Suomi liittoutui Saksan kanssa jatkosodassa (1941-1944).
Talvisodan päätyttyä Moskovan rauhaan Suomen hallitus ei tullut järkiinsä, vaan lähti pian uuteen sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Kuten jo ennen talvisotaa Suomi aloitti jälleen sotilasyhteistyön Saksan kanssa. 1941 Suomen hallitus liittyi akselivaltojen kommunismin vastaiseen sopimukseen (antikominterpakt). 1940 Suomi solmi kauttakulkusopimuksen Saksan kanssa, mihin sisältyivät huolto, tarvike ja miehistö kuljetukset. Saksan sotatarvikkeita alettiin tuoda Suomeen. Saksan sotajoukot saapuivat Suomen maaperälle.
Jatkosodassa kaikki Stalinin Suomea koskevat uhkakuvat ja pelot osoittautuivat tosiksi.
Neuvostoliitto ei aloittanut sotaa Saksaa vastaan vaan päinvastoin. Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon tuli yllätyksenä Stalinille ja puna-armeijalle.
Suomen hallitus uskoi Saksan voittoon.
Jatkosodassa Suomi ja Saksa yhdistivät sotavoimansa ja hyökkäsivät yhdessä Neuvostoliiton Karjalaan.
Sotilaallinen liittoutuminen Saksan kanssa tapahtui ilman virallisia sopimuksia. Hallituksen päätöksentekoprosessi salattiin kansalta ja eduskunnalta. Suomi lähti jatkosotaan ilman eduskunnan käsittelyä ja hyväksyntää. Suomen johto toimi kuin maanpetturit. Kyseessä onkin mitä ilmeisemmin maanpetos ja valtiopetos.
Suomen hallitus yritti kieltää, että se oli sotilaallisessa ja poliittisessa liitossa Hitlerin Saksan kanssa, sillä Suomi oli virallisesti puolueeton maa.
Saksa pyysi Suomea osallistumaan hyökkäyssotasuunnitelmaansa, mistään Suomen puolustamisesta tai puolustusyhteistyöstä ei ollut kyse. Sotavoimien yhdistämisestä käytettiin vuoden 1918 tapaan nimitystä aseveljeys.
Operaatio Barbarossassa Suomen armeijalle suunniteltuja tehtäviä olivat hyökkäys Laatokan molemmin puolin, Karjalan valtaaminen, Suomenlahden avaaminen saksalaisille joukoille sekä osuus Leningradin valtauksessa.
1941 Suomi julistaa sodan Neuvostoliitolle.
Hallitukselle oli tärkeää, että armeijan liikekannallepano ja sotatoimien aloittaminen näyttäisivät puolustautumiselta Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Oli sovittu, että Suomi liittyy sotaan vasta viikon päästä Saksan hyökkäyksen jälkeen. Näin Suomen sotilaat ja kansalaiset huijattiin osallistumaan kansainvälisen oikeuden vastaiseen hyökkäyssotaan. Näin haluttiin esittää kansalle ja maailmalle että Suomi ei ole hyökkääjä ja että se on puolueeton valtio. Kuitenkin ennen sodan puhkeamista yhteisiä sopimuksia ja sotasuunnitelmia oli tehty saksalaisten kanssa ja SS -joukot olivat jo Suomessa hyökkäystä varten.
