EF Ilahduin sivustostasi. Olen henkisen tien kulkija jo lapsesta saakka. Valitsin, etten halua eristäytyä yhteiskunnasta henkistä polkua seuraten, vaan olen syntynyt tänne oppimaan paljon kovemman tien, ts. toteuttamaan henkisiä arvoja yhteiskunnassamme ja vaikuttamaan kanssaihmisiin rakentavalla, positiivisella tavalla. Nimenomaan koen, että henki aidosti kehitettynä toimii arjessa ja se on henkisen kehitystason testi.
Elämän realiteetit ovat iskeneet kovaa vasten kasvoja. Olen kasvanut narsistisessa epäterveessä kuviossa, jossa minua on rangaistu, jos olen yrittänyt pitää puoliani. Siksipä tehtäväkseni on muodostunut hienovaraisempi itsen ja muiden välisen rajan löytäminen. On osattava pitää puolensa ja tiedettävä missä rajat menevät. On osattava olla empaattinen ja myötäilevä, mutta rajansa silläkin. Koen erittäin vaikeaksi elää tässä yhä sairaammalla tavalla narsistuvammassa yhteiskunnassa. Miten pysyä ihmisenä ja elämässä kiinni narsistien ympäröimänä? Luonto, jooga,Tai chi ja kuvataide ovat olleet elämäntieni.
TIMO On mukavaa kuulla että kotisivuni voivat inspiroida toisia. Lapsuudesta ja kotiolosuhtaista tulevat meille ensimmäiset ihmissuhteiden mallit. Voimme jatkaa ja toistaa niitä tai sitten voimme oppia uutta ja pyrkiä aina luomaan uusia ja entistä parempia ihmissuhteita. Myös minäkuvaamme vaikuttavat paljon toisten asenteet. Jossain ihmissuhteessa tai parisuhteessa voimme alkaa hyväksyä epäkunnioittavaa ja manipuloivaa käytöstä. Ehkäpä pelkäämme silloin yksin jäämistä. Ehkä keskustelut suhteen tai suhteiden parantamiseksi eivät onnistu. Pohjimmiltaan silloin kuitenkin varmaan itse hyväksymme asian tilan. Emme usko parempaan tai emme jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan. Koet että olet ”narsistien” ympäröimä ja että joka puolella on hyväksikäyttöä ja kyynärpäätaktiikkaa yms.. Emmekö voi luoda oman sisäisen rauhaisan tilamme omaan tietoisuutemme, vapautua maailmasta ja ihmisistä sopivassa määrin aina kun sitä tarvitsemme, palataksemme sitten taas uudistuneina takaisin paikallemme? Onko kaikkeen negatiiviseen aina pakko reagoida emotionaalisesti? Onko välttämätöntä ollenkaan tavata noita itsekkäitä ja ilkeitä ihmisiä? Tulkitsemmeko oikein toisia ihmisiä, vai näemmekö heissä turhan paljon vain pahaa? Onko oma asenteemme rakentava vai kenties negatiivinen? Taide, luonto ja meditaatio ovat minullekin erittäin tärkeitä asioita harmonian löytämiseksi. Kun koemme harmoniaa taiteessa tai luonnossa, emmekö silloin halua myös kokea sitä ihmissuhteissa ja työelämässä? Voimme mielestäni liikkua siihen suuntaan kaikilla elämänalueilla. Supernanny ohjelma on kiinnostava ja hyvin opettavainen mitä tulee toisten kunnioittamiseen ja terveisiin ihmissuhteisiin, vaikka se käsitteleekin pääasiassa lasten kasvatusta.
OY En usko varsinaiseen tämän ajan muotisanaan ”elämänhallinta” lainkaan. Miten elämää voi hallita? Olen tyytyväinen, että tunnistan tunteeni, pystyn olemaan vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa, tulen nähdyksi ja kuulluksi, pystyn elämään aikuisen ihmisen vastuullista elämää haasteineen ja anteineen, olemaan rakastava ja rakastettava, luottamaan intuitiooni, elän vahvasti kaikin aistein, siinäpä ne tärkeimmät. Minä luulen, että tuo ”elämänhallinta” sana on miesten keksimä!? Siksi varmaan on niin monenlaisia psykologisia suuntauksia, kun ihmiset ovat erilaisia. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi kaikille. Taito onkin löytää se itselle toimiva juttu.
