vihkimykset | - Part 2

Vihkimyksen polku

Tänä maailmanhistorian kautena kehitykselle on annettu valtava sysäys Shamballan voiman, Jumalan dynaamisen tahdon energian kautta. Se ajaa monet ihmiset vihkimyksen polulle ja yhdestä vihkimyksestä toiseen. Ihminen itse päättää omasta kehityksen suunnastaan vain pienessä määrin. Kehityksen suuret linjat ja vaiheet määrää ja säätää logos suuressa viisaudessaan järkkymättömien elämän ja kehityksen lakiensa kautta. Vihkimykset koskevat yhä useampia.

Tässä kirjoituksessa käsittelemme vihkimystä yleisellä tasolla. Eri vihkimyksiä käsitellään yksityiskohtaisesti kirjoituksessa Vihkimykset uudella ajalla. Kattavan näkemyksen saavuttamiseksi käytämme lähteinä kaikkia Alice Baileyn kirjoja missä aihetta käsitellään. Erillisiä lausumia ja mielenkiintoisia yksityiskohtia tärkeämpää on kokonaiskuva ja vihkimyksen paikka evoluution kokonaisuudessa. On selvää, että aiheen käsittelyä värittävät kirjoittajan omat painotukset ja hänen tapansa ymmärtää ja hahmottaa asioita. Kirjoitusteni eräänä tarkoituksena on toimia johdatuksena aiheeseen ja myös kannustaa sen tarkempaan tutkimiseen Alice Baileyn kirjoista ja muualta.

Yksinkertaisin Tiibetiläisen antama määritelmä vihkimyksestä on, että se on tien ymmärtämistä. Ymmärtäminen on paljastava energia, jonka kautta ihminen voi edistyä ja saavuttaa. Kun ihminen on hapuillut tietämättömyyden salin läpi monien aikakausien kuluessa ja käytyään koulua oppimisen salissa, hän siirtyy yliopistoon eli viisauden saliin. Jokainen vihkimys merkitsee oppilaan siirtymistä viisauden salissa ylemmälle luokalle. Kun hän on läpäissyt tämän koulun, hän suorittaa loppututkinnon ja saa oppiarvokseen viisauden mestari. Vihkimys on astumista pyhyyden polulle, siirtymistä henkiseen elämään tai sen uuteen vaiheeseen. Ihminen, joka on ottanut ensimmäisen vihkimyksen, on ottanut ensimmäisen askeleen hengen valtakuntaan ja on siirtynyt inhimillisestä valtakunnasta yli-inhimilliseen valtakuntaan. Vihkimys eli tajunnan laajentumisen prosessi on osa evoluution normaalia kulkua. Vihkimykset ovat sarja askelia tai heräämisiä, joiden kautta ihmisestä tulee lopulta valopiste Jumalan valtakunnassa. Vihkimys johtaa virtaan, joka kuljettaa ihmistä eteenpäin, kunnes se kantaa hänet Maailman herran jalkojen juureen, hänen taivaallisen Isänsä jalkojen juureen, kolminkertaisen logoksen jalkojen juureen. Teknisesti ilmaisten ”vihkimys on prosessi, jonka avulla sielu, käytettyään loppuun muotoelämän mahdollisuudet ja saavutettuaan siten hallintaa ja ilmaisua, palaa jälleen takaisin alkulähteelleen. Tämä sielu tekee viiden asteen, askeleen tai vihkimyksen kautta.” (Esoteric Psychology II, 209). Ihmisen kehitys kokelaan polulla, oppilaan polulla ja vihkimyksen polulla merkitsee tietoisuuden keskuksen siirtymistä asteittain korkeammalle tasolle. Se on kulkua persoonallisuuden tietoisuudesta sielun tietoisuuteen, siitä hengen tietoisuuteen, kunnes tietoisuus lopulta on kokonaan jumalallinen.
Eräs merkki ihmisen valmiudesta vihkimykseen on, että hän alkaa nähdä asiat laajemmassa perspektiivissä, kokonaisuuden valossa.

Kaikenasteiset vihityt ovat tekemisissä aina jonkinlaisen energian kanssa. Vihkimyksen menetelmä koskee:
a. Voiman käsittämistä.
b. Voiman soveltamista.
c. Voiman hyödyntämistä.
Vihkimyksen hakija tulee vastaanottavaiseksi energioille, jotka tulevat a. sielusta, b. mestarista, c. häntä kaikkialta ympäröiviltä veljiltään. Sielunsa kautta hän tulee tietoiseksi mestarinsa lähettämästä värähtelystä. Kun hän tulee vastaanottavaiseksi korkeamman itsensä äänelle ja energialle, hän voi alkaa muuntaa ja jalostaa käyttövälineitään sielunsa älykkään ohjauksen alaisena. Hänen päämääränään on voittaa, muuntaa ja kohottaa oman alemman itsensä voima korkeamman itsen energialla ja saattaa alempi itse korkeamman määräysvaltaan. Hänen täytyy pakottaa alemman itsen energeettinen rytmi omaksumaan sitä korkeampi rytmi, kunnes korkeampi rytmi voittaa alemman ja vanha energian ilmaisemisen menetelmä häviää kokonaan.

Vihityn tietoisuus ei ole enää polarisoitunut persoonallisuuteen. Vihityssä kaksi suurta energioiden ryhmää, kolminaisen integroituneen persoonallisuuden ja sielun eli aurinkoenkelin energiat, ovat alkaneet yhdistyä ja sulautua. Sielun energiat alkavat hallita ja alistaa alempaa voimaa. Hänen päämääränään on yhdistää ja sulattaa nämä kaksi jumalallista aspektia niin että ne muodostavat integroituneen yksikön. Sielua luonnehtivat älykkään rakkauden energia ja henkisen tahdon energia. Nämä ovat dynaamisia energioita, jotka ohjaavat kaikkia vapautuneita sieluja.
Vihitty on aina ollut. Jumalallinen Jumalan poika on aina tiennyt kuka hän on. Vihitty ei ole evoluutioprosessin seuraus. Hän on evoluutioprosessin syy ja sen avulla hän täydellistää käyttövälineensä kunnes hänestä tulee vihitty aineellisessa maailmassa ja ihmisten parissa.

Vihkimys on todellisuudessa kriisi, huipentava tapahtuma, missä tietoisuus häälyy paljastuksen rajamailla. Vihitty on valmistunut siihen oppimalla kärsivällisyyttä ja kestävyyttä monissa edeltävissä ja vähemmän tärkeissä kriiseissä. Vihitty on hengen soturi, joka on voittanut monia vaikeita taisteluja. Oppilas lähestyy vihkimyksen porttia aina uhrausten kautta. Jokainen askel ylöspäin vihkimyksen polulla otetaan aina luopumalla vapaaehtoisesti jostain, mihin ihminen on kiintynyt tasolla tai toisella. Vain siten saavutetaan vapautuminen estävistä ja rajoittavista siteistä, ja oppilaan tietoisuus voi kohota korkeammalle tasolle.

Vihkimyksen polku johtaa näyn vuorelle. Vihkimys on paljastus tai visio, joka johdattaa oppilasta eteenpäin suurempaan valoon. Tämä näky tai visio kasvaa vihkimyksestä vihkimykseen kunnes se käsittää koko aurinkokunnan. Vihkimys on kasvavaa kykyä nähdä ja kuulla, aistia ja kokea, toimia ja elää korkeammilla tasoilla. Vihkimys on astumista uuteen ja moniulotteisempaan todellisuuteen. Vihkimys on olennaisesti tunkeutumista niille jumalallisen tietoisuuden alueille, jotka eivät kuulu ihmisen normaaliin tietoisuuden piiriin. Tämän tunkeutumisen oppilas saavuttaa meditaation, tulkitsevan henkisen ymmärryksen ja koulutetun arvostelukykyisen mielen kautta. Tämä johtaa lopulta hänen tietoisuutensa tasapainottumiseen uudelle tasolle ja uuteen tiedostamisen kenttään.

Vihkimyksen polku on liikettä energiasta energiaan, tasosta tasoon, visiosta visioon ja valosta kirkkaampaan valoon ja ajasta ajattomuuteen ja muutoksesta vakaaseen olemiseen. Jokainen tietoisuuden laajentuminen, jokainen askel portailla, avaa vihityn eteen uuden valloitettavan piirin ja uuden askelman. Jokainen saavutettu vihkimys paljastaa sitä korkeammat. Koskaan ei tule pistettä, missä pyrkijä voi jäädä staattiseen tilaan ja on kyvytön jatkokehitykseen. Vihityn tietoisuus laajenee päivittäin ja sisältää yhä enemmän. Logos itsekin pyrkii ja kehittyy kaiken aikaa.

Vihkimys tuo näyn ja käsityksen logoksen ”ajatusmuodosta” arkkityyppisellä tasolla, ts. ymmärryksen evoluutioprosessin päämääristä ja menetelmästä ja suunnitelmasta ja tarkoituksesta. Vihkimys sallii progressiivisen astumisen luovan logoksen mieleen. Tiibetiläinen sanoo tämän olevan ehkä kaikkein tärkeimmän vihkimyksen määritelmän mitä hän on koskaan antanut.

Vihkimykset tuovat mukanaan syvemmän ykseyden käsittämisen kaikkien elollisten olentojen kanssa.
”Planeettalogoksen elävän tietoisuuden teema on aina ja
muuttumattomasti suuri olemisen hierarkia, se elämän
ketju, missä pieninkin linkki on tärkeä ja missä suurin linkki
on yhteydessä pienimpään henkisen energian sähköisen
vuorovaikutuksen kautta. Eräästä tärkeästä elämän
näkökulmasta katsottuna ei ole olemassa mitään muuta kuin
hierarkia, joka yhdistää auringon aurinkoon, tähden tähteen,
aurinkokunnan aurinkokuntaan, planeetan planeettaan ja
kaikki planetaariset elämät toinen toisiinsa. Jokaisen
yksittäisen planetaarisen vihkimyksen, kaikkein
korkeimmankin, teema on suhde. Mitä muita laatuja voi
paljastua vihitylle toisilla poluilla, sitä me emme tiedä,
mutta kaiken pyrkimyksen päämäärä planeetallamme on
oikeat suhteet ihmisen ja ihmisen, ihmisen ja Jumalan sekä
jumalallisen elämän kaikkien ilmausten välillä pienimmästä
atomista ylöspäin aina äärettömään saakka” (The Rays and
the Initiations, 738)

Vihkimykset antavat oppilaan käteen asteittaisissa vaiheissa avaimen kaikkeen tietoon aurinkokunnassa ja kosmoksessa. Ne paljastavat hänelle aurinkokunnan sydämessä olevan kätketyn mysteerin. Vihkimys on syvenevää tietoisuutta Jumalan suunnitelmista maailmalle ja kasvavaa kykyä edistää niitä. Vihkimyksen kautta vihitty oppii työskentelemään energian kanssa ja käyttämään luovia, puoleensavetäviä ja dynaamisia energioita jumalallisen suunnitelman ja planetaarisen tarkoituksen toteuttamiseksi ulkoisella fyysisellä tasolla. Vihkimys tuo mukanaan uusien voimien heräämisen, uusien palvelun alueiden avautumisen sekä uusia hierarkkisia yhteyksiä ja velvollisuuksia. Vihkimys, joka ei ilmene ihmisen käytännön elämässä ja laajempana palveluna on melko merkityksetön ja epätodellinen.

