antroposofia |

Rudolf Steiner

Rudolf Steiner (1861-1925)

”Henkisen tiedon oppilaan on tiettynä aikana kokonaan syvennyttävä harjoitusten sisältöön. Hän alkaa yksinkertaisesta harjoituksesta, sellaisesta, mikä ennen kaikkea saattaa syventää ja sisäistää järjellistä ajattelua. Siten ajattelu tehdään vapaaksi ja riippumattomaksi aistivaikutelmista. Ajattelu kohdistetaan tavallaan yhteen pisteeseen, joka ihmisellä on täydellisesti vallassaan. Siten saadaan elämänruumiin virtauksille väliaikainen keskus. Tämä keskus ei aluksi ole sydämen seudulla vaan päässä. Henkisesti näkevä havaitsee tämän keskuksen olevan liikkeiden lähtökohtana. Vain sellainen koulutus on tehokasta, joka ensin saa aikaan tämän keskuksen. Jos keskus alusta alkaen tulisi sydämen kohdalle, saattaisi ihminen tosin jossakin määrin nähdä korkeampiin maailmoihin, mutta hän ei voisi saada oikeata käsitystä näiden maailmojen yhteydestä aistimaailmaamme. Ja tämä on maailman kehityksen nykyisessä vaiheessa ihmiselle ehdottoman välttämätöntä. Henkisesti näkevä ei saa tulla haihattelijaksi. Hänellä täytyy olla luja pohja jalkojensa alla. Kun päässä oleva keskus on kylliksi lujittunut, se siirtyy alemmaksi kurkunpään kohdalle. Tämä tapahtuu jatkuvien keskittymisharjoitusten vaikutuksesta. Silloin edellä luonnehditut elämänruumiin säteilyt lähtevät tästä kohdasta. Ne valaisevat ihmistä ympäröivän sielullisen avaruuden. Harjoitusten jatkuessa ihminen saavuttaa kyvyn itse määrätä elämänruumiinsa aseman. Sitä ennen se oli riippuvainen voimista, jotka tulevat ulkoapäin ja lähtevät fyysisestä ruumiista. Kehittyessään edelleen ihminen tulee kykeneväksi itse suuntaamaan elämänruumiinsa. Tämän kyvyn saavat aikaan virtaukset, joiden keskipiste on kaksilehtinen havaintoelin silmien seuduilla. Tämä virtaus syntyy siten, että kurkun pään seudulta lähtevät säteilyt muuttuvat pyöreiksi muodoiksi, joista osa kulkee kaksilehtiseen havaintoelimeen ja sieltä aaltoilevina virtauksina pitkin käsiä. Toinen seuraus on se, että nämä virtaukset haarautuvat mitä hienoimmaksi kudokseksi, joka eräänlaisena verkostona (kalvona) ympäröi elämänruumista. Aikaisemmin tämä oli ulospäin avoin, niin että eteerisen maailman virtaukset kulkivat välittömästi ulos ja sisään. Nyt ulkoisten vaikutusten on läpäistävä tämä kalvo. Siten ihminen tulee herkäksi näille ulkoisille virtauksille. Hän alkaa havaita niitä. Tällöin on tullut myös aika antaa tälle virtaus- ja liikejärjestelmälle keskus sydämen seudulla. Tämä tapahtuu jatkamalla keskittymis- ja meditaatioharjoituksia. Silloin on saavutettu vaihe, jolloin ihminen saa sisäisen sanan havaitsemisen kyvyn. Kaikki ilmiöt saavat ihmiselle uuden merkityksen. Niiden sisin olemus käy henkisesti kuuluvaksi. Ne puhuvat ihmiselle varsinaisesta olemuksestaan. Kuvatut virtaukset saattavat hänet yhteyteen sen maailman sisimmän olemuksen kanssa, johon hän kuuluu. Hän alkaa elää ympäristönsä myötä ja voi henkisillä havaintoelimillään heijastaa sen elämää. Ihminen astuu siten henkiseen maailmaan. (Henkisen tiedon tie, 112-114)

TV. kommentti Kovinpa paljon tässä uskotaan näiden harjoitusten voimaan. Lisäksi luullaan, että ihminen voi tahdonalaisesti rakentaa ja siirtää noita keskuksia tai chakroja. Asioiden sisäinen olemus avautuu sisäisen sanan kautta vain silloin kun yksilö itse uskoo vahvasti niin tapahtuvan. On perusteltua katsoa, että siinä kyse on enemmän yksilön omista subjektiivista kokemuksista ja tulkinnoista kuin noiden olioiden ja asioiden omasta sisäisestä olemuksesta.

