voiman yhä selkeämmin. Sen vaikutus vihityn tietoisuuteen on mm. eräiden salaperäisten ja myös vaikeasti määriteltävien psykologisten ominaisuuksien ja laatujen kehittyminen. Vihitty myös oppii yhä paremmin soveltamaan ja käyttämään tätä tahtoa. Ihmisen kehityksen alussa, nuorempana, tahto käyttää häntä ja ajaa häntä usein ajatuksettomaan ja päämäärättömään toimintaan, koska sen myötä tulee paljon elinvoimaa ja energiaa.

Henkisen tahdon energian vaikutuksen kasvamisen ja sen asteittaisen hiipumisen voi selvästi havaita. Sen vaikutus kestää usein noin vuorokauden. Se voi myös ilmentyä melko lyhyinä energiapurkauksina päivän aikana. Tahdon dynaaminen energia tuottaa valon ja myös rakkauden omalta osaltaan. Se jollain tavalla nostaa esiin substanssista nämä puolet tai sitten se jotenkin avaa ja herkistää substanssia niin että se voi ilmentää tai heijastaa rakkautta ja valoa, jotka esiintyvät aurinkokunnassa ja joilla voi olla erilaisia tunnettuja ja tuntemattomia astrologisia ym. lähteitä.

Silloin kun henkisen tahdon energian, ns. Shamballa voiman, vaikutus saavuttaa huippunsa, ihmisellä on niin paljon energiaa ja henkistä voimaa, että hän ei joskus tiedä mitä hän sillä tekisi. Jos ajatellaan asiaa pienen ihmisen kannalta, hän ei edes tarvitse sellaista energiamäärää eikä siitä ole usein varsinaista hyötyä hänen toiminnassaan. Tämän energian päämäärä onkin johtaa tietoisuuden evoluutiota. Se pakottaa ihminen kehittymään. Sen tarkoituksena on mm. lunastaa ihmisen alempi luonto, vapauttaa hänet alemmista tasoista, saada aikaan tietoisuuden kirkkaus ja mielen selkeys ja hiljaisuus, paljastaa esiin henkinen rakkaus ja valo ja antaa tilaa muiden kuuden säteen toiminnalle ja vaikutukselle. Kun tahdon säde vetäytyy, alkaa yleensä aurinkokunnan pääsäde, suuri rakkaus-viisauden säde, toimia. Ihmisen sydän avautuu, hän tuntee auringon sydämen, hän kylpee henkisessä rakkaudessa ja autuudessa ja rakkauden energia kyllästää hänen energiakehonsa.

Tahdon energialla on monia aspekteja. Useimmat ihmiset tuntevat vain persoonallisuuden yksilöllisen ja itsekeskeisen tahdon. Oppilaan polulla ihminen tiedostaa tahdon sielun eli aurinkoenkelin lähettämänä voimana, joka tapahtuu sielulootuksen tahdon eli uhrauksen terälehtien kautta. Shamballa keskuksen kautta vihitty oppii tuntemaan tahdon energian planetaarisena voimana. Tämän jälkeen hän tiedostaa sen toiminnan aurinkokunnassa kun hän vastaanottaa sen henkisestä auringosta. Korkeammissa vihkimyksissä hän tiedostaa selkeästi, että tahto on alkuperältään kosminen energia, joka virtaa kosmiselta mentaalitasolta.

Ensimmäisen säteen eli tahdon eli voiman säteen kategoriaan kuuluvat energiat saapuvat usein hävittävänä ja vallankumouksellisena voimana. Henkisen etsijän kohdalla jumalallisen tahdon voima usein ikään kuin tuhoaa pienen persoonallisuuden, sen rakentaman maailman ja sen luomat merkitykset, jotka liittyvät kieleen, hankittuun tietoon ja menneisyyteen. Tämä tahto myös hävittää hänestä entisen matalan värähtelyn ja karkean energian ja substanssin ja se korvaa ne korkeammalla värähtelyllä ja puhtaammalla energialla ja eteerisellä substanssilla. Silti ihmisen persoonallisuus ei tuhoudu. Hän voi löytää uudelleen merkitysten maailman ja jatkaa hankkeitaan siitä mihin hän on jäänyt, mutta kuitenkin korkeammasta, suuren kokonaisuuden näkökulmasta. Hän alkaa myös toteuttaa suurempia ja laajempia planetaarisia ja solaarisia tarkoituksia.

