Elämänviisauksia1

       Meidän tulisi kuunnella elämä alkuperäistä viisautta sisällämme ja elää sen mukaisesti.

 

        Onnea on elää sopusoinnussa näkymättömän kanssa.

  

          Kun olemme sisimmässämme juurtuneet totuuteen, kauneuteen ja hyvyyteen meidän on helppoa ilmaista näitä ominaisuuksia myös toiminnassamme.

 

Henkinen elämä on jatkuvaa tiivistä yhteydenpitoa tietoisuuden syvempiin kerroksiin ja kehitystämme ohjaaviin luoviin energioihin ja taitoa elää jokapäiväistä elämäänsä näistä syvyyksistä ja korkeuksista käsin.

 

      Kun emme tukahduta tunteitamme ja olemme avoinna niiden koko kirjolle, olemme avoimia sielun viisaudelle ja voimalle.

 

       Ihmisen syvimmässä henkisessä olemuksessa on jotain auringon ja tähtitaivaan järkkymättömyyttä ja pysyvyyttä.

 

       Joka päivä on taisteltava merkityksettömyyttä vastaan ja kamppailtava voiman löytämiseksi ja säilyttämiseksi ja vision pitämiseksi kirkkaana edessään.

 

         Kaikki tarpeeton kiinnostus tulevaisuutemme ja huomio menneisyyteemme vähentää tietoisuutemme luovaa voimaa nykyisyydessä.

 

Kokemus yhdestä suuresta kaiken perustana olevasta elämästä antaa meille voimaa maailman moninaisuuden ja ristiriitojen keskellä.

 

      Kestävän mielenrauhan tae on pysyä aina puolueettomana päältäkatsojana.

 

Mielenrauhasi on järkkymätön kun suhtaudut välinpitämättömästi ilmiömaailmaan.

 

      Joka ei koskaan poistu jumalallisesta keskuksestaan säilyttää mielenrauhansa järkkymättömänä kaikissa elämän käänteissä ja tilanteissa.

 

       Suojaudu kaikkea epäolennaista vastaan pysyttelemällä jatkuvassa yhteydessä sieluusi.

 

         Kun sielu koskettaa ihmistä, hän oppii luonnostaan uhraamaan vähempiarvoiset asiat ja kohdistamaan huomionsa siihen, mikä on merkittävää, arvokasta, jumalallista ja todellista.

 

          Luonnon kauneus ja rauha riisuvat ihmisen kaikesta ihmisyhteisöjen luomasta keinotekoisuudesta ja teeskentelystä, mielen ja sydämen kieroutuneisuudesta, kilpailunhalusta, oman edun tavoittelusta, turhamaisuudesta ja kulttuurimme levottomuudesta ja pinnallisuudesta.

 

         Sisäinen hiljaisuus luo oikean ilmapiirin onnistuneelle keskustelulle, joka kohdistuu olennaiseen.

 

Turhat sanat paljastavat sisäisen tyhjyyden.

 

          Puheen voima syntyy hiljaisuuden voimasta.

 

            Kykenemme rakastamaan lähimmäisiämme ja työtämme kun jokaisena hetkenä vaalimme yhteyttä rakkauden jumalalliseen alkulähteeseen.

 

      Rakkaus virtaa kauttamme kun olemme avautuneet sielulle, jonka olemus on rakkaus.

 

       Elämä on jatkuvaa muutosta ja muuttumista, ja kuolema on vain tavallista isompi muutos.

 

Joka on oppinut kiinnittymättömyyden taidon, suhtautuu myös kuolemaan tyynesti.

 

 

Katkelmia sisäiseltä tieltä 5

 

Teosofi  1 1992 

Pyyteetön ja puolueeton mieli itseämme kohtaan syntyy tiedosta, että emme ole ajatukset, tunteet, ruumis tai minuus, vaan jotain niitä korkeampaa.

Todellinen olemuksemme ei ole ajatus, sillä on olemassa jokin, joka käyttää ajatusta.

Useat inhimilliset ongelmat aiheutuvat siitä, että olemme samastuneet joihinkin olemuksemme osiin siinä määrin, että olemme kadottaneet luovan vapautemme. Henkinen elämä on sen uudelleen löytämistä, palaamista takaisin mielemme alkuperäiseen puhtauteen ja samastumattomuuteen.

Henkisen itsen unohtaminen ja samastuminen ruumiiseen ovat välttämätön vaihe evoluutioprosessissa. Sitä seuraa käänteinen itsensä muistaminen ja itsen toteutuneisuus henkisessä tietoisuudessa.

Ykseys on tila, jossa on vain nykyisyys, missä ei ole tilaa egolle eikä erillisyydelle ja jossa mielenliikkeet ovat hiljenneet.

