Timo Juhani Viitala

Euroopan pakolaiskriisin juuret

Euroopan pakolaiskriisi syvenee. Kyseessä on luultavasti suurin ihmisten joukkosiirtyminen toisen maailmansodan jälkeen. Maailmanlaajuisesti todistamme mahdollisesti laajinta siirtolaisaaltoa ihmiskunnan historiassa. Kymmenet miljoonat ovat pakon edessä joutuneet jättämään kotinsa ja kotimaansa.

Vuonna 2016 pakolaisia oli koko maailmassa 65.3 miljoonaa. Vuonna 2017 heitä oli 68.5 miljoonaa. (June 25th, 2018 report, United Nations Refugee Agency) Heistä suuri osa, 20 miljoonaa, on juuttunut elämään pakolaisleireillä. Lisäksi suuri joukko asuu epävirallisilla ja väliaikaisilla leireillä epäinhimillisissä olosuhteissa.

Valtavat väestömäärät pakenevat henkensä edestä ja etsivät ulospääsyä, parempaa elämää. Ihmiset revitään irti juuriltaan. Vieraat kansat ja kulttuurit pakotetaan toisensa yhteyteen. Kansallinen identiteetti, kansallistunne, oma kulttuuri ja perinteet ovat vaarassa niin siirtolaisten kuin heidän vastaanottajamaidensa kohdalla. Tätä on kapitalistinen globalisaatio.

Siirtolaisista vain pieni osa pyrkii Eurooppaan. Sadat tuhannet ylittävät Välimeren, Egeanmeren ja Balkanin. Vuonna 2017 välimeren ylittää 170 000 siirtolaista ja pakolaista. Tuhansia hukkuu vuodessa matkalla. Vuonna 2018 Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisia on tähän mennessä ollut 82000. Välimerellä hukkuneita ja kadonneita on ollut 1500.

EU natisee liitoksistaan kun jäsenmaat eivät pääse yksimielisyyteen pakolaispolitiikasta. Euroopan maissa pakolaisten vastaanottojärjestelmä on ylikuormittunut. Siirtolaiset rasittavat suuresti jäsenmaiden taloutta samaan aikaan kun EU vaatii niiltä säästäväisyyttä ja julkisten menojen leikkauksia.

Sodat ja valtaukset syynä siirtolaistulvaan

On tärkeää tajuta mitkä ovat ne pääsyyt, jotka luovat pakolaisia ja siirtolaisia ja tuovat heidät sitten Eurooppaan.

Edellä mainitun YK raportin mukaan väkivalta, konfliktit ja sodat olivat tärkeimmät syyt, jotka ajoivat ennätysmäärän ihmisiä liikkeelle maailmanlaajuisesti, siis verrattuna kaikkiin muihin syihin.

Miljoonat pakenevat Lähi-Idän sotia ja siirtomaavallan perintönä mielivaltaisesti piirrettyjen rajojen synnyttämiä sotia sekä Afrikan ja Aasian luonnonvarasotia. He pakenevat ulkovaltojen aiheuttamia sisällissotia ja sijaissotia. He pakenevat lännen kommunismin ja sosialismin vastaisia suoria ja epäsuoria sotia, lännen nationalismin ja kansallisen itsemääräämisen vastaisia sotia, USAn ja Naton maailmanlaajuista ”terrorismin vastaista sotaa” sekä lännen samanaikaisesti salaa tukemia terroristijärjestöjä (kuten ISIS), ääriryhmiä ja kuolemanpartioita. Miljoonat pakenevat USAn ja Naton pommeja ja lennokki-iskuja. He pakenevat lännen uuskolonialismia ja rasismia. He pakenevat lännen taloudellisen riiston aiheuttamaa köyhyyttä, nälänhätää ja työttömyyttä.

Yleistäen voidaan sanoa, että enemmistö pakolaisista ja siirtolaisista joutuu jättämään kotimaansa lännen poliittisen, sotilaallisen ja taloudellisen imperialismin vuoksi. Yhdysvaltojen ja Euroopan imperialistiset sodat, taloudellinen hyväksikäyttö ja sorto ovat tuhonneet miljoonien ihmisten elämät ja elinkeinot Etelä-Amerikassa, Etelä-Aasiassa, Lähi-Idässä ja Afrikassa ja ajaneet heidät liikkeelle.

Syitä joukkomuuttoon ovat Yhdysvaltojen ja muiden länsivaltojen geopoliittiset pelit ja kamppailut Venäjän, Kiinan, Iranin ja muiden lännen imperiumiin kuulumattomien itsenäisten ja riippumattomien valtioiden vaikutusvaltaa vastaan. Taistelut käydään ympäri maailmaa syyttömissä valtioissa kuten Afganistan, Syyria ja Ukraina.

Yhdysvalloissa jo pitkään vallassa olleita uuskonservatiiveja ajaa suuruudenhullu pyrkimys maailmanvaltaan, maapallon kaikkien maiden ja mantereiden hallintaan hinnalla millä hyvänsä. Pääasiassa hinnan maksavat suurvallan aggression kohteeksi joutuneet maat, amerikkalaiset veronmaksajat ja me kaikki muut.

Yhdysvallat liittolaisineen tukee Lähi-Idässä sortohallintoja ja diktatuureja (kuten Israel ja Saudi-Arabia), jotka levittävät väkivaltaa ja kauhua myös ympäröiviin maihin ja luovat epävakautta, katkeruutta ja kapinoita. Islamilaisissa maissa Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa lännen normi on ollut maallisten ja tasavaltaisten valtioiden hallintojen kaataminen (Egypti, Iran, Irak, Libya, Syyria) ja korvaaminen uskonnollisella fanatismilla. Tällä tavalla halutaan estää arabi nationalismin nousu, sosialismi, kommunismi, aito kansanvalta – kaikki edistykselliset yhteiskuntamuodot, jotka eivät ensi sijassa palvele lännen intressejä ja etuja. Länsivaltojen vuosikymmeniä kestäneet maiden epävakauttamiset, väliintulot, vallanvaihdokset, valtaukset ja sodat ovat saattaneet alueen kaaokseen. Lisäksi länsimaat mukaan lukien Suomi myyvät valtavia määriä aseita Lähi-Itään.

Mistä maista he saapuvat

Useimmat kymmenistä miljoonista pakolaista ja siirtolaisista saapuvat alueilta ja maista, jotka Yhdysvallat Eurooppalaisten liittolaistensa ja NATOn avustuksella ovat epävakauttaneet, vallanneet, pirstoneet ja tuhonneet viime vuosituhannen lopusta tähän päivään saakka. Näihin lukeutuvat maat kuten entinen Jugoslavia, Afganistan, Irak, Sudan, Somalia, Libya, Syyria, Mali ja Tunisia.

Monet pakolaisista tulevat tänään Afganistanista, jossa USAn ja Naton valtaukset tuhosivat heidän elämänsä, perheensä, kotinsa yhteisönsä ja elinkeinonsa ja jossa Yhdysvallat jatkaa edelleen sotilaallista läsnäoloaan strategisista ja geopoliittisista syistä. Heitä saapuu joukoittain Irakista, jossa USAn ja Britannian toteuttama vuoden 2003 miehitys tapahtui täysin tekaistuin perustein koska mitään joukkotuhoaseita sieltä ei löytynyt. Valtion infrastruktuuri, terveydenhuolto, koulutus ja omavarainen ruokatuotanto tuhottiin, maa ajautui sisällissotaan ja joutui Isiksen vainoamaksi. Tämä on edelleen 2000 luvun suurin rikos. Heitä tulee Somaliasta, jonka Yhdysvaltojen sotilaallinen väliintulo on saattanut sisällissotaan ja kaaokseen. Heitä saapuu joukoittain Syyriasta, missä Washingtonin tavoitteena on kaataa Assadin maallinen hallinto ja taata itselleen alueen tärkeiden energiavarojen ja kuljetusreittien hallinta ja missä suurvallat Venäjä ja Yhdysvallat ottavat nyt epäsuorasti yhteen. Heitä saapuu valtavia määriä Libyasta ja sen kautta muualta Afrikasta. Englannin, Ranskan ja Naton törkeä ja valheperusteinen hyökkäys maahan, sen valtaus ja tuhoaminen on pakottanut miljoonat jättämään kotimaansa. Gaddafin aikana Afrikan rikkain maa on nyt raunioina ja sisällissodan kourissa. Uutiset välittävät meille nyt kauhutarinoita aseryhmien pidätyskeskuksista ja pakolaisleireiltä, maassa tapahtuvista salamurhista, kidutuksesta, raiskauksista, ihmiskaupasta ja orjatyöstä.

YKn Pakolaisosaston (kesäkuun 25.) 2018 raportin mukaanvuonna 2017 enemmän kuin kaksi kolmannesta (68 prosenttia) kaikista pakolaisista maailmanlaajuisesti saapui viidestä maasta: Syyrian Arabitasavalta (6.3 miljoonaa), Afganistan (2.6 miljoonaa), Etelä-Sudan (2.4 miljoonaa), Myanmar (1.2 miljoonaa) ja Somalia (986,400)

Taloudellinen imperialismi

Syinä maailmanlaajuiseen siirtolais- ja pakolaisongelmaan ovat lännen taloudellinen imperialismi ja kolonialismi, hillitön riisto ja rosvoaminen kolmannessa maailmassa.

