teosofia |

Keskusteluja 4

TIMO Äsken tuli valaiseva ruotsinkielinen dokumentti placebo ilmiöstä. Satuitko katsomaan? Voodoo toimii silloin kuin ihmiset uskovat siihen, aivan yhtä hyvin kuin amuletti, kristallit, pillerit, perinteinen lääkärinhoito tai vaihtoehtohoito. Suuri osa kaikesta myönteisestä vaikutuksesta perustuu ihmisen uskoon ja myönteisiin odotuksiin. Tämä on tieteellisesti todettu ja aivan yleisesti tunnustettua. Ohjelmassa kerrottiin mm. että koeryhmässä antidepressantttia ja lumelääkettä (blaceboa) nauttineiden yleistilassa ei ollut eroa. Ihmiset popsivat aivan turhaan näitä haitallisia pillereitä. Placebo tutkimukset paljastavat ihmisen mielen hämmästyttävän voiman ja vaikutuksen kehoon ja omaan yleistilaan. Tästä oikeastaan seuraa, että ihmisten pitäisi uskoa enemmän itseensä, oman mielensä voimaan, eikä turvautua heti ensimmäiseksi ulkopuoliseen apuun. Onko kommentteja? Minähän olen henkisten asioiden harrastajana kuitenkin skeptikko ja olen tuonut sitä ilmi myös kotisivullani.

RBB Olen samaa mieltä kanssasi placebon vaikutuksesta, oikeasti me ajatellaan itsemme kipeiksi tai terveiksi. Tätä koetan opettaa. Minusta on hauskaa, kun joka kerta painotat, että olet skeptikko. Minusta skeptikot ovat yksi henkisimmistä ryhmistä maailmassa. Mikä mahtava mielen voima olla uskomatta mitään ilman tieteellistä todistamista. Itse jaan ihmiset tässäkin asiassa luonnollisiin ryhmiin. Huom. tämä on karrikatyyri esitys, koska ihmiset voidaan jakaa yli 7 miljardiin ryhmään. A-ryhmään kuuluvat idealistit, joiden henkinen laatu on rakkaudellinen ja tykkäävät joogata ja meditoida jne.. B-ryhmässä ovat älyköt, jotka painottavat mentaalista voimaa ja pohtivat, järjestelevät, organisoivat, lajittelevat, pilkkovat ja tutkivat asioita jatkuvasti. C-ryhmässä ovat intuitiiviset toimijat, joilla viisaus on sisäistä, ikiaikaista, he vaan tietävät asiat kun joku muistuttaa (B-tyypin mielestä se on mutu-tietoa). Kokemuksen kautta hankittua tietoa. D-ryhmässä ovat tunteiden kautta maailmaansa hahmottavat, luovat taiteilijat, draaman kautta maailmaan tutustujat. Kenen totuus onkaan sitten oikeasti totta? Tämä lajittelu tulee siis klassisesta kiinalaisesta filosofiasta, elementti-teorista. Taolaiset rulaa!!! Minun henkisyys on eniten tuota kokemuksellista ainesta. Kenenkään tutkimukset, tunteet tai ideat ei päde ennen kuin ne oikeasti kokee tosiksi. Tutkikoot muut mitä vain. Sitten kun asiasta on omakohtainen kokemus – se on totta.

TIMO Äärimmäisenä skeptikkona oleminen on helppoa ja se on aika negatiivinen asenne. En kannata sellaista. Toki maailmassa on muutakin kuin se mikä on tieteellisesti todistettu tai mitä voimme havaita aisteillamme. Henkisyys liittyy varmasti totuudellisuuteen. Siten skeptikot ovat varmasti myös henkisiä ihmisiä, sikäli kuin he etsivät todella totuutta. Monet henkisten asioiden harrastajat uskovat kyllä kaikenlaiseen huu haahan, joka antaa heille emotionaalista tyydytystä ja kohottaa heidän omanarvontuntoaan lyhyellä tähtäimellä. Mielestäni kaikki sellaiset uskomukset ovat kuitenkin hyviä, jotka luovat elämään tarkoitusta ja kannustavat meitä rakentavaan toimintaan maailmassa. Ihminen ei voi olla kokonaan rationaalinen, vaan hän tarvitsee myös tunteita. Mitä on valotyö? Joskus kyllä uskoin ymmärtäväni mitä se on.

RBB Hassua, että kysyt mitä on valotyö, kun itsekin teet valotyötä käytännössä. Miltähän kantilta haluat pureutua valotyöhön? Arkisesti sanottuna se on positiivinen asenne, myötätuntoinen ja iloinen suhtautuminen elämään kaikkinensa. Syvemmin ajateltuna se on toimimista ihmisenä ilmentäen sielunsa olemassaoloa ja tarkoitusta. Viime kädessä se on olla jumalan työvälineenä maan päällä. Mitä se käytännössä on: siitä on olemassa yli 7 miljardia näkökulmaa, ja kaikki ne ovat oikeita ja todellisia.
(Vuodelta 2012)

TIMO Heitän sinulle yhden kysymyksen ohimennen. Miten suhtaudut ns. uskomushoitoihin psykologina? Psykologian tieteessähän ollaan yleensä varsin kriittisiä ja skeptisiä henkiparantamista yms. kohtaan.

GZ En oikeastaan käytä termiä uskomushoito, koska se on mielestäni vähän negatiivisesti värittynyt sana, vaan mieluummin käytän esim. ilmaisua luontaiset hoitomuodot. Suhtaudun myönteisesti kaikkiin sellaisiin hoitomuotoihin, joista ihmiset tuntevat saavansa apua. Kannustan jokaista kuuntelemaan omaa intuitiota ja kokemusta. Jokaisen oma kokemus kertoo mikä juuri hänelle on hyväksi ja avuksi. Sitä ei voi kukaan muu toisen puolesta sanoa.

TIMO Nykyään tunnustetaan yleisesti, että kaikissa hoidoissa, perinteisissä ja vaihtoehtoisissa, ihmisen uskomukset, asenteet ja odotukset (myönteiset ja tai kielteiset) ovat ratkaisevassa asemassa mitä tulee terveyteen. Luontaishoidot ovat vaihteleva ja mielenkiintoinen alue, osa niistä varmaan toimiikin. Omasta mielestäni ns. vaihtoehtoiset hoidot voivat olla ihan yhtä hakoteillä kuin normaali terveydenhoitokin. Kaikenlaista löytyy ja vain valistunut osaa valita parhaat menetelmät. Sellaiset kuten vaikka reiki (jota en kyllä edes tarkemmin tunne mitä se on, jonkinlaista henkiparannusta ja kätten päälle panemista ym.) ja kristallien voima herättävät suuria epäilyksiä. Ajattelen, että menetelmissä missä pyritään vaikuttamaan ihmiseen omaan energiasysteemiin, pysyvä vaikutus voi tulla vain hoidettavan omien ajatusten, uskomusten, asenteiden ja elämäntavan edistymisen kautta.

TIMO Kävin sivullasi vilkaisemassa. En ole paljoa perehtynyt reikiin ja vastaaviin. Sanon vain että en juuri usko toisen ihmisen tekemään henkiparannukseen. Uskon hyvin paljon siihen, että ihminen voi oman ajattelun, asenteiden ja elämäntavan kautta parantaa tai järjestää uudelleen oman sisäisen energiasysteeminsä ja sitä kautta parantua, uudistua ja myöskin valaistua parhaassa tapauksessa. Henkisen opettajan tehtävä on nähdäkseni ihmisen oman sielun aktivoiminen ja etsinnän kannustaminen ja vakavan ajattelun herättäminen. Jos jokin korkeampi energian tyyppi on olemassa, jokaisen täytyy löytää se sisältään. Sinua ei voi juuri auttaa se jos olen itse sen löytänyt tai päinvastoin. Minulle itselleni (myös kirjassa Vihkimysviisaus esitetty asia) olennainen osa henkistä tietä ja henkistä kasvua on harhakuvitelmista vapautuminen. Niitä on paljon liikkeellä näillä uuden ajan henkisyyden alueilla. Kuitenkin esim. skepsis ry. ssä teilataan mielestäni liian paljon ja ennakkoluuloisesti eri ilmiöitä ja puolustetaan vain ortodoksisen tieteen tuloksia ja maailmankuvaa.

IL Opettajana ohjaan ihmistä löytämään niin oman henkisen voimansa kuin myös hienommilla tasoilla olevien auttajien voiman ja avun. Alemman persoonallisuuden tasolla ei juuri mitään ihmeempiä parannustöitä tehdäkään vaan nimenomaan korkeamman olemuksen tasolla kanavoiden energiaa hoidettaville. Opetukseni ei ole kuitenkaan keskittynyt hoitotyöhön yksinomaan vaan yksilön henkiseen kehitykseen. Onneksi minun ei tarvitse tehdä uskon varassa opetusta vaan voin nojata omaan kokemukseen ja sitä kautta voi seistä varmuudessa sen suhteen mitä on ja mitä ei. Valolla

TIMO No se on suhteellisen vaikeaa hahmottaa tieteellisesti tai puolueettomasti sitä mitä tuolla jossain tajunnan syvyyksissä ja korkeuksissa on olemassa ja toiminnassa.

UK Sulla sivuillasi ihan mukava, kriittinen juttu minun ammatista (ennustaja), olen sen joskus lukaissut. Työni on paljon liittynyt myös antamaani enkelitietouteen. Tuli mitta täyteen enkeleistä ja nyt tutkin ja etsin tietoa enkeleiden toisesta “pahuus, negatiivisuus, tummuus” persoonasta eli demoneista. Jokaisella Kabbalan suojelusenkelillä on vastaava demoni ja nyt olen kolmatta tutkimassa, vielä 69 jäljellä. Ps. huomasin että demoneista löytyy ihan hyviä tyyppejä, ovat vain niin rumaksi kuvataiteissa kuvattuja.