Vaikka Suomi osallistui Saksan kanssa laittomaan hyökkäyssotaan Neuvostoliittoa vastaan, hallitus väitti, että Suomi ei hyökännyt Neuvostoliittoon, vaan että Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Presidentti Ryti ja pääministeri Rangell väittivät, että Neuvostoliitto oli hyökkääjä. Tanner syyttää sodasta Neuvostoliittoa, Suomi muka vain puolustautuu. Hallituksen mukaan jatkosota oli jatkoa talvisodalle ja puolustussotaa. Kesäkuussa sodan alettua ja Neuvostoliiton pommitettua Suomen lentokenttiä ja muita kohteita presidentti Ryti sanoo radiopuheessaan, että rauhaarakastava kansamme on taas joutunut raaan hyökkäyksen kohteeksi ja että kyseessä on jo toinen puolustustaistelu, tällä kertaa yhdessä Saksan kanssa. Maan päämies valehtelee kansalle ja aivopesee sitä sotapropagandalla. Suomen hallitus, sotilasjohto ja sotilaat eivät olleet rauhaa rakastavia eivätkä pyrkineet rauhaan ennen talvisotaa eivätkä varsinkaan jatkosodassa. Sekä hallitus että armeija olivat sotahulluuden vallassa. Molempien sotien aikana pasifistit, aseistakieltäytyjät, Neuvostoliiton ystävät ja vasemmiston edustajat vaiennettiin väkivaltaisesti. Sotapropaganda ja sotasensuuri tukahduttivat rauhan sanoman ja järjen äänen.
Jatkosota ei ollut erillissota, vaikka niin Suomessa laajasti väitettiin sodan aikana ja sen jälkeen. Suomi oli natsi-Saksan liittolainen. Jatkosota oli osa Saksan itärintaman hyökkäyssotaa Neuvostoliittoa vastaan. Suomi osallistui siten YKn peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden vastaiseen hyökkäyssotaan.
Mannerheim kannatti sotaan liittymistä 1941, koska uskoi Saksan voittoon.
Ryti ja Mannerheim ajoivat suur-Suomea jatkosodassa. Mannerheimin hallinnon alueelliset vaatimukset ulottuivat kauas vuoden 1939 rajan itäpuolelle. Ryti kertoi Hitlerin erityislähettiläälle 1941, että Suomi tahtoi vallata Kuolan niemimaan ja Venäjän Karjalan. Jatkosodassa Mannerheim antaa ns. miekantuppipäiväkäskyn, missä hän kehottaa vapauttamaan Aunuksen, Vienan sekä Itä-Karjalan bolsevikkien vallasta. Sama pyrkimys suur-Suomeen ilmeni jo sisällissodan aikana vuonna 1918 annetussa päiväkäskyssä. Ryti antaa luvan ylittää vanhan rajan. 1941 Viena ja Aunus liitetään Suomeen. Ryti julistaa takaisin vallatut alueet Suomeen kuuluviksi.
Satojen tuhansien siviilien hengen vaatinut Leningradin saarto ei olisi ollut mahdollinen ilman Suomen apua. Luftwaffen ensimmäiset pommituslennot Leningradiin kesällä 1941 tapahtuivat Suomen lentokentiltä käsin. Suomen ilmavoimat hyökkäsivät Leningradin lentokentille vuoden 1944 alussa. Suomalaiset osallistuivat myös kaupungin tykistöpommituksiin. Mannerheim kuitenkin kieltäytyi osallistumasta Leningradin piiritykseen.
Englanti julistaa suomelle sodan 1941 ja vaatii Suomea lopettamaan sodan Neuvostoliitoa vastaan.
1942 Paasikivi syyttää puheessaan Neuvostoliittoa virheistä, joita hänen mukaansa olivat vuonna 1939 turvallisuuden nimissä esitetyt vaatimukset, talvisotaa seurannut ankara rauha, painostus sen jälkeen sekä uusi hyökkäys Suomea vastaan, mikä oli törkeä vale. Virheet teki kuitenkin yksin Suomi. Hallitus ei suostunut Neuvostoliiton perusteltuihin ja kohtuullisiin ja ehdotuksiin ja katkaisi neuvottelut. Neuvostoliittoon suhtauduttiin kuin se ei olisi suurvalta. Typerien ja Neuvostoliitolle vihamielisten poliitikkojen toiminnan seurauksena Suomi joutui typeriin ja tarpeettomiin sotiin. Näin Suomi kärsi karvaan tappion ja menetti arvokkaita maa alueitaan yli kymmenen prosenttia. Henkiset ja aineellisten menetykset olivat mittaamattomat. On pähkähullua ryhtyä ehdoin tahdoin helposti vältettävissä olevaan sotaan suurvaltaa vastaan. Suomen sotahullu johto ei ottanut opikseen, vaan talvisodan jälkeen liittoutui natsien kanssa, rikkoi vasta solmitun rauhansopimuksen ja lähti hyökkäyssotaan Neuvostoliittoa vastaan.