Erilaisia vihkimyksiä

Vihkimykset eivät koske vain ihmistä, vaan myös mm. planeettalogos ja aurinkologos kehittyvät vihkimysten kautta. Myös mielen valon syttymistä ja itsetietoisuuden heräämistä eläinihmisessä voidaan pitää eräänä suurena vihkimyksenä. Vihkimyksiä on kosmisia, solaarisia, planetaarisia ja hierarkkisia (kirjoitukseni koskevat pääasiassa viimeksi mainittuja). Kosmiset vihkimykset antaa kosminen logos käyttämällä kosmista vihkimyssauvaa aurinkologokseen ja myös kolmeen korkeampaan planeettalogokseen. Kosmisen logoksen sauva on kätketty siihen taivaalla olevaan keskuspaikkaan, jonka ympärillä aurinkokuntamme kiertää ja jota sanotaan henkiseksi keskusauringoksi. Vihkimyssauvat ovat sähköistä alkuperää. Solaarisessa vihkimyksessä aurinkologos käyttää vihkimyssauvaa planeettalogokseen. Planeettalogos käyttää vihkimyssauvoja vihkimistarkoituksiin kolmannessa, neljännessä ja viidennessä päävihkimyksessä sekä kahdessa korkeammassa. Hierarkkisia vihkimyssauvoja käyttää okkulttinen hierarkia pienemmissä vihkimyksissä ja Boddhisattva kahdessa ensimmäisessä manaksen vihkimyksessä. Boddhisattvan sauva on kätketty “viisauden sydämeen” eli Shamballaan. Aurinkologoksen, planeettalogoksen ja ihmisen vihkimyksistä on sanottu seuraavaa.
”Aurinkologoksella on tavoitteena yhdeksän vihkimystä, ja
kolmas kosminen vihkimys on hänen päämääränsä.
Planeettalogoksellamme on tavoitteena seitsemän
vihkimystä, ja hänen päämääränsä on toinen kosminen
vihkimys. Ihmisellä on tavoitteena viisi vihkimystä, ja
ensimmäinen kosminen vihkimys on hänen päämääränsä.”
(A Treatise on Cosmic Fire, 385).

On tärkeää ymmärtää, että ihmisen ja ihmiskunnan vihkimykset ovat vain osa planetaarisia ja kosmisia prosesseja. Ihmisen vihkimykset ovat seurausta logoksen vihkimyksistä, tahdosta ja toiminnasta. Vihkimys on tosiasiassa planetaarista toimintaa, joka perustuu planeettalogoksen elämään ja Sanat Kumaran henkisen kehityksen asteeseen kosmisella polulla, joka tulee kosmiselta mentaalitasolta. Planeettalogoksen kehitys vaikuttaa hänen ilmentymänsä kaikkiin aspekteihin ja osastoihin. Planeettalogoksen saavutus kuljettaa vihityn aina laajeneville valaistun tietoisuuden piireihin. Järjestelmämme logos on puolivälissä kosmisella vihkimyksen polulla, ja hän valmistautuu neljänteen vihkimykseen, ristiinnaulitsemiseen. Tästä johtuvat monet planeettamme kauhistuttavat kokeet ja koetukset. Hänen kehonsa solut (kuten esimerkiksi ihmiset, eläimet ja kasvit), joiden kautta hän tuntee ja aistii ja kokee, joutuvat tänä maailmankautena kokemaan kipua ja kärsimystä. Logos tavoittelee vapautumista aineen ristiltä ja hengen vapautta. Tämä planetaarinen kriisi tuottaa monia vihittyjä. Kukaan todellinen oppilas ei voi olla tuntematta sen vaikutuksia.
Ihmisten vihkimyksillä on myös vastavuoroinen vaikutus planeettalogokseen ja aurinkologokseen ja ne auttavat niiden kehitystä eteenpäin. Esimerkiksi kun kaikki ihmislapset saavuttavat viidennen vihkimyksen, aurinkologos ottaa viidennen vihkimyksensä ja hän saavuttaa päämääränsä.
Lisätietietoa aineesta löytyy kirjoituksestani Vihkimykset uudella ajalla.

Kirjoitettu 2009

Vihkimykset uudella ajalla III

Ultra 2 / 96

IV vihkimys. Luopumus tai ristiinnaulitseminen. Neljäs säde, konfliktin kautta saavutettava harmonia. Buddhinen taso.

Sen ihmisen elämä, joka läpikäy neljännen vihkimyksen, jota toisinaan kutsutaan myös ristiinnaulitsemiseksi, on usein suurten uhrausten ja kärsimysten täyttämää. Luopumus vihkimyksessä vihitty katkaisee kaikki yhteytensä inhimillisen evoluution kolmeen maailmaan. Tästä eteenpäin hänen yhteytensä niihin on puhtaasti vapaaehtoista ja tapahtuu palvelutarkoituksessa. Hän luopuu persoonallisesta elämästä suuremman kokonaisuuden hyväksi. Neljäs vihkimys merkitsee sielun persoonallisuuden elämän päättymistä kosmiselta kannalta. Tahtonsa voimalla vihitty määrätietoisesti luopuu kaikesta ja kääntää selkänsä aineelliselle maailmalle. Hänellä ei ole enää mitään uutta opittavaa kolmessa maailmassa (fyysinen, astraalinen ja alempi mentaalinen maailma). Vihitty nostetaan ylös luopumuksensa kautta, jonka hän on lunastanut sydänverellään. Hän voi silloin sanoa Kristuksen sanoin: “Jos minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” (Joh.12:32). Kun Jeesus kuoli ristillä hän ylitti viimeiset täydellistyneen persoonallisuutensa asettamat rajoitukset ja kulki neljännen vihkimyksen oven läpi. Suureen luopumukseen tai ristiinnaulitsemiseen liittyy fyysisen tason elämän hylkääminen ja usein myös kuolema. Bailey sanoo, että samaan aikaan kun Mestari Jeesus kohtasi luopumuksen vihkimyksen Kristus otti korkeamman ylösnousemuksen vihkimyksen. (The Rays and the Initiations, 697). Ylösnousemus tarkoittaa Kristuksen palaamista takaisin alkuperäiseen tilaansa, Isänsä kotiin eli Shamballaan universaalin elämän tasolle. Teologisissa tulkinnoissa Jeesuksen ja häntä yläpuolella varjostaneen Kristuksen vihkimykset ja erilaiset kohtalot on usein sekoitettu keskenään.
Neljännessä vihkimyksessä vihitty alkaa toimia neljänneltä, buddhiselta tasolta, joka on intuitiivinen tasomme. Buddhi on monadin rakkausaspekti. Buddhisella tasolla mieli, jopa korkeampi, abstrakti mieli hellittävät otteensa vihitystä ja tästä lähtien se on tarpeellinen ainoastaan palvelun yhteydessä. Intuitio, puhdas järki ja tosi ja suora tieto ottavat sen paikan. Adepti tai Viisauden Mestari toimii aina buddhiselta tasolta, jolla hän elää elämänsä, suorittaa palveluaan ja edesauttaa jumalallisen suunnitelman toteutumista ihmiskunnassa. Myös ashramit ovat buddhisella tasolla ja se on myös Hierarkian asuinpaikka.
Neljännessä vihkimyksessä sieluruumis tai kausaaliruumis häviää sen täytettyä tarkoituksensa. Tämä sai Mestari Jeesuksen epätoivoisesti huudahtamaan ristiltä: “Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut.” Blavatsky tosin esittää Salaisessa Opissa, että sanojen todellinen merkitys kuuluisi: “Jumalani, miksi kirkastat minut.” Kausaaliruumis ja sen ns. pysyvät atomit sisältävät muistin persoonallisuuden kehojen laadusta eri elämien välisenä aikana. Täten ihmisen on mahdollista uudessa inkarnaatiossa jatkaa kehitystään siitä mihin hän on jäänyt. Uudet kehot rakentuvat kausaaliruumiin pysyvien atomien ympärille. Pysyvät atomit (fyysinen astraalinen ja mentaalinen pysyvä atomi) ovat pieniä voimakeskuksia, jotka vetävät puoleensa tietyn tyyppistä ainetta. Kun kausaaliruumis tuhoutuu adepti on vapaa jälleensyntymisen pakosta ja tästä lähtien prosessia ohjaavat vain palvelu ja uhrautuminen. Baileyn mukaan kehittyneet sielut inkarnoituvat ja uhrautuvat aina vastauksena ihmisjoukkojen avunpyyntöön ja hätään.
Kun kausaaliruumis häviää sielu ei silloin ole enää tietoisuusaspektin edustaja. Kaikki mitä sielu on monien inkarnaatioiden aikana kerännyt – tiedon, viisauden ja kokemuksen – siirtyy nyt yksilöllisen henkisen ihmisen omaisuudeksi. Ruumiin, sielun ja hengen kolminaisuuden korvaa kaksinaisuus: ruumis ja henki. Henki voi silloin yhä esteettömämmin ilmaista itseään materiassa. Myös tämä kaksinaisuus on ainoastaan suhteellinen. H.B. Blavatskyn mukaan aine alimman asteista henkeä ja henki on korkeinta ainetta. Kaiken kehityksen päämäärä toteutuu silloin kun materia kykenee täydellisesti ilmentämään henkistä tarkoitusta.
Luopumus vihkimys tulee mahdolliseksi vain harjoittamalla pyyteettömyyttä jokapäiväisessä elämässämme. Alempi itse tulee ristiinnaulituksi työskennellessämme palvelun hengessä emmekä toteuttaaksemme egoisistisia pyyteitä. Itse vihkimys on huipennus monista aikaisemmista luopumuksista, joiden kautta ihmisen huomio kääntyy “epätodellisesta todelliseen” ja aineellisesta henkiseen maailmaan. Luopumukset luonnehtivat alusta saakka kaikkien kokelaiden ja oppilaiden elämänkaarta.
Neljännessä vihkimyksessä korkeammalla mentaalitasolla sijaitsevan sieluryhmän energia tulee vihityn käytettäväksi. Buddhalaisuudessa neljännen asteen vihittyä kutsutaan nimellä Arhat, “suuresti kunnioitettu” ja hinduismissa nimellä Paramahamsa, joka tarkoittaa “Hamsaa korkeampi.”

V vihkimys. Paljastus. Ensimmäinen säde, tahdon tai voiman säde. Atminen taso.

Paljastus on jatkuva tekijä inhimillisessä kokemuksessa. Evoluutio on itsessään paljastumisen prosessi, joka johtaa pimeydestä valoon ja laajempaan tietoisuuteen ja suurempaan visioon.
Jokainen vihkimys antaa vihitylle mahdollisuuden “nähdä pidemmälle” ja osallistua syvemmin jumalalliseen suunnitelmaan. Viides vihkimys tuo mukanaan ilmoituksen Planeettalogoksen päämäärästä. Termiä Planeettalogos käytetään yleisesti seitsemästä korkeimmasta hengestä jotka vastaavat kristittyjen seitsemää arkkienkeliä. He ovat kaikki kulkeneet ihmisasteen läpi ja ilmentyvät nyt planeetan ja sen kehitysmuotojen kautta. Planeettajärjestelmään kuuluu seitsemän palloa. Fyysisiä planeettoja ketjussamme ovat Maa, Mars ja Merkurius ja muut neljä ovat meille näkymättömiä, kuten H.P. Blavatsky Salaisessa Opissaan kertoo. Planeettalogosta voidaan pitää planeettajärjestelmänsä persoonallisena Jumalana. Okkulttisen tradition mukaan Sanat Kumara on Planeettalogoksen inkarnaatio, joka elää eetteriruumiissa maapallollamme. Hänen läsnäolonsa on suunnattomasti nopeuttanut kaikkien elämänmuotojen kehitystä. Häntä kutsutaan suureksi uhraukseksi, sillä hän jätti korkeiden paikkojen loiston ja laskeutui 18 miljoonaa vuotta sitten planeetallemme. Hän on suurin kaikista Avataroista. Kaikki planeettamme elämänmuodot ovat osa hänen auraansa tai magneettista vaikutuspiiriään. Juuri Sanat Kumara toimii vihkijänä viidennessä vihkimyksessä, jolloin adepti tulee yhdeksi monadinsa tahtoaspektin kanssa ja jossa planetaarinen energia tulee vihityn käytettäväksi.
Adepti voi nyt valita työskenteleekö hän fyysisen ruumiin välityksellä vai ei. Ruumis, jota hän nyt asuttaa on valoruumis, jolla on oma erityinen substanssinsa. Adepti voi välittömästi ja tahdonvoimallaan rakentaa itselleen kehon kun hän haluaa tavoittaa esim. oppilaitaan. Se muistuttaa sitä, jossa hän aikaisemmin otti viidennen vihkimyksen. Viidennen asteen vihitty tulee tietoiseksi henkisestä keskusauringosta sekä siitä korkeamman evoluution tiestä, joka johtaa tuohon syvimpään päämäärään. Vihitty on tällöin saapunut todellisten merkitysten, syiden sekä universaalioiden maailmaan.
Tässä vaiheessa adepti perustaa usein oman ashraminsa. Hänen laaja palvelunsa ja vaikutuksensa on kerännyt hänen ympärilleen ne, jotka ovat soveliaita hänen oppilaikseen. Viides suuri vihkimys tunnetaan buddhalaisuudessa Asekhan vihkimyksenä, ja se tarkoittaa “ei enää mitään opittavaa.” Hinduismissa adeptia kutsutaan nimellä Jivanmukta, “vapautettu”.