TIMO Olin viestisi sisällöstä vähän ihmeissäni, kerroit että olet toiminut ennustajana. Mikäs siinä kun vain onnistuu samaan asiakkaita. Eihän sitä niin vakavasti kai tarvitse ottaa. Muuten oma äitini kävin säännöllisesti omassa lapsuudessani ja nuoruudessani ennustajilla ja selvänäkijöillä. Hänellä onkin varsin heikko itsetunto ja identiteetti eikä hän ole kovinkaan valistunut ja koulutettu henkilö. Hänellä on myös ollut aina mielenterveysongelmia.
Minulle enkelit ja demonit ovat jotain joista kerrotaan alan kirjoissa, mutta en pysty mieltämään miten ne liittyisivät todelliseen kokemaamme elämään, ts. en taida uskoa niihin. Alice Baileyn kirjoissa puhutaan paljon devoista ja devakunnista. Ainakin aikoinaan kun niitä kirjoja luin, en vielä epäillyt asiaa. Riippuu tulkinnasta mitä niistä ajattelee.

UK En itsekään tiedä uskoako enkeleihin vai ei, eikä sillä ole paljon merkitystä. Juutalaiset “viisaat” ainoastaan jakoivat vuoden siten, että suojelusenkelistä jokainen vastaa noin neljästä päivästä ja yhteensä enkeleitä on 72 kappaletta. Pistin kerran vuoden “järjestykseen” ja silloin huomasin noin kahdenkymmenen päivän puuttuvan aukon, eli jokin tieto ei täsmää. Noita päiväyksiä vastaavat enkelit antavat heidän oppinsa mukaan tietyt vahvuudet ja heikkoudet ihmisille, jopa ammatinvalintaan asti.

TIMO Viestisi luettuani minulle tuli yllättäen mieleen, että entäpä jos enkeli sanan (käsitteen) tilalle muutettaisiin sana (käsite) energia (energiatyyppi)? Silloin pysyisimme tieteellisen ja kokemusperäisen piirissä. Nuo päivittäin muuttuvat energiathan vaikuttavat luonteeseemme ja käytökseemme ym.. (Omassa kirjassani Vihkimysviisaus olen käsitellyt niitä). Mitä sanot?

UK Vielä enkelten nimistä: juutalaisen opin mukaan, enkelten nimen jodlaaminen, ääneen lausuminen, laulaminen on ”resonanssienergiaa” ja sillä energialla on voimia muuttaa ja kehittää asioita maailmankaikkeudessa ja omassa itsessä. (Esim. Jerikon muurin sortuminen ja lasin särkyminen ovat äänellä tehtyjä asioita). Minun enkelinimi lausutaan jotenkin näin “jeijaijel”. Hän on ystävällisyyden enkeli, joka tekee suojatistaan hyväntahtoisen ja toisten kanssa toimeen tulevan antaen myös kyvyn aistia toisen tunteet. Ja tuo nimikin on niin hassu, että ainakin vähän aikaa jaksaa olla ystävä ja sosiaalinen. Kun tiettyä nimeä on laulaen toistettu ja toistettu, siitä on tullut tuli tosi hyvä olo. Heidän oppinsa mukaan enkeleitä ei saa myöskään esittää siipiasuisina persoonina, vaan mieluummin valo-ilmiöinä. Sama kuin islamissa, jossa muistaakseni kukat ja luonto olivat sallittujen listalla. Ja valohan on energiaa.

TIMO Juutalainen enkelin nimen lausuminen muistuttaa siis intialaista mantra oppia. Joo on hyvä tutkia asioita tarkemmin, silloin ei juutu vain kristillisiin siivekkäisiin enkelikuviin. Uskonnollisten ja mytologisten enkelikäsitysten takana voi olla aitoja henkisiä kokemuksia kuten sisäisiä valoilmiöitä, läsnäolon ja jumalallisen rakkauden kokemuksia yms.. Ystävällisyyden enkelistä sanoisin, että on tiettyjä rakkauden sävyttämiä energioita, jotka inspiroivat meitä rakkauden osoittamiseen ja ystävällisyyteen

RH Vilkaisin selvänäköä koskevaa juttuasi (Selvää selvänäöstä) ja siinä oli toive kommentoida tai lähettää palautetta. Näkemyksesi selvänäköisyydestä kaipaa ehkä tarkennusta. Siihen sopinee parhaiten selvänäkijä Johanna Bromanin kirja Selvänäkijä taivaankannella. Toisenlainen selvänäkeminen kuvataan hyvin kirjassa Elämää toisella puolella, kirjoittanut Sylvia Browne ja Lindsay Harrison. Selvänäköisyys ei ole yksiselitteinen asia.

TIMO Suosittelemiasi kirjoja en muista lukeneeni. Uskon että ns. selvänäkö voidaan selittää ihan luonnollisesti. Esimerkiksi ns. ennalta tietäminen perustuu arvauksiin. Selvänäkötietoa henkimaailmasta ei voida todentaa, siis emme voi tietää onko se totta vai kuvitelmaa, koska ei ole mitään vertailukohtaa. Mielestäni selvänäkö käsitteen käyttäminen käytännössä hyvinkin epäselvästä ja hämärästä näennäistiedosta on harhaanjohtavaa ja mystifioivaa. On selkeämpää ajatella minun tapaani, että sitä ei ole lainkaan olemassa. Henkisyys ja henkinen kasvu ovat hyviä asioista, selvänäköä pidän enemmän eksyttävänä aiheena, jonka tutkimisesta ei ole juuri hyötyä elämässä menestymiseen. Tosin se ja vastaavat muut aiheet voivat tarjota rentouttavan pakopaikan elämän kovuudesta ja rasittavuudesta. Mutta siihenhän käy myös musiikki yms..

RH Sen verran kommentoin, ettei selvänäkö mitään arvailua ole. Jos olet tällaiseen törmännyt, olet tavannut todennäköisesti rahastavan huijarin. Jos tapaat oikean selvänäkijän, ymmärrät, ettei hän voi arvailla asioita ja osua oikeaan. Tutkimuksia selvänäöstä on tehty maailmanlaajuisesti, paitsi Suomessa siihen tai muihinkaan henkiseltä vähänkään vaikuttaviin hankkeisiin ei myönnetä rahoitusta. Kunhan luet kirjat, ymmärrät mistä siinä on kyse, lähinnä energiasta, ei arvailusta.

TIMO Sinulla on aiheeseen selvästi uskovan asenne. Olet kiinnostunut vain omaa etukäteen omaksuttua uskomustasi puolustavista seikoista. Ymmärrän tuon hyvin, koska itsekin monia vuosia suhtauduin myönteisen ja uskoen teosofiseen maailmankuvaan. Se on aikamoinen mullistus, kun sitten epäilys herää ja päättääkin vaihtaa näkökulmaa ja alkaa katsoa samoja asioita kriittisellä silmällä. Silloin voi tulla aika orpo olo kun huomaa olevansa melko yksin, eikä voi enää luottaa mihinkään oppeihin tai auktoriteetteihin. Selvänäkö on melkein saman tasoinen ilmiö kuin isojalka, vakuuttavat tieteelliset näytöt sen olemassaolosta puuttuvat. Enneunet ja vastaavat näyt voidaan selittää useimmiten aivan luonnollisesti. Itse olen ainakin esim skepsis ryn sivujen tai wíkipedian kautta ja muualta törmännyt sellaisiin tutkimuksiin, esim jossa ns. selvänäkijöille on tehty sokkokokeita, missä he eivät osu oikeaan. (Kyseinen koe on siis sellainen missä näkijöitä kehotetaan kertomaan missä paikoissa he havaitsevat piilossa verhon takana olevien ihmisten aurat.)
Löysin suosittelemiasi Bromanin kirjoja. Vilkaisin muutamia. Niissä ihmiset olivat kirjoittaneet hänelle kirjeitä ja kysyivät neuvoja ja vastauksia. Mielestäni sellaiseen toisten opastamiseen ei tarvita mitään erityisiä paranormaaleja kykyjä. Koko asetelma on mielestäni epäuskottava. En ollenkaan jaksaisi edes lukea noita kirjoja. Kun olin lapsi oma äitini kävi säännöllisesti selvänäkijöillä ja ennustajilla etsimässä suuntaa elämälleen. Hänellä on ollut moninaisia psyykkisiä ongelmia. Jos nojautuu näihin näkijöihin, juuri silloin voivat omat henkiset voimavarat jäädä kehittymättä. Toki voi olla hyödyllistä tarkastella omaa persoonaansa ja elämäntilannettaan toisten kanssa, kuten elämäntaidon ohjaajien, psykologien hyvinvointialan ihmisten ja muiden.

GH Olen havainnut energiatason muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet fyysiseenkin elämääni monella tavalla.

TIMO Energiatason muutokset voivat johtua luonnosta sen rytmeistä tai sitten ne voivat olla heijastusta omista mielialoistamme ja ajatuksistamme, myös sielulla on omat rytminsä. Jos elämä on mielekästä ja innostusta riittää, silloin on yleensä myös energiaa. Välillä pitää ainakin minun pysähtyä ja miettiä mistä sitä iloa ja innostusta oikein löytyisi. Aurinkoisena päivänä psyykkistä energiaa on yleensä riittävästi, pilviset päivät väsyttävät. Aina ei kannata vaatia itseltään niin paljoa jos tiettynä ajankohtana, päivänä tai jaksona psyykkisiä voimavaroja on vähän. Keskustelen kyllä ihan mielelläni elämän kysymyksistä ja hyvinvoinnista ym..

Keskustelu 1.6.