Sosialismi pyritään hävittämään maailmasta. Kaikki maat pyritään pakottamaan samaan lännen ylikansallisia suuryrityksiä hyödyttävään, riistävään ja köyhyyttä luovaan talousjärjestelmään. Tätä on globalisaatio.

Maailman kauppajärjestön (WTO) kauppapolitiikka, Maailmanpankin ohjelmat ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) lainaehdot ajavat lännen intressejä ja etuja ja vastaavasti hyväksikäyttävät kolmannen maailman maita.

Länsimaat tukevat diktaattoreita ja sortohallituksia, jotka hyödyttävät vain lännen ylikansallisia suuryrityksiä ja kyseisen maan eliittiä. Tuhoisista seurauksista maan omalle taloudelle, yhteiskunnalle, ympäristölle ja sosiaaliselle kehitykselle ei piitata.

Ympäri maailman ylikansalliset suuryhtiöt (kuten maatalous- ja elintarvikeyritykset ja kaivannaisyritykset) häätävät ihmisiä mailtaan (esimerkiksi hallituksen sotavoimien tai palkkaamiensa puolisotilaallisten joukkojen avulla) ja ottavat haltuunsa niiden luonnonvarat mukaan lukien vesi.

Lännen hallitsema talousjärjestys ja sen suosima tai (suoraan tai epäsuorasti) pakottama talouspolitiikka eri maissa lisää maailmassa eriarviosuutta ja rikkaiden ja köyhien ihmisten ja maiden välistä kuilua. Luodessamme siten köyhyyttä, nälkää ja epätoivoa, luomme samalla kapinointia, konflikteja, sisällissotia ja siirtolaisuutta. Länsi tuottaa kurjuutta maailmanlaajuisesti vaurastuttaen vain harvoja.

Taloudellinen kolonialismi ja taloudellinen sodankäynti kuten finanssikriisien hyödyntäminen, tarkoituksellinen velka ansan rakentaminen Kansainvälisen Valuuttarahaston kautta kohdemaiden alistamiseksi ja hallitsemiseksi, niiden valuuttojen horjuttaminen ja niihin kohdistuvat julmat ja epäinhimilliset talouspakotteet johtavat maiden talouksien ja yhteiskuntarakenteen romahtamiseen.

Lännen imperiumin suosimat uusliberaalin ideologian mukaiset käytännöt aiheuttavat laajalle levinnyttä taloudellista turvattomuutta ja köyhyyttä kolmannen maailman maissa johtaen laajaan maastamuuttoon. Uusliberalistinen malli asettaa etusijalle markkinavoimat ja kansainvälisten rahoituslaitosten lainojen takaisin maksun ennen kansalaisten tarpeita ja hyvinvointia ajaen alas elintärkeitä julkisia palveluja ja köyhyyttä vähentäviä ohjelmia.

Useimmissa tapauksissa ulkomaiset yritykset eivät maksa juuri lainkaan veroja kehitysmaissa. Ne kuten maan oma varallisuus katoavat veroparatiiseihin, joita länsimaat ylläpitävät ja tukevat. Maiden hallituksilla ei näin ole edellytyksiä luoda kehitystä, kohentaa oloja eikä poistaa köyhyyttä.

Kehitysavulla paikataan globaalin talousjärjestelmän aiheuttamia haittoja eikä suuriin rakenteellisiin ongelmiin puututa.

Euroopan osallisuus

Euroopan mahtimaiden hallitukset ovat vastuussa pakolaisongelmasta. EU on omilla toimillaan edesauttanut kriisin syntymistä. Se maksaa nyt virheellisestä ulkopolitiikastaan ja kansainvälisen oikeuden loukkauksistaan ja sotarikoksistaan. Euroopan vanhat kolonialistiset valtiot Ranska, Saksa ja Englanti ja muut NATO maat osallistuivat USAn johtamiin väliintuloihin, vallanvaihdoksiin, sotiin ja valtauksiin ajattelematta laajempia seurauksia. Seitsemäntoista vuotta, siitä lähtien kun Bush julisti “terrorismin vastaisen sodan”, oikeasti imperialistisen sodan, muslimimaita vastaan, Eurooppa on lähes yksimielisesti tukenut Yhdysvaltojen aggressiivista militarismia, joka on murhannut ja ajanut pakoon miljoonia ihmisiä. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisenä aikana Eurooppa on auliisti osallistunut Yhdysvaltojen suuruudenhulluun pyrkimykseen koko maailman hegemoniasta.

Se että EU kannattaa Iranin ydinsopimusta, mistä Yhdysvallat on sanoutunut irti, eikä osallistu maan vastaisiin talouspakotteisiin, on osoitus osittaisesta järjen palaamisesta. Syyrian hävittämiseen Nato maat sen sijaan osallistuvat. USAn tuella tapahtuva Saudi-Arabian Jemenin Shialaisten Houtien murhaaminen ja humanitaarisen katastrofin aiheuttaminen kenenkään siihen suuremmin puuttumatta on jälleen yksi osoitus lännen vajoamisesta välinpitämättömyyteen ja nihilismiin.

Euroopassa monet populistiset puolueet ja äärioikeisto vastustavat eniten siirtolaisia kuten Suomessa Perussuomalaiset. Monet maahanmuuttovastaiset puolueet eivät edes tunnu ymmärtävän ongelman syitä eikä niistä puhuta. Heidän muukalaisvihamielisyytensä on väärin suunnattua ja perusteetonta. Kriisin syy on lännen väärä politiikka. Heidän ja meidän kaikkien pitäisi kapinoida Euroopan hallituksia, oikeistoa ja ulkopolitiikkaa vastaan, vastustaa militarismia, sotia ja Natoa sekä osoittaa mieltä köyhyyttä synnyttävää ja pakolaisia luovaa kapitalismia ja uusliberalismia vastaan. Myötätunto sorrettuja pakolaisia kohtaan ja viha sortajia kohtaan on moraalisesti oikea vastaus. Meidän tulisi ymmärtää, että pääasiassa tummaihoiset (eri etnisistä ryhmistä tulevat) ja usein islaminuskoiset siirtolaiset ja pakolaiset ovat sen länsivaltojen vuosisataisen kolonialismin, sorron, riiston ja rasismin uhreja, joka jatkuu edelleen voimakkaana tänäkin päivänä.

EUn pakolaispolitiikasta

Eurooppa yrittää säilyttää humaanit kasvot ottaessaan vastaan pienen osan aikaansaamastaan maailmanlaajuisesta pakolaisvyörystä. Washington and Bryssel syyttelevät uhreja ja puhuvat laittomista siirtolaisista. Euroopassa siirtolaispolitiikan painopisteeksi on tullut pakolaisten torjuminen, tukahduttaminen ja karkottaminen.

USA pyytää Meksikoa estämään siirtolaisten vyöryn rajan yli ja Trump uhkaa rakentaa sinne muurin, jonka tuon sorretun maan pitäisi vielä maksaa.Trump rajoittaa pakolaisten saapumista juuri niistä muslimimaista, joita USA on pommittanut Obaman kaudella ja sitä ennen ja nyt.

EU on pyrkinyt estämään pakolaisia ja siirtolaisia kuljettavia veneitä lähtemästä Libyan rannikolta, joka on tärkein lähtöpiste Afrikasta Eurooppaan. Se panostaa ulkoistettuun rajavalvontaan, joka tapahtuu jo Afrikan maissa kuten Nigeria. EU lahjoo Turkkia patoamaan valtavat pakolaisjoukot. Turkki on maailman suurin pakolaisten vastaanottaja, joita tulee Syyriasta, muualta Lähi-Idästä, Pohjois-Afrikasta ja Keski-Aasiasta.

Suomessa ja Ruotsissa linja turvapaikanhakijoita ja siirtolaisia kohtaan on muuttunut vuosien mittaan kovemmaksi ja palautuspäätökset ovat lisääntyneet.

Lännen epäonnistuminen

Euroopan johtajien lyhytnäköisyys, typeryys, kyvyttömyys ja epäonnistuminen ovat nyt kaikkien nähtävillä. Yhdysvaltojen valtaapitävien ajama militaristinen ”ulkopolitiikka” on taas brutaaliudessaan ja vastuuttomuudessaan aivan omaa luokkaansa. Tuloksena on täysi kaaos. Yhdysvaltoja ja länttä kutsutaankin asioita tiedostavien keskuudessa yleisesti kaaoksen imperiumiksi.

Lähi-Idän, Afrikan ja Kauko-Idän politiikkansa ja sotatoimiensa kautta USA on lahjoittanut pakolaiskriisin Eurooppaan. Omalla mantereellaan Yhdysvallat pysyy turvallisesti eristettynä Euraasian and Afrikan mantereista, joilta lähtevät pakolaiset eivät kosketa heitä erityisen paljoa. Yhdysvallat ei piittaa Euroopasta. Yksi sen motiiveista on siirtolaisten kautta epävakauttaa Eurooppaa taloudellisena haastajanaan ja kilpailijanaan.