Suomella on sama vastuu hyökkäyssodan aloittamisesta kuin natsi-Saksalla.
fasismi, natsismi ja Suomi
Suomi palveli jatkosodassa Saksaa ja tuki sen sotilaallisia päämääriä.
Suomen oma sotilaallinen päämäärä oli talvisodassa menetettyjen alueiden takaisinvaltaus. Myös suur-Suomi väikkyi johtajien puheissa.
Suomen ja Saksan päämäärinä jatkosodassa olivat neuvostojärjestelmän tuhoaminen ja natsismin ja fasismin levittäminen koko Eurooppaan.
Hitlerin neuvoston mukaan sodan päämäärä oli Saksan hegemonia, Neuvostoliiton hävittäminen sekä ”juutalaisten ja bolsevikkien” liittouman tuhoaminen. Kyseessä oli rasistis-ideologinen tuhoamissota, joka oli suunnattu juutalaista ja slaavilaista väestöä vastaan.
Saksan itärintaman hyökkäys oli ennen näkemätön valloitus ja tuhoamissota, jonka päämääränä oli suurgermaanisen valtakunnan perustaminen Eurooppaan ja Itä-Euroopan slaavilaisten kansojen orjuuttaminen saksalaisen herrakansan alaisuudessa.
Ennen suurhyökkäystä Neuvostoliittoon Hitler antoi päiväkäskyn, jonka mukaan päämääränä on pelastaa koko eurooppalainen sivilisaatio ja kulttuuri.
Saksan propagandan mukaan tavoitteena oli eurooppalaisen kulttuurin turvaaminen idän barbaareja vastaan. Myös Mannerheim vetosi vuoden 1940 päiväkäskyssään länsimaisen sivistyksen suojaamiseen. Näin länsimaiset arvot toimivat jälleen kerran oikeutuksena ja verukkeena lännen omalle barbarialle ja sotarikoksille.
Hitlerin itärintaman sota oli totaalista ja fanaattista tuhoamissotaa. Hitler käski mm. näännyttää Leningradin väestön nälkään ja hävittää koko kaupungin maan tasalle. Hitler julisti vuonna 1941: tehtävämme on Venäjän aseellisten voimien tuhoaminen ja valtion hajottaminen. Bolsevismi on rikollinen järjestelmä, joka on tuhottava. Kommunismi on tavattoman suuri vaara tulevaisuudelle. Niitähän natsismi juuri oli. Suomen johdon täytyi olla tietoinen Hitlerin sodan äärimmäisestä luonteesta ja päämääristä. Suomi oli täysillä mukana kaikkien sivistyneiden arvojen vastaisessa hulluudessa. Myöhemmin sotasyyllisyys oikeudenkäynnissä ja sen jälkeen syytetyt suomalaiset uskoivat kovasti olevansa viattomia uhreja.
Hakaristitunnuksia on käytetty tähän päivään saakka ainakin ilmavoimissa. Suomen itsenäisyyspäivänä natsi ryhmät marssivat natsi tunnukset lipuissaan poliisien turvaamana.