NIMETÖN Toki ymmärrän, että sellaiselle, jonka mielestä ihminen on ’puusta pudonnut’ apina (tai vaihtoehtoisesti jokin inkarnoitunut persoona) ajatus ruumiin ylösnousemuksesta on epälooginen. Raamattuun uskovalle se on kuitenkin täysin looginen. Miksi me kuolemme? Tiedekin on todennut, että kuolema on ohjelmoitu soluihimme? Miksi? Raamatun mukaan ensimmäisten ihmisten lankeemuksen takia. Raamattu myös lupasi, että tulee joku, joka pelastaa meidät tästä kuolemantuomiosta. Tämä joku oli Jeesus, joka nousi kuolleista ”esikoisena kuolemaan nukkuneista” ja ilmestyi sen jälkeen lukuisille silminnäkijöille. Tästä syntyi kristinusko. Nämä eivät ole vain ’paimentolaistaruja’. Joka niin uskoo, ei piittaa niistä historiallisista tosiasioista, mitkä sotivat hänen ennakkoluulojaan vastaan. Arkeologia ja historiantutkimus ovat osoittaneet niin monen Raamatussa mainitun henkilön ja paikkakunnan todella olleen olemassa, ettei kyse voi olla taruista. Raamatun sanoma on selkeä ja täysin looginen.
Esoteeriset näkemykset sen sijaan ovat hyvin ristiriitaisia. Esim. teosofi David Pratt kirjoittaa nettisivullaan: ”Kun kerran olemme liittyneet osaksi planetaarista ketjua, meidän täytyy käydä läpi kaikki syklit alusta loppuun, esim. kaikki seitsemän juurirotua kaikilla planeetoilla ja kaikissa planetaarisissa kehoissa, kehittyen asteittain ei-tietoisista alkuaineista itsetiedostaviksi jumaliksi.” Monet tällaiseen uskovat väittävät eläneensä aiemmin jonkun kuuluisan henkilön kuten Saban kuningattaren, Kleopatran tai Napoleonin hahmossa. Blavatskynkin väitettyjä inkarnaatioita kerrotaan olevan satoja! Mutta onko se kehitystä, jos jälleensyntynyt on aiemmin elänyt ’korkeammalla’ tasolla tai jos hän syntyy eläimeksi tai peräti puuksi tai kiveksi, kuten Kalevi Riikosen mukaan voi tapahtua: ”Kehityksessä putoamisessa ei planeettamme pitkässä historiassa ole vielä tullut rajaa vastaan. Atlantiksen aikana räikeimmät Jumalallisten energioiden tietoiset väärinlaadullistajat putosivat silloiseen kivikuntaan.” Miten ihmisen henkistä kehitystä edesauttaisi jos hän inkarnoituisi vaikkapa vähä-älyisenä, mielipuolena, joukkomurhaajana ym. tai elämä jossa hän kuolee ennen kuin ehtii päästä siihen ikään, jossa alkaa ymmärtää asioita? Jos kaikki ihmiset jälleensyntyvät, silloin tällaiset järjettömätkin kohtalot ovat mahdollisia. Tästä kaikesta seuraa, että näihin asioihin uskovat seulovat näitä esoteerisia tietoja sen mukaan miten ne sopivat yhteen heidän oman maailmankatsomuksensa kanssa.

TIMO Olen itsekin aikoinaan käynyt ahkerasti teosofi David Prattin kotisivuilla tutkimassa asioita. Ehkäpä niin kristinuskon ylösnousemus kuin teosofien jälleentyntymisen oppi ovat vain osoitusta ihmisen kuoleman pelosta. Kummallakaan ei ole tieteellistä perustaa. Näyttö puuttuu kokonaan. Jos nyt elämä säilyy jotenkin kuolemassa en usko kyllä että persoonallisuudestamme säilyy paljoa mitään. Onhan jo maallisen elämämme aikana persoonallisuutemme varsin häilyvä, ja monet kysyvät mikä identiteettimme oikeastaan on. (Seuraava on myöhempi lisäys). Teosofisen jälleensyntymisopin perusasioita on että ihmisen asteelta ei enää voi vajota eläinkuntaan. Sielun kulkua määrää yleinen kehityksen laki sekä karman eli syyn ja seurauksen laki, joka voidaan ilmaista ”mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää”. Silloinhan mitään järjetöntä ja epäloogista kohtaloa ei pitäisi voida olla.

NIMETÖN Joskus ajattelen, että tuo kuolemanpelko saattaisi olla hyväksikin. Jos nuo nykyään niin yleiset tappajat, ryöstäjät ym. rikolliset pelkäisivät joutuvansa kuoltuaan helvettiin, niin varmasti jättäisivät tekonsa tekemättä. Olen myös pohtinut ihmisen peroonallisuuden ja identiteetin olemusta. Mitä se oikein on? Olen päätynyt siihen, että se on koko elämämme ajan muovautuva, hankittujen tietojen, kokemusten, tapojen ja tottumusten summa. Tietysti siihen vaikuttavat myös sellaiset perityt ominaisuudet, kuten luonne ja temperamentti, mitkä osaksi määräävät tapamme suhtautua asioihin. Ylösnousemus koskee lähinnä juuri tätä persoonallista olemustamme. Voisi sanoa, että meidät luodaan uudestaan. Teosofien mukaan persoonallisuutemme kirjataan ’viimeistä piirtoa myöten’ ns. akasha-kirjoihin, mutta kuka ne kirjaa, se jää hämäräksi. Raamatun mukaan vain Jumala on kaikkitietävä, joten vain hän kykenee ’taivaallisilla tekniikoillaan’ tallentamaan jokaisen persoonalliset ominaisuudet, ja herättämään niillä varustetut ihmiset uudestaan eloon.
Valitettavasti ylösnousemuksesta on hyvin monenlaisia käsityksiä uskovienkin keskuudessa. Yleisen luterilaisen käsityksen mukaan ihminen menee kuoltuaan joko taivaaseen tai helvettiin. Raamatun mukaan on kuitenkin sekä maallisia että taivaallisia ylösnousemuksia. Tähän viimeksi mainittuun ryhmään kuuluvat vain ’harvat ja valitut’, muut saavat uuden maanpäällisen elämän. Kumpaankin tapaukseen soveltuvat täysin loogisesti Jeesuksen sanat: ”Ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle..” On selvää, että lasten synnyttämisen täytyy jossain vaiheessa lakata, koska maapallon kantokyky on rajoitettu.

TIMO Lähettää Nimettömälle alla olevan Pääsisäisen henkistä juhlaa koskevan tiedotteen. Nyt näitä henkisiä juhlia ja mysteereitä riittää toden teolla, varsinkin kun kevätpäivän tasauksen jälkeen tulee heti Pääsisäisen täydenkuun juhla. Esoteerisesti ja astonomisesti katsottuna Pääsiäisellä on laajempi merkitys kuin mitä oikeaoppinen kristinusko sille antaa. Toivottavasti sellainen katsomus edistäisi uskontojen sopusointua ja ihmisten veljeyttä maailmassa ja jättäisi varjoonsa ahdasmielisyyden ja dogmatismin. Avarakatseisessa uudessa maailmanuskonnossa Pääsiäinen on yksi pääjuhlista.
Uuden ajan ymmärrys Pääsiäisestä perustuu ylösnousemuksen syvälliseen ymmärtämiseen. Ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen merkitys on se, että alemman luonnon täytyy kuolla niin että korkeampi voi ilmentyä ja että ikuinen ja kuolematon sielu voi nousta aineen haudasta. Tätähän voi myös ajatella niin että materialistinen kulttuuri hiipuisi ja henkinen kulttuuri vahvistuisi. Jokainen voi luoda oman persoonallisen tulkintansa. Tämän sanotaan olevan erityisesti planeetan henkisen hierarkian juhla, jonka päämiehen Kristuksen kerrotaan olevan. Jumalan rakkausaspekti paljastuu silloin erityisesti.
Oinas, joka hallitsee tätä juhlaa, välittää ensimmäisen säteen, tahdon eli voiman säteen, energiaa. Oinas on tulimerkki ja se siirtää aurinkokuntaamme puhdasta sähköistä tulienergiaa. Se ravitsee kasvua ja polttaa pois rajoitukset ja esteet toimien vapauttajana. Se voi olla hävittävää, luovaa tai puhdistavaa riippuen sen vastaanottajasta. Oinaasta sanotaan, että ”kokemuksen viidakot syttyvät tuleen ja ne haihtuvat liekkeihin . . ja polku näkyy selvänä ja esteetön visio saavutetaan”. Oinaan johtoajatus on: Tulen esiin ja mielen tasolta minä hallitsen.
Joka vuosi tässä juhlassa tapahtuu elämän uudistuminen ihmisten sydämissä ja mielissä kaikkialla maailmassa. Siihen voi hyvin osallistua esimerkiksi käyttämällä valmista henkisten juhlien kaavaa ja suurta invokaatiota. Yhtä hyvin sen tarjoamat korkeat energiat kannattaa hyödyntää luovuudessa, oppimisessa, palvelussa tai lähimmäisen rakkaudessa. Tärkeintä on että arvostamme elämää, jumalallista energiaa, emmekä tuhlaa ja haaskaa sitä ja suuntaa sitä tuhoaviin tai arvottomiin kanaviin. Hyvää Pääsiäistä.