Kriisi osoittaa kuinka ajattelematonta on lähteä ristiretkelle vieraisiin maihin sotimaan, valloittamaan ja pommittamaan. Miljoonilta ihmisiltä on viety tulevaisuus ja mahdollisuudet elää elämäänsä kotimaassaan. Sortomme ja riistomme uhrit virtaavat nyt kaukaisista maista Eurooppaan. Saamme nyt kohdata silmästä silmään niiden kansakuntien asukkaat, joiden maat, kaupungit, kodit, yhteiskuntajärjestyksen ja elinkeinot olemme onnistuneet tuhoamaan. Jälkikäteen yritetään paikata ongelmia pakolaisten vastaanottamisella ja kotiuttamisella, mikä on mahdotonta, koska heidän määränsä on nykymenolla käytännössä rajaton.

Tekaistuilla verukkeilla toteutetut laittomat vallankaappaukset, sotilaalliset väliintulot ja valtaukset, sotarikokset, kansanmurhat, rikokset ihmisyyttä kohtaan, terroristijärjestöjen kuten Isis tukeminen, kaupunkien ja infrastruktuurien pommittaminen maan tasalle, kansakuntien näännyttäminen talouspakotteilla ja kokonaisten maiden tuhoaminen ovat länsivaltojen uusi normaali. Näistä rikoksista ne eivät koskaan saata toisiaan vastuuseen.

Länsi on epäonnistunut. Se pysyy enää pystyssä ainoastaan valheiden ja propagandan avulla, johon enemmistö sen lehdistöstä ja uutisvälineistä osallistuu. Ns. läntiset arvot kuten demokratia, oikeusvaltio, vapaus, tasa-arvo ja ihmisen perusoikeudet ovat enimmäkseen tyhjää sanahelinää. Niillä ei ole merkitystä suhteessa ulkopuolisiin maihin ja yhä vähemmän länsimaiden sisällä. Valtaapitäville ne ovat äärimmäisen tärkeitä ainoastaan propagandavälineenä. YKn yleinen ihmisoikeuksien julistus ei käytännössä enää merkitse paljoa mitään, varsinkaan muiden kuin länsimaiden rikkaiden ja valittujen kansalaisten kohdalla.

Meidän kaikkien on syytä tiedostaa, että länsi harjoittaa edelleen, kuten se on jo tehnyt satoja vuosia, imperialistista laajentuvaa valtausta, alistamista ja hyväksikäyttöä, mitä sen jatkuva sota agenda ja sotavoimien käyttö ympäri maailmaa edesauttavat. Taloudellinen hyöty on sen ylin arvo. Yhä kattavampi ylivalta ja laaja-alaisempi maapallon maiden, mantereiden ja niiden resurssien hallinta on sen ensisijainen tavoite. Yhdysvaltojen johtama länsi on tänään yhä enemmän imperialistinen barbaarinen ja fasistinen diktatuuri.

Ratkaisut

Nykyisessä lännen sotavoimien tukemassa kapitalistisessa globalisaatiossa pakolaisuus ei ole mikään väliaikainen häiriö, vaan se on pysyvä ja kasvava ilmiö. Kuten köyhyys, eriarvoisuus, ympäristön tuhoutuminen ja sodat, se on elimellinen osa sitä.

Ongelma on niin valtava, että lyhyellä tähtäimellä ei ole olemassa mitään kunnollista ratkaisua. On selvää, että meidän pitäisi puuttua syihin eikä korjata ongelmaa. Olisi tärkeää miettiä toimintojen pitkäaikaisia seurauksia eikä toimia lyhytnäköisesti kapitalistisen ahneuden ja voitontavoittelun ajamana. Vain kokonaisvaltainen suunnanmuutos, pitkän tähtäimen rakentava ohjelma voisi pelastaa tilanteen. Kuka tahansa ajatteleva ihminen, nuori tai vanha, voisi helposti päätyä seuraavansuuntaisiin suosituksiin. Haasteellisinta onkin niiden toimeenpano.

Pakolaisongelma voidaan ratkaista kun sodat pyritään lopettamaan ja maailmaan saadaan aikaan rauha, kun perustetaan oikeudenmukainen talousjärjestelmä, kun kansainvälistä oikeutta vahvistetaan nykyisen korruptoituneen ja raakaan voimaan ja valtaan perustuvan sijaan, kun valtioiden itsemääräämistä kunnioitettaisiin, kun demokratiaa oikeasti tuettaisi ja kun ihmisoikeudet tunnustettaisiin kaikkialla maailmassa. Kaikkien maailman maiden ja kansakuntien pitäisi saada elää rauhassa ja päättää omista asioistaan.

Kaikkien ongelmien syynä on vihollisuuksien luominen ja ylläpitäminen ja raaka (ei reilu) kilpailu, joka on ensi askel aseellisiin konflikteihin ja sotiin. Maailma jaetaan vastakkaisiin leireihin, ryhmittymiin ja liittoumiin, jotka ovat kilpailuasetelmassa ja taisteluvalmiudessa toisiinsa nähden. Meidän tulisi purkaa vastakkainasettelut ja vihollisuus suurvaltojen välillä ja palata liennytykseen, aseistariisuntaan, ydinasesopimuksiin ja diplomatiaan. Läntiset valtiot voisivat pitää itäisiä maita kuten Venäjä, Kiina ja Iran ystävinä ja tasaveroisina kumppaneina, kunnioittaa niitä ja tehdä yhteistyötä niiden kanssa. Maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavat ongelmat voidaan ratkaista vain yhdessä.

Meidän tulisi ymmärtää USAn tavoitteleman globaalin ylivallan vaarallisuus ja hulluus ja estää se. Natsienkaan varallisuutta ei aikoinaan yleisesti tajuttu ennen kuin oli myöhäistä. Mielestäni USAn imperiumi on planeetan suurin ongelma ja uhka ja sitä vastaan tulisi Euroopan ja maailman kaikkien maiden ja kansojen yhdistyä.

Lännen sotakone on pysäytettävä ja sen aiheuttamat sodat ja konfliktit on lopetettava. Lännen sotilaallisen valtioterrorismin on lakattava. Vetäkäämme sotajoukot kotiin. Länsimaiden olisi myös lopetettava tukensa valtuuttamilleen ääriliikkeille, puolisotilaallisille joukoille ja terroristijärjestöille.

Nato on pysäytettävä! Mahdollisimman monien sen jäsenmaiden tulisi erota Natosta eikä uusien maiden tulisi siihen enää liittyä. Nato tulisi purkaa. Se ei ole enää väitetty puolustusliitto, vaan hyökkäysliitto, Yhdysvaltojen imperialismin raaka väline kuten olemme sen toiminnasta nähneet.

Lopettakaamme imperialismi. Päättäkäämme uuskolonialismi. Poistakaamme rotusorto.

Lännen Lähi-Idän politiikkaa tulisi radikaalisti muuttaa. Sen on lakattava tukemasta alueen diktatuureja ja sortohallintoja (kuten Saudi-Arabia ja Israel). Sen on lakattava horjuttamasta kaikkia riippumattomia, maallisia ja tasavaltalaisia valtioita (kuten Libya ja Syyria). Arabien ja muslimien Lähi-Idässä ja muualla pitäisi antaa elää koskemattomana omissa maissaan ja päättää omista asioistaan. On löydettävä ratkaisu pitkään Israel Palestiina konfliktiin. Palestiinalaisia ja arabeja sortava järjestelmä on (Balfourin sopimuksesta lähtien) lännen luoma, se toimii lännen tuella ja se voisi myös purkaa sen milloin tahansa.

Kaikki olisivat onnellisempia jos voisivat elää häiriöttä omassa maassaan, niin pakolaisia vastaanottavien länsimaiden kansalaiset kuin heidän uhrinsa. Jotta pakolaiset voisivat palata takaisin kotimaahansa, meidän pitäisi ensin auttaa luomaan sinne turvalliset olosuhteet. Vastuuton asekauppaa konflikti alueille ja sortohallituksille tulisi lopettaa.

Vauraan lännen tulisi pistää aisoihin köyhään etelään kohdistuva taloudellinen hyväksikäyttö ja riisto. Kehitysmaiden velkojen anteeksi anto ja velkahelpotukset antaisivat niille toivoa. Epäreilut kaupan säännöt ovat joka tapauksessa hyödyttäneet länttä moninkertaisesti. Meidän tulisi edesauttaa kehittyvien maiden demokratisoitumista ja sosiaalista kehitystä. Meidän tulisi tukea maiden omaa taloutta ja paikallisten elinkeinojen ja työpaikkojen luomista ja hylätä niitä köyhdyttävä uusliberalismi tuhoisine rakennesopeutusohjelmineen. Riistävän ja eriarvoistavan kapitalismin sijaan meidän pitäisi antaa tilaa sekataloudelle, osallisuustaloudelle ja sosialismille. Meidän tulisi alkaa ensimmäistä kertaa historiassa valtiotasolla oikeasti pyyteettömästi auttaa köyhempiä maita hyväksikäytön sijasta.

Meidän tulisi rajoittaa valhepropagandaa ja tukea totuudenmukaista ja aitoa tiedon- ja uutisvälitystä.