TIMO Ei kannata juuttua termeihin kuten elämänhallinta. Pysyn kuitenkin kannassani ja katson että terapiassa yksilön päämäärä on saada oma psyyke ja mieli hallintaan ja järjestykseen ja myös ulkoinen elämä. Jos on niitä ongelmia, eivätkö ne ole hallinnan ja sisäisen järjestyksen ja harmonian puutetta, ja samoin harmonian puuttumista myös ihmissuhteissa? Tunnen ihmisiä joilla on psyykkisiä ongelmia. Toki ongelmia on monenmoisia. Vastuu ja hallinta liittyvät kyllä yhteen. Elämääni vaikuttavat pääasiassa omat asenteeni, valintani ja tekoni. Jos jokin ei mennyt niin kuin toivoin, olen varmaani tehnyt vääriä valintoja, olen arvioinut ihmisiä ja tilanteita väärin. Se on inhimillistä.
OY On tärkeää, että omista ongelmistaan puhuu ihmisten kanssa. Keskustellessa moni asiaa avautuu ja saa samalla perspektiiviä omiin asioihin.
ÄU Minusta on hauska ajatella maa-planeettaa Äiti-maana. Sehän ruokkii meidät, kuten äiti ainakin. Steinerkoulussa lauletaan ennen ruokailua kaunis laulu joka muistuttaa kiitollisuuden aiheesta joka päivä: ”Maasta versonut on vilja tämä, armaan aurinkoisen kypsyttämä, rakas aurinko ja rakas maa, teitä emme tahdo unhoittaa.”
TIMO Luonto kostaa ihmisten välinpitämättömyyden siitä hurrikaanien ja muiden katastrofien muodossa. (Nehän johtuvat nykyään suureksi osaksi ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta).
ÄU Hei, ja hui, kun sulla on julma ja aggressiivinen ajatusmaailma. Itse ajattelen, että Äiti Maa ravistelee itseään nostaakseen värähtelyä tietyillä alueilla, joilla se on laskenut liian alas. Jos siinä sitten kuolla kupsahtaa muutama ihminen ja ihmisen rakentamat sortuu, sille ei voi mitään. Onhan nähty, että silloin ihmiset heräävät näkemään elämän todellisia arvoja ja erottamaan olennaisen epäolennaisesta. Ehkä.
TIMO Varmaan me molemmat syyllistymme luonnonvoimien personointiin, aivan kuin Maa planeetta tai luonto olisi jokin yksi tietoinen olento. (Tunnen kyllä esoteerisen opin planeettalogoksesta ja vastaavia. Ovathan ne eräitä tulkintamahdollisuuksia ainakin.) Kunpa ihmiskunta oppisikin ne olennaiset arvot ennen kuin elämä täällä planeetalla muuttuu tosi tukalaksi ja hankalaksi.
ÄU Kun lukee psykologista kirjallisuutta, löytää kyllä yhdestä jos toisestakin läheisestä, ystävästä, työtoverista ja naapurista narsistisia, epäkypsiä ja neuroottisia piirteitä. Ja jos pystyy olemaan rehellinen itselleen, löytää niitä myös itsestään. Se on vain kummallisen helppoa löytää niitä helpommin toisista kuin itsestään. Ja jossain vaiheessa täytyy sekin asia kohdata äitinä että syyllisyys virheiden tekemisestä tuntuu musertavalta. Siihen ei auta kuin kohdata syyllisyys ja käsitellä se. Lempeys ja rakkaus itseä kohtaan auttaa siinä. On turha tehdä kovin tarkkoja määritelmiä itsestään tai toisista koska muutos on alituisesti vaikuttava. Tai voi sanoa olevansa sitäkin ja toisena päivänä tätäkin. Tarkkojen määritelmien tekeminen pakonomaisesti kertoo itse määrittelijästä enemmän kuin määrittelyn kohteesta. En usko että ihmisen persoonallisuus kehittyy itsestään. Me tarvitsemme toisia ihmisiä tullaksemme ihmisiksi isolla Iillä.