NIMETÖN Kuten aiempien keskustelujemme pohjalta tiedät, käsitykseni näistä esoteerisista näkemyksistä on täysin erilainen. En usko noihin ’henkisiin hierarkioihin’ ym. ja että Jeesuksella olisi jotain tekemistä niiden kanssa. Mielestäni pääsiäisellä ole mitään esoteerisia merkityksiä; sehän on alunperin juutalainen juhla, jota vietettiin Egyptistä vapautumisen muistoksi. Pääsiäislampaan uhraaminen oli evankeliumien mukaan esikuva siitä suuremmasta uhrista, jonka Jeesus antoi edestämme. Esoteerikoilla on taipumus sotkea evankeliumien sanomaan omia ’henkisiä’ näkemyksiään joskus hyvinkin kritiikittömästi. Vaikka suuri osa juutalaisista omaksui ympärillään asuvien pakanoiden tapoja, heidän profeettansa tuomitsivat ne jatkuvasti, ja nämä tuomiot kirjattiin Raamattuun.
Juutalaiset oppineet olivat tarkkoja sen suhteen, ettei näistä teksteistä saanut muuttaa
kirjaintakaan sen jälkeen kun Raamatun katsottiin olevan lopullisessa muodossaan. Niinpä
Jeesuskin – fariseusten kanssa väitellessään – vetosi niihin jatkuvasti ja totesi, miten heidän omat pyhät kirjoituksensa puhuvat heitä vastaan. Ei juutalaisilla ollut tarvetta lainata muiden kansojen taruja, joiden mukaan oli erilaisia kuolleita ja ylösnousevia jumalia. Näillä hedelmällisyysriitteihin perustuvilla taruilla ei ole mitään todellisuuspohjaa, mutta sen sijaan Raamatun kertomuksilla on vahva historiallinen tausta. Jeesuksen kuolema ’uhrilampaana’ poisti juutalaisen lain, johon kuului myös pääsisäisjuhlan vietto. Juutalaisena Jeesus vietti oppilaineen vielä pääsiäistä, mutta antoi seuraajilleen ohjeen viettää hänen kuolemansa muistojuhlaa, eikä juutalaista pääsiäistä. ”Tehkää se minun muistokseni”hän sanoi.
Kerroin aiemmin, etten usko ihmisellä olevan kuolematonta sielua, joka syntyisi yhä uudelleen. Se on täysin Raamatun vastainen oppi, jonka valitettavasti suuri osa kristikuntaa on omaksunut kuten lukuisia muitakin pakanuudesta lainattuja käsityksiä (esim. pääsiäiseen liittyvät kokkotulet, ’trullit’ ym.). Meidän toivomme on ylösnousemuksessa, mikä merkitsee, että meidät herätetään samana persoonana eli tavallaan luodaan uudestaan. Elämämme uudistuminen on siten täysin Jumalan käsissä, eivätkä siihen vaikuta sen paremmit tähtikuviot kuin meidän hyvät tekommekaan. Ainoa tie on uskoa siihen, että Jeesus on Jumalan poika ja noudattaa hänen opetuksiaan.
Viimeaikainen geenitutkimus on tuonut esiin mm., että olemme kaikki samaa sukua, eli lähtöisin Aadamista ja Eevasta. Toiseksi se on todennut, että ihmiskunta rappeutuu jatkuvasti, mikä johtuu siitä, että soluissamme tapahtuu päivittäin tuhansia mutaatioita, geenivirheitä, jotka eivät suinkaan paranna vaan tuhoavat geeneissämme oleva informaatiota. Evoluutioteorian mukaan ainoa mekanismi, joka voisi saada aikaan kehitystä, ovat mutaatiot, mutta tosiasia on, että ne vain rappeuttavat ihmiskuntaa, eivät kehitä. Sukupolvi toisensa jälkeen olemme siten entistä alttiimpia lukuisille sairauksille huolimatta lääketieteen huimasta kehityksestä.

TIMO En kyllä puhunut vain esoteerista, vaan myös astronomisesta tulkinnasta. Myös Pääsisäinen ja Joulu esimerkiksi on asetettu kirkon toimesta vanhojen niitä edeltävien ”pakanallisten” astrologian mukaan määrättyjen juhlien paikalle. Se henkisyys ja korkea energia, mikä näissä juhlissa on, perustuu siis astronomiaan suurelta osin.
Kysyisin sellaista, että muuttavatko nämä keskustelut yhtään omia näkemyksiäsi ja opitko jotain? En minäkään kyllä ole kääntymässä kristityksi. Kannattaako keskustelua silloin jatkaa jos mitään ei opita ja entiset näkemykset säilyvät. Oletko lukenut Kari Enqvistin kirjoja? Luin itse hänen uskontoa käsittelevät kirjansa. En usko dogmaattisesti kuolemattomaan sieluun ja jälleensyntymään.

NIMETÖN En oikein ymmärrä, mitä tekemistä astronomialla on pääsiäisen, joulun ym. juhlien kanssa. On kylläkin totta, että ns. kirkolliset juhlat on aikoinaan siirretty pakanallisten, ASTROLOGIAAN perustuvien juhlien tilalle. Samalla kirkkoon omaksuttiin lukuisia pakanallisia perinteitä, joita alkuseurakunnassa ei ollut. Astronomia on tieteellistä tähtien tutkimusta mutta astrologia on salatiedettä ja mystiikkaa. Astronomit eivät näe tähdissä ja tähdistöissä mitään henkisyyttä eikä ’korkeampia energioita’. Jos nämä keskustelut jotenkin muuttavat näkemyksiäni, niin ne pikemminkin vahvistavat niitä. Näkemykseni perustuvat ennen kaikkea tieteeseen, mutta olen huomannut, että kaikki sen tekemät havainnot tukevat Raamatun maailmankuvaa, joten uskon myös siihen. Toki tieteelläkin on rajoituksensa, läheskään kaikkea ei vielä tiedetä, varsinkaan ei siitä, mikä tekee meistä tajuisia ja tietoisia olentoja. Valitettavasti tiedemaailman konsensus puoltaa darwinistista evoluutiota, mikä näkyy mm. tiedejulkaisuissa ja television luonto-ohjelmissa. Olen joitakin Enqvistin tekstejä lukenut. Hän on tyypillinen tiedeuskovainen ja hänen näkemyksensä lähtevät siltä pohjalta.

TIMO Lyhyt kommentti. Astronomit eivät tunne eivätkä tutki tähtien ja planeettojen vaikutuksia esim. ihmisen psyykeen. Me kuitenkin tunnemme näitä vaikutuksia. Vai miten itse selität määrätynlaiset erilaiset sisäiset kokemukset ja energiat psyykessäsi? Esim aurinko vaikuttaa varmasti psyykeemme, siten myös muut kaukaisemmatkin tähdet.
Entä oletko lukenut Shelbyn kirjaa Miksi kristinuskon tulee joko uudistua tai kuolla? Hän on myös piispa ja pappi. Suosittelen, hän on samalla linjalla kuin Baileyn Kristuksen jälleentuleminen. En itsekään usko perinteiseen asrologiaan, miksi kuvittelit niin?

NIMETÖN Tiedän, että auringon säteilemä lämpö ja energia mahdollistaa tämän maanpäällisen elämän. Mutta onko sillä tai muilla tähdillä jotain vaikutusta psyykeemme, on sitten eri juttu, enkä oikein sitä usko. Shelbyn kirjoja en ole lukenut, mutta jos hän samoilla linjoilla Baileyn kanssa, hän liittyy niiden harhaoppisten joukkoon, jotka uskovat Saatanan valheen ”ette suinkaan kuole”.

TIMO Itse uskot paholaiseen ja sanot olevasi vakavasti tieteestä kiinnostunut. (Myöhemmin lisätty kommentti).

Vuosilta 2011-12

Keskustelu 1.3.

TIMO Sanot että Raamattu välittää tiedon luojastamme. Miksi tuo kirja on parempi tiedon lähde kuin muut uskonnolliset vastaavat kirjat? En myöskään heti ymmärrä miten joku voi olla samaan aikaan sekä tieteellisesti ajatteleva että uskova.

NIMETÖN Miksikö Raamattu on parempi tiedon lähde, kuin muut uskonnolliset kirjat? Siihen on useitakin syitä. Ensinnä sen historiallinen paikkansapitävyys. Arkeologinen tutkimus on jo löytänyt useimmat siinä mainituista paikkakunnista ja todisteita useiden sellaisten henkilöiden olemassaolosta, joita skeptikot ovat väittäneet taruhenkilöiksi. Myös moniin tapauksiin liittyvistä yksityiskohdista on löytynyt todisteita, mainittakoon vaikka Betesdan lammikko, jota kauan pidettiin vertauskuvallisena ilmaisuna milloin mistäkin. Toisena esimerkkinä voisi mainita Pontius Pilatuksesta käytetty arvonimi. Jerusalemin arkeologisessa museossa on v. 1961 löydetty kivenpala, jossa esiintyy Pontius Pilatuksen nimi ja siitä ilmenee myös hänen virka-asemansa, praefectus, jota kauan pidettiin keksittynä. Jopa nimeä Nasaret pidettiin kauan keksittynä, mutta sekin on nykyään tunnettu turistikeskus. Samoin ivailtiin Raamatun mainintaa, että Pilatus sai pitää vaimoaan mukana virka-asunnossaan, kunnes tämäkin asia osoitettiin todeksi. Keisarille lähettämässään kirjeessä Pilatus vahvistaa, miten hän vastentahtoisesti – juutalaisten vaatimuksesta – tuomitsi kuolemaan Jeesus-nimisen juutalaisen. On väitetty, että nämä asiakirjat eivät olisi aitoja, mutta niiden aitouden todistavat varhaiset kristilliset kirjoittajat, jotka vetosivat niihin, kun heitä syytettiin valehtelusta. Mm Justinus Marttyyri vetosi niihin v. 138 keisarille ja Rooman senaatille osoittamassaan puolustuspuheessa: ”Ja sinä saatat nähdä niistä asiakirjoista, jotka Pilatuksen ollessa maaherrana kirjoitettiin, että nämä asiat tapahtuivat.” Olisi ollut turha vedota asiakirjoihin, ellei niitä olisi ollut olemassa.
Ainoa yksijumalainen uskonto kristillisyyden ja juutalaisuuden lisäksi on islam, mutta sen esittämät näkemykset ovat ristiriidassa niin tieteellisten kuin historiallistenkin tosiseikkojen kanssa. Mitä sitten tulee muihin uskonnollisiin kirjoihin, niistä voi lyhyesti todeta, etteivät ne edes pyri olemaan historiallisia. Ne esittävät jumalina keisareita, taivaankappaleita, vuoria, jokia, jopa apinoita. Raamattu kertoo vain yhdestä Jumalasta, eikä ole miltään osin ristiriidassa nykytieteen kanssa. Väitetyt yhtäläisyydet kristinuskon ja pakanallisten myyttien välillä eivät nykytutkimuksen valossa päde.

