”Koko päivittäinen elämämme on jatkuvaa psyyken säätelyä ja mielen hallintaa. Se on välttämätöntä onnistuaksemme käytännön hankkeissa ja tehtävissä. Voimme tehdä sitä myös itsetarkoituksena kokeaksemme enemmän harmoniaa ja positiivisia mielentiloja.” (Vihkimysviisaus, 177)
”Vain pieni osa psyykestä on tietoisen hallintamme alaista. Emme esimerkiksi ole aina yhtä teräviä ja luovia. Psyykkisen energiamme määrä ja laatu muuttuvat suuresti. Mielemme toimii hyvin vaihtelevasti. Se on hyvin herkkä. Myös kykymme keskittyä vaihtelee. Se riippuu myös monista hämäristä ja tahdostamme riippumattomista seikoista. Ottamalla itsemme huomioon kokonaisvaltaisesti voimme kehittää keskittymiskykyämme. Voimme oppia tuntemaan keskittymiseemme vaikuttavat tekijät ja siten parantaa sitä huomattavasti.” (ibid., 75)
Keskittyminen on avain iloon ja harmoniaan, tasapainoon sekä myönteiseen ja valoisaan tietoisuuden virtaan. Keskittyneen toiminnan kautta tietoisuuden taso kohoaa. Ilman pientä tai suurta mielekästä tehtävää tai päämäärää, johon keskitymme, tummat pilvet valtaavat helposti mielen taivaan. Keskittymällä pysymme sisäisen aurinkomme valossa.
”Mielekäs toiminta tuottaa meille iloa, koska sitä kautta luomme synteettistä energiaa, missä on aina mukana valoa, iloa ja voimakas elämän tunne.” (Vihkimysviisaus, 180)
”Kiinnostus tiettyyn asiaan ja keskittyminen siihen saavat aikaan sen, että syntyy suora yhteyskanava aivojen, mielen, minän, sielun ja edelleen henkisen lähteen kanssa. Tapahtuu ihmisen keskeisten puolien yhdistyminen sekä psyykkisten energioiden järjestyminen ja sulautuminen toisiinsa.” (ibid., 180)
”Tehtävänä on saavuttaa herpaantumaton huomio, häiriintymätön keskittyminen valittuun aiheeseen ja uppoutuminen tekemiseen. Yritys keskittyä ja tavoittaa sen myötä korkea tajunnan tila, on eräänlaista rukousta. Se vaatii vakavuutta, hartautta, nöyryyttä ja sydäntä. Emme voi oikeastaan onnistua missään aivan täysin omin avuin, vain oman tahtomme voimalla, vaan ainoastaan herkässä yhteistyössä oman sisäisen olemuksemme ja korkeampien tasojen vaikutusten kanssa.” (Vihkimysviisaus, 181)
”Kun uppoudumme mahdollisimman häiriöttömästi johonkin toimintaan, kokemukseen tai havaintoihin, unohdamme itsemme ja ns. egomme. Unohdamme myös omat huolemme ja murheemme. Silloin etäisyys katoaa ja tarkkailija ja tarkkailtava, subjekti ja objekti, ovat lähes yhtä. Silloin voimme kokea pienen tai vähän suuremman ekstaasin, vapauden ja ykseyden. Meidän ei enää tarvitse potea valintojen tuskaa. Meidän ei enää tarvitse kokea olevamme niin eristetty ja erillinen.” (Vihkimysviisaus, 184)
”Kun syvennymme ja keskitymme ilman varauksia, kun pää ja sydän toimivat yksikkönä ja kun minä ja sielu toimivat yhdessä, silloin voi yllättäen syntyä korkeampi tietoisuus. Silloin voidaan löytää ylimaallinen ulottuvuus. Mielestä tulee äärimmäisen herkkä ja oivaltava. Alamme viihtyä sisäisessä maailmassa emmekä ole enää lainkaan kiinnostuneita ulkomaailmasta.” (Vihkimysviisaus, 181)
”Kun teemme oikean järjen ja sydämen mukaisen valinnan ja onnistumme keskittymään, silloin voi äkkiä tapahtua synkronisaatio suuren kokonaisuuden kanssa. Silloin mieli ja ihmisen muut energiat ja puolet syntetisoituvat ja sulautuvat toisiinsa. Valo, rakkaus, intuitio ja selvä näkeminen ilmaantuvat. Saavutetaan hajoamaton huomio. Sulaudumme tekemiseemme. Toimintaa johtaa jokin tuore johtoajatus, tunne tai oivallus. Silloin koemme iloa ja miellyttäviä ja voimakkaita elämyksiä. Jossain vaiheessa hajaannus ja tyhjyys jälleen palaavat. Harmonia ja ykseys purkautuvat. Tapahtuu paluu arkisempaan tajunnan tilaan. Se voi johtua kyllästymisestä ja mielenkiinnon herpaantumisesta. Se voi johtua määräävän energian vaihtumisesta, korkean virtauksen päättymisestä tai jostain muusta syystä.” (ibid., 181)
”Tajunnan erityisen kirkkauden ja siihen usein liittyvän suuren valppauden saa aikaan salaperäinen henkinen vaikutus. Elämänoppilas kokee silloin positiivisten henkisten laatujen vaihtelevaista virtaa. Hän pysyy valossa jonkin aikaa ilman että hänen tarvitsee tehdä mitään. Toisinaan taas tietoisuuden tason kohottamiseksi ja mielen vireyden ylläpitämiseksi täytyy tehdä paljon töitä. Silloin meidän on kuunneltava itseämme. Meidän on etsittävä tietä ja haettava oikeaa suuntaa. On tavoiteltava tunnetta ja synnytettävä motivaatiota. On kokeiltava erilaisia toimintatapoja ja rytmejä. On haettava asioita, jotka sytyttävät ja inspiroivat. Usein mieli tulee pakottaa keskittymään. Se voi onnistua kun kaunista päämäärää ei kadota mielestään. Monta kertaa ihminen kokonaisuutena ei suostu minän ohjailtavaksi. Se voi osoittaa merkkejä (kuten levottomuus tai huonovointisuus) sisäisistä ristiriidoista. Ne kertovat, että on otettava huomioon psykofyysinen ihminen kaikessa laajuudessaan ja syvyydessään.” (Vihkimysviisaus, 185)