Minervan pöllö 3 / 2003
Jos ihminen lausuu tänä päivänä ääneen, että hän etsii totuutta, viisautta tai Jumalaa, se herättää useimmiten naurua.
Sanotaan, että viisautta on vain viisauden etsiminen ja että vain typerys voi väittää viisauden saavuttaneensa. Mutta hölmöähän on etsitä sellaista mitä ei voi koskaan saavuttaa.
Ennen filosofia käsitteli totuutta, todellisuutta, tietoa ja viisautta. Nykyään filosofia käsittelee enimmäkseen vain itseään.
Filosofien ammatillinen intressi on keksiä filosofisia ongelmia ja tehdä asiat monimutkaisiksi, jotta filosofoitavaa riittäisi.
Kohtuullinen määrä filosofiaa selkiinnyttää ja rikastuttaa ajattelua, suurempi annos kietoo mielen pohjattomiin filosofisiin ongelmiin.
Hyvä filosofi pyrkii selkeyteen ja yksinkertaisuuteen. Huono filosofi mutkistaa selkeitä asioita.
Sellainen filosofia (kuten myös uskonto) puhuttelee ja tekee vaikutuksen, jolla on paljon yhtymäkohtia elämänkokemustemme kanssa.
Koska maailma on niin älytön paikka, on kysyttävä, voiko sitä täysin ymmärtää järjen avulla?
Useimmat filosofian ongelmat ja ratkaisut esiintyvät vain filosofien päissä ja heidän kirjoittamissaan kirjoissa ajattelun akrobatiana eikä niillä ole suurta käytännön merkitystä.
Filosofien suurin uskottavuusongelma on siinä, että heidän käyttämänsä kieli, sanat ja käsitteet luovat suurimman osan niistä asioista, joista he puhuvat.
Filosofiset ongelmat heräävät silloin kun oppia alkaa vertaamaan todellisuuteen.
Totuudet, jotka liikuttavat vain oppineita ja älykköjä, ovat tuskin yleispäteviä ja todella merkittäviä.
Filosofiaa luonnehtii ajattelun vapaus. Jokainen filosofi onkin, kuten filosofian historia osoittaa, ajatellut totuuden haluamallaan tavalla.
Filosofeilla on hämmästyttävä itserakas kyky uskoa, että juuri heidän järjestelmänsä kuvastaa uskollisesti todellisuutta ja tosiasioita, että se on muuta kuin pelkkä ajatuskokeilu.
Kaikki filosofit ovat yrittäneet sanoa miten asiat ovat, mutta näyttää siltä, että he sanoivat vain mitä ajattelivat.
Useimmat suuret ajattelijat ovat olleet myös suuria erehtyjiä.
Filosofi, joka ajattelee, että hänen oppinsa on enemmän kuin vain eräs näkökulma maailmaan, on typerys. Useimmat filosofit ovat ajatelleet juuri siten.
Mitä eheämpi ja ristiriidattomampi filosofinen järjestelmä, sitä repivämpi ristiriita vallitsee elämän monimuotoisuuden ja monitulkintaisuuden kanssa.
Parhaassa tapauksessa filosofia on ikkuna maailmaan, joka paljastaa sen salaisuuksia ja ulottuvuuksia ja rohkaisee etsimään lisää viisautta. Pahimmassa tapauksessa filosofia luo oman maailmansa niin että filosofisen järjestelmän rajoista tulee sen lumoissa olevan mielessä maailmankaikkeuden rajat.
Kysy akateemiselta filosofilta mikä on totuus, niin hän kertoo sinulle totuuden määritelmän. Elävästä totuudesta ja todellisuudesta hän ei tiedä enempää kuin tavallinen ihminen.
Huolimatta kaikista erinomaisista menetelmistään ja apuvälineistään, kuten tieto-oppi ja oikea päättely, filosofit eivät ole löytäneet maailmankaikkeudesta juurikaan uutta tietoa.
Nykyfilosofi ei tiedä elämästä enempää kuin kadunmieskään. Usein hän tietää vain jotain äärimmäisen kiistanalaista itse tietämisestä.
