Avainsana: tietoisuus

Keskustelu 3

Allekirjoittaneen keskusteluja pääasiassa selvänäköisyydestä sitä harjoittavan ihmisen kanssa.

TIMO Voitko kertoa mitä on selvänäkö? Suhtaudun asiaan skeptisesti. Voiko se olla mitään muuta kuin asioiden selkeää tiedostamista ja ymmärtämistä? Miksi pitää mystifioida ja uskotella että on olemassa jokin erityinen mystinen selvänäkökyky? (tietysti esim. monet teosofiset kirjat on täynnä sitä). Haluan nyt vain haastaa sut keskusteluun. Eikö ihmisiä voi parhaiten auttaa siten että heidät opetetaan kohtamaan todellisuus eikä pakenemaan harhakuvitelmiin?

NB Itse uskon, että selvänäkö ei ole yliluonnollinen mystinen kyky, vaan asia, joka on meissä kaikissa. En usko, että olisi olemassa sellaista asiaa, joka olisi yliluonnollinen. Minusta selvänäkö on sitä, että ihminen on hirmuisen virittynyt näkemään, kokemaan, kuulemaan asioita jopa alitajunnan alueelta. Se että näkee ja kokee asioita alitajunnan alueelta ei minulle ole mystistä. Minulle kuitenkin selvänäkö on myös jotain, mitä en osaa selittää. Se, että minä vajavaisena ihmisenä en osaa sitä selittää, ei mielestäni tee siitä ihmeellistä. En osaa selittää sen kummemmin kvanttifysiikkaakaan tai monia muitakaan asioita. Uskon, että tiede ei oikeasti tiedä, kuin pienen pienen muru hitusen siitä, mitä on. On paljon mm. valon taajuuksia, äänen taajuuksia ja monia muita asioita, jotka ovat varmasti ainakin ihmisen aistien ulkopuolella. Ainakin tietoisten aistien. Mutta se ei tee niistä olematonta eikä sen liiemmälti mystistä. Näin lyhyesti tahdon sanoa, että minulle selvänäkö kyky ei ole sen kummempi asia kuin ylipäätään näkeminen tai kuuleminen ovat. Aisti siinä missä muutkin. Moni ihminen vain ei sitä osaa- tai uskalla käyttää. Se, mitä minä taas olen nähnyt ja kuullut ”selvätietoisesti”, on ihan oma juttu. Ei siinäkään varmasti mitään mystistä ole.
Minulle ei henkilökohtaisesti ole pettymys se hetki, kun aurat, chakrat ja selvätietoisuus pystytään tieteellisesti selittämään. Minulle se tarkoittaa sitä, että asiat viimein on todistettu olemassa oleviksi. En etsi elämääni mitään mystistä. Selitän sen jopa liian tylsästi niille, jotka tahtovat nähdä asiassa jotain yliluonnollista. Enkelit, mestarit, henkioppaat. Heitä olen tuntenut ja nähnyt ihan lapsesta saakka. Sinällään ne ovat vain nimiä erilaisille värähtelyille, mutta johdatustakin sieltä on tullut. En kylläkään usko siihen, että hekään mitään yliluonnollista porukkaa olisivat. Vain ihmisen alemmille aisteille tavoittamattomissa. Silti ihan tosia olentoja. Eläviä kuten mekin.

TIMO Erilaisia energioiden värähtelyjä kokee varmasti jokainen, mutta erityisesti henkisesti herkät tai henkisellä tiellä olevat voivat kokea niitä laajan skaalan. Eikö sekin ole mystifiointia kutsua näitä luonnollisia asioita enkeleiksi, mestareiksi tai henkioppaiksi? Ovatko nämä värähtelyt ja energiat siis jotain ihmisen kaltaisia persoonallisuuksia? Eivät ainakaan minulle. Ja mitä on tuo opastus näkymättömästä maailmasta? Jyrkästi ilmaisten minulle sellaista ei ole. Ainakaan tuo opastus ei ohjaa mihinkään konkreettisiin asioihin, vaan ainoastaan etsimään ilmaisua (esim luovuudessa) henkiselle voimalle ja inspiraatiolle. Ihminen on tuomittu vapauteensa.

NB Esitän sinulle vastakysymyksen vielä. Miten sinä selität esimerkiksi sen, että minulle soittaa henkilö, jonka kanssa puhun puhelimessa aivan elämäni ensimmäistä kertaa. Mistä se sinun mielestäsi johtuu, että osaan vaikkapa kuvailla hänen lapsensa mieliharrastuksen jo muutaman hullun minuutin jälkeen ja vaikkapa jotain selkeitä yksityiskohtia siitä ilman, että olemme ensin sanallakaan sivuttaneet asiaa? Ja onko se harhaa, jos vaikka ihminen on kysynyt minulta, miten hän voisi tukea lastaan parhaalla tavalla ja minulle tämä kuva avautuu eteeni? Millä nimillä sinä kutsut näitä asioita?
En itse ennusta, mutta tunnen asiat ja esimerkiksi toisen ihmisen kivut kehossani. Esimerkiksi joku aika sitten minulle soitti ihminen joka kyseli aivan muita asioita puhelussa. Koko ajan minulla oli kipu oikeassa kyljessä ja lopulta sanoin hänelle, että hänellä on sappi kipua. Henkilö vahvisti tämän asian, että näin on. Sappi oli leikatu vastikään. Minulle tässä on takana ykseys, yhteinen kollektiivinen tietoisuus ja se, että emme ole erillisiä. Minulle tämä on selväaistimista tai nimitän sitä niin. Ennustaja en ole enkä ennustajaksi ala, vaikka näenkin asioita ennalta joskus unissa
ja päivätietoisuudessa.