Suomen tekemät sotarikokset ja kansanmurha
Suomen hallinto ja sotilasjohto ovat vastuussa kansanmurhasta ja sotarikoksista Neuvostoliiton siviiliväestöä vastaan. Mannerheimin käskystä Suomen miehittämille alueille Itä-Karjalaan perustettiin kokonainensotilashallinnon alainen keskitysleirien, siirtoleirien ja työleirien verkosto. Alueella toimi 14 suurta keskitysleiriä, 34 työleiriä ja 42 sotavankileiriä. Armeijan ylipäällikön päiväkäskyn mukaan venäläinen väestö on vangittava ja toimitettava keskitysleireihin. Suomensukuiset saivat jäädä. Leirien vankien määrä oli jopa 20 prosenttia miehitetyn alueen väestöstä. Keskitysleireillä oli keväällä 1942 noin 24 000 siviiliä eli noin kolmasosa miehitettyjen alueiden väestöstä. Asukkaat olivat pääosin naisia, lapsia ja vanhuksia. Epäinhimilliset olosuhteet, nälkä ja taudit pitivät huolen vangitun venäläisen väestön eliminoimisesta. Kyseessä oli siis etninen puhdistus ja kansanmurha. Ohimennen sanoen juuri niitä Suomen verorahoilla tukema Ukrainan uusnatsihallinto on harjoittanut maan sisällissodasta lähtien venäläistä väestöä vastaan Itä-Ukrainassa, ja heitä Putin sotilasoperaatiollaan puolustaa. Epämiellyttävän totuuden peittelemiseksi suomalaiset historioitsijat väittävät, että keskitysleirien tarkoitus ei ollut venäläisen väestön tuhoaminen, vaan uudelleensijoittaminen tai poliittisesti epäilyttävien henkilöiden pidättäminen.
Suomalaisten sotilaiden tekemät sotarikokset ja julmuudet venäläisiä sotilaita kohtaan ovat oma lukunsa. Vastoin sotilaiden kohtelua koskevaa kansainvälistä lakia, suomalaiset sotilaat usein tappoivat vangiksi jääneitä ja haavoittuneita puna-armeijan sotilaita. Myös kidutusta ja silpomista tapahtui usein.
Ystävällisten suhteiden ylläpitämiseksi rajanaapureiden välillä Suomen miehityshallinnon sotarikoksista siviilejä ja sotavankeja kohtaan ei ole paljoa puhuttu Neuvostoliitossa ja Venäjällä. Useimmat sotarikoksiin syyllistyneet suomalaiset eivät ole saaneet rangaistusta.
Venäjän liittovaltion poliisi FSB on avannut 80 vuotta suljettuna pysyneitä arkistoja, jotka todistavat suomalaisten miehittäjien äärimmäisestä julmuudesta ja barbaarisuudesta. Katso https://mvlehti.net/2025/10/09/venajan-fsb-julkaisi-kauhistuttavia-tietoja-suomalaisten-miehittajien-julmuuksista-karjalassa/
Suomi on saanut tuomion sotarikoksista ja kansanmurhasta sotilaidensa Itä-Karjalassa 1941—1944 tekemistä rikoksista. Jatkosodassa miehitysviranomaisten ja suomalaisjoukkojen dokumentoidut rikokset Karjalan tasavallassa koskivat 86 000 Neuvostoliiton kansalaista. 1. elokuuta 2024 Karjalan korkein oikeus tunnusti miehittäjien rikokset sotarikoksiksi ja kansanmurhaksi.
välirauhan sopimus
Saksa ei halunnut, että Suomi neuvottelee erillisrauhasta Neuvostoliiton kanssa. Ryti lupasi Saksan johdolle, että ilman Saksan suostumusta rauhanneuvotteluihin ei ryhdytä. Suomi teki kuitenkin lopulta erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa.
Vuoden 1944 välirauhansopimus sisälsi Moskovan rauhan ehdot sekä uusia velvoitteita Suomelle: Moskovan rauhan rajat palautetaan, sotakorvauksia maksetaan, saksalaiset joukot on karkotettava maasta, sotasyylliset on saatettava oikeuden eteen ja fasistiset järjestöt on kiellettävä.