Filosofien yritys löytää kaikelle tiedolle varma ja vakaa perusta näyttää toivottomalta hankkeelta. Useimmat heidän tieto-oppinsa osoittavat, että tieto voi olla varmaa ja täsmällistä vain kun todellisuutta vääristetään, typistetään ja kaavamaistetaan.
Saadakseen täsmällisen tiedon tarkasti määriteltyä, filosofit yleensä supistavat tiedon lähteitä, vaikka dataa tulee kaikista ihmisen fyysisistä ja psyykkisistä kanavista.
Filosofia on enimmäkseen perusteluilla ja argumenteilla ryyditettyjä mielipiteitä.
Tieto-oppi eli epistemologia on usein vain kosmetiikkaa, jonka avulla filosofi antaa mielipiteilleen, joita hän kutsuu tiedoksi tai arvoiksi, jälkikäteen rationaaliset perustelut.
Ensin elämän kokonaisuudelle tehdään vivisektio, tämän jälkeen analysoidaan osasia ja mietitään minkä periaatteen mukaan osaset liittyvät toisiinsa. Lopuksi näistä mielivaltaisesti irrotetuista palasista yritetään rakentaa tuntemamme maailma. Tätä koetun maailman purkamista ja uudelleen kokoamista kutsutaan nykyään myös filosofiaksi.
Emme ehkä koskaan saa selville mitkä koetun maailman ominaisuudet kuuluvat itse maailmaan ja mitkä ihmisen tietoisuuteen. Kaikki on yhteen kietoutunutta.
Jos mielen ja maailman välinen suhde on täsmällisen tutkimuksen ja ymmärryksen tavoittamattomissa, silloin filosofien luomilla tieto-opeilla on vain ajatusleikkien arvo.
Puhdas järki, logiikka ja saivartelut argumenteilla ei usein ole muuta kuin terveen järjen halveksimista ja järjestelmällistä sisäisen intuitiivisen viisauden tuhoamista ja tukahduttamista.
Mitä ankarampi logiikka, usein sitä kummallisemmat johtopäätökset.
Silloin kun premissit ovat väärät, logiikka johtaa vain yhä syvemmälle harhaan
Silloin kun ajattelun apuväline, logiikka, vaatii huomion, itse ajattelu jää pakostakin kehittymättömäksi ja asioiden ymmärtäminen kärsii.
Pinnallinen ja heikkolaatuinen tieto turruttaa ihmisen henkisesti.
Kun mieli keskittyy näkyvään maailmaan ja ulkonaiseen tietoon, ihminen tulee kuuroksi sisäiselle äänelle, joka kuiskii hänelle korkeammasta tiedosta.
Viisauden jano katoaa saadessamme älyllisen maailmankuvamme valmiiksi.
Oppinut filosofi ottaa sanat vakavasti. Luova ajattelija ottaa elämän vakavasti ja pitää sitä ajattelun mittana.
Syvempi käsitys elämästä ja todellisuudesta voi syntyä vain syvemmän henkisen kokemuksen myötä.
Kokemuksessamme on enemmän viisautta kuin yhdessäkään filosofian oppikirjassa.
Nykyfilosofi pohtii innolla pieniä kielellisiä ja käsitteellisiä kysymyksiä ikään kuin ne olisivat maailmankaikkeuden syvimpiä salaisuuksia.
Mitä kapeampi näkökulma, sitä helpompi on filosofoida.
Silloin kun kokonaiskuva elämästä kadotetaan, sofistiikka ja irrationaalisuus pääsevät valtaan.
Irrationaalisuus esiintyy usein rationaalisuuden valepuvussa.
Sydämettömän logiikan seuraus on kylmä ja epäinhimillinen maailmankuva.
Todellisuus ei näyttäydy täydessä laajuudessaan. Havaitsemme pääasiassa vain asioiden pinnan. Mutta henkiset tuntosarvemme ulottuvat syvyyteen.
Elämän suurten kysymysten ratkaisemiseen tarvitaan muutakin kuin kunnianhimoa, ylimielisyyttä, nokkeluutta, moukari ja rautalankaa.