Antaumus on ei-kaksinaisuuden tila, jossa ei ole pelkoa eikä toiveita, jossa on määräaikaisesti luovuttu omasta erillisestä tahdostamme ja vapaudestamme.

Seksuaalinen halu ja rakkaus ovat johdannaisia niitä syvemmästä energiasta, jota voitaisiin kutsua vetovoimaksi. Ilmetessään alimman ihmisruumiin keskuksen tai chakran kautta tuo voima ilmenee haluna, tunneruumiin kautta ikävöintinä ja sydänkeskuksen kautta rakkautena. Joogan avulla seksuaalinen halu pyritään muuntamaan sielulliseksi rakkaudeksi.

Pyyde erottaa, rakkaus yhdistää.

Rakkaus voi ilmentyä vain äärimmäisessä tasa-arvoisuuden tilassa, jossa ei jaeta asioita miellyttävään ja epämiellyttävään, hyödylliseen ja vahingolliseen, rumaan ja kauniiseen.

Taistelu ja ristiriidat sisältävät mahdollisuuden sekä kehitykseen että taantumukseen. Itsessään ne ovat kaikelle kehitykselle välttämättömiä. Sota merkitsee aina vanhan muodon hajoamista ja uuden asteittaista ilmenemistä. Tuhoisa ja kivulias sisäinen prosessi on usein välttämätön uuden olemisen ja tietoisuuden muodon vakiintumiselle.

Kuolema ja tuhoutuminen ovat jatkuvia elämän prosesseja.

Edettäessä kohti tietoisuutemme ydintä, on mahdollista löytää se alkuperäinen ja muuttumaton substanssi, joka on ”oleva itsessään”. Sen valossa huomaamme, että kaikki muu omassa olemuksessa, ruumis, tunteet ja mielteet ovat kokoonpannut osasista ja että ne ovat katoavia ja muutoksen alaisia. Syntymättömän ja häviämättömän tuntee siitä, että se on äärimmäisen puhdas, jakamaton, ei-kaksi ja se tukee kaikkea muuta olevaa.

Mikäli olisi olemassa vain aika eikä ajattomuutta, ei voisi olla mitään toivoa täydellisestymisestä. Kehitys olisi vain loputonta kehää. Ikuisuudesta käsin kehityksen päämäärä tulee kuitenkin läsnä olevaksi jo nyt, vieläpä ajallisuuden ja keskeneräisyyden piirissä.

Ellemme sisimmässämme olisi lunastettuja jo nyt, emme sitä tulevaisuudessakaan voisi olla.

Hetkessä ja sen elävässä läsnäolossa ikuisuus puhkaisee ajan liikkeen. Intuitiomme tavoittaa ikuisuuden samalla kun toimintamme tapahtuu ajassa.

Ihmisen ainoa vapautuminen voi tapahtua vain ajattomuuden elävästä läsnäolosta käsin.

Taivas ja helvetti ovat enemmän tietoisuuden tiloja kuin paikkoja.

Elämässä emme voi välttää kärsimystä emmekä taata itsellemme pysyvää onnen tilaa, (ollessamme vielä suhteellisen kehittymättömiä ja epätäydellisiä ihmisolentoja). Rauha ja ilo voidaan kuitenkin löytää pyyteettömästä ja puolueettomasta hengen asenteesta. Pyyteetön mieli on silta, jonka avulla ylitämme kärsimyksen kuilut ja joka estää meitä vaipumasta epätoivoon kadotettuamme onnen, jonka kerran jo luulimme omistavamme.

Nautinto ja kärsimys ovat vain elämän ohimeneviä kokemuksia, siksi kumpaankaan niistä ei pidä jäädä kiinni. Tyyneyden sen, sen kerran saavutettuamme, voimme taas pitää ikuisesti. Tyyneyden harjoittaminen voi lisäksi viedä meidät kohti yhä syveneviä mielen iloja. Ihminen, joka on riittävästi nähnyt ja kokenut, ei voi päätyä muuhun kuin tyyneyden omaksumiseen syvimmäksi elämänasenteekseen.

Äärimmäisessä hiljaisuudessa vastaanotamme itsellemme elementtejä korkeammasta tietoisuudesta. Tämä voi tapahtua kun mielen, energiakehon ja ruumiin tavanomaiset toiminnot ovat hiljentyneet ja koko olemus on ikäänkuin odottavassa tilassa.

Meidän tulisi olla tyhjät itsestämme, jotta voisimme tulla jumalallisen voiman täyttämäksi. Meidän tulisi tehdä itsestämme tyhjä säiliö ja puhdistaa se, jotta jumaluus voisi laskea siihen viininsä ja nektarinsa. Epäpuhdas astia ei voi vastaanottaa jumalallista viiniä sitä pilaamatta.