Suomi säilytti itsenäisyytensä Moskovan hyvän tahdon ansiosta. Rauhanehtoja voi pitää lempeinä.
Lapin sota
Suomi taisteli Saksaa vastaan Lapin sodassa (1944-1945) ajaakseen saksalaiset joukot pois Suomen alueelta Neuvostoliiton käskystä. Suomi saattoi irtautua sodasta ainoastaan täyttämällä tinkimättömästi kaikki Neuvostoliiton rauhanehdot. Jos sitä vastoin Suomi vielä taisteli Saksan rinnalla eikä karkottanut saksalaisia maasta, Neuvostoliitto saattoi miehittää maan. Entiset aseveljet taistelevat nyt toisiaan vastaan Lapissa. Tämä on kuin Monty Python elokuvasta, missä kiteytyy sodan mielettömyys ja typeryys. Huomiota herättävää olivat saksalaisten aiheuttamat suuret tuhot pohjoisessa. Saksalaisten käyttivät poltetun maan taktiikkaa, johon kuuluivat mm. miinoitus ja kaupunkien ja siltojen tuhoaminen kostona entisiä aseveljiä kohtaan.
sotasyyllisyys
Sotasyyllisyydellä viitataan poliittiseen vastuuseen esimerkiksi hyökkäyssodan aloittamisesta. Sotasyyllisiksi katsotaan henkilöt, jotka olivat hallituksessa päättäneet Suomen sotimisesta Saksan rinnalla tai estäneet rauhan solmimisen. Sotasyyllisyys oikeudenkäynnissä syytettiin kahdeksaa Suomen hallituksen entistä jäsentä, joihin lukeutuivat mm. presidentti Ryti, pääministeri Rangell, ministeri Tanner sekä Linkomies.
Saksalaisten kanssa tehdyt sotilaalliset sopimukset salattiin. Liittosuhde perustui sotilaallisiin erittäin salaisiin sopimuksiin. Koko päätöksenteho prosessi salattiin tarkoituksella. Suomi tuhosi paljon dokumentteja. Virallisia asiakirjoja ei ollut. Hallitus toimi kuin maanpetturit.
Sotasyyllisyyden selvittämisessä olennainen kysymys oli missä vaiheessa Suomi liittyi Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan. Saksalaisten asiakirjojen mukaan Suomen viranomaiset avustivat Saksaa hyökkäysvalmisteluissa keväällä ja kesällä 1941. Mannerheim määräsi suomalaisjoukot toimimaan yhdessä Saksan Norjan armeijan kanssa. Jo viikkoa ennen Saksan yleisen hyökkäyksen aloittamista ja ennen Suomen liittymistä sotaan kolmannelle armeijakunnalle annettiin käsky toimia saksalaisten alaisuudessa. Mannerheim olisi voitu hyvin perustein asettaa syytteeseen muiden joukossa.
Puolustus väitti Suomen Saksan hyökkäykseen liittymisen tapahtuneen myöhään. Salaisia sopimuksia saksalaisten kanssa ei muka ollut. Voimassa olevia sopimuksia oli muka kunnioitettu. Suomalaiset eivät muka valmistelleet hyökkäyssotaa yhdessä Saksan kanssa. Kyseessä oli muka erillissota, missä Suomi taisteli yhdessä Saksan kanssa yhteistä vihollista vastaan.