TIMO Tähän sanoisin, että esim. lapsen harrastuksen ”tietäminen” voi olla vain oikeaan osunut arvaus. Ihmisen sairaudet voi aavistaa esim. puhelimessa äänen ja pienten äänenpainojen perustella. Niistä voi saada vaikutelman, että henkilö kokee kipua jossain määrätyssä paikassa kehoa. Ensimmäiseen viestiisi viitaten sanoisin, että tavallinen tietoisuus on täynnä ns. alitajunnasta, muistista ja menneestä kokemuksesta tulevaa tietoa, jonka yhdistämme salamannopeasti nykyisen elämän tulkintaan. Erilaisia aavistuksia ja tuntemuksia on monenlaisia, useimmat ovat vain subjektiivisia tuntemuksia, joilla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Joskus jotkut niistä sattuvat osumaan oikeaan.

NB tuo on totta, että lapsen harrastuksen tietäminen voi olla osuva arvaus, mutta jos niitä ”arvauksia” on tosi paljon ja usein, ei voi syyttää sattumaa enää. Minulle taas on itsestään selvää, että maailmankaikkeudessa on muutakin elämää kuin me ja hyvin paljon siitä on sellaista, mitä emme voi nähdä. Perustan sen loogiseen päätelmään ja omaan kokemukseen sekä niihin kokemuksiin, joita olen saanut kohdata tässä työssä. Minusta siinä ei kuitenkaan ole mitään mystistä. Et ilmeisestikään usko sieluun tai kuoleman jälkeiseen elämään? Onko sinulle tietoisuus vain aivoissa tapahtuva reaktio? Mihin perustat omat ajatukset, ettei ole olemassa elämää, jota ihmisen silmä ei voi havaita? Puhuvatko ne ihmiset valheita, jotka ovat esimerkiksi todistaneet tilanteita, missä esineet liikkuvat itsestään? Itselläni on omin silmin havaittuja kokemuksia tällaisesta.

TIMO Me ollaan kaikki yksilöitä ja me olemme kiinnostuneet eri asioista ja kiinnitämme huomiota erilaisiin asioihin. Näkymätön todellisuus on varmasti olemassa, mutta millainen se on, siitä on eri näkemyksiä. Ovathan ajatuksemmekin näkymättömiä toisille. Sieluun uskon. Luin muuten juuri Aristoteleen kirjoitusta Sielusta. Kuoleman jälkeisestä elämästä ei ole tietoa. Uskon asiat ei tällä hetkellä kiinnosta minua. Siihen mikä on tietoisuus ei ole mitään yksinkertaista vastausta. Usein oudoillekin ilmiöille on olemassa luonnollinen selitys.

BN Niin minäkin ajattelen, että kaikki tapahtumat, oudotkin voi selittää luonnollisella tavalla, mutta ajattelen myös, että luonnolliseen kuuluu hurjan paljon ilmiöitä, joista emme tiedä vielä mitään.
Suhteeni tieteeseen on, että luen paljon mm. tieteeseen ja tutkimukseen liittyviä lehtiä, mutta ajattelen kuitenkin, että tiede kulkee ihan pikkuvauvan vaipoissa vielä. Se on totta, että jokainen meistä ajattelee eri tavalla ja siihen on oikeus. Kunnioitan eri ajatuksia, enkä missään nimessä tahdo sanoa, että joku ajattelee oikein ja toinen väärin. Minulle minun maailma on oikea ja jollekulle on joku toinen. Tärkeää kaiketi on, että valitsee ja löytää oman kantansa, vaikka ei siinäkään mitään pahaa ole, jos ei tiedä, mitä ajattelisi.

TIMO Olen samaa mieltä kanssasi että se tiede mistä useimmiten kuulemme, ei tavoita maailman kaikkia puolia. Uusia avauksia tehdään kuitenkin koko ajan. Tieteitä on kuitenkin monia, esim. luonnontieteet ja ihmistieteet. Jos psyyke ja mieli ja tajunta kiinnostavat, oivallisia kirjoja on riittävästi.
Miten siis määrittelisit tietoisuuden? Itse joskus kuvittelin että ymmärsin mitä se tarkoittaa. Kun aloin asiaa tutkia ja pohtia, siitä tuli aika monisyinen kysymys. Se että ei tiedä mitä ajattelisi, mielestäni se on tila, josta todellinen viisaus voi syntyä.

BN En pysty yhdellä tai kahdella lauseella määrittelemään, mitä tarkoitan tietoisuudella. Minulle koko elämäni on ollut sen määrittelemistä, että mitä tietoisuus on, kuka tiedostaa… Tarkoitin tuolla, ”tiedän, mitä ajattelen tietoisuudesta”, sitä, että minulle tärkeää on löytää vastaukset itsestäni. En yleensäkään lue kirjoja tai tekstejä juurikaan silloin, kun tahdon tietää, mitä jokin on. Etsin vastausta sisimmästäni ja kun pääsen johonkin tulokseen, niin sitten saatan peilata asiaa pätkittäin toisten ajatuksiin. Minulle ei ole väliä, ajattelenko toisin, kuin valtavirta, vaan se, että asia tuntuu minun sydämessäni oikealta. No tämä on vähän radikaalisti sanottu. Kyllä minä lakia noudatan jne.. Ylipäätään uskon, että sydämessään jokainen tuntee hyvyyteen pyrkivät asiat oikeiksi. Nyt tietysti voisit kysyä, mitä on hyvyys. Tarkoitan sillä elämää ylläpitävää toimintaa. Mutta ei minusta elämän tuhoaminenkaan ole paha asia. En usko hyvään ja pahaan. Nyt tämä meni jo ajatuksen virta kirjoittamiseksi, omaksi pohdinnaksi.
Vaikka sanat ovat rajallisia, yritän edes vähän hahmottaa, mitä tietoisuus on. Käsitän tietoisuudella sitä pientä pistettä, ydintä, joka tiedostaa, mitä on. Mitä se piste ja ydin on ja mistä se koostuu… se on elämäni mittainen pitkän pitkä tarina. Ja lopulta olen myös kokenut senkin, että tuo pieni piste, jota tietoisuudeksi kutsun, on harhaa. Sitäkään ei ole, on vain jumalan mieli ja yksi elämä joka elää itseään meidän kautta.

Vuodelta 2011

Keskustelu 1.1.

Keskusteluja allekirjoittaneen ja vakaumuksellisen kristityn ja evoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuvan henkilön välillä. Aiheina ovat mm. uskonto ja tiede, evoluutio, kristinusko, new age, Raamattu ja henkisyys. Sisältää osat 1.1, 1.2, 1.3, 1.4, 1.5 ja 1.6.

TIMO Minua kiinnostaa psykologia ja myös uskon psykologia. Miksi Raamattu ja usko ovat ihmiselle tärkeitä? Uskonnoissahan on paljon kyse ns. pelastuksesta, yksilön halusta elää ikuisesti, paeta kuolemaa ym.. Miksi ihminen uskoo? Miksi hän tarvitsee uskonnon? Onko elämä niin sietämätöntä, että vain uskon avulla siitä voi selvitä? Uskossa ihminen itse asiassa säätelee omaa mieltään ja pyrkii luomaan optimistisia mielentiloja. Usko antaa hänelle varmuutta, koska uskontoon sisältyy esim. opetusta siitä mikä on oikein ja mikä on väärin sekä elämänohjeita (10 käskyä ym) Uskon tuoma näennäinen varmuus voi olla henkisen kasvun este. Perinteinen uskonto on mielestäni tiedostavalle ihmiselle tarpeeton. Vain puhdas henkisyys, mihin kuuluu mm. oman psyyken tunteminen ja hallinta ja yhteistyö näkymättömän todellisuuden kanssa, on olennaista.

NIMETÖN Miksi ihminen uskoo? Tarkoitat tällä ilmeisesti uskoa Jumalaan. Mutta uskoa on monenlaista, yksi uskoo ufoihin, toinen aaveisiin, kolmas uniinsa, neljäs evoluutioon. Ne kaikki ovat uskon asioita, vaikka niihin uskoville ne olisivat täyttä totta. Uskon asioita ovat myös käsitykset ihmisen henkisestä kasvusta jonkin esoteerisen ’tiedon’ kautta. Tarkoitan tällä lähinnä käsityksiä siitä, että sen avulla voisi nousta jotenkin korkeamman tietoisuuden tai henkisyyden tasolle. Jotkut puhuvat jopa korkeammista ulottuvuuksista. Toki itse kukin voi parantaa suhtautumistaan lähimmäisiinsä, moraalisiin seikkoihin, luontoon ym. mutta ei siihen tarvita mystisiä tekniikoita tai harjoituksia. Asioiden rehellinen ja syvällinen pohtiminen riittää.
Miksi usko on itselleni tärkeä? Ihan samasta syystä kuin sinulle se, mihin sinä uskot. En yksinkertaisesti pysty uskomaan vastoin sitä, minkä logiikka ja järkeni osoittavat todeksi.
En pelkää kuolemaa, koska näkemykseni mukaan ihmisessä ei ole mitään kuolematonta osaa, joka voisi kärsiä jossain helvetissä. Mutta uskon ylösnousemukseen, ja toivon pääseväni aikanaan siitä osalliseksi. Se tietysti kuulostaa sinusta utopialta ja tietysti se onkin mitä suuremmassa määrin uskon asia, niinkuin usko Jumalaankin. Mutta yhtä hyvin, tai oikeastaan vielä enemmän, uskon asia on ajatella, ettei Jumalaa ole. Kuten olen jo tuonut esiin, luonto itsessään todistaa Jumalan olemassolon puolesta.

TIMO Uskolla tarkoitin lähinnä uskonnollista uskoa. Korkeammalle tietoisuuden tai henkisyyden tasolle ihminen voi joka tapauksessa nousta vain omaan itseensä ja maailmankaikkeuteen sisältyvien voimien ja mahdollisuuksien avulla. Se ei tietenkään ole mahdollista esoteerisen tiedon avulla eikä uskonnollisen ilmoituksen avulla (muuten kuin hyvin välillisesti). Sanot ”Asioiden rehellinen ja syvällinen pohtiminen riittää.” Aivan niin. Jokaisen tulee itse oivaltaa miten parantaa elämänsä laatua tai miten kehittyä ihmisenä.

TIMO Mielestäni järki, logiikka ja uskosi eivät sovi yhteen. Kristinuskohan on suureksi osaksi ihmeuskonto, siis äärimmäisessä ja sovittamattomassa ristiriidassa tieteellisen maailmakuvan kanssa.

NIMETÖN Mutta jos tieteen kaksi suurinta neroa, Newton ja Einstein pystyivät uskomaan Jumalaan, on perusteetonta väittää, etteivät tiede ja usko sovi yhteen.

TIMO Luin pikaisesti pari osoittamaasi tajuntaa ja tietoisuutta koskevaa sivua. Siellä näytti olevan (tai sitten ne olivat joidenkin tutkijoiden näkemyksiä) painotusta siihen suuntaan, että aivot synnyttävät tietoisuuden ja jopa ajattelun. Minä taas katson suunnilleen niin että minä tai sielu ajattelee ja se myös säätelee ja hallitsee aivoja ja ottaa käyttöön määrättyjä aivo-alueita keskittymällä ja suuntaamalla huomiota ym..

NIMETÖN Monet tutkijat ovat tosiaan esittäneet käsityksiä, että aivot synnyttäisivät tietoisuuden. Minusta aivojen merkitystä kuitenkin helposti liioitellaan. TV:ssä on esitetty parikin uusimpiin tutkimustuloksiin perustuvaa dokumenttia, joissa eräät tutkijat olivat sitä mieltä, että sydämellä on huomattava osuus paitsi tietoisuuden ja tunteiden muodostumisessa myöskin itse ajattelussa. Sitä perusteltiin mm. sillä, että sydämen pinnassa on hermokimppuja, joiden uskotaan toimivan aivosolujen tavoin ja jotka toimivat kiinteässä vuorovaikutuksessa aivojen kanssa. He siis kallistuivat sille kannalle, että vanha uskomus sydämestä sielun (tietoisuuden) olinpaikkana saattaa pitää paikkansa.

Vuodelta 2012

Huomautus Tekstit on otettu sähköpostiviesteistä. Niitä on jokin verran muokattu. Olen yleensä pyytänyt luvan toisten kirjoitusten julkaisemiseen nimettömänä.

Ihmisen psyykkisestä ja henkisestä rakenteesta

Ihminen on synteesi. Hän on koostuma kaikista puolistaan: fyysisestä kehosta, energiakehosta, mielestä, minästä, sielusta ja hengestä. (Vihkimysviisaus,16)

Ihminen on suhde. Hänellä on suhde itseensä. Hänelle on suhde ajatuksiinsa ja tietoisuuden tiloihinsa. Koska ihminen on suhde, hän on jotain arvoituksellista ja vaikeasti määriteltävää. (ibid.,15)

Tajunta
Tajunta näyttäisi olevan jokin liikkuva ja tuntematon valo, joka paljastaa kohteensa ja osittain myös luo niitä. Tajunta itse tai tietoisuuden ydin vaikuttaisi olevan kaikkein nopein ja levottomin osa meissä. Kaikki, mitä se voi ottaa kohteekseen ulkoisessa maailmassa tai omassa psyykessämme, on välttämättä joitain hitaampaa ja staattisempaa kuin se. Ulkomaailmassa olevilla tajunnan kohteilla on yleensä jonkinlainen muoto ja merkitys. Tajunta itse on pakeneva ja vailla muotoa. (Vihkimysviisaus, 40)

Tajunta näyttäisi toimivan aina sisältä ulospäin. Sille näyttäisi olevan vaikeaa tai mahdotonta tunkeutua sisäänpäin omaan itseensä. Introspektio, mielen sisältöjen tarkkaileminen ja tajunnan rakenteen tutkiminen, on aina mahdollista, mutta tajunnan ydin jää kuitenkin meiltä aina piiloon. (ibid., 41)

Tajunta on se, jonka kautta me olemme tietoisia ja tiedämme. Alati liikkuva huomiokyky. On vaikeaa tietää tarkemmin mikä se on. Tajunta on aina subjektiivinen. Kukaan toinen ei voi suoraan tuntea toisen kokemuksia, havaintoja ja ajatuksia. (Sisäinen tie, sanasto)

Olemme tietoisia aistihavainnoista ja mielen sisällöistä. Tietoisuus näyttäisi siis olevan niiden yläpuolella oleva jokin. Meillä on korkeamman asteen tietoisuus mielentiloista. Mieli erilaisine muotoinen ei siksi ilmeisesti ole tietoisuuden perimmäinen lähde. Koska olemme tietoisia aistihavainnoista, havainnot eivät ole tajunta. Koska olemme tietoisia muistista ja mielikuvituksesta, nekään eivät ole tajunta. Olemme tietoisia tunteista ja aistimuksista, joten nekään eivät voi olla tajunta itse. Koska olemme tietoisia ajattelusta, sekään ei ilmeisesti voi olla tajunta. Ne kaikki ovat erilaisia tietoisuuden muotoja tai funktioita. Ihminen voi olla aina tietoinen ajatuksistaan, tunteistaan ja havainnoistaan, koska ne eivät ole perimmäinen tietoisuus. Ne ovat alemmilla tasoille olevia tietoisuuden muotoja ja kohteita. Tajunta ei kuitenkaan välttämättä asu jossain ajattelun, kokemuksen ja havaintojen ulkopuolella. Tajunta on kaksisuuntainen, se valaisee kohteensa, mutta se valaisee myös omat toimintonsa, ainakin osittain. Ei ole tarpeellista olettaa ääretöntä jatkumoa, missä korkeampi tietoisuus tiedostaa aina alemman asteen tietoisuuden. (Vihkimysviisaus, 47)

Olen tietoinen, että ajattelen. Mutta olenko tietoinen siitä, että olen tietoinen että ajattelen? Emme voi olla täysin tietoisia korkeamman tason tietoisuudesta, joka tiedostaa mielen ilmiöt. Se on ilmeisesti täysin puolueeton ja persoonaton. Se ei ole aktiivinen toimija alemmilla tasoilla. Tämä perimmäinen puhdas tietoisuus on kokemuksena pohjaton. Se ei ole minkään toisen tietoisuuden kohde eikä muoto. Sitä on vaikea määritellä. Tajunnan ytimessä kaikki katoaa eriytymättömään ja muodottomaan valoon.

Tajunta on aina subjekti. Mikä on tuo subjekti, joka ei voi koskaan olla objekti? Onko se yhtä kuin minä tai minuus? Vai onko kenties olemassa tietoisuus ilman minää, se joka tiedostaa minän? Jos jokin puhdas tajunta (teoriassa tai käytännössä) on olemassa, silloin se on lähellä minää, subjektia, tai se on itse subjekti. Onko tajunta siis sama kuin subjekti, subjektiviteetti, ts. tietoteoreettinen minä? Mitä sanotte? (Vihkimysviisaus, 48)

Itsetajunta
Inhimilliseen tietoisuuteen liittyy kyky olla tietoinen hänen omista psyykkisistä toiminnoistaan. Hänellä on itsetajunta. Itsetajunta on ihmisen suhdetta omaan itseensä. Se on suhdetta hänen eri osiinsa ja puoliinsa kuten ajatteluun, tunteisiin, haluihin, kehoon ja havaintoihin. Itsetajunta on tietoisuutta tietoisuudesta, sen muodoista ja sisällöistä. Itsetajunta on tietoisuutta siitä, että olemme tietoisia. Se on tietoisuutta siitä, että havaitsemme ja ajattelemme. (ibid., 48)

Itsetietoisuus edellyttää, että ihmisessä on jokin piste, mistä voi havainnoida ja tarkkailla kaikkea hänessä (psyykessä, mielessä ja kehossa) tapahtuvaa. Se edellyttää, että hän voi ottaa etäisyyttä itsestään ja toimia tarkkailijana. Normaali ihminen pystyykin juuri siksi analysoimaan ajatuksiaan, asenteitaan ja käytöstään. (ibid., 48)

Itsetajunta on tietoisuutta itsestä, minästä. Itsetajunta on tietoisuutta ajattelijasta, joka ajattelee. Itsetajunta on siis suurelta osin sama kuin minätajunta. Itsetajuntaan sisältyy myös tietoisuus ihmisen henkisestä ytimestä, perimmäisestä minuudesta, sielusta tai ydinolemuksesta. Itsetajunta on tietoisuutta minuuden (ainakin suhteellisesta) pysyvyydestä ja samuudesta muutoksen keskellä. Keskus pysyy, vaikka kokemuksemme ja ajatuksemme siitä voivat vaihdella. (ibid., 49)

Itsetajunta ja vapaus liittyvät tiiviisti toisiinsa. Vain koska meissä on keskus, mistä voimme tarkkailla ja hallita kaikkea muuta meissä olevaa, olemme vapaita. Itsetajunta on ihmisen tietoisuutta omasta vapaudestaan. Se on myös siihen liittyen tietoisuutta hänen valintakyvystään ja vastuustaan. (Vihkimysviisaus, 49)

Aito itsetietoisuus on aina myös tietoisuutta subjektin määrittelemättömyydestä ja arvoituksellisuudesta. (Vihkimysviisaus, 49)

Minä
On terveen järjen ja sisäisen kokemuksen mukaista, että meillä on minä, joka ajattelee, tahtoo ja aloittaa toiminnan. Kun yritämme tiedostaa sen, huomaamme, että se ei ole helppoa. Sen tarkka määritteleminen on myös hankalaa. Minä, kuten tietoisuus, on oudon epämääräinen ja pakeneva. Kun yritämme tiedostaa minän, meillä ei ole useinkaan heti selvää, mihin huomio oikein pitää kohdistaa. Voimme määritellä ja ymmärtää minän eri tavoin. Minää voidaan myös tarkastella eri näkökulmista. (Vihkimysviisaus, 61)

Ihmisessä on jokin keskipiste tai keskus, havaitsija, ajattelija, minä. Kaikki havainnot, jotka otamme vastaan, viittaavat johonkin keskukseen tai minään. Samoin toiminta käynnistyy jostain minästä tms.. Minä on toiminnan lähtökohta ja myös informaation vastaanottaja ja käsittelijä. Persoonallinen minä on kaiken ihmisen saavuttaman tiedon ja kokemuksen haltija ja soveltaja. Onko minä siis kaiken ajattelun, havaitsemisen, kokemuksen ja toiminnan alku ja loppu? (ibid., 61)

Minä on piste, mistä ihmisen tahdonalaisia puolia ohjataan ja hallitaan. On vaikea ajatella jotain tietoista tietoisuuden aktia tai tarkoituksellista toimintaa ilman minää, valitsevaa keskusta, sen lähtökohtana. Valinnat, huomion suuntaaminen ja eri toimintojen käynnistäminen ihmisessä ovat kaikki minän toteuttamia. Minä on tärkein käytännön elämän hallinnassa. Ilman minän päätöstä ja tahtoa meidän on mahdotonta tehdä juuri muuta kuin hengittää ja sulattaa ruokaa. (ibid., 61)

Koska kykenemme siirtämään huomiotamme asioista toiseen sekä siirtymään myös mielen funktioista toiseen, oletettavasti silloin on myös olemassa jokin toimija, melko vapaa agentti, joka sen tekee. (Vihkimysviisaus, 62)

Minä ajattelee, siksi se on tietoinen ajatuksista ja mielen tiloista. Minä on siis perimmäinen tiedostaja ja tietoisuuden lähde tai perusta. (Muussa tapauksessa ajatukset olisivat ilmeisesti tietoisia itsestään ilman minää tai niistä erillistä tiedostajaa.) (ibid., 62)

Minä on kaikkein tietoisin valopiste ihmisessä. (Vihkimysviisaus, 63)

Minä on todella olemassa. Se ei ole pelkkä ajatus. Se ei ole pelkkä havainnoista ja kokemuksista tehty tulkinta. (Vihkimysviisaus, 62)

Minä on persoonallisuuden keskus. Se on tajunnan aktiivinen ja luova ydin. Minä on välittäjä ihmisen korkeamman ja alemman luonnon välillä. Se katsoo ylöspäin kohti sieluaan ja alaspäin kehoon ja sen viettiluontoon. Minä on subjekti, mutta se on myös objekti. Se on sekä havaitsija että havaittu persoonallisuus. Minä on muuttuva ja suureksi osaksi melko väliaikainen luomus. Se on tärkein tekijä käytännön elämässä.
Ihminen rakentaa sitä joka päivä ja toimii sen kautta maailmassa.

Subjektia ja tajuntaa on vaikeaa täysin erottaa toisistaan. Siellä missä on tajunta, on myös minä, ja siellä missä on minä, on myös tajunta. Ne yhdessä muodostavat itsetajunnan. Tajunta näyttäisi olevan subjektiviteetti kuten minä on subjekti. (Vihkimysviisaus, 62)

On olemassa perimmäinen minuus, joka on aina subjekti, ja empiirinen minä, joka on havaintojen kohde meille itsellemme ja myös toisille ihmisille. (ibid., 62)

Jos yritämme tiedostaa perimmäisen minuuden, joka ajattelee ja joka on oletettu tietoisuuden omistaja, olemme aivan eksyksissä. Emme voi siepata sitä tietoisuuden kohteeksi, koska silloin siitä tulee objekti. Emme yksinkertaisesti voi tiedostaa sitä suoraan. Siten emme voi tutkia sitä tarkemmin. Se on jotenkin epäsuorasti mukana havainnoissamme ja kokemuksissamme. Subjekti on aina pakeneva ja jää tuntemattomaksi ja määrittelemättömäksi. Tähän voi sisältyä jokin valtava salaisuus tai sitten ei. (Vihkimysviisaus, 62)

Minästä alkaa sisäinen tie sieluun ja se taas on portti henkiseen perustaan ja Jumalaan.

Sielu
Minä on persoonallisuuden keskus. Minä on tietoisuuden keskus. Sielu on koko ihmisen keskus. (Vihkimysviisaus, 80

Sielu on meissä synnynnäistä ja alkuperäistä. Minä koostuu opitusta. (ibid., 80)

Minä on eriytymä minuudesta eli sielusta. (ibid., 64)

Sielu ilmentyy usein omasta tahdostamme riippumattomana voimana tai inspiraationa. Se toimii persoonallisen minän ja mielen taustalla. Se on korkeampi itse. Sielu on mikrokosminen aurinko, säteilevä elinvoiman ja hyvin moninaisten energioiden lähde kaikkialle ihmiseen. Sitä nimitetään myös aurinkotuleksi ja aurinkoenkeliksi. Sitä on myös kutsuttu Kristus-prinsiipiksi. Sielu on kolminainen ja sitä luonnehtivat henkinen tahto, henkinen rakkaus ja luova älykkyys. Näitä laatuja ihmisen tulee ilmentää minänsä ja mielensä kautta. Sielu on yhteydessä auringon sydämeen, mistä se saa pääasiallisesti voimansa. (Sisäinen tie, sanasto)

Psyykkinen energia ei ole peräisin persoonallisesta minästä. Ihminen saa voimansa syvistä ja osittain tuntemattomista lähteistä maailmankaikkeudessa. Elämän käyttövoima ja moninaiset energiat, jotka vaikuttavat psyykkisiin tiloihimme ja luovuuteemme, lahjoitetaan meille näkymättömästä. Keskeiset henkiset vaikutukset ja energiat määrätään ylhäältä päin. Minä ei niiden tulemista ja menemistä ohjaa eikä hallitse. Se voi vain käyttää, manipuloida ja kanavoida niitä. (Vihkimysviisaus, 79)

Päässä, tajunnan ytimessä, on ihmeellinen sykkivä generaattori, joka lähettää impulsseja ja energiavirtoja kaikkialle ihmiseen. Se elävöittää ja inspiroi. Se ei toimi tasaisesti, vaan hyvin vaihtelevalla, luovalla ja arvaamattomalla tavalla. Se on kuin aurinko, joka myös toimii hyvin vaihtelevalla ja moninaisella tavalla jaksoineen. Se onkin mikrokosminen aurinko! Tämä salaperäinen ydin voi arvaamattomasti haastaa meidät. Se voi häiritä meitä tai herättää meidät uuteen valppauteen. Se voi yhtä lailla hävittää jotain epäolennaista meissä kuin valaista ja innoittaa meitä. Sillä on tuhoava sekä uudistava puoli. Se estää meitä kokonaan samastumasta siihen, mitä meistä on tullut, ajalliseen ja empiiriseen persoonallisuuteemme. Se estää meitä samastumasta ajatuksiimme, tietoomme, ihanteisiimme ja tavoitteisiimme. Se tekee ihmisestä olennaisesti etsivän ja levottoman. Henkisellä polulla sen voima ja vaikutus lisääntyvät. Etsijä tekee viisaasti kun hän kuuntelee tuota salaperäistä vaikuttajaa ja seuraa sitä uskollisesti. (Vihkimysviisaus, 79-80)

Minä on menneisyyttä, tottumuksia ja kaavoja. Sielu on luova ja täynnä rajattomia mahdollisuuksia. (Vihkimysviisaus, 82)

Minä on muodon ottanutta energiaa, kun taas sielu on muodotonta ja puhdasta energiaa.

Minä on sielun lähettiläs ja edustaja maan päällä.

Minä on taistelija maailmassa, ei niinkään mikään henkisen maailman asukas, ei tien alussa eikä sen lopussa. Sielu on sen sijaan vapaa maallisista murheista. Se on puhdas henkinen energiakeskus, jumalallinen tuli. (Vihkimysviisaus, 83)

Sielu on kaiken maallisen yläpuolella. Se on täysin vailla kunnianhimoa. Siltä ei puutu mitään, koska se elää aina Jumalassa. Toiveet, halut, tarpeet, unelmat ja tavoitteet syntyvät persoonallisesta minästä. (ibid., 83)

Sielu elää jatkuvassa meditaatiossa ja vuorovaikutuksessa jumalallisen elämän kanssa. Se elää välittömässä ja tiiviissä yhteydessä elämän alkuperustaan, mystiseen avaruudettomaan avaruuteen, jumaluuden häikäisevään kirkkauteen ja läpitunkemattomaan pimeyteen, tuntemattomaan Jumalaan. (Vihkimysviisaus, 83)

Silloin kun olemme aktiivisia, tahdomme ja ajattelemme, elämämme keskus on minässä. Kun hiljennymme tai meditoimme, minä liukenee sieluun. Keskittymisen ja aktiivisen toiminnan jälkeen palaamme aina lepäämään keskukseemme. Tämä on sisään hengitystä vastaava vastaanottava vaihe. Tämä tapahtuu monissa tapauksissa täysin luontaisesti, automaattisesti ja tiedostamattomasti. Voimme myös oppia tekemään sen tietoisesti. Voimme oppia elämään jatkuvasti läpäisevänä sielullemme. (Vihkimysviisaus, 86)

Syvätajunta
Syvätajunta edustaa sitä mittaamatonta henkistä perustaa, joka on aistein havaitsematon ja suureksi osaksi tuntematon sähkömagneettinen maailmankaikkeus. (Vihkimysviisaus, 70)

Syvätajunta on aina uppoutunut määrääviin energioihin ja
se itse koostuu niistä. Siinä tiedostetaan peräkkäisesti hallitsevat energiat ja niiden laadut ja ominaisuudet. (ibid., 70)

Syvätietoisuus energioineen on sekä tajuisuuden että elämän perusta. Siinä elämä ja tajunta ovat mahdollisimman yhtä. Se on elämä, koska elämä on yhtä kuin energia. Se on tietoisuus, koska tietoisuus liittyy kiinteästi elollisuuteen. (Vihkimysviisaus, 71)

Syvätietoisuuden energian tyyppi määrätään aina ylhäältä päin. Emme voi omalla tahdollamme muuttaa sitä. Sieltä virtaa laskemattomia henkisiä vaikutuksia ja energioita. Siksi elämä on aina uutta. (Vihkimysviisaus, 71)

Syvätajunnassa toimivat energian tyypit ovat suureksi osaksi astrologisesti ja astronomisesti määräytyneitä. Emme useinkaan voi silti ymmärtää yksityiskohtaisesti miten. (ibid., 71)

Syvätajunnan energiat ovat hyvin tiiviissä yhteydessä minään ja ihmisen muuhun psyykkiseen luontoon. Minä, toiminnan ja ajattelun keskus, on uppoutunut syvätajunnan energioihin. (ibid., 72)

Syvätietoisuuden keskus on sielussa ja sen reunat ovat energiakehossa.
(Vihkimysviisaus, 72)

Henkinen lähde
Ihmisen henkinen elämän lähde voidaan tiedostaa päälaen tuntumassa. Sen kautta meihin virtaa jatkuvasti uutta elämää ja energiaa henkisestä auringosta ja muualta salaperäisistä lähteistä näkymättömästä universumista. Sen välityksellä olemme yhteydessä suurempaan kokonaisuuteen ja energioiden maailmaan. (Sisäinen tie, sanasto

Henki
Yksilön perimmäinen liikuttaja ja kehitystä eteenpäin ajava voima. Se on suuri hengitys ja henkinen tahto. Se on sielu tietoisuuden takaa paljastuva korkeampi todellisuus, sähkötuli ja puhdas elämän energia. Se tunnetaan tarkemmin vasta ihmisen kehityksen korkeammilla asteilla, jolloin yksilö sulautuu siihen. (Sisäinen tie, sanasto)

Energiakeho
Energiakeho on helppo paikantaa ja sen muoto voidaan selkeästi tuntea. Se toimii pääasiassa keskivartalossa lantion ja pään välillä. Raajoissa sitä ei voida tuntea. Energiakeho, toisin kuin kiinteä fyysinen keho, on virtaava ja plastinen. Toisin kuin fyysisen keho, se ei vanhene eikä kulu. Sitä luonnehtii jatkuva muutos ja energioiden virtailu. Energiat nousevat esiin kehosta ja laskeutuvat ylhäältä näkymättömästä. Virtailut energiakehossa voidaan aistia liikkeenä ja värähtelynä pään alueella ja keskivartalossa. Voimme tuntea energioiden pystysuorat kanavat selkärangan alueella sekä sen pyörteet ja solmukohdat päässä. Erityisesti silloin kun yritämme pitää kehomme liikkumattomana, voimme tuntea kuinka sisäinen elämä meissä liikkuu ja värähtelee. Pian se pakottaa myös mielemme ja fyysisen kehomme liikkumaan. Voimme aistia energiakehossa erilaisia jatkuvasti muuttuvia energioiden tyyppejä ja voimme kokea siinä vallitsevan sähköisen jännityksen asteen. (Vihkimysviisaus, 26-7)

