Olemassaolo on yksi asia. Absoluutti on aina läsnä oleva ja myös läheinen tausta ja pohja missä kaikki elää ja kehittyy. Absoluutti ei ole erillinen maailmasta. Absoluutin ensimmäinen ilmennys on abstrakti avaruus, missä erilaiset suuret ja pienet elämät ja henkiset entiteetit ilmentyvät omien rajallisten avaruuksiensa kautta. Jonkin ilmentyvän entiteetin avaruus, tietoisuus ja substanssi ovat yhtä.
Absoluutti lähettää itsestään esiin kolme kosmista logosta, jotka ovat 1. kosminen logos, joka persoonaton ja ilmentymätön, 2. kosminen logos, joka on henki-aine, elämä, universumin henki, sekä 3. kosminen logos, joka on kosminen ideaatio, universaali maailmansielu (H. P. Blavatsky Salainen oppi) Niistä on eriytynyt edelleen seitsemän sädettä. Ilmentynyt universumi samoin kuin kaikki logokset ja säteet sisältyvät absoluuttiin.
Olemme kaikki osa suurta ja käsittämätöntä kokonaisuutta. Mutta tämä kokonaisuus on vain sana emmekä itse asiassa tiedä siitä juuri mitään. Meillä on paljon tietoa fyysisestä ja näkyvästä universumista. Se on vain suuren kokonaisuuden eräs puoli, sen pieni osa. Filosofiassa ja uskonnossa yritetään saada käsitys tuosta suuresta kokonaisuudesta tai suuresta älystä, ja sille on annettu nimiksi Jumala, absoluutti, kosminen logos ym. Kuitenkaan emme voi juuri saada mitään tyydyttävää tai realistista kuvaa tai tietoa tuosta perimmäisestä todellisuudesta. Yleensä filosofi luo jonkin metafyysisen abstraktion, joka näyttää hienolta hänen oppirakennelmassaan, mutta sillä ei kuitenkaan voida selittää yhtään mitään eikä sillä ole paljoakaan tekemistä itse asian kanssa. Uskonnolliset ihmiset puhuvat Jumalasta mutta juuri kukaan heistä ei kuitenkaan tarkemmin tiedä mikä tämä Jumala on. Teosofiassa ja esoteerisessa filosofiassa absoluutti, jonka oletetaan olevan ilmiöiden maailman perustana, on määritelty juuri siten, että se on kaiken inhimillisen ymmärryksen ja kuvauksen tuolla puolen.
Absoluutti todella ylläpitää kaikkea elämää ja ihmisen elämää. Se on yksi elämä, josta ihmisen ja jokaisen tietoisuuden yksikön elämä ovat osa, heijastus ja ilmennys. Teosofian mukaan Jumala, ihminen ja atomi ovat perimmäisessä olemuksessaan absoluutti.
Ilmentäessään universumit ja aurinkokunnat absoluutti ei vähene tai muutu eikä luultavasti edes kehity. Se pysyy samanlaisena riippumatta siitä onko jokin sen puoli ilmentynyt tai ilmentymätön. Absoluutti on täysin tietoinen ja elävä entiteetti. Tämä on terveen järjen ja henkisen kokemuksen mukaista. Joidenkin filosofien näkemys, että absoluutti ei ole täysin tietoinen, että se kehittyy ja saavuttaa täyden tietoisuuden ilmentyessään maailmassa alentaa absoluutin arvoa ja todellisuutta. Toisaalta analogian lain mukaan pitäisi myös absoluutin kehittyä jos esimerkiksi monadi kehittyy. Tässä tapauksessa se ei kuitenkaan olisi absoluutti, vaan jokin sen alapuolella oleva kosminen luoja. Jokin pohja ja perusta maailmankaikkeudella täytyy olla. On silti luonnollista ajatella, että myös absoluutti kehittyisi ilmentämiensä maailmojen ja universumien kehityksen myötä. Kuitenkin spekulaatiot absoluutista ovat turhia eikä ihminen voi tietää asiaa lähemmin. Hän ei voi tuntea absoluuttia tarkemmin eikä hän voi siten tietää kehittyykö se vai ei.