Hyökkäyssota on sota, jota käydään ilman laillista syytä. Kansainvälisen oikeuden mukaan sotaa saa käydä vain puolustukseksi tai YK:n turvallisuusneuvoston päätöksellä. Suomen käymä jatkosota on selkeästi hyökkäyssota. Talvisota ei ollut Neuvostoliiton hyökkäyssota, koska sotaan pakotti puolustautuminen pääasiassa Saksan uhkaa vastaan. Suomelle tarjottiin paljon rauhanomaisia mahdollisuuksia. Koska ne torjuttiin, Neuvostoliitolle ei jäänyt juuri muuta mahdollisuutta kuin sota. Ukrainan sota ei ole Venäjän hyökkäyssota, koska Venäjällä on monia laillisia syitä sotilasoperaatioon kuten itsepuolustus ja venäläisten väestön suojeleminen Ukrainan uusnatsihallinnon kansanmurhalta. Lisäksi Venäjä yritti sitkeästi ratkaista konfliktin rauhanomaisesti, mutta lännen tuella Ukrainan hallitus torjui kaikki rauhanehdotukset ja esti rauhansopimuksen täytäntöönpanon.
Suomen käymien sotien kohdalla tavallinen on uhrin näkökulma, missä kielletään vastuu, hyökkäyssodan aloittaminen ja sotasyyllisyys. Katsotaan että Suomea on kohdannut vääryys. Vastapuolta pidetään syypäänä. Neuvostoliiton toimenpiteitä, rauhanehtoja ja sotasyyllisyys tuomioita pidetään epäoikeudenmukaisina. Kuitenkin oikeus on kutakuinkin toteutunut. Sitä saa mitä tilaa. Ennen talvisotaa Suomella ei ollut mitään rauhanpyrkimyksiä. Neuvostoliiton perusteltuja turvallisuustarpeita ei otettu huomioon. Neuvostoliittoa ei kunnioitettu eikä pelätty. Rajanaapurin avokätisiin tarjouksiin aluevaihdoista ei suostuttu.
Mannerheim tuki päätöstä liittyä Saksan kanssa sotaan. Miksi Mannerheim vältti kokonaan syytteet sotasyyllisyydestä ja sotarikoksista?
Miksi suomalaiset sotarikolliset, toisin kuin natsit, välttyivät ankarilta tuomioilta? Vain Neuvostoliiton hyvän tahdon ansiosta, kuten Dimitri Medvedev toteaa. Suomen poliittiset ja sotilasviranomaiset eivät joutuneet Nürnbergin tuomioistuimeen. Ainostaan joitakin johtohenkilöitä vastaan järjestettiin oikeudenkäyntejä Suomessa. Tuomiotkin olivat varsin lieviä. Lisäksi syytetyt armahdettiin myöhemmin.
johtopäätökset ja opetukset
Pieni Suomi lähti sotaan suurvaltaa vastaan. Suomi toimi kuin se itse olisi ollut mahtava suurvalta. Suomalaiset uskoivat olevansa voittamattomia. Suomalaiset uskoivat olevansa leijonia. Suomalaiset sotilaat olivat aivan yhtä typeriä kuin heidän johtajansa.
Katsokaa karttaa miltä Suomi näytti ennen ja jälkeen typeriä sotiaan! Silloin näette mitä nuo idiootit ja sotarikolliset Suomen johdossa tekivät. Ennen sotia Suomi neito oli paljon leveämpi ja paksumpi idässä. Karjala ja puolet Laatokasta kuuluivat Suomelle. Suomi neidolla oli myös jäämerelle ulottuva toinen käsivarsi, joka on nyt kokonaan amputoitu.
Toisen maailmansodan aikana Suomi kävi kolme turhaa ja typerää sotaa: talvisota, jatkosota sekä Lapin sota. Kun ensimmäinen syttyi, muut seurasivat perässä. Jos Suomi olisi noudattanut aidosti puolueetonta, liittoutumatonta ja rauhantahtoista linjaa, kaikki sodat olisi voitu välttää.