Meidän tulisi katsoa asioita äiti Maan näkökulmasta ja toimia sen puolesta eikä oman maan tai liittouman puolesta. Kysehän on lopulta siitä selviääkö ihmiskunta hengissä ja säilyykö maapallo elinkelpoisena kaikille asukkailleen.

lähteitä

Immigration: Western Wars and Imperial Exploitation Uproot Millions Prof. James Petras Global Research, June 27, 2018

How the US, Under Obama, Created Europe’s Refugee Crisis Eric Zuesse Global Research, June 25, 2018 Strategic Culture Foundation 24 June 2018

Global Refugees Reaches New Peak: What the World Has Forgotten True Publica Global Research, June 21, 2018 TruePublica

The Global Refugee Crisis: Humanity’s Last Call for a Culture of Sharing and Cooperation Rajesh Makwana Global Research, June 25, 2018 Sharing.org 15 March 2016

The Refugee Crisis and the Mediterranean Sea – The Largest Graveyard in Modern History Peter Koenig Global Research, July 07, 2018

The Refugee Crisis Looms: “A New Idea, Turn Greece into a Concentration Camp,[Powder Keg]!” Dimitris Konstantakopoulos and Peter Koenig Global Research, March 26, 2016 28 February 2016

Refugee Crisis: Brought to You by Western Imperialism Andre Vltchek Global Research, September 22, 2015 RT 20 September 2015

The Refugees Are Coming! Andre Vltchek Global Research, August 14, 2015 CounterPunch 14 August 2015

Ovatko Kuokkalan Survon omenat myrkyllisiä?

Keskisuomalainen 11.9. 2018

Minulla on ollut tapana kerätä omenoita rantaraitin varrelta Survon omenatarhasta, jota on hoitanut Jyväskylän tekninen palvelukeskus. Ilahduttavaa, että niitä saanut vapaasti poimia. Jotkut lajikeet olivat ihan hyvän makuisia. Jokin aika sitten huomasin siellä ilmoituksen rikkakasvien torjunnasta ja varoajasta 22-23. 8. välisenä aikana, jolloin koiria ei olisi hyvä päästää sinne. Tehokasta vaikuttaa myrkky nyt olleen kun nyt kaikkien omenapuiden ympärillä on lähes metrin laajuinen ruskea ympyrä. Näin tuhotaan myös maaperästä luonnolliset bakteerit ja eliöstö ja heikennetään mehiläis- ja perhospopulaatioita. Tuemmeko tässä ehkä samalla verovaroin amerikkalaista pahamaineista ja hirviömäistä Monsanto yhtiötä? En todellakaan aio enää syödä omenoita tältä alueelta. Hankin omenani muualta. Kun vihreät saavuttivat vaalivoiton tässä kaupungissa, oletin että se myös vaikuttaisi menoon. Kenelle omenat on tarkoitettu? Mitä järkeä on muutenkaan enää tässä vaiheesssa syksyä niitä ruiskuttaa kun se ei enää vaikuta satoon mitenkään. Niitähän kasvaa muutenkin ylen määrin, joten mihin myrkytyksillä oikein pyritään? Tämä ei ole kestävää eikä ekologista toimintaa. Jyväskylän kaupunki voisi edes tarjota puhtaita omenoita asukkailleen. Järkevät ihmiset arvostavat luomu tuotteita. Tämän kirjoitettuani lähetin vielä tiedustelun kaupungin palautepalveluun, josta vastattiin ”Survon omenatarhassa on torjuttu puiden alta rikkakasveja glyfosaatilla elokuussa. Itse puihin ei ole ruiskutettu mitään, ainoastaan maan pinnalle. Ennen käsittelyä omenapudokkaat kerättiin puiden alta pois.” Glyfosaattihan on juuri mainitun Monsanton torjunta aineen ainesosa. Näitä ruiskutuksia on kyllä tehty muulloinkin kun elokuussa.

Timo Viitala Jyväskylä Säynätsalo

Yhdysvallat ja Isis terroristijärjestö

Isiksen synty

Isis syntyi ja kasvoi Yhdysvaltojen ja liittouman Irakin valtauksen seurauksena. Sen ideologia perustuu wahabi islamiin. Ennen vuoden 2003 miehitystä, Saddam Husseihin hallinnon aikana, Irak oli melko vakaa, siellä ei ollut ääriryhmiä eikä Al Qaeda sotureita. Suuri osa Isiksen tulevista johtajista oli pidätettyinä Bucca vankileirillä, jossa se saivat opetusta ääri islamilaisesta wahhabismista tai salafismista. Heihin lukeutuivat Saddamin Baath puolueen entiset upseerit.

Al-Qaeda Irakissa oli Islamilaisen valtion edeltäjä. Siihen liittyi ulkomaalaisia taistelijoita, jotka surmasivat surutta irakilaisia. Vuonna 2013 se muutti nimensä ja siitä tuli Islamilainen valtio Irakissa ja Syyriassa (Isis tai Isil) Sen arabiankielinen nimi on dawla al-islamiyya, jonka lyhennys on Dayesh. Isis on tullut tunnetuksi äärimmäisestä julmuudestaan ja barbaarisuudestaan. Isiksen tavoitteena on luoda Sunni islamilainen kalifaatti tai valtio.

Syyriassa Al Qaeda ei esiintynyt ennen Yhdysvaltojen, Naton ja Israelin tukemaa kapinaa Maaliskuussa 2011. Yhdysvaltojen ja sen arabiliittolaisten tuki Syyrian hallitusta vastustaville sisseille johti osaltaan Isiksen kasvamiseen. Isis oli tärkeä osa Syyrian oppositiota. Isis taisteli Assadin hallintoa, shiia joukkoja, vaihtoehtoista Syyrian oppositiota, Irakin armeijaa ja kurdien peshmerga joukkoja vastaan. Vuosina 2013 ja 2014 Isis valtasi laajan alueen Syyriassa ja Irakissa.

Voidaan katsoa, että Isiksen varsinainen keksijä on entinen Yhdysvaltojen ulkoministeri Condoleezza Rice. Vuonna 2006 hän halusi luoda “sunni vyön” vastauksena väitettyyn Iranin ajamaan “shia vyöhön”. Sen tarkoitus oli myös padota shialaisen Hezbollahin voimaa. Strategisen suunnitelman täytäntöönpanon (jossa auttoi erityisesti Saudi-Arabian salainen palvelu) seurauksena Isis ja Al-Nusra rintama alkoivat kasvaa ja levitä hillittömästi.

Vuonna 2012 vuodettu ja myöhemmin julkistettu puolustustiedusteluosaston muistio paljastaa, että Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten tavoite oli luoda salafistinen (ääri-islamilainen) ruhtinaskunta (valtio) Itä-Syyriaan maan hallinnon eristämiseksi ja kaatamiseksi.

Michael Chossydovsky katsoo, että Isis, kuten Al Nushra ja Syyrian vapautusrintama, on Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun CIAn luomus. Yhdysvallat ja sen liittolaiset kuten Iso-Britannia, Saudi-Arabia, Qatar, Turkki, Israel ja Jordania värväsivät, kouluttivat ja rahoittivat Isis terroristeja. CIA yhdessä Britannian ja Israelin salaisten palvelujen kanssa tuki terroristeja ja Islamilaista valtiota. Kun Yhdysvallat väittää taistelevansa isistä vastaan sitä tosiasiassa suojellaan. Hänen mukaansa ISIS terroristit ovat läntisen sotilasliiton jalkasotureita Syyriassa and Irakissa. Isiksen kehittyneet asejärjestelmät ja muut aseet voidaan kiistattomasti jäljittää länteen ja Yhdysvaltoihin. Maan sotilasapua kanavoidaan Al Qaedalle sekä Isikselle. On valheellista ja läpinäkyvää taistella terroristijärjestöä vastaan samalla kun sitä tuetaan ja rahoitetaan.

Yhdysvaltojen yhteistyö Isiksen kanssa

Kun perehdyin USA.n ja muidenkin länsivaltioiden salaisiin operaatioihin ja laajoihin terrorismi verkosto kytkentöihin, en enää suoralta kädeltä usko mihinkään miltä päältäpäin näyttää, mitä maiden hallinnot itse sanovat ja mitä länsimaisissa medioissa uutisoidaan. Meille syötetään sotapropagandaa ja suurten länsimaisten mediayritysten valheuutisia.

Vahvistuu kuva, että Washington todella tietoisesti tukee vahvasti ääri-islamilaista terrorismia samaan aikaan kun se väittää taistelevansa sitä vastaan. Onhan ääri-islam ollut Yhdysvaltojen ulkopolitiikan väline jo ensimmäisestä Afganistanin sodasta lähtien. Yhdysvaltojen suhde Al Qaedaan on aina ollut kiero: järjestöä tuetaan ja sitä vastaan taistellaan riippuen hallinnon strategisista päämääristä ja intresseistä tietyllä alueella

USA ilmeisesti sotii molemmilla puolilla, on sotinut molemmilla puolilla jo pitkän aikaan. Se tukee terroristijärjestöä ja toimii yhteistyössä sen kanssa tai sotii sitä vastaan aina tarpeen ja tilanteen mukaan. Yhdessä liittolaistensa kanssa Yhdysvallat käyttää vallatuissa ja vallattavissa maissa omaa suoraa massiivista valtioterroria ja sotilaallista voimaa mutta käyttää myös peiteoperaatioissaan terroristi järjestöä erityisiin tehtäviin ja iskuihin. Maan puolustautuminen vaikeutuu, kuoleman ja sekasorron leviäminen on varmaa.