Hiljennyttäessä koemme ensin rentoutumista ja vapautumista ulkoisen elämän paineesta, tämän jälkeen onnea, sitten tarkkaavuutta; sitten emme mitään, kunnes olemme niin tyhjät itsestämme, että voimme tulla täytetyiksi ylhäältä. Tämä on luonnollinen prosessi.

Luonto ei salli tyhjää tilaa kuin hetkittäisesti. Siksi luopuessamme jostain vähempiarvoisesta, voimme olla varmat, että vastaavasti saamme takaisin jotain korkeampaa.

Todellinen uhri on aina sisäinen uhri, alemman energian uhraamista korkeammalle, alemman itsen uhraaminen korkeammalle itselle.

Universumi on koneisto, joka noudattaa rautaisia ja järkkymättömiä lakeja. Se on kuitenkin koneisto, jolla on sielu ja sydän.

Edes kaikkein täydellisin hiljaisuus ei ole olemukseltaan staattista. Kun omat vähäisemmät mielen- ja elämänliikkeemme lakkaavat, avaudumme laajemmalle kosmiselle elämälle. Sen koskettaessa meitä tunnemme olevamme vain osanen sen aluetta ja toimintakenttää.

Luova elämä on toiminnan ja toimimattomuuden yhdistelmä. Alituinen toiminta ei jätä sijaa hiljaisuudelle emmekä silloin voi koskaan olla vapaat itsestämme. Toimimattomuudessa taas minä vetäytyy syrjään antaen itseään korkeamman viisauden työskennellä. Vaikka emme itse tee mitään, koko olemuksemme tulee valaistuksi henkisellä tiedolla. Kun sitten palaamme toimintaan, on se puoliksi itsen ja puoliksi ei-itsen, jonkin sitä korkeamman tekemää. Voimme silloin sanoa: ”en minä, vaan Jumala minussa”.

Taitava toiminta syntyy toimimattomuudesta kuten tarkoituksenmukaisin liike liikkumattomuudesta ja syvällisin merkitys hiljaisuudesta.

Voimankäyttö on heikkouden merkki. Jumala ei käytä voimaa, mutta silti hän tekee kaiken.

Mysteerien mysteeri on tämä ihmisruumista asuttava jokin, tämä tietoinen elävä tuli, jolle fyysinen muoto on valin väline.

Meditaatio on jatkuva mielenasenne, jossa pyrimme vaalimaan yhteyttä syvempään itseemme. Kaikki toiminta tulisi kummuta henkisestä tietoisuudestamme, ei koskaan alemmista mielen ja tietoisuuden liikkeistä.

Henkiseen päämäärään pyrittäessä meidän olisi opittava taloudellisuuteen energian käytössämme.

Omaksumalla jalompia tottumuksia voimme vähitellen oppia kanavoimaan voimamme uudella, luovemmalla ja rakentavammalla tavalla.

Kaiken turhan toiminnan jättäminen merkitsee edistymistä silloin kun samalla olemme vastaanottavaisia sisäisen itsemme valolle. Pelkkä passiivisuus ei sitä ole, ellei meillä samalla ole yhteyttä sisäiseen sieluumme.

Ihmissielu kehittyy sekä aistimaailman kokemuksista että äärettömästä hengestä virtaavista voimista.

Henkisellä tiellä tulemme tietoisiksi uusista, puhtaammista ja valaisevimmista energioista. Opimme vähitellen elämään itse valon keskuksesta käsin ja muovaamaan koko olemuksemme valaisevan sisäisen kuvan kaltaiseksi. On suuri asia saavuttaa yhteys sisäiseen itseensä, mutta toinen vähintään yhtä vaativa tehtävä on tuoda sisäisesti koettu henkinen valo koko alempaan olemukseemme ja persoonallisuuteemme. Tietyssä kehitysvaiheessa sisäinen tietoisuutemme saattaa olla kohotettu hyvinkin korkealle persoonallisuuden pitäessä edelleen kiinni rajoituksistaan. Tietoisuuden kehityksessä ei tämän vuoksi pidä laiminlyödä samanaikaista persoonallisuuden kehittämistä. Jumaluudenkin on ilmaistava itsensä ihmispersoonien kautta. Persoonallisuuden on täydellistyttävä, jotta henkinen itse saavutettaisiin. Henkinen itse on löydettävä, jotta persoonallisuus täydellistyisi.

Henkinen transformaatio merkitsee alemman energian jalostumista ja muuntumista korkeammaksi. Samalla käyttövälineemme hienostuvat ja ne tulevat vastaanottavaisiksi korkeammille hengen voimille. Keho tulee terveeksi, puhtaaksi ja kauniiksi, elämänvoima pyyteettömäksi, mieli valaisevaksi, sydän rakastavaksi.

