artikeli

Seitsemän säteen jumalallinen suunnitelma

Uusi Safiiri 4 / 99

Säteistä puhuttaessa harvat käsittävät kuinka merkittävästä ja kauaskantoisesta asiasta on kyse. Seitsemän sädettä ovat näkemämme maailman rakentajia. Säteiden jaksoittainen toiminta luo sivilisaatioita ja kulttuureja. Säteet selittävät eri persoonallisuustyyppien olemassaolon. Seitsemän sädettä ovat evoluution eli kehityksen moottori, ja niiden vaikutus läpäisee koko luomakunnan. Seitsemän sädettä ovat jumalallisen suunnitelman vartijoita, ja ne antavat kehitykselle sen lait ja päämäärän. Kehityksen tarkoitus on aineen henkistyminen ja sielun laatujen esiintuleminen muotojen välityksellä. Kun henki, sielu ja ruumis ovat saavuttaneet sopusoinnun, ihminen voi näyttäytyä täydessä jumalallisessa loistossaan ja suuruudessaan.
Tieto seitsemästä säteestä on osa suhteellisen uutta opetusta, jonka tiibetiläinen mestari Djwhal Khul on antanut Alice Baileyn kautta esoteerikoille ja okkultismin opiskelijoille. Seitsemän sädettä ovat aikaisemmin tulleet tunnetuiksi teosofian kautta. Ne mainitaan Salaisessa opissa ja niitä kuvataan yksityiskohtaisemmin mm. Leadbeaterin kirjassa Mestarit ja polku, jonka tiedoista osa on peräisin juuri mestari D.K:lta. Lukuisissa kirjoissaan Alice Bailey on välittänyt paljon uutta tietoa seitsemästä säteestä. Teos Tutkimus seitsemästä säteestä käsittää viisi kokonaista osaa: Esoteerinen psykologia I ja II, Esoteerinen astrologia, Esoteerinen parantaminen sekä Säteet ja vihkimykset. Kirjat ovat ilmestyneet vuosien 1936 ja 1960 välillä. (Teoksia ei ole toistaiseksi ilmestynyt suomenkielisinä.)

Kosmiset logokset ja kosmiset säteet

Ymmärtääksemme seitsemän säteen asemaa aurinkokunnassa meidän on ensin käsiteltävä maailmankaikkeuden yleistä rakennetta. Meidän on edettävä ylhäältä alas ja universaalista partikulaariseen, mikä on aina okkulttinen menetelmä. Maailmankaikkeus on syntyisin absoluutista. Tämä absoluutti, josta ei voida sanoa mitään, läpäisee kaiken, mutta on samalla luomakuntansa yläpuolella. Bhagavad Gita ilmaisee sen seuraavasti: ”Levittäydyttyäni koko universumiin Itseni osalla, Minä pysyn.” Kuten kaikki Salaisen opin opiskelijat tietävät, ilmentynyt universumi (superuniversumi) on syntynyt kolmen kosmisen Logoksen kautta.
1. Ensimmäinen kosminen Logos, persoonaton ja ilmentymätön.
2. Toinen kosminen Logos. Henki-aine, elämä, universumin henki.
3. Kolmas kosminen Logos, kosminen ideaatio, universaalinen maailmansielu. (Kuviossa kosminen Parabrahman, ylhäällä oleva kolmio).
Näistä perustavista luovista prinsiipeistä syntyvät lukemattomat universumit, jotka sisältävät lukemattomia aurinkokuntia. Jokainen aurinkokunta on sen suuren kosmisen olennon ilmentymä, jota kutsutaan Aurinkologokseksi (aurinkokunnan logos). Näkyvä aurinkokunta on Aurinkologoksen inkarnaatio, hänen fyysinen ruumiinsa, samalla tavalla kuten ihmispersoonallisuus on hänen Egonsa eli kuolemattoman sielunsa inkarnaatio. Aurinkokunta (kuten ihminen ja myös atomi) on kolminainen. Se muodostuu kolmesta aspektista tai kolmesta persoonasta, kuten kristillinen teologia niitä nimittää:

Sähkötuli eli henki
1. persoona. . . . . . . Isä. Elämä. Tahto. Tarkoitus. Positiivinen energia.
Aurinkotuli eli sielu
2. persoona. . .Poika. Tietoisuus. Rakkaus-viisaus. Tasapainoinen energia.
Kitkatuli eli ruumis eli aine
3. persoona. . . . . .Pyhä Henki. Muoto. Aktiivinen äly. Negatiivinen energia. (A Treatise on Cosmic Fire, 3-4).

Nämä Jumalan, Aurinkologoksen eli keskusenergian (termit ovat okkulttisesti samaa tarkoittavia) kolme aspektia ilmentyvät seitsemän voimakeskuksen eli seitsemän säteen kautta, joista kolme on suurta ja neljä pienempää.
Jumalallisen tahdon vaikutus avaruuden mereen, aineeseen eli eteeriseen substanssiin sai aikaan ensimmäisen eriytymisen pääsäteisiin, ja niiden keskinäinen vuorovaikutus loi neljä pienempää sädettä. Siten syntyivät seitsemän emanaatiota, seitsemän potenssia ja seitsemän sädettä, kuten Esoteerisessa psykologiassa kuvataan. Ne ovat Yhden Elämän seitsemän henkäystä, seitsemän perusenergiaa. Yksi, kolme ja seitsemän, joista syntyy edelleen loputon muotojen moninaisuus, tämä on maailmakaikkeuden perusrakenne. “Kaikki ilmennyt on luonteeltaan seitsemäistä, ja keskusvalo, jota me kutsumme jumalolennoksi, Jumaluuden yksi säde, ilmenee aluksi kolminaisuutena, ja sitten seitsemäisenä. Yksi Jumala loistaa Jumala Isänä, Jumala Poikana ja Jumala Pyhänä Henkenä, ja nämä kolme puolestaan heijastuvat seitsemässä valtaistuimen edessä olevassa hengessä eli seitsemässä Planeettalogoksessa. Ei-kristillistä alkuperää oleva okkultismin opiskelija voi kutsua näitä olentoja yhdeksi säteeksi, joka ilmenee kolmen pääsäteen ja neljän pienemmän säteen kautta, jotka muodostavat jumalallisen seitsemäisyyden. Synteettinen säde, joka yhdistää ne kaikki on suuri rakkaus-viisauden säde, sillä totisesti ja todellakin `Jumala on rakkaus.´ Tämä säde on indigonsininen säde, ja se on yhdistävä säde.” (Vihkimykset, 3).Tämä yksi säde, kosminen rakkaus-viisauden säde, on eräs seitsemän kosmisen säteen ryhmästä. Tuntemamme “seitsemän sädettä” ovat tämän yhden kosmisen säteen alasäteitä. Samalla tavalla seitsemän tasoamme ovat kosmisen fyysisen tason seitsemän alatasoa. Muut kuusi kosmista sädettä vaikuttavat kuuden muun aurinkokuntamme säteen kautta.
Seitsemän sädettämme ovat siis eriytyneet yhdestä suuresta kosmisesta säteestä, mikä tapahtui Aurinkologoksemme syvimmässä olemuksessa ennen kuin hän aloitti luomistyönsä. Täten meillä on:
1. Ilmentymätön Logos – kosminen entiteetti.
2. Logos, joka on ilmennyksessä kolminainen:
a. Kosminen tahdon ja voiman Herra.
b. Kosminen rakkauden ja viisauden herra.
c. Kosminen aktiivisen älykkyyden herra.
3. Kolminainen Logos, joka on ilmennyksessä seitsemäinen eli seitsemän Planeettalogosta. (A Treatise on Cosmic Fire, 62).
Nykyinen aurinkokuntamme on järjestyksessä toinen, ja siinä on vallitsevana säteenä suuri kosminen rakkaus-viisauden säde, toinen säde. Edellinen aurinkokunta ilmensi kolmatta sädettä, aktiivisen älykkyyden sädettä. Tuleva aurinkokunta tulee ilmentämään ensimmäistä sädettä, tahdon sädettä. Nykyisessä aurinkokunnassa kaikkien olentojen päämääränä on siten rakkauden ja viisauden ilmentäminen.

Seitsemän säteen alkuperä

Energiat, jotka muodostavat sädevoimat, saavat alkunsa pääasiassa aurinkokuntamme takana olevasta olemisen ja tietoisuuden maailmasta. Ne tulevat seitsemästä tähdistöstä eli aurinkokunnasta, jotka muodostavat Sen, josta ei voida sanoa mitään ilmentymisruumiin. Oma aurinkokuntamme on yksi näistä seitsemästä tähdistöstä. On olemassa seitsemän kosmista Logosta, joista jokainen sisältää seitsemän Aurinkologosta. Järjestelmämme kosminen Logos toimii siten seitsemän aurinkokunnan kautta, joista omamme on yksi. Aurinkologoksella on vastaavasti seitsemän keskusta eli voiman kanavaa. Ne ovat seitsemän suurta Rishiä, jotka ilmentyvät Ison Karhun (Ursa Major) seitsemän tähden kautta (Otava). Nämä ovat seitsemän säteemme eli seitsemän Planeettalogoksemme alkuperä. Ison Karhun lisäksi myös Plejadit (Seulaset) ja Sirius työskentelevät seitsemän säteen kautta. (Esoteric Astrology, 595). (Katso kuviota ”Seitsemän kosmista Logosta ja Ison Karhun seitsemän Rishiä”).
“Ison Karhun seitsemän tähteä ovat aurinkokuntamme seitsemän säteen alkulähde. Ison Karhun seitsemän Rishiä (kuten heitä kutsutaan) ilmentyvät seitsemän Planeettalogoksen välityksellä, jotka ovat heidän edustajiaan ja joiden prototyyppejä he ovat. Seitsemän planeettahenkeä ilmentyy seitsemän pyhän planeetan kautta. Kolme tähdistöä ja niitä hallitsevat planeetat välittävät kunkin näistä Isosta Karhusta tulevasta seitsemästä säteestä aurinkokuntaamme.” (Ibid., 85). Eläinradan kaksitoista tähdistöä toimivat siis näiden säde-energioiden jakajina ja välittäjinä. Kolme eläinradan tähdistöä on kullekin säteen herralle analogisesti samaa kuin monadi, sielu ja persoonallisuus ovat ihmiselle (Ibid., 603), ts. ne ilmentävät kyseisen säteen korkeampia ja alempia aspekteja. Esim. kolmas säde, aktiivisen älykkyyden säde, ilmentyy Kravun, Vaa`an ja Kauriin tähdistöjen välityksellä. Aurinkokunnassamme kolmas säde käyttää ilmaisuruumiinaan pääasiallisesti planeetta Saturnusta.
Jokainen seitsemästä pyhästä planeetasta (joista Maamme ei ole yksi) on ilmausta jostakin seitsemästä sädevaikutuksesta. Pyhä planeetta on siis sellainen, joka on jonkin seitsemän perussäteen ilmentymisruumis. Ainoastaan yksi säteistä on paljastettu, eikä ole kerrottu, onko se tietyn Planeettalogoksen sielusäde vai persoonallisuuden säde. Kyse suurista sädejaksoista eikä pienemmistä jaksoista.

Planeetat ja säteet

Pyhä Säde Epäpyhä Säde
1. Vulkanus 1. säde. 1. Mars 6. säde.
2. Merkurius 4. säde. 2. Maa 3. säde.
3. Venus 5. säde. 3. Pluto 1. säde.
4. Jupiter 2. säde. 4. Kuu 4. säde.
5. Saturnus 3. säde (peittää kätketyn planeetan).
6. Neptunus 6. säde 5. Aurinko 2. säde.
7. Uranus 7. säde. (peittää kätketyn planeetan).
(Esoteric Psychology I, 335).
Syy, mikä tekee planeetasta pyhän tai epäpyhän, on eräs eräiden suurten vihkimysten salaisuuksista. On kuitenkin paljastettu, vaikka ilmaus onkin epätyydyttävä, että “Planeetta on `pyhä´ silloin kun sitä elävöittävä henkinen Elämä on ottanut viisi suurta kosmista vihkimystä, ja `epäpyhä´ planeetta on sellainen, jonka Planeettalogos ei ole ottanut näitä vihkimyksiä.” (Esoteric Astrology, 503). Epäpyhän planeetan, joka on ottanut vain kolme kosmista vihkimystä, tietoisuus sisältää vain aurinkokuntaan kuuluvan, kun taas pyhän planeetan tietoisuus ylittää aurinkokunnan ja se on tullut vastaanottavaiseksi kosmisille vaikutuksille.
Myös Maa pyrkii tulemaan pyhäksi planeetaksi. Meille on kerrottu, että järjestelmämme Logos valmistautuu vihkimykseen ja että hän tulee ottamaan neljännen vihkimyksen tässä ketjussa (neljäs ketju, maaketju). Tästä johtuvat kauhistuttavat kokeet ja koetukset, jotka liittyvät elämään planeetallamme tämän jakson aikana. ”Tätä palloa (neljättä palloa seitsemän pallon ketjussa) voidaan siksi hyvin pitää surun ja kivun pallona, sillä sen kautta Planeettalogoksemme läpikäy sitä, mitä mystikot kutsuvat `ristiinnaulitsemiseksi´.”(A Treatise on Cosmic Fire, 384).
Jokainen planeetta, kuten ihminenkin, on siis ilmausta kahdesta sädevoimasta – persoonallisuuden ja sielun säteistä. Planeettalogoksemme persoonallisuuden säde on kolmas säde, aktiivisen älykkyyden säde. Hänen sielusädettään ei sen sijaan ole paljastettu.
Seitsemäinen rakenne hallitsee siten kaikilla tasoilla.
Aurinkokuntaan kuuluu seitsemän järjestelmää eli keskusta, seitsemän Planeettalogosta. Planeettalogoksella on seitsemän keskusta, seitsemän planeettaketjua. Ihmisellä on seitsemän chakraa, jotka ovat yhteydessä säteisiin. Myös kosmisella Logoksella on seitsemän keskusta, jotka ovat seitsemän aurinkokuntaa. Okkulttinen lause: ”Kuten ylhäällä, niin myös alhaalla” on siten avain kaikkeen viisauteen makro- ja mikrokosmoksessa.

Seitsemän rakentajaa

Seitsemän sädettä voidaan kuvata seitsemäksi kanavaksi, joiden kautta kaikki oleminen aurinkokunnassa virtaa. Koko aurinkokunnassa ei ole mitään, olkoonpa se millä kehitystasolla tahansa, mikä ei olisi syntyisin seitsemästä säteestä tai kuuluisi johonkin näistä seitsemästä säteestä. Seitsemää sädettä kutsutaan seuraavilla nimillä:

a. Seitsemän planeettalogosta eli -henkeä.
b. Seitsemän taivaallista ihmistä.
c. Seitsemän säteiden herraa.
d. Dyhan Chohanit.
e. Seitsemän henkeä Jumalan valtaistuimen edessä (Ilm. 1:4).
f. Seitsemän arkkienkeliä.
g. Seitsemän logosta.
h. Seitsemän rakentajaa.
i. Seitsemän Rishiä.
(A Treatise on Cosmic Fire, 233).

Esoteerisesti seitsemän sädettä ovat kosmisen Kristuksen, kolminaisuuden toisen persoonan, seitsemäinen ilmaus. Seitsemän sädettä ovat jumalallisen tietoisuuden, universaalin mielen summa. Ne ovat seitsemän älykästä entiteettiä, joiden kautta suunnitelma toteutuu. Ne ovat jumalallisen tarkoituksen tietoisia toimeenpanijoita, ja ne ilmaisevat niitä laatuja, joita tarvitaan tuon tarkoituksen materialisoimiseksi. Ne luovat ne muodot ja ovat ne muodot, joiden kautta jumalallinen idea voidaan saattaa täyttymykseen. Ne määräävät kaikkia asioita, millä tarkoitetaan lain välttämättömyyttä. Laki on seitsemän Jumaluuden tahto, joka painaa leimansa substanssiin saavuttaakseen määrätyn tarkoituksen evoluutioprosessin menetelmän kautta.
Seitsemän sädeolentoa, toisin kuin ihminen, ovat täysin tajuisia ja kokonaan tietoisia tarkoituksesta ja suunnitelmasta. Ne ovat “aina syvässä meditaatiossa”. Ne ovat täysin itsetietoisia ja ryhmätietoisia ja “valppaita ja aktiivisia”. Niiden päämäärä ja tarkoitus on sellainen, että meidän on turha pohdiskella sitä, sillä ihmisen korkein saavutusaste on niille alin.
Näiden seitsemän säteen, hengityksen ja taivaallisen ihmisen tehtävä on kamppailla aineen kanssa ja alistaa se jumalalliselle tarkoitukselle. Päämääränä on alistaa aineelliset muodot elämäaspektin vaikutuspiiriin ja siten synnyttää ne laadut, jotka vievät Jumalan tahdon täyttymykseen. Seitsemän sädettä ovat siten aurinkokunnan kaikkien sielujen summa, ja niiden toiminta aikaansaa kaikki muodot. Tietoisuuden aste vastaa aina muodon luonnetta. Elämä- eli henkiaspekti virtaa seitsemän säteen kautta, se kiertää kaikkien luonnonkuntien kautta ja tuottaa siten kaikki tietoisuuden tilat kaikilla tajuisuuden alueilla. (Esoteric Psychology I, 59-60).

”Säde on vain nimi tietylle voimalle eli energiatyypille, jossa painotus on asetettu tuon voiman ilmaisemaan laatuun eikä sen luomaan muotoaspektiin. Tämä on säteen oikea määritelmä.” (Ibid., 316).

Pääsäteet eli aspektisäteet:

1. Tahdon eli voiman säde.
2. Rakkaus-viisauden säde.
3. Aktiivisuuden eli sopeutumiskyvyn säde.

Sivusäteet eli attribuuttisäteet:

4. Harmonian, kauneuden, taiteen eli ykseyden säde.
5. Konkreettisen tiedon eli tieteen säde.
6. Abstraktin idealismin eli omistautumisen säde.
7. Seremoniallisen magian eli lain säde.

Jokaisella säteellä on seitsemän alasädettä, joita se hallitsee ja joille se on synteettinen säde. Kutakin alasädettä sävyttää jokin suurista säteistä, esim. kuudennen säteen ensimmäistä alasädettä sävyttää ensimmäinen säde, tahdon säde.

Säteet ja ihminen

Alice Bailey ennustaa, että esoteerinen psykologia, johon sisältyy tieto 7 säteestä, tulee saavuttamaan täyttymyksensä ja todellisen hyödyllisyytensä Vesimiehen aikakaudella. Siitä tulee silloin tuo ajan perustiede, aivan kuten sähkön tiede (aineen sähkön) on Kalojen ajan perussaavutus. Psykologian etymologinen merkitys on “sielun sana”. Se tarkoittaa tietyn säteen synnyttämää ääntä, joka aiheuttaa vaikutuksia aineessa. Nykyisin moderni psykologia käsittelee vain inkarnoituneen ihmisen näkyvämpiä aspekteja, ja se käy keskustelua eräistä subjektiivisista mahdollisuuksista. Sielun olemassaoloa ei ole vielä vahvistettu. Esoteerisen psykologian kannalta kaikki psykologian koulukunnat menevät harhaan siinä, etteivät ne näe ihmistä synteettisenä kokonaisuutena. Tutkimuksen kohteena olevaa ihmistä tarkastellaan enemmän tai vähemmän objektiivisesti, ja ihmisluonnon todellisia lähteitä kosketellaan harvoin. Esoteerisen psykologian näkökulmasta ihmistä on tutkittava koko integroituneen persoonallisuuden kannalta eikä vain ulkoiselta ja objektiiviselta fyysiseltä kannalta. On otettava huomioon sisäinen subjektiivinen ihminen ja laatuaspekti. Bailey katsoo, että kun syntyy ymmärrys sädevoimista, tämä tulee johtamaan psykologiatieteeseen, joka on luonteeltaan varmempi ja täsmällisempi kuin se spekulatiivinen tiede, mitä se on nyt.
Todellisen psykologian tulisikin olla tiedettä sielusta ja siitä kuinka siihen saadaan yhteys.
Jokainen ihminen kuuluu johonkin seitsemästä säteestä. Hänen persoonallisuutensa kuuluu kussakin elämässä johonkin säteistä, riippuen sielun säteestä. Ennen kolmatta vihkimystä ihmisen sielu voi kuulua mihin tahansa seitsemästä säteestä, minkä jälkeen ihminen paikantaa sielunsa johonkin kolmesta pääsäteestä. Tuosta korkeasta asemasta hän pyrkii kohti monadin olemuksellista ykseyttä. Monadin säde on yksi kolmesta aspektisäteestä, ja ihmiset ovat joko voiman monadeja, rakkauden monadeja tai älyn monadeja.
Säde lahjoittaa energiansa kautta tietyt fyysiset olosuhteet ja määrää emotionaalisen luonnon laadun. Se värittää mentaaliruumista. Säteet hallitsevat tiettyä ruumiin keskusta, ja kukin säde toimii pääasiassa yhden chakran eli keskuksen kautta. Säteiden suhde keskivertopyrkijän chakroihin on seuraava:

1. Pään keskus Tahdon eli voiman säde. Ensimmäinen säde.
2. Otsakeskus Konkreettisen tiedon säde. Viides säde.
3. Kurkkukeskus Aktiivisen älyn säde. Kolmas säde.
4. Sydänkeskus Rakkaus-viisauden säde. Toinen säde.
5. Solar plexus Omistautumisen säde. Kuudes säde.
6. Sakraalikeskus Seremoniallisen magian säde. Seitsemäs säde.
7. Selkärangan tyvi Harmonian säde. Neljäs säde. (Ibid., 261).

Säde altistaa ihmisen määrätyille vahvuuksille ja heikkouksille. Se säätää minkälainen on hänen tapansa suhtautua toisiin ihmisiin, ja se on vastuussa hänen muotonsa reaktioista toisiin muotoihin. Eräät mielenasenteet ovat helppoja yhdelle sädetypille ja vaikeita toiselle. Muuttuva persoonallisuus siirtyy säteestä säteeseen ja elämästä elämään, kunnes kaikki laadut tulevat kehitetyiksi ja ilmaistuiksi. Tietyt sielut ohjautuvat sädekohtalonsa määrääminä tietyille toiminnan alueille, ja tietty pyrkimyksen alue säilyy suhteellisen samana monien elämien ajan. Kun ihminen on kulkenut kaksi kolmannesta kehityksen polkua, hänen sielusäteensä alkaa hallita persoonallisuuden sädetyyppiä. Se määrää hänen elämänsä suuntaa maan päällä siinä mielessä, että se altistaa persoonallisuutta kohti tiettyjä toimintoja. Tieto säteistä ja niiden ominaisuuksista on siten psykologian kannalta erittäin tärkeää.
Seitsemän sädettä eli perusenergiaa tuottavat ihmisen seitsemän perustyyppiä seuraavasti:

a. Voimatyyppi täynnä tahtoa ja hallintakykyä.
b. Rakkaustyyppi täynnä rakkautta ja yhdistävää voimaa.
c. Aktiivinen tyyppi täynnä toimintaa ja manipuloivaa energiaa.
d. Taiteellinen tyyppi täynnä kauneudentajua ja luovaa pyrkimystä.
e. Tieteellinen tyyppi täynnä ideoita syistä ja seurauksista. Matemaattinen tyyppi.
f. Omistautuva tyyppi täynnä idealismia.
g. Liikemiestyyppi täynnä organisointikykyä,
antautunut ritualistiselle seremonialle.
(Ibid., 329)

Säteet ja värit

Seitsemän sädettä ovat yhteydessä spektrin väreihin. On olemassa punaisen, sinisen, keltaisen, oranssin, vihreän ja violetin säteet. On olemassa säde, joka syntetisoi ne kaikki, indigonsininen säde. On olemassa kolme pääsädettä – punainen, sininen ja keltainen – ja neljä sivuväriä. Aurinkokuntamme Logos keskittyy rakkauden eli sinisen aspektiin. Synteesinä se ilmentyy indigona. Väreistä punainen, sininen ja keltainen ovat alkuperäisiä ja redusoimattomia. Ne ovat pääsäteiden värit.

a. Tahto eli voima Punainen
b. Rakkaus-viisaus Sininen
c. Aktiivinen älykkyys Keltainen

Sivusäteiden värit ovat:
d. Oranssi
e. Vihreä.
f. Violetti.
ja syntetisoiva säde, indigo. (Ibid.,127-8)

(Hämmennystä saattaa aiheuttaa, että joissain esityksissä, esim. Blavatskyn ja Besantin antamissa, säteiden värit poikkeavat ylläolevista, erityisesti sivusäteiden kohdalla. Tämän lisäksi jokaisella säteellä on esoteerinen ja eksoteerinen värinsä.)
Värien samankaltaisuus tuo mukanaan sävelen ja rytmin samankaltaisuuden. Tämän vuoksi saman säteen (tai värin) ihmiset ymmärtävät helposti toisiaan.

Säteet ja luonnonkunnat

Jokainen luonnon seitsikko värähtelee jonkin alkuperäisen seitsikon mukaisesti. Kukin seitsemästä luonnonkunnasta reagoi jonkin tietyn säde-elämän energiaan. Samoin kukin seitsemästä tasosta.

Säde I Tahto eli voima Jumaluuden taso.
Säde II Rakkaus-Viisaus Monadin taso.
Säde III Aktiivinen äly Hengen, atman taso.
Säde IV Harmonia Intuition taso.
Säde V Konkreettinen tieto Mentaalitaso.
Säde VI Omistautuminen, idealismi Astraalitaso.
Säde VII Seremoniallinen järjestys Fyysinen taso.
(Esoteric Psychology I, 51)

Neljä luonnonkuntaa ovat niiden neljän suuren elämän ruumiillistumia, joista kukin kuuluu johonkin neljään pienemmästä säteestä. Olento, joka on neljännen luonnonkunnan eli ihmiskunnan elämä (kun tuota luonnonkuntaa pidetään erillisenä organismina), on viidennellä säteellä. Olento, joka sieluttaa kolmatta luonnonkuntaa, eläinkuntaa, värähtelee kuudennen säteen mukaan. Olento, joka on koko kasvikunnan ilmaus ja aktiivinen voima, kuuluu neljänteen säteeseen. Täten meillä on:

Ihmiskunta 4. luonnonkunta 5. säde Konkreettinen tieto
Eläinkunta 3. luonnonkunta 6. säde Omistautuminen.
Kasvikunta 2. luonnonkunta 4. säde Harmonia ja kauneus.
Kivikunta 1. luonnonkunta 7. säde Organisaatio ja rituaali.
(Ibid.,121)
Elefantin sanotaan olevan toisen säteen eläinten pää, kun taas kissalla ja koiralla on samanlainen asema neljännessä ja kuudennessa säteessä. Muista eläimistä meillä ei ole tietoa, paitsi että ensimmäisen säteen eläimiä ei enää esiinny maan päällä. Jalokivet edustavat eri säteitä ja ilmentävät niiden energiaa seuraavasti:

SÄDE SÄDETTÄ EDUSTAVA JALOKIVI KORVIKKEET

1. Timantti Vuorikristalli.

2. Safiiri Lasuurikivi. Turkoosi. Sodalitti.

3. Smaragdi Akvamariini. Jade. Melaniitti.

4. Jaspis Kalsedoni. Akaatti. Serpentiini.

5. Topaasi Keltainen kvartsi. Steatiitti.

6. Rubiini Turmaliini. Granaatti. Karneoli.

7. Ametisti Porfyyri. Violetti.
(Leadbeater, Mestarit ja polku)

Säteet ja kansakunnat

Ihmisryhmät, organisaatiot, kansakunnat ja kansakuntien ryhmät ovat kaikki säteiden toiminnan ja magnetismin tulosta. Myös kunkin aikakauden sivilisaation laatu riippuu voimassa olevista säteistä. Säteet sisältävät johtolangan jokaiseen totuudenmukaiseen historialliseen katsaukseen. Sellainen katsaus on kuitenkin yhä tekemättä.

SÄTEET JA KANSAKUNNAT

Kansakunta Persoonallisuuden säde Sielun säde Motto

Intia 4., taiteen säde 1., hallinnon säde “Minä kätken valon”

Kiina 3., älyn säde 1., hallinnon säde “Minä osoitan tien.”

Saksa 1., voiman säde 4., taiteen säde. “Minä suojelen”

Ranska 3., älyn säde 5., tiedon säde. “Minä vapautan valon.”

Iso-Britannia 1., voiman 2., rakkauden säde. “Minä palvelen.”
eli hallinnon säde.

Italia 4., taiteen säde. 6., idealismin säde. “Minä raivaan polut.”

U.S.A. 6., idealismin säde. 2., rakkauden säde. “Minä valaisen tien.”

Venäjä 6., idealismin säde. 7., magian ja “Minä yhdistän kaksi tietä.”
järjestyksen säde.

Itävalta 5., tiedon säde. 4., taiteen säde. “Minä palvelen
valaistua tietä.”

Espanja 7., järjestyksen säde 6., idealismin säde. “Minä hälvennän pilvet.”

Brasilia 2., rakkauden säde. 4., taiteen säde “Minä kätken siemenen.”
(Esoteric Psychology I,382-3).

Kymmenen perusväittämää

Kaikkea edellä sanottua selventää kymmenen perusväittämää:
Yksi: On olemassa yksi elämä, joka ilmaisee itsensä pääasiallisesti seitsemän peruslaadun eli -aspektin kautta ja toissijaisesti muotojen suunnattoman moninaisuuden kautta.
Kaksi: Nämä seitsemän säteilevää laatua ovat seitsemän sädettä, seitsemän elämää, jotka antavat elämänsä muodoille ja antavat muotomaailmalle sen merkityksen, sen lait ja sen yllykkeen kehitykseen.
Kolme: Elämä, laatu ja ilmennys eli henki, sielu ja ruumis muodostavat kaiken olemassaolevan. Ne ovat olemassaolo itse ja sen kyky kasvuun, aktiivisuuteen, kauneuden ilmentämiseen ja täydelliseen mukautumiseen suunnitelmaan. Tämä suunnitelma on juurtunut seitsemän säde-elämän tietoisuuteen.
Neljä: Nämä seitsemän elämää, joiden luonne on tietoisuus ja joiden ilmaus on tuntemiskyky ja tietty laatu, luovat jaksoittaisesti ilmenneen maailman. Ne työskentelevät mitä läheisimmässä yhteisymmärryksessä ja sopusoinnussa, ja ne toimivat älykkäästi yhteistyössä suunnitelman kanssa, jonka valvojia he ovat. He ovat seitsemän rakentajaa, jotka luovat Jumalan säteilevän temppelin universumin Suuren Arkkitehdin Mielen ohjaamana.
Viisi: Jokainen säde-elämä ilmaisee itseään pääasiallisesti jonkun pyhän planeetan kautta, mutta kaikkien seitsemän elämä virtaa kaikkien planeettojen kautta, mukaanluettuna Maa, ja sävyttää jokaista muotoa. Jokaisella planeetalla on pieni kopio yleisestä suunnitelmasta, ja jokainen planeetta mukautuu kokonaisuuden intentioon ja tarkoitukseen.
Kuusi: Ihmiskunta on Jumalan elämän ilmausta, ja jokainen ihmisyksilö on tullut maailmaan jotakin seitsemää sädevoimaa pitkin. Hänen sielunsa luonnetta sävyttää eli määrittää säde-elämä, joka hengitti hänet esiin, ja hänen muotoluontoaan värittää säde-elämä, joka – jaksoittaisessa ilmentymisessään fyysisellä tasolla jonakin tiettynä aikana – säätää ihmisrodun elämän laadun ja luonnonkuntien muotojen laadun. Sielun luonto eli laatu pysyy samana kautta maailmankauden. Sen muotoelämä ja -luonto muuttuu elämästä elämään riippuen jaksoittaisesta tarpeesta ja ympäröivistä ryhmäolosuhteista. Muotoluonto määräytyy kunakin aikana inkarnoituneesta säteestä tai säteistä.
Seitsemän: Monadi on elämä, joka elää sopusoinnussa seitsemän säde-elämän kanssa. Yksi monadi, seitsemän sädettä ja lukemattomia muotoja – tämä on ilmentyneiden maailmojen takana oleva rakenne.
Kahdeksan: Lait, jotka hallitsevat laadun eli sielun esiin tulemista muotojen välityksellä, ovat yksinkertaisesti niiden sädeherrojen mentaalinen tarkoitus ja elämän suunta, joiden tarkoitus on muuttumaton, joiden visio on täydellinen ja joiden oikeudenmukaisuus on ylin.
Yhdeksän: Ihmiskunnan kehityksen muoto eli menetelmä on itsen ilmaiseminen ja itsen oivaltaminen. Kun tämä prosessi on viety päätökseen, ilmaistu itse on yksi Itse eli säde-elämä ja saavutettu oivallus on Jumalan paljastuminen ilmenneen maailman laatuna ja ilmennyksen ja laadun takana olevana elämänä. Seitsemän säde-elämää eli seitsemän sielutyyppiä nähdään yhden Elämän ilmauksena, ja moninaisuus häviää yhden visioon ja samastumiseen yhden kanssa.
Kymmenen: Keino, jota käytetään tämän oivalluksen saavuttamiseksi, on kokemus. Se alkaa yksilöitymisestä ja päättyy vihkimykseen, ja se tuottaa elämä-laatu-ilmennyksen täydellisen yhdistymisen ja ilmaisemisen. (Esoteric Psychology I, 141-3).

Katsaus säteiden toimintaan ja vaikutukseen maailmankaikkeudessa, planeetallamme ja ihmisessä avaa huimia näköaloja. Aihe on tyhjentymätön, ja sulatettavaa tietoa on tarjolla valtavasti. Eräs välitön hyöty säteiden tutkimisesta on, että se vahvistaa ajattelukykyämme ja avaa siten tietä sielunenergioiden vaikutukselle. Yhteys sieluun saavutetaan mielen kautta. Aihe tempaa meidän mukaamme niin että me tunnemme kohoavamme arkisesta oravanpyörästä mystisiin korkeuksiin, ja me saamme näin uusia voimia ja innoitusta taipaleellamme kohti alkuykseyttä, Isän kotia. Ajattoman viisauden tutkiminen aktivoi meissä täysin toisenlaisia aivojen alueita ja tietoisuuden kerroksia kuin esim. tosiasiatiedon tai sanomalehden lukeminen. Sisäinen herkistyminen ja kehitys mahdollistaa lopulta sen, että me voimme itse vahvistaa todeksi esitettyjä asioita. Esoteerinen tiede on suureksi osaksi sitä, että ihminen alkaa omassa tajunnassaan kokea laajempia todellisuuksia ja että hän synkronoituu yhteen korkeampien kehitystä ohjaavien voimien kanssa. Säteitä ei voida havaita fyysisillä instrumenteilla, mutta meillä on sisäisiä kokemuksia erilaisista energioista ja laaduista, jotka jaksoittaisesti toimivat kauttamme ja jotka tuovat ilmi erilaisia puolia itsestämme.

 

Vihkimykset uudella ajalla III

Ultra 2 / 96

IV vihkimys. Luopumus tai ristiinnaulitseminen. Neljäs säde, konfliktin kautta saavutettava harmonia. Buddhinen taso.

Sen ihmisen elämä, joka läpikäy neljännen vihkimyksen, jota toisinaan kutsutaan myös ristiinnaulitsemiseksi, on usein suurten uhrausten ja kärsimysten täyttämää. Luopumus vihkimyksessä vihitty katkaisee kaikki yhteytensä inhimillisen evoluution kolmeen maailmaan. Tästä eteenpäin hänen yhteytensä niihin on puhtaasti vapaaehtoista ja tapahtuu palvelutarkoituksessa. Hän luopuu persoonallisesta elämästä suuremman kokonaisuuden hyväksi. Neljäs vihkimys merkitsee sielun persoonallisuuden elämän päättymistä kosmiselta kannalta. Tahtonsa voimalla vihitty määrätietoisesti luopuu kaikesta ja kääntää selkänsä aineelliselle maailmalle. Hänellä ei ole enää mitään uutta opittavaa kolmessa maailmassa (fyysinen, astraalinen ja alempi mentaalinen maailma). Vihitty nostetaan ylös luopumuksensa kautta, jonka hän on lunastanut sydänverellään. Hän voi silloin sanoa Kristuksen sanoin: “Jos minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” (Joh.12:32). Kun Jeesus kuoli ristillä hän ylitti viimeiset täydellistyneen persoonallisuutensa asettamat rajoitukset ja kulki neljännen vihkimyksen oven läpi. Suureen luopumukseen tai ristiinnaulitsemiseen liittyy fyysisen tason elämän hylkääminen ja usein myös kuolema. Bailey sanoo, että samaan aikaan kun Mestari Jeesus kohtasi luopumuksen vihkimyksen Kristus otti korkeamman ylösnousemuksen vihkimyksen. (The Rays and the Initiations, 697). Ylösnousemus tarkoittaa Kristuksen palaamista takaisin alkuperäiseen tilaansa, Isänsä kotiin eli Shamballaan universaalin elämän tasolle. Teologisissa tulkinnoissa Jeesuksen ja häntä yläpuolella varjostaneen Kristuksen vihkimykset ja erilaiset kohtalot on usein sekoitettu keskenään.
Neljännessä vihkimyksessä vihitty alkaa toimia neljänneltä, buddhiselta tasolta, joka on intuitiivinen tasomme. Buddhi on monadin rakkausaspekti. Buddhisella tasolla mieli, jopa korkeampi, abstrakti mieli hellittävät otteensa vihitystä ja tästä lähtien se on tarpeellinen ainoastaan palvelun yhteydessä. Intuitio, puhdas järki ja tosi ja suora tieto ottavat sen paikan. Adepti tai Viisauden Mestari toimii aina buddhiselta tasolta, jolla hän elää elämänsä, suorittaa palveluaan ja edesauttaa jumalallisen suunnitelman toteutumista ihmiskunnassa. Myös ashramit ovat buddhisella tasolla ja se on myös Hierarkian asuinpaikka.
Neljännessä vihkimyksessä sieluruumis tai kausaaliruumis häviää sen täytettyä tarkoituksensa. Tämä sai Mestari Jeesuksen epätoivoisesti huudahtamaan ristiltä: “Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut.” Blavatsky tosin esittää Salaisessa Opissa, että sanojen todellinen merkitys kuuluisi: “Jumalani, miksi kirkastat minut.” Kausaaliruumis ja sen ns. pysyvät atomit sisältävät muistin persoonallisuuden kehojen laadusta eri elämien välisenä aikana. Täten ihmisen on mahdollista uudessa inkarnaatiossa jatkaa kehitystään siitä mihin hän on jäänyt. Uudet kehot rakentuvat kausaaliruumiin pysyvien atomien ympärille. Pysyvät atomit (fyysinen astraalinen ja mentaalinen pysyvä atomi) ovat pieniä voimakeskuksia, jotka vetävät puoleensa tietyn tyyppistä ainetta. Kun kausaaliruumis tuhoutuu adepti on vapaa jälleensyntymisen pakosta ja tästä lähtien prosessia ohjaavat vain palvelu ja uhrautuminen. Baileyn mukaan kehittyneet sielut inkarnoituvat ja uhrautuvat aina vastauksena ihmisjoukkojen avunpyyntöön ja hätään.
Kun kausaaliruumis häviää sielu ei silloin ole enää tietoisuusaspektin edustaja. Kaikki mitä sielu on monien inkarnaatioiden aikana kerännyt – tiedon, viisauden ja kokemuksen – siirtyy nyt yksilöllisen henkisen ihmisen omaisuudeksi. Ruumiin, sielun ja hengen kolminaisuuden korvaa kaksinaisuus: ruumis ja henki. Henki voi silloin yhä esteettömämmin ilmaista itseään materiassa. Myös tämä kaksinaisuus on ainoastaan suhteellinen. H.B. Blavatskyn mukaan aine alimman asteista henkeä ja henki on korkeinta ainetta. Kaiken kehityksen päämäärä toteutuu silloin kun materia kykenee täydellisesti ilmentämään henkistä tarkoitusta.
Luopumus vihkimys tulee mahdolliseksi vain harjoittamalla pyyteettömyyttä jokapäiväisessä elämässämme. Alempi itse tulee ristiinnaulituksi työskennellessämme palvelun hengessä emmekä toteuttaaksemme egoisistisia pyyteitä. Itse vihkimys on huipennus monista aikaisemmista luopumuksista, joiden kautta ihmisen huomio kääntyy “epätodellisesta todelliseen” ja aineellisesta henkiseen maailmaan. Luopumukset luonnehtivat alusta saakka kaikkien kokelaiden ja oppilaiden elämänkaarta.
Neljännessä vihkimyksessä korkeammalla mentaalitasolla sijaitsevan sieluryhmän energia tulee vihityn käytettäväksi. Buddhalaisuudessa neljännen asteen vihittyä kutsutaan nimellä Arhat, “suuresti kunnioitettu” ja hinduismissa nimellä Paramahamsa, joka tarkoittaa “Hamsaa korkeampi.”

V vihkimys. Paljastus. Ensimmäinen säde, tahdon tai voiman säde. Atminen taso.

Paljastus on jatkuva tekijä inhimillisessä kokemuksessa. Evoluutio on itsessään paljastumisen prosessi, joka johtaa pimeydestä valoon ja laajempaan tietoisuuteen ja suurempaan visioon.
Jokainen vihkimys antaa vihitylle mahdollisuuden “nähdä pidemmälle” ja osallistua syvemmin jumalalliseen suunnitelmaan. Viides vihkimys tuo mukanaan ilmoituksen Planeettalogoksen päämäärästä. Termiä Planeettalogos käytetään yleisesti seitsemästä korkeimmasta hengestä jotka vastaavat kristittyjen seitsemää arkkienkeliä. He ovat kaikki kulkeneet ihmisasteen läpi ja ilmentyvät nyt planeetan ja sen kehitysmuotojen kautta. Planeettajärjestelmään kuuluu seitsemän palloa. Fyysisiä planeettoja ketjussamme ovat Maa, Mars ja Merkurius ja muut neljä ovat meille näkymättömiä, kuten H.P. Blavatsky Salaisessa Opissaan kertoo. Planeettalogosta voidaan pitää planeettajärjestelmänsä persoonallisena Jumalana. Okkulttisen tradition mukaan Sanat Kumara on Planeettalogoksen inkarnaatio, joka elää eetteriruumiissa maapallollamme. Hänen läsnäolonsa on suunnattomasti nopeuttanut kaikkien elämänmuotojen kehitystä. Häntä kutsutaan suureksi uhraukseksi, sillä hän jätti korkeiden paikkojen loiston ja laskeutui 18 miljoonaa vuotta sitten planeetallemme. Hän on suurin kaikista Avataroista. Kaikki planeettamme elämänmuodot ovat osa hänen auraansa tai magneettista vaikutuspiiriään. Juuri Sanat Kumara toimii vihkijänä viidennessä vihkimyksessä, jolloin adepti tulee yhdeksi monadinsa tahtoaspektin kanssa ja jossa planetaarinen energia tulee vihityn käytettäväksi.
Adepti voi nyt valita työskenteleekö hän fyysisen ruumiin välityksellä vai ei. Ruumis, jota hän nyt asuttaa on valoruumis, jolla on oma erityinen substanssinsa. Adepti voi välittömästi ja tahdonvoimallaan rakentaa itselleen kehon kun hän haluaa tavoittaa esim. oppilaitaan. Se muistuttaa sitä, jossa hän aikaisemmin otti viidennen vihkimyksen. Viidennen asteen vihitty tulee tietoiseksi henkisestä keskusauringosta sekä siitä korkeamman evoluution tiestä, joka johtaa tuohon syvimpään päämäärään. Vihitty on tällöin saapunut todellisten merkitysten, syiden sekä universaalioiden maailmaan.
Tässä vaiheessa adepti perustaa usein oman ashraminsa. Hänen laaja palvelunsa ja vaikutuksensa on kerännyt hänen ympärilleen ne, jotka ovat soveliaita hänen oppilaikseen. Viides suuri vihkimys tunnetaan buddhalaisuudessa Asekhan vihkimyksenä, ja se tarkoittaa “ei enää mitään opittavaa.” Hinduismissa adeptia kutsutaan nimellä Jivanmukta, “vapautettu”.

VI vihkimys. Päätös. Kolmas säde, aktiivisen älyn säde. Monadinen taso.

Kuudennen vihkimyksen Mestarit eivät enää kuulu hierarkian hallinnon alaisuuteen, vaan he työskentelevät Shamballan henkisestä keskuksesta käsin. Kuudetta vihkimystä kutsutaan myös Chohanin vihkimykseksi.
Kuudennen asteen vihitty voi ilmaista itseään täydellisesti monadisella, universaalin elämän tasolla. Erillisyyden taakka ei enää koske häntä. Rakkaus, ykseys, henkinen identifikaatio ja universaali tietoisuus ovat korvanneet sen. Luovan toiminnan avulla hän ilmaisee nyt rakkautta, elämää ja kehityksen tarkoitusta yhdessä planeetan ja aurinkokunnan rakentavien voimien kanssa. Kuudes vihkimys tuo mukanaan Aurinkologoksen perimmäisen tarkoituksen ja suunnitelman tajuamisen. Vihkijänä toimii Nimetön. Mestari on nyt vapaa valitsemaan jonkin seitsemästä kosmisesta polusta, jotka koskevat hänen tulevaa kehitystään.

VII vihkimys. Ylösnousemus. Toinen säde, rakkaus-viisauden säde. Logoksen taso.

Ylösnousemus merkitsee tuhlaajapojan palaamista takaisin isänsä kotiin. Evoluutioprosessin päätyttyä ihmismonadi palaa alkulähteelleen, Shamballaan, universaalin elämän tasolle. Bailey kuvaa ylösnousemus vihkimystä seuraavasti:
“Seitsemännellä vihkimyksellä ei enää ole mitään tekemistä
muodon kanssa, vihitystä tulee elävän valon keskittymä. Hän
tietää sanoin kuvaamattomalla tavalla, että elämä on kaikki mitä
ON ja että tämä elämä ja sen todellinen täyteys tekee hänet
osaksi SITÄ, joka on planetaarisen elämämme ulkopuolella; hän
voi nyt kuulua tuohon planeetan ulkopuoliseen Eksistenssiin,
jossa Planeettalogoksemme elää, liikkuu ja jossa sillä on
olemassaolonsa. Tämä on se “ylenpalttinen elämä”, josta
Kristus puhui ja jonka vain seitsemännen asteen vihitty voi
ymmärtää tai paljastaa.” (The Rays and the Initiations, 732). Seitsemäs vihkimys on ensimmäinen kosminen vihkimys, joka tekee vihitystä Siriuksen loosin jäsenen. Viimeisissä vihkimyksissä vihkijänä toimii Planeettalogos.
Seitsemäs vihkimys vapauttaa mestarin planetaarisen elämämme seitsemästä fenomenaalisesta tasosta ja nostaa hänet kosmisen fyysisen tason yläpuolelle. Esoteerisen filosofian tuntemat seitsemän tasoa (fyysinen, astraalinen, mentaalinen, buddhinen, atminen, monadinen ja adi eli jumalallinen taso) ovat vain kosmisen fyysisen tason seitsemän alatasoa. Siten on olemassa kosminen astraalitaso, kosminen mentaalitaso, kosminen buddhinen taso ym. joista me emme tiedä mitään ja joihin seitsemän kosmista polkua johtavat Mestarin.
Seitsemän kosmista polkua, jotka kuudennen asteen vihityllä ovat valittavanaan ovat:
1. Maan palvelemisen polku.
2. Magneettisen työ polku.
3. Koulutuksen polku Planeettalogoksille.
4. Polku Siriukseen.
5. Sädepolku.
6. Polku, jolla Logos itse on.
7. Absoluuttisen poikauden polku.
Maan palvelemisen polku sitoo ihmisen Hierarkiaan tai Shamballaan, joiden jäsenet ovat lupautuneet palvelemaan maan olentojen ja ihmiskunnan kehitystä. Tämän polun valinneet työskentelevät Maailman Herran johdolla seitsemässä ryhmässä, johon Mestarit ovat jakautuneet. Buddha valitsi suuresta myötätunnostaan tämän polun, vaikka se ei todellisuudessa ollut hänen oikea polkunsa.
Vapautuneiden ihmisten enemmistö valitsee aurinko Siriukseen johtavan polun ja tämä sisältää heille loistavia mahdollisuuksia. Maalla ja Siriuksella on läheinen suhde. Planeettamme Suuri Valkoinen veljeskunta on Siriuksen vaikutuksen alainen. Sieltä on peräisin kosminen rakkaus, buddhi. Egyptiläinen Mestari ja Mestari Jeesus valmistautuvat tälle polulle. Myös Kristus on Siriuksen vihitty ja sinne hän tulee myös lopulta siirtymään.

LOPPU

Lähteet:
Bailey, Alice. A:
The Rays and the Initiations
Initiation, Human and Solar (suom. Vihkimykset)
The Reappearance of the Crist
Glamour: A World Problem
Esoteric Astrology
Tutkimus valkoisesta magiasta
Kansojen kohtalo
Discipleship in the New Age, Vol. I ja II.
Education in the New Age
The Light of the Soul
A Treatice on Cosmic Fire
From Betlehem to Calvary
Blavatsky, H.P. Salainen Oppi
Leadbeater, C.W., Mestarit ja polku

Vihkimykset uudella ajalla II

Ultra 1 / 96

I vihkimys. Syntymä. Seitsemäs säde, järjestyksen tai seremoniallisen magian säde.* Fyysinen taso.

Johtoajatus: “Ellei ihminen synny uudelleen hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”. Jokaisessa ihmisessä on “lihaksi tullut sana”. Tämä on “Kristus meissä, kirkkauden toivo”. Kristus ei ole kuitenkaan aktiivisesti manifestoitunut, vaan se on muodon kätkemä. Ensimmäinen vihkimys merkitsee Kristuksen syntymää oppilaan sydämessä. Kun oikea elämisen ja ajattelun malli on saatu rakennetuksi integroitunut persoonallisuus elävöitetään sisäisellä Kristus-elämällä. Ensimmäisessä vihkimyksessä, seremoniallisen säteen energian avulla, vihityn persoonallisuus ja sitä varjostava sielu tuodaan tietoisesti yhteen. Persoonallisuuden rytmi ja sävel korvautuu silloin sielun korkeammalla sielun rytmillä ja sävelellä; vihitty tietää itsensä ensimmäistä kertaa sieluun yhdistyneeksi persoonallisuudeksi. Hänen tuleva tehtävänsä on kasvaa sen kaltaiseksi mitä hän todellisuudessa on. Tämä kehitys saatetaan loppuun kolmannessa, kirkastuksen vihkimyksessä.
Ensimmäisessä vihkimyksessä korkeamman itsen on täytynyt saavuttaa fyysisen ruumiin pitkällinen hallinta; vallitsevana tulee olla yleinen asenne noudattaa Egon tahtoa. Persoonallisuuden yleinen pyrkimys saavuttaa aineellista etua puhtaasti itsekkäisiin tarkoituksiin on voitettava Kristus-tietoisuuden lisääntyvällä universaalisuudella ja epäitsekkyydellä. Ihmisen on uhrattava ja lahjoitettava persoonallisuutensa, johon kuuluu fyysinen, mentaalinen ja emotionaalinen puoli, “sisäiselle Kristukselle”. Varhaisemmassa vaiheessa, “Kristuksen syntymässä”, aineellinen aspekti on vielä voimakas, kunnes kolmannessa vihkimyksessä ilmentyy “täysikasvuinen ihminen Kristuksessa”.
Ensimmäinen vihkimys symbolisoi fyysisen ruumiin ja fyysisen tason elämän omistamista sielulle kun taas toinen vihkimys johtaa astraaliruumiin täydempään hallintaan. Ensimmäinen ja toinen vihkimys ovat avoinna suurille joukoille, mutta ei enää kolmas.
Ensimmäisessä vihkimyksessä kurkkukeskus herätetään täyteen toimintaan, toisinaan myös sydänkeskus. Kurkkukeskus toimii käpyrauhasen kautta. Luovaa puhetta on silloin mahdollista käyttää paremmin ihmiskunnan palveluun. Sakraalikeskuksen energiat nostetaan sublimoimalla kurkkukeskukseen. Näitä keskuksia tai chakroja ei pyritä suoranaisesti avaamaan keskittymällä meditaatiossa niihin eikä hengitysharjoitusten avulla. Kirjassa “Vihkimykset” jopa varoitetaan tällaisesta. (s., 202). Oikea tie on “okkulttinen meditaatio, opiskelu ja palvelu”, jotka ovat uuden ajan opetuslapseuden johtoajatukset. Oppilaan päätehtävä on tulla vastaanottavaiseksi sielulle ja toteuttaa sielun ja persoonallisuuden yhteensulautuminen. Kun tämä saavutetaan keskukset heräävät automaattisesti ja tulevat vastaanottavaiseksi sieluenergialle. Kun oppilaan elämä on epäitsekästä ja henkisesti ja mentaalisesti suuntautunutta sielu hallitsee instrumenttiaan pää- ja sydänkeskusten kautta, tällöin myös muut keskukset kehittyvät normaalisti. Chakrojen keinotekoinen tai ennenaikainen avaaminen voi taas johtaa etsijän suuriin vaikeuksiin. Keskusten avautuminen on viimeinen, ei suinkaan ensimmäinen vaihe henkisessä koulutuksessa. (Discipleship in the New Age, Vol. II, 575).
Ensimmäisessä vihkimyksessä vihitty tulee tietoiseksi Egon kolmannesta, alimmasta aspektista, aktiivisesta älystä. Käytännössä tämä merkitsee suurta älykkyyden stimulaatiota.
Ensimmäinen vihkimys on suhteessa kolmanteen planetaariseen keskukseen, ihmiskuntaan. Ensimmäisessä vihkimyksessä vihkijänä toimii ihmisen oma sielu Kristuksen, Maailmanopettajan, avustuksella.
Tunnetun teosofin ja selvänäkijän C.W. Leadbeaterin käsitykset poikkeavat jonkin verran Alice Baileyn näkemyksistä. Leadbeaterin mukaan ensimmäinen vihkimys tapahtuu astraalitasolla ja toinen vihkimys alemmalla mentaalitasolla. Bailey pitää tätä käsitystä erheellisenä ja painottaa, että päävihkimykset otetaan aina kausaaliruumissa ja sitä korkeammilla tasoilla (buddhinen ja atminen taso). Hänen mukaansa väärinkäsitys on johtunut siitä, että koska vihkimysten vaikutukset tunnetaan astraalitasolla ja alemmalla mentaalitasolla, on oletettu, että ne myös tapahtuvat näillä tasoilla. Myös vihkijän identiteetistä Baileyllä ja Leadbeaterilla on erilainen käsitys. Leadbeaterin mukaan ensimmäisen vihkimyksen suorittaa Ainoa Vihkijä, Maailman Herra (vaikka ensimmäisen ja toisen vihkimyksen kohdalla hän voi määrätä jonkun adeptin suorittamaan seremonian hänelle). Leadbeater ei puhu mitään Kristuksen osuudesta ensimmäisessä vihkimyksessä, vaikka Baileyn mukaan Kristus toimii vihkijänä (ihmisen sielun välityksellä) juuri tässä vihkimyksessä.
Buddhalaisuudessa ensimmäisen asteen vihittyä kutsutaan nimellä Sotapatti tai Sohan, “virtaan astunut.” Hinduismissa hän on Parivrajaka, “vaeltaja.”*
*Puhuessaan vihkimyksen asteista Alice Bailey ei tee mitään systemaattista rinnastusta itämaisiin uskontoihin. Kirjoituksessa esiintyvät rinnastukset perustuvat teosofian eivätkä Alice Baileyn käsityksiin. Alice Bailey pitää vasta toista vihkimystä virtaan astumisena.

II vihkimys. Kaste. Kuudes säde, idealismin tai palvonnan säde. Astraalitaso.

Toisessa vihkimyksessä vihityn uudelleensuuntautuminen tapahtuu suhteessa astraalitasoon (tunteiden ja pyyteiden taso). Astraalitaso on lukemattomat aikakaudet ollut hänen tietoisuutensa pääasiallinen keskus. Siinä asuvat suurimmat harhat ja kärsimyksen lähteet. Se on harhojen, illuusioiden ja epäjärjestyksen taso.
Toinen vihkimys merkitsee lopullista virtaan astumista. Siinä tapahtuu puhdistuminen tulen kautta. Pyrkimyksenä on pyyteen uhraaminen ja voittaminen; korkeamman itsen tahdon on voitettavat alemman persoonallisuuden vaatimukset. Astraaliset elementaalit tulevat silloin hillityiksi ja tunneruumis puhdistuu. Alempi luonto kuolee pois. Ego hallitsee tällöin sekä fyysistä että tunneruumista.
Toinen vihkimys on eräs vaikeimmista ja ensimmäisen ja toisen vihkimyksen välinen aika on yleensä pitkä, se voi viedä monia inkarnaatioita. Tuhannet joka maassa tulevat läpikäymään kaste vihkimyksen.
Vihkimysprosessi ensimmäisen ja toisen vihkimyksen välillä on useille tuskan ja vaikeuksien pahinta aikaa. Monien elämien aikana kerääntyneet astraalitason voimat ovat vihityn tiellä ja voitettavana. Hengen tuli aiheuttaa astraalitason aktivoitumisen ja
seurauksena on kriisi astraaliruumiin hallinnassa. Vihityn on selvitettävä monien inkarnaatioiden aikana luomansa tunnetason myrskyt ja kahleet kunnes hän voi sanoa, ettei astraalitasoa enää ole hänelle olemassa. Vasta kun emotionaalisen tason voimat ylitetään paljastuu kaikkien suhteiden perustana oleva jumalallinen rakkaus. Bailey kirjoittaa astraalitasosta:
“Suurin palvelus, jonka ihminen voi tehdä lähimmäisilleen, on
vapauttaa itsensä tuo tason vallasta ohjaamalla itse sen
energioita sisäisen Kristuksen voimalla. Hän huomaa silloin,
että itsekeskeiset voimat ja persoonallisen pyyteen ja
emotionaalisen rakkauden energiat korvautuvat elävällä
energialla, joka voidaan aistia laajalla tavalla, vaikka sitä ei
vielä voida omaksua puhtaassa olemuksessaan. Tätä energiaa
me kutsumme ”Jumalan rakkaudeksi.” Se on tuo vapaasti
virtaava, ulospäinsuuntautuva, magneettisesti puoleensavetävä
voima, joka johtaa jokaisen vaeltajan takaisin Isän kotiin. Se
on voima, joka liikkuu ihmiskunnan sydämessä ja ilmaisee
itseään sellaisten suurten Avatarojen kuten Kristuksen
välityksellä. Se on voima, joka ohjaa jokaisessa ihmisessä
olevaa mystistä kaipuuta.” (The Reappearance of the Crist,
131).
Toisessa vihkimyksessä elävöitetään tavallisesti sydänkeskus, joka toimii kateenkorvan kautta. Solar plexuksen energiat nostetaan sydänkeskukseen. Tämä yhdistää ihmisen sieluun ja universumin rakkausaspekti voi siten ilmentyä hänen kauttaan. Toisessa vihkimyksessä vihitty tulee siten tietoiseksi Egon tai sielun toisesta aspektista, rakkaus-viisaudesta. Toinen vihkimys liittää oppilaan oppilaan toiseen suureen planetaariseen keskukseen, Hierarkiaan, joka on sielujen valtakunta, Kristuksen näkymätön kirkko.
Kirjassaan “Mestarit ja polku” Leadbeater katsoo, että psyykkiset kyvyt (kuten selväkuuloisuus ja selvänäköisyys) tulisi kehittää toisessa vihkimyksessä, ellei niitä ole jo aikaisemmin saavutettu. Baileyn mukaan selvänäköisyyttä tai selväkuuloisuutta ei ole suositeltavaa kehittää ennen kolmatta vihkimystä. Vasta kun fyysinen ruumis on puhdas, tunneruumis vakaa ja mentaliruumis hallittu, vihitty voi oikein tulkita ja havaita korkeamman maailman asioita.
Toinen vihkimys tuo oppilaan asteelle, jota buddhismissa kutsutaan nimellä Sagadagamin, “kerran palaaja”. Hinduismissa hänestä käytetään nimitystä Kutichaka, “majan rakentaja.”

III vihkimys. Kirkastus. Viides säde, konkreettisen tiedon säde. Mentaalitaso.

Kahta ensimmäistä vihkimystä pidetään vain kynnyksen vihkimyksinä, sillä Hierarkian kannalta vasta kolmas vihkimys on ensimmäinen varsinainen vihkimys. Syntymä ja kaste vihkimykset valmistavat oppilaan kehoa kestämään sitä valtavaa voimavirtaa, joka (kolmannessa vihkimyksessä) kulkee vihityn kehon läpi Planeettalogoksen suuntaamana. Raamatussa kolmatta vihkimystä kuvaa Kristuksen kirkastuminen Karmelin vuorella: “Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina.” (Luuk. 9:29).
Kolmas vihkimys koskettaa erityisesti mentaalitasoa, sillä konkreettisen tiedon tai tieteen säde, joka tekee tämän vihkimyksen mahdolliseksi, muodostaa mentaalitason substanssin. Tällä asteella oppilas on jokapäiväisessä elämässään keskittynyt mentaalitasolle, mikä hälventää astraalisia harhoja ja illuusioita. Päämääränä on täydellinen mielen hallinta. Kaikkien oppilaiden tulisi nykypäivänä pyrkiä polarisoitumaan mentaalitasolle ja jättää astraalitaso taakseen. Vain suhteellisen harvat toimivat tietoisesti mentaalitasolla, sillä useimmissa ihmisissä vaikuttaa ns. kama-manas. Pyyteiden ja tunteiden energia sekoittuu tällöin mentaalisiin prosesseihin. Vihkimyksen hakijan päämääränä on saavuttaa puolueeton ja tieteellinen ajattelu, joka on vapaa persoonallisesta värityksestä. Vain silloin hän voi nähdä asiat sellaisina kuin ne todella ovat.
Kolmannessa vihkimyksessä koko persoonallisuuteen virtaa valoa ylhäältä. Vasta tämän jälkeen monadi ohjaa Egoa (sielua) ja persoonallisuutta. Ego nähdään nyt täydellisenä kolminaisuutena. Sen olemus ei ole vain älyllinen, aktiivinen rakkaus, vaan se on myös perimmäistä tahtoa ja tarkoitusta, joihin vihitty täydellisesti identifioituu.
Kirkastus vihkimyksessä ihminen vapautuu kolminaisen persoonallisuuden määräysvallasta, mikä on käänteentekevä tapahtuma vihityn elämänhistoriassa. Tämän jälkeen vihitty toimii täysin sielullistettuna persoonallisuutena. Persoonallisuuden kolme aspektia (fyysinen, emotionaalinen ja mentaalinen keho) eivät silloin ole muuta kuin sielun välineitä. Samalla ne tulevat asteittain vastaanottavaiseksi henkisestä kolminaisuudesta virtaaville energioille. Tämä kolminaisuus on atma-buddhi-manas, joka on monadin heijastus. Henkinen kolminaisuus heijastuu alempaan persoonallisuuteen siten, että korkeamman manaksen energia virtaa fyysisiin aivoihin ja fyysisen tason toimintaan ohjaa tällöin ryhmätarkoitus ja henkisen Hierarkian suunnitelma. Buddhisen tason rakkaus välittyy puhdistuneeseen ja kirkastuneeseen astraaliruumiiseen, jolloin vihitystä tulee jumalallisen rakkauden välittäjä ja paljastaja. Atmisen tason dynaaminen energia (henkisen kolminaisuuden korkein aspekti) laskeutuu mieleen, jolloin siitä tulee jumalallisen tahdon ilmentäjä. (The Rays and the Initiations., 599).
Ennen kolmatta vihkimystä oppilas kohtaa kynnyksenvartijan. Kynnyksenvartija on ihmisen alemman luonnon kokonaisuus, joka ilmentyy persoonallisuuden kautta. Se on kaikki mitä ihminen on, lukuunottamatta korkeampaa itseä. Ennen polulle astumista persoonallisuus on äärimmäisen voimakas ja vaikutusvaltainen. Saavuttaakseen vihkimyksen ihmisen on uhrattava persoonallisuus sielulle ja omistauduttava Hierarkian ja ihmiskunnan palvelulle. Tällöin persoonallisuus ja sielu yhdistyvät, kynnyksenvartija ja “läsnäolon enkeli” sulautuvat toisiinsa ja korkeampi itse ohjaa tästä lähtien alempaa itseä.
Vihkimysprosessin aikana toisen ja kolmannen vihkimyksen välillä oppilaan on taisteltava mentaalisten illuusioiden kanssa samalla lailla kun hänen aikaisemmin oli taisteltava tunneharhan kanssa. Kun mieli on puhdistunut kaikista subjektiivisia vääristymiä aiheuttavista ajatusmuodoista se avautuu universaalille mielelle.
Toisen vihkimyksen jälkeen vihitty oppii siis hallitsemaan mentaalista verhoaan. Hän oppii luovan ajatuksen rakentamisen taidon ja mentaalisen substanssin käsittelemisen. Hänen ajatuselämänsä tulee hänen pääasialliseksi kehityksen kohteekseen. Hänen pyrkimyksenään on oppia ajatuksen kautta ohjaamaan ja suuntaamaan kaikkea vastaanottamaansa jumalallista elämää ja energiaa. Hänen ohjeekseen sopii silloin lause “energia seuraa ajatusta”.
Kolmannessa vihkimyksessä elävöitetään pääkeskus (tuhatlehtinen lootus), joka toimii käpyrauhasen kautta. Se ilmentää jumaluuden tahtoaspektia ja yhdistää ihmisen monadiin. Tällöin vihitty voi luoda ja elävöittää selkeitä ja hyvinmuodostettuja ajatusmuotoja, jotka ovat palvelun hengen läpitunkemia. Ne ovat täysin vapaat pyyteestä ja alemmasta mielestä. Monet adeptit työskentelevät mentaalitasolla ja näkymättömissä ja lähettävät telepaattisesti planeetan mentaaliseen ilmapiiriin dynaamisia ajatusmuotoja, jotka intuitiiviset ihmiset vastaanottavat ja jotka toteutuvat lopulta myös fyysisellä tasolla.
Kolmannessa vihkimyksessä vihkijänä toimii Maailman Herra, Ainoa Vihkijä, Raamatun Vanhaikäinen (Urantia-kirjassa “Päivien muinainen”). Kolmas vihkimys liittää oppilaan ensimmäiseen ja korkeimpaan planetaariseen keskukseen, Shamballaan, joka on jumalallisen tahdon keskus. Buddhalaisuudessa kolmannen asteen vihitystä käytetään nimitystä Anagamin, “hän, joka ei enää palaa” (tai joka ottaa neljännen vihkimyksen samassa elämässä). Hinduismissa hänet tunnetaan nimellä Hamsa tai Soham. Näiden mystisten sanojen merkitys on “Minä olen Hän”, ja ne viittaavat vihityn identiteettiin jumaluuden kanssa.