Irakissa Isiksen tehtävä on varmaankin ollut korvata todellinen vihollinen: miehittäjävallan tilalle on tullut paha ja julma sijaisvihollinen, jota vastaan maan armeija taistelee yhteisrintamassa Yhdysvaltojen sotavoimien kanssa. Siten voidaan hajottaa yhtenäinen vastarinta, kansannousu miehitystä vastaan. Yhdysvallat voi siten helpommin esiintyä demokratian turvaajana ja maan pelastajana, vapauttajana ja rakentajana kun se todellisuudessa jatkaa kahdella rintamalla sen tuhoamista ja hajottamista.

Yhdysvallat ei todellisuudessa piittaa turvallisuudesta, rauhasta, demokratiasta eikä terrorismista suuremmassa Lähi-Idässä, sehän pyrkii täysimääräiseen hegemoniaan alueella. USA:n johdolla käytävät terrorismin vastainen sota ei todellisuudessa pyri terrorismin lopettamiseen. Se ilmeisesti pyrkii saamaan aikaan mahdollisimman suurta kaaosta ja turvattomuutta alueella. Siten se voi laajentaa ns. terrorismin vastaisia operaatioitaan myös naapurimaihin, myydä paljon aseita, perustaa lisää sotilastukikohtia ja padota siten kilpailijoiden kuten Kiinan, Iranin ja Venäjän vaikutusta ja toimintaa.

Ainakin säännöllisesti seuraamissani Russia Today uutisissa on kerrottu paljon erilaisista seikoista ja sattumuksista, jotka vahvistavat kuvaa Yhdysvaltojen sotavoimien ja Isiksen välisestä yhteistyöstä. Esim. valtava määrä amerikkalaisten aseita katoaa salaperäisesti, ne päätyvät Isis taistelijoille. Heitä hoidetaan Israelilaisessa sairaalassa ja heidän lepopaikkansa on Israelin Golanin kukkuloilla. Isis on levinnyt laajalle Lähi-Itään, mutta se ei kohdista iskujaan israeliin, sehän on Saudi-Arabian ohella Yhdysvaltojen ja lännen tärkein uuskolonialistinen liittolainen. Amerikkalaiskoneet pommittivat muka vahingossa Syyrian armeijan sotilaita, eivätkä Isistä. Turkki väittääkin, että Yhdysvaltojen johtama liittouma tukee Syyriassa Isil terroristeja. Maaliskuussa 2017 amerikkalainen sotilashelikopteri evakuoi Isis komentajat Irakista ja Syyriasta. Myöhemmin samana vuonna tuhansia Isis terroristeja päästetään pakenemaan Raqqasta Yhdysvaltojen ja Britannian johtaman liittouman valvonnan alaisena. Amerikkalaisten ja Euroopan unionin rahoittama valkoinen kypärä järjestö pelastaa pommitetuista raunioista Isis taistelijoita siviilien sijasta. Afganistanissa Yhdysvallat pommitti jälleen kerran siviilejä, ei terroristeja. Raportit siitä, että Quantamo Bayssa ja muissa vastaavissa keskistysleireissä pidätettyinä on suuri määrä tavallisia siviilejä kun taas aidot terroristit ovat vapaina. Viime vuosilta vastaavia esimerkkejä ja tapauksia on lukemattomia. Britannia kieltäytyy julkaisemasta tutkimusraporttia siitä, mitkä tahot ja maat tukevat rahoittavat ääriliikkeitä. Heitä siis suojellaan.

Isikseen liittyy paljon lännen aggressiota vastustavia taistelijoita, joten amerikkalaisjohtoinen Isis ei varmastikaan ole koko totuus järjestöstä.

Entä nyt kun Isis on lähestulkoon lyöty ja sen hallinta alue Lähi-Idässä on kutistunut huomattavasti? Joulukuun alussa 2017 Irakin armeijan ja liittouman taisteltua 3 vuotta Islamilaista valtiota vastaan tällä ei ole enää Irakissa maa-alueita hallussa. Syyriassa Isiksen huomattava heikentyminen on Venäjän ansioita. Kuitenkin Isis sotureita virtaa edelleen Syyriaan ja Irakissa on syntynyt uusi terroristiryhmä, valkoiset liput. Terrori iskuja tapahtuu Egyptissä ja muualla Lähi-Idässä. Isiksen tappio ei muuta Pentagonin pitkän tähtäimen suunnitelmia Lähi-Idässä. Se käy nyt uutta hyökkäystä Syyriaa vastaan, tällä kertaa kurdijoukkojen avulla.

Muualla maailmassa terrorismin vastainen sota jatkuu, sillä Al Qaida haarautumineen on maailmanlaajuinen. Myös Yhdysvaltojen hegemoniapyrkimykset ovat maailmanlaajuisia. Onko tämä yhteensattuma? Se on itse auttanut terroristijärjestöä leviämään ja käyttää sitä apuna omien intressiensä ajamiseksi. Yhdysvaltojen, Saudi-Arabian ja muiden liittolaisten tukema terrorismi on nyt siirtynyt Afganistaniin, Pakistaniin, Jemeniin ja Pohjois-Afrikkaan. Se on levinnyt laajalti Kaakkois- Aasiaan kuten Myanmariin ja Filippiineille. Pommitettujen ja hävitettyjen maiden valtavien pakolaisjoukkojen mukana se on saapunut myös Eurooppaan. Yhdysvaltojen sotavoimat seuraavat terroristien perässä. Se pääsee näin puuttumaan terrorismin riivaamien maiden sisäisiin asioihin ja ajamaan väkivalloin geopoliittisia päämääriään ja strategisia ja taloudellisia etujaan alueella. Chossydovskyn mukaan samanaikainen terroristiverkoston tukeminen sekä taistelu sitä vastaan ovat pirullinen keino maailmanlaajuiseen sotilaalliseen valloitukseen.

Hajota ja hallitse. Sisällissodat

Vuoden 2003 valtaukseen saakka Irak oli maallinen valtio. Kaikki uskonnolliset ryhmät kuten muslimit (shiat, sunnit ja kurdit), kristityt, juutalaiset, jazidit ja muut elivät kutakuinkin sovussa. Syrjintää ei juuri ollut. Miehittäjävaltioiden poliittiset päätökset loivat perustan lahkolaisuudelle ja separatismille. Irakin hallintovalta vaihtui sunnista shiaan.

Länsivaltiot tukivat Irakin hallitusta ja shia asejoukkoja, jotka järjestelmällisesti syrjivät sunneja ja muita vähemmistöjä, pommittivat sunni alueita, ampuivat aseistamattomia sunni mielenosoittajia ja pidättivät heitä todistamattomien terrorismisyytösten nojalla. Sunnivaltainen Saudi-Arabia vastusti Irakin vallanvaihtoa koska se lisäsi shialaisen Iranin vaikutusvaltaa ja nykyään se yrittää torjua sitä Isiksen kautta

Irakissa oli vuoteen 2004 asti vahva kansanrintama miehitystä vastaan. Sitten maan valtasi Al Qaida. Autopommit, itsemurhaiskut ja terrorismi shioja vastaan hajottivat rintamaa ja loivat vastakkaisuutta shiojen ja sunnien välille. Ei ole selkeitä todisteita siitä kuka oli iskujen takana. Ne saattoivat myös olla lännen salaisten palvelujen tai erikoisjoukkojen toteuttamia tarkoituksellisia väärä lippu operaatioita. Puhkesi sisällissota. Alkoi taistelu Isistä vastaan. Irakin vastarintaliike leimataan terrorismiksi. Terrorismin vastaisen taistelun ja sisällissodan nimissä Yhdysvaltojen johtama liittouma käy salaista sotaa, jossa hävitetään kaikin puolin koko maata, sen instituutioita, taloutta, infrastruktuuria, koululaitoksia, terveydenhuoltoa, ruokatuotantoa ja vesihuoltoa.

Tässä on selvästi käytössä jo Britanniankin soveltama vanha kolonialistinen taktiikka, hajota ja hallitse. Siinä tuetaan uskonnollista fundamentalismia ja edistetään kaikin keinoin etnistä ja sosiaalista jakautumista. Tavoitteena on rikkoa kansakunnan yhtenäisyys ja murentaa yhtenäinen vastarinta, järjestäytyminen miehittäjiä vastaan. Maata ajetaan kohti sisällissotaa. Pyritään estämään vahvan hallinnon ja valtion syntyminen.

Irakin ja Libyan valtausten jälkeinen hävitys ja sekasorto eivät olleet vahinkoja. Päämääränä ei ollut tuoda demokratioita väitettyjen diktatuurien tilalle. Todellinen tavoite oli juuri tuhota maat ja kaupungit, kylvää sekasortoa ja syöstä ne kaaokseen ja sisällissotiin. Päämääränä on epävakauttaa koko alue Yhdysvaltojen liittolaismaita lukuun ottamatta. Ei pidä uskoa sitä mihin Yhdysvaltojen hallinto sanoo pyrkivänsä virallisissa tiedotteissaan, vaan sitä mitä se tekee, mitä näemme silmiemme edessä.