Kun katse ja huomio kohdistetaan hyvin lähelle, nenänpäätäkin lähemmäksi, voimme yleensä suoranaisesti nähdä, ei siis vain tuntea, oman energiakehomme nopeana värähtelynä ja liikkeenä. Juuri muuta siitä ei voida suoranaisesti havaita. Monta kertaa edes sen värisävyjä ei voida selvästi nähdä. (Vihkimysviisaus, 27)

Energiakeho on tiiviissä yhteydessä fyysiseen kehoon. Voimme tiedostaa ensin mainitussa kerroksia, jotka ovat lähellä tiheää ainetta, hienompia kerroksia, jotka ovat lähempänä mieltä ja minää sekä vielä korkeampia kerroksia, jotka yhdistävät sen yhteen universaaliin elämään. (ibid., 27)

Chakrat
Ns. chakrat ovat solmukohtia, pyörteitä ja keskuksia energiakehossa. Keskellä päätä ja myös aivojen läpi menee selvästi kanava, missä nousevat ja laskevat energiat kulkevat ja mistä energian virrat leviävät säteittäisesti sivuille. Voimme tuntea pään keskuksessa kuinka jonkinlaisia liekkejä tai lieskoja lähtee sivuille ja ylöspäin. Ne voi myös hahmottaa lootuksen terälehdiksi. Voimme tiedostaa myös keskuksesta ulospäin suuntautuvia valon ja harmonisen energian säikeitä tai linjoja. Suuri solmukohta, missä nousevat ja laskeutuvat ja muut syvätajunnan energiat yhdistyvät, voidaan selvästi havaita suunnilleen keskellä päätä silmien tasolla. Sen paikka kuitenkin vaihtelee hivenen. Keskellä päälakea on jännitepiste, missä eri suunnista tulevat energiat yhdistyvät ja mistä ne edelleen leviävät ja säteilevät eri suuntiin. Myös otsan kohdalla esiintyy vastaava jännitepiste ja energioiden solmukohta. Vastaavia solmukohtia esiintyy myös keskivartalossa. Niitä voi syntyä eri paikkoihin ja taas kadota. (Vihkimysviisaus, 28)

Ajattelija ohjaa koko organismia päästä. Siksi psyykkiset ja psykofyysiset energiat ovat keskittyneet sinne. Ne ovat minän välittömästi käytettävissä ja kanavoitavissa mihin tahansa toimintaan. Koko pää on kyllästetty sähkömagneettisella energialla. Pää on täynnä puhdasta psyykkistä energiaa. Se on suuri energian varasto. Samaa emme voi sanoa esim. vatsasta. Selkärangan tyvessä vaikuttaisi oleva toinen laaja energian keskusvarasto. Sen toiminta on kuitenkin hyvin paljon levollisempaa. (Vihkimysviisaus, 28-9)

Koko pään alueen suuri energiakeskus voidaan hahmottaa tuhat terälehtiseksi lootukseksi. Henkisellä tiellä se avautuu aste asteelta ja paljastaa ihmisestä ja maailmankaikkeudesta yhä hienompia energioita, tasoja ja ulottuvuuksia. Tämä keskus toimii hyvin tiiviissä yhteistyössä selkärangan tyvessä olevan juurichakran kanssa. Niiden välillä tapahtuu jatkuvaa vuorovaikutusta ja energioiden virtaamista ylös ja alas. (ibid., 28)

Pään ns. tuhat terälehtinen lootus värähtelee ja pyörii erittäin moniulotteisella tavalla. Emme kykene tiedostamaan sitä kaikilta osin. Osa sen värähtelystä ja liikkeestä on niin nopeaa, että emme kykene havaitsemaan sitä selkeästi. Osa sen energioista on niin hienoja, että emme pysty tiedostamaan niitä. Korkeimmat värähtelyt ja hienoimmat energian linjat pakenevat tarkkaa havaintoa. On erittäin vaikeaa hahmottaa ja visualisoida tuota suurta kieppuvaa ”pyörää” objektiiviseksi kuvaksi tai malliksi. Yrittäkääpä niin huomaatte! Sen säikeet kiertyvät hyvin moneen suuntaan. Chakrat (kuten energiakeho) ovat fyysisen kehon sisällä, eivät niinkään sen pinnalla vartalon etupuolella. (Vihkimysviisaus, 29)

Chakrat ovat todellisuudessa hyvin pakenevia ja vaikeasti hahmotettavia. Idän filosofiaan ja esoteeriseen perinteeseen liittyviä yksityiskohtaisia kuvauksia niiden väreistä ja terälehtien tarkoista lukumääristä on pidettävä vain symbolisina. Todellisessa kokemuksessa mitään näitä opetuksia tarkalleen vastaavaa ei voida löytää – ei vaikka ihminen kulkisi kuinka pitkälle vihkimysten polkua. (ibid., 29)

Aura
Entä mikä on aura? Aura ei ole korkeintaan kuin muutamia senttejä fyysistä kehoa laajempi. Erilaisten energian tyyppien ja vaihtelevien elämän jaksojen myötä auran voi sanoa jonkin verran laajentuvan ja supistuvan. Henkisen kehityksen myötä ihmisen aura ei kasva eikä laajene. (Tämä kerrotaan vain joidenkin väärien käsitysten oikaisemiseksi.) Aura on ilmeisesti vain ihmisen sähkömagneettinen kenttä. Mikä ero on energiakeholla ja auralla? Ehkäpä niillä ei ole mitään eroa, jospa ne ovat aivan sama asia hivenen eri näkökulmasta. Kenties aura onkin vain energiankehon uloin kerros. (Vihkimysviisaus, 29)