Ylhäältä virtaava henkinen tahto pyrkii alistamaan ja voittamaan yksilön tahdon.

Henkisen kehityksen tavoitteena on, että henkinen tahto korkeuksista ja ihmisen oma tahto synkronoituvat.

Kun ihmisen tahto ja Jumalan tahto kohtaavat, Jumalan tahto voittaa lopulta ihmisen tahdon ja tuloksena on ihmisen sopeutuminen ja synkronoituminen Jumalan tahtoon.

Ihmisellä on oma erillinen persoonallinen tahto, joka saa hänet tavoittelemaan persoonallisuutta miellyttäviä asioita. Jumalallinen tahto ohjaa ihmistä uhrautumaan, luopumaan ja vapautumaan alemman itsen näkökulmasta ja tavoitteista, vapautumaan aineen vetovoimasta ja antautumaan täydesti sisäiselle voimalle ja tahdolle ja tottelemaan sen ohjausta ja toteuttamaan sen universaaleja päämääriä.

Henki ja aine

Filosofit väittelevät mielen filosofian piirissä keho-mieli ongelmasta. Tietenkään tietoisuus ei esiinny erillään aineesta kuten aine ei esiinny erillään tietoisuudesta. Henki ei esiinny erillään substanssista eikä substanssi esiinny erillään hengestä ja energiasta.

Kaikki viisaat ovat monisteja. On olemassa vain yksi substanssi-prinsiippi, yksi perimmäinen todellisuus. Henki ja aine, energia ja substanssi ovat sen aspekteja. Ihminen voi joka heti tuntea miten kaksi perusaspektia, substanssin kenttä ja hengen energia sulautuvat toisiinsa sen synteettisen tekijän kautta, josta ne ovat eriytymiä. Kaikkien eriytymien ja eri aspektien ja seitsemän säteen taustalla on aina perustava ykseys.

Hengen ja aineen välillä ei ole perustavaa, jyrkkää eroa. Minkään asioiden välillä maailmankaikkeudessa ei ole jyrkkää eroa. Kaikki on tehty samasta substanssista. Aurinko ja ihminen ja kaikki maailmankaikkeudessa on tehty samasta luovasta substanssista. Tämän vuoksi ihmisessä on suuri vastaanottavaisuus auringon ja kosmoksen energioille. Samankaltaiset energiat ihmisen sisällä pyrkivät vuorovaikutukseen ja yhteyteen vastaavien voimien ja energioiden kanssa kolminaisessa auringossa, aurinkokunnan planeetoissa ja kosmoksessa.

Koska kaikki eri energiat ja lukemattomat hengen ja substanssin yhdistelmät ja tietoisuuden asteet ovat vuorovaikutuksessa ja toimivat harmonisesti keskenään, on perusteltua ajatella, että niillä on sama ja yhteinen alkuperä ja että ne ovat yhden ja saman homogeenisen substanssi-prinsiipin ilmenemismuotoja.

Substanssi tarkoittaa tarkemmin määriteltynä aineen neljää korkeampaa alatasoa, jotka ovat 1., 2., 3. ja 4. eteerinen taso. Kolme muuta alatasoa, kaasumainen, nestemäinen ja tiheä kuuluvat karkeaan ja näkyvään aineeseen kun on kyse fyysisestä tasosta. Tiheän aineen eteerisiä tasoja eli substanssia ei voi havaita lainkaan fyysisillä aisteilla eikä myöskään mitata millään mittalaitteilla. Ihminen voi tiedostaa eteeriset tasot omassa kehossaan. Jokaisella seitsemällä tasolla kosmisella fyysisellä tasolla, kuten esimerkiksi mentaalitasolla, on seitsemän alatasoa, ja neljä korkeinta niistä ovat eteerisiä tasoja. Tämä on esoteerisen filosofian mukainen hahmotus. Tietyn tason korkein alataso on ns. atominen alataso. Kun ihminen saavuttaa tietyn tason, kuten esimerkiksi mentaalitason, korkeimman eli atomisen tason, tietoisuuden keskus siirtyy seuraavaksi buddhiselle tasolle, sen alimmille alatasoille.