Chossydowskyn mukaan taustalla oleva tarkoitus on ilkeä ja kauaskantoinen: epävakauttaa ja lakkauttaa Lähi-Idän lännen valtapiiriin kuulumattomat suvereenit valtiot kuten Irak ja Syyria (mukaan lukien Afganistan), julistaa ne epäonnistuneiksi valtioiksi ja lopulta pirstoa ne entisen Jugoslavian mallin mukaisesti. Suunnitelmana on jakaa naapurimaat Irak ja Syyria erillisiin ja itsenäisiin alueisiin kuten sunni islamilainen kalifaatti tai sunnistan (mihin myös Isis pyrki), arabi shiia tasavalta ja Kurdistanin tasavalta. Suunnitellulla Kurdistanin perustamisella on sama tarkoitus kuin oli Islamilaisella valtiolla: heikentää Irakia ja Syyriaa. Ranska oli ensimmäisenä valmis tunnustamaan Rojava nimisen Pohjois-Syyriassa sijaitsevan kurdien näennäisvaltion. Amerikka ei tue kurdeja myötätunnosta vaan pelkästään omien geopoliittisten intressiensä takia.

Päämääränä Iran ja koko Lähi-Idän hallinta

Laajemmin kyse on taistelusta Lähi-Idän herruudesta. Vastakkain ovat lännen tukemat kuningaskunnat ja uuskolonialistiset sortohallinnot sekä kansanliikkeiden itsenäisyys- ja vapaus pyrkimykset. Yhdysvallat haluaa hallita aluetta, pystyttää mieleisensä hallitukset, torjua ennalta uhkat ylivaltaansa vastaan ja estää muiden suurvaltojen kuten Venäjän ja Kiinan vaikutuksen.

USA.n hallinnon tiekartta koskien Lähi-Itää ja Pohjois-Afrikkaa paljastaa suuren sotasuunnitelman. Kenraali Wesley Clark kertoi Maaliskuussa 2007 salaisesta hyökkäysministeriön muistiosta, joka kuvaa kuinka Yhdysvallat aikoo vallata 7 maata viidessä vuodessa: ensin Irak, sitten Syyria, Libanon, Libya, Somalia, Sudan ja lopulta Iran. Tämä on etukäteen suunniteltua rikollista sodankäyntiä.

Syria on strategisessa asemassa alueella. Sen liittolaisia ovat Venäjä, Iran, Palestiina ja Irak. Yhdysvaltain hallinnon julkilausuttu tavoite on kaataa Bashar al-Assad ja hänen maallinen ja nationalistinen Ba’ath puolueensa. Amerikkalaisjoukot eivät lähde Syyriasta vaikka Isis on kärsinyt vakavan tappion. Irakissa tavoitteina on heikentää maan hallintoa ja estää Iranin vaikutusvallan kasvua. Jos Yhdysvallat vetäytyisi sieltä, voisi syntyä liittouma Irakin ja Iranin, Syyrian, Libanonin ja Palestiinan välille ja sitä ne eivät Israelin kanssa halua.

Säilyttääkseen Israelin ja Saudi-Arabian vallan Lähi-Idässä ja heikentääkseen Iranin vaikutuksen Irakissa ja Syyriassa Yhdysvallat on valmis tuhoamaan molemmat maat ja niiden kulttuurin ja jakamaan niiden kansat. Maat siis pommitetaan mieluummin takaisin kivikaudelle kuin sallitaan valtablokin ulkopuolisten itsenäisten valtioiden vaikutusvallan kasvu saati sitten arabi maiden ja -kansojen yhdistyminen, nousu ja vapautuminen. Prof. James Petras kutsuu tällaista barbaariseksi imperialismiksi. Siinä maiden kaikinpuolinen tuhoaminen ja pirstominen on ylin päämäärä, ei edes taloudellisen voiton tavoittelu. Korean sodan, Hiroshiman, Vietnamin, El Salvadorin ja monien vastaavien kokemukset auttavat Yhdysvaltoja varmasti olemaan vapaita rajoittavasta sentimentaalisuudesta. Noam Chomsky on sanonut, että kansanmurha on Amerikan pitkäaikaisin perinne. Kuten kenraali Clarken lausumasta kävi ilmi, Pentagonin tavoitteena on levittää sota vielä Libanoniin ja ennen kaikkea Iraniin. Nämä maat haastavat USA.n, Israelin ja Saudi Arabian hallinnan alueella.

Suunnanmuutos

Yhdysvallat toteuttaa Lähi-Idässä toimia, jotka ovat rikos ihmiskuntaa kohtaan. Näin käyttäytyy lännen johtaja, vapauden ja demokratian väitetty kotimaa, eurooppalaiset liittolaiset ja Nato maat perässään. Suorana seurauksena tästä meillä on hallitsematon pakolaisongelma sekä terrorismin leviäminen omiin kaupunkeihimme. Euroopan valtioiden hallitusten tulisi lopettaa Amerikan myötäileminen. Euroopan maiden ei pitäisi osallistua sen johtamiin imperialistisiin valloitussotiin (Afganistan, Irak, Libya, Syyria) ja kansanmurhiin. Euroopan maiden ei pitäisi ylläpitää normaaleja yhteyksiä terrorismia maailmanlaajuisesti tukeviin valtioihin kuten Saudi-Arabia ja Israel eikä myydä niille aseita.

Monien geopoliittisten analyytikoiden mukaan Amerikan imperiumi on laskussa, Kiina yhdessä Venäjän ja muiden liittolaistensa kanssa on taas nousussa. Yhdysvallat yrittääkin epätoivoisesti ja keinoja kaihtamatta osoittaa vielä mahtiaan.

Irakin miehityksen jälkeen Amerikan vastaisuus maailmalla on kasvanut edelleen. Mielipidetiedustelujen mukaan Yhdysvallat on suurin yksittäinen uhka maailmanrauhalle. Sen ajama globaali äärikapitalistinen järjestelmä on myös suurin uhka planeetan ekologialle, kansakuntien itsemääräämiselle ja yhteiskuntien sosiaaliselle kehitykselle. Yhdysvaltojen ja Naton sotakoneen pysäyttämiseksi tarvitaan voimistuva kansainvälinen sodanvastainen liike. Sen tulee yhdistyä kansojen solidaarisuuteen perustuvaan maailmanlaajuiseen kapitalismin ja globalisaation vastaiseen taisteluun.

Lisää aiheesta on suositeltavalla sivustolla Centre on Globalisation www.globalresearch.ca erityisesti teema terrorismi.

lähteet

Chossudovsky, Michel The Globalization of War: America’s ”Long War” against Humanity 2015

Chossydovsky, M. Origins of the Islamic State (ISIS): Who is Behind “Al Qaeda in Iraq”? Global Research

Chossydovsky, M. “Going After” the Islamic State. Guess Who is Behind the Caliphate Project? Global Research 2014

Chossydovsky, M. The Engineered Destruction and Political Fragmentation of Iraq. The Islamic State of Iraq and al-Sham: An instrument of the Western Military Alliance Global Research 2014

Massarrat, Mohssen The Fiction of “Fighting the Islamic State”, An Entity Created and Financed by the U.S. and Saudi Arabia. Global Research 2014

Meyssan, Thierry After the ISIS Caliphate, Rojava Global Research 2017

Petras, James Imperialism and Imperial Barbarism Global Research 2010

Kirjoitettu alkuvuonna 2017

Seikkailuni Urho Kekkosen kansallispuistossa

Seikkailin Urho Kekkosen kansallispuistossa 10 – 22. 7 2018. Laaja puisto on jaettu perusosaan ja erämaaosaan, lisäksi siihen kuuluu soidensuojelualueita, rajoitusosia ja luonnonpuistoja. Sitä luonnehtivat hyvin vaihtelevat maastot kuten aarnimetsät, jokivarret, lammet ja järvet, suot, harjut, tunturit ja kurut.

Saariselällä bussista astuttuani pääsen heti suoraan maastoon. Helle on saanut mustat koppikset liikkeelle keltaiselle hiekkapolulle, sudarit ja paarmat pörräsivät ympärillä.

Mietin että villi luonto on luova ja taiteellinen. Se tuottaa kauneutta ja harmoniaa, ja lisäksi yllätyksiä ja dramatiikkaa. Ihmisen muovaama luonto on sen sijaan usein tylsää ja tasapaksua.

Rumakurussa heräsin yöllä teltassa kummalliseen ähkimiseen ja ryminään. Jotain eläimiä oli lähistöllä. Kokonainen lauma poroja ravasi kurua edestakaisin aamuyöllä. Sen jälkeen näin poroja yksittäin tai parin kolmen ryhmässä, jossa oli mukana vasoja. Vain joillakin oli panta. Venäjän rajan tuntumassa niitä näki usein. Luttojoen rantamilla ne ainakin viihtyivät hyvin.

Kaikki näkemäni keltaperhoset, jotka pystin määrittelemään, olivat suon keltaperhosia. Hopeatäplistä se, jonka alasiivet pystyin näkemään, oli pursuhopeatäplä. Tunturien rinteiden pensasvyöhykkeellä oli tosi paljon sinirintoja. Näin kun sellainen syötti ruskeaa poikastaan. Kosteikoilla näki keltavästäräkkejä ja liroja ja kuuli niiden jup jup varoitusääniä. Vesistöjen äärillä rantasipi oli aivan yhtä tavallinen kuin etelässäkin.