”Jotta tämän elämänruumiin voisi havaita toisessa olennossa, täytyy vastaavan henkisen aistimen olla kehittynyt.” (Johdatus henkiseen tiedostamiseen s. 37)

TV. kommentti Emme voi koskaan kokea mitään muuta kuin vain oman elämänruumiimme, energiakehomme tai energiakenttämme. Toisten elollisten olentojen elämänruumista ei voi havaita lainkaan, kuten ei niiden muutakaan yliaistillista puolta. Aivan kuten emme havaitse toisten ihmisten ajatuksia, emme myöskään näe selvänäköisesti tai muulla tavoin heidän muuta yliaistillista puoltaan. Mitään viitattua henkistä astia ei ole olemassa eikä sellaista varmaan koskaan tule kehittymäänkään ihmiskunnassa.

”Toisen olennon tunteet, jotka tarkastelija kokee, ovat hänelle kuin tuntevasta olennosta säteileviä valoilmiöitä; ajatukset, joihin hän suuntaa huomionsa, virtaavat henkisessä avaruudessa. Jonkun ihmisen toista koskeva ajatus on hänelle havaittava ilmiö. Ajatuksen sisältö elää pelkästään ajattelevan ihmisen sielussa, mutta tämä sisältö vaikuttaa henkiseen ympäristöön. Nämä vaikutukset ovat henkiselle aistille havaittava tapahtuma.” (Johdatus henkiseen tiedostamiseen 130-131)

TV. kommentti Ei voi olla totta.

”Kurkunpään lähellä oleva henkinen elin tekee mahdolliseksi havaita toisen sielullisen olennon ajatusten laadun sekä nähdä syvemmin ilmiöiden sisäisiä lainalaisuuksia. Sydämen lähellä olevan elimen avulla oppii tajuamaan toisen sielullisen olennon mielenlaadun. Jos tämä elin on kehittynyt, tajuaa eläinten ja kasvien tiettyjä syvempiä voimia. Vatsanpohjan lähellä olevan aistimen avulla voi tajuta sielullisten olentojen kykyjä ja taipumuksia sekä ymmärtää mikä osa eläimillä, kasveilla, kivillä, metalleilla, ilmastollisilla ym. ilmiöillä on luonnon kokonaisuudessa.” Henkisen tiedon tie, 92-3

TV. kommentti Ajatusten laatu sekä mielenlaatu koetaan nähdäkseni ihan normaalin eläytymiskyvyn ja empatian kautta. Ilmauksissa ”sisäisiä lainalaisuuksia” ja ”syvempiä voimia” on epämääräisyys huipussaan.

”Henkisesti näkevä voi täysin tietoisesti olla näkemättä edessään olevan ihmisen fyysistä ruumista. Tämä on korkeammalla tasolla samaa kuin tarkkaavaisuuden harjoittaminen alemmalla tasolla. Samoin kuin ihminen voi kääntää huomionsa jostakin edessään olevasta niin, ettei sitä ole hänelle olemassa, saattaa henkisesti näkevä täysin sulkea pois jonkin fyysisen kohteen havainnon, niin että se tulee hänelle kokonaan ’läpinäkyväksi’ . Jos hän tällä tavoin tarkastelee edessään olevaa ihmistä, silloin hänen sisäisten silmiensä eteen jää vielä elämänruumis ja sieluruumis, joka on laajempi kuin edelliset ja läpäisee ne.” Henkisen tiedon tie, 110

TV. kommentti Valtavaa petkutusta!

”ihminen saa sisäisen sanan havaitsemisen kyvyn. Kaikki ilmiöt saavat ihmiselle uuden merkityksen. Niiden sisin olemus käy henkisesti kuuluvaksi. Ne puhuvat ihmiselle varsinaisesta olemuksestaan.” Henkisen tiedon tie, 114

TV. kommentti Tuskinpa vaan. Mikä on ilmiöiden sisäinen olemus on monisyinen filosofinen kysymys.

”Esimerkiksi kuusitoistalehtisen havaintoelimen avulla hän näkee korkeamman maailman henkisiä muotoja. ibid., 118

TV. kommentti Tuskinpa.

”Osoitus siitä, että henkisen tiedon oppilas on saavuttanut tai on saavuttamaisillaan edellisessä luvussa kuvatun kehitystason, on muutos hänen unielämässään. Sitä ennen unet olivat sekavia ja sattumanvaraisia. Nyt ne alkavat saada säännönmukaisen luonteen. Unikuvat liittyvät mielekkäästi toisiinsa kuten arkielämän mielikuvat. Niissä voi havaita lