artikeli | - Part 22

Rudolf Steiner

Rudolf Steiner (1861-1925)

”Henkisen tiedon oppilaan on tiettynä aikana kokonaan syvennyttävä harjoitusten sisältöön. Hän alkaa yksinkertaisesta harjoituksesta, sellaisesta, mikä ennen kaikkea saattaa syventää ja sisäistää järjellistä ajattelua. Siten ajattelu tehdään vapaaksi ja riippumattomaksi aistivaikutelmista. Ajattelu kohdistetaan tavallaan yhteen pisteeseen, joka ihmisellä on täydellisesti vallassaan. Siten saadaan elämänruumiin virtauksille väliaikainen keskus. Tämä keskus ei aluksi ole sydämen seudulla vaan päässä. Henkisesti näkevä havaitsee tämän keskuksen olevan liikkeiden lähtökohtana. Vain sellainen koulutus on tehokasta, joka ensin saa aikaan tämän keskuksen. Jos keskus alusta alkaen tulisi sydämen kohdalle, saattaisi ihminen tosin jossakin määrin nähdä korkeampiin maailmoihin, mutta hän ei voisi saada oikeata käsitystä näiden maailmojen yhteydestä aistimaailmaamme. Ja tämä on maailman kehityksen nykyisessä vaiheessa ihmiselle ehdottoman välttämätöntä. Henkisesti näkevä ei saa tulla haihattelijaksi. Hänellä täytyy olla luja pohja jalkojensa alla. Kun päässä oleva keskus on kylliksi lujittunut, se siirtyy alemmaksi kurkunpään kohdalle. Tämä tapahtuu jatkuvien keskittymisharjoitusten vaikutuksesta. Silloin edellä luonnehditut elämänruumiin säteilyt lähtevät tästä kohdasta. Ne valaisevat ihmistä ympäröivän sielullisen avaruuden. Harjoitusten jatkuessa ihminen saavuttaa kyvyn itse määrätä elämänruumiinsa aseman. Sitä ennen se oli riippuvainen voimista, jotka tulevat ulkoapäin ja lähtevät fyysisestä ruumiista. Kehittyessään edelleen ihminen tulee kykeneväksi itse suuntaamaan elämänruumiinsa. Tämän kyvyn saavat aikaan virtaukset, joiden keskipiste on kaksilehtinen havaintoelin silmien seuduilla. Tämä virtaus syntyy siten, että kurkun pään seudulta lähtevät säteilyt muuttuvat pyöreiksi muodoiksi, joista osa kulkee kaksilehtiseen havaintoelimeen ja sieltä aaltoilevina virtauksina pitkin käsiä. Toinen seuraus on se, että nämä virtaukset haarautuvat mitä hienoimmaksi kudokseksi, joka eräänlaisena verkostona (kalvona) ympäröi elämänruumista. Aikaisemmin tämä oli ulospäin avoin, niin että eteerisen maailman virtaukset kulkivat välittömästi ulos ja sisään. Nyt ulkoisten vaikutusten on läpäistävä tämä kalvo. Siten ihminen tulee herkäksi näille ulkoisille virtauksille. Hän alkaa havaita niitä. Tällöin on tullut myös aika antaa tälle virtaus- ja liikejärjestelmälle keskus sydämen seudulla. Tämä tapahtuu jatkamalla keskittymis- ja meditaatioharjoituksia. Silloin on saavutettu vaihe, jolloin ihminen saa sisäisen sanan havaitsemisen kyvyn. Kaikki ilmiöt saavat ihmiselle uuden merkityksen. Niiden sisin olemus käy henkisesti kuuluvaksi. Ne puhuvat ihmiselle varsinaisesta olemuksestaan. Kuvatut virtaukset saattavat hänet yhteyteen sen maailman sisimmän olemuksen kanssa, johon hän kuuluu. Hän alkaa elää ympäristönsä myötä ja voi henkisillä havaintoelimillään heijastaa sen elämää. Ihminen astuu siten henkiseen maailmaan. (Henkisen tiedon tie, 112-114)

TV. kommentti Kovinpa paljon tässä uskotaan näiden harjoitusten voimaan. Lisäksi luullaan, että ihminen voi tahdonalaisesti rakentaa ja siirtää noita keskuksia tai chakroja. Asioiden sisäinen olemus avautuu sisäisen sanan kautta vain silloin kun yksilö itse uskoo vahvasti niin tapahtuvan. On perusteltua katsoa, että siinä kyse on enemmän yksilön omista subjektiivista kokemuksista ja tulkinnoista kuin noiden olioiden ja asioiden omasta sisäisestä olemuksesta.

”Jotta tämän elämänruumiin voisi havaita toisessa olennossa, täytyy vastaavan henkisen aistimen olla kehittynyt.” (Johdatus henkiseen tiedostamiseen s. 37)

TV. kommentti Emme voi koskaan kokea mitään muuta kuin vain oman elämänruumiimme, energiakehomme tai energiakenttämme. Toisten elollisten olentojen elämänruumista ei voi havaita lainkaan, kuten ei niiden muutakaan yliaistillista puolta. Aivan kuten emme havaitse toisten ihmisten ajatuksia, emme myöskään näe selvänäköisesti tai muulla tavoin heidän muuta yliaistillista puoltaan. Mitään viitattua henkistä astia ei ole olemassa eikä sellaista varmaan koskaan tule kehittymäänkään ihmiskunnassa.

”Toisen olennon tunteet, jotka tarkastelija kokee, ovat hänelle kuin tuntevasta olennosta säteileviä valoilmiöitä; ajatukset, joihin hän suuntaa huomionsa, virtaavat henkisessä avaruudessa. Jonkun ihmisen toista koskeva ajatus on hänelle havaittava ilmiö. Ajatuksen sisältö elää pelkästään ajattelevan ihmisen sielussa, mutta tämä sisältö vaikuttaa henkiseen ympäristöön. Nämä vaikutukset ovat henkiselle aistille havaittava tapahtuma.” (Johdatus henkiseen tiedostamiseen 130-131)

TV. kommentti Ei voi olla totta.

”Kurkunpään lähellä oleva henkinen elin tekee mahdolliseksi havaita toisen sielullisen olennon ajatusten laadun sekä nähdä syvemmin ilmiöiden sisäisiä lainalaisuuksia. Sydämen lähellä olevan elimen avulla oppii tajuamaan toisen sielullisen olennon mielenlaadun. Jos tämä elin on kehittynyt, tajuaa eläinten ja kasvien tiettyjä syvempiä voimia. Vatsanpohjan lähellä olevan aistimen avulla voi tajuta sielullisten olentojen kykyjä ja taipumuksia sekä ymmärtää mikä osa eläimillä, kasveilla, kivillä, metalleilla, ilmastollisilla ym. ilmiöillä on luonnon kokonaisuudessa.” Henkisen tiedon tie, 92-3

TV. kommentti Ajatusten laatu sekä mielenlaatu koetaan nähdäkseni ihan normaalin eläytymiskyvyn ja empatian kautta. Ilmauksissa ”sisäisiä lainalaisuuksia” ja ”syvempiä voimia” on epämääräisyys huipussaan.

”Henkisesti näkevä voi täysin tietoisesti olla näkemättä edessään olevan ihmisen fyysistä ruumista. Tämä on korkeammalla tasolla samaa kuin tarkkaavaisuuden harjoittaminen alemmalla tasolla. Samoin kuin ihminen voi kääntää huomionsa jostakin edessään olevasta niin, ettei sitä ole hänelle olemassa, saattaa henkisesti näkevä täysin sulkea pois jonkin fyysisen kohteen havainnon, niin että se tulee hänelle kokonaan ’läpinäkyväksi’ . Jos hän tällä tavoin tarkastelee edessään olevaa ihmistä, silloin hänen sisäisten silmiensä eteen jää vielä elämänruumis ja sieluruumis, joka on laajempi kuin edelliset ja läpäisee ne.” Henkisen tiedon tie, 110

TV. kommentti Valtavaa petkutusta!

”ihminen saa sisäisen sanan havaitsemisen kyvyn. Kaikki ilmiöt saavat ihmiselle uuden merkityksen. Niiden sisin olemus käy henkisesti kuuluvaksi. Ne puhuvat ihmiselle varsinaisesta olemuksestaan.” Henkisen tiedon tie, 114

TV. kommentti Tuskinpa vaan. Mikä on ilmiöiden sisäinen olemus on monisyinen filosofinen kysymys.

”Esimerkiksi kuusitoistalehtisen havaintoelimen avulla hän näkee korkeamman maailman henkisiä muotoja. ibid., 118

TV. kommentti Tuskinpa.

”Osoitus siitä, että henkisen tiedon oppilas on saavuttanut tai on saavuttamaisillaan edellisessä luvussa kuvatun kehitystason, on muutos hänen unielämässään. Sitä ennen unet olivat sekavia ja sattumanvaraisia. Nyt ne alkavat saada säännönmukaisen luonteen. Unikuvat liittyvät mielekkäästi toisiinsa kuten arkielämän mielikuvat. Niissä voi havaita lainmukaisuutta, syyn ja seurauksen. Unien sisältökin muuttuu. Aikaisemmin ihminen koki niissä ainoastaan jokapäiväisen elämän jälkikaikuja, ympäristöstä saatuja muuntuneita vaikutelmia tai omia ruumiillisia tiloja. Nyt hänelle ilmenee kuvia maailmasta, joka tähän asti oli hänelle tuntematon.” Henkisen tiedon tie, 127

TV. kommentti Unet eivät muutu henkisellä tiellä järjestyneemmiksi tai mielekkäämmiksi. Unessa ei myöskään voida tiedostaa mitään korkeampia maailmoja, ja jos tiedostetaan, ne ovat vain unta.

”Ihmissielu on unen aikana täydessä toiminnassa; ihminen ei vain tiedä mitään tästä toiminnasta ennen kuin hänellä on henkiset havaintoelimet, joiden avulla hän voi unitilassa tehdä havaintoja ympäristönsä ilmiöistä ja omasta toiminnastaan. Henkinen koulutus on sellaisten henkisten aistien kehittämistä”. ibid., 144

TV. kommentti Tuollaiset havaintoelimet ovat sumutusta. Unitilassa sielu tuskin on täydessä toiminnassa, vaan juuri päinvastoin, vain valvetilassa.

”Ihminen oppii tuntemaan elämää kaikilta taholta uhkaavia voimia. Hänelle käy mahdolliseksi käyttää tiettyjä olentoja ja voimia, jotka ovat aistihavainnon ulkopuolella.” ibid., 146

TV. kommentti Tuskinpa. Toisaalta me kaikki käytämme ja kanavoimme elinvoimaa tai energiaa, joka ei ole tavallisin aistein havaittavissa lukuun ottamatta tuntoaistia.

”Niin pelottava kuin kynnyksen vartijan hahmo onkin, se on vain ihmisen oman menneen elämän tulosta; se on hänen oma luonteensa, joka on herännyt itsenäiseen olemassaoloon. Ja tämä herääminen tapahtuu, kun tahto, ajattelu ja tunne eriytyvät toisistaan. Syvästi merkitsevä kokemus on se, että ensi kerran tuntee olevansa erään henkisen olennon alkusyy.” Henkisen tiedon tie, 158

TV. kommentti Tosi pelottavaa. Onneksi tuolle voi kuitenkin nauraa.

”Mutta jos nyt syventymisharjoitukset ovat jo tehneet tehtävänsä, sielu voi irrottautua unitilan aikana tiedottomuudestaan ja saada tuntemuksen henkisestä maailmasta. Tämä voi tapahtua kahdella tavalla. Ihmiselle voi selvitä hänen nukkuessaan: Olen nyt toisessa maailmassa. Taikka hän voi herättyään muistaa: Olin toisessa maailmassa. Ensimmäiseen tapaan tarvitaan tosin suurempaa sisäistä energiaa kuin toiseen. Siksi jälkimmäinen kokemus on yleisempi henkisen koulutuksen alkuvaiheessa. Vähitellen voidaan olla niin pitkällä, että oppilaasta herättyään tuntuu: Olin koko nukkumiseni ajan toisessa maailmassa, josta herätessäni palaan. Ja hänen muistonsa tuon toisen maailman olennoista ja henkisestä todellisuudesta tulee olemaan kerta kerralta selkeämpi. Hengenoppilaassa on silloin jossakin muodossa tapahtunut sellaista, mitä voidaan sanoa tietoisuuden jatkuvuudeksi (tietoisuuden jatkumiseksi uni tilan aikana). Tällä ei suinkaan tarkoiteta, että ihminen säilyttäisi tietoisuutensa aina, kun hän nukkuu. Paljon on jo saatu aikaan tietoisuuden jatkuvuuden kannalta, jos ihmisellä, joka muuten nukkuu kuin kaikki muutkin, on uni tilansa kestäessä tiettyjä aikoja, jolloin hän voi katsoa ikään kuin tietoisena henkis-sielulliseen maailmaan, tai jos hän valveilla ollessaan pystyy uudelleen ikään kuin luomaan silmäyksen sellaisiin lyhyisiin tietoisuuden tiloihin.” (Antroposofinen hengentiede, 217)

TV. kommentti Unitila tutkimukset eivät juuri vakuuta. Kaikki ns. havainnot ja kokemukset ns. henkisestä maailmasta unen aikana ovat melkoisella varmuudella vain tavallista unta. Unessahan koemme yleensä sellaisia asioita hyvinkin erikoisissa muodoissa, jotka meille ovat valvetietoisuudessa merkityksellisiä. Tietoisuuden jatkuvuus on Intian filosofiasta peräisin oleva dogmi, mistä myös Brunton ja Krishnamurti puhuvat. Unikokemukset ovat niin sekavia ja epämääräisiä, että ne eivät kelpaa henkisen tiedostamisen perustaksi. Terve järki sanoo tämän.

”Inspiraation kautta ihminen alkaa tiedostaa korkeampien maailmojen olentojen välisiä suhteita. Vielä korkeamman tiedostamisasteen kautta hänelle tulee mahdolliseksi tiedostaa näiden olentojen oma sisäisyys. Tätä henkisen tiedostamisen astetta voidaan sanoa intuitiiviseksi tiedostamiseksi. (Intuitio on sana, jota väärin käytetään tavallisessa elämässä ilmaisemaan epäselvää, määrittelemätöntä oivallusta jostakin asiasta, eräänlaista päähänpistoa, joka joskus osuu yhteen totuuden kanssa, mutta jonka oikeutusta ei voi varsinaisesti perustella. Tällaisen ’intuition’ kanssa tässä tarkoitetulla ei luonnollisestikaan ole mitään tekemistä. Intuitio merkitsee tässä korkeinta, kirkkainta henkisen tiedostamisen astetta, jonka oikeutuksesta kukaan sen kokenut ei voi tuntea pienintäkään epäilystä.) Se, että aisteillaan havaitsee jonkin olennon, merkitsee että on itse sen ulkopuolella ja arvioi sitä sen antaman ulkoisen vaikutelman perusteella. Henkiolennon havaitseminen intuition kautta merkitsee, että on tullut sen kanssa täysin yhdeksi, yhtynyt sen sisäisyyteen. Hengenoppilas kohoaa sellaiselle tiedostamisen tasolle vähitellen. Imaginaatio johtaa hänet kokemaan olennoista tekemänsä havainnot muuna kuin näiden ulkoisina ominaisuuksina, tiedostamaan niissä sielullishenkisen puolen ilmauksia. Inspiraatio johtaa hänet pitemmälle olentojen sisäisyyteen: hän oppii sen avulla ymmärtämään, mitä nämä olennot merkitsevät toisilleen; intuitiossa hän sitten pääsee sisälle olentoihin itseensä.” (Antroposofinen hengentiede, 241)

TV. kommentti Mikä on ns. henkinen olento? Mitä ovat korkeampien maailmojen henkiset olennot? Tässä esitetään ikään kuin täsmällisenä tieteenä sellaista mihin välttämättä liittyvät hyvin vahvasti ihmisen omat uskomukset ja tulkinnat. Itse tulkitsen monet ns. henkiset kokemukset vain yksinkertaisesti määrätynlaisena energiana. Mistä kaikki moninaiset energiat virtaavat? Virtaavatko ne tähdistä vai henkisistä maailmoista, vai ovatko nämä vain saman asian kaksi puolta?

”Kun siis etsitään kuoleman ja uuden syntymän välisen ajan näkemisen mahdollistavia voimia, löydetään nimenomaan ne voimat, joiden avulla näkeminen ulottuu melko kauas syntymää edeltävään aikaan. Tällä alueella on paljon sellaista, mikä vasta tekee meille elämämme ymmärrettäväksi. Meille sattuu tässä elämässä esimerkiksi jokin onnettomuus. Saamme ensiksi vain tunteen: tämä on onnettomuus. Meidän on sitä vaikea kestää. Mutta jos me tietäisimme, miksi me ennen syntymäämme vuosikymmenien, jopa vuosisatojen ajan olemme järjestäneet asiat niin, että tämä onnettomuus tapahtuisi, moni asia olisi meistä helpompi kestää! Sillä silloin me tietäisimme, että tämä onnettomuus on meille koetus, jotta me tulisimme täydellisemmiksi. Mutta muutenkin ihminen saa kokea monenmoista, jos hän näkee juuri siihen osaan henkistä maailmaa, jossa tavallaan suoritetaan esivalmistelua nykyistä elämää varten. (Selvänäköisyys nykyaikana, 40. Suomen antroposofinen liitto 2000).

T.V. kommentti Jos tuttavamme joutuisivat vaikka liikenneonnettomuuteen, olisi varmaan lohdullista ajatella, että sitä oli valmisteltu henkisessä maailmassa ja että sen tarkoitus on tehdä heistä parempia ihmisiä.

”puhtaita, aitoja, oikealla tavalla tosia hengentieteellisiä tutkimustuloksia saadaan vain erottamalla henkis-sielulliset olemuspuolet irti päästä. Niin että tavallaan juuri tästä näkökohdasta on nykyään hengentieteellisten tutkimusten lähdettävä, jos ne mielivät palvella oikealla tavalla ihmiskuntaa. Tämä selvänäköisyyden periaate on ymmärrettävä niin, että tässä lähinnä irrotetaan päästä henkissielulliset olemuspuolet, ja että ne sitten ikään kuin kytketään kosmoksen voimiin kuin henkisen sähköliittymän avulla. Kaikki siis täytyy kytkeä irti, minä ja astraaliruumis niin kuin eetteriruumiskin. Tämä irtikytkentä on tässä tapauksessa luonnollisesti sidoksissa ns. lootuskukkien kehitykseen. Mutta ne voimat, jotka saavat lootuskukat liikkeelle, sijaitsevatkin juuri tässä irrotetussa tai irrotettavassa osassa ihmisen henkis-sielullisuutta. Se mitä tässä saadaan aikaan, selvänäköisyys, joka on tavallaan eräänlaista pään selvänäköä, vain se voi olla meidän aikamme hengen tieteen tulos; se palvelee nimittäin ihmiskuntaa. Aivan toisenlaatuinen on sellainen selvänäköisyys, joka saadaan aikaan irrottamalla henkis-sielulliset olemuspuolet ensi sijassa sydämeen, käsivarsiin ja käsiin liittyvistä elimistä. Tämä irrottaminen eroaa huomattavassa määrin myös sisäisesti siitä, mitä tapahtuu pään selvänäön yhteydessä. Henkis-sielullisten olemuspuolten irtoamisen aineellisesta sydänelimestä aiheuttaa lähinnä tahdonelämään suuntautuva meditaatio, nöyrä antautuminen maailmantapahtumien kululle, kun taas pään selvänäön syntymiseen vaikuttavat enemmän ajatukset, käsitteelliset, mutta myös tunteenomaiset mielikuvat. Kun otetaan huomioon nämä molemmat selvänäön laadut, käy kyllä yleensä niin, että kun pään selvänäkö kehittyy, tämä toinen, sydämen selvänäkö eli rinnan selvänäkö periaatteessa kehittyy siinä mukana, jopa niin pitkälle kuin sen pitääkin kehittyä. Tämä rinnan selvänäkö johtaa enemmän tahdon kehittymiseen, toiminnalliseen yhteyteen alempien hierarkioiden henkisten olemuksellisuuksien kanssa kuten sellaisten, jotka ovat ruumiistuneet Maan eri luonnonkuntiin, kun sitä vastoin pään selvänäkö johtaa pikemminkin tarkkailemaan, tiedostamaan, tekemään havaintoja korkeammissa maailmoissa. Nämä korkeammat maailmat ovat ihmiselle tietyssä mielessä todella ensisijaisen tärkeitä. Nykyinen ihmiskunta tarvitsee nimittäin aivan ehdottomasti tietämystä näistä korkeammista henkivalloista, jotta se voisi tyydyttää tietyt tiedostamisen tarpeensa, joita nykyisin on nouseva esiin yhä enenevässä määrin. Mitä pitemmälle me maisella kehitystiellämme kuljemme kohti tulevaisuutta, sitä suurempi on vaara, että ihmisten sielunelämä pääsee kokonaan näivettymään, mikäli he eivät osaa ottaa havaitsevaan tietoisuuteensa tämän selvänäön tuloksia. Sitten on vielä kolmas selvänäön laatu, joka syntyy irrottamalla ihmisen muista osista niiden henkis-sielulliset olemuspuolet. Tästä irrottamisesta puhuessani minun täytyisi osoittaa tuonne vielä alemmas. Vaikkakaan ilmaus ei ole erityisemmin esteettinen, saan ehkä kuitenkin sanoa tätä selvänäön laatua vatsan selvänäöksi. Niin että voidaan todella erottaa toisistaan nämä kolme: pään selvänäkö, rinnan selvänäkö ja vatsan selvänäkö.” (Selvänäköisyys nykyaikana, 54-55)

T.V. kommentti Olen itse kokenut, että henkisellä tiellä ihmisen henkis-sielullinen olemus ja energiakeho jossain määrin vapautuvat yhä enemmän fyysisestä kehosta ja saavuttavat omaehtoisen toimintapiirinsä. Samoin ajattelu voi kehittyä yhä omaehtoisemmaksi. Mitään todellista fyysisestä kehosta ja päästä irtautumista ei kuitenkaan tapahdu. Jo kauan sitten sain selvän tiedon siitä, että esim. ruumiista irtautumista ei voi koskaan todella tapahtua, ei edes unessa. Keho ja psyyke ovat tiiviisti toisiinsa liittyneet. Tietoisuuden keskus pysyy aina päässä eikä siirry sen ulkopuolelle. Koemme kuitenkin sisäisesti olevamme energiaa ja ajattelua, emme esim. aivot. Steiner kertoo, että on olemassa kolmea lajia selvänäköä ja että objektiivista ja yleispätevää on vain pään selvänäkö, jota hän itse harjoittaa. Miten sellainenkin, joka on luonteeltaan itsekeskeistä ja subjektiivista, kuten vatsan selvänäkö, voi olla selvänäköä? Miten se eroaa hulluudesta, harhoista ja mielikuvituksesta?
Steinerin puhetapa, missä ”irrotetaan”, ”viedään”, ”kytketään” ja ”liitetään” ym. ja hänen suosittelemiensa erityisten harjoitusmenetelmien käyttö, perustuvat oletukseen, että voimme tahdonalaisesti ohjata luonnonlakien määräämiä prosesseja. Tämä on mielestäni harhaanjohtavaa ja mystifioivaa.

”Selvänäkijälle, joka pyrkii, lähinnä siinä mielessä kuin kirjassa ”Henkisen tiedon tie” annetaan ymmärtää, vapautumaan henkis-sielullisine olemuspuolineen pään havaintokoneistosta, joka siis tavallaan irrottaa päänsä henkis-sielullisen osan sen yhteydestä fyysiseen työkaluunsa ja kykenee viemään nämä henkis-sielulliset päänsä olemuspuolet mukanaan henkiseen maailmaan, tulee olemaan erittäin vaikeaa päästä pelkistä varjomaisista selvänäkökokemuksista eroon. Tähän fyysisestä päästä ulos astumiseen liittyy aina ensin kokemuksia, joissa ei todellakaan ole edes eloisien muistikuvien värikylläisyyttä, jotka siis ilmenevät sisäisesti tavallaan hyvinkin värittöminä. Vasta kun ponnistelut, joita tämän tien kulkijalla on, ovat vihdoin vieneet hänet pitemmälle, ilmenee, että nämä kokemukset vähitellen menettävät varjomaisen luonteensa ja alkavat täyttyä väreistä ja soinnuista.”
(Selvänäköisyys nykyaikana, 57-8)

T.V. kommentti Henkisen maailman kokemukset, jotka me saavutamme ns. eetteripäässämme, ovat todellakin etupäässä aika värittömiä ja huomaamattomia. Sellaisiksi ne jäävätkin. Kysehän on vain erilaisista pääasiassa auringosta ja maailmankaikkeudesta meihin virtaavista energioista. Toki nämä kokemukset voivat olla hyvinkin painavia ja merkityksellisiä. Mitään muita ilmestyksiä, paljastuksia tai selvänäköisyyttä on turhaa odottaa.

”On korostettava yhä uudelleen että hengentiede, kun se kerran on annettu, on todella tarkoitettu ymmärrettäväksi. Ei voi tarpeeksi usein korostaa sitä, että ihmisen ei tarvitse olla selvänäkijä ymmärtääkseen hengentiedettä. Tottakai on oltava selvänäkijä saadakseen hengentieteellisiä tutkimustuloksia; mutta kun nämä tulokset sitten ovat kaikkien käytettävissä, kenenkään ei tarvitse olla selvänäkijä. Tällaisen hengentieteen ymmärtämisen täytyy edeltää varsinaista selvänäköä. Tässäkin pätee taas sääntö: Oikea tie kulkee päinvastaiseen suuntaan kuin fyysisen aistimaailman oikea tie. Fyysisessä aistimaailmassa teemme ensin oikeat havainnot, sitten siirrymme ajatukselliseen pohdiskeluun; muodostamme tieteelliset arviomme jälkeenpäin. Henkiseen maailmaan noustessamme järjestys on päinvastainen. Silloin meidän täytyy ensin kehittää käsitteet ja mielikuvat, meidän täytyy ponnistella voidaksemme objektiivisesti eläytyä hengentieteeseen; muutenhan emme koskaan voi olla varmoja olemmeko tulkinneet oikein jonkin henkisessä maailmassa tekemämme havainnon vai emme. Siksi juuri tieteen on kuljettava omakohtaisen havainnoimisen edellä. Tämähän se vasta onkin monille niin toivottoman hankalaa: se että heidän täytyisi opiskella hengentiedettä. Monet ottavat tämän käsittämättömänä vaatimuksena, sillä hehän pyrkivät vain saamaan omia havaintoja henkisestä maailmasta. Niitä voi toki saadakin suhteellisen heIposti; mutta niiden oikeaan tulkitsemiseen kuuluu, että ihminen on paneutunut todella objektiivisesti ja oman itsensä unohtaen hengentieteeseen, on niin sanoakseni hengentieteen läpitunkema. (Selvänäköisyys nykyaikana, 60)

T.V. kommentti Tässähän se ”selvänäön” salaisuus juuri selvästi paljastetaan. Nuo kokemukset ovat itsessään siis niin häilyviä ja epämääräisiä, että niillä ei ole sellaisinaan mitään todistusvoimaa. Jotta niitä ”tulkittaisiin oikein”, niitä pitää ymmärtää antroposofisen hengentieteen taustaa vasten. Eikö hengentiede enää kehity ja tarkennu uusien havaintojen ja uuden tiedon myötä kuten oikeat tieteet tekevät? Ilmeisesti se ei voi niin tehdä, koska se perustuu vain perustajansa ajatteluun (joka taas perustuu suurimmaksi osaksi teosofiaan) ja olemattomaan selvänäköön, jolla ei voi saada selville juuri mitään. Haluaisin kuitenkin sanoa, että suhtaudun kyllä hyvin myönteisesti näkymättömän maailman kartoittamiseen sekä ihmisen ylifyysisen puolen hahmottamiseen. En kuitenkaan usko, että se voisi vielä kaikin puolin olla sellaista täsmällistä tiedettä kuin teosofit, antroposofit ja muut esoteerisen filosofian edustajat sen esittävät olevan. Kyse on vain määrätynlaisesta ajattelusta, ei paljoa muusta.

”Heti, kun me kehitämme ruumiista vapaan ajattelun, jokaisesta ajatuksestamme tulee kuin kotelo, ja tähän koteloon puikahtaa elementaariolento. Ajatus ei ole enää meidän vallassamme: Me olemme pistäneet sen kuin tuntosarven ulos maailmaan, ja siellä siihen pääsee livahtamaan elementaariolento. Ajatuksemme ovat näin ikään kuin elementaariolentoja tulvillaan, ja tämä juuri saa aikaan tuon tunteen, kuin meissä kiehuisi ja kuohuisi, hyörisi ja pyörisi. Voimmekin sanoa: Kun me pistämme päämme henkissielullisen osan henkiseen maailmaan – se tuntuu meistä olevan ulkopuolellamme vain siitä syystä, että emme itse ole sisällä fyysisessä päässämme – emme koe enää sellaisia ajatuksia, joita olemme kokeneet fyysisessä maailmassa, vaan me koemme olentojen elämää. Kuten silloin sanoin, me nimenomaan ikään kuin pistämme päämme muurahaispesään. Saamme kokea toisten olentojen elämää. Samoin on asian laita periaatteessa aina korkeimpien hierarkioiden olentoihin asti. Jos me tahdomme kokea enkelin, arkkienkelin, persoonallisuuden hengen, meidän täytyy kuvatulla tavalla ojentaa ajatuksemme ulos. Olennon täytyy mennä sisään ajatustemme verhoihin. Me lähetämme ajatuksemme ulos, ja olento pujahtaa niihin sisään ja liikkuu niissä. Jos me havaitsemme Venuksen tai Saturnuksen olennot, se käy niin, että me päästämme ajatuksemme ulos ja venus- ja saturnusolennot pujahtavat niihin sisään. Emme saa pelätä sitä, että ajatuksemme eivät enää ole maallis-inhimillisiä, että niistä on tullut hierarkia-ajatuksia. Meidän täytyy tottua siihen, että elämme korkeampien hierarkioiden sisällä, me ja meidän päämme henkis-sielullinen osa. Meidän täytyy vain sanoa itsellemme: Tähän päättyy meidän oma ajattelumme, ja päästämme tulee korkeampien hierarkioiden toiminnan näyttämö.” (Selvänäköisyys nykyaikana, 64-65)

T.V. kommentti Voisi melkein sanoa, että tässäpä on huikaisevan rohkeaa ajattelua. Kieltämättä mielenkiintoinen näkökulma. Näen itse asian niin että psyykessämme todella toimivat kosmoksesta virtaavat moninaiset energiat ja varmasti myös Saturnuksen ja Venuksen energiat. Väite, että ne vaikuttavat erityisesti ajattelussamme ja että on kyse elementaariolennoista ja muista henkisistä olennoista, on jo kenties ylitulkintaa. Käsitys, että nämä olennot alkavat ohjata ajatteluamme, on epärealistinen. Olen samaa mieltä siitä, että ihmisen psyyke on todella myös henkisten maailmojen näyttämö, siis ihan jokaisen meistä. Herkkyydessämme ja vastaanottavaisuudessamme on tietysti paljon eroja. Tästä lainauksesta käy ilmi, mitä Steiner tarkoittaa henkisillä olennoilla, mitä aikaisemmin ihmettelimme. Ne ovat siis enkeleitä ja arkkienkeleitä yms.. Asia selvä. Ei vielä minulle.

”selvänäkijä huomaa, ettei tämä minä ole suinkaan päivätietoisuuden aikana kokonaan ihmisen sisällä. Selvänäköisesti katsellen on minä myös aina jossain määrin olemassa ihmisen ympärillä. Esimerkiksi näkyvä fyysinen ihmisruumis kattaa vain osittain ihmisen minän. Voimme sanoa, että minän substanssi on aina myös olemassa ihmisen ympäristössä. Selvänäkijä näkee eräänlaisen valoauran, sitä voi nimittää ihmisen minä-auraksi. Sellainen henkis-aineellinen pilvi ympäröi aina ihmistä. Minä ei ole vain yhdessä paikassa, vaan se ikään kuin täyttää koko tämän ihmisen minä-auran.
(Makrokosmos ja mikrokosmos, 186. Suomen antroposofinen liitto 1992)

T.V. kommentti Tässä taas esiintyy mystinen selvänäkökyky. Selvänäkökyky on sama kuin kuvittelukyky. Mitään varsinaista selvänäkökykyä, jolla ”valoauroja” ja muita näkymättömän maailman asioita oikeasti nähdään, ei ole olemassakaan. Tähän ei ole oikeastaan enää paljoakaan lisättävää. Tässä minää kuvaillaan ikäänkuin se olisi avaruudellinen ja lähes fyysinen olio. Se on kuitenkin täysin erilaatuinen luonteeltaan.

Keskusteluja 6

EF Ilahduin sivustostasi. Olen henkisen tien kulkija jo lapsesta saakka. Valitsin, etten halua eristäytyä yhteiskunnasta henkistä polkua seuraten, vaan olen syntynyt tänne oppimaan paljon kovemman tien, ts. toteuttamaan henkisiä arvoja yhteiskunnassamme ja vaikuttamaan kanssaihmisiin rakentavalla, positiivisella tavalla. Nimenomaan koen, että henki aidosti kehitettynä toimii arjessa ja se on henkisen kehitystason testi.
Elämän realiteetit ovat iskeneet kovaa vasten kasvoja. Olen kasvanut narsistisessa epäterveessä kuviossa, jossa minua on rangaistu, jos olen yrittänyt pitää puoliani. Siksipä tehtäväkseni on muodostunut hienovaraisempi itsen ja muiden välisen rajan löytäminen. On osattava pitää puolensa ja tiedettävä missä rajat menevät. On osattava olla empaattinen ja myötäilevä, mutta rajansa silläkin. Koen erittäin vaikeaksi elää tässä yhä sairaammalla tavalla narsistuvammassa yhteiskunnassa. Miten pysyä ihmisenä ja elämässä kiinni narsistien ympäröimänä? Luonto, jooga,Tai chi ja kuvataide ovat olleet elämäntieni.

TIMO On mukavaa kuulla että kotisivuni voivat inspiroida toisia. Lapsuudesta ja kotiolosuhtaista tulevat meille ensimmäiset ihmissuhteiden mallit. Voimme jatkaa ja toistaa niitä tai sitten voimme oppia uutta ja pyrkiä aina luomaan uusia ja entistä parempia ihmissuhteita. Myös minäkuvaamme vaikuttavat paljon toisten asenteet. Jossain ihmissuhteessa tai parisuhteessa voimme alkaa hyväksyä epäkunnioittavaa ja manipuloivaa käytöstä. Ehkäpä pelkäämme silloin yksin jäämistä. Ehkä keskustelut suhteen tai suhteiden parantamiseksi eivät onnistu. Pohjimmiltaan silloin kuitenkin varmaan itse hyväksymme asian tilan. Emme usko parempaan tai emme jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan. Koet että olet ”narsistien” ympäröimä ja että joka puolella on hyväksikäyttöä ja kyynärpäätaktiikkaa yms.. Emmekö voi luoda oman sisäisen rauhaisan tilamme omaan tietoisuutemme, vapautua maailmasta ja ihmisistä sopivassa määrin aina kun sitä tarvitsemme, palataksemme sitten taas uudistuneina takaisin paikallemme? Onko kaikkeen negatiiviseen aina pakko reagoida emotionaalisesti? Onko välttämätöntä ollenkaan tavata noita itsekkäitä ja ilkeitä ihmisiä? Tulkitsemmeko oikein toisia ihmisiä, vai näemmekö heissä turhan paljon vain pahaa? Onko oma asenteemme rakentava vai kenties negatiivinen? Taide, luonto ja meditaatio ovat minullekin erittäin tärkeitä asioita harmonian löytämiseksi. Kun koemme harmoniaa taiteessa tai luonnossa, emmekö silloin halua myös kokea sitä ihmissuhteissa ja työelämässä? Voimme mielestäni liikkua siihen suuntaan kaikilla elämänalueilla. Supernanny ohjelma on kiinnostava ja hyvin opettavainen mitä tulee toisten kunnioittamiseen ja terveisiin ihmissuhteisiin, vaikka se käsitteleekin pääasiassa lasten kasvatusta.

OY En usko varsinaiseen tämän ajan muotisanaan ”elämänhallinta” lainkaan. Miten elämää voi hallita? Olen tyytyväinen, että tunnistan tunteeni, pystyn olemaan vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa, tulen nähdyksi ja kuulluksi, pystyn elämään aikuisen ihmisen vastuullista elämää haasteineen ja anteineen, olemaan rakastava ja rakastettava, luottamaan intuitiooni, elän vahvasti kaikin aistein, siinäpä ne tärkeimmät. Minä luulen, että tuo ”elämänhallinta” sana on miesten keksimä!? Siksi varmaan on niin monenlaisia psykologisia suuntauksia, kun ihmiset ovat erilaisia. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi kaikille. Taito onkin löytää se itselle toimiva juttu.

TIMO Ei kannata juuttua termeihin kuten elämänhallinta. Pysyn kuitenkin kannassani ja katson että terapiassa yksilön päämäärä on saada oma psyyke ja mieli hallintaan ja järjestykseen ja myös ulkoinen elämä. Jos on niitä ongelmia, eivätkö ne ole hallinnan ja sisäisen järjestyksen ja harmonian puutetta, ja samoin harmonian puuttumista myös ihmissuhteissa? Tunnen ihmisiä joilla on psyykkisiä ongelmia. Toki ongelmia on monenmoisia. Vastuu ja hallinta liittyvät kyllä yhteen. Elämääni vaikuttavat pääasiassa omat asenteeni, valintani ja tekoni. Jos jokin ei mennyt niin kuin toivoin, olen varmaani tehnyt vääriä valintoja, olen arvioinut ihmisiä ja tilanteita väärin. Se on inhimillistä.

OY On tärkeää, että omista ongelmistaan puhuu ihmisten kanssa. Keskustellessa moni asiaa avautuu ja saa samalla perspektiiviä omiin asioihin.

ÄU Minusta on hauska ajatella maa-planeettaa Äiti-maana. Sehän ruokkii meidät, kuten äiti ainakin. Steinerkoulussa lauletaan ennen ruokailua kaunis laulu joka muistuttaa kiitollisuuden aiheesta joka päivä: ”Maasta versonut on vilja tämä, armaan aurinkoisen kypsyttämä, rakas aurinko ja rakas maa, teitä emme tahdo unhoittaa.”

TIMO Luonto kostaa ihmisten välinpitämättömyyden siitä hurrikaanien ja muiden katastrofien muodossa. (Nehän johtuvat nykyään suureksi osaksi ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta).

ÄU Hei, ja hui, kun sulla on julma ja aggressiivinen ajatusmaailma. Itse ajattelen, että Äiti Maa ravistelee itseään nostaakseen värähtelyä tietyillä alueilla, joilla se on laskenut liian alas. Jos siinä sitten kuolla kupsahtaa muutama ihminen ja ihmisen rakentamat sortuu, sille ei voi mitään. Onhan nähty, että silloin ihmiset heräävät näkemään elämän todellisia arvoja ja erottamaan olennaisen epäolennaisesta. Ehkä.

TIMO Varmaan me molemmat syyllistymme luonnonvoimien personointiin, aivan kuin Maa planeetta tai luonto olisi jokin yksi tietoinen olento. (Tunnen kyllä esoteerisen opin planeettalogoksesta ja vastaavia. Ovathan ne eräitä tulkintamahdollisuuksia ainakin.) Kunpa ihmiskunta oppisikin ne olennaiset arvot ennen kuin elämä täällä planeetalla muuttuu tosi tukalaksi ja hankalaksi.

ÄU Kun lukee psykologista kirjallisuutta, löytää kyllä yhdestä jos toisestakin läheisestä, ystävästä, työtoverista ja naapurista narsistisia, epäkypsiä ja neuroottisia piirteitä. Ja jos pystyy olemaan rehellinen itselleen, löytää niitä myös itsestään. Se on vain kummallisen helppoa löytää niitä helpommin toisista kuin itsestään. Ja jossain vaiheessa täytyy sekin asia kohdata äitinä että syyllisyys virheiden tekemisestä tuntuu musertavalta. Siihen ei auta kuin kohdata syyllisyys ja käsitellä se. Lempeys ja rakkaus itseä kohtaan auttaa siinä. On turha tehdä kovin tarkkoja määritelmiä itsestään tai toisista koska muutos on alituisesti vaikuttava. Tai voi sanoa olevansa sitäkin ja toisena päivänä tätäkin. Tarkkojen määritelmien tekeminen pakonomaisesti kertoo itse määrittelijästä enemmän kuin määrittelyn kohteesta. En usko että ihmisen persoonallisuus kehittyy itsestään. Me tarvitsemme toisia ihmisiä tullaksemme ihmisiksi isolla Iillä.
Koen onnistumisen tunteita työssäni ja saan harjoitella kehittämistä vaativia piirteittäni ihmisten kanssa ja keskellä. Saan ilon löytää myös itsestäni puolia, joiden olemassaolosta en tiennyt aikaisemmin. Koen olevani jännällä tutkimusretkellä nimeltä elämä. Mitä enemmän annan itsestäni sen enemmän saan itse. Se, että koen eläväni mielekästä elämää läsnä olevana ja tiedostavana, antaa minulle tunteen onnellisuudesta.

TIMO Sulla on ainakin itsetiedostus kohdallaan ilmeisesti. Jos ei näe omia piirteitään ja asenteitaan objektiivisesti, ei voi kehittyä. Määrittelemättömyys ihmisessä on varmaan myös luovuutta ja avoimuutta muutokselle. Eikö voimakkaan itserakkauden takana kuitenkin ole aina jotain epävarmuutta ja heikkoutta? Miten siltä pohjalta voi kohdata syvästi toisia ihmisiä? Virheitä varmaan jokainen tekee, mutta ei täydellinen tarvitse ollakaan. Luultavasti olen ollut turhan skeptinen terapioita kohtaan erinäisistä syistä. Nyt kun olen lukenut alan kirjallisuutta enemmän, tiedän että nykyään on hyvin paljon monimuotoista mm. eksistentialistista terapiaa, joka on muuta kuin yksipuolinen psykoanalyysi.

ÄU Voin sanoa tuntevani itseäni hieman paremmin kuin ennen terapiaa. Mutta se oli vasta alku loputtomalle itsetutkiskelulle ja ”rikkaruohojen kitkemiselle” eli haitallisten ja tuhoavien toimintatapojen muuttamista rakentaviksi ja rakastaviksi. Olisiko niin, että korostuneen itserakkauden takana onkin häpeä ja itseinho? Että se ei edes ole mitään ”rakkautta”. Terveellä itserakkaudella varustettu osaa antaa arvon itselleen ja toisille ihmisille. Kyllä sellaisen ihmisen erottaa aika pian keskustellessa, joka ei kykene vastavuoroiseen vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. Minusta epävarmuus ja heikkous evät ole lainkaan negatiivisia piirteitä ihmisessä jos ne eivät estä ihmistä elämästä täyttä elämää. On aivan luonnollista kokea välillä epävarmuutta ja heikkoutta, se on jopa suotavaa ja tervettä.
Se, että suhtaudun elämääni kuin seikkailuun, antaa minulle mahdollisuuden kohdata asioita ja ilmiöitä pieninä ja suurina ihmeinä ja yllätyksinä. Lapsenomainen ihmettely ja ihailu tuo elämään väriä ja iloa. Kun antautuu elämälle, päästää irti yrittämättä hallita asioita, joita ei voi hallita, tuo helpotuksen ja rauhan. Haluan ajatella joka aamu että olen joka hetki oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Intuitiota kuuntelemalla intuito vahvistuu, siitä tulee miellyttävä elämäntapa.

TIMO Kyllä itserakkauttakin pitää olla, ja omasta hyvinvoinnista kannattaa huolehtia. Käyttämäsi sana narsismi viittaa sen liiallisuuteen.
Puhut intuitiosta. Olen lukenut joitain kuukausia sitten Tony Tunderfeltin kirjan intuitiosta, se oli ihan asiallinen. Mielestäni paras intuition selitys on että se on vain melko vaistonvaraista kokemuksen ja oppimisen tiivistymistä, siihen ei sisälly mitään yliluonnollista tms..
Luin muuten Skeptikko lehteä kirjastossa, siellä oli artikkeli jostain Intialaisesta henkilöstä, joka työskentelee oman maansa uskonnollisten harhakäsitysten ja taikauskon hälventämiseksi. Tunsin sympatiaa häntä kohtaan. Jotain pientä minäkin yritän tehdä sillä saralla. Ihmisen aidot positiiviset mahdollisuudet kiinnostavat minua kuitenkin enemmän kuin eri asioiden vastustaminen ja kritiikki.
Mainitsit edellisessä viestissä antroposofian. Tutkin aikoinaan aihetta paljon ja yritin päästä siihen sisälle. Nykyään olen hyvin skeptinen sen suhteen, pidän Steineria lähestulkoon huijarina. Huijausta on se että esittää omana alkuperäisenä tietonaan asioita, jotka löytyvät kuitenkin jostain menneistä perinteistä ja lähteistä. En usko että mitään selvänäköä on varsinaisesti olemassa.
Viime viikkoina olen lukenut vain yliopiston psykologia hyllyn teoksia, useampia kirjoja esim. persoonallisuusteorioista. Olen oppinut ja oivaltanut uutta.
On olemassa häilyvä raja sille minkä verran kannattaa lukea jotta sillä olisi jokin luova, muuttava tai piristävä vaikutus. Jos esim. lukee vähän liikaa, alkaa turtua eikä tietoa enää pysty omaksumaan. Silloin näkee sanarivejä mutta ei mieleenpainuvaa ja kohottavaa ja kannustavaa tietoa. Uskon itsenäiseen itseopiskeluun. Kaikkea tietoa on saatavilla sen kun vain etsii.
Pidän siitä että minulla on paljon vapaata ja ohjelmoimatonta aikaa, koska silloin voin työskennellä juuri silloin kun on oikea suotuisa aika – tähdet ovat oikeassa asennossa, on voimavaroja ja inspiraatiota.
Paetaksemme tyhjyyttä, tai sitä että ikävystyisimme kuoliaaksi, meidän täytyy kiinnostua asioista, heittäytyä elämän virtaan. Meidän täytyy löytää tietoisesti elämällemme tarkoitus. Elämän mielekkyys voi kyllä tulla arkisista ja pienistä asioista. Yksin ei voi onnellisuutta saavuttaa. Uskon kyllä enemmän mielekkyyteen kuin onnellisuuteen. Elämää ei voi hallita mutta tietenkin kannattaa yrittää sitä, siis kulkea unelmiamme ja tavoitteitamme kohti.

TIMO Olen itse skeptikko muun muassa. Suhtaudun enkeleihin hyvin suurella epäilyksellä kuten myös siihen onko enkeliasioista mitään hyötyä ihmisen hyvinvoinnille ja käytännön elämälle. Keskusteluihin olen kyllä aina valmis. Kenties haluatte selventää ajattelutapaanne? Terveys ja elinvoima asiat kyllä kiinnostavat itseänikin.

PW Eenkelit ovat Jumalan sanan välittäjiä ihmisille sekä ihmisiltä Jumalalle. Enkelit yhdistyvät chakrojen välityksellä henkilökohtaiseen energiaan ja henkiseen kanssakäymiseen. Enkeleistä riippuu se kuinka kykenemme henkilökohtaisesti vastaanottamaan Pyhän Hengen voimaa.

TIMO Olen itse kiinnostunut myös näkymättömästä maailmasta, ajattelen sitä pääasiassa erilaisina energioina ja säteilynä tähdistä ym. Pyhä henki käsite tulee Raamatusta. Tuota käsitettä voisi minulla vastata kokemus pyhyydestä, läsnäolosta, täyteydestä ja innoituksesta. Ne liittyvät edellä mainittujen energioiden toimintaan. Olen kirjassani Vihkimysviisaus puhunut edellä mainittujen lisäksi jonkin verran sähköstä ja sähkömagneettisesta energiasta avaimena ihmisen elinvoiman ja psyyken ymmärtämiseen.

HMP Olen muuten lukemassa mainiota kirjaa, Rhonda Byrnen Taikavoima. Suosittelen lämpimästi. Kirja puhuu kiitollisuuden voimasta vetää elämäämme sitä mitä toivomme ja haluamme. On oltava kiitollinen kaikesta mitä omassa elämässä jo on ja kiitettävä myös tulevista vastauksista toiveisiin joiden haluaa täyttyvän, jo ennen kuin ne täyttyvät. Tämä on siis oikeastaan samaa kuin luova visualisointi (lienet lukenut sennimisen kirjan Shakti Gawainilta), mutta tässä vielä painotetaan kiitollisuuden merkitystä. Eli lyhyesti sanottuna: sitä saa mitä tilaa. Jos näkee ihmisissä vain kritisoitavaa, ei muuta kykene näkemäänkään, jos taas alkaa kiittää mielessään heidän hyvistä ominaisuuksistaan, huomaa niitä koko ajan lisää. Eräs ikivanha viisas kirja sanoo saman asian näin: ”Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” Se mihin keskitymme, lisääntyy. Kannattaa siis keskittyä ihmisissä myönteiseen, niin huomaa, että sitä tosiaan on.

TIMO Yksilön asenteet ratkaisevat sen miten olemme vuorovaikutuksessa ympäristöömme. Kiitollisuus ei vedä mitään puoleensa varsinaisesti, siten vain näemme aina samat asiat ja ihmiset enemmän myönteisestä kuin kielteisestä näkökulmasta. On taikauskoista ajatella, että pelkästään omat asenteemme vaikuttaisivat elämämme objektiivisiin tapahtumiin. Tämä taisi olla vähän kärjistettyä, ehkä asian vierestä.

TIMO Aito ihmisten välinen kohtaaminen, mitä itse etsin, perustuu joihinkin tärkeisiin keskustelunaiheisiin. Mielestäni sinun kannattaisi vähän tarkata onko keskustelukumppanisi kiinnostunut siitä mitä sanot. Monta kertaa unohdut jaarittelemaan liikaa jostain ehkäpä aika merkityksettömistä ja mielenkiinnottomista asioista. Myös toiselle tulisi reilusti antaa puheenvuoro välillä. Muussa tapauksessa toiselle osapuolelle tulee helposti sellainen tunne, että hänet ohitetaan, että hän on aika yhdentekevä.

HMP Vuorovaikutus on aina ”kahden kauppa”. Omalla käyttäytymiselläsi voit vaikuttaa huomattavasti sekä sen laatuun että siihen, haluaako joku ylipäänsä kommunikoida kanssasi. Keskustelussa ei ole niinkään tärkeää mistä keskustellaan, vaan miten. Saako kumpikin osapuoli vapaasti tuoda esiin näkemyksiään ja kokea tulevansa kuulluksi? Sensuroiko jompikumpi osapuoli keskustelunaiheita vai onko areena vapaa erilaisille tavoille hahmottaa maailmaa? Vuorovaikutuksessa pitäisi päästä pinnallisen älyllisen eipäs-juupas -sanailun tasolta hedelmälliseen tunnetason kommunikaatioon, jossa kumpikin kokisi tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi sellaisena kuin on. Vain sellainen ilmapiiri kannustaa avautumaan, mikä mielestäni on aidon yhteyden edellytys. Se mihin keskitymme lisääntyy. Kannattaa siis keskittyä ihmisissä myönteiseen, niin huomaa, että sitä tosiaan on. Kertaa myös Tony Dunderfeltin Intuitio ja tunneviestintä.

TIMO Olen kyllä kiinnostunut ihmisistä, aidosta vuorovaikutuksesta ja käytännön psykologiasta. Yritän ihmisiin tutustuessani oppia ymmärtämään heitä, siksi esitän kysymyksiä ym. Sinua en esim. vielä ymmärrä hyvin. En mielestäni teilaa suoralta kädeltä toisen ajatuksia. Toisaalta tietoisen mielen hallitsemattomissa toimii salaperäinen alitajuinen tunne, joka kertoo myös paljon suhteestamme toisiin. Emme voi esim. pakottaa itseämme pitämään jostain henkilöstä, jos hänessä on piirteitä, jotkaherättävät meissä jonkin negatiivisen reaktion. Tosin näitä reaktioitakin voi oppia hallitsemaan ja niiden syitä voi ymmärtää.

Keskustelu 2

Keskusteluja allekirjoittaneen ja nimettömän henkilön välillä erinäisistä esoteerisista asioista.

Nimetön B
Ruokavaliosta sen verran, että minun näkemykseni mukaan uuden ajan sanansaattajan ruokavalioon eläinkunnan tuotteet eivät voi kuulua missään muodossa!! Johan valaistunut mieli sen kertoo ilman mitään suurempia yhteyksiä. Jossain Baileyn kirjassa taisi ollakin jotenkin ruokavaliosta näin, että jyvät ja kasvikset on niitä millä ruumiita kasvatetaan suurten egojen palvelukseen. Itseni oli PAKKO katsoa, ettei edes päivittäistavara lääkkeissä ollut laktoosia. Niin naurettavalta kun se tuntuukin niin tiukkoja säännöt ovat. Itse vaikka luovutin aikanani, niin kanava ei ole ikinä sulkeutunut, ja siitä asti kun aamusta herään ja illalla menen nukkumaan, on muut läsnä. Helvetillistä tuskaa ja suoranaista kidutusta on eroon pyrkiminen ollut, toki nyt rupeaa helpottamaan ja pystyn alkamaan miettimään näitäkin asioita. Eikö totuus ole sama kenen suusta se tulee – oppilaan, mestarin, luovuttajan vai hä?

T Sinua askarruttavat selvästi ruokavalio asiat yhteydessä henkiseen tiehen. Toki voimme kuuliaisena noudattaa jotain henkisiä perinteitä ja seurata tarkasti jonkin kirjan opetuksia, mutta johtaako se vapauteen vai itsestä vieraantumiseen? Säännöt antavat turvallisuutta, tietty. Meidän itsemme pitää kuitenkin arvioida asioita ja tietää mikä meille on hyväksi. Viittaat ilmeisesti Alice Baileyn kirjoissa esitettyihin ruokavalio suosituksiin. Itse en juuri kiinnitä edes mitään huomiota ruokavalio sääntöihin. Baileyn kirjojen alussa on ”ote Tiibetiläisen lausunnosta”, missä varoitetaan sokeasti uskomasta auktoriteetteja ja kehotetaan itse arvioimaan asioita. Pystymme itse tietämään mikä ruokavalio meille on hyväksi. Itse syön melko ennakkoluulottomasti terveellistä ja monipuolista ruokaa, kasvista kalaa ja kanaa on suuri osa tällä hetkellä. Se sopii minulle. Henkinen kasvu ei riipu kovin paljoa ruokavaliosta, vaan pääasiassa siitä mitä me ajattelemme, mitkä ovat arvomme ja ihanteemme. Persoonallisuutemme mittaa sitä. Itse vierastan kaikenlaisia ulkopuolelta annettuja sääntöjä ja ohjeita. Opiskellessani kauan sitten Arcane koulussa kokeilin kaikkia niitä meditaatio harjoituksia ja jopa jotain hengitysharjoituksia, joita kurssiin sisältyi. Viime mainitut kuuluvat itämaiseen perinteeseen, en kuitenkaan nähnyt niissä mitään järkeä. Sen jälkeen en ole tehnyt minkäänlaisia muodollisia meditaatioharjoituksia tai muita. (Toki olen osallistunut täyden kuun meditaatioihin ja olen lausunut suurta invokaatiota sekä ainakin oppilaan vakuutusta). Olen vain vapaa oma itseni. Kerrot, että joidenkin opettajiesi vaatimukset kävivät sinulle hyvinkin selviksi ja että sinulla meni sukset ristiin heidän kanssa. On ikävää joutua sellaisten henkisten tai uskonnollisten ryhmien vaikutuspiiriin, jotka eivät kunnioita ihmisten vapautta, vaan alkavat suorasti tai epäsuorasti ohjailemaan heitä. Sellainen todella vahingoittaa toisten kehitystä, pitää heidät lapsenomaisella tasolla eikä tue heidän henkistä kypsymistään.

Nimetön B
Olin kyllä ihan varmasti suoraan jonkun mestarin ja hänen oppilaansa ohjauksessa. Ja yhteys sinne on JATKUVA! Yhä. Mistä tiedän tämän…?! Sen verran annettiin kokea asioita ja nähdä oman koneeni syövereihin ja vilaukselta tutustua joihinkin osiin itse omaa itseäni, sitä mikä on syvin itseni. Näin minun sanoilla sanottuna voisin sanoa että ylitin TIEN! Ja siinä samassa koin asioita mitkä on varmasti totta ja sain tietää mitä se tarvitsee että voi nykyaikana päästä elämänpyörästä ja siihen ei kuulu lihansyönti missään muodossa. Eikä se ole mitään pakottamista johonkin muottiin, vaan suora seuraus ymmärryksestä. Yritän tässä sanoa ETTÄ TIEDÄN asioista vaikka olen ”luovuttanut” sen voi uskoa jos haluaa. Ja JOKAINEN ketä on nähnyt todellisuuden tietää miten toimia. En tarvitse neuvoja vaan yritän ikään kuin antaa. Minulla on paljon kokemuksia. Eräs pieni esimerkki on sielun sotatorven ääni. Jos olet kuullut sen, tiedät että puhun totta. Myös Baileyn kirjassa oli jotakin siitä että kuulee oman sielunsa sotatorven äänen. Se ääni on todellakin jotain käsittämätöntä tietoa ja siltä se myös kuulostaa. Vailla epäilystä sielu on tietoa, sellaista tietoa mitä ei voi käsittää. Tuolla on joku todella viisas kun tietää missä jokainen atomi viilettää. Voin vaan kuvitella kun on astunut rajan yli ja päässyt pois elämänpyörästä kun alkaa kertyä muistia hohhoijaa jo asioiden havaitsemiskyky tai mikä lienee se on jo heti tuon siirtymisen jälkeen niin on jotain käsittämätöntä jo tuon oman vilauksen jälkeen. Entä mestari. Hihhiihohoijaaaaa!!!!!! Tai vielä isompi X näkee vaikka joka hetki 10000 ihmisen ajatukset teot kaikki ja todella muistaa tämän kaikki samanaikaisesti. Täydenkuun juhla minua ihan vähän hymyilytti, siinähän oli tarkoitus lähestyä hierarkiaa. Mietin että aika turhaa hommaa suoraan sanottuna. Ne on kokoajan läsnä kuulee kaikki ja todella kaikki ja tietää kaiken. Nyt ja aina. Niin se asia on.

T
Kiitos kommenteistasi. Itsellänikin on ollut monia erikoisia psyykkisiä tai henkisiä kokemuksia, joista olen jotain jo kertonut kirjoissani. Pitää kuitenkin erottaa toisistaan itse kokemus ja sitten sen tulkinta. Sen sanallinen kuvaus seuraa niitä. Ylitulkintoja seuraa helposti silloin kun esim. yhdistämme kokemuksemme joihinkin henkisiin perinteisiin ja niiden opetuksiin. Ne voivat myös luoda näitä kokemuksia. Eläydymme syvästi kirjojen opetuksiin ja sitten jo koemmekin jo niissä kerrottuja asioita oikeassa elämässä. On hyvin tavallinen käsitys new agessa, teosofiassa, monissa uskonnollisissa liikkeissä ja uskonnoissa että ihminen voisi saada tietoja ja ilmoituksia korkeammilta olennoilta, itse Jumalalta, mestareilta tai henkiseltä hierarkialta ja että hän voisi kanavoida niitä maailmaan ilman että hänen tarvitsisi paljoakaan ajatella mitään itse. Minulle tieto ja viisaus ovat kokemuksen ja pohdinnan tulosta. Niitä ei voi suoraan vastaanottaa mistään. Uskot, että olet ollut mestarin ja hänen oppilaansa ohjauksessa ja että sinulla on edelleen jatkuva yhteys heihin. Mitäpä tähän sanoisi? Voithan niin ajatella. Se on toivottavasti rakentava ja kannustava uskomus sinulle. Itselläni ei enää ole mitään vastaavia uskomuksia. En ole sellaista koskaan edes kokenut, kuvitellut kylläkin kuten monia muitakin esoteerisissa kirjoissa olevia asioita. Keskityn työhöni ja jokapäiväiseen elämääni, tarvitsen kaiken hyvin rajallisen psyykkisen energiani niihin. Ylimääräisiä uskomuksia en tarvitse. Ajattelet, että mestarit ja jotkut niitä korkeammat olennot voivat olla tietoisia ihmisten mielistä. Tästä ei ole mitään näyttöä, en usko sitä. Näet, että olisi olemassa jokin korkeampi tietoisuus, joka on tietoinen jopa jokaisen atomin tilasta. Tämäntapainen metafyysinen näkemys on hyvin tavallinen esimerkiksi jossain idealismin tai panpsykismin muodoissa. Se kuuluu myös teosofiaan ja esoteeriseen filosofiaan. Tällaisesta ei ole kuitenkaan mitään tieteellisiä tai muitakaan todisteita. Se on kiehtova ajatusrakennelma. Se on metafysiikkaa, mikä länsimaisessa filosofiassa on syvässä kriisissä. Sekä teologia että metafysiikka perustuvat molemmat todistamattomiin spekulaatioihin. Itse en harrasta spekulaatioita, koska niillä ei ole suurta elämänkäytännöllistä merkitystä. Elämän tarkoitus voidaan löytää niistä asioista, jotka ovat meille varmoja, tuttuja ja kokemusperäisiä. Voitko kuvitella jonkin suuren jumalallisen tietoisuuden, joka ei tarvitse lainkaan ruumista? Itsetuntemuksen kannalta esim. perus psykologinen kirjallisuus on mielestäni monta kertaa parempi vaihtoehto kuin esoteerinen viisaus. Elämäntaitokirjat voivat auttaa parantamaan jokapäiväisen elämämme laatua.

Nimetön B
Eipä sitä tietoisuutta voinut edes sanoin millään kuvailla ja tuntuu tyhmältä edes yrittää. Eikä asiaa varmasti voida tieteellisesti todistaa. Ja jos erehdyt nykypäivänä asiasta puhumaan, pidetään sinua hulluna skitsofreenikkona, joka kuulee ääniä ja kaikki on vain aivojen aiheuttamaa harhaa. Näinhän asia ei ole. Jossain kirjassa luki, että enää tämän jälkeen et ole ikinä yksin ja juuri tämä pitää paikkansa sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja ympärillä olevilla ei ole hajuakaan asiasta eikä siitä voi edes kenellekään kertoa. Ei oikein edes omalle perheelle. Ja se miten he ovat kaikkialla, on osoitettu aivan selvästi. Tällaista pidettäisiin aivan hulluutena, jos siitä kertoisi yleisesti. Olen nähnyt jopa ihmisten paranevan vakavista sairauksista vain pyynnöllä että voisiko häntä auttaa. Nytkin on monta ihmistä mille pyydän apua säännöllisesti. Ja se on siinä hämärää että olen huomannut sen auttavan. Toki mitään suoranaisia ihmeitä ei ole tapahtunut vaan joku hoito on purrut johonkin, mihin sen ei oikeasti olisi pitänyt.

T Joo omista sisäisistä kokemuksista on hankalaa puhua myös siksikin, että niiden kuvaaminenkin on aika vaikeaa. Kerrot, että olet toiminut henkiparantajana, että uskot, että olet onnistunut parantamaan ihmisiä avunpyynnöilläsi. Skeptikkona minun täytyy kuitenkin kysyä, että voitko todistaa tämän. Mistä tiedät, että heidän parantumisensa olisi juuri johtunut sinun vaikutuksestasi? Me kaikki varmaan haluaisimme olla arvokkaita ja hyödyllisiä maailmalle ja toisille ihmisille. On kuitenkin olemassa ero näennäisen auttamisen ja todellisen auttamisen välillä. Joskus opiskellessani esoteerista filosofiaa uskoin itsekin erilaisten mantrojen ja invokaatioiden suureen merkitykseen ja vaikutukseen. Yksilön omaan tietoisuuteen ja toimintaan ne voivat vaikuttaa jonkin verran. Nähdäkseni sellaisinaan ne tuskin vaikuttavat paljoakaan maailman menoon tai ihmiskunnan tietoisuuteen. Maailmaan muuttamiseen tai parantamiseen ei varmaankaan ole olemassa mitään oikotietä. Opetuslapsen tai vihkimyksen tien kulkemiseen sisältyy myös eräänlainen narsismin ja itsekeskeisyyden vaara. Uskomme olevamme jotain erityistä, uskomme että voimme kenties saada jotain poikkeuksellisia kykyjä tai että meillä on jokin salaperäinen erityinen vaikutus ympäristöömme. Olen varmaankin itse jo pitkän elämäni aikana ajoittain kärsinyt monenlaisista harhakuvitelmista. Nyt ne alkavat nähdäkseni jo haihtua, toivottavasti lopullisesti. Tuleeko sinulle vielä mieleen jotain mistä haluaisit keskustella?

Nimetön B
Selvästi joku logosten välinen viestinviejä kävi täällä ja kaiken lisäksi iso sellainen. Toki millään en voi sitä ikinä todistaa asiaa, en millään!

T Kannattaisi aina kysyä, ovatko omat uskomuksemme ja kokemustemme tulkinnat meille hyödyllisiä arkielämässä, vai ovatko ne mahdollisesti pakenemisesta, vievätkö ne huomiota ja energiaa pois tärkeiden asioiden hoitamisesta ja ongelmien ratkaisemisesta. Pakenemisen tie ei johda minnekään. Henkisyys voi myös olla pakenemista. En varmasti itsekään ole ihan vapaa tästä. Mahdollisesti itse pakenen suuremman vastuun ottamista joistain asioista. Mitä mieltä olet tästä asiasta?

Nimetön B
Niin kaipa itse valitsin tämän linjan elämässä ja nyt ei minun mielestä ole mikään muu edes mahdollista. Mutta joka päivä ovat läsnä ja nyt varmaan viidenvuoden päästä siitä kun tein päätöksen siitä, että en jatka, tämä on ensimmäinen kerta kun uskallan puhua asioista ilman pelkoa, että joku rupeaa vetämään mahdottomalla voimalla. Heh! Tai ainakin toistaiseksi siltä tuntuu. Kaikki on niin salattua ja tulee kiertoteiden kautta. Kyllä sieltä jostain pikkutietoa tihkuu. Mutta kaikesta, mihin kuuluu tieto heistä tai suunnitelmasta, on aika mahdoton saada tarkempaa tietoa.

T Koet siis, mikäli olen asian oikein ymmärtänyt, että läsnä kanssasi on usein jotain henkisiä opastajia, henkiolentoja, joilta saat joitain viestejä? Seuraavia asioita tulee mieleen. Sinulla vaikuttaa olevan paljon psyykkistä energiaa erilaisten asioiden mielessä pyörittelemiseen. Onko sellainen hyödyllistä? Kun olet perheellinen ja työssäkäyvä eikö aikasi ja energiasi menee niiden parissa? Voisitko kanavoida tuon voimavaran joihinkin rakentaviin asioihin tai mielekkäisiin tai päämääriin? Ehdottaisin, että etsit joitain henkilökohtaisesti mukavia harrastuksia tai asioita, joita voit iloksesi tehdä, silloin ei tarvitsisi miettiä mahdollisesti ahdistavia tai outoja asioita.
Minulle henkisyys on paljon hiljaisuuden rakastamista. Valaistunut mieli (jos voin käyttää näin suureellista ilmaisua) on hiljainen ja tyhjä. Sille ei ole läsnä mitään henkiolentoja eikä siinä ole mitään ylimääräisiä tai turhia ajatuksia. Mielen toiminta riippuu hyvin paljon tottumuksista. Voimme panna merkille, onko meillä esim. tottumus ahdistua, pelätä, huolestua, tai tottumus kuvitella kommunikoivamme näkymättömien valtojen kanssa. Mielen tottumuksia, ajatustottumuksia voi muuttaa aivan kuten fyysisen toiminnan tottumuksia. Minulle esim. musiikki ja muukin taide toimii hyvin eheyttävänä ja harmonisoivana asiana. Kun vastaanotan kauneutta aistien kautta, eheydyn ja rauhoitun myös itse sisäisesti. Minusta vaikuttaa että sinun henkisten olentojen tms. kohtaamisesi on sinulle enemmänkin häiritsevää kuin rakentavaa. Voisitko oppia pois tuosta ajatus- tai tulkintamallista? Voin tunnusta, että olen itsekin joskus ahdistunut miettiessäni liikaa joitain mestareita tai vastaavia asioita. Enää en pohdi mitään sellaisia. Saattaa todellakin olla, että sinulle ei ole tarpeellista tai hyväksi lukea esim. vihkimyksiin liittyviä kirjoja, ja ehkä koko esoteerinen oppikaan ei ole sinulle tarpeellista tänä aikana. Itse voit nämä asiat tietää kun kysyt sitä juuri itseltäsi etkä miltään mahdollisesti kuvitelluilta henkiopastajilta.

Nimetön B
Että en ole ikinä yksin, pitää erittäin hyvin paikkansa. Itse en muista enää millaista oli olla yksin. Ei pysty hallitsemaan mitään ajattelua. Hah!!! Kyllä kaikki narut on muualla. Kaikkeen tottuu. Tiedän asemani kyllä. Mieli on aika rauhallinen, se on rauhoittunut paljon vuosien saatossa.

T
Kerrot, että et voi hallita asioiden päässä pyörittelyä. Mielestäni tarvitsisit ennen kaikkea sisäistä rauhaa, mielenrauhaa, kun sitä ei näytä olevan tarpeeksi. Emme varmaankaan voi hallita ihan kaikkea ajattelua tahdonalaisesti, voimme kuitenkin päättää mihin suuntaamme huomiomme ja mitä asioita ajattelemme, vai päätämmekö vain olla kutakuinkin ajattelematta ja meditoida esim.. Kerrot myös, että sinusta tuntuu että et ole ikinä yksin. Minusta se kuulosta erikoiselta, koska itse koen olevani enimmäkseen aivan yksin, ellen sitten ole toisten ihmisten seurassa. Haluaisin kysyä, että nukutko riittävästi, siis noin 8 tuntia vuorokaudessa? Unen vähyys voi aiheuttaa monenlaisia psyykkisiä ongelmia, selkeä mieli ei ole mahdollinen jos ei nuku riittävästi. Alkoholi ja muut päihteet ja pillerit myös ehdottomasti sekoittavat tajuntaamme. Et kai käytä mitään sellaisia? Suosittelisin pysymään niistä erossa ellei ole kyse jostain lääkärin määräämistä. Sellaisiin en puutu.

Nimetön B
En juo enkä polta. Nukun riittävästi.

T Hyvä juttu, että olet raitis. Esitän kysymyksiä jotta voisin ymmärtää, mistä on kyse. Koetko, että sinulla on jokin ongelma tai ongelmia? Jos niitä ei suuremmin ole, sittenhän mitään ei tarvitse tehdä. Arkielämäsi näyttää sujuvan. Kuvauksesi siitä, että et ole oma herrasi, että et ole koskaan yksin ja että ajatteluasi hallitaan jostain muualta, vaikuttavat aika omalaatuisilta. Mitä oikein haluat viestiä? Kun kävin läpi tekstejämme löysin paremmin punaisen langan viesteistäsi. Voin sanoa, että noin puolet jäi ensi alkuun ymmärtämättä, koska lauseet olivat epätäydellisiä ja kirjoitusvirheitä oli runsaasti. (Julkaistuissa teksteissä ne on nyt korjattu). Tämän takia en oikein pystynyt ottamaan sinua täysin vakavasti.
Olet selvästi eläytynyt syvästi esoteerisen filosofian opetuksiin ja etsinyt sieltä suuntaa elämääsi, mutta sitten olet luovuttanut jossain vaiheessa. Seuraavia ajatuksia tulee mieleen. Sinulle olisi varmaan hyväksi jos opiskelisit ja tutkisit vähän laajemmin asioita esim. psykologian, filosofian ja eri maailmankatsomusten piirissä. Saisit vähän laajempaa perspektiiviä ja silloin näkisit kaikkien eri oppien aikaan sidonnaisuuden ja suhteellisuuden. Etsimme kenties ehdotonta totuutta, mutta se ei asu missään yhdessä kirjassa eikä opissa. Tietenkin voimme ihan hyvin ajatella myös niin, että emme ole koskaan todella yksin. Onhan esim. uskovillekin Jumala aina läsnä. Kiva kun kävit palstallani. Tarkoitushan on juuri herättää keskustelua ja ajatuksia. Meillä on varmaan useimmilla jokin kaipuu johonkin ehdottomaan, varmaan ja epäilemättömään totuuteen. Ilman epäilyä ja asioiden perinpohjaista tutkimista totuutta ei voi kuitenkaan löytää. Nykyään uskallan jo elää vailla varmuutta, vailla totuuden omistamista. Miksikö epäilen Baileyn kirjojen telepaattista sanelua? Esimerkiksi siksi, että itselläni ei ole koskaan ollut minkäänlaista kokemusta telepatiasta, siis ajatuksen siirrosta kuten se yleensä ymmärretään. Ilmiöstä ei ole vakuuttavia tieteellisiä todisteita. Perimmäinen pyrkimyksesi on varmaankin löytää tarkoitus ja merkitys elämällesi. Sitähän esoteerista kirjoista myös etsit. Voisit myös kysyä ja hahmotella itsenäisesti elämäsi tarkoitusta.

Nimeton B
Näen koko ajan jonkinnäköistä ”sumua” tai pöllyä kuten itse sitä nimitän. Se ei näy oikeastaan muuten, ellei siihen ”kohdista” katsetta. Kun teen niin ja yritän ”tarkentaa”, se on revennyt keskeltä josta pieneltä alueelta näkyy – mikähän sitä nyt kuvaisi oikein – sinertävää energiaa, joka on alati liikkeessä. Kaikki tämä on aivan totta! Ympärillä olevaan en pysty tarkentamaan vaan se näyttää lähinnä sekaiselta liikkeeltä. Oman johtopäätöksen olen tästä vetänyt. Epäilemätön totuus on olemassa.

T Pystymme varmaan useimmat aistimaan tai jopa osittain näkemään sisäisellä silmällä oman energiakehomme, kuten sitä kutsun, ja siinä esiintyviä virtauksia. Tässä ei ole mitään ihmeellistä eikä esoteerista. (Tätä asiaa olen käsitellyt Vihkimysviisaus kirjassanikin). Sellaiseksi yliaistillisen havaitseminen tulee jäämäänkin. Se ei tule kehittymään ulkoisen maailman yliaistiseksi havaitsemiseksi tai toisten ihmisten auran tms. näkemiseksi. Sanot, että et pysty lukemaan kirjoja tällä hetkellä, koska ne voivat saada sinusta yliotteen. En täysin ymmärrä tätä. Pelkäät siis, että jokin ulkopuolinen pyrkii hallitsemaan sinua? Onko sinua lapsuudessa pahasti alistettu, määrätty tai käytetty hyväksi?

Nimetön B
En ole alistettu tai muutakaan. Hierarkia on todella olemassa ja kaikki muutkin asiat joihin itsekin olet joskus uskonut. Ruumis on täydellinen kone, jota sielu ohjaa. Olen nähnyt vilauksia tästä. Sen on keksinyt joku, joka on tehnyt kaiken. SIELUN vetovoima on älytön.

T Huomautus. Jos suhtaudun telepatiaan ja selvänäköön skeptisesti, se ei tarkoita, että hylkään kaiken muunkin esoteeriseen oppiin liittyvän. Toki planeettamme henkinen hierarkia on olemassa silloin kun omaksumme tuon käsitteen ja katselemme sen kautta ihmiskuntaa. Voimme silloin nähdä maailmassa hierarkian edustajia. Onko se sinua hallitseva tekijä siis vain oman sielusi voima, jonka koet tulevan jostain yläpuoleltasi kenties? Nythän on niin että psyykessämme on kaksi aluetta, tahdonalainen ja tahdosta riippumaton puoli. Jos koet, että olet kuullut sielusi kutsun tai että sinulla on jokin kutsumus, miksi taistelet vastaan?

Nimetön B
Taitaa olla sisäpuolinen joka yrittää hallita eikä mikään mikä tulee ulkoa. Joo, todella joku kutsumus varmasti oli / on, mutta kaikki ei ole niin helppoa ja selvää kun puhutaan päätöksistä, jotka tehdään henkisen kehityksen tiellä. Vaikka tässä tuntuu joku päätös helpolta, mutta kun se pitää tehdä, on ihan kuin olisi joku jarru päällä ja se ei onnistukaan noin vain. Nyt on ihan tämän kirjoittelu aikana tullut tunne, ettei koko juttua voi lyödä ”läskiksi” ja varmasti pitää jotenkin osallistua kun se tuntuu olevan mahdollista. TIEDÄN itse millaista on olla jatkuvassa ”valvonnassa” ja tiedän, että tiettyjä totuuksia ei voi kieltää, kun ne on kerran nähnyt. Puhun sinulle kuin vanha tuttu, mutta jotenkin mietin et voin. en tiedä miksi.

T Mielestäni ehkä käsität tuon sielusi kutsun mahdollisesti liikaa esoteerisen kirjatiedon värittämänä ja tulkitsemana. Entäpä jos kuuntelisit itseäsi ihan vaan ilman mitään ennakkokäsityksiä ja –oletuksia? Esoteeriset ja muut kirjat voivat tulkita ja valaista sielunelämäämme, mutta ne eivät ole koko totuus. Emme koskaan voi seurata mitään oppeja, vaan seuraamme aina itseämme, koska itsehän aina päätämme mitkä kirjat otamme vakavasti. Kun muistamme aina tämän, silloin emme vieraannu itsestämme. Viisi vuotta olet taistellut siis. Aikaisemmista viesteistäsi välittyi aika autoritaarinen ja sääntöihin takertuva asenne mielestäni. Ajattelet, että sinua tarkkaillaan ja valvotaan, koska olet ehkä kokelas tai oppilas viisauden polulla, niinhän noissa kirjoissa esitetään. Miten ihmeessä sellainen valvonta muka tapahtuisi? Jonkun mestarin yliaistillisen näkökyvyn kauttako? Ei meitä kukaan valvo. Mietipä asioita tuosta näkökulmasta. Vaikuttaisiko se jotenkin elämänasenteeseesi tai päätöksiisi?

Nimetön
Kirjan otsikkona on mystinen mikroskooppi. Vuosina 1895-1933 englantilaiset meediot C.W Leadbeater ja Annie Besant tekivät atomihiukkasten ominaisuuksia koskevia havaintoja, joihin fyysikot eivät kiinnittäneet huomiota kymmeniin vuosiin, koska leadbeater ja besant eivät suorittaneet tutkimuksiaan laboratoriossa, vaan yliaistillisen havainnoinnin avulla. Jo vuonna 1895 he julkaisivat piirroksia vetyatomista, joka on yksinkertaisin luonnossa esiintyvä atomi. he näkivät atomin läpikuultavana,
munanmuotoisena kappaleena, jonka sisällä oli kuusi pientä pyörivää kappaletta. kunkin pienen kappaleen sisällä oli kolme pienempää sydämenmuotoista hiukkasta. Leadbeater ja Besant nimittivät niitä
”fysikaalisiksi perusatomeiksi” ja heidän väittämän mukaan niitä yhdistivät voimavirrat. Tuolloin tiedemiehet kuvittelivat vetyatomin koostuvan kahdesta hiukkasesta: protoniytimestä ja sitä kiertävästä elektronista. 1920-luvulle tultaessa käsitys oli hiukan muuttunnu. Elektronia pidettiin pikemminkin sähköisesti varautuneena, äärimmäisen arvaamattomasti käyttäytyvänä pallona, kuin kiinteenä kappaleena. Vasta vuonna 1964, jolloin kaksi amerikkalaista fyysikköä päätteli atomiytimen koostuvan pienen pienistä alkeishiukkasista eli kvarkeista, alettiin epäillä että meediot 69 vuoden takasissa väitteissä saattoi olla perää. tarvittiin kuitemkin viellä lisätukimuksia, ennen kun tajuttiin että meediot olivat olleet sittenkin oikeassa. 1980 luvun alkupuolella engalntilainen fysiikan tohtori Stephen M. Philips tajusi ettei leadbeater ja besant voineet ”nähdä” yhtä ainoota erillistä vetyatomia, koska ne esiintyivät aina pareittain, molekyyleinä. philips päätteli, leadbeater ja besant kuvailema läpikuultava pallo oli vetymolekyylin ja kahden elekrtonin kiertorata. kuusi sisempää hiukkasta, jotka meedioiden mukaan muodostivat kaksi kolmiota, olivat ne kolme kvarkkia, joista kahdenatomin keskellä olevat protonit koostuvat. Niiden sisällä olevat kolme”fysikaalista perusatomia” olivat kvarkkia pienempiä hiukkasia: Philips oli vähän aiemmin osallistunnu tutkimuksiin, joiden avulla oli pyritty todistamaan sellaisen olemassaolo. ”Perusatomeja” yhdistivät ”voimaviivat” vastasivat magneettikenttiä, jotka pitävät koossa kvarkkia pienemmät hiukkaset. Jopa Leadbeaterin ja Besantin piirtämät kaaviot ”perusatomejen” keskinäisitä suhteista muistuttavat hämmästyttävässä määrin fyysikkojen laatimia kaavioita kvarkkejen sisäisistä rakenteista. samalla saivat vahvistuksen meedion kuvaukset muiden, vetyä mutkikkaampien atomien rakenteista. Philipsin mielestä Leadbeaterin ja Besantin huomiot olivat kiistaton todiste yliaistillisesta havaitsemisesta. Tuskimpa he ovat keksineet sitä omasta päästään, hän huomautti. Sitten siinä on kuva jonka Besant ja Leadbeater on piirtänny ja kuva tekstinä. Vuonna 1895 teki kaksi englantilaista meediota yliaistillisen havainnoinnin keinoin huomioita fysikaalisista ”perusatomeista” kuten he itse niitä nimittivät ja piirsi niistä alla olevat kuvat. Heidän havaintonsa myönnettiin kuitenkin vasta 1980-luvulla.

T Luin tuota kuvausta siitä kuinka nuo teosofit tutkivat atomien rakennetta ns. selvänäön avulla. Heidän tuloksiaanhan piti tulkita jollain määrätyllä tavalla, jotta se vastasi tiedemiesten myöhempiä löytöjä. Atomejahan ei oikeastaan voida nähdä lainkaan. Niiden rakenteen tuntemus tieteessäkin perustuu havainnoista tehtyihin päätelmiin. En saata ymmärtää, mikä on tuo selvänäkö ja miten sillä ”nähdään”. Luulen, että selvänäkökyky on sama kuin kuvittelukyky. Meillä kaikilla on sellainen. Jos käytämme sitä harkiten, sen tulokset voivat näyttää oikealta tiedolta salatuista asioista. Esim. Steinerin hengentieteessä imaginaatio, kuvittelu, on olennainen askel korkeampaan näkemiseen. Ensin kuvitellaan ja elävöitetään mielessä, sitten annetaan näiden mielikuvien haihtua ja koetaan vain sitä mitä jää jäljelle (inspiraatio ja intuitio). Oikeasti jäljelle ei enää jää mitään, siksipä jatketaan kuvittelua ja näin saavutetaan tietoa korkeammista maailmoista. Mielestäni selvänäkö on huono ja eksyttävä asia jos ajatellaan ihmisen henkistä kehitystä. Ihan muut asiat ovat keskeisiä kehityksellemme, onnellemme ja hyvinvoinnille. Toiseksi aina kun uskomme näitä selvänäkijöitä, asetamme heidät auktoriteetin asemaan ja koemme itse olevamme vielä ”kehittymättömiä”. Emme opi luottamaan itsemme ja omaan järkeemme.

Nimetön
Varmaan atomeilla on jonkun näköinen ulkomuoto ja joku miltä ne näyttää. Ja IHAN varmasti joku todella tietää miltä ne näyttää ja joku joka on kehittynny pystyy tähän tietoon pääsemään käsiksi. Miten selvänäkijä siihen käsiksi päässee sitä en tiedä. Jos avaisit lähettämäni jutun näkisit Leadbeaterin ja Besantin piirtämän Hyvinkin tarkan kuvan. On todella vaikea edes yrittää selittää miten varma asioista olen omien kokemusten pohjalta. Sitä totuutta ei voi mikään horjuttaa. EI MIKÄÄN!! Miten susta on muutamassa vuodessa tullu näin ”skeptinen”? Ei nyt ihan älyttömän montaa vuotta ole kun kuuluit Baileyn yhdistykseen…! Mitä ihmettä. Toki ymmärrän jos joku asia lähtee menee pieleen ja pitää kiinni jostain tietystä ajatuksesta niin sitä ihan varmaan ruokitaan ja tulee jäämään vaan lisää ”jumiin” tähän harhaan. Oletko ajatellu alkaa miettiä asioita taas ”hierarkian” kautta? Kuten itse sitä nimität. Tästäkin olisi monta asiaa sanottavana…! VOIN VAAN VAKUUTTAA SULLE ETTÄ KYLLÄ SIELLÄ OLLAAN!!

T
Nuorempana tutkin hartaudella monia salatieteellisiä ja esoteerisia kirjoja. Olin aina ihmetellyt mikä on tuo selvänäkö ja miten sellaisen voisi mahdollisesti saavuttaa. En osannut juurikaan epäillä sen olemassaoloa, varsinkin kun nämä moraalisesti niin korkealla tasolla olevat teosofit siitä puhuivat. Juuri missään muissa opeissa kuin teosofiaan liittyvissä sitä ei juuri esiintynyt. Sinänsä tämä on jo varsin epäilyttävää. Omasta mielestäni saavutin kerran jo vuosia sitten merkittävän valaistumisen. Silloin kysyin tietysti mitä tietoa se minulle antoi. Selvänäkökykyä siihen ei kuulunut. Yhtäkkiä sitten oivalsin, että mitään selvänäkökykyä ei ole olemassakaan. Kaikki loksahti silloin kohdalleen ja ymmärsin mistä esoteerisessa filosofiassa oikeastaan on kyse. Ns. korkeampi yliaistillinen tieto ei ole mitään muuta kuin määrätynlaista ajattelua ja kuvittelua. Kuka tahansa pystyy siihen. Mitään varmaa, objektiivista ja yleispätevää henkistä tietoa ei ole olemassakaan. Kaikki teosofia perustuu vain kirjoihin, joihin eläydytään ja joiden käsityksiä kehitellään eteenpäin ajattelun ja mielikuvituksen voimalla. Näin ovat tehneet Besant, Leadbeater ja Steiner. Halveksuttavaa on mielestäni se, että tätä ei kerrota avoimesti, vaan petetään ihmisiä väittämällä, että tiedot on saavutettu selvänäön kautta. Tietenkin tyhmä on se, joka uskoo. Ns. selvänäkö on vain määrätynlaista ajattelua ja kuvittelua, missä fyysisen maailman takana vaikuttamassa ”nähdään”, siis kuvitellaan, olevan kaikenlaista, mistä ei oikeasti voi saada mitään varsinaista tietoa. Toivoisin, että olisin väärässä. Mielestäni henkinen maailmankatsomus voi silti olla avartava ja arvokas. Lasta ei kannata heittää pois pesuveden mukana. (Huomautus. Otin tästä ja edellisestä kommentistani suoraan tekstiä Selvää selvänäöstä artikkeliin, joten samaa juttua on näillä sivuilla kahteen kertaan.)

Keskustelu 1.2.

TIMO Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että välitetyt tai kanavoidut opetukset ovat keskenään ristiriitaisia. Niin ovat myös tavalliset uskonnolliset ja filosofiset perinteet aivan kuten tiedekin, joka myös muodostuu kilpailevista teorioista. Mihin siis uskoa? Omaan järkeensä ja kokemukseensa.

NIMETÖN On totta, että myös uskonnot ovat keskenään ristiriidassa. Valitettavinta on ns. kristillisten kirkkokuntien piirissä oleva uskomusten kirjavuus. Mielestäni yksi tärkeimpiä syitä siihen on se, että uskontokunnilla (ja yksilöilläkin) on taipumus noukkia Raamatusta vain mieluisiaan kohtia ja jättää muut vähemmälle huomiolle. Lisäksi sitä tulkitaan usein hyvinkin mielivaltaisesti. Esimerkki: Hes 18:4 sanoo: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” Kuitenkin hyvin yleinen uskomus on, että ihmisellä on kuolematon sielu, joka kuoleman jälkeen siirtyy joko taivaaseen tai ikuiseen helvetin piinaan. Tämä näkemys on selvästi vastoin yllä olevaa raamatunkohtaa. Vastaavia vääriä tulkintoja on lukuisia. Yksi niistä on uskomus, jonka mukaan Jeesus ja Jumala ovat yksi ja sama. Jeesus kuitenkin itse painotti olevansa vain Jumalan poika. Paavalin mukaan Jumala on hänen yläpuolellaan vielä senkin jälkeen, kun hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Tämä käy hyvin selväksi mm. 1 Kor 15:27, 28: ”Sillä: ”kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle”. Mutta kun hän sanoo: ”kaikki on alistettu”, niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.”
Toisena tärkeänä syynä pitäisin nykyistä materialistista tiedettä. Monet teologitkin pitävät darwinistista evoluutiota totena, mikä johtaa heidät epäilemään Raamatun luotettavuutta. Tämä epäluottamus näkyy jopa uudessa (suom.) raamatunkäännöksessä, joka asiantuntijoiden mukaan on lähes kelvoton niiden käyttöön, jotka haluaisivat saada selkoa sen todellisesta sisällöstä. Kuitenkin Raamattua on tutkittu jo pari vuosisataa ja sen jokaista lausetta on kuin suurennuslasilla tarkasteltu, ja silti sen luotettavuus on tänään suurempi kuin koskaan ennen. Sen historiallisuus on todettu paikkansa pitäväksi ja myös sen luonnontieteeseen liittyvät seikat pitävät yhtä viimeisimpien havaintojen kanssa. Tietysti on vielä joitakin epävarmoja seikkoja, mutta uskon, että nekin lopulta osoittautuvat yhtäpitäviksi Raamatun kanssa.

TIMO Katsoin osoittamasi Darwinia vastaan esitetyt argumentit. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt nähdäkseni niitä varsinaisia perusteluja miksi evoluutioteoria olisi väärä. Katsomani Darwin ohjelmat ovat olleet vakuuttavia. Esimerkiksi selitys siitä miten silmä on kehittynyt asteittain valoherkästä solusta.

NIMETÖN Arvelit, että ihmisen silmä voisi kehittyä pienten vähittäisten muutosten kautta. Ihmisen silmän rakenne on kuitenkin niin monimutkainen, ettei se ole mitenkään voinut kehittyä vähittäisten mutaatioiden kautta. Evoluutiohan ei osaa suunnitella eikä se tiedä, millainen muutos seuraavaksi pitäisi tapahtua. Niinkuin tiedät, yksinkertaisinkin tietokone-ohjelma tarvitsee ohjelmoijan, se ei synny itsestään. Kun ajatellaan vaikkapa lapsen syntymää ja kehitystä aikuiseksi, tarvitaan valtava määrä informaatiota, ts. sanoen nerokkaasti laadittu ohjelma, jotta jokainen kehitysvaihe seuraisi toistaan oikeaan aikaan ja tapahtuisi oikeassa paikassa. Kaikki tämä tekee evoluutiosta täysin mahdottoman asian. Silti tiedemiehet haluavat uskoa siihen, jotta heidän ei tarvitsisi turvautua ’pseudotieteelliseen’ luomishypoteesiin.

TIMO Sanot että evoluutiohan ei osaa suunnitella. Sen suunnitelmahan perustuu juuri parhailla ominaisuuksilla varustettujen selviytymiseen ja suvunjatkamiseen. Siten ne eliöt lisääntyvät joiden näkö esim. on muita yksilöitä parempi. Siten silmä voi aina parantua ja kehittyä miljoonien vuosien aikana.

NIMETÖN Tunnen kyllä nuo evoluution tueksi esitetyt väittämät. Ensinnäkin ne edellyttävät, että jokainen pienikin muutos olisi parempaan suuntaan, eli jotenkin parantaisi eliön selviytymistä ja suvunjatkamiskykyä. Tutkimukset osoittavat kuitenkin selvästi, että sellaisia muutoksia sattuu erittäin harvoin, jos koskaan. Mutaatiot vain huonontavat eliöiden selviytymistä tai ovat korkeintaan neutraaleja. Eräs saksalaistutkija esim. yritti bakteereja tutkimalla osoittaa, että ne voivat vähitellen muuttua kehittyneimmiksi eliöiksi. Hän joutui lopulta toteamaan -vuosikymmenien tutkimusten jälkeen – , että ”bakteerien lajityypillinen rakenne ei koskaan muutu”. Eikä hän ole ainoa, joka on todennut saman asian. Toiseksi, ei ole olemassa fossiilisia välimuotoja, mitkä osoittaisivat lajien muuttuneen toisikseen. Pieniä muutoksia toki tapahtuu, mutta vain perimän sallimissa rajoissa (rodut). Lada ei ilman ihmisen suunnittelua muutu Mersuksi, vaikka odottaisi miljoona vuotta. Kalat eivät nouse maalle muuttuakseen liskoiksi, liskoista ei tule imettäväisiä eikä apinasta ihmistä. Kolmanneksi, tutkijoilla ei edelleenkään ole mitään käsitystä siitä, miten elämä alkoi, eli syntyi ensimmäinen elävä solu tai molekyyli. Kuten olen sanonut, sen todistamisesta luvattu miljoonan dollarin palkkio on edelleen lunastamatta. Niin kauan kuin ei ole tieteellistä todistetta siitä, että elämää voisi syntyä itsestään luonnollisten prosessien tuloksena, evoluutio on vain
pelkkä uskomus.

TIMO No kyllähän sen tietää että kun mitä tahansa asiaa alkaa enemmän tutkia ja pohtia, esiin nousee aina uusia juttuja ja asiat voivat muuttua mutkikkaiksi. En ole evoluutioteorian asiantuntija vaan ihan maallikko. Olen televisiosta katsonut kaikki asiaa käsittelevät oppia puoltavat ohjelmat.(Darwinia vastustavia tieteellisiä näkemyksiä ei ole paljoa näytetty). Kannatatte siis ns. älykkään suunnittelijan / suunnitelman / teoriaa? Mielestäni kuitenkin ajatus, että vastaukset elämän ja olemassaolon arvoituksiin löytyisivät Raamatusta, tuntuu täysin absurdilta. Uskon että on kuitenkin niin että ihmiskunnan tieto ja tietoisuus kehittyy kaiken aikaa mm. tieteen saavutusten kautta. Tietenkään emme vielä tiedä kuin vähäsen. Mitään aitoa jumallista ilmoitusta ei nähdäkseni ole koskaan ollut. Tiedän minäkin paljon esimerkiksi kaikenlaisista teosofisista ja esoteerisista maailmansynty ja kehitysopeista, mutta en nyt silti katso että ne ovat välttämättä päteviä.

NIMETÖN Eivät itse asiat muutu sen monimutkaisemmiksi, tarkempi perehtyminen tuo vain esiin niiden todellisen olemuksen. Mielestäni jo yksinkertainen matematiikka osoittaa oletetun evolutiivisen tapahtumaketjun mahdottomuuden. Kuten totesin, se vaatisi niin paljon aikaa, ettei maapallon eikä edes galaksimme oletettu ikä riittäisi kaikkien tarvittavien välivaiheiden toteuttamiseen. Kun lisäksi huomioidaan kaikki muut sitä vastaan puhuvat seikat, asia muuttuu aina vain mahdottomammaksi. Kyse ei kohdallani ole pelkästä uskosta, koska näkemystäni tukevat lukuisat tieteelliset tosiasiat.
Kuluneiden vuosikymmenien aikana olen lisäksi katsonut kaikki luonto-aiheiset TV-dokumentit, ja vaikka suurin osa niistä ’tuputtaa’ evoluutiota tosiasiana, en ole todennut yhdenkään ohjelman esittäneen vakuuttavia todisteita sen puolesta. Niinpä siis, koska en voi uskoa evoluutioon, ainoa vaihtoehto on erityinen luominen. Mihinkään humanoidijuttuihin en usko.

TIMO Tieteelliset teoriathan perustuvat aina vain tunnettuihin ja todennettuihin tosiseikkoihin. Onhan selvää, että se vähän mitä ihmiset nyt tietävät (fossiilien ym kautta) Maan elämästä on vain pieni kaistale. On tapahtunut paljon kaikenlaista mitä ihmiset eivät ole olleet todistamassa ja mistä ei ole todisteita. Tieteellinen teoria on vain teoria, eihän se koskaan ole sama kuin lopullinen totuus. En ole itse viime aikoina lainkaan harrastanut näitä ”perimmäisiä” kysymyksiä ja kaiken elämän selityksiä. Ne ovat liian vaativia eikä niistä juuri voi löytää mitään vakuuttavaa ja varmaa. Olen enemmän keskittynyt ihmisen psyykeen ja sen ilmiöihin sekä käytännön elämänviisauteen. Jos on jokin erityinen luominen, silloin varmaan on myös jokin luoja, ja mitä siitä voimme muka tietää?
Oletko kuullut hylotzoismista, se on mm. esoteerisen filosofian selitys todellisuudesta. Elämä ei ole syntynyt, vaan kaikki on jollain tavalla elävää, atomit ym. Mitä sanot siitä?

NIMETÖN Muistan joskus lukeneeni jotain sen tapaista, että kaikki olisi jollain tavoin elävää. Sanoisin, että se on kylläkin näppärä idea, millä yritetään selittää elämän olemassaolo, mutta ei poista sitä perimmäistä ongelmaa, että tarvitaan jokin, joka ohjaisi kehitystä. Mistä tuo käsittämättömän perinpohjainen ja kaiken kattava, DNA:han sisältyvä ohjelma on tullut? Kuten viimeksi totesin, mikään ohjelma ei synny ilman ohjelmoijaa. Maailmassa on miljoonia eläin- ja kasvilajeja, joiden kaikkien olisi jotenkin pitänyt itse ohjelmoitua!
On selvää, ettemme vielä tiedä läheskään kaikkea, mutta mikään uusi tieto ei voi kumota selviä tosiasioita. Mitä Luojaan tulee, emme tietenkään voi Hänestä tietää muuta, kuin mitä Raamattu kertoo. Häntä ei voi tutkia tieteellisin menetelmin, koska silloin hän olisi luonnonlakien alainen, ei niiden luoja.
Mielenkiintoista muuten, että tiedekin on päätynyt siihen, että maailmankaikkeus alkoi tyhjästä. Se ei kuitenkaan pysty selittämään, miten tyhjä pakkasi itsensä käsittämättömän pieneen tilaan, mistä tuli energia, joka sai sen räjähtämään, miten syntyivät luonnonlait ja miten räjähdyksessä syntyneet vety- ja heliumkaasut kasaantuivat tähdiksi ja planeetoiksi. Vety ja helium kun ovat kaikkein kevyimpiä kaasuja.

Absoluutti

Olemassaolo on yksi asia. Absoluutti on aina läsnä oleva ja myös läheinen tausta ja pohja missä kaikki elää ja kehittyy. Absoluutti ei ole erillinen maailmasta. Absoluutin ensimmäinen ilmennys on abstrakti avaruus, missä erilaiset suuret ja pienet elämät ja henkiset entiteetit ilmentyvät omien rajallisten avaruuksiensa kautta. Jonkin ilmentyvän entiteetin avaruus, tietoisuus ja substanssi ovat yhtä.

Absoluutti lähettää itsestään esiin kolme kosmista logosta, jotka ovat 1. kosminen logos, joka persoonaton ja ilmentymätön, 2. kosminen logos, joka on henki-aine, elämä, universumin henki, sekä 3. kosminen logos, joka on kosminen ideaatio, universaali maailmansielu (H. P. Blavatsky Salainen oppi) Niistä on eriytynyt edelleen seitsemän sädettä. Ilmentynyt universumi samoin kuin kaikki logokset ja säteet sisältyvät absoluuttiin.

Olemme kaikki osa suurta ja käsittämätöntä kokonaisuutta. Mutta tämä kokonaisuus on vain sana emmekä itse asiassa tiedä siitä juuri mitään. Meillä on paljon tietoa fyysisestä ja näkyvästä universumista. Se on vain suuren kokonaisuuden eräs puoli, sen pieni osa. Filosofiassa ja uskonnossa yritetään saada käsitys tuosta suuresta kokonaisuudesta tai suuresta älystä, ja sille on annettu nimiksi Jumala, absoluutti, kosminen logos ym. Kuitenkaan emme voi juuri saada mitään tyydyttävää tai realistista kuvaa tai tietoa tuosta perimmäisestä todellisuudesta. Yleensä filosofi luo jonkin metafyysisen abstraktion, joka näyttää hienolta hänen oppirakennelmassaan, mutta sillä ei kuitenkaan voida selittää yhtään mitään eikä sillä ole paljoakaan tekemistä itse asian kanssa. Uskonnolliset ihmiset puhuvat Jumalasta mutta juuri kukaan heistä ei kuitenkaan tarkemmin tiedä mikä tämä Jumala on. Teosofiassa ja esoteerisessa filosofiassa absoluutti, jonka oletetaan olevan ilmiöiden maailman perustana, on määritelty juuri siten, että se on kaiken inhimillisen ymmärryksen ja kuvauksen tuolla puolen.

Absoluutti todella ylläpitää kaikkea elämää ja ihmisen elämää. Se on yksi elämä, josta ihmisen ja jokaisen tietoisuuden yksikön elämä ovat osa, heijastus ja ilmennys. Teosofian mukaan Jumala, ihminen ja atomi ovat perimmäisessä olemuksessaan absoluutti.

Ilmentäessään universumit ja aurinkokunnat absoluutti ei vähene tai muutu eikä luultavasti edes kehity. Se pysyy samanlaisena riippumatta siitä onko jokin sen puoli ilmentynyt tai ilmentymätön. Absoluutti on täysin tietoinen ja elävä entiteetti. Tämä on terveen järjen ja henkisen kokemuksen mukaista. Joidenkin filosofien näkemys, että absoluutti ei ole täysin tietoinen, että se kehittyy ja saavuttaa täyden tietoisuuden ilmentyessään maailmassa alentaa absoluutin arvoa ja todellisuutta. Toisaalta analogian lain mukaan pitäisi myös absoluutin kehittyä jos esimerkiksi monadi kehittyy. Tässä tapauksessa se ei kuitenkaan olisi absoluutti, vaan jokin sen alapuolella oleva kosminen luoja. Jokin pohja ja perusta maailmankaikkeudella täytyy olla. On silti luonnollista ajatella, että myös absoluutti kehittyisi ilmentämiensä maailmojen ja universumien kehityksen myötä. Kuitenkin spekulaatiot absoluutista ovat turhia eikä ihminen voi tietää asiaa lähemmin. Hän ei voi tuntea absoluuttia tarkemmin eikä hän voi siten tietää kehittyykö se vai ei.

Kun sanotaan, että kokonaisuus sisältyy osiin, että atomi ja ihminen ovat osa absoluuttia tai yhtä sen kanssa, ajatellaan helposti, että silloin pitäisi löytyä jokin määrätty energia, tietty yhtenäinen todellisuus tai taso, joka on tämä perimmäinen ja ylin todellisuus. Mitään sellaista ei voida kuitenkaan koskaan löytää. Korkeammissa vihkimyksissä ihminen kokee peräkkäin aina vain uusia ja erilaisia energioita ja tietoisuuden tiloja. Koskaan ei tule vaihetta, missä hän voisi kokea jonkin muuttumattoman ja yhden asian. Absoluutti tai kaiken kokonaisuus ei ole mikään tunnettavissa oleva asia, määrätty energia, taso tai substanssi. Se on enemmänkin suuri äly, suuri järjestys. Sellaisen voi olettaa toimivan kaikissa eri energioissa ja osissa. Absoluutti ei ole mikään kokemuksessa välittömästi annettu asia. Tätä perimmäistä ja jakamatonta todellisuutta ihminen ei voi koskaan kokea. Se on hänelle välttämättä abstraktio, käsite. Edes kosmisen vihkimyksen kautta ihminen ei voi tiedostaa sitä. Hän tuntee edelleen energioiden moninaisuuden mutta aikaisempaa hienommilla tasoilla. Esoteerikko voi tuntea vain energioiden moninaisuuden ja eri energioiden vuorovaikutuksen yhä hienommilla ja korkeammilla tasoilla. Kaikilla eri energioilla on omat luontaiset ominaisuutensa. Näitä energioita ohjaa suuri äly määrättyjen lakien kautta. Henkinen kokemus paljastaa siis energioiden (ja myös säteiden ja alasäteiden yhdistelmien) moninaisuuden. Koska hengen ja aineen energioiden erilaiset yhdistelmät toimivat niin harmonisesti ja viisaasti yhteistyössä, täytyy olettaa, että ne ovat perimmältään yhtä, että viime kädessä on olemassa vain yksi substanssi-prinsiippi, mistä ne ovat ilmauksia ajassa ja avaruudessa.

Absoluutista voidaan tietenkin luoda yleinen ja abstrakti määritelmä. Se sisältyy ainakin liike, tietoisuus sekä substanssi eli aine jonkin asteisena. Ne ovat mukana kaikissa energioissa ja entiteeteissä. Absoluutti on myös suuri äly tai järki, joka ohjaa sisäisesti kaikkea kehitystä ja kokonaisuuden pienimpiäkin osia. Ihminen ei voi tuntea absoluuttia koskaan yksin ja erillään maailmasta puhtaassa olemisessaan, vaan aina yhteydessä maailmaan, kehitykseen ja tulemiseen, suuriin säteisiin ja aurinkokunnan moninaisiin energioihin.

Aurinkokuntamme pääsäde, siitä eriytyneet 7 sädettä sekä muut kosmiset säteet eli seitsemän muun aurinkokunnan säteet tulevat aina olemaan ratkaiseva ja tärkeä tekijä ihmisen elämässä ja tietoisuuden kehityksessä kaikilla asteilla. Absoluutti on heijastanut ja säteillyt nämä säteet ulos itsestään ja se tekee niin jatkuvasti. Sen suuri hengitys ilmenee tuntemiemme seitsemän säteen luontaisessa ja jaksoittaisessa toiminnassa.

Vaikka absoluutti voi olla subjekti ja se voi olla henki ja samalla myös substanssi, kuten Hegel ajattelee, se ei kuitenkaan ole persoona tai persoonallinen kuten hän edelleen väittää. Aurinkologos eli Jumala voi olla jossain mielessä persoonallinen aivan kuten planeettalogos, mutta ei koskaan absoluutti. Esoteerisessa filosofiassa absoluutti ei ole yhtä kuin Jumala kuten esimerkiksi Hegelin filosofiassa.

Kysymys absoluutista ei ole helppo. On kyseenalaista voiko ihminen koskaan tuntea mitään muuttumatonta ja kaikkialla läsnä olevaa prinsiippiä. Tässä tapauksessa absoluutti olisi vain suuri käsite, jota käytetään perustelemaan maailman ykseys ja kokonaisuus. Se, että ihminen ei voi tietyllä kehityksen tasolla tiedostaa jotain asiaa, ei silti todista, että sitä ei ole olemassa.

Kirjoitettu suunnilleen nykyiseen muotoonsa vuosina 2006-8.