Minä Olen 4 / 2005
Education in the New Age teoksen tehtävänä on tarjota suuntaviivoja uuden Vesimiehen aikakauden henkisen kulttuurin luomiselle. Baileyn mukaan uuden aikakauden alkaminen on tuonut mukanaan sielun ja hengen voimien kasvavan vaikutuksen ihmisissä. Tämän vuoksi myös kasvatusmenetelmien on kehityttävä.
Kirjan mukaan kasvatuksen tulisi olla jatkuva prosessi syntymästä kuolemaan, joka ei koske niinkään paljon tiedon hankkimista kuin tietoisuuden laajentumista. Lisäksi hankittu tieto pitäisi aina saattaa toimivaan yhteyteen ympäristön, sosiaalisten velvollisuuksien, historiallisten suuntausten ja maailman olosuhteiden kanssa.
Kasvatuksen keskeinen päämääränä on integraatio. Modernin psykologian mukaan ihminen on fyysisen luonnon, vitaalisen toiminnan, tunteiden sekä mielen synteesi. Nämä aspektit ovat usein epäharmoniassa keskenään. Monissa tapauksissa tunne-elämä hallitsee kaikkia muita ja mielellä on vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa. Ihmisen ensimmäinen kehitystehtävä on siten persoonallisuuden integraatio toimivaksi kokonaisuudeksi tai ykseydeksi. Mieli, emotionaalinen luonto ja vitaalinen, fyysinen persoona muodostavat silloin yhden toimivan ykseyden. Vasta silloin ihmistä voidaan iästä riippumatta pitää aikuisena. Seuraava kasvatustehtävä on persoonallisuuden integraatio sieluun. Tämä voidaan saavuttaa luonteenrakentamisen, palvelun sekä mietiskelyn ja sen tuloksena olevan sieluyhteyden avulla. Kaiken kehityksen päämäärä on integraatio – persoonallisuuden integraatio, integraatio sieluun, integraatio kokonaisuuteen, kunnes täydellinen ykseys ja identifioituminen on saavutettu.
Uuden aikakauden kasvatuksessa olisi tärkeää ymmärtää jälleensyntymisen lakia. Hyvän kasvattajan tulisi pystyä likimääräisesti arvioimaan kasvatettavien sielun ikä ja asema kehityksen portailla. Kirjan mukaan ihmiset voidaan hyvin laajasti yleistäen jakaa neljään luokkaan:
a. Ihmiset, joilla on fyysiset taipumukset.
b. Ne, joita tunteet hallitsevat, ihmiskunnan enemmistö.
c. Ne, joilla on mentaaliset taipumukset.
d. Uusi rotu, jolla on ryhmäominaisuudet ja ryhmätietoisuus sekä idealistinen visio. Siihen kuuluvat ne suhteellisen harvat, jotka ovat sielujensa vaikutuksen alaisia tai jotka ovat nopeasti tulossa vastaanottavaiseksi tälle vaikutukselle.
Ihmisen kehitys merkitsee tietoisuuden keskuksen siirtymistä asteittain korkeammalle tasolle. Se on kulkua persoonallisuuden, alemman itsen tai kehon tietoisuudesta korkeamman itsen eli sielun tietoisuuteen, siitä monadin eli hengen tietoisuuteen, kunnes tietoisuus lopulta on jumalallinen.
Kasvattajan haasteena on arvioida oikein yksilön huomion keskipiste ja panna merkille, mihin tietoisuus on pääasiassa keskittynyt. Sitten ihminen on koulutettava sillä tavalla, että tuon keskipisteen siirtäminen korkeampaan käyttövälineeseen tulee mahdolliseksi. Käyttövälineen, joka näyttää ensiarvoisen tärkeältä, tulisi siis tulla toissijaiseksi niin että siitä tulee vain sitä korkeamman instrumentti. Jos tunnekeho on persoonallisuuden elämän keskus, silloin kasvatusprosessin tarkoituksena on tehdä mielestä hallitseva tekijä. Jos mieli on persoonallisuuden huomion keskus, silloin sielun toiminta on saatettava täydempään ilmaisuun ja niin edelleen, kunnes kehityksen portaiden huippu on saavutettu.
