Minervan pöllö 2 / 2004
Monien filosofien kohdalla tärkeintä ei ehkä loppujen lopuksi ollut se, mitä he sanoivat, vaan heidän vahva uskonsa ajatuksen voimaan.
Maailma kuten ihminenkin on aina tulossa ja muuttumassa ja luominen kaikilla tasoilla on jatkuvasti käynnissä.
Viisautta on ymmärtää elämän luovaa prosessia ja osallistua tähän kaikenkattavaan luomisen työhön.
Ennen oli todellisia filosofeja (ja vielä nykyäänkin siellä täällä), jotka pohtivat polttavia elämän ja kuoleman kysymyksiä ja joilla oli näky uudesta ihmisestä ja uudesta maailmasta. Nykyään useimmat akateemiset filosofit enimmäkseen vain analysoivat penseinä kirjoja. He ovat filosofian rappeutuma.
Suuret filosofit ovat uskoneet ajatuksen voimaan muuttaa maailmaa ja muovata ja uudistaa omaa aikaansa ja kulttuuriaan. Akateeminen taas on useimmiten impotenttia ja sisäänpäin kääntynyttä toimintaa vailla luovaa voimaa.
Aivan kuten kirjallisuuden tutkimus ei ole kirjallisuutta, ei akateeminen filosofiakaan usein oikeastaan ole filosofiaa. Tarkan rajaviivan vetäminen filosofian ja filosofian tutkimuksen välille on nykyään usein kuitenkin vaikeaa.
Maailma on vielä pahasti keskeneräinen. Filosofiasta pitäisikin saada myös potkua maailman muuttamiseen ja parantamiseen.
Filosofia, jota kiinnostavat vain teoreettiset, ihmisen hyvinvoinnin, henkisen kehityksen ja käytännön elämän kannalta merkityksettömät kysymykset ja ongelmat, on väsymyksen, välinpitämättömyyden, taantumuksen ja pimeyden filosofiaa.
Vastuuntuntoisen filosofin tehtävä tänään on vanhentuneiden ja ihmiskunnan kehitystä jarruttavien ajattelutapojen tuhoaminen (esimerkiksi naurun tai kritiikin avulla) ja uusien edistyksellisten käsitysten ja ajatusten esiin nostaminen ja luominen niiden tilalle.
Kun entisten rajallisten näkemysten voima ja lumous hiipuvat, ihminen on vastaanottavainen uudelle, syvemmälle jaa avarammalle ajattelulle.
Tosi filosofilla on näkemys kehityksen suunnasta ja hän pyrkii edistämään sitä toimien yhdessä planeetan ja aurinkokunnan luovien ja rakentavien voimien kanssa.
Luova ajattelija toimii jumalan tavoin sekä tuhoavana että rakentavana ja uudistavana voimana.
Väistyvän Kalojen aikakauden autoritaarinen ja materialistinen ajattelija, musta maagikko, pyrkii aivopesemään kuulijansa nurkkakuntaisiin ja sielun kehitystä kahlitseviin ja henkistä näkemystä tukahduttaviin ajatusmuotoihinsa. Vesimiehen aikakauden luova ja vapaa ajattelija, valkoinen maagikko, pyrkii opastamaan kuulijansa heidän henkiseen perintöönsä, sisäiseen ja kosmiseen viisauteen ja maailmankaikkeuden kansalaisuuteen.
Oikean filosofin tehtävä on aina ollut ja on avartaa ihmisten tietoisuuden piiriä, sysätä heidän ajattelunsa uusille hedelmällisimmille urille, avata heidän sisäiset ovensa uusiin ulottuvuuksiin ja räjäyttää heidän tajuntansa väliaikaiset rajat.