Tuhannet suomalaiset sotilaat taistelivat, haavoittuivat ja kuolivat turhaan. Tuhannet menettivät kotinsa ja joutuivat evakkoon turhaan. Rakkaat ja arvokkaat alueet kotimaastamme otettiin pois turhaan. Raskaat sotakorvaukset jouduttiin maksamaan turhaan turhien sotiemme takia. Kaikki tämä tapahtui ainoastaan johtajiemme typeryyden ja fanaattisuuden takia, joiden käskyjä kuuliaiset ja tottelevaiset sotilaamme toteuttivat.
vapauden puolesta sotapropaganda
Monesti kuulee väitettävän, että Suomen käymät sodat olivat välttämättömiä Suomen itsenäisyyden ja vapauden säilyttämiseksi. Eihän se ole lainkaan totta! Neuvostoliitto ei pyrkinyt valtaamaan Suomea eikä viemään Suomen itsenäisyyttä. Ei haluta myöntää, että sodat olivat täysin turhia ja typeriä. Ne olivat Suomelle pelkästään täysin tappiollisia. Niissä ei voitettu mitään, ei edes Suomen vapautta eikä itsenäisyyttä, koska eihän Neuvostoliitto niitä pyrkinyt koskaan viemäänkään.
Sotasankari patsaat ja muistomerkit kertovat, että sotilaamme kuolivat vapautemme puolesta. Niissä väitetään että Suomen sodat olivat vapauden puolustamista. Sotien pitäminen vapauden puolustamisena on osa sotapropagandaa, missä sotia pidetään välttämättöminä ja tarpeellisina. Sota on pahinta mihin maa voi joutua. Se merkitsee pakkovaltaa ja vapauden menetystä. Koska sodat tuovat mukanaan pelkkää tuhoa, kuolemaa ja kurjuutta, niille pitää löytää jokin oikeutus.
Sodat voivat olla itsenäisyyden ja vapauden puolustamista siinä tapauksessa, että maa joutuu hyökkäyksen kohteeksi, niin että sillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin taistella ja puolustautua. Suomen sodat eivät olleet sellaisia, Neuvostoliiton suuri isänmaallinen sota sen sijaan oli. Ennen talvisotaa Suomella oli lukemattomia mahdollisuuksia ratkaista Neuvostoliiton turvallisuutta koskeva kiista rauhanomaisesti.Talvisota ei ollut Neuvostoliiton laiton hyökkäyssota, koska sillä oli siihen vahva itsepuolustuksen oikeutus ja maa yritti ratkaista turvallisuusongelman Suomen kanssa rauhanomaisesti. Jatkosota oli Suomen hyökkäyssota Neuvostoliittoa vastaan.
Sotien välttäminen viisaalla politiikalla olisi ollut parasta Suomen ja suomalaisten vapauden puolustamista. Sotiin joutuminen ehdoin tahdoin, niitä seuranneet tappiot, aluemenetykset, sotakorvaukset ja köyhyys merkitsivät vapauden menetystä ja kaventumista.
sotien mielettömyys
Järkeville ihmisille pahin katastrofi mihin maa voi joutua on sota, joka olisi vältettävä kaikin keinoin.
Hillitön asevarustelu, sotien lietsominen ja jatkuvat sodat ovat osoitus lännen barbaarisuudesta. Ne todistavat, että vallitsevassa kapitalistisessa sivilisaatiossa ei juuri tapahdu edistystä eikä kehitystä. Ainoa ero historiallisesti aikaisempiin sotiin on että nykyään aseet ovat teknologisesti kehittyneempiä ja tehokkaampia. Suusta ladattavat ruutiaseet ja kanuunat on korvattu konekivääreillä ja ohjuksilla.
Sotia pidetään edelleen länsimaiselle valtiolle normaalina asiana ja ulkopolitiikan jatkeena. Asevarusteluun, armeijoiden ylläpitoon ja sotimiseen käytetään jättisummia. Kuitenkin asevarustelu, mukaan lukien ydinaseet ja muut joukkotuhoaseet, ja sodat uhkaavat sekä biosfäärin että ihmiskunnan olemassaoloa.