*Jokaisen vihkimyksen kohdalla on mainittu säde, jonka energia tekee kyseisen vihkimyksen mahdolliseksi. Aiheen laajuuden vuoksi emme kuitenkaan tarkemmin käsittele säteiden vaikutuksia vihkimyksissä.

Vihkimykset uudella ajalla I

Ultra 12 / 95

Aiheesta myös esitelmä Hengen ja tiedon messuilla samana vuonna.

Viime vuosisadan loppupuolelta alkaen vihkimys käsite on noussut esille erityisesti teosofisessa kirjallisuudessa ja se on saanut uuden tulkinnan Alice Baileyn ja Mestari Djwhal Khulin kirjoissa. Baileyn mukaan vihkimys on tänään yleisempi kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. (The Rays and the Initiations, 327). Baileyn mukaan olemme astumassa uuteen henkiseen aikakauteen samalla kun aurinko siirtyy Kalojen merkistä Vesimiehen merkkiin. Uudet energiat virtaavat silloin ihmiskuntaan. Tämän myötä syntyy uusi sivilisaatio, uudet ihanteet ja uusi kulttuuri. Seitsemännen, seremoniallisen järjestyksen säteen energia korvaa kuudennen, omistautumisen ja idealismin säteen energian. Kuudes säde on johtanut separatismiin ja nationalismiin; se on luonut individualismin ja auktoriteettiuskon. Seitsemäs säde tuo mukanaan synteesin, kansainvälistymisen, ryhmähengen ja palvelun ihanteen toteutumisen. Kuudes säde synnytti mystikon, seitsemäs säde tulee tuottamaan valkoisen maagikon. (Esoteric Psychology I, 359-360).
Planeettamme henkinen Hierarkia, Kristuksen näkymätön kirkko, on nyt lähempänä ihmiskuntaa kuin koskaan aikaisemmin. Tästä Jumalan rakkauden keskuksesta virtaava valo, rakkaus ja hyvä tahto elävöittävät ihmisen mieliä ja sydämiä ja vahvistavat heidän henkistä pyrkimystään. Korkein planetaarinen keskus, Shamballa, joka ilmentää Jumalan tahtoa, on myös aktiivinen suhteessa ihmiskuntaan. Alice Baileyn mukaan sen energia virtasi suoraan ihmiskuntaan ensimmäistä kertaa tällä vuosisadalla. Tämä oli toisen maailmansodan esoteerinen syy ja se mahdollisti myös atomin halkaisemisen. (The Rays and the Initiations, 646).
Tulevaisuudessa henkinen Hierarkia, Shamballa ja ihmiskunta tulevat yhä tiiviimmin sulautumaan toisiinsa. Uusi aika tulee näkemään yhä useampien kehittyneiden sielujen inkarnoitumisen. He tulevat palvelemaan ja johtamaan ihmiskunnan uuteen henkiseen kulttuuriin. He ovat etuvartio, joka valmistaa tietä Kristuksen jälleentulemiselle ja Hierarkian ja Viisauden Mestarien astumiselle ihmisten keskuuteen. Tähän saakka Mestarit ovat työskennelleet verhon takana näkymättömissä ja heidän oppilaidensa välityksellä.
Teosofisessa ja esoteerisessa kirjallisuudessa ihmisen henkinen kehitystie, joka tekee hänestä lopulta täyden vihityn, jakaantuu kolmeen vaiheeseen: kokelaan polku, oppilaan polku ja vihkimyksen polku. Nämä ovat ihmisen evoluution viimeinen vaihe, joka vapauttaa hänet lopulta jälleensyntymisen kiertokulusta. Ihmisellä on tuolloin takanaan noin 770 inkarnaatiota (tämä on kuvaannollinen ja symbolinen luku eikä välttämättä kuvaa elämien tarkkaa lukumäärää) ja seuraavien seitsemän aikana hän kulkee kokelaan polkua. (A Treatice on Cosmic Fire, 825). Kokelaan polku avautuu ihmisen eteen silloin kun hän menettää kiinnostuksensa maailmallista elämää kohtaan ja kun hän alkaa kaivata kohti syvempää todellisuutta. Kokelaan polulla tärkeimpänä tehtävänä on hyveiden ja jalojen luonteenominaisuuksien kehittäminen, persoonallisuuden hallinta ja epätoivottavien ominaisuuksien eliminoiminen. Kokelaan polkua kutsutaan myös puhdistuksen poluksi.
Oppilaan tehtävänä on ennen kaikkea palvella ihmiskuntaa ja toimia yhteistyössä Jumalan ja Mestarien suunnitelman kanssa. Opetuslapseus ei ole jotain, jonka kuka tahansa voi saavuttaa. Opetuslapseus on eräs (suhteellisen korkea) evoluution aste. Kun riittävä määrä inkarnaatioita on takana, kun sielu on tullut kypsään ikään ja kun se kykenee ilmentämään itseään yhä täydellisemmin persoonallisuuden välityksellä, ihminen astuu opetuslapsen polulle. Oppilas tulee dramaattisesti tietoiseksi maallisen ja henkisen luontonsa, persoonallisuuden ja sielunsa välisestä kaksinaisuudesta. Persoonallisuuden ja sielun säteet ovat esoteerisesti konfliktissa ja oppilaan tehtävänä on alistaa persoonallisuus, johon hän on tähän saakka identifioitunut, sielusäteelle. Tämä kehitys ei ole tuskatonta, vaan siihen liittyy monia kriisejä ja koettelemuksia. Vähitellen oppilas oppii toimimaan yhteistyössä sielun tahdon ja rytmien kanssa; sielun sisäinen vetovoima kasvaa suuremmaksi kuin maallisten houkutusten. Lopulta hän saavuttaa vapautuksen ja polarisoitumisen sielutasolle. Tämä ei ole mahdollista ilman luopumista ja uhrauksia suhteessa persoonallisuuteen ja maallisiin asioihin.
Vihkimyksen polku kasvaa esiin oppilaan polusta ilman jyrkkää rajaviivaa samoin kuin oppilaan polku seuraa kokelaan astetta. Vaikka ihminen olisi edellisessä elämässään ollut vihitty, hänen täytyy kuitenkin käsitykseni mukaan toistaa kokelaan, oppilaan ja vihkimyksen polun vaiheet nopeutetussa muodossa, samoin kuin ihmisen täytyy uudessa inkarnaatiossa oppia uudelleen jo aikaisemmin omistamansa tieto, sillä hänellä on silloin uusi mentaaliruumis. Vihkimyksen polun kulkeminen on kuitenkin helpompaa sellaiselle, joka on sitä jo aikaisemmassa elämässään kulkenut.
Todellinen vihitty on aina sielu, joka on keskeytymättömästi tietoinen jumalallisesta suunnitelmasta ja jumalallisista ideoista. Vihkimysprosessin tarkoituksena on tehdä maallinen persoonallisuus tietoiseksi siitä viisaudesta, jonka sielu jo omistaa. Paradoksaalisesti voidaan sanoa, että ihminen on jo vihitty ennen kuin hän ottaa vihkimyksen. (Esoteric Astrology, 229). Täten kaikki viisaus on todellakin muistamisen kaltaista, kuten Platon on sanonut.
Sielu tai Ego on ihmisen kuolematon olemus, persoonallisuus on sen väliaikainen käyttöväline, jonka se vaihtaa seuraavassa inkarnaatiossa uuteen. Sielu on persoonallisuuden todellinen luoja ja alkulähde. Persoonallisuus (johon kuuluu fyysinen, emotionaalinen ja mentaalinen ruumis) heijastaa aina sielun kehitysastetta. Sielu on henkeä ja ainetta välittävä tekijä ja sitä kutsutaan myös Kristus-prinsiipiksi. Sen olemuksena on valo ja rakkaus. Se on yhteydessä persoonallisuuteen elämänsäikeen tai “hopealangan” (joka kiinnittyy sydämeen) ja tietoisuussäikeen (joka ankkuroituu aivoihin) kautta. Vain hyvin harvat ovat vielä tietoisia sieluistaan.
Vihkimys (initiation) tulee latinankielisestä sanasta, in, sisään ja ire, mennä; se merkitsee siten astumista sisään jonnekin, aloitusta. Laajemmassa mielessä vihkimys merkitsee astumista henkiseen elämään. Vihkimys on ensimmäinen askel ja sitä seuraavat askeleet pyhyyden tiellä. Ihmisestä, joka saavuttaa ensimmäisen vihkimyksen, tulee henkisen maailman kansalainen. Kuten ihminen yksilöllistymisen kautta siirtyi eläinkunnasta ihmiskuntaan siirtyy hän vihkimyksen kautta yli-inhimilliseen valtakuntaan. Häntä voidaan siten ensimmäistä kertaa kutsua henkiseksi ihmiseksi sanan täydessä merkityksessä. (Vihkimykset, 10).
Todellisella vihkimyksellä ei ole tekemistä sen kanssa, että ihminen liittyy johonkin henkiseen tai esoteeriseen järjestöön. Se ei myöskään ole mitään, joka hänelle ulkopuolelta suodaan, vaan hänen on itse valmennettava itsensä tähän huipentavaan tapahtumaan, joka tekee hänestä Jumalan valtakunnan kansalaisen ja planeettamme henkisen Hierarkian jäsenen. Ensimmäinen vihkijä on aina ihmisen oma sielu.
Vihkimys teema on osittain kärsinyt arvonalennuksesta. Se on johtunut siitä, että sanaa on käytetty väärin ja siksi, että maailmassa on paljon vääriä, itseään mainostavia “vihittyjä”. Erilaiset hengelliset tai “esoteeriset” järjestöt jakavat myös jäsenilleen omia pseudo-vihkimyksiään. Todellinen vihitty ei milloinkaan nosta itseään jalustalle eikä puhu saavutuksestaan; hän ei myöskään erota itseään muusta ihmiskunnasta.
Vihkimys on normaali ja väistämätön osa evoluutioprosessia. Vihkimys on virtaan astumista. Se on rakkauden paljastumista. Se on tietoisuuden laajentumista, johon liittyy lisääntyvä vastaanottavaisuus korkeammille värähtelyille. Todellinen vihkimys on mahdollinen vasta kun “mieli ja tahto hyvään ovat yhdistyneet” ja kun ihminen on saavuttanut persoonallisuutensa integraation, jolloin hänen tahtova, tunteva, ajatteleva ja fyysinen olemuksensa toimivat harmonisena kokonaisuutena. Tällöin sielu omalla tasollaan alkaa osoittaa “kiinnostusta” persoonallisuutta kohtaan ja se alkaa vihkiä persoonallisuutta omistamaansa viisauteen. Persoonallisuus tulee tietoiseksi sitä yläpuolella varjostavasta sielusta. Energia virtaa sielusta rytmisesti ja jaksoittaisesti, persoonallisuus vastaa siihen ja se ryhtyy samanaikaiseen meditaatioon. Tämä sisäinen kommunikaatio johtaa lopulta ensimmäiseen vihkimykseen, jossa sielu, sisäinen Kristus, syntyy ihmisessä.
Päävihkimykset otetaan aina mentaalitasolla (tarkemmin sanottuna mentaalitason korkeammilla alatasoilla) ja sitä korkeammilla tasoilla (buddhinen ja atminen taso). (Ibid., 15). Mentaalitaso on myös se taso, jolta Mestarit voidaan löytää. Kysymys ei siis ole mistään emotionaalisista kokemuksista tai sellaisesta, jolla omaa egoa voidaan paisuttaa. Päin vastoin, todellisessa vihkimyksessä alemman itsen valta vähenee ja itsettömyyden laatu lisääntyy. Bailey ennustaa, että emotionaalinen lähestymistapa henkiseen maailmaan, joka heijastaa Kalojen aikaa, tulee korvautumaan Vesimiehen ajan älyllisellä ja tieteellisemmällä lähestymistavalla. Okkulttinen tie tulee korvaamaan mystisen tien.
Jokainen vihkimys avaa tietyn keskuksen tai chakran. Vihkimyksessä keskusten toiminta voimistuu ja niiden terälehdet alkavat värähdellä yhä nopeammin. Myös eri kehojen elastisuus lisääntyy, niiden koordinaatio paranee ja niiden yhteys sieluun syvenee; tällöin ne kykenevät toimimaan yhä harmonisempana kokonaisuutena. Vihityn hermoenergia vahvistuu ja fyysiset aivot kykenevät yhä paremmin vastaamaan sielun voimaan ja hienompiin henkisiin vaikutteisiin. Tämän myötä vihityn palvelukapasiteetti lisääntyy suuresti. (Ibid., 139).
Jokainen perättäinen vihkimys tuo mukanaan lisääntyvän ykseyden persoonallisuuden ja Egon välillä. Korkeammissa vihkimyksissä tämä yhteys ulottuu monadiin. Vihkimysten tarkoituksena on tehdä ihminen tietoisesti yhdeksi:
a. hänen oman sielunsa ja siten myös muiden sielujen kanssa.
b. Hänen henkensä, “taivaallisen isän” tai monadin kanssa ja siten kaikkien monadien kanssa.
c. Logoksen kanssa. (Ibid.,19).
Vain ihminen, jonka identiteetin tunne on alkanut laajentua (jolloin hän kokee olevansa osa ympäröivää elämää) voi läpikäydä vihkimyksen. Vihkimys on prosessi, jossa ihminen tulee tietoiseksi itsestään sieluna, yhdessä sieluvoimien, sielusuhteiden ja -päämäärien kanssa. Tämä merkitsee aina ryhmätietoisuutta ja tietoisuutta muista sieluista. Vihitty tulee tietoiseksi uusista vuorovaikutussuhteista ja henkisistä yhteyksistä kanssaihmisiinsä. Vihitylle sielun kuolemattomuus ei enää ole uskon asia, vaan varma sisäinen kokemus. Näkymättömien maailmojen todellisuus paljastuu hänelle ja kolmannen vihkimyksen jälkeen hän näke edessään korkeamman evoluution polun, josta nirvana on vain alku.
Vihkimys sallii pyrkijän pääsyn henkisen Hierarkian jäsenyyteen. Tämä edellyttää esoteerisesti puhuen vapautumista kaikista erillisistä persoonallisuuden reaktioista sarjassa syveneviä luopumuksia, jotka kulminoituvat neljännessä, luopumuksen vihkimyksessä sekä yhdeksännessä, kieltäymyksen vihkimyksessä.
Vihkimykseen liittyy myös seremonia. Se tapahtuu kuitenkin ensisijaisesti ylifyysisillä tasoilla ja tiibetiläinen Mestari D. K. varoittaa materialisoimasta hänen opetustaan. Seremonia voidaan kuitenkin suorittaa myös fyysisellä tasolla, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että se heijastaa sisäistä henkistä saavutusta. Hän ennustaa, että esim. ensimmäinen vihkimys voidaan tulevaisuudessa suorittaa kirkon pyhimpänä seremoniana sekä vapaamuurarien rituaaleissa. (Ibid., 9). Hän sanoo myös, että seremoniallinen aspekti vähenee korkeampien vihkimysten kohdalla koska ne tapahtuvat “muodottoman elämän” alueella korkeammassa tietoisuudessa, jolloin niitä ei voida pelkistää symboleiksi tai symbolisiksi tapahtumiksi. (The Rays and the Initiations, 531).
Vihkimys on erittäin vaikea saavuttaa ja se vaatii ihmisen kaikkien voimien aktivoimista. Vihkimysprosessi on “kovaa työtä, jatkuvaa ponnistelua ja hellittämätöntä mentaalista ja henkistä elämää.” (Ibid., 692). Henkisellä pyrkimyksellä, meditaatiolla ja palvelulla oppilas rakentaa käyttövälineitään yhä korkeammasta aineesta. Triviaalit ajatukset on korvattava abstraktisilla ja jumalallisia totuuksia koskevilla, itsekkäät pyyteet on jalostettava epäpersoonalliseksi rakkaudeksi ja persoonallisuus on uhrattava kokonaisuuden edun palvelemiseksi. Tämä valmistaa oppilasta siihen, että jumalallinen ajattelija, ihmisen kuolematon sielu, voi astua esiin ja ottaa haltuunsa persoonallisuuden. D.K. kuvaa vihkimysprosessia seuraavin sanoin:
“Etsimisen jaksoja, kärsimyksen jaksoja, irrottautumisen jaksoja ja
paljastuksen jaksoja, jotka synnyttävät fuusiokohtia,
jännitevaiheita ja energian projisoimista – sellainen on
vihkimyksen tie. Vihkimys on todellisuudessa nimi, joka on
annettu uudelle paljastukselle tai uudelle visiolle, joka aina
johdattaa oppilasta eteenpäin suurempaan valoon; se ei ole
jotain mitä hänelle suodaan tai annetaan. Se on valon
havaitsemisen ja valon hyödyntämisen prosessi, joka auttaa
häntä astumaan yhä selkeämpään valoon.” (The Rays and the
Initiations, 538).
Okkultismin mukaan voidaan puhua kehon tai sen atomien “himmeästä valosta”, eetteriruumiin valosta ja sielun kirkkaammasta valosta. Kun fyysiseen ruumiin syvällä asuva tai kätketty valo yhdistyy ja sulautuu sielun valoon tämä auttaa oppilasta astumaan yhä suurempaan valoon monadiselle tasolle. Oppilas voi havaita sielun valon päänsä yläpuolella kirkkaana, säteilevän auringon kaltaisena valona. (Tutkimus valkoisesta magiasta,105, 107). Se voidaan havaita hetkittäin myös ulkonaisesti fyysisillä aisteilla sädekehänä pyhimysten ja viisaiden kasvojen ympärillä. Tämän valon avulla vihitty voi havaita aiemmin kätkettyjä asioita; hän säteilee sitä ympärilleen ja hän voi alkaa projisoida sitä kohti korkeampia maailmoja. “Valoon on astuttava vertikaalisesti ja sitä on levitettävä tai säteiltävä horisontaalisesti” kuuluu eräs sanonta. (The Rays and the Initiations, 540). Toisin sanoen mitä syvempi on yhteytemme sisäiseen sielumme, sitä voimakkaampaa on ympärillemme levittämä näkymätön säteily. Tämän valon avulla vihitty voi myös saavuttaa yhteyden Mestarien ja vihittyjen hierarkiaan. (The Light of the Soul, 313). Ihmisillä on usein erheellinen käsitys, että heidän on löydettävä guru tai Mestari, joka voisi antaa heille valoa. Tosiasia on, että ennenkuin ihminen on itse sytyttänyt lamppunsa hän ei voi tulla tietoiseksi heistä. Valitessaan tulevaa työtoveriaan Mestari D.K. löysi Alice Baileyn juuri hänestä säteilevän valon perusteella.
Kirjoissaan Alice Bailey esittää uudet säännöt ja ohjeet opetuslapsille ja vihkimyksen hakijoille. Ihmiskunnan kehittyessä ja kun uusia korkeatasoisempia yksilöitä inkarnoituu myös nämä säännöt muuttuvat asteittain vaativimmiksi. Tulevaisuudessa esoteerinen koulutus tulee painottamaan tahtoaspektia, johon saadaan yhteys kolmannen vihkimyksen jälkeen, ei enää yhteyttä sieluun, josta tulee yhä yleisempi kokemus. Myös Mestari D.K:n omissa kirjoissa tapa kuvata vihkimystä poikkeaa varhaisemman “Initiation: Human and Solar (suom. Vihkimykset) ja “The Rays and the Initiations” teoksen välillä. Hän sanoo, että “Vihkimykset” teoksessa kuvatuista hakijoiden säännöistä, jotka on tarkoitettu ensimmäistä vihkimystä tavoitteleville, tulee ajan kanssa kokelaiden sääntöjä. Uudella ajalla “The Rays and the Initiations” kirjassa esitetyt vaativammat ryhmävihkimyksen säännöt tulevat yhä ajankohtaisemmiksi. Hän katsoo myös, etteivät sellaiset teosofiset kirjat kuin Annie Besantin “Esipihassa” ja “The Path of Discipleship” riitä valmentamaan oppilaan polun kulkemiseen, vaan ne ovat sopivia ainoastaan kokelaan asteelle. Hänen mielestään teosofiset kirjat antavat myös vihkimysprosessista osittain erheellisen kuvan. Oppi on ollut ytimeltään oikeaa, mutta sen tulkinta on ollut heikohkoa. (The Rays and the Initiations, 348).
Teosofisissa kirjoissa (esim. Hodson, Leadbeater) korostetaan oppilaan henkilökohtaista suhdetta Mestariin. Alice Baileyn mielestä Mestari ja oppilas eivät voi saavuttaa sellaista läheisyyttä ja tietoisuuksien yhteen sulautumista polun varhaisissa vaiheissa kuin mitä teosofisissa kirjoissa kuvataan. Baileyn mukaan oppilaan suhde hänen kanssaoppilaisiinsa ja sisäiseen sieluryhmäänsä on olennaisempaa kuin hänen suhteensa Mestariin. Uuden opetuslapseuden avainsanoja ovat ryhmäyhteys ja ryhmäpalvelu. Ryhmävihkimys on uusi New Age-tekniikka ja sen säännöt ovat tarkoitettu ensimmäisen vihkimyksen suorittaneille. Nykyaikana oppilaat kulkevat kohti vihkimystä ryhmissä. Hierarkian näkökulmasta ryhmät kaikissa maissa ovat paljon merkityksellisempiä kuin yksittäiset oppilaat.
“Koko tekniikka kouluttaa oppilaita vihkimykseen ja heidän
sulautumisensa lukuisiin ashrameihin, jotka muodostavat
Maailman Herran suuren ashramin, on muutettu. Mestarit eivät enää
ole tekemisissä yksilön kanssa, joka siellä tai tällä pyrkii
etenemään polulla, yksilön, joka on kyvykäs ja joka on selvästi
valmis siihen, mitä kutsutaan `vihkimystietoisuuden
herättämiseksi.` Hierarkialle on tulossa ilmeiseksi, että
Vesimiehen ajan saapuessa ryhmävalmistautuminen,
ryhmävihkimys ja ryhmähyväksyntä tulevat korvaamaan
aikaisemmat menetelmät. Nämä vanhemmat
menetelmät, jotka rakentuivat Mestarin ja oppilaan väliseen
suoraan suhteeseen, olivat hyödyllisimmillään varhain Kalojen
ajalla. Lähes kaksituhatta vuotta nämä menetelmät ovat olleet
niin menestyksellisiä (—–), että sadat ovat nyt valmiita
sulautumaan näihin ashrameihin.” (The Rays and the Initiations,
239).
Kyseiset ashramit ovat ylifyysisiä ja niihin astutaan kulkemalla vihkimyksen oven läpi. Tällä hetkellä maan päällä ei ole suoranaisesti vihkimyksiin valmistavaa koulua, mutta meillä on kouluja, jotka valmentavat opetuslapseuteen (Arcane School) ja kokelaan polulle (esim. jotkut teosofiset koulut). Vihkimyksiin on siten itse valmentauduttava. Jokainen vannoutunut oppilas kulkee kuitenkin väistämättä vihkimystä kohti.
Tulevaisuudessa vihkimys tullaan huomioimaan myös korkeakouluissamme ja erityisesti aikuiskasvatuksen piirissä ja siihen ohjataan ne, jotka osoittavat siihen valmiuksia.(Ibid., 324). On lienee tarpeetonta mainita, että näin ei vielä ole, sillä tuskin koko vihkimys käsitettä vielä kunnolla edes ymmärretään. Positiivisia merkkejä on kuitenkin nähtävissä sillä monia Alice Baileyn teoksia käytetään myös korkeakouluopetuksessa (ei tietääkseni vielä Suomessa), esim. sellaisia, jotka käsittelevät keskittymistä, meditaatiota, ihmisen esoteerista konstituutiota, persoonallisuuden integraatiota, kasvatusta ym.. Kirjoituksen seuraavassa osassa tarkastelemme eri vihkimyksiä yksityiskohtaisemmin. JATKUU

SUURI INVOKAATIO

Valon lähteestä Jumalan Mielessä
virratkoon valo ihmisten mieliin
Laskeutukoon valo päälle Maan.

Rakkauden lähteestä Jumalan Sydämessä
virratkoon rakkaus ihmisten sydämiin
Palatkoon Kristus päälle Maan.

Keskuksesta, jossa Jumalan Tahto tunnetaan
johtakoon tarkoitus ihmisten pieniä tahtoja –
tarkoitus, jonka Mestarit tuntevat ja jota he palvelevat.

Keskuksesta, jota me kutsumme ihmiskunnaksi
rakentukoon Rakkauden ja Valon Suunnitelma
ja sulkekoon se oven, jonka takana paha asuu.

Valo, Rakkaus ja Voima jälleenrakentakoot Suunnitelman
maan päälle.