Ihminen on kosmisen energian suuri muuntaja ja dynamo. Elämme kaikki saman Logoksen alaisuudessa, jonka energia virtaa tasaisesti kaikkialle. Itsestämme ja kehityksestämme vain riippuu siltä vastaanottamamme energian laatu ja määrä. Elämäntaitoa on se miten käytämme osaksemme tulleen energian jaloimman mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Meidän tulisi muuntaa vastaanottamamme energia, olipa se minkälaatuista hyvänsä, tahdoksi, viisaudeksi ja rakkaudeksi. Evoluution myötä tulemme tietoisiksi aina korkeammista ja korkeammista energioista. Ihmiskehityksen huipulla sekä vastaanottamamme että toiminnassa luovuttamamme energia on laadullisesti korkeampaa.

Henkisessä elämässä toteutuu vuorotellen liike sisäänpäin, jossa työskentelyn pääasiallinen kohde olemme me itse, sekä liike ulospäin, toiminta ja vaikuttaminen maailmassa.

Ilman sisäistä, jalostavaa ja itsekriittistä pyrkimystä toiminta maailmassa on tehotonta ja pinnallista.

Paha ja epätäydellinen voidaan voittaa ainoastaan hyvää ja täydellistä luomalla.

Äärimmäinen välinpitämättömyys samalla kun tekee parhaansa on jo lähellä valaistumista. Siihen sisältyy tieto, että vasta Jumala tekee kaiken täydelliseksi ja saattaa teot lopulliseen päätökseensä sovittaen niihin niille kuuluvat seuraukset.

Joogan harjoittamisen myötä lakkaamme olemasta luonnon orjia. Vähitellen saavutamme herruuden kaikilla olemassaolomme tasoilla ja oman luontomme ylitse. Tie vapauteen löydetään oppiessamme muuntamaan kaiken ei-henkisen energian henkiseksi energiaksi ja voimaksi.

Mielenrauhaa

Tyytymättömyys, ahdistus, suru ja epävarmuus kasvavat jos meillä ei ole kunnollista yhteyttä sisäiseen keskukseemme ja jumalallis-henkisten energioiden alueeseen. (Sisäinen tie, 51)

Rauha, joka ylittää ymmärryksen, syntyy yhteydestämme minän ja mielen takaiseen henkiseen todellisuuteen. Voimme saada sen yksinkertaisesti lahjana ilman mitään ponnisteluja. Meillä on myös loistava mahdollisuus pyrkiä tietoisesti oleilemaan tajunnan syvemmissä kerroksissa meditaation ja sisäisen elämän kautta. Kun löydämme vakaan perustan mielenrauhalle, kestämme myös paineita ja stressiä eikä meidän tarvitse paeta haastavia ja hankalia tilanteita. (Sisäinen tie, 10)

Sisäinen keskuksemme saa voimaa tuntemattomista lähteistä aurinkokunnassa. Sen tila ja energian tyyppi määräytyvät sisältäpäin. Siihen eivät ulkoiset asiat juuri vaikuta. (ibid., 49)

Tietoisuudessamme on ydin alue, joka ei ole sidoksissa aikaan, paikkaan eikä ympäristöön. Se ei ole yhteydessä muistiin eikä menneisyyteen. Se on aina uusi pulppuileva mysteeri. (Sisäinen tie, 50)

Syvin olemuksemme, tajunnan ydin, on riippumaton ulkoisista tapahtumista ja aistihavainnoista. Myöskään mielen liikkeet ja tunteet eivät juuri vaikuta siihen. Ulkoiset tapahtumat voivat vaikuttaa vain tunteisiin ja mieleen. (ibid., 50

Tuska ei voi koskettaa henkistä ydintämme. (Sisäinen tie, 50)

On aina mahdollista löytää puhdas tarkkaileva tietoisuus, joka pysyttelee erillään tietoisuuden virrasta ja tunteiden, havaintojen ja kokemusten kaleidoskoopista. (ibid.,50)

Meillä on aina sisäinen hiljaisuus jos vain emme aseta sille esteitä, jos emme peitä sitä omalla hallitsemattomalla mielen hälyllä. (ibid., 51)

Ihmisen syvimmässä henkisessä olemuksessa on jotain auringon ja tähtitaivaan järkkymättömyyttä ja pysyvyyttä. Tunne se ja ole se! (Sisäinen tie, 49)

Ihminen, joka tuntee syvyyden ja elää sen voimasta, on itsevarma ja itseriittoinen. Hän tuntee iloa ja mielenrauhaa, jotka eivät riipu ulkonaisista asioista. (ibid., 51)

Kun tunnemme henkisen ytimemme voiman, meitä ei heilauta tilapäinen mielen levottomuus. Se ei kumoa sen taustalla olevaa selkeyttä ja hiljaisuutta. (Sisäinen tie, 52)

Jonain päivänä tietoinen mielentyyneyden harjoittaminen muuttuu järkkymättömäksi mielenrauhaksi, joka laskeutuu ylhäältä ja pysyy. (ibid., 52)