VI vihkimys. Päätös. Kolmas säde, aktiivisen älyn säde. Monadinen taso.

Kuudennen vihkimyksen Mestarit eivät enää kuulu hierarkian hallinnon alaisuuteen, vaan he työskentelevät Shamballan henkisestä keskuksesta käsin. Kuudetta vihkimystä kutsutaan myös Chohanin vihkimykseksi.
Kuudennen asteen vihitty voi ilmaista itseään täydellisesti monadisella, universaalin elämän tasolla. Erillisyyden taakka ei enää koske häntä. Rakkaus, ykseys, henkinen identifikaatio ja universaali tietoisuus ovat korvanneet sen. Luovan toiminnan avulla hän ilmaisee nyt rakkautta, elämää ja kehityksen tarkoitusta yhdessä planeetan ja aurinkokunnan rakentavien voimien kanssa. Kuudes vihkimys tuo mukanaan Aurinkologoksen perimmäisen tarkoituksen ja suunnitelman tajuamisen. Vihkijänä toimii Nimetön. Mestari on nyt vapaa valitsemaan jonkin seitsemästä kosmisesta polusta, jotka koskevat hänen tulevaa kehitystään.

VII vihkimys. Ylösnousemus. Toinen säde, rakkaus-viisauden säde. Logoksen taso.

Ylösnousemus merkitsee tuhlaajapojan palaamista takaisin isänsä kotiin. Evoluutioprosessin päätyttyä ihmismonadi palaa alkulähteelleen, Shamballaan, universaalin elämän tasolle. Bailey kuvaa ylösnousemus vihkimystä seuraavasti:
“Seitsemännellä vihkimyksellä ei enää ole mitään tekemistä
muodon kanssa, vihitystä tulee elävän valon keskittymä. Hän
tietää sanoin kuvaamattomalla tavalla, että elämä on kaikki mitä
ON ja että tämä elämä ja sen todellinen täyteys tekee hänet
osaksi SITÄ, joka on planetaarisen elämämme ulkopuolella; hän
voi nyt kuulua tuohon planeetan ulkopuoliseen Eksistenssiin,
jossa Planeettalogoksemme elää, liikkuu ja jossa sillä on
olemassaolonsa. Tämä on se “ylenpalttinen elämä”, josta
Kristus puhui ja jonka vain seitsemännen asteen vihitty voi
ymmärtää tai paljastaa.” (The Rays and the Initiations, 732). Seitsemäs vihkimys on ensimmäinen kosminen vihkimys, joka tekee vihitystä Siriuksen loosin jäsenen. Viimeisissä vihkimyksissä vihkijänä toimii Planeettalogos.
Seitsemäs vihkimys vapauttaa mestarin planetaarisen elämämme seitsemästä fenomenaalisesta tasosta ja nostaa hänet kosmisen fyysisen tason yläpuolelle. Esoteerisen filosofian tuntemat seitsemän tasoa (fyysinen, astraalinen, mentaalinen, buddhinen, atminen, monadinen ja adi eli jumalallinen taso) ovat vain kosmisen fyysisen tason seitsemän alatasoa. Siten on olemassa kosminen astraalitaso, kosminen mentaalitaso, kosminen buddhinen taso ym. joista me emme tiedä mitään ja joihin seitsemän kosmista polkua johtavat Mestarin.
Seitsemän kosmista polkua, jotka kuudennen asteen vihityllä ovat valittavanaan ovat:
1. Maan palvelemisen polku.
2. Magneettisen työ polku.
3. Koulutuksen polku Planeettalogoksille.
4. Polku Siriukseen.
5. Sädepolku.
6. Polku, jolla Logos itse on.
7. Absoluuttisen poikauden polku.
Maan palvelemisen polku sitoo ihmisen Hierarkiaan tai Shamballaan, joiden jäsenet ovat lupautuneet palvelemaan maan olentojen ja ihmiskunnan kehitystä. Tämän polun valinneet työskentelevät Maailman Herran johdolla seitsemässä ryhmässä, johon Mestarit ovat jakautuneet. Buddha valitsi suuresta myötätunnostaan tämän polun, vaikka se ei todellisuudessa ollut hänen oikea polkunsa.
Vapautuneiden ihmisten enemmistö valitsee aurinko Siriukseen johtavan polun ja tämä sisältää heille loistavia mahdollisuuksia. Maalla ja Siriuksella on läheinen suhde. Planeettamme Suuri Valkoinen veljeskunta on Siriuksen vaikutuksen alainen. Sieltä on peräisin kosminen rakkaus, buddhi. Egyptiläinen Mestari ja Mestari Jeesus valmistautuvat tälle polulle. Myös Kristus on Siriuksen vihitty ja sinne hän tulee myös lopulta siirtymään.

LOPPU

Lähteet:
Bailey, Alice. A:
The Rays and the Initiations
Initiation, Human and Solar (suom. Vihkimykset)
The Reappearance of the Crist
Glamour: A World Problem
Esoteric Astrology
Tutkimus valkoisesta magiasta
Kansojen kohtalo
Discipleship in the New Age, Vol. I ja II.
Education in the New Age
The Light of the Soul
A Treatice on Cosmic Fire
From Betlehem to Calvary
Blavatsky, H.P. Salainen Oppi
Leadbeater, C.W., Mestarit ja polku

Vihkimykset uudella ajalla II

Ultra 1 / 96

I vihkimys. Syntymä. Seitsemäs säde, järjestyksen tai seremoniallisen magian säde.* Fyysinen taso.

Johtoajatus: “Ellei ihminen synny uudelleen hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”. Jokaisessa ihmisessä on “lihaksi tullut sana”. Tämä on “Kristus meissä, kirkkauden toivo”. Kristus ei ole kuitenkaan aktiivisesti manifestoitunut, vaan se on muodon kätkemä. Ensimmäinen vihkimys merkitsee Kristuksen syntymää oppilaan sydämessä. Kun oikea elämisen ja ajattelun malli on saatu rakennetuksi integroitunut persoonallisuus elävöitetään sisäisellä Kristus-elämällä. Ensimmäisessä vihkimyksessä, seremoniallisen säteen energian avulla, vihityn persoonallisuus ja sitä varjostava sielu tuodaan tietoisesti yhteen. Persoonallisuuden rytmi ja sävel korvautuu silloin sielun korkeammalla sielun rytmillä ja sävelellä; vihitty tietää itsensä ensimmäistä kertaa sieluun yhdistyneeksi persoonallisuudeksi. Hänen tuleva tehtävänsä on kasvaa sen kaltaiseksi mitä hän todellisuudessa on. Tämä kehitys saatetaan loppuun kolmannessa, kirkastuksen vihkimyksessä.
Ensimmäisessä vihkimyksessä korkeamman itsen on täytynyt saavuttaa fyysisen ruumiin pitkällinen hallinta; vallitsevana tulee olla yleinen asenne noudattaa Egon tahtoa. Persoonallisuuden yleinen pyrkimys saavuttaa aineellista etua puhtaasti itsekkäisiin tarkoituksiin on voitettava Kristus-tietoisuuden lisääntyvällä universaalisuudella ja epäitsekkyydellä. Ihmisen on uhrattava ja lahjoitettava persoonallisuutensa, johon kuuluu fyysinen, mentaalinen ja emotionaalinen puoli, “sisäiselle Kristukselle”. Varhaisemmassa vaiheessa, “Kristuksen syntymässä”, aineellinen aspekti on vielä voimakas, kunnes kolmannessa vihkimyksessä ilmentyy “täysikasvuinen ihminen Kristuksessa”.
Ensimmäinen vihkimys symbolisoi fyysisen ruumiin ja fyysisen tason elämän omistamista sielulle kun taas toinen vihkimys johtaa astraaliruumiin täydempään hallintaan. Ensimmäinen ja toinen vihkimys ovat avoinna suurille joukoille, mutta ei enää kolmas.
Ensimmäisessä vihkimyksessä kurkkukeskus herätetään täyteen toimintaan, toisinaan myös sydänkeskus. Kurkkukeskus toimii käpyrauhasen kautta. Luovaa puhetta on silloin mahdollista käyttää paremmin ihmiskunnan palveluun. Sakraalikeskuksen energiat nostetaan sublimoimalla kurkkukeskukseen. Näitä keskuksia tai chakroja ei pyritä suoranaisesti avaamaan keskittymällä meditaatiossa niihin eikä hengitysharjoitusten avulla. Kirjassa “Vihkimykset” jopa varoitetaan tällaisesta. (s., 202). Oikea tie on “okkulttinen meditaatio, opiskelu ja palvelu”, jotka ovat uuden ajan opetuslapseuden johtoajatukset. Oppilaan päätehtävä on tulla vastaanottavaiseksi sielulle ja toteuttaa sielun ja persoonallisuuden yhteensulautuminen. Kun tämä saavutetaan keskukset heräävät automaattisesti ja tulevat vastaanottavaiseksi sieluenergialle. Kun oppilaan elämä on epäitsekästä ja henkisesti ja mentaalisesti suuntautunutta sielu hallitsee instrumenttiaan pää- ja sydänkeskusten kautta, tällöin myös muut keskukset kehittyvät normaalisti. Chakrojen keinotekoinen tai ennenaikainen avaaminen voi taas johtaa etsijän suuriin vaikeuksiin. Keskusten avautuminen on viimeinen, ei suinkaan ensimmäinen vaihe henkisessä koulutuksessa. (Discipleship in the New Age, Vol. II, 575).
Ensimmäisessä vihkimyksessä vihitty tulee tietoiseksi Egon kolmannesta, alimmasta aspektista, aktiivisesta älystä. Käytännössä tämä merkitsee suurta älykkyyden stimulaatiota.
Ensimmäinen vihkimys on suhteessa kolmanteen planetaariseen keskukseen, ihmiskuntaan. Ensimmäisessä vihkimyksessä vihkijänä toimii ihmisen oma sielu Kristuksen, Maailmanopettajan, avustuksella.
Tunnetun teosofin ja selvänäkijän C.W. Leadbeaterin käsitykset poikkeavat jonkin verran Alice Baileyn näkemyksistä. Leadbeaterin mukaan ensimmäinen vihkimys tapahtuu astraalitasolla ja toinen vihkimys alemmalla mentaalitasolla. Bailey pitää tätä käsitystä erheellisenä ja painottaa, että päävihkimykset otetaan aina kausaaliruumissa ja sitä korkeammilla tasoilla (buddhinen ja atminen taso). Hänen mukaansa väärinkäsitys on johtunut siitä, että koska vihkimysten vaikutukset tunnetaan astraalitasolla ja alemmalla mentaalitasolla, on oletettu, että ne myös tapahtuvat näillä tasoilla. Myös vihkijän identiteetistä Baileyllä ja Leadbeaterilla on erilainen käsitys. Leadbeaterin mukaan ensimmäisen vihkimyksen suorittaa Ainoa Vihkijä, Maailman Herra (vaikka ensimmäisen ja toisen vihkimyksen kohdalla hän voi määrätä jonkun adeptin suorittamaan seremonian hänelle). Leadbeater ei puhu mitään Kristuksen osuudesta ensimmäisessä vihkimyksessä, vaikka Baileyn mukaan Kristus toimii vihkijänä (ihmisen sielun välityksellä) juuri tässä vihkimyksessä.
Buddhalaisuudessa ensimmäisen asteen vihittyä kutsutaan nimellä Sotapatti tai Sohan, “virtaan astunut.” Hinduismissa hän on Parivrajaka, “vaeltaja.”*
*Puhuessaan vihkimyksen asteista Alice Bailey ei tee mitään systemaattista rinnastusta itämaisiin uskontoihin. Kirjoituksessa esiintyvät rinnastukset perustuvat teosofian eivätkä Alice Baileyn käsityksiin. Alice Bailey pitää vasta toista vihkimystä virtaan astumisena.