“Ylläoleva invokaatio tai rukous ei kuulu vain jollekin henkilölle tai
ryhmälle, vaan koko ihmiskunnalle. Tämän rukouksen kauneus ja voima
on sen yksinkertaisuudessa ja siinä, että se ilmaisee eräitä keskeisiä
totuuksia, jotka kaikki ihmiset luontaisesti ja normaalisti hyväksyvät –
totuus perimmäisen Älyn olemassaolosta, jolle me epämääräisesti
annamme nimen Jumala; totuus, että kaiken ulkoisen näennäisyyden
takana universumia motivoiva voima on Rakkaus; totuus, että suuri
Yksilöllisyys, jota kristityt kutsuvat Kristukseksi, tuli maan päälle ja
ilmensi tuota rakkautta niin että me voisimme ymmärtää;
totuus, että sekä rakkaus että äly ovat seurauksia siitä mitä
kutsutaan Jumalan Tahdoksi, ja lopuksi itsestään selvä totuus, että
Jumalallinen Suunnitelma voi toteutua vain ihmiskunnan kautta.”
Alice A. Bailey.

Kasvatus uudella ajalla

Minä Olen 4 / 2005

Education in the New Age teoksen tehtävänä on tarjota suuntaviivoja uuden Vesimiehen aikakauden henkisen kulttuurin luomiselle. Baileyn mukaan uuden aikakauden alkaminen on tuonut mukanaan sielun ja hengen voimien kasvavan vaikutuksen ihmisissä. Tämän vuoksi myös kasvatusmenetelmien on kehityttävä.

Kirjan mukaan kasvatuksen tulisi olla jatkuva prosessi syntymästä kuolemaan, joka ei koske niinkään paljon tiedon hankkimista kuin tietoisuuden laajentumista. Lisäksi hankittu tieto pitäisi aina saattaa toimivaan yhteyteen ympäristön, sosiaalisten velvollisuuksien, historiallisten suuntausten ja maailman olosuhteiden kanssa.

Kasvatuksen keskeinen päämääränä on integraatio. Modernin psykologian mukaan ihminen on fyysisen luonnon, vitaalisen toiminnan, tunteiden sekä mielen synteesi. Nämä aspektit ovat usein epäharmoniassa keskenään. Monissa tapauksissa tunne-elämä hallitsee kaikkia muita ja mielellä on vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa. Ihmisen ensimmäinen kehitystehtävä on siten persoonallisuuden integraatio toimivaksi kokonaisuudeksi tai ykseydeksi. Mieli, emotionaalinen luonto ja vitaalinen, fyysinen persoona muodostavat silloin yhden toimivan ykseyden. Vasta silloin ihmistä voidaan iästä riippumatta pitää aikuisena. Seuraava kasvatustehtävä on persoonallisuuden integraatio sieluun. Tämä voidaan saavuttaa luonteenrakentamisen, palvelun sekä mietiskelyn ja sen tuloksena olevan sieluyhteyden avulla. Kaiken kehityksen päämäärä on integraatio – persoonallisuuden integraatio, integraatio sieluun, integraatio kokonaisuuteen, kunnes täydellinen ykseys ja identifioituminen on saavutettu.

Uuden aikakauden kasvatuksessa olisi tärkeää ymmärtää jälleensyntymisen lakia. Hyvän kasvattajan tulisi pystyä likimääräisesti arvioimaan kasvatettavien sielun ikä ja asema kehityksen portailla. Kirjan mukaan ihmiset voidaan hyvin laajasti yleistäen jakaa neljään luokkaan:

a. Ihmiset, joilla on fyysiset taipumukset.
b. Ne, joita tunteet hallitsevat, ihmiskunnan enemmistö.
c. Ne, joilla on mentaaliset taipumukset.
d. Uusi rotu, jolla on ryhmäominaisuudet ja ryhmätietoisuus sekä idealistinen visio. Siihen kuuluvat ne suhteellisen harvat, jotka ovat sielujensa vaikutuksen alaisia tai jotka ovat nopeasti tulossa vastaanottavaiseksi tälle vaikutukselle.

Ihmisen kehitys merkitsee tietoisuuden keskuksen siirtymistä asteittain korkeammalle tasolle. Se on kulkua persoonallisuuden, alemman itsen tai kehon tietoisuudesta korkeamman itsen eli sielun tietoisuuteen, siitä monadin eli hengen tietoisuuteen, kunnes tietoisuus lopulta on jumalallinen.
Kasvattajan haasteena on arvioida oikein yksilön huomion keskipiste ja panna merkille, mihin tietoisuus on pääasiassa keskittynyt. Sitten ihminen on koulutettava sillä tavalla, että tuon keskipisteen siirtäminen korkeampaan käyttövälineeseen tulee mahdolliseksi. Käyttövälineen, joka näyttää ensiarvoisen tärkeältä, tulisi siis tulla toissijaiseksi niin että siitä tulee vain sitä korkeamman instrumentti. Jos tunnekeho on persoonallisuuden elämän keskus, silloin kasvatusprosessin tarkoituksena on tehdä mielestä hallitseva tekijä. Jos mieli on persoonallisuuden huomion keskus, silloin sielun toiminta on saatettava täydempään ilmaisuun ja niin edelleen, kunnes kehityksen portaiden huippu on saavutettu.

Kasvatuksen lopullinen päämäärä ei ole vähempää kuin valaistuminen. Menneisyydessä valaistuminen on liitetty pääasiassa mystiikkaan ja uskontoihin. Tulevaisuudessa ihmisen opastaminen henkisen valtakunnan kansalaiseksi kuuluu korkeammalle kasvatukselle. Valaistumista tarkastellaan silloin älyllisestä näkökulmasta ja lähestytään mentaalisesti. Baileyn mukaan erityisesti yliopistossa pitäisi vaalia niitä menetelmiä, tekniikkoja ja ajattelun ja elämän muotoja, jotka yhdistävät ihmisen sielujen maailmaan eli Jumalan valtakuntaan, arvojen ja laadun sisäiseen maailmaan. Näin ei ole laita vielä tänä päivänä, onhan kasvatus korkeakouluissamme pääasiassa tietopainotteista ja älyn kehittäminen on jyrännyt alleen sielun elämän ja intuition vaalimisen.

Teoksessa mainitaan Rudolf Steiner. Kirjan kirjoittaja poikkeaa jonkin verran hänen näkemyksestään koskien ihmisen kehityksen seitsenvuotisjaksoja. Bailey ehdottaa seitsemän vuoden jakson tilalle kymmenen vuoden jaksoa, missä seitsemän vuotta kuluu oppimiseen ja kolme opitun soveltamiseen. Lapsen elämän kymmenenä ensimmäisenä vuotena painopisteen tulisi olla aistien kautta tulevan tiedon hallitsemisessa ja käsittelemisessä. Seuraavana kymmenenä vuotena keskeistä on mielen koulutus. Seitsemäntoista vuoden iässä opetusohjelmaan tulisi lisätä psykologia, missä käsitellään sielun luonnetta ja sen yhteyttä maailmansieluun. Tässä vaiheessa pitäisi myös opettaa meditaatiota. Sitä voidaan harjoittaa minkä tahansa oppiaineen syvän ajattelemisen kautta. Meditaatiossa mielen ulospäin suuntautuvat ja objektiiviset taipumukset estetään, niin että mielestä tulee subjektiivinen ja intuitiivinen. Sen kautta voidaan ylläpitää yhteyttä ihmisen henkiseen keskukseen, sieluun. Neljänätoista ensimmäisenä vuotena lapselle tulisi tarjota mahdollisuus harrastaa ja kokeilla monenlaisia asioita. Puhdas ammatillinen koulutus tulisi jättää kasvatusprosessin loppuvuosille.

Bailey kiteyttää vielä uuden kasvatuksen tehtäviä seuraavasti:

1. Uusi kasvatus tulee pääasiassa koskemaan tieteellistä ja tietoista silloittamista ihmisen eri aspektien välillä. Oikeiden energialinjojen synnyttämisen kautta se luo koordinaatiota ja synteesin ja tietoisuuden laajentumisen.

2. Uuden kasvatuksen tehtävä on siten persoonallisuuden koordinoiminen, mikä lopulta tuo tullessaan sen yhdistymisen sieluun.

3. Uusi kasvatus käsittelee, analysoi ja tulkitsee ajattelun lakeja, koska mieltä pidetään sielun ja aivojen välisenä yhdyssiteenä. Nämä lait ovat keinoja, joiden avulla:

a. Ideoita tavoitetaan intuitiivisesti.
b. Ihanteita levitetään.
c. Rakennetaan mentaalisia käsitteitä eli ajatusmuotoja, jotka aikanaan vaikuttavat ihmisten mieliin.

4. Uusi kasvatus tulee organisoimaan ja kehittämään alempaa konkreettista mieltä.

5. Se opettaa ihmistä ajattelemaan yleisestä yksityiseen ja myös analysoimaan yksittäisiä asioita. Tulevissa kouluissa painotetaan siten vähemmän muistin harjaannuttamista. Kiinnostus auttaa suuresti palauttamaan mieleen.

6. Uusi kasvatus tekee ihmisestä hyvän kansalaisen kehittämällä hänen rationaalisia puoliaan sekä opettaa häntä käyttämään perittyä, saavutettua ja lahjoitettua varustusta ilmentämään sosiaalista tietoisuutta ja sosiaalisia asenteita.

7. Ennen kaikkea uuden ajan kasvattajat pyrkivät opettamaan ihmiselle miten yhdistää hänen kolme mentaalista aspektiaan:

a. Alempi, konkreettinen mieli.
b. Mielen poika, sielu, itse.
c. Korkeampi, abstrakti eli intuitiivinen mieli.

eli:

a. Vastaanottava mieli eli terve järki.
b. Yksilöitynyt mieli.
c. Valaiseva mieli.

8. Uuden ajan kasvattajat tulevat käsittelemään niitä prosesseja ja menetelmiä, joita käytetään ihmisen eri aspektien välisten tietoisuudessa olevien kuilujen silloittamiseen. Tämä tapahtuu antahkaranan tieteen avulla. Se on mielen uusi ja tosi tiede, joka käyttää mentaalista substanssia sillan (antahkarana) rakentamiseen persoonallisuuden ja sielun välille ja tämän jälkeen sielun ja hengen välille. Kun nämä symboliset sillat on rakennettu, ne parantavat tietoisuuden virtausta ja tuottavat sen tietoisuuden jatkuvuuden, joka poistaa kuoleman pelon, hävittää kaiken erillisyyden tunteen ja tekee ihmisen vastaanottavaiseksi aivotietoisuudessaan vaikutteille, jotka tulevat korkeammilta henkisiltä alueilta eli Jumalan mielestä. Siten hänet johdatetaan helpommin luojan tarkoituksiin ja suunnitelmiin.

9. Tämän silloittaminen tulee ulottumaan myös ihmisen suhteisiin hänen kanssaihmisiinsä kaikilla tasoilla.

10. Se tulee kattamaan myös ihmisen mekanismin kouluttamisen vastaamaan sielun vaikutteisiin. Tämä sielu on olennaisesti älyä, jota käytetään vitaalisesti kaikilla tasoilla. Se toimii arvostelukykyisenä mielenä mentaalitasolla, sensitiivisenä tietoisuutena tunnetasolla ja aktiivisena osallistujana fyysisessä elämässä.

11. Uusi kasvatus tulee ottamaan huomioon:
a. Mielen ja sen suhteen energiakehoon, eetterikehoon, joka on hermojärjestelmän taustalla ja joka galvanisoi fyysisen ruumiin toimintaan.
b. Mielen ja sen suhteen aivoihin.
c. Mielen ja sen suhteen seitsemään voimakeskukseen eetterikehossa, jotka ovat yhteydessä ruumiin päähermopunoksiin ja umpieritysrauhasiin.
d. Aivot koordinoivana tekijänä tiheässä ruumiissa ja sen kyvyn ohjata ihmisen toimintoja hermojärjestelmän avulla. (p., 35-37).

Uuden ajan kasvatus painottaa henkisten arvojen tärkeyttä ennen aineellisia. Se korostaa yksilön vastuuntunnetta ja suvaitsevuutta, oikeita ihmissuhteita ja hyvää tahtoa. Eri rotujen lapsille pitää opettaa, että ihmisen luonto on sama riippumatta rodusta tai kansallisuudesta, että kaikki ihmiset ovat veljiä. Itsekkään kansallishengen sijaan on korostettava maailmankansalaisuutta. Lapset tarvitsevat rakkauden, kärsivällisyyden ja ymmärtämyksen ilmapiiriä.

Edellä on esitelty vain joitain uuden ajan kasvatuksen olennaisia piirteitä, haasteita ja päämääriä. Suosittelen teosta lämpimästi kaikille uudistushenkisille kasvattajille ja opettajille korkeakouluissa ja muissa oppilaitoksissa. Kirja vaatii jonkin verran paneutumista ja uusien käsitteiden opettelemista. Sen tutkiminen on samalla juuri edellä kuvattua koulutusta, missä tietoisuuden keskus siirtyy tunnetasolta mielen tasolle ja edelleen sielun tasolle. Vesimiehen aika on vasta alussa ja se tulee kestämään vielä noin 2100 vuotta, joten teoksen ihanteiden ja ajatusten todentamiseen ja toteuttamiseen on paljon aikaa käytettävissä. On myös huomattava, että teoksen kirjoittaja suosittelee kompromissia nykyisen ja uuden ajan kasvatuksen välillä.

Alice A. Bailey. Education in the New Age. Lucis Publishing Company (113 University Place, 11th floor, New York, NY 10003), 1954.