Koen onnistumisen tunteita työssäni ja saan harjoitella kehittämistä vaativia piirteittäni ihmisten kanssa ja keskellä. Saan ilon löytää myös itsestäni puolia, joiden olemassaolosta en tiennyt aikaisemmin. Koen olevani jännällä tutkimusretkellä nimeltä elämä. Mitä enemmän annan itsestäni sen enemmän saan itse. Se, että koen eläväni mielekästä elämää läsnä olevana ja tiedostavana, antaa minulle tunteen onnellisuudesta.
TIMO Sulla on ainakin itsetiedostus kohdallaan ilmeisesti. Jos ei näe omia piirteitään ja asenteitaan objektiivisesti, ei voi kehittyä. Määrittelemättömyys ihmisessä on varmaan myös luovuutta ja avoimuutta muutokselle. Eikö voimakkaan itserakkauden takana kuitenkin ole aina jotain epävarmuutta ja heikkoutta? Miten siltä pohjalta voi kohdata syvästi toisia ihmisiä? Virheitä varmaan jokainen tekee, mutta ei täydellinen tarvitse ollakaan. Luultavasti olen ollut turhan skeptinen terapioita kohtaan erinäisistä syistä. Nyt kun olen lukenut alan kirjallisuutta enemmän, tiedän että nykyään on hyvin paljon monimuotoista mm. eksistentialistista terapiaa, joka on muuta kuin yksipuolinen psykoanalyysi.
ÄU Voin sanoa tuntevani itseäni hieman paremmin kuin ennen terapiaa. Mutta se oli vasta alku loputtomalle itsetutkiskelulle ja ”rikkaruohojen kitkemiselle” eli haitallisten ja tuhoavien toimintatapojen muuttamista rakentaviksi ja rakastaviksi. Olisiko niin, että korostuneen itserakkauden takana onkin häpeä ja itseinho? Että se ei edes ole mitään ”rakkautta”. Terveellä itserakkaudella varustettu osaa antaa arvon itselleen ja toisille ihmisille. Kyllä sellaisen ihmisen erottaa aika pian keskustellessa, joka ei kykene vastavuoroiseen vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. Minusta epävarmuus ja heikkous evät ole lainkaan negatiivisia piirteitä ihmisessä jos ne eivät estä ihmistä elämästä täyttä elämää. On aivan luonnollista kokea välillä epävarmuutta ja heikkoutta, se on jopa suotavaa ja tervettä.
Se, että suhtaudun elämääni kuin seikkailuun, antaa minulle mahdollisuuden kohdata asioita ja ilmiöitä pieninä ja suurina ihmeinä ja yllätyksinä. Lapsenomainen ihmettely ja ihailu tuo elämään väriä ja iloa. Kun antautuu elämälle, päästää irti yrittämättä hallita asioita, joita ei voi hallita, tuo helpotuksen ja rauhan. Haluan ajatella joka aamu että olen joka hetki oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Intuitiota kuuntelemalla intuito vahvistuu, siitä tulee miellyttävä elämäntapa.
TIMO Kyllä itserakkauttakin pitää olla, ja omasta hyvinvoinnista kannattaa huolehtia. Käyttämäsi sana narsismi viittaa sen liiallisuuteen.
Puhut intuitiosta. Olen lukenut joitain kuukausia sitten Tony Tunderfeltin kirjan intuitiosta, se oli ihan asiallinen. Mielestäni paras intuition selitys on että se on vain melko vaistonvaraista kokemuksen ja oppimisen tiivistymistä, siihen ei sisälly mitään yliluonnollista tms..
Luin muuten Skeptikko lehteä kirjastossa, siellä oli artikkeli jostain Intialaisesta henkilöstä, joka työskentelee oman maansa uskonnollisten harhakäsitysten ja taikauskon hälventämiseksi. Tunsin sympatiaa häntä kohtaan. Jotain pientä minäkin yritän tehdä sillä saralla. Ihmisen aidot positiiviset mahdollisuudet kiinnostavat minua kuitenkin enemmän kuin eri asioiden vastustaminen ja kritiikki.