Rautulampi oli määrätystä kulmasta katsottuna turkoosin värinen, se oli syvä ja viileä ja tunturien ympäröimä. Ranta oli täynnä kalanpoikasia, mikä on hyvä merkki etsittäessä hyviä kalavesistöjä. Ei muuta kuin kokeilemaan kirkkaassa auringonpaisteessa. Ensimmäisellä heitolla tulee taimen, ja toinen viidennellä heitolla. Eipä kauaa kestänyt kun ruokakalat saatiin. Nuotio vain palamaan.

Kahtena ensimmäisenä päivänä käytin vain shortseja ja t-paitaa, sen jälkeen pitkiä housuja ja takkia. Lankojärven rannalla telttaa pystyttäessä tilanne selvisi: sekä hyttyset että paarmat hyökkäsivät joukolla armotta jalkoihin, päähän ja käsivarsiin. Paarmoja oli ainakin viittä eri lajia ja joillain niistä oli värikkäät silmät. Yleensä nopeasti matkalle lähtiessä unohtuu aina jotain, tällä kertaa se oli ollut hyttyshattu. Edellisellä Lapin retkellä joitain viikkoja aikaisemmin sitä ei tarvittu ollenkaan, siksi se varmaan unohtuikin.

Aamulla leirinuotiolla oli suomalaisten lisäksi retkeilijöitä Ranskasta ja Saksasta. Kalaa ei matalasta järvestä tullut. Joen töyrästä pitkin kulkemassa ja välillä uimassa näen saukon näköisen ja kokoisen nisäkkään. Sillä on punaruskea ja tuuhea karvainen turkki, häntäkin on tuuhea. Arvelen sen olleen minkki. Ylitän joen pientä puusiltaa pitkin ja yövyn pienen lammen rannalla keskellä ei mitään. Siellä asusteli telkänpoikasia ja vieraili koskeloita. Seuraavan päivän vaelluksella havaitsen isolepinkäisen keikuttamassa pyrstöään ja ääntelemässä kvääk kvääk. Metso naaras poikasineen tulee vastaan. Se lensi puuhun tarkkailemaan tilannetta. Se oli tosi kookas ja vaikuttava ilmestys. Havaitsen myös jonkin ruskean tunnistamattoman kanalinnun, jolla oli ainakin 10 poikasta.

Luirojärvellä pidin kalastukselle omistetun väli- ja lepopäivän. Saapumispäivänä sain yhden harjuksen ja ahvenen. Seuraavana päivänä ukkosen välillä keskeyttäessä kalastuksen sain muutaman ison ahvenen ja pari pientä sekä yllätyksekseni ison säynävän. Se oli aika ruotoinen mutta maku oli melko hyvä. Ensimmäisen yön nukuin yhteisautiotuvassa ja toisen ihan omassa rauhassa pienessä Rajakämpässä. Illalla oli sauna. Luirojärvi oli pahin hyttys-ja paarmahelvetti missä olen ollut. Ilman niitä se olisi ollut paratiisi. Ne hyökkäsivät kimppuun heti kämpästä ulos astuttua vuorokaudenajasta riippumatta. Matkalla sinne tapaisin kaverin joka valitteli unohtaneensa lippiksensä edelliseen paikkaan. Perille saavuttuani löysin sellaisen saunan penkiltä ja siinä oli myös hyttysverkko. Käytin sitä koko loppumatkan. Kangasmaastossa hyttysiä ja paarmoja oli vähän. Ylhäällä tuntureilla tuskin lainkaan. Sinne niitä kannatti lähteä tarpeen vaatiessa pakoon.

Kärppäpään kohdalla tunturin kupeessa metsikössä näin sen, maakotkan. Ensimmäisenä panin merkille pitkät siivet, valtavat siipisulat ja pitkän esiin pistävän pään ja nokan. Pyrstö oli vaalea. Sen näki aluksi hyvin ilman kiikariakin nousemassa metsänrajasta korkeammalle ilmaan ympyröitä tehden. Se oli aivan esihistoriallisen näköinen, selvästi vanha ja kulunut yksilö. Lähestyessäni Hammaskurua metso naaras esitti siipirikkoa polulla suojellakseen poikasiaan. Näin myös ruskean ja valkosiipisen riekko tai kiiruna emon poikasineen. Anterinmukhassa oli autiotuvan lisäksi sauna. Uimapaikka oli 4m syvä veden uurtama kolo muuten hyvin matalassa joessa.

Monilla lammilla ja järvillä on lupaavia nimiä kuten Harrijärvi. Paikan päällä se vaikutti kuteinkin elottomalta, rannoilla ei uiskennellut kalanpoikasia ja se oli matala. Ylempi kiertämäjärvi, jossa yövyin autiotuvassa, oli todella matala, se oli täynnä ruskeita levälauttoja eikä se soveltunut lainkaan virvelin heittämiseen rannoilta. Alemmassa kiertämäjärvessä sen sijaan oli harjuksia, sain yhden pienen.

Kuljin pitkät matkat Venäjän rajan tuntumassa missä keltaiset laput kertoivat rajavyöhykkeestä, jonne ei saanut mennä ilman lupaa. Huomasin että se on erinomainen ja laaja luonnonsuojelualue. Odotin karhun kohta sieltä ilmestyvän mutta kaikki olivat vain poroja.

Leveän Luttojoen sillalle saapuessani tiesin että nyt olin tullut hyvään kalapaikkaan. Aloin heti virvelöidä, iso harjus oli vähän aikaa kiinni mutta en saanut sitä ylös. Yritin kovasti mutta sinä iltana en saanut kalaa. Seuraavana aamupäivänä aloitan heittelyn, on pakko saada ruokaa. Harjuksia näkyy ja joskus ne seuraavat viehettä. Lopulta onnistun saamaan hyvän kokoisen hauen. Retkillä jätän kalat suomustamatta enkä enää käytä edes mitään turhia folioita. Suomut muodostavat suojaavan ja kosteutta pitävän kuoren, joka lähtee helposti irti kalan kypsyttyä joko nuotion reunakivillä tai hiilloksessa. Alueella oli metsäpaloa, joka ilmeni savupilvestä. Myöhemmin reitilläni näinkin metsäpalon jälkiä.

Uskoin optimistisesti että joen yli pääsee, se oli kuitenkin voimakas ja syvä. Seurasin kilometrikaupalla rantaa ylityspaikkaa etsien. Ajattelin jo että oli palattava takaisin sillalle. Lopulta sopivan matala ylityspaikka näytti löytyneen. Oli edettävä rauhallisesti jalat harallaan ja lyhyin askelin koska pitkillä askelilla virran voima siirtää jalkaa. On vaaransa kahlata voimakkaassa virrassa liukkailla kivillä. Huomasin tulleeni saarelle, jonka rajasi toinenkin saman joen haara. Siellä oli selkeä polku joten muutkin olivat kulkeneet sama reittiä. Vielä yksi virran ylitys. Pian saavutan Rupisuolijärvet. Nimestä huolimatta paikka oli kaunis ja siitä pitkälle eteenpäin jatkuva osuus mäntyisine harjuineen ja lukuisine vesistöineen oli yksi puiston hienoimmista. Helle painoi päälle. Yövyn teltassa Harrimukassa. Seuraavana päivänä vaelsin pitkän matkan. Matkalla heittelin virveliä virran syvemmissä osissa ja järvillä, mutta ei tärpännyt. Savun illalla Porttikosken autiotuvalle. Sieltä lähtiessäni edessä oli jälleen joen ylitys. Tarkoitukseni oli seurata ensimmäistä siitä erkanevaa puroa oikealle, päädyin kuitenkin Taimenlammelle, olin seurannut väärää puroa. Ihmettelinkin jo miksi määrittelemäni kompassin suunta ei vastannut kulkusuuntaa. Empimisen jälkeen päätin jättää virvelöimisen tällä lupaavalla ja hyvin kauniilla ja rauhaisalla paikalla. Tarvitsin kaiken energian ja keskittymiskyvyn päivän etapin kulkemiseen, pois pääsemiseen armottomasta erämaasta. Eväät alkoivat loppua. Leivät, juusto, puurohiutaleet ja keksit olivat jo päiviä sitten loppuneet. Jäljellä on vain pari pussikeittoa, makaronia ja pala suklaata. Myös kuivahedelmät kuten viikunat ja pähkinät oli syöty. Myös motivaatio enempään retkeilyyn oli mennyt ja voimat alkoivat hiipua. Tyhjentynyt rinkka oli kuitenkin nyt kevyempi.

Vaikka olen tehnyt paljon retkiä, kompassia ja varsinaista suunnistamistaitoa en ole koskaan vielä tarvinnut. Kansallispuistoissa on yleensä kylttejä ja viittoja riittävästi. UKK puiston erämaaosassa kylttejä on vain harvoin ja silloinkin parhaat reitit ja polut kohteeseen pitää itse löytää ja valita. Jos karttaa ei lue usein ja huolellisesti, seurauksena ovat ylimääräiset ja voimia syövät kierrokset ja harhailut. Monta kertaa kuljinkin polkujen ulkopuolella maastossa.