II vihkimys. Kaste. Kuudes säde, idealismin tai palvonnan säde. Astraalitaso.

Toisessa vihkimyksessä vihityn uudelleensuuntautuminen tapahtuu suhteessa astraalitasoon (tunteiden ja pyyteiden taso). Astraalitaso on lukemattomat aikakaudet ollut hänen tietoisuutensa pääasiallinen keskus. Siinä asuvat suurimmat harhat ja kärsimyksen lähteet. Se on harhojen, illuusioiden ja epäjärjestyksen taso.
Toinen vihkimys merkitsee lopullista virtaan astumista. Siinä tapahtuu puhdistuminen tulen kautta. Pyrkimyksenä on pyyteen uhraaminen ja voittaminen; korkeamman itsen tahdon on voitettavat alemman persoonallisuuden vaatimukset. Astraaliset elementaalit tulevat silloin hillityiksi ja tunneruumis puhdistuu. Alempi luonto kuolee pois. Ego hallitsee tällöin sekä fyysistä että tunneruumista.
Toinen vihkimys on eräs vaikeimmista ja ensimmäisen ja toisen vihkimyksen välinen aika on yleensä pitkä, se voi viedä monia inkarnaatioita. Tuhannet joka maassa tulevat läpikäymään kaste vihkimyksen.
Vihkimysprosessi ensimmäisen ja toisen vihkimyksen välillä on useille tuskan ja vaikeuksien pahinta aikaa. Monien elämien aikana kerääntyneet astraalitason voimat ovat vihityn tiellä ja voitettavana. Hengen tuli aiheuttaa astraalitason aktivoitumisen ja
seurauksena on kriisi astraaliruumiin hallinnassa. Vihityn on selvitettävä monien inkarnaatioiden aikana luomansa tunnetason myrskyt ja kahleet kunnes hän voi sanoa, ettei astraalitasoa enää ole hänelle olemassa. Vasta kun emotionaalisen tason voimat ylitetään paljastuu kaikkien suhteiden perustana oleva jumalallinen rakkaus. Bailey kirjoittaa astraalitasosta:
“Suurin palvelus, jonka ihminen voi tehdä lähimmäisilleen, on
vapauttaa itsensä tuo tason vallasta ohjaamalla itse sen
energioita sisäisen Kristuksen voimalla. Hän huomaa silloin,
että itsekeskeiset voimat ja persoonallisen pyyteen ja
emotionaalisen rakkauden energiat korvautuvat elävällä
energialla, joka voidaan aistia laajalla tavalla, vaikka sitä ei
vielä voida omaksua puhtaassa olemuksessaan. Tätä energiaa
me kutsumme ”Jumalan rakkaudeksi.” Se on tuo vapaasti
virtaava, ulospäinsuuntautuva, magneettisesti puoleensavetävä
voima, joka johtaa jokaisen vaeltajan takaisin Isän kotiin. Se
on voima, joka liikkuu ihmiskunnan sydämessä ja ilmaisee
itseään sellaisten suurten Avatarojen kuten Kristuksen
välityksellä. Se on voima, joka ohjaa jokaisessa ihmisessä
olevaa mystistä kaipuuta.” (The Reappearance of the Crist,
131).
Toisessa vihkimyksessä elävöitetään tavallisesti sydänkeskus, joka toimii kateenkorvan kautta. Solar plexuksen energiat nostetaan sydänkeskukseen. Tämä yhdistää ihmisen sieluun ja universumin rakkausaspekti voi siten ilmentyä hänen kauttaan. Toisessa vihkimyksessä vihitty tulee siten tietoiseksi Egon tai sielun toisesta aspektista, rakkaus-viisaudesta. Toinen vihkimys liittää oppilaan oppilaan toiseen suureen planetaariseen keskukseen, Hierarkiaan, joka on sielujen valtakunta, Kristuksen näkymätön kirkko.
Kirjassaan “Mestarit ja polku” Leadbeater katsoo, että psyykkiset kyvyt (kuten selväkuuloisuus ja selvänäköisyys) tulisi kehittää toisessa vihkimyksessä, ellei niitä ole jo aikaisemmin saavutettu. Baileyn mukaan selvänäköisyyttä tai selväkuuloisuutta ei ole suositeltavaa kehittää ennen kolmatta vihkimystä. Vasta kun fyysinen ruumis on puhdas, tunneruumis vakaa ja mentaliruumis hallittu, vihitty voi oikein tulkita ja havaita korkeamman maailman asioita.
Toinen vihkimys tuo oppilaan asteelle, jota buddhismissa kutsutaan nimellä Sagadagamin, “kerran palaaja”. Hinduismissa hänestä käytetään nimitystä Kutichaka, “majan rakentaja.”

III vihkimys. Kirkastus. Viides säde, konkreettisen tiedon säde. Mentaalitaso.

Kahta ensimmäistä vihkimystä pidetään vain kynnyksen vihkimyksinä, sillä Hierarkian kannalta vasta kolmas vihkimys on ensimmäinen varsinainen vihkimys. Syntymä ja kaste vihkimykset valmistavat oppilaan kehoa kestämään sitä valtavaa voimavirtaa, joka (kolmannessa vihkimyksessä) kulkee vihityn kehon läpi Planeettalogoksen suuntaamana. Raamatussa kolmatta vihkimystä kuvaa Kristuksen kirkastuminen Karmelin vuorella: “Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina.” (Luuk. 9:29).
Kolmas vihkimys koskettaa erityisesti mentaalitasoa, sillä konkreettisen tiedon tai tieteen säde, joka tekee tämän vihkimyksen mahdolliseksi, muodostaa mentaalitason substanssin. Tällä asteella oppilas on jokapäiväisessä elämässään keskittynyt mentaalitasolle, mikä hälventää astraalisia harhoja ja illuusioita. Päämääränä on täydellinen mielen hallinta. Kaikkien oppilaiden tulisi nykypäivänä pyrkiä polarisoitumaan mentaalitasolle ja jättää astraalitaso taakseen. Vain suhteellisen harvat toimivat tietoisesti mentaalitasolla, sillä useimmissa ihmisissä vaikuttaa ns. kama-manas. Pyyteiden ja tunteiden energia sekoittuu tällöin mentaalisiin prosesseihin. Vihkimyksen hakijan päämääränä on saavuttaa puolueeton ja tieteellinen ajattelu, joka on vapaa persoonallisesta värityksestä. Vain silloin hän voi nähdä asiat sellaisina kuin ne todella ovat.
Kolmannessa vihkimyksessä koko persoonallisuuteen virtaa valoa ylhäältä. Vasta tämän jälkeen monadi ohjaa Egoa (sielua) ja persoonallisuutta. Ego nähdään nyt täydellisenä kolminaisuutena. Sen olemus ei ole vain älyllinen, aktiivinen rakkaus, vaan se on myös perimmäistä tahtoa ja tarkoitusta, joihin vihitty täydellisesti identifioituu.
Kirkastus vihkimyksessä ihminen vapautuu kolminaisen persoonallisuuden määräysvallasta, mikä on käänteentekevä tapahtuma vihityn elämänhistoriassa. Tämän jälkeen vihitty toimii täysin sielullistettuna persoonallisuutena. Persoonallisuuden kolme aspektia (fyysinen, emotionaalinen ja mentaalinen keho) eivät silloin ole muuta kuin sielun välineitä. Samalla ne tulevat asteittain vastaanottavaiseksi henkisestä kolminaisuudesta virtaaville energioille. Tämä kolminaisuus on atma-buddhi-manas, joka on monadin heijastus. Henkinen kolminaisuus heijastuu alempaan persoonallisuuteen siten, että korkeamman manaksen energia virtaa fyysisiin aivoihin ja fyysisen tason toimintaan ohjaa tällöin ryhmätarkoitus ja henkisen Hierarkian suunnitelma. Buddhisen tason rakkaus välittyy puhdistuneeseen ja kirkastuneeseen astraaliruumiiseen, jolloin vihitystä tulee jumalallisen rakkauden välittäjä ja paljastaja. Atmisen tason dynaaminen energia (henkisen kolminaisuuden korkein aspekti) laskeutuu mieleen, jolloin siitä tulee jumalallisen tahdon ilmentäjä. (The Rays and the Initiations., 599).
Ennen kolmatta vihkimystä oppilas kohtaa kynnyksenvartijan. Kynnyksenvartija on ihmisen alemman luonnon kokonaisuus, joka ilmentyy persoonallisuuden kautta. Se on kaikki mitä ihminen on, lukuunottamatta korkeampaa itseä. Ennen polulle astumista persoonallisuus on äärimmäisen voimakas ja vaikutusvaltainen. Saavuttaakseen vihkimyksen ihmisen on uhrattava persoonallisuus sielulle ja omistauduttava Hierarkian ja ihmiskunnan palvelulle. Tällöin persoonallisuus ja sielu yhdistyvät, kynnyksenvartija ja “läsnäolon enkeli” sulautuvat toisiinsa ja korkeampi itse ohjaa tästä lähtien alempaa itseä.
Vihkimysprosessin aikana toisen ja kolmannen vihkimyksen välillä oppilaan on taisteltava mentaalisten illuusioiden kanssa samalla lailla kun hänen aikaisemmin oli taisteltava tunneharhan kanssa. Kun mieli on puhdistunut kaikista subjektiivisia vääristymiä aiheuttavista ajatusmuodoista se avautuu universaalille mielelle.
Toisen vihkimyksen jälkeen vihitty oppii siis hallitsemaan mentaalista verhoaan. Hän oppii luovan ajatuksen rakentamisen taidon ja mentaalisen substanssin käsittelemisen. Hänen ajatuselämänsä tulee hänen pääasialliseksi kehityksen kohteekseen. Hänen pyrkimyksenään on oppia ajatuksen kautta ohjaamaan ja suuntaamaan kaikkea vastaanottamaansa jumalallista elämää ja energiaa. Hänen ohjeekseen sopii silloin lause “energia seuraa ajatusta”.
Kolmannessa vihkimyksessä elävöitetään pääkeskus (tuhatlehtinen lootus), joka toimii käpyrauhasen kautta. Se ilmentää jumaluuden tahtoaspektia ja yhdistää ihmisen monadiin. Tällöin vihitty voi luoda ja elävöittää selkeitä ja hyvinmuodostettuja ajatusmuotoja, jotka ovat palvelun hengen läpitunkemia. Ne ovat täysin vapaat pyyteestä ja alemmasta mielestä. Monet adeptit työskentelevät mentaalitasolla ja näkymättömissä ja lähettävät telepaattisesti planeetan mentaaliseen ilmapiiriin dynaamisia ajatusmuotoja, jotka intuitiiviset ihmiset vastaanottavat ja jotka toteutuvat lopulta myös fyysisellä tasolla.
Kolmannessa vihkimyksessä vihkijänä toimii Maailman Herra, Ainoa Vihkijä, Raamatun Vanhaikäinen (Urantia-kirjassa “Päivien muinainen”). Kolmas vihkimys liittää oppilaan ensimmäiseen ja korkeimpaan planetaariseen keskukseen, Shamballaan, joka on jumalallisen tahdon keskus. Buddhalaisuudessa kolmannen asteen vihitystä käytetään nimitystä Anagamin, “hän, joka ei enää palaa” (tai joka ottaa neljännen vihkimyksen samassa elämässä). Hinduismissa hänet tunnetaan nimellä Hamsa tai Soham. Näiden mystisten sanojen merkitys on “Minä olen Hän”, ja ne viittaavat vihityn identiteettiin jumaluuden kanssa.

*Jokaisen vihkimyksen kohdalla on mainittu säde, jonka energia tekee kyseisen vihkimyksen mahdolliseksi. Aiheen laajuuden vuoksi emme kuitenkaan tarkemmin käsittele säteiden vaikutuksia vihkimyksissä.

Vihkimykset uudella ajalla I

Ultra 12 / 95

Aiheesta myös esitelmä Hengen ja tiedon messuilla samana vuonna.