Kasvatuksen lopullinen päämäärä ei ole vähempää kuin valaistuminen. Menneisyydessä valaistuminen on liitetty pääasiassa mystiikkaan ja uskontoihin. Tulevaisuudessa ihmisen opastaminen henkisen valtakunnan kansalaiseksi kuuluu korkeammalle kasvatukselle. Valaistumista tarkastellaan silloin älyllisestä näkökulmasta ja lähestytään mentaalisesti. Baileyn mukaan erityisesti yliopistossa pitäisi vaalia niitä menetelmiä, tekniikkoja ja ajattelun ja elämän muotoja, jotka yhdistävät ihmisen sielujen maailmaan eli Jumalan valtakuntaan, arvojen ja laadun sisäiseen maailmaan. Näin ei ole laita vielä tänä päivänä, onhan kasvatus korkeakouluissamme pääasiassa tietopainotteista ja älyn kehittäminen on jyrännyt alleen sielun elämän ja intuition vaalimisen.
Teoksessa mainitaan Rudolf Steiner. Kirjan kirjoittaja poikkeaa jonkin verran hänen näkemyksestään koskien ihmisen kehityksen seitsenvuotisjaksoja. Bailey ehdottaa seitsemän vuoden jakson tilalle kymmenen vuoden jaksoa, missä seitsemän vuotta kuluu oppimiseen ja kolme opitun soveltamiseen. Lapsen elämän kymmenenä ensimmäisenä vuotena painopisteen tulisi olla aistien kautta tulevan tiedon hallitsemisessa ja käsittelemisessä. Seuraavana kymmenenä vuotena keskeistä on mielen koulutus. Seitsemäntoista vuoden iässä opetusohjelmaan tulisi lisätä psykologia, missä käsitellään sielun luonnetta ja sen yhteyttä maailmansieluun. Tässä vaiheessa pitäisi myös opettaa meditaatiota. Sitä voidaan harjoittaa minkä tahansa oppiaineen syvän ajattelemisen kautta. Meditaatiossa mielen ulospäin suuntautuvat ja objektiiviset taipumukset estetään, niin että mielestä tulee subjektiivinen ja intuitiivinen. Sen kautta voidaan ylläpitää yhteyttä ihmisen henkiseen keskukseen, sieluun. Neljänätoista ensimmäisenä vuotena lapselle tulisi tarjota mahdollisuus harrastaa ja kokeilla monenlaisia asioita. Puhdas ammatillinen koulutus tulisi jättää kasvatusprosessin loppuvuosille.
Bailey kiteyttää vielä uuden kasvatuksen tehtäviä seuraavasti:
1. Uusi kasvatus tulee pääasiassa koskemaan tieteellistä ja tietoista silloittamista ihmisen eri aspektien välillä. Oikeiden energialinjojen synnyttämisen kautta se luo koordinaatiota ja synteesin ja tietoisuuden laajentumisen.
2. Uuden kasvatuksen tehtävä on siten persoonallisuuden koordinoiminen, mikä lopulta tuo tullessaan sen yhdistymisen sieluun.
3. Uusi kasvatus käsittelee, analysoi ja tulkitsee ajattelun lakeja, koska mieltä pidetään sielun ja aivojen välisenä yhdyssiteenä. Nämä lait ovat keinoja, joiden avulla:
a. Ideoita tavoitetaan intuitiivisesti.
b. Ihanteita levitetään.
c. Rakennetaan mentaalisia käsitteitä eli ajatusmuotoja, jotka aikanaan vaikuttavat ihmisten mieliin.
4. Uusi kasvatus tulee organisoimaan ja kehittämään alempaa konkreettista mieltä.
5. Se opettaa ihmistä ajattelemaan yleisestä yksityiseen ja myös analysoimaan yksittäisiä asioita. Tulevissa kouluissa painotetaan siten vähemmän muistin harjaannuttamista. Kiinnostus auttaa suuresti palauttamaan mieleen.
6. Uusi kasvatus tekee ihmisestä hyvän kansalaisen kehittämällä hänen rationaalisia puoliaan sekä opettaa häntä käyttämään perittyä, saavutettua ja lahjoitettua varustusta ilmentämään sosiaalista tietoisuutta ja sosiaalisia asenteita.