Alkumatkasta tapasin muita retkeilijöitä, mutta lopun ajan olin enimmäkseen yksin erämaassa. Se on jännä tunne ja kokemus, joita ei saa arkielämässä. Erämaat ovat patikoijan näkökulmasta niin suunnattoman laajat ja loputtomat, että sinne voi helposti eksyä ja hukkua. Ainoat merkit ihmisen toiminnasta ovat kinttupolut ja tulipaikat. Siellä tulee helposti äitiä ikävä. Siellä pitää olla valpas, täytyy vakavasti keskittyä suunnistamiseen, seuraavan etapin kulkemiseen ja sillä olevien haasteiden voittamiseen ja esteiden ylittämiseen. Tulee pitää huoli ettei loukkaa jalkojaan. Jokainen askelkin on otettava huolella vaihtelevassa ja epätasaisessa maastossa. Kerran laskin väsyneenä rinkan metallisen putken pään suoraan isovarpaalleni. Sitä virhettä en enää tee toiste. Verta valui mutta pystyin jatkamaan. Entä jos loukkaantuu tai eksyy? Käytössäni oli vanha matkapuhelin, jolla ei voinut lähettää viestiä äidille, ellei sitten kiivennyt jonnekin tunturin huipulle. Kuinka sillä voisi soittaa hätäpuhelun? Minulla ei ollut varmaa tietoa siitä.

Loppumatkasta löysin jo kypsiä mustikoita, juolukoita sekä lakkoja. Aliarvostettuja variksenmarjoja oli paljon saatavilla koko retken ajan. Mäntykankaalla 2 ampuhaukkaa innostui lentelemään ympärilläni äännellen kviik kviik. Loppumatkalla näin niitä vielä lisää. Rumakurussa heitän varajalkineina toimineet jo hajonneet buutsit roskikseen. Sandaalit kestivät.

Tämä retki täytyi tehdä. Sain kokemusta ja itseluottamusta seuraavaa, toivottavasti entistä onnistuneempaa retkeä varten. Nyt uskallan lähteä lähes minne vain (ei silti noin vain talviaikaan).

« ‹ / 2 › »

Pyhä-Luoston kansallispuisto retki

Pyhätunturin kansallispuisto oli ensimmäinen Suomessa perustettu kansallispuisto. Myöhemmin siihen liitettiin Luosto ja siitä tuli Pyhä-Luoston kansallispuisto.

Olen ennen käynyt Lapissa vain lapsena Kemijärvellä, Pelkosen niemellä, Savukoskella ja Pyhätunturilla. Todisteena tuosta matkasta on muutamia valokuvia. Yhdessä niistä olen noin 8-vuotiaana siskoni kanssa jossain Pyhätunturilla kivikon keskellä. (Sen jälkeen olen käynyt kerran Torniossa.) Lähden siis innolla tutustumaan Lapin luontoon ja erityisesti minulle uusiin lintu-, kasvi- ja perhoslajeihin kesäkuun puolivälissä 2018.

Suunnitelmissa on pitkä, vähintään kymmenen päivän vaellus. Rinkka ei ollut koskaan ollut ennen niin täynnä: 2 limppua, kilo juustoa, perunoita, kilo hedelmiä, keksejä, suklaata, virveli ja paljon vaatteita, lintukirja, CD soitin levyineen, varaparistoja ym.. (Tietenkin mukana kulkee kevyt teltta, makuualustat ja makuupussi). Vanhaan Savotta putkirinkkaan mahtuu paljon tavaraa. Kaulassani roikkuu lisäksi painava vanha kiikari. Vesipullosta tulee heti kilo lisää painoa. Kuljen pääosin sandaaleissa, vaikka bootsit roikkuvat myös mukana.

Aloitan kulkemalla Luoston vaellusluontopolkua. Edessä on isot alueet koskematonta aarimetsää. Luonnontilainen metsä on harmoninen ja väljä. Se ei ole mitään läpitunkematonta ryteikköä. Se muistuttaa Salamajärven kansallispuistossa näkemääni. Leppälintu ja järripeippo ovat yleisimmät lintulajit alueella. Ensin mainitun laulunsäkeitä ja jälkimmäisen surinaa kuuluu joka puolella. Aarnimetsän keskellä näen ensimmäistä kertaa elämässäni kuukkelin, tunnistan sen välittömästi. Niitä onkin useampia, kokonainen perhe. Katselen niitä kiikareilla, vaikka ne näkyvät hyvin ilmankin. Niillä on hauskoja ääniä, ihan kuin ne osaisivat puhua. Olen haltioissani.

Kuuntelen tarkasti lintujen ääniä, olen opetellut niitä tänä kesänä äänityksistä. Ehkäpä sinirinta tai sinipyrstö lauloi vähän aikaa. Punakylkirastailla on lapin murre.

Pyhänlatvassa soiden keskellä on laavu, minne leiriydyn ja missä yövyn. Aapasuolla on paljon keltavästäräkkejä, taivaanvuohi kaartelee taivaalla pyrstösulat mäkättäen ja lirojakin löytyy. Tilhiä on paljon. Illalla teen kierroksen ja tunnistan uuden lajin, pohjansirkun. Samassa paikassa oli ainakin yksi poikanen ja vanhemmat, joista toinen esitti siipirikkoa. En häiritse niitä enempää. Nautin erämaan hiljaisuudesta. Illalla hyttysiä oli pelättyä vähemmän. Minulla on ohut kesämakuupussi, jonka mukavuusraja on plus 10 astetta. Huomaan aamuyöllä, että siinä ei tarkene, täytyy voimistella ja lisätä vaatteita.

Aamukahvilla näen jonkin petolinnun kaartelevan suon yllä, vaelluksella ylitän lisää soita pitkospuita pitkin, havaitsen uuden pohjoisen valkoterälehtisen kasvin, joka on ruohokanukka. Ylhäällä ohitan Ametistikaivoksen ja Lampivaaran, sen jälkeen tunturin kupeessa on lisää hienoa ja väljää aarnimetsää. Ohitan Pyhälammen. Sen jälkeen alkaa vaikea ja raskas kivikkoinen polku osuus matalia puita kasvavilla harjanteilla. Tämä oli jo melko extreme kokemus, vaikka vielä vaikeampaa oli edessä. Levähdän hetken aikaa Porontahtoman laavulla. Kuljen helpompaa leveää hiihtouraa Kapustaan autiotuvalle, missä palaudun jonkin aikaa. Kotona huomasin että monissa selfie kuvissa minulla on räkä poskella tai nenän pielessä. Päätän hommata peilin seuraavia retkiä varten.

Päätän suunnistaa kohti Huttujärveä. Siellä päin oli aivan tavallista talousmetsää, mikä latisti tunnelmaa. Itse järvi oli matala eikä siellä näkynyt lainkaan kaloja, ei poikasia rannalla, ei mitään. Ei kannattanut ryhtyä onkimaan. Kävin uimassa. Puuliiterin alla ja ympärillä pyöri jäniksen poikasia. Nukuin teltassa hyvin. Tälläkään kertaa muita retkeilijöitä ei sinne leiriytynyt.

Aamupäivällä ohitan joitain leiripaikkoja ja laavuja kuten Ojavalampi. Sitten alkaa pitkä nousu kohti huippua tunturin vasenta laitaa puiden keskellä. Paljakalla odottaa Annikin lampi, vesiallas lohkareiden keskellä. Päätänkin nousta ylös huipulle, kun se oli niin lähellä, enkä jatkaakaan Pyhän kasteen lähteelle. Nousussa minut yllättää pikkukuovi. Sillä oli käyrä nokka, valkoinen juova keskellä päätä ja kuuluvat huutosarjat. Minulle oli uutta että ne elävät näin korkealla tunturissa. Tunturin karuilla rinteillä kasvoi violetteja kukkia: kurjenkanervalla oli kellomaiset kukinnot, sieliköllä oli pienet tähtimäiset viisisakaraiset kukat.

Pyhätunturi muodostuu kolmesta huipusta ja lapsena olin ilmeisesti niistä helpoimmalla (varmaankin Kultakero oli ykkönen). Nyt olen niistä korkeimmalla, 540 m korkealla Noitavuorella (eli kolmosella). Se oli metsäsaamelaisten seitatunturi. Huipulla tulee tosi kovaa. Alkaa hyvin vaikea ja vaarallinen pitkä lasku kivikkopolkua painava rinkka selässä. Viitat näyttävät, että tässä menee polku vaikka oikeasti siinä ei ole mitään muuta kuin loputtomasti kivenlohkareita. Useamman kerran kova tuuli meinasi paiskata minut kivikkoon.

Vasta alhaalla helpottaa, kuljen kangasmaastossa tiaislaavulle. Ennen lähtöä hankittu alumiininen retkisetti kahdella kattilalla ja kahvipannulla oli hyvä, paitsi kuljetuksen ja vaelluksen aikana heiluessaan rinkan ulkopuolella se ei oikein meinannut pysyä kasassa. Mitään iskuja se ei sietänyt. Sitä piti tarkistella ja remmejä kiristää. Tiaislaavulla kuukkelit söivät tarjoamiani tähteitä. Siitä on näkymä aapasuolle, jossa on paljon keltavästäräkkejä. Joku käpylintu äänteli läheisessä puussa mutta en ehtinyt nähdä sitä. Kuljen Tunturiaavan luontopolkua lintutornille, sieltä ei näy mitään erityistä, ei opastaulussa mainittuja vesipääskyjä. Kuulin että alueella oli havaittu harvinainen virtavästäräkki. Valmistaudun matkustamaan seuraavaan kohteeseeni, Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon.

« ‹ / 2 › »