Viime vuosisadan loppupuolelta alkaen vihkimys käsite on noussut esille erityisesti teosofisessa kirjallisuudessa ja se on saanut uuden tulkinnan Alice Baileyn ja Mestari Djwhal Khulin kirjoissa. Baileyn mukaan vihkimys on tänään yleisempi kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. (The Rays and the Initiations, 327). Baileyn mukaan olemme astumassa uuteen henkiseen aikakauteen samalla kun aurinko siirtyy Kalojen merkistä Vesimiehen merkkiin. Uudet energiat virtaavat silloin ihmiskuntaan. Tämän myötä syntyy uusi sivilisaatio, uudet ihanteet ja uusi kulttuuri. Seitsemännen, seremoniallisen järjestyksen säteen energia korvaa kuudennen, omistautumisen ja idealismin säteen energian. Kuudes säde on johtanut separatismiin ja nationalismiin; se on luonut individualismin ja auktoriteettiuskon. Seitsemäs säde tuo mukanaan synteesin, kansainvälistymisen, ryhmähengen ja palvelun ihanteen toteutumisen. Kuudes säde synnytti mystikon, seitsemäs säde tulee tuottamaan valkoisen maagikon. (Esoteric Psychology I, 359-360).
Planeettamme henkinen Hierarkia, Kristuksen näkymätön kirkko, on nyt lähempänä ihmiskuntaa kuin koskaan aikaisemmin. Tästä Jumalan rakkauden keskuksesta virtaava valo, rakkaus ja hyvä tahto elävöittävät ihmisen mieliä ja sydämiä ja vahvistavat heidän henkistä pyrkimystään. Korkein planetaarinen keskus, Shamballa, joka ilmentää Jumalan tahtoa, on myös aktiivinen suhteessa ihmiskuntaan. Alice Baileyn mukaan sen energia virtasi suoraan ihmiskuntaan ensimmäistä kertaa tällä vuosisadalla. Tämä oli toisen maailmansodan esoteerinen syy ja se mahdollisti myös atomin halkaisemisen. (The Rays and the Initiations, 646).
Tulevaisuudessa henkinen Hierarkia, Shamballa ja ihmiskunta tulevat yhä tiiviimmin sulautumaan toisiinsa. Uusi aika tulee näkemään yhä useampien kehittyneiden sielujen inkarnoitumisen. He tulevat palvelemaan ja johtamaan ihmiskunnan uuteen henkiseen kulttuuriin. He ovat etuvartio, joka valmistaa tietä Kristuksen jälleentulemiselle ja Hierarkian ja Viisauden Mestarien astumiselle ihmisten keskuuteen. Tähän saakka Mestarit ovat työskennelleet verhon takana näkymättömissä ja heidän oppilaidensa välityksellä.
Teosofisessa ja esoteerisessa kirjallisuudessa ihmisen henkinen kehitystie, joka tekee hänestä lopulta täyden vihityn, jakaantuu kolmeen vaiheeseen: kokelaan polku, oppilaan polku ja vihkimyksen polku. Nämä ovat ihmisen evoluution viimeinen vaihe, joka vapauttaa hänet lopulta jälleensyntymisen kiertokulusta. Ihmisellä on tuolloin takanaan noin 770 inkarnaatiota (tämä on kuvaannollinen ja symbolinen luku eikä välttämättä kuvaa elämien tarkkaa lukumäärää) ja seuraavien seitsemän aikana hän kulkee kokelaan polkua. (A Treatice on Cosmic Fire, 825). Kokelaan polku avautuu ihmisen eteen silloin kun hän menettää kiinnostuksensa maailmallista elämää kohtaan ja kun hän alkaa kaivata kohti syvempää todellisuutta. Kokelaan polulla tärkeimpänä tehtävänä on hyveiden ja jalojen luonteenominaisuuksien kehittäminen, persoonallisuuden hallinta ja epätoivottavien ominaisuuksien eliminoiminen. Kokelaan polkua kutsutaan myös puhdistuksen poluksi.
Oppilaan tehtävänä on ennen kaikkea palvella ihmiskuntaa ja toimia yhteistyössä Jumalan ja Mestarien suunnitelman kanssa. Opetuslapseus ei ole jotain, jonka kuka tahansa voi saavuttaa. Opetuslapseus on eräs (suhteellisen korkea) evoluution aste. Kun riittävä määrä inkarnaatioita on takana, kun sielu on tullut kypsään ikään ja kun se kykenee ilmentämään itseään yhä täydellisemmin persoonallisuuden välityksellä, ihminen astuu opetuslapsen polulle. Oppilas tulee dramaattisesti tietoiseksi maallisen ja henkisen luontonsa, persoonallisuuden ja sielunsa välisestä kaksinaisuudesta. Persoonallisuuden ja sielun säteet ovat esoteerisesti konfliktissa ja oppilaan tehtävänä on alistaa persoonallisuus, johon hän on tähän saakka identifioitunut, sielusäteelle. Tämä kehitys ei ole tuskatonta, vaan siihen liittyy monia kriisejä ja koettelemuksia. Vähitellen oppilas oppii toimimaan yhteistyössä sielun tahdon ja rytmien kanssa; sielun sisäinen vetovoima kasvaa suuremmaksi kuin maallisten houkutusten. Lopulta hän saavuttaa vapautuksen ja polarisoitumisen sielutasolle. Tämä ei ole mahdollista ilman luopumista ja uhrauksia suhteessa persoonallisuuteen ja maallisiin asioihin.
Vihkimyksen polku kasvaa esiin oppilaan polusta ilman jyrkkää rajaviivaa samoin kuin oppilaan polku seuraa kokelaan astetta. Vaikka ihminen olisi edellisessä elämässään ollut vihitty, hänen täytyy kuitenkin käsitykseni mukaan toistaa kokelaan, oppilaan ja vihkimyksen polun vaiheet nopeutetussa muodossa, samoin kuin ihmisen täytyy uudessa inkarnaatiossa oppia uudelleen jo aikaisemmin omistamansa tieto, sillä hänellä on silloin uusi mentaaliruumis. Vihkimyksen polun kulkeminen on kuitenkin helpompaa sellaiselle, joka on sitä jo aikaisemmassa elämässään kulkenut.
Todellinen vihitty on aina sielu, joka on keskeytymättömästi tietoinen jumalallisesta suunnitelmasta ja jumalallisista ideoista. Vihkimysprosessin tarkoituksena on tehdä maallinen persoonallisuus tietoiseksi siitä viisaudesta, jonka sielu jo omistaa. Paradoksaalisesti voidaan sanoa, että ihminen on jo vihitty ennen kuin hän ottaa vihkimyksen. (Esoteric Astrology, 229). Täten kaikki viisaus on todellakin muistamisen kaltaista, kuten Platon on sanonut.
Sielu tai Ego on ihmisen kuolematon olemus, persoonallisuus on sen väliaikainen käyttöväline, jonka se vaihtaa seuraavassa inkarnaatiossa uuteen. Sielu on persoonallisuuden todellinen luoja ja alkulähde. Persoonallisuus (johon kuuluu fyysinen, emotionaalinen ja mentaalinen ruumis) heijastaa aina sielun kehitysastetta. Sielu on henkeä ja ainetta välittävä tekijä ja sitä kutsutaan myös Kristus-prinsiipiksi. Sen olemuksena on valo ja rakkaus. Se on yhteydessä persoonallisuuteen elämänsäikeen tai “hopealangan” (joka kiinnittyy sydämeen) ja tietoisuussäikeen (joka ankkuroituu aivoihin) kautta. Vain hyvin harvat ovat vielä tietoisia sieluistaan.
Vihkimys (initiation) tulee latinankielisestä sanasta, in, sisään ja ire, mennä; se merkitsee siten astumista sisään jonnekin, aloitusta. Laajemmassa mielessä vihkimys merkitsee astumista henkiseen elämään. Vihkimys on ensimmäinen askel ja sitä seuraavat askeleet pyhyyden tiellä. Ihmisestä, joka saavuttaa ensimmäisen vihkimyksen, tulee henkisen maailman kansalainen. Kuten ihminen yksilöllistymisen kautta siirtyi eläinkunnasta ihmiskuntaan siirtyy hän vihkimyksen kautta yli-inhimilliseen valtakuntaan. Häntä voidaan siten ensimmäistä kertaa kutsua henkiseksi ihmiseksi sanan täydessä merkityksessä. (Vihkimykset, 10).
Todellisella vihkimyksellä ei ole tekemistä sen kanssa, että ihminen liittyy johonkin henkiseen tai esoteeriseen järjestöön. Se ei myöskään ole mitään, joka hänelle ulkopuolelta suodaan, vaan hänen on itse valmennettava itsensä tähän huipentavaan tapahtumaan, joka tekee hänestä Jumalan valtakunnan kansalaisen ja planeettamme henkisen Hierarkian jäsenen. Ensimmäinen vihkijä on aina ihmisen oma sielu.
Vihkimys teema on osittain kärsinyt arvonalennuksesta. Se on johtunut siitä, että sanaa on käytetty väärin ja siksi, että maailmassa on paljon vääriä, itseään mainostavia “vihittyjä”. Erilaiset hengelliset tai “esoteeriset” järjestöt jakavat myös jäsenilleen omia pseudo-vihkimyksiään. Todellinen vihitty ei milloinkaan nosta itseään jalustalle eikä puhu saavutuksestaan; hän ei myöskään erota itseään muusta ihmiskunnasta.
Vihkimys on normaali ja väistämätön osa evoluutioprosessia. Vihkimys on virtaan astumista. Se on rakkauden paljastumista. Se on tietoisuuden laajentumista, johon liittyy lisääntyvä vastaanottavaisuus korkeammille värähtelyille. Todellinen vihkimys on mahdollinen vasta kun “mieli ja tahto hyvään ovat yhdistyneet” ja kun ihminen on saavuttanut persoonallisuutensa integraation, jolloin hänen tahtova, tunteva, ajatteleva ja fyysinen olemuksensa toimivat harmonisena kokonaisuutena. Tällöin sielu omalla tasollaan alkaa osoittaa “kiinnostusta” persoonallisuutta kohtaan ja se alkaa vihkiä persoonallisuutta omistamaansa viisauteen. Persoonallisuus tulee tietoiseksi sitä yläpuolella varjostavasta sielusta. Energia virtaa sielusta rytmisesti ja jaksoittaisesti, persoonallisuus vastaa siihen ja se ryhtyy samanaikaiseen meditaatioon. Tämä sisäinen kommunikaatio johtaa lopulta ensimmäiseen vihkimykseen, jossa sielu, sisäinen Kristus, syntyy ihmisessä.
Päävihkimykset otetaan aina mentaalitasolla (tarkemmin sanottuna mentaalitason korkeammilla alatasoilla) ja sitä korkeammilla tasoilla (buddhinen ja atminen taso). (Ibid., 15). Mentaalitaso on myös se taso, jolta Mestarit voidaan löytää. Kysymys ei siis ole mistään emotionaalisista kokemuksista tai sellaisesta, jolla omaa egoa voidaan paisuttaa. Päin vastoin, todellisessa vihkimyksessä alemman itsen valta vähenee ja itsettömyyden laatu lisääntyy. Bailey ennustaa, että emotionaalinen lähestymistapa henkiseen maailmaan, joka heijastaa Kalojen aikaa, tulee korvautumaan Vesimiehen ajan älyllisellä ja tieteellisemmällä lähestymistavalla. Okkulttinen tie tulee korvaamaan mystisen tien.
Jokainen vihkimys avaa tietyn keskuksen tai chakran. Vihkimyksessä keskusten toiminta voimistuu ja niiden terälehdet alkavat värähdellä yhä nopeammin. Myös eri kehojen elastisuus lisääntyy, niiden koordinaatio paranee ja niiden yhteys sieluun syvenee; tällöin ne kykenevät toimimaan yhä harmonisempana kokonaisuutena. Vihityn hermoenergia vahvistuu ja fyysiset aivot kykenevät yhä paremmin vastaamaan sielun voimaan ja hienompiin henkisiin vaikutteisiin. Tämän myötä vihityn palvelukapasiteetti lisääntyy suuresti. (Ibid., 139).
Jokainen perättäinen vihkimys tuo mukanaan lisääntyvän ykseyden persoonallisuuden ja Egon välillä. Korkeammissa vihkimyksissä tämä yhteys ulottuu monadiin. Vihkimysten tarkoituksena on tehdä ihminen tietoisesti yhdeksi:
a. hänen oman sielunsa ja siten myös muiden sielujen kanssa.
b. Hänen henkensä, “taivaallisen isän” tai monadin kanssa ja siten kaikkien monadien kanssa.
c. Logoksen kanssa. (Ibid.,19).
Vain ihminen, jonka identiteetin tunne on alkanut laajentua (jolloin hän kokee olevansa osa ympäröivää elämää) voi läpikäydä vihkimyksen. Vihkimys on prosessi, jossa ihminen tulee tietoiseksi itsestään sieluna, yhdessä sieluvoimien, sielusuhteiden ja -päämäärien kanssa. Tämä merkitsee aina ryhmätietoisuutta ja tietoisuutta muista sieluista. Vihitty tulee tietoiseksi uusista vuorovaikutussuhteista ja henkisistä yhteyksistä kanssaihmisiinsä. Vihitylle sielun kuolemattomuus ei enää ole uskon asia, vaan varma sisäinen kokemus. Näkymättömien maailmojen todellisuus paljastuu hänelle ja kolmannen vihkimyksen jälkeen hän näke edessään korkeamman evoluution polun, josta nirvana on vain alku.
Vihkimys sallii pyrkijän pääsyn henkisen Hierarkian jäsenyyteen. Tämä edellyttää esoteerisesti puhuen vapautumista kaikista erillisistä persoonallisuuden reaktioista sarjassa syveneviä luopumuksia, jotka kulminoituvat neljännessä, luopumuksen vihkimyksessä sekä yhdeksännessä, kieltäymyksen vihkimyksessä.
Vihkimykseen liittyy myös seremonia. Se tapahtuu kuitenkin ensisijaisesti ylifyysisillä tasoilla ja tiibetiläinen Mestari D. K. varoittaa materialisoimasta hänen opetustaan. Seremonia voidaan kuitenkin suorittaa myös fyysisellä tasolla, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että se heijastaa sisäistä henkistä saavutusta. Hän ennustaa, että esim. ensimmäinen vihkimys voidaan tulevaisuudessa suorittaa kirkon pyhimpänä seremoniana sekä vapaamuurarien rituaaleissa. (Ibid., 9). Hän sanoo myös, että seremoniallinen aspekti vähenee korkeampien vihkimysten kohdalla koska ne tapahtuvat “muodottoman elämän” alueella korkeammassa tietoisuudessa, jolloin niitä ei voida pelkistää symboleiksi tai symbolisiksi tapahtumiksi. (The Rays and the Initiations, 531).
Vihkimys on erittäin vaikea saavuttaa ja se vaatii ihmisen kaikkien voimien aktivoimista. Vihkimysprosessi on “kovaa työtä, jatkuvaa ponnistelua ja hellittämätöntä mentaalista ja henkistä elämää.” (Ibid., 692). Henkisellä pyrkimyksellä, meditaatiolla ja palvelulla oppilas rakentaa käyttövälineitään yhä korkeammasta aineesta. Triviaalit ajatukset on korvattava abstraktisilla ja jumalallisia totuuksia koskevilla, itsekkäät pyyteet on jalostettava epäpersoonalliseksi rakkaudeksi ja persoonallisuus on uhrattava kokonaisuuden edun palvelemiseksi. Tämä valmistaa oppilasta siihen, että jumalallinen ajattelija, ihmisen kuolematon sielu, voi astua esiin ja ottaa haltuunsa persoonallisuuden. D.K. kuvaa vihkimysprosessia seuraavin sanoin:
“Etsimisen jaksoja, kärsimyksen jaksoja, irrottautumisen jaksoja ja
paljastuksen jaksoja, jotka synnyttävät fuusiokohtia,
jännitevaiheita ja energian projisoimista – sellainen on
vihkimyksen tie. Vihkimys on todellisuudessa nimi, joka on
annettu uudelle paljastukselle tai uudelle visiolle, joka aina
johdattaa oppilasta eteenpäin suurempaan valoon; se ei ole
jotain mitä hänelle suodaan tai annetaan. Se on valon
havaitsemisen ja valon hyödyntämisen prosessi, joka auttaa
häntä astumaan yhä selkeämpään valoon.” (The Rays and the
Initiations, 538).
Okkultismin mukaan voidaan puhua kehon tai sen atomien “himmeästä valosta”, eetteriruumiin valosta ja sielun kirkkaammasta valosta. Kun fyysiseen ruumiin syvällä asuva tai kätketty valo yhdistyy ja sulautuu sielun valoon tämä auttaa oppilasta astumaan yhä suurempaan valoon monadiselle tasolle. Oppilas voi havaita sielun valon päänsä yläpuolella kirkkaana, säteilevän auringon kaltaisena valona. (Tutkimus valkoisesta magiasta,105, 107). Se voidaan havaita hetkittäin myös ulkonaisesti fyysisillä aisteilla sädekehänä pyhimysten ja viisaiden kasvojen ympärillä. Tämän valon avulla vihitty voi havaita aiemmin kätkettyjä asioita; hän säteilee sitä ympärilleen ja hän voi alkaa projisoida sitä kohti korkeampia maailmoja. “Valoon on astuttava vertikaalisesti ja sitä on levitettävä tai säteiltävä horisontaalisesti” kuuluu eräs sanonta. (The Rays and the Initiations, 540). Toisin sanoen mitä syvempi on yhteytemme sisäiseen sielumme, sitä voimakkaampaa on ympärillemme levittämä näkymätön säteily. Tämän valon avulla vihitty voi myös saavuttaa yhteyden Mestarien ja vihittyjen hierarkiaan. (The Light of the Soul, 313). Ihmisillä on usein erheellinen käsitys, että heidän on löydettävä guru tai Mestari, joka voisi antaa heille valoa. Tosiasia on, että ennenkuin ihminen on itse sytyttänyt lamppunsa hän ei voi tulla tietoiseksi heistä. Valitessaan tulevaa työtoveriaan Mestari D.K. löysi Alice Baileyn juuri hänestä säteilevän valon perusteella.
Kirjoissaan Alice Bailey esittää uudet säännöt ja ohjeet opetuslapsille ja vihkimyksen hakijoille. Ihmiskunnan kehittyessä ja kun uusia korkeatasoisempia yksilöitä inkarnoituu myös nämä säännöt muuttuvat asteittain vaativimmiksi. Tulevaisuudessa esoteerinen koulutus tulee painottamaan tahtoaspektia, johon saadaan yhteys kolmannen vihkimyksen jälkeen, ei enää yhteyttä sieluun, josta tulee yhä yleisempi kokemus. Myös Mestari D.K:n omissa kirjoissa tapa kuvata vihkimystä poikkeaa varhaisemman “Initiation: Human and Solar (suom. Vihkimykset) ja “The Rays and the Initiations” teoksen välillä. Hän sanoo, että “Vihkimykset” teoksessa kuvatuista hakijoiden säännöistä, jotka on tarkoitettu ensimmäistä vihkimystä tavoitteleville, tulee ajan kanssa kokelaiden sääntöjä. Uudella ajalla “The Rays and the Initiations” kirjassa esitetyt vaativammat ryhmävihkimyksen säännöt tulevat yhä ajankohtaisemmiksi. Hän katsoo myös, etteivät sellaiset teosofiset kirjat kuin Annie Besantin “Esipihassa” ja “The Path of Discipleship” riitä valmentamaan oppilaan polun kulkemiseen, vaan ne ovat sopivia ainoastaan kokelaan asteelle. Hänen mielestään teosofiset kirjat antavat myös vihkimysprosessista osittain erheellisen kuvan. Oppi on ollut ytimeltään oikeaa, mutta sen tulkinta on ollut heikohkoa. (The Rays and the Initiations, 348).
Teosofisissa kirjoissa (esim. Hodson, Leadbeater) korostetaan oppilaan henkilökohtaista suhdetta Mestariin. Alice Baileyn mielestä Mestari ja oppilas eivät voi saavuttaa sellaista läheisyyttä ja tietoisuuksien yhteen sulautumista polun varhaisissa vaiheissa kuin mitä teosofisissa kirjoissa kuvataan. Baileyn mukaan oppilaan suhde hänen kanssaoppilaisiinsa ja sisäiseen sieluryhmäänsä on olennaisempaa kuin hänen suhteensa Mestariin. Uuden opetuslapseuden avainsanoja ovat ryhmäyhteys ja ryhmäpalvelu. Ryhmävihkimys on uusi New Age-tekniikka ja sen säännöt ovat tarkoitettu ensimmäisen vihkimyksen suorittaneille. Nykyaikana oppilaat kulkevat kohti vihkimystä ryhmissä. Hierarkian näkökulmasta ryhmät kaikissa maissa ovat paljon merkityksellisempiä kuin yksittäiset oppilaat.
“Koko tekniikka kouluttaa oppilaita vihkimykseen ja heidän
sulautumisensa lukuisiin ashrameihin, jotka muodostavat
Maailman Herran suuren ashramin, on muutettu. Mestarit eivät enää
ole tekemisissä yksilön kanssa, joka siellä tai tällä pyrkii
etenemään polulla, yksilön, joka on kyvykäs ja joka on selvästi
valmis siihen, mitä kutsutaan `vihkimystietoisuuden
herättämiseksi.` Hierarkialle on tulossa ilmeiseksi, että
Vesimiehen ajan saapuessa ryhmävalmistautuminen,
ryhmävihkimys ja ryhmähyväksyntä tulevat korvaamaan
aikaisemmat menetelmät. Nämä vanhemmat
menetelmät, jotka rakentuivat Mestarin ja oppilaan väliseen
suoraan suhteeseen, olivat hyödyllisimmillään varhain Kalojen
ajalla. Lähes kaksituhatta vuotta nämä menetelmät ovat olleet
niin menestyksellisiä (—–), että sadat ovat nyt valmiita
sulautumaan näihin ashrameihin.” (The Rays and the Initiations,
239).
Kyseiset ashramit ovat ylifyysisiä ja niihin astutaan kulkemalla vihkimyksen oven läpi. Tällä hetkellä maan päällä ei ole suoranaisesti vihkimyksiin valmistavaa koulua, mutta meillä on kouluja, jotka valmentavat opetuslapseuteen (Arcane School) ja kokelaan polulle (esim. jotkut teosofiset koulut). Vihkimyksiin on siten itse valmentauduttava. Jokainen vannoutunut oppilas kulkee kuitenkin väistämättä vihkimystä kohti.
Tulevaisuudessa vihkimys tullaan huomioimaan myös korkeakouluissamme ja erityisesti aikuiskasvatuksen piirissä ja siihen ohjataan ne, jotka osoittavat siihen valmiuksia.(Ibid., 324). On lienee tarpeetonta mainita, että näin ei vielä ole, sillä tuskin koko vihkimys käsitettä vielä kunnolla edes ymmärretään. Positiivisia merkkejä on kuitenkin nähtävissä sillä monia Alice Baileyn teoksia käytetään myös korkeakouluopetuksessa (ei tietääkseni vielä Suomessa), esim. sellaisia, jotka käsittelevät keskittymistä, meditaatiota, ihmisen esoteerista konstituutiota, persoonallisuuden integraatiota, kasvatusta ym.. Kirjoituksen seuraavassa osassa tarkastelemme eri vihkimyksiä yksityiskohtaisemmin. JATKUU

SUURI INVOKAATIO

Valon lähteestä Jumalan Mielessä
virratkoon valo ihmisten mieliin
Laskeutukoon valo päälle Maan.

Rakkauden lähteestä Jumalan Sydämessä
virratkoon rakkaus ihmisten sydämiin
Palatkoon Kristus päälle Maan.

Keskuksesta, jossa Jumalan Tahto tunnetaan
johtakoon tarkoitus ihmisten pieniä tahtoja –
tarkoitus, jonka Mestarit tuntevat ja jota he palvelevat.

Keskuksesta, jota me kutsumme ihmiskunnaksi
rakentukoon Rakkauden ja Valon Suunnitelma
ja sulkekoon se oven, jonka takana paha asuu.

Valo, Rakkaus ja Voima jälleenrakentakoot Suunnitelman
maan päälle.

“Ylläoleva invokaatio tai rukous ei kuulu vain jollekin henkilölle tai
ryhmälle, vaan koko ihmiskunnalle. Tämän rukouksen kauneus ja voima
on sen yksinkertaisuudessa ja siinä, että se ilmaisee eräitä keskeisiä
totuuksia, jotka kaikki ihmiset luontaisesti ja normaalisti hyväksyvät –
totuus perimmäisen Älyn olemassaolosta, jolle me epämääräisesti
annamme nimen Jumala; totuus, että kaiken ulkoisen näennäisyyden
takana universumia motivoiva voima on Rakkaus; totuus, että suuri
Yksilöllisyys, jota kristityt kutsuvat Kristukseksi, tuli maan päälle ja
ilmensi tuota rakkautta niin että me voisimme ymmärtää;
totuus, että sekä rakkaus että äly ovat seurauksia siitä mitä
kutsutaan Jumalan Tahdoksi, ja lopuksi itsestään selvä totuus, että
Jumalallinen Suunnitelma voi toteutua vain ihmiskunnan kautta.”
Alice A. Bailey.

Maaliskuu07

Chakrat

Maailmankaikkeudessa näyttäisi olevan suuri taipumus luoda pyörivää liikettä ja tuottaa pyöriviä piirejä. Tämän voi selvästi havaita esimerkiksi avautuneen tuhatlehtisen lootuksen kohdalla. Chakroja on nimitetty myös pyöriksi. Tämä lootus pyörii hyvin monisyisellä tavalla, jopa niin, että sisäisellä silmällä tämän chakran liikettä ja sen energian linjoja ei ehdi hahmottaa eikä visualisoida kuvaksi. Ylifyysisten tasojen liikkeet ja ilmiöt ovat usein juuri näin pakenevia. On kuitenkin selvästi havaittavissa, että suoraan päälaella chakran keskuksessa on sisäänkäynti, eräänlainen painauma, mistä keskeinen elämän energia monadista ja henkisestä auringosta virtaa ihmiseen. Energiat ylhäältä kohdistavat paineensa myös koko chakraan ja tämä virtaus saa myös sahashara chakran terälehdet kääntymään alaspäin tai pyörimään alaspäin eräältä puolelta.

Chakroilla on määrätyt kehityksen vaiheet. Eri chakrat ovat aktiivisesti toiminnassa ihmisen psykologisen kehityksen eri vaiheissa. Niiden liike on erilaista ja niiden terälehdet ovat eriasteisesti avautuneet riippuen ihmisen kehityksen tasosta. Vihkimysten kautta keskeisten chakrojen pyörimisen nopeus lisääntyy ja tämän liikkeen on sanottu muuttuvan neliulotteiseksi. Pituuden, leveyden ja korkeuden lisäksi näiden chakrojen terälehdet värähtelevät ja avautuvat myös sisäiseen ulottuvuuteen.

Sitä mukaa kun ihmisen tietoisuus avautuu ja kun ihminen tavoittaa entistä hienompia tasoja ja energioita, hän voi myös selkeämmin tiedostaa aurinkokunnassa vaikuttavia henkisiä lakeja ja lainalaisuuksia. Taipumus muodostaa pyöriviä piirejä on varmasti eräs tällainen. Silloin kun ihmisen tietoisuus on vielä aineen vankina ja muotojen maailmaan sidottu, hän ei voi tiedostaa korkeampien tasojen lakeja ja ilmiöitä.

Totuuden etsintä

Totuuden etsintä ja ajattoman viisauden opiskelu, sekä lukemisen että pohdiskelun muodossa, avaavat sisäisiä portteja, ne saavat aikaan ihmisen mielessä ja tietoisuudessa liikettä ja ne edistävät siten tietoisuuden evoluutiota. Aina kun ihminen esimerkiksi syvästi oppii ja oivaltaa jonkin uuden asian elämästä vaikka esoteerisen filosofian kautta, hänen tietoisuutensa avartuu ja hänen käsityksensä todellisuudesta syventyy. Vakava filosofia ja tieteellinen tutkimus saavat aikaan saman. Kaikki totuuden etsintä eri muodoissaan kuten tiede, filosofia ja ajaton viisaus johtavat kohti yhtä ja samaa totuutta ja perimmäistä todellisuutta. Lukemalla ja tutkimalla voi myös tylsistyttää mielensä ja hävittää kyvyn oivaltaa syvempiä totuuksia ja turruttaa tietoisuutensa. Raja on usein hienovarainen ja ero on usein ihmisen motiivissa. Ihmisen on aina niin helppoa pitäytyä jossain rajallisessa näkökulmassa tai tiedossa, jäykistyä ja kiteytyä mentaalisesti. Viisauden etsintä merkitsee oman tietoisuuden avartumisen ja henkisen kasvun myötä aina laajentuvaa horisonttia ja yhä korkeampaa ja synteettisempää totuuden ymmärtämistä. Viisauden polkuun sisältyy sekä tietoisuuden avartuminen että ymmärryksen syventyminen, ja siihen liittyy jatkuva opiskelu ja myös tiedon ja viisauden käytännöllinen soveltaminen.

Ajattelemalla, lukemalla ja pohtimalla erilaisia esoteeriseen viisauteen liittyviä asioita, kuten vaikka seitsemää sädettä, planeettalogosta tai auringon sydäntä ihminen voi lähestyä näitä realiteetteja ja synkronoida tietoisuutensa niiden kanssa jossain määrin ottaen huomioon jaksoittaisuuden luonnossa ja näkymättömissä maailmoissa.

Ajattelussa ihminen voi lähestyä objektiivista totuutta. Ns. hierarkkisen ajattelun voima perustuu sen syvyyteen, objektiivisuuteen ja muinaisen viisauden kestävään voimaan. Totuudessa ja viisaudessa on voimaa. Ihmisen syvällinen ajattelu voi vastata todellisuuden rakennetta

Esoteria, hengentiede

Oppilaan jokainen vihkimys ja kulkeminen tasolta toiselle tuovat hänet yhteyteen näillä tasoilla toimivien ja vaikuttavien älykkäiden henkisten energioiden ja entiteettien kanssa.

Esoteerikolle tietoisuus suhteessa itseensä, tietoisuus suhteessa näkymättömään on viisauden avain. Jopa ilmaus tietoisuus suhteessa näkymättömään on erheellinen, koska se sisältää kaksinaisuuden. Gnostinen tietoisuus ei sisällä mitään kaksinaisuutta. Se mitä tapahtuu hänen tietoisuudessaan, ilmentää ja edustaa aurinkokunnan lakeja ja energioita.

Esoteerikko ei voi täydellä varmuudella ratkaista kaikkia elämän arvoituksia eikä esimerkiksi aurinkoon kätkeytyviä salaisuuksia. Kaikki inhimillinen tieto on aina suhteellista ja kehittyvää. Henkisen ihmisen tieto ja ymmärrys riippuvat paljon hänen tietoisuuden kehityksen asteesta ja hänen ottamistaan vihkimyksistä. Omassa tietoisuudessaan hän kokee vaikutuksia ja seurauksia monien suurten elämien sekä auringon fyysisestä ja henkisestä toiminnasta ja vaikutuksesta. Ihminen voi tuntea täysin vain oman itsensä ja omat energiansa, jotka ovat samalla myös makrokosmoksen energioita. Kun hän on vihkimykset ottamalla kehittänyt oman tietoisuutensa täyteen kukoistukseen, hänellä on kokonaisvaltainen käsitys aurinkokunnassa vaikuttavista energioista sekä aurinkokunnassa vaikuttavista laeista ja lainalaisuuksista. Tämän jälkeen hän voi alkaa filosofoimaan vakavassa mielessä. x

Fyysisten aistiensa kautta ihminen ei voi tiedostaa yhtään mitään ylifyysisestä maailmasta. Hän voi varmasti havaita ainoastaan ylifyysisten energioiden ja voimien vaikutuksia ja seurauksia ihmiskunnassa ja luonnon ilmiöissä. Esimerkiksi kasvu ja kehitys ovat seurausta elämän voimien ja energioiden toiminnasta luonnon muodoissa; liike ja valo ovat seurauksia joistain niiden takana olevista ylifyysisistä tekijöistä. Maailman historian voidaan katsoa olevan ihmiskunnan vastausta ideoihin ja seitsemän säteen jaksoittaiseen toimintaan ja vaikutukseen. Kaikki tapahtumat ihmiskunnassa ovat ilmausta siinä vaikuttavista sisäisistä voimista ja energioista. Vain omassa itsessään, omassa tietoisuudessaan, aurassaan ja eetterikehossaan ihminen voi tuntea moninaiset ylifyysiset energiat ja elämän voimat. Useimmat niistä toimivat myös muissa elämänmuodoissa Maa planeetalla ja aurinkokunnassa. Vihkimysten kautta hän oppii tuntemaan planetaariset energiat ja aurinkokunnassa vaikuttavat energiat, jotka hän jakaa ne suurten planetaaristen ja solaaristen entiteettien kanssa.

Kun kaikki elämänmuodot Maa planeetalla ja Maa kokonaisuutena ovat vuorovaikutuksessa seitsemän säteen, astrologisten energioiden ja muiden aurinkokunnassamme vaikuttavien energioiden kanssa, herää kysymys, miksi emme siis havaitse näitä ylifyysisiä energioita? Voimme tiedostaa näiden näkymättömien energioiden toiminnan omassa itsessämme, koemme sen värähtelynä, liikkeenä, valona ja monenlaisina henkisinä laatuina. Emme voi kuitenkaan nähdä, tuntea tai tiedostaa ylifyysisiä energioita muissa elämänmuodoissa. Ihminen kokee omat värähtelynsä. Niissä on mukana energioita ja värähtelyjä, jotka yhdistävät hänet mm. luontoon, ihmiskuntaan kokonaisuutena, Maa planeettaan ja aurinkokuntaan kokonaisuutena. Koska ihminen elää maan päällä, hänen täytyy silloin myös tuntea Maata määräävä säde ja energian tyyppi ja osallistua siihen. (Sen on sanottu olevan kolmas säde, aktiivisen älyn säde). Hänen täytyy myös osallistua koko ihmiskuntaa määräävään säteeseen ja energiaan. (Sen on kerrottu olevan neljäs säde, ristiriidan kautta harmoniaan). Tärkein energia ihmisten elämässä on tietysti aurinkokunnan pääsäde. (Sen on sanottu olevan toinen säde, rakkaus-viisauden säde.) Osa ihmisestä kuuluu esimerkiksi kivikuntaan kehoon kuuluvien mineraalien osalta. (Kivikuntaa on sanottu hallitsevan ensimmäinen säde, tahdon eli voiman säde sekä seitsemäs säde, seremoniallinen järjestys eli magia). Ihminen ei voi tietoisesti tuntea montaa värähtelyä ja energiaa kerrallaan, vaan lähinnä vain oman hallitsevan värähtelynsä. Ihmisessä kokonaisuutena on monia eri energioita ja monia värähtelyjä toiminnassa kaiken aikaa. Ne kaikki eivät välttämättä tule tietoisen havainnon piiriin. Eihän hän voi edes tuntea omien atomiensa värähtelyä. Hän voi tietysti yrittää tiedostaa eri säteitä ja energioita toiminnassa esimerkiksi mielessä ja muissa olemuspuolissa ja eri chakroissa. Se ei ole erityisen helppoa, sillä yksi määräävä värähtely usein hukuttaa alleen muut värähtelyt. Ihmisen mielellä on kuitenkin jokin oma itsenäinen värähtely ja energia, joka voi olla muu kuin tietoisuuden yleinen värähtely. Mielellä on selkeä suhde tahdon energiaan ja monadiin. Ihmisen sydänkeskuksessa ja alemmissa chakroissa toimii rauhallisempia ja lempeämpiä energioita. (Toisen säteen, rakkaus-viisauden säteen on sanottu määräävän sydänkeskusta). (Ensimmäinen säteen, tahdon eli voiman säteen on sanottu hallitsevan pään keskusta.)

Eri energiat eri lähteistä toimivat jaksoittaisesti ja peräkkäin.

Ihminen pitää helposti fyysisten aistien kautta havaitsemista muunlaisen havaitsemisen ja tiedostamisen mittana. Fyysisten aistien kautta ei tietenkään voida havaita mitään ylifyysisiä asioita. Ainakin teoriassa olisi mahdollinen sellainen yliaistinen tiedostaminen, missä ihminen heijastaa oman tietoisuutensa ja auransa johonkin kohteeseen ja voisi saada selville jotain sen näkymättömästä puolesta. Myös ajattelun avulla ihminen voi tiedostaa jotain objektiivista näkyvien asioiden olemuksesta ja tarkoituksesta ym. ja silloin se on myös yliaistillista tiedostamista.

Ihminen voi tiedostaa määrättyyn rajaan asti omia energioitaan, silloin kun niillä on selvä värähtely, väri ja sisäisesti aistittava muoto tai hahmo. Kun eri energiat ja tietoisuuden säikeet riittävästi ohenevat lähestyessään pään yläpuolella olevaa aina tuntematonta ja salaperäistä energioiden lähdettä, hän ei voi enää selkeästi tiedostaa eikä havaita mitään. Hän voi ainoastaan kokea moninaisten energioiden virtaamisen itseensä ja niiden toiminnan omassa tietoisuudessaan, aurassaan, eetterikehossaan ja chakroissaan. Tietoisuuden liekin tai antahkaranan voi usein kokea kohoavan päälaelle, jonka jälkeen se häviää pois fyysisestä ulottuvuudesta ja tietoisen havainnon piiristä eikä sen toimintakenttää ja yhteyksiä enää voi havainnoida. Se katoaa tilasta ja varmasti myös ajasta. x

Yhdenmukaisuuksien laki

Ihmisessä itsessään voi olla avain ja analogia siihen millä tavalla asiat aurinkokunnassa ja kosmoksessa toimivat.

Henki

Vaikka ihmisen tietoisuuden kehityksen vaiheita ja niiden ominaispiirteitä sisäiseltä puolelta tarkasteltuna on usein varsin vaikea määritellä sanoilla, joitain yleisiä huomiota voidaan kuitenkin tehdä siitä henkisestä eli monadisesta tietoisuudesta, joka vallitsee viidennen vihkimyksen jälkeen. Se on hyvin syvästi jakamattoman ykseyden tietoisuus, valoisa tietoisuus pois sulkien erilaiset kriisivaiheet ja luonnon lepokaudet ja väliajat ym. Tahto, rakkaus äly muodostavat siinä jakamattoman ykseyden. Siinä ei ole mitään etäisyyttä ottavaa, tarkkailevaa tietoisuutta. Se ei ole yksilön yksilöllinen tai subjektiivinen tietoisuus, vaan se on universaalin hengen omaan sisäistä valoa ja tietoisuutta. Se on äärimmäisen kirkas ja selkeä tietoisuus. Tässä ykseyden tietoisuudessa ei ole enää yleensä mitään kerroksia, ei selvää eroa substanssin ja hengen energioiden välillä eikä niiden kautta syntyvää kolmatta tekijää. Substanssi ja henki ovat yhtä ja ne sisältävät myös valon ja tietoisuuden. Tämä on mahdollista sen sähkön kaltaisen energian kautta, joka on kaikkien edeltävien tietoisuuden kehityksen vaiheiden tulos. Tämä sähköinen energia on hyvin joustava, liikkuva ja herkkä vastaamaan kaikkiin vaikutteisiin aurinkokunnan sisäisillä tasoilla. Kuitenkin jopa sana vaikute sisältää kaksinaisuuden, vaikuttavan energian sekä vastaanottavan tietoisuuden. Tosiasiassa henki on aina itse se energia, mikä sitä määrää, ohjaa ja valaisee tietyllä hetkellä.

Sähkö

Vihkimysten kautta löydetään lopulta hyvin liikkuva ja juokseva sähköinen energia, jolle on esoteerisessa filosofiassa annettu nimeksi fohat. Ihminen ei voi lainkaan tuntea sitä ennen kuin hän on kulkenut hyvin pitkälle henkistä tietä. Tämä energia ilmentyy ihmisen käytöksessä ja persoonallisuudessa esimerkiksi siten, että hän saavuttaa toiminnassaan suuren nopeuden, joustavuuden ja älykkyyden. Tämä energian kautta ihminen voi jäsentyä myös hyvin harmonisesti ympäristöönsä.

Vihkimykset

Ihmisen tietoisuus voi kehittyä vain samaa tahtia hänen käyttövälineidensä rakentamisen kanssa. Ihmisen tietoisuus voi kehittyä vain muuntamalla sisäisiä voimia ja energioita laskeutuvien hengen energioiden avulla, harjoittamalla meditaatiota ja epäitsekkään palvelun kautta.

Ei ole muuta tietä saavuttaa suuri vapautuminen kuin ottaa ristinsä, kurinalaistaa koko elämänsä, hallita mielensä, voittaa ja muuntaa alempi luonto ja suunnata tietoisuus voimakkaasti näkymättömiin asioihin ja tunkeutua sitä kautta vihkimyksen oven läpi. Ihmisen luonnossa on suuria esteitä, jotka ovat henkisen valaistumisen ja vapautumisen tiellä. Nämä esteet ovat karkeaa energiaa, jotka pitävät ihmisen tietoisuuden sidottuna maahan. Vihkimyksen hakijan täytyy osata avata vihkimyksen ovi. Tämä symbolinen ovi on muodostunut karkeasta ja epäpuhtaasta energiasta ihmisen mielessä ja koko persoonallisuudessa. Henkisen pyrkimyksen, palvelun ja meditaation kautta ihminen voi heijastaa ja säteillä ylöspäin, oven toiselle puolelle, energian virtoja ja tietoisuuden säikeitä, jotka herättävät vastauksen valon ja vapauden valtakunnasta. Neljännen vihkimyksen, ristiinnaulitsemisen, kohdalla oppilaan edessä on todella luja ovi ja vaikea este (syykeho), joka on karkeaa, jähmeää ja raskaasti värähtelevää energiaa verrattuna sen takana oleviin hienoihin ja puhtaisiin hengen energioihin. ”Etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa niin teille avataan”, sanoi mestari Jeesus viitaten kyseiseen vihkimyksen oveen.

Henkiseen elämään liittyvät opetus ja kirjallisuus ovat olemassa jotta ihminen voi tietoisesti ja tieteellisesti kasvattaa itseään ja kehittää mieltään ja tietoisuuttaan ja vapauttaa piilevät voimavaransa. Henkinen elämä on henkistä kulttuuria, missä päämääränä on ihmisen jalostaminen ja henkistäminen. Henkiseen tiehen sisältyy monia päämääriä ja mahdollisuuksia.

Vihkimyksen polulla olevalle ihmiselle tietoisuuden kehityksen tulee olla itsetarkoitus jossain määrin, jos hän haluaa päästä pitkälle. Siihen on montakin syytä. Ensiksi vihkimyksen polku on vaikea ja haastava ja se on täynnä monenlaisia kriisejä, pelottavia muutoksia ja vaikeita esteitä ja kovia koetuksia. Näiden vaikeuksien voittaminen vaatii häneltä täyttä yritystä. Ihmisen kannattaa tutustua hyvin alan kirjallisuuteen ja aihetta käsittelevään opetukseen. Siten hän voi saada ymmärryksen ja näkemyksen asioista ja saavuttaa mielen rauhan. Toiseksi henkinen kehitys ja vihkimysten ottaminen vaativat paljon työtä ja pitkäaikaista pyrkimystä. On hyvin helppoa jäädä paikoilleen tai tyytyä jäämään jollekin polun etapille. Jos etsijä todella haluaa saavuttaa todellisen tiedon ja viisauden, hänen pitää syntyä uudelleen henkiseksi ihmiseksi, ja se on vaativa ja pitkäaikainen rakentamisen prosessi.

Henkisellä tiellä ihminen käyttää saatavilla olevia energioita suureksi osaksi oman tietoisuutensa kehittämiseen ja alemman luonnon lunastamiseen ja vihkimysten ottamiseen. Periaatteessa jokaisella ihmisellä on vapaus valita, mihin hän suuntaa energiansa ja mihin hän käyttää voimiaan.

Vihkimysten polulla ihminen vain paljastaa sen pontentiaalin, ne voimavarat ja ne tietoisuuden kehityksen mahdollisuudet, jotka häneen sisältyvät. Nämä sisäiset voimavarat ja tietoisuuden korkeammat asteet ja ulottuvuudet ovat olemassa ja vihkimyksen hakija haluaa löytää ne. Ne perustuvat suureksi osaksi kolminaisesta auringosta virtaaviin ja säteileviin energioihin ja ihmisen vastaanottavaisuuteen ja vastaukseen niihin ja niiden hyödyntämiseen vihkimysten polulla. Halu kasvaa ja kehittyä, kokea uutta ja oppia uutta ovat luontaisena jokaisessa ihmisessä. Useimmat toivovat, että elämä olisi rikasta, merkityksellistä ja täyttä. Henkinen ihminen tekee siitä sellaista pääasiassa oman tietoisuutensa kehityksen plus siihen liittyvän palvelun kautta. Jokainen ihminen pyrkii omalla tavallaan tekemään elämästään kaunista, mielekästä ja rikasta.

Ihminen saavuttaa vihkimyksiä ja hänen tietoisuutensa laajenee sitä kautta. On luonnollista ajatella, että myös planeettalogos ottaa vihkimyksiä ja hänen tietoisuutensa avartuu sitä kautta. Planeetan elämä on yhteydessä ja vuorovaikutuksessa toisten planeettojen sekä aurinkologoksen kanssa. Ihmiskunnan vihkimykset, planeettalogoksen vihkimykset ja aurinkologoksen vihkimykset ovat varmasti yhteydessä toisiinsa. Planeettalogos ottaa vihkimykset planeetalla kehittyvien elämänmuotojen ja tietoisuuden yksiköiden kautta, ne ovat osa hänen tietoisuuttaan. Kun ne ovat saavuttaneet määrätyn kehityksen asteen, planeettalogos voi ottaa vihkimyksen aurinkologoksen energian avulla. Samaten ihminen ottaa vihkimykset planeettalogoksen saavutuksen ja energian avulla. Osa ja suurempi kokonaisuus ovat vuorovaikutuksessa ja toisen kehitys auttaa toisen kehitystä.

Korkea vihitty on aina edelläkävijä. Hänen ajatuksensa henkisestä elämästä, filosofiasta, metafysiikasta, uskonnosta, henkisestä kulttuurista, ihmisestä, kasvatuksesta ja psykologiasta (mille tahansa alueelle hänen toimintansa on suuntautunutkin) ovat aina uusia, vallankumouksellisia ja haastavia.

Tahto ilmentyä

Tihentyminen ja tiivistyminen henkisestä aineelliseksi on elämän laki. Kaikkea ajaa kosminen tahto olla, halu inkarnoitua ja ottaa muoto. Näkyvä elävä maailma on syntynyt ideoista, henkisestä energiasta ja substanssista.

Aurinko

Eräät tieteelliset tutkimukset ovat paljastaneet, että aurinko ei ole vain energian ja liikkeen lähde, vaan myös aineen lähde aurinkokunnassa. Tämä viittaa siihen, että aurinkologos on todellakin Jumala, kaiken lähde ja luoja aurinkokunnassa. Näkyvä maailma on silloin tihentymä ja tiivistymä aurinkologoksen energiasta ja substanssista, jonka hän välittää osaksi näkyvän auringon kautta. Ja aurinkokunta on Jumalan eli aurinkologoksen ajatusmuoto, jonka Jumalan mieli on luonut ja saattanut näkyvään ilmennykseen.

Kun oppilas tiedostaa, että hänen tietoisuutensa on aurinkologoksen energian ja myös substanssin kyllästämä ja että kaikki energia pyrkii luonnostaan kohti tihentymistä, syntymistä ja ilmentymistä fyysisellä tasolla, hänen uskonsa ajatuksen voimaan vahvistuu ja hänen luottamuksensa ajatusmuotojen rakentamiseen ja valkoiseen magiaan syvenee.

Kolminaisesta auringosta virtaa Maan päälle jatkuvasti elämän siemeniä ja myös substanssia, mistä kaikki muodot rakentuvat, ja ihminen on niiden välittäjä ja kanava.