Mainitsit edellisessä viestissä antroposofian. Tutkin aikoinaan aihetta paljon ja yritin päästä siihen sisälle. Nykyään olen hyvin skeptinen sen suhteen, pidän Steineria lähestulkoon huijarina. Huijausta on se että esittää omana alkuperäisenä tietonaan asioita, jotka löytyvät kuitenkin jostain menneistä perinteistä ja lähteistä. En usko että mitään selvänäköä on varsinaisesti olemassa.
Viime viikkoina olen lukenut vain yliopiston psykologia hyllyn teoksia, useampia kirjoja esim. persoonallisuusteorioista. Olen oppinut ja oivaltanut uutta.
On olemassa häilyvä raja sille minkä verran kannattaa lukea jotta sillä olisi jokin luova, muuttava tai piristävä vaikutus. Jos esim. lukee vähän liikaa, alkaa turtua eikä tietoa enää pysty omaksumaan. Silloin näkee sanarivejä mutta ei mieleenpainuvaa ja kohottavaa ja kannustavaa tietoa. Uskon itsenäiseen itseopiskeluun. Kaikkea tietoa on saatavilla sen kun vain etsii.
Pidän siitä että minulla on paljon vapaata ja ohjelmoimatonta aikaa, koska silloin voin työskennellä juuri silloin kun on oikea suotuisa aika – tähdet ovat oikeassa asennossa, on voimavaroja ja inspiraatiota.
Paetaksemme tyhjyyttä, tai sitä että ikävystyisimme kuoliaaksi, meidän täytyy kiinnostua asioista, heittäytyä elämän virtaan. Meidän täytyy löytää tietoisesti elämällemme tarkoitus. Elämän mielekkyys voi kyllä tulla arkisista ja pienistä asioista. Yksin ei voi onnellisuutta saavuttaa. Uskon kyllä enemmän mielekkyyteen kuin onnellisuuteen. Elämää ei voi hallita mutta tietenkin kannattaa yrittää sitä, siis kulkea unelmiamme ja tavoitteitamme kohti.
TIMO Olen itse skeptikko muun muassa. Suhtaudun enkeleihin hyvin suurella epäilyksellä kuten myös siihen onko enkeliasioista mitään hyötyä ihmisen hyvinvoinnille ja käytännön elämälle. Keskusteluihin olen kyllä aina valmis. Kenties haluatte selventää ajattelutapaanne? Terveys ja elinvoima asiat kyllä kiinnostavat itseänikin.
PW Eenkelit ovat Jumalan sanan välittäjiä ihmisille sekä ihmisiltä Jumalalle. Enkelit yhdistyvät chakrojen välityksellä henkilökohtaiseen energiaan ja henkiseen kanssakäymiseen. Enkeleistä riippuu se kuinka kykenemme henkilökohtaisesti vastaanottamaan Pyhän Hengen voimaa.
TIMO Olen itse kiinnostunut myös näkymättömästä maailmasta, ajattelen sitä pääasiassa erilaisina energioina ja säteilynä tähdistä ym. Pyhä henki käsite tulee Raamatusta. Tuota käsitettä voisi minulla vastata kokemus pyhyydestä, läsnäolosta, täyteydestä ja innoituksesta. Ne liittyvät edellä mainittujen energioiden toimintaan. Olen kirjassani Vihkimysviisaus puhunut edellä mainittujen lisäksi jonkin verran sähköstä ja sähkömagneettisesta energiasta avaimena ihmisen elinvoiman ja psyyken ymmärtämiseen.