Kun sanotaan, että kokonaisuus sisältyy osiin, että atomi ja ihminen ovat osa absoluuttia tai yhtä sen kanssa, ajatellaan helposti, että silloin pitäisi löytyä jokin määrätty energia, tietty yhtenäinen todellisuus tai taso, joka on tämä perimmäinen ja ylin todellisuus. Mitään sellaista ei voida kuitenkaan koskaan löytää. Korkeammissa vihkimyksissä ihminen kokee peräkkäin aina vain uusia ja erilaisia energioita ja tietoisuuden tiloja. Koskaan ei tule vaihetta, missä hän voisi kokea jonkin muuttumattoman ja yhden asian. Absoluutti tai kaiken kokonaisuus ei ole mikään tunnettavissa oleva asia, määrätty energia, taso tai substanssi. Se on enemmänkin suuri äly, suuri järjestys. Sellaisen voi olettaa toimivan kaikissa eri energioissa ja osissa. Absoluutti ei ole mikään kokemuksessa välittömästi annettu asia. Tätä perimmäistä ja jakamatonta todellisuutta ihminen ei voi koskaan kokea. Se on hänelle välttämättä abstraktio, käsite. Edes kosmisen vihkimyksen kautta ihminen ei voi tiedostaa sitä. Hän tuntee edelleen energioiden moninaisuuden mutta aikaisempaa hienommilla tasoilla. Esoteerikko voi tuntea vain energioiden moninaisuuden ja eri energioiden vuorovaikutuksen yhä hienommilla ja korkeammilla tasoilla. Kaikilla eri energioilla on omat luontaiset ominaisuutensa. Näitä energioita ohjaa suuri äly määrättyjen lakien kautta. Henkinen kokemus paljastaa siis energioiden (ja myös säteiden ja alasäteiden yhdistelmien) moninaisuuden. Koska hengen ja aineen energioiden erilaiset yhdistelmät toimivat niin harmonisesti ja viisaasti yhteistyössä, täytyy olettaa, että ne ovat perimmältään yhtä, että viime kädessä on olemassa vain yksi substanssi-prinsiippi, mistä ne ovat ilmauksia ajassa ja avaruudessa.
Absoluutista voidaan tietenkin luoda yleinen ja abstrakti määritelmä. Se sisältyy ainakin liike, tietoisuus sekä substanssi eli aine jonkin asteisena. Ne ovat mukana kaikissa energioissa ja entiteeteissä. Absoluutti on myös suuri äly tai järki, joka ohjaa sisäisesti kaikkea kehitystä ja kokonaisuuden pienimpiäkin osia. Ihminen ei voi tuntea absoluuttia koskaan yksin ja erillään maailmasta puhtaassa olemisessaan, vaan aina yhteydessä maailmaan, kehitykseen ja tulemiseen, suuriin säteisiin ja aurinkokunnan moninaisiin energioihin.
Aurinkokuntamme pääsäde, siitä eriytyneet 7 sädettä sekä muut kosmiset säteet eli seitsemän muun aurinkokunnan säteet tulevat aina olemaan ratkaiseva ja tärkeä tekijä ihmisen elämässä ja tietoisuuden kehityksessä kaikilla asteilla. Absoluutti on heijastanut ja säteillyt nämä säteet ulos itsestään ja se tekee niin jatkuvasti. Sen suuri hengitys ilmenee tuntemiemme seitsemän säteen luontaisessa ja jaksoittaisessa toiminnassa.
Vaikka absoluutti voi olla subjekti ja se voi olla henki ja samalla myös substanssi, kuten Hegel ajattelee, se ei kuitenkaan ole persoona tai persoonallinen kuten hän edelleen väittää. Aurinkologos eli Jumala voi olla jossain mielessä persoonallinen aivan kuten planeettalogos, mutta ei koskaan absoluutti. Esoteerisessa filosofiassa absoluutti ei ole yhtä kuin Jumala kuten esimerkiksi Hegelin filosofiassa.
Kysymys absoluutista ei ole helppo. On kyseenalaista voiko ihminen koskaan tuntea mitään muuttumatonta ja kaikkialla läsnä olevaa prinsiippiä. Tässä tapauksessa absoluutti olisi vain suuri käsite, jota käytetään perustelemaan maailman ykseys ja kokonaisuus. Se, että ihminen ei voi tietyllä kehityksen tasolla tiedostaa jotain asiaa, ei silti todista, että sitä ei ole olemassa.
Kirjoitettu suunnilleen nykyiseen muotoonsa vuosina 2006-8.