Suomen puolueettomuus
Ennen sotia Suomi oli puolueeton maa yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. Miksi puolueettomuus ei silloin taannut rauhaa? Ennen talvisotaa Suomi toteutti puolueettomuuteen vedoten järjetöntä ja Neuvostoliitolle vihamielistä politiikkaa. Välirauhan aikana Suomi oli valmis heti heittämään puolueettomuutensa romukoppaan ryhtymällä natsi-Saksan aseveljeksi. Suomi ei ollut aidosti puolueeton, vaan harjoitti Neuvostoliitolle vihamielistä politiikkaa, kuten se on tehnyt suureksi osaksi itsenäistymisestään saakka.
Pasifistina uskon, että puolueettomuus on hyvä asia. Puolueettomuus ja liittoutumattomuus turvaavat rauhaa paremmin kuin sotilaallinen liittoutuminen ja vastakkainasettelu. Paasikiven-Kekkosen linja oli oikein ja turvallisuutta parantava, rauhaa ja vakautta säilyttävä. Suomen Nato jäsenyys taas on lisännyt turvallisuus uhkia ja sodan riskiä Suomessa, Pohjolassa ja maailmalla. Puolueettomuus on nyt menetetty ja Suomen johto on paljastanut todelliset kasvonsa: fasismi, militarismi, globalismi, sotahulluus ja venäläisviha. Suomen fanaattisten johtajien mukaan Suomen pitää olla yksinomaan osa länttä, palvoa yksin dollaria jumalana ja pitää kaikkia ulkopuolisia maita vihollisina. Suomi ajaa edelleen Yhdysvaltojen johtamaa sotaisaa, maita ja kansoja alistavaa ja riistävää yksinapaista maailmanjärjestelmää, vaikka se on jo romahtamassa ja sen aika on jo ohi. Onneksi Kiina ja Venäjä liittolaisineen pyrkivät luomaan uuden ja oikeudenmukaisemman globaalin järjestelmän.
Olisiko Suomi voinut välttää sodat?
Jää vielä kysymys, olisiko Suomi voinut välttää kokonaan sotimisen toisen maailmansodan melskeissä? Uskon että aidosti puolueettomalla ja neutraalilla politiikalla se olisi ollut mahdollista. Kuten olen tuonut esille, talvisota olisi ollut helposti vältettävissä ottamalla huomioon Neuvostoliiton turvallisuushuolet. Jos talvisotaa ei olisi ollut, ei olisi tullut jatkosotaakaan.
Suomen ei olisi tietenkään tarvinnut liittoutua akselivaltojen kanssa, vaan pysyä täysin puolueettomana. Jos Suomi ei olisi liittoutunut Saksan kanssa eikä osallistunut jatkosotaan, niin olisiko Hitler hyökännyt Suomeen? Saksalla olisi ollut iso kynnys hyökätä puolustuskykyistä Suomen armeijaa vastaan, jolla on turvallisuus yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa. Hitler olisi voinut toteuttaa operaatio Barbarossansa jotain muuta kautta kuin Suomesta. Jos SS- joukot olisivat marssineet kuitenkin Suomeen kuten Norjaan, Saksa olisi kuitenkin lopulta hävinnyt toisen maailmansodan. Esimerkiksi puolueeton Ruotsi selvisi toisesta maailmansodasta hyvin vähällä. Hitler ei vallannut Ruotsia eikä Ruotsi sotinut Neuvostoliittoa vastaan.
lähteet
Hitlerin sota pohjoisessa Chris Mann Christer Jörgensen Gummerus 2003
Eurooppa liekeissä Taistelu pohjolasta Bonnier Publications 2021
Jatkosota kronikka Gummerus 1991
Otto Wille Kuusinen Suomi ilman naamioita 2006 Johan Beckman institute
Pekka Visuri Pasi Kesell Carl-Friedrik Geust Suomen sodat 1939-1945 Selviytyminen maailmansodasta
Pekka Visuri Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat Docendo 2013
Pekka Visuri Murtorinne Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939-40 Docendo 2019 Jyväskylä