7. Ennen kaikkea uuden ajan kasvattajat pyrkivät opettamaan ihmiselle miten yhdistää hänen kolme mentaalista aspektiaan:
a. Alempi, konkreettinen mieli.
b. Mielen poika, sielu, itse.
c. Korkeampi, abstrakti eli intuitiivinen mieli.
eli:
a. Vastaanottava mieli eli terve järki.
b. Yksilöitynyt mieli.
c. Valaiseva mieli.
8. Uuden ajan kasvattajat tulevat käsittelemään niitä prosesseja ja menetelmiä, joita käytetään ihmisen eri aspektien välisten tietoisuudessa olevien kuilujen silloittamiseen. Tämä tapahtuu antahkaranan tieteen avulla. Se on mielen uusi ja tosi tiede, joka käyttää mentaalista substanssia sillan (antahkarana) rakentamiseen persoonallisuuden ja sielun välille ja tämän jälkeen sielun ja hengen välille. Kun nämä symboliset sillat on rakennettu, ne parantavat tietoisuuden virtausta ja tuottavat sen tietoisuuden jatkuvuuden, joka poistaa kuoleman pelon, hävittää kaiken erillisyyden tunteen ja tekee ihmisen vastaanottavaiseksi aivotietoisuudessaan vaikutteille, jotka tulevat korkeammilta henkisiltä alueilta eli Jumalan mielestä. Siten hänet johdatetaan helpommin luojan tarkoituksiin ja suunnitelmiin.
9. Tämän silloittaminen tulee ulottumaan myös ihmisen suhteisiin hänen kanssaihmisiinsä kaikilla tasoilla.
10. Se tulee kattamaan myös ihmisen mekanismin kouluttamisen vastaamaan sielun vaikutteisiin. Tämä sielu on olennaisesti älyä, jota käytetään vitaalisesti kaikilla tasoilla. Se toimii arvostelukykyisenä mielenä mentaalitasolla, sensitiivisenä tietoisuutena tunnetasolla ja aktiivisena osallistujana fyysisessä elämässä.
11. Uusi kasvatus tulee ottamaan huomioon:
a. Mielen ja sen suhteen energiakehoon, eetterikehoon, joka on hermojärjestelmän taustalla ja joka galvanisoi fyysisen ruumiin toimintaan.
b. Mielen ja sen suhteen aivoihin.
c. Mielen ja sen suhteen seitsemään voimakeskukseen eetterikehossa, jotka ovat yhteydessä ruumiin päähermopunoksiin ja umpieritysrauhasiin.
d. Aivot koordinoivana tekijänä tiheässä ruumiissa ja sen kyvyn ohjata ihmisen toimintoja hermojärjestelmän avulla. (p., 35-37).
Uuden ajan kasvatus painottaa henkisten arvojen tärkeyttä ennen aineellisia. Se korostaa yksilön vastuuntunnetta ja suvaitsevuutta, oikeita ihmissuhteita ja hyvää tahtoa. Eri rotujen lapsille pitää opettaa, että ihmisen luonto on sama riippumatta rodusta tai kansallisuudesta, että kaikki ihmiset ovat veljiä. Itsekkään kansallishengen sijaan on korostettava maailmankansalaisuutta. Lapset tarvitsevat rakkauden, kärsivällisyyden ja ymmärtämyksen ilmapiiriä.
Edellä on esitelty vain joitain uuden ajan kasvatuksen olennaisia piirteitä, haasteita ja päämääriä. Suosittelen teosta lämpimästi kaikille uudistushenkisille kasvattajille ja opettajille korkeakouluissa ja muissa oppilaitoksissa. Kirja vaatii jonkin verran paneutumista ja uusien käsitteiden opettelemista. Sen tutkiminen on samalla juuri edellä kuvattua koulutusta, missä tietoisuuden keskus siirtyy tunnetasolta mielen tasolle ja edelleen sielun tasolle. Vesimiehen aika on vasta alussa ja se tulee kestämään vielä noin 2100 vuotta, joten teoksen ihanteiden ja ajatusten todentamiseen ja toteuttamiseen on paljon aikaa käytettävissä. On myös huomattava, että teoksen kirjoittaja suosittelee kompromissia nykyisen ja uuden ajan kasvatuksen välillä.
Alice A. Bailey. Education in the New Age. Lucis Publishing Company (113 University Place, 11th floor, New York, NY 10003), 1954.