Voidaan esittää kysymys, mikä viime kädessä määrää ihmisen tietoisuuden kehitystä, substanssin laatu vai hengen energia ylhäältä? Vastaus on sekä että. Substanssin kehityksen aste ja laatu määräävät sen mille energioille ihminen on vastaanottavainen, mitkä astrologiset ja muut energiat laskeutuvat korkeuksista hänen energiakehoonsa. Substanssi vetää puoleensa aina oikeita ja sen kehityksen astetta ja laatua vastaavia energioita ylhäältä näkymättömästä. Toisaalta henkisen tahdon energia ja monet muut henkiset energiat ovat määrääviä ja kehitystä johtavia tekijöitä, ja ne muovaavat ja hallitsevat suvereenisti substanssia.

Substanssi ei voi muuttua mielivaltaisesti, vaan se kehittyy asteittain laadullisesti. Sen kehityksen taso, herkkyys ja laatu määräävät sen mille energioille ihminen on vastaanottavainen. Toisaalta henkiset energiat määräävät substanssia. Toisaalta koko substanssin ja hengen jako on jossain määrin mielivaltainen tai ainakin erittäin häilyvä. On olemassa syviä synteettisiä ja kosmisia suuria elämiä ja entiteettejä, jotka sisällyttävät tietoisuuteensa kaikki vastakohtaparit ja vastakohdat, hengen ja aineen yhdistelmät.

Henki edustaa aina uutta, saapuvaa, tulevaa, positiivista ja määräävää energiaa, ja substanssi edustaa siihenastista saavutusta, kehityksen astetta ja negatiivista energiaa.

Ihmisen tietoisuuden evoluutio on suuressa määrin täysin ennalta määrätty. Substanssi kehittyy asteittain ja aineen hienot tasot ja henkiset energiat paljastuvat asteittain samaa tahtia kuin ylhäältä näkymättömästä virtaa ihmisen pään kautta yhä hienompia energioita, jotka muuntavat substanssia. Ihminen voi omalla elämäntavallaan ja suuntautumisella vain joko hidastaa, mutkistaa tai nopeuttaa tietoisuuden evoluutiota, joka on samalla substanssin evoluutiota.

Ihmisen energiakehosta, joka läpäisee fyysisen kehon ja joka yhdistyy myös mentaalikehoon ja ihmisen muihin prinsiippeihin, voidaan toisinaan tunnistaa jonkinlaisia atomisia yksiköitä, valopisteitä, energiakeskuksia, missä substanssi ja henki yhdistyvät.

Jokaisesta ihmisen kehon substanssin atomista tulee lopulta valokeskus. Silloin kirkas, puhdas ja älykäs henkinen energia voi toimia ihmisen eetterikehossa suoraan.

Atomi on häilyvä ja muuttuva käsite, eikä kukaan ole vielä löytänyt mitään konkreettista atomia eikä tule koskaan löytämäänkään. Fysiikan kehittyessä atomista luodaan aina uusia ja erilaisia määritelmiä, hahmotuksia ja malleja. Atomi kuuluu täysin metafysiikan alueelle. Atomi on ihmisen luoma käsite kuvaamaan pienen pienten elämän osasten luonnetta. Esoteerikko ei voi tuntea näitä äärimmäisen pieniä fysiikan atomeita, mutta hän voi toisinaan tuntea kehossaan jonkinlaisia pieniä valopisteitä, positiivisen hengen elävöittämiä substanssin osia eli atomisia elämiä.

Esoteerisen filosofian mukaan myös fysiikan atomit, niin häilyviä kuin ne käsitteenä ovatkin, ovat eläviä olentoja, pieniä atomisia elämiä. Maailmankaikkeudessa ei ole mitään täysin elotonta.

Aivan kuten substanssi ja aine kehittyvät laadullisesti kun se on yhteydessä yläpuolisen hengen energioiden kanssa, niin myös substanssin atomit kehittyvät. Substanssin atomit ja myös fysiikan atomit ovat atomisia elämiä, pieniä elämän yksiköitä, jotka värähtelevät yhteydessä universaaliin mieleen ja seitsemään säteeseen. Elävässä universumissa, maailmankaikkeudessa, joka on suuri elävä organismi, ei ole mitään, joka on täysin elotonta ja vailla jonkin asteista tietoisuutta.