TIMO Pointtini oli että uskovan ja tieteellisesti asennoituvat, totuutta etsivän ja uskovan ihmiset asenteet ovat yleensä ristiriidassa. Tiedemiehen ei tulisi uskoa mitään, vaan etsiä totuutta.
Evoluutioteroriahan on kiistatta osoitettu todeksi monilta osin. Esimerkkinä vaikka Galapagos saaren linnut, jotka eri saarille eristyksiin joutuneina kehittyvät eri lajeiksi ja kalat, jotka kallioluolassa muuttuvat sokeiksi. Ilmeisesti ette usko vain johonkin määrättyyn Darwinin opinkappaleeseen. Koska uskotte Raamattuun, odotatte siis varmaan myös ruumiinne ylösnousemusta jonakin aikana?

NIMETÖN On totta, että uskovien joukossa esiintyy monenlaisia asenteita. On niitäkin, jotka suhtautuvat kaikkeen tieteeseen hyvin nihkeästi. Mutta on myös toisenlaisia. Ajatellaanpa vaikka sellaisia miehiä kuin Mendel, Pasteur, Cuvier, Bacon, Faraday, Joule, Kelvin, Kepler, Linne, Maxwell, Pascal, Newton, Einstein ym. Näiden tutkijoiden, jotka kaikki olivat uskovia, työhön perustuu koko nykyinen tiede. Ei heidän uskonsa ollut esteenä tieteelliselle ajattelulle.
Väitän edelleen, ettei evoluutioteoriasta ole näyttöä. Mainitsemasi esimerkit eivät kelpaa. Galapagos -saarten linnut voidaan lukea perimän sallimiin muunnoksiin. Silmättömät luolakalat eivät todista kehitystä vaan rappeutumista, ominaisuuksien menettämistä. Kokeissa on todettu, että eri luolien kaloja risteyttämällä osa näistä sokeista kaloista on saanut näkönsä, mikä osoittaa, että kyse on geenivirheestä, joka voi korjautua. Cornellin yliopiston kasvigenetiikan tohtori, John Sanford kiteyttää näkemyksensä mutaatioihin perustuvan geneettisen evoluution mahdottomuudesta seuraavasti: ”Mutaatiot saavat aikaan sanavirheitä solujen käyttöohjeisiin. Ne tuhoavat järjestelmällisesti geneettistä informaatiota – samoin kuin sanoja käsittelevät prosessit tekevät kirjoitetulle informaatiolle. Vaikka tapahtuisikin joitakin hyödyllisiä mutaatioita, ne ovat niin harvalukuisia, että vahingolliset mutaatiot ylittävät ne ehkä miljoonakertaisesti. Siten niiden yhteisvaikutus on ylivoimaisesti tuhoava. Mitä enemmän mutaatioita, sen vähemmän informaatiota. Tämä on mutaatioprosessin perustavaa laatua oleva ominaisuus.”

TIMO Olennainen osa Darwinin oppia on ainakin se että lajit ovat muodostuneet sellaisiksi, että ne pärjäävät juuri määrätyssä erityislaatuisessa ympäristössä. Olipa lajeissa sitten kyse perimästä tai mutaatiosta, en tiedä tarkemmin. Uskot siis itse että erityinen luoja on jo aikojen alusta asti suunnitellut nämä toisinaan muistuttavat Galapagos saaren linnut? En tunne tarkemmin tuota mutaatio oppia. Ympäristöön sopeutumisessa on enemmän järkeä.

NIMETÖN Ei noita Galapagos -saaren lintuja luotu juuri sellaisiksi kuin ne tällä hetkellä ovat. Kaikkien lajien geneettiseen perimään sisältyy tietty, rajoitettu muunteluvara. Se sallii erilaisten rotujen ja alalajien syntymisen, mutta ei lajin muuttumista toiseksi lajiksi. Tällaisissa muutoksissa pätevät luonnollisesti myös ympäröivien olosuhteiden vaikutukset ja niihin sopeutuminen. Mainittu sokea luolakala on siitä yksi esimerkki.
Luonnontieteessä puhutaan eläinsuvuista (esim. koiraeläimet, kissaeläimet, nautaeläimet). Tämä tieteen määrittelemä suku on lähinnä se, mistä Raamattu käyttää nimeä laji. Perimä sallii tällaisen suvun eli peruslajin sisällä tapahtuvat muunnokset. Niinpä esim. susi, kettu, kojootti, koira ym. ovat syntyneet jostain koiraa tai sutta muistuttavasta alkueläimestä. Koira on muuten erinomainen esimerkki siitä, millaisia muutoksi perimä sallii. Koirarotuja tunnetaan satoja, mutta jos jotakin ns. puhdasta eli loppuun asti jalostettua rotua yritetään muuttaa risteyttämällä saman rodun edustajia keskenään, ei saada enää uutta rotua aikaan. Tämän kaikki koiranjalostajat tietävät.

TIMO On siis varmaan olemassa jokin toinen kilpaleva evoluutioteoria. Kenen esittämä? Millainen? Vai mikä on sinun näkemyksesi evoluutiosta, lajien synnystä ja muuntelusta? On siis kyse noiden sukujen sisällä tapahtuvasta perimän muuntelusta ja ympäristön vaikutuksesta.

NIMETÖN Ei ole kyse mistään kilpailevasta evoluutioteoriasta. Esittämäni näkemys on tieteellisiin havaintoihin perustuva ja kokeellisesti todistettu, siitä huolimatta, että sitä kannattavat enimmäkseen vain kreationistit. On lukuisia esimerkkejä siitä, miten darwinistit säännönmukaisesti jättävät huomiotta teoriaansa vastaan puhuvat todisteet. Jopa useita suoranaisia väärennöksiä tunnetaan. Joitakin räikeimpiä juttuja on kyllä jouduttu tunnustamaan. Sellaisia ovat mm. tunnettu Piltdown-ihminen, joka oli joidenkin opiskelijoiden tekemä väärennös. Ns. Nebraskan ihmisestä todisteena oli vain yksi hammas, joka myöhemmin todettiin sian hampaaksi. Muita tunnettuja väärennöksiä ovat ns. liskolintu, ja Jaavan ihminen.
Tiedelehti The Scientist julkaisi alkuvuodesta -99 artikkelin, jossa paljastettiin, että kehitysopin tukemiseksi on jatkuvasti jouduttu tekemään lavastuksia. Koska koivumittariperhoset eivät luonnostaan lepää puunrungoilla (liikkuvat oksistossa) ja näin ollen eivät ole lintujen näkyvissä, tutkijat liimasivat niitä puunrungoille. Sitten he kuvasivat nämä perhoset, todisteeksi siitä, että vaalea perhonen näkyy paremmin tummaa puunrunkoa vasten ja tumma vastaavasti on suojavärinsä vuoksi turvassa. Kun Richard Leakeyltä tivattiin Walter Cronkiten Universe-ohjelmassa tietoja ihmisen kehityslinjasta, joutui hän tunnustamaan: ”Jos tekisin ihmisen kehityspuun, tekisin vain kysymysmerkin.” Eräs kriitikko totesi: ”Richard Leakey näyttää tekevän tärkeän löydön aina, kun rahoitus uhkaa loppua!” Tri W.R. Fix puolestaan ilmoitti tutkimustensa tuloksena, että ihmisen ja apinan yhteinen tausta on vain mielikuvitusta.
Jos ihminen kehittyi apinasta, miksi sitten apinoita on edelleen olemassa? Tai jos liskot kehittyivät kaloista, miksi kaloja on edelleen? Ja jos linnut kehittyivät liskoista, miksi liskoja on vieläkin? Eräät kukkakasvit eivät tule toimeen ilman niitä pölyttäviä hyönteisiä, joten molempien on täytynyt olla olemassa alusta asti, eikä toinen oli voinut kehittyä ilman toista. Jos jonkin eläimen suuri koko on ns. valintaetu, miksi useimmat ovat pieniä? Tällaisia seikkoja voisi luetella vaikka miten paljon, mutta nämä riittäköön.

TIMO Evoluutio esimerkkisi eivät mielestäni todista mitään. Luontohan on täynnä poikkeuksia säännöstä ja erikoisuuksia. Jos on kiinnostunut vaihtoehtoisesta ihmisen kehitysopista, kannattaa perehtyä H. P. Blavatskyn Salaiseen oppiin (siis teosofiaan). Kirja on myös täynnä tieteen (evoluutioteoria mukaan lukien) ja esoteerisen filosofian välistä tarkastelua.

NIMETÖN Sen verran olen tutustunut Blavatskynkin käsityksiin, etten anna niille kovin suurta arvoa. Toki hän monilla matkoillaan hankki paljon tietoa, mutta hänen kiinnostuksensa pääkohteena niissäkin olivat mystiset asiat. Tutkijoiden mukaan hän hankki suurimman osan tiedoistaan erilaisista mystiikkaan sitoutuneista lähteistä, kuten hindulaisuudesta, spiristismistä, kabbalismista, gnostilaisuudesta, erilaisilta mystikoilta ym. Vain pieni osa niistä perustui luonnontieteisiin, ja sekin vähä pitkälti darwinismiin. Hän harrasti okkultismia ja väitti saavansa spirististisiä sanomia, ns.mahatma-kirjeitä sekä kirjeitä joltain mystiseltä Luxorin veljeskunnalta.
Hänen maailmankatsomuksensa oli okkultis-spiritistinen, hän toimi mm. Lucifer-nimisen lehden päätoimittajana. Hän uskoi jälleensyntymään, karman lakiin, deevoihin ja ihmisen moniin olemustasoihin. Hänen näkemyksensä maailmankausista, juuriroduista, planeettakausista ym. eivät nykytieteen valossa kestä. Eräälle ystävälleen hän tunnusti: ”Minkä sille mahtaa, että ihmisiä hallitakseen on petettävä heitä…Miltei poikkeuksetta on niin, että mitä yksinkertaisempi, typerämpi ja törkeämpi jokin temppu on, sitä paremmin se todennäköisesti tehoaa.” Jopa Teosofinen Seura piti häntä huijarina:”Me emme pidä häntä minkään salaisen näkijän puhetorvena, mutta emme myöskään pelkkänä sivistymättömänä seikkailijattarena. Mielestämme hän ansaitsee pysyvän kunniasijan eräänä historian monitaitoisimpana, nerokkaimpana ja kiinnostavimpana huijarina.”

TIMO Luin suosittelemasi Stephen Gould jutun. Se vaikutti järkeenkäyvältä. Toki evoluutio oppi on vain teoria. Minä en tarkalleen tunne evoluutioteoriaa kaikissa yksityiskohdissaan. Sen tiedän että Darwin viittasi ihmisen alkuperään vain yhdellä lauseella. Hän ei kuvannut ihmisen polveutumista. Tämän vuoksi ehkä hyvät argumenttisi eivät pure. Olen sitä mieltä että lajien synnyssä ja kehityksessä on paljon salaperäistä ja tuntematonta. Nykyinen oppi selittää ehkä vain osan. Tiedän kyllä tuon Mahatma kirje väärennys jupakan. Itselläni on nykyään paljon etäisyyttä teosofiaan. Sinun näkemyksesi Blavatskystä vaikuttaa lähinnä tunneperäiseltä ennakkoluuloiselta asennoitumiselta. Olisin odottanut tieteellisesti suuntautuvalta ja totuutta etsivältä ihmiseltä toisenlaista suhtautumista. Ajatteletko, että kun otamme Jumalan ja kristinuskon mukaan evoluution selittämiseen, yhtäkkiä kaikki ongelmat katoavat ja elämästä tulee ymmärrettävää? Epämääräisellä Jumala käsitteellä ei voida mielestäni selittää yhtään mitään.

NIMETÖN Blavatskyn näkemykset jälleensyntymästä, karmasta, ihmisen ’astraali- ja eetterikehoista’ ym. ovat vastoin tervettä järkeä. Nuo hänen ’mahatma-kirjeensäkin’ olivat tutkijoiden mukaan ilmeisesti petkutusta. Tiedetään hänen myös kääntäneen Darwinin ’Lajien synty’ -teosta venäjän kielelle, joten on selvää, että hän ammensi siitä monet käsityksensä. Minusta totuutta etsivän ihmisen pitäisi hylätä kaikki sellainen, minkä tutkimus on selvästi todennut paikkansapitämättömäksi.

TIMO Lajien muotoutumisessa ja kehityksessä on varmasti jokin logiikka ja sitähän sinä yrität ymmärtää. Jotta tästä aiheesta pystyisi argumentoimaan jotain järkevää, pitäisi minun esim. perehtyä aiheeseen kunnolla ja lukea ja tutkia aihetta ehkäpä vuosi. Jos käytössä olevat selitysmallit eivät toimi, silloin asioihin vaikuttavat jotkut vielä tuntemattomat tekijät. Onhan meillä nyt tähtitieteessä ja fysiikassakin jo ns. pimeä aine ja pimeä energia (jotka voivat myös mielestäni hyvin vastata ns. henkimaailmaa, 7 sädettä ja miksei myös jumalia ja Jumalaa ym.).

NIMETÖN Evoluutioteorian mukaan lajien kehitys tapahtuu niin, että ensin lajin jossakin yksilössä tapahtuu jokin satunnainen mutaatio eli muutos geeniperimässä. Jos tämä mutaatio sitten tekee kyseisestä yksilöstä hieman paremmin ympäristöönsä sopeutuvan, se johtaa siihen, että se saa enemmän jälkeläisiä kuin muut saman lajin yksilöt, ja näin tämä muutos tulee lopulta lajin pysyväksi ominaisuudeksi. Tähän liittyy lisäksi ajatus, että tällaisia mutaatioita voi syntyä rajattomasti. Tämä vaikuttaa äkkiä katsoen hienolta teorialta, mutta sen ongelmana on, etteivät tosiasiat tue sitä. Ensiksikin jokaisen lajin geneettiseen perimään on ohjelmoitu tietty raja, mitä ne eivät voi ylittää. Kuten koiranomistajat hyvin tietävät, huippuunsa jalostetusta koirarodusta ei saa syntymään muita rotuja, jos risteytys tapahtuu saman rodun yksilöiden välillä. Jos toinen osapuoli sen sijaan on eri rotua, syntyvä sekarotuinen jälkeläinen ei useinkaan muistuta täysin kumpaakaan rotua. Koira pysy kuitenkin aina koirana, siitä ei saa kissaa millään konstilla.
Toinen ongelma on, että mutaatiot vain äärimmäisen harvoin ovat sellaisia, että niistä olisi jotain ns. valintaetua. Koska mutaatiot ovat periaatteessa geenivirheitä, ne useimmiten tekevät näistä mutanteista huonommin selvityviä ’olemassaolon taistelussa’ kuten Darwin evoluutiota luonnehti. Ihmisen kohdallakin lääketiede puhuu pelkästään geenivirheistä ja niiden aiheuttamista sairauksista ym. ongelmista.
Evoluution oppikirjat mainostavat mm. ihmisen fossiileja todisteena siitä, että olemme kehittyneet apinoista. Tosiasia tässäkin on, että lähes kaikki tällaiset fossiilit ovat vain pieniä kallon, sääri- tai leukaluun ym. palasia, joista paleontologit sitten ovat näkevinään, millainen ’esi-isä’ on ollut kyseessä. Eräs kuuluisimpia fossiilien etsijöitä, Louis Leakey myönsi eräässä haastattelussa: ”Jos minun pitäisi laatia ihmisen sukupuu, tekisin vain kysymysmerkin.”
Eräs suurimpia ongelmia on itse elämän alku. Jo vuosia sitten on luvattu miljoonan dollarin palkkio sille, joka pystyy osoittamaan, miten kuolleesta aineesta syntyy elämää pelkästään luonnollisten prosessien tuloksena.
Luomisteorian mukaan Luoja loi tietyt peruslajit (Raamatun lajit), joista sitten ovat ns. mikroevoluution eli pienimuotoisen muuntelun kautta syntyneet kaikki muut lajit. Tällaisia peruslajeja ovat esim. koira- ja kissaeläimet. Niinpä esim. susi ja koira voivat risteytyä keskenään, koska ne kuuluvat samaan peruslajiin.

Ajattelun tie hengen tiedostamiseen

Takoja 4 1988

Steinerin ajattelun kehityksestä hänen omaelämäkertansa Mein Lebensgang pohjalta

Rudolf Steiner syntyi Itävallassa Kraljevecissa 27. helmikuuta 1861. Hänen isänsä oli rautatievirkailija. Kotiympäristössä häneen teki erityisesti vaikutuksen jylhä luonto sekä tekniikka rautateineen ja läheisine tehtaineen. Kirkko sekä jumalanpalvelukset elävöittivät hänen sieluaan. Steiner kertoo, että jo aivan pienenä hänellä oli käsitys asioista, ”jotka ihminen havaitsee” ja niistä ”joita ei voi havaita”. Samoin hänellä oli vakaumus sielun kuolemattomuudesta.
Ensimmäisillä luokilla koulussa geometria avasi hänelle uuden alueen henkisessä todellisuudessa. SteinerilIe henkinen maailma oli yhtä todellinen kuin aistittavakin. Geometriassa henkinen esittäytyi täsmällisinä muotoina ja suhteina. Hän kiinnostui jo varhain filosofiasta ja ylemmillä luokilla hän tutki historian tunneilla Kantin Puhtaan järjen kritiikkiä. Fichten Tiedeoppi oli hänelle voimakas elämys. Hän yhtyi täysin Fichten käsitykseen, että ”minä” oli osa hengenmaailmaa, hänellä itsellään oli siitä välitön varmuus. Luonto sen sijaan jäi elämyksellisesti koettavan hengenmaailman ulkopuolelle. Steiner kuunteli ahnaasti Brentanon, Zimmermanin ja Schröerin luentoja. Hänen mielenkiintonsa kohteena olivat myös luonnontieteet, fysiikka ja matematiikka. Myöhemmin Steiner halusi perustella henkisen maailman olemassaolon luonnontieteen pohjalta siten että hengentieteelliset tulokset olisivat sopusoinnussa luonnontieteen kanssa.
Goethessä Steiner tapasi ajattelijan, joka oli lähellä hänen omaa laatuaan. Goethen mukaan luonnossa toimii ja elää henkinen olemuspuoli, jolla on vastineensa ihmisen käsitteellisessä ajattelussa. Steiner työskenteli pitkän ajanjakson Goethe-tutkijana ja toimi hänen luonnontieteellisten teostensa julkaisijana. Steinerin mielestä hänen tietoteoreettiset käsitykset olivat kuitenkin vaillinaisia. Vuonna 1886 hän julkaisi teoksen Goethen maailmankatsomuksen tietoteoria. 1. Eläessään ja työskennellessään Wienissä hänen mielessään alkoivat itää ajatukset, jotka myöhemmin saivat muodon hänen Vapauden filosofiassaan. Teoksessa hän perusteli ihmisen mahdollisuuden vapauteen ja moraaliseen autonomisuuteen. Hän halusi myös osoittaa todellisuuden henkisen alkuperän. Ihmisen toiminta on vapaata kun se perustuu tiedostettuihin henkisiin sisältöihin eikä seuraa tottumusta, vaistoja tai pyyteitä.

Rudolf Steinerin syntymäkoti Kraljevecissa. (kuva)

Selkeään hengennäkemykseen

Weimarissa Steiner työskenteli Goethe ja Schiller-arkistossa. Tänä ajanjaksona hänelle tuli välttämättömäksi selvittää suhteensa mystiikkaan. Mystiikalla on pitkät perinteet itämaisessa filosofiassa. uusplatonismissa ja keskiajan kristillisyydessä. Steiner kertoo. että hänen oli vaikeaa hyväksyä sitä tapaa, jolla mystikot ilmaisivat korkeampaa todellisuutta. Tähän tarkoitukseen he olivat käyttäneet mytologisia kuvia. Käsitteet ja kuvaukset vaihtelivat perinteestä riippuen. Steiner pitää mystisen katsomuksen puutteena sitä, että se väittää perimmäisen todellisuuden välittyvän sisäisen kokemuksen kautta, jolla ei ole suhdetta käsitteisiin ja ideoihin. Tunne on siinä määräävämpi kuin ajattelu. Mystikko ei kykene esittämään johdonmukaista maailmankatsomusta, koska hän pitää henkistä maailmaa ei-käsitteellisenä ja puhtaasti kokemuksellisena asiana. Steinerille epämääräinen hengenelämys ei ole vielä tietoa. Tietoa voi olla vasta käsitteellisen ajattelun yhteydessä. Steiner joutui valitsemaan ilmaistako henkiset sisällöt perinteisen mystiikan kielellä vai luonnontieteelliseen menetelmään perustuen. Hän päätyi korostamaan, että käsitteellisen ajattelun kokeminen oli ensimmäinen askel henkisen maailman tiedostamiseen. Hän haluaa ajattelussa itsessään tavoittaa henkisen todellisuuden. Hänen mukaansa ajattelussa, ideoissa, voidaan tavoittaa sama syvyys kuin mystisessä kokemuksessa. Mystikolle todellisuus välittyy subjektiivisen elämyksen kautta eikä sillä ole selvää suhdetta toisten ihmisten maailmaan. Mutta ajattelussa koetut henkiset sisällöt ovat kaikkien saavutettavissa ja siten se on korkeamman tiedon lähtökohta. Tie objektiiviseen henkiseen todellisuuteen ei voi perustua pelkkään mystiseen kokemukseen, vaan ennen kaikkea käsitteelliseen ajatteluun.
Steiner eli aikakaudella, joka oli luonnontieteiden ja tekniikan voittokulkua. Luonnontieteellinen ajattelu valtasi yhä enemmän alaa myös filosofiassa. Steinerille asettautuminen yksipuolista luonnontieteellistä ajattelua vastaan tuli hänen elämäntehtäväkseen. Steiner halusi osoittaa, että ihminen on maailmankaikkeuden luova osallinen ja että hän on ajattelunsa kautta vapaa olento. Maailma on kuitenkin salaisuus, jota ihminen ei voi tiedollaan lopullisesti ratkaista. ”Ja niin minä sanoin itselleni, koko maailma ihmisen ulkopuolella on salaisuus, todellinen maailmansalaisuus, ja ihminen itse on ratkaisu”. Ihmisen saavuttama tieto on osa maailmaa, ja ilman sitä maailma jäisi epätäydelliseksi. ”Ihminen ei ole olento, joka itsessään luo tietonsa sisällön, vaan hänellä on sielussaan näyttämö, jossa maailma olemisessaan ja tulemisessaan osaksi elää”.

Ajattelun kokemisesta meditaation elämykseen

Kolmekymmentäseitsemänvuotiaana meditoimisesta tuli Steinerille elämänvälttämättömyys. Ajattelun ja aistihavainnon lisäksi meditaatio on kolmas tie todellisuuden havainnointiin. Aistihavainnossa ihminen on sidottu fyysiseen organismiinsa. Henkisessä ideoiden tarkastelussa ajattelu on riippumaton ruumiillisuudesta, vaikka tietoisuus siitä on koko ajan läsnä. Meditaatiossa ihmisen henkinen olemus voi suuressa määrin vapautua ruumiillisuudesta, ja sen jatkuvan harjoittamisen seurauksena ihminen voi vahvistaa itsenäistä henkistä olemustaan henkisessä maailmassa. Tämä puoli ihmisessä on kuolematon, sen sijaan fyysinen ruumis ja eetteriruumis palaavat takaisin luonnon kiertokulkuun. Steiner ei uskonut tiedolla olevan mitään ehdottomia rajoja. Jopa tietämyksen henkisistä todellisuuksista oli mahdollista jatkuvasti laajeta. Todellisuuden alkuperusteet ovat siten inhimillisen tiedon saavutettavissa. Mikä on nykyisellään luoksepääsemätöntä, sitä sen ei tarvitse enää huomenna olla. Jos ihminen asettaa tiedolleen rajat ja sanoo, että ”olioita sinänsä” ei voi tuntea, hän samalla sulkee itseltään tien henkiseen maailmaan. Steiner taisteli aikansa biologisia ja naturalistisia oppeja vastaan. Niiden pohjalta ei ole mahdollista käsittää ihmistä vapaana olentona, jossa myös jumalallis-henkisillä voimilla on sijansa. Tärkeämpää kuin kysyä onko ihminen sellaisenaan vapaa, on osoittaa tie pyyteisiin sidotusta tahdosta vapaaseen, so. siveelliseen tahtoon. Tahto ei ole välttämättömästi vapaa. Ihmisellä on ennen muuta mahdollisuus saavuttaa ajattelun vapaus. Vapaa ajattelu voi siten määrätä tahdon suunnan.

Rudolf Steiner Weimarissa 1889. (kuva)

Steinerin suhde teosofiaan

Ennen antroposofisen liikkeen perustamista Steiner toimi Teosofisen seuran piirissä. Steiner katsoi, että Teosofinen seura ei ollut suuresti kiinnostunut tieteellisestä ajattelusta, ja pian hänen oli ilmaistava välirikkonsa sen kanssa. Hänen mielestään H. P. Blavatskyn perustama Teosofinen seura oli lähinnä uskonnollismystinen liike. Hänen mukaansa sen julkaisema kirjallisuus ei metodeiltaan ja käsittelytavoiltaan yltänyt filosofisen ajattelun tasolle ja siksi Steiner päätti kulkea omaa tietään. Steiner halusi luoda mystiikasta ja salaopeista tiedettä ja ilmaista hengentieteelliset tosiasiat tieteelliseltä esitykseltä vaadittavalla tyylillä. Antroposofinen liike erosi teosofisesta seurasta vuosisadan alussa. Steinerin mielestä Teosofisen liikkeen ajattelutapa jäi tieteelliselle ajattelulle aivan irralliseksi ja vieraaksi eikä sen piirissä esiintynyt siihen kiinnostusta. Steiner sanoo Blavatskysta, että hänessä vaikutti entisaikojen unikuvamainen tietoisuus ja että hän edusti suoraan muinaisten mysteerikoulujen oppeja. Hänen mielestään sellaiset opit eivät kuitenkaan ole suoraan nykyisiin aikoihin sovellettavissa. Hänen mukaansa ne voivat olla jopa vaarallisia, koska niissä ollaan tekemisissä alitajuisten voimien kanssa. Steinerin mukaan nykyisen henkisen koulutuksen tulee perustua tietoisuussielun alueella koettuihin henkisiin sisältöihin. Se ei ole tunnevaltaista mystiikkaa, vaan myös ihmisen ajattelun ja mielenlaadun kehittämistä: ”Henkisen tiedon muoto on maltillisesti tuoda henkinen maailma tiedontahdon kautta idea-elämykseen. Tiedostajalla on silloin sielunsisältö, joka tulee koetuksi kuin matemaattinen. Hän ajattelee kuin matemaatikko. Mutta hän ei ajattele määrässä eikä geometrisina kuvioina. Hän ajattelee henkimaailman kuvien avulla. Se on vastakohtana valveunimaiseen muinaiseen henkiseen tiedostamiseen, täysin tietoista läsnäoloa henkisessä maailmassa”.

Hengentieteen kehittäminen

Vuosien 190I ja 1908 välillä Steiner on intensiivisesti syventynyt henkiseen maailmaan, jonka tuloksena hän julkaisee Teosofiansa (nyk. Johdatus henkiseen tiedostamiseen ). Teoksessa hän esittää ihmisen olemuksen hengentieteen näkökannalta ja kuvaa sielullisen ja henkisen maailman tosiasioita. Steiner halusi tuoda esiin ihmisolemuksen kaikessa moninaisuudessaan. Fyysisen ruumiin ja eetteriruumiin lisäksi ihmisellä on astraalinen olemuspuoli, minä sekä kuolematon henkinen ydin. Ihminen elää vuorovaikutuksessa henkisen ja sielullisen maailman kanssa. Steiner kertoo, että kaikkein vaikeinta hänelle oli perustella tieteellisesti jälleensyntymisen oppi. Hän perusteli sen sillä, että ihmisen kokonaisorganisaatio poikkeaa eläimistä sellaisella tavalla, että se tekee ymmärrettäväksi jälleensyntymisen. Hänen mukaansa ihmisen ajatteleva havainnointi johtaa jälleensyntymisen ajatuksen tunnustamiseen luonnollisena. Ihmiseen liittyy perustava yksilöllisyys, joka määrittelee hänen elämänkaarensa. Jo syntyessään hän saa yksilöllisen henkisen olemuksen, joka on tarkoituksenmukainen yksilön kehityksen kannalta. Steiner halusi kirjoittaa teoksensa sellaiseen tyyliin, että se ei vain kuvailisi tosiasioita, vaan toimisi myös herätteenä omaan henkiseen tiedostamiseen.
Eräs tärkeä eroavaisuus teosofiseen liikkeeseen verrattuna oli taiteellisen elementin korostaminen. Taiteessa itsessään olennoituu henkinen maailma. Puhtaasti tieteellinen esitys kadottaa asioiden elämyksellisen puolen, jolla on kuitenkin antroposofiassa keskeinen merkitys. Henkisen havaitsemisen tulee perustua ”sanojen elämykseen”. Käsitteellisen ilmaisun ei tulisi kadottaa yhteyttään henkisen maailman luovaan olemukseen. Steiner katsoo, ettei pelkkiin aistihavaintoihin perustuva tiede voi koskaan antaa elävää kuvaa todellisuudesta. Se johtaa väistämättä mekanistiseen maailmankatsomukseen. Luovat elementit ihmisessä ovat ajattelu ja intuitio. Luonnontiede ei pääse luonnon orgaanista tasoa kauemmas ja siltä jää ymmärtämättä todellisuuden suuren mittakaavan lainalaisuudet. Ihmisen aistivoimat eivät voi välittää kokonaista kuvaa todellisuudesta. Laajempi tieto avautuu vasta, kun ihminen kehittää syvemmällä uinuvia tiedostamisvoimiaan. Luonnontiede perustuu kokeisiin ja havaintoihin, joista eliminoidaan kaikki subjektiiviset vaikutelmat. Hengentieteessä sen sijaan vastaavaa erotusta kohteen ja tiedostajan välillä ei ole. Ihmisen täytyy ensin tietoisuudessaan kehittää tarvittavat ominaisuudet, joiden avulla tiedostettavat sisällöt voivat ilmetä. Ihmisen täytyy oppia kärsivällisesti odottamaan ja saavuttaa vaadittava kypsyys korkeampien todellisuuden tasojen tiedostamiseen.

1. Grundlinien einer Erkenntnistheorie der Goetheschen Weltanchaung.

Tämä essee on kirjoitettu Jyväskylän yliopiston filosofian opintojen osana.

Huomautus 26.8.2005. Katson, että Rudolf Steinerin monissa yhteyksissä esittämä teosofian, teosofisen seuran ja H. P. Blavatskyn arvostelu on suurimmaksi osaksi perusteetonta. Steiner sanoo esim., että teosofia ei ollut kiinnostunut tieteellisestä ajattelusta. Salaisesta opista noin kolmasosa on esoteerisen viisauden opetusten ja tieteen välistä keskustelua. Kirjoitukseen on tehty joitain pieniä korjauksia.

Selvää selvänäöstä

Opiskelin aikoinaan filosofiaa yliopistossa, missä professori oli innokas antroposofi. Olin myös teosofi ja seuran jäsen ainakin 10 vuotta. En silloin koskaan oikeastaan asettanut kyseenalaiseksi näihin oppeihin olennaisesti liittyviä henkisen tiedon saavuttamisen menetelmiä ja kykyjä. Asiat oli esitetty vakuuttavasti. Itsekasvatusta, korkeaa moraalia ja epäitsekkyyttä korostettiin ehtona viisauden ja henkisen tiedon saavuttamiselle. Olisi ollut täysin liikkeen perusajatusten vastaista jos sen piirissä olisi esiintynyt huijausta tai petkutusta. Nähdäkseni suuri petkutus perustuu erityisesti teosofian ja antroposofien vakuutteluihin siitä että jos osoitettua tietä kuljetaan, se tulee johtamaan korkeampiin tiedon kykyihin kuten selvänäköisyyteen.
Nuorempana tutkin hartaudella monia salatieteellisiä ja esoteerisia kirjoja. Olin aina ihmetellyt mikä on tuo selvänäkö ja miten sellaisen voisi mahdollisesti saavuttaa. En osannut juurikaan epäillä sen olemassaoloa, varsinkin kun nämä moraalisesti niin korkealla tasolla olevat teosofit siitä puhuivat. Juuri missään muissa opeissa kuin teosofiaan liittyvissä sitä ei juuri esiintynyt. Sinänsä tämä on jo varsin epäilyttävää. Saavutin kerran jo vuosia sitten merkittävän valaistumisen (jota olen kuvannut ja jäsentänyt kirjassani Vihkimysviisaus). Silloin kysyin tietysti mitä tietoa se minulle antoi. Selvänäkökykyä siihen ei kuulunut. Yhtäkkiä sitten oivalsin, että mitään selvänäkökykyä ei ole olemassakaan. Kaikki loksahti silloin kohdalleen ja ymmärsin mistä esoteerisessa filosofiassa oikeastaan on kyse. Ns. korkeampi yliaistillinen tieto ei ole mitään muuta kuin määrätynlaista ajattelua ja kuvittelua. Kuka tahansa pystyy siihen. Mitään varmaa, objektiivista ja yleispätevää henkistä tietoa ei ole olemassakaan. Kaikki teosofia perustuu vain kirjoihin, joihin eläydytään ja joiden käsityksiä kehitellään eteenpäin ajattelun ja mielikuvituksen voimalla. Näin ovat tehneet Besant, Leadbeater ja Steiner. Halveksuttavaa on mielestäni se, että tätä ei kerrota avoimesti, vaan petetään ihmisiä väittämällä, että tiedot on saavutettu selvänäön kautta. Tietenkin tyhmä on se, joka uskoo. Ns. selvänäkö on vain määrätynlaista ajattelua ja kuvittelua, missä fyysisen maailman takana vaikuttamassa ”nähdään”, siis kuvitellaan, olevan kaikenlaista, mistä ei oikeasti voi saada mitään varsinaista tietoa. Toivoisin, että olisin väärässä. Mielestäni henkinen maailmankatsomus voi silti olla avartava ja arvokas. Lasta ei kannata heittää pois pesuveden mukana.
Valaistumisen kokemukseeni sisältyi täysin varma ja selkeä tieto siitä, että selvänäköisyyttä ei ole olemassa. Vakuutuin myös siitä että kaikki muut paranormaalit kyvyt ja yliaistillisen tiedon erityismenetelmät ovat humpuukia. Yritys saavuttaa paranormaaleja kykyjä on toivoton hanke ja hukkaan heitettyä aikaa. Aihetta käsittelevien kirjojen enempi tutkiminen ei myöskään maksa vaivaa. Ennustajien ja selvänäkijöiden tapaaminen on vastuun pakenemista omasta elämästään. Kaikki kuvaukset korkeammista maailmoista, tasoista ja ulottuvuuksista, enkelihierarkioista, elämästä kuoleman jälkeen taivasmaailmassa ym. ovat silkkaa spekulaatioita tai kuvittelua. Ne eivät perustu mihinkään eksaktiin henkiseen tietoon eivätkä mihinkään aitoihin henkisiin kokemuksiin.
En saata ymmärtää, mikä on tuo selvänäkö ja miten sillä ”nähdään”. Luulen, että selvänäkökyky on sama kuin kuvittelukyky. Meillä kaikilla on sellainen. Jos käytämme sitä harkiten, sen tulokset voivat näyttää oikealta tiedolta salatuista asioista. Esim. Steinerin hengentieteessä imaginaatio, kuvittelu, on olennainen askel korkeampaan näkemiseen. Ensin kuvitellaan ja elävöitetään mielessä, sitten annetaan näiden mielikuvien haihtua ja koetaan vain sitä mitä jää jäljelle (inspiraatio ja intuitio). Oikeasti jäljelle ei enää jää mitään, siksipä jatketaan kuvittelua ja näin saavutetaan tietoa korkeammista maailmoista. Mielestäni selvänäkö on huono ja eksyttävä asia jos ajatellaan ihmisen henkistä kehitystä. Ihan muut asiat ovat keskeisiä kehityksellemme, onnellemme ja hyvinvoinnille. Toiseksi aina kun uskomme näitä selvänäkijöitä, asetamme heidät auktoriteetin asemaan ja koemme itse olevamme vielä ”kehittymättömiä”. Emme opi luottamaan itsemme ja omaan järkeemme.
Yliaistillista tietoa ylifyysisestä maailmasta voidaan kyllä saavuttaa, ja meillä kaikilla on kokemusta siitä oman tajuntamme perustan kautta sekä energiakehomme välityksellä. Yliaistinen todellisuus, joka aidon valaistumisen ja vihkimyksen seurauksena paljastuu, ei kuitenkaan vastaa lainkaan teosofian eikä antroposofian kuvauksia. (Tutkikaa kirjaani Vihkimysviisaus).
Motiivini kirjoittaa aiheesta on se että pyrin vapauttamaan ihmisiä harhakuvitelmista. Harhakuvitelmista ja harhapoluista irtautuminen on eräs tärkeä tekijä matkalla onnellisuuteen, eheyteen, itsensä toteuttamiseen sekä maailman parantamiseen. Haluan toimia vapauttajana ja pelastaja. Harhakuvitelmiin vajonneet ihmiset eivät edusta planeetallamme sitä positiivista muutosvoimaa, jollaista kipeästi tarvittaisiin tänä aikana.
Jos katsoo teosofista liikettä ja sen seuraajia, antroposofiaa ym. niin monet niiden johtohahmot perustivat opetuksensa ja väitteensä joihinkin yliluonnollisiin kykyihin kuten selvänäkö. Joskus nuorempana saatoin jopa uskoa sellaiseen. Nähdäkseni yliaistinen selvänäkökyky on kuitenkin petosta. Se on vain keino saada arvovaltaa, jakaa olematonta tietoa, joka on vain lähinnä kuvittelua, ja saada huomiota ja paljon kannattajia. Ihmeet ja yliluonnollinenhan ovat aina vetäneet suuria sivistymättömiä joukkoja puoleensa.
Näkemykseni mukaan Steinerilla, Leadbeaterilla, Hodgsonilla ym. ei ollut mitään poikkeuksellisia yliaistisen näkemisen kykyjä eikä selvänäköisyyttä. He vain uskottelijat niin. He olivat syvästi omaksuneet teosofisen ajatusmaailman. He halusivat oppinsa ja teoriansa olevan totta myös käytännössä. He kulkivat virran mukana ja toimivat siten kuin tuohon aikaan teosofisen virtauksen johtohahmoilta odotettiin. He olivat röyhkeitä ja kunnianhimoisia. He halusivat saada huomiota ja päästä eteenpäin urallaan ja edistää hankkeitaan. Tärkeässä asiassa pienet petokset ja valheet eivät ilmeisesti merkinneet paljoakaan. Kriittisessä tarkastelussa jo teosofian perustajahahmon H. P. Blavatskyn toiminnasta löytyy petosta, ja hänestä on jopa tehty virallista tutkintaakin asian johdosta. Keskustelen mielelläni aiheesta ja minulle voi lähettää mielipiteitä ja kommentteja. Aiheesta lisää henkisiä opettajia osiossa. (Kirjoitettu jotain vuonna 2012.)