HMP Olen muuten lukemassa mainiota kirjaa, Rhonda Byrnen Taikavoima. Suosittelen lämpimästi. Kirja puhuu kiitollisuuden voimasta vetää elämäämme sitä mitä toivomme ja haluamme. On oltava kiitollinen kaikesta mitä omassa elämässä jo on ja kiitettävä myös tulevista vastauksista toiveisiin joiden haluaa täyttyvän, jo ennen kuin ne täyttyvät. Tämä on siis oikeastaan samaa kuin luova visualisointi (lienet lukenut sennimisen kirjan Shakti Gawainilta), mutta tässä vielä painotetaan kiitollisuuden merkitystä. Eli lyhyesti sanottuna: sitä saa mitä tilaa. Jos näkee ihmisissä vain kritisoitavaa, ei muuta kykene näkemäänkään, jos taas alkaa kiittää mielessään heidän hyvistä ominaisuuksistaan, huomaa niitä koko ajan lisää. Eräs ikivanha viisas kirja sanoo saman asian näin: ”Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” Se mihin keskitymme, lisääntyy. Kannattaa siis keskittyä ihmisissä myönteiseen, niin huomaa, että sitä tosiaan on.
TIMO Yksilön asenteet ratkaisevat sen miten olemme vuorovaikutuksessa ympäristöömme. Kiitollisuus ei vedä mitään puoleensa varsinaisesti, siten vain näemme aina samat asiat ja ihmiset enemmän myönteisestä kuin kielteisestä näkökulmasta. On taikauskoista ajatella, että pelkästään omat asenteemme vaikuttaisivat elämämme objektiivisiin tapahtumiin. Tämä taisi olla vähän kärjistettyä, ehkä asian vierestä.
TIMO Aito ihmisten välinen kohtaaminen, mitä itse etsin, perustuu joihinkin tärkeisiin keskustelunaiheisiin. Mielestäni sinun kannattaisi vähän tarkata onko keskustelukumppanisi kiinnostunut siitä mitä sanot. Monta kertaa unohdut jaarittelemaan liikaa jostain ehkäpä aika merkityksettömistä ja mielenkiinnottomista asioista. Myös toiselle tulisi reilusti antaa puheenvuoro välillä. Muussa tapauksessa toiselle osapuolelle tulee helposti sellainen tunne, että hänet ohitetaan, että hän on aika yhdentekevä.
HMP Vuorovaikutus on aina ”kahden kauppa”. Omalla käyttäytymiselläsi voit vaikuttaa huomattavasti sekä sen laatuun että siihen, haluaako joku ylipäänsä kommunikoida kanssasi. Keskustelussa ei ole niinkään tärkeää mistä keskustellaan, vaan miten. Saako kumpikin osapuoli vapaasti tuoda esiin näkemyksiään ja kokea tulevansa kuulluksi? Sensuroiko jompikumpi osapuoli keskustelunaiheita vai onko areena vapaa erilaisille tavoille hahmottaa maailmaa? Vuorovaikutuksessa pitäisi päästä pinnallisen älyllisen eipäs-juupas -sanailun tasolta hedelmälliseen tunnetason kommunikaatioon, jossa kumpikin kokisi tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi sellaisena kuin on. Vain sellainen ilmapiiri kannustaa avautumaan, mikä mielestäni on aidon yhteyden edellytys. Se mihin keskitymme lisääntyy. Kannattaa siis keskittyä ihmisissä myönteiseen, niin huomaa, että sitä tosiaan on. Kertaa myös Tony Dunderfeltin Intuitio ja tunneviestintä.
TIMO Olen kyllä kiinnostunut ihmisistä, aidosta vuorovaikutuksesta ja käytännön psykologiasta. Yritän ihmisiin tutustuessani oppia ymmärtämään heitä, siksi esitän kysymyksiä ym. Sinua en esim. vielä ymmärrä hyvin. En mielestäni teilaa suoralta kädeltä toisen ajatuksia. Toisaalta tietoisen mielen hallitsemattomissa toimii salaperäinen alitajuinen tunne, joka kertoo myös paljon suhteestamme toisiin. Emme voi esim. pakottaa itseämme pitämään jostain henkilöstä, jos hänessä on piirteitä, jotkaherättävät meissä jonkin negatiivisen reaktion. Tosin näitä reaktioitakin voi oppia hallitsemaan ja niiden syitä voi ymmärtää.