Maailmankaikkeudessa myös aine kehittyy jatkuvasti hengen energioiden vaikutuksen kautta. Ei ole omassa mitään sellaista kuin konkreettinen aine. Aine on kehittyvää, joustavaa ja plastista. Okkultismi, kuten on tunnettua, perustuu aineen harhanomaisuuteen ja atomien äärettömään jaettavuuteen. Perimmältään on vain olemassa tietoisuus-elämä-substanssi sekä lakkaamaton liike, joka tuottaa niiden erilaisia yhdistelmiä. Fysiikan tuntema atomikin on koostunut pienemmistä osatekijöistä – protoneista, neutriinoista, elektroneista ja mesoneista – joten sekään ei ole mikään todellisuuden perimmäinen rakennuspalikka.

Mitä pidemmälle ihminen etenee polulla, sitä vaikeammaksi hänelle tulee erottaa toisistaan substanssia ja henkisiä energioita. Aikaisemmissa tietoisuuden kehityksen vaiheissa on ollut usein selkeästi erotettavissa hengen ja aineen kaksinaisuus tai persoonallisuuden ja sielun kaksinaisuus. Määrätyn korkean vihkimyksen jälkeen voidaan lähes sanoa, että substanssi on henki ja henki on substanssi. Se vastaa H. P. Blavatskyn painavaa lausumaa, että aine on henkeä sen alimmalla tasolla ja henki on ainetta sen korkeimmalla tasolla. Vain hyvin hieno substanssi, kehon syvät ja sisäiset energiat, jotka paljastuvat vasta pitkän henkisen tien tuloksena, voivat ilmentää ja ruumiillistaa puhdasta henkeä eli elämää ja synteettistä kosmista älyä. Vihityn kehon lunastettu substanssi kykenee tuntemaan ja aistimaan uskomattoman hienoja värähtelyjä ja vaikutteita esimerkiksi kosmisella tunnetasolla. On kuitenkin todettava, että jos substanssi olisi täysin identtinen yläpuolisen hengen energioiden kanssa, evoluution täytyisi silloin päättyä.

Kehitykseen tarvitaan aina luova jännite, positiivinen ja negatiivinen napa, vastakkaisuuksia ja vastakohtia, vaikka ne muuttuvatkin kehityksen myötä yhä hienommiksi. Elämä on aina muutosta ja tulemista, ja se ilmenee aina uusien energioiden virtaamisena syvyyksistä, jotka alkavat hallita ihmisen tietoisuutta ja muovata ja muuntaa substanssia. Galaksi, aurinko, planeetta, ihminen ja atomi kehittyvät kaikki samaan tahtiin yhteydessä toinen toisiinsa.

Gnostisessa tietoisuudessa substanssi ja henki ovat yhä enemmän yhtä ja niiden välille on yhä vaikeampi vetää rajaa. Kaikki on viime kädessä energiaa, eri tavoin sävyttynyttä energiaa. Henki on positiivinen ja määräävä energia, ja substanssi on negatiivinen ja hengen kautta muuntuva energia.

Kun ihminen löytää hengen, hän löytää vähitellen myös hengen aineessa. Henki aineessa on juokseva ja sähköinen fohat energia.

Tietoisuus, substanssi ja energia ovat viime kädessä yhtä. Korkeassa solaarisessa tietoisuudessa substanssin, tietoisuuden ja hengen energian välillä ei ole eroa. Plastinen ja herkkä ja lunastettu substanssi ilmentää puhdasta energiaa, universaalia tietoisuutta ja jumalallista tahtoa – mitä tahansa ideaa, tarkoitusta tai energiaa ja värähtelyä, joka sillä hetkellä on määräävä sisäisillä tasoilla aurinkokunnassa. Tämä on mahdollista kosmisen sähkön, fohatin välityksellä, joka on paljastunut ihmisen verhoista pitkän henkisen tien tuloksena.

Substanssin täytyy olla myös henki ja kehityksen kautta se paljastuu lopulta hengeksi. Se on puhdasta energiaa, aivan kuten hengen laskeutuva virtaus on energiaa. Täysi valaistuminen merkitsee sitä, että aineen henki on esteettömässä vuorovaikutuksessa yläpuolisen hengen kanssa. Silloin ihmisen ajattelu ja toiminta kuvastavat hengen tahtoa, älyä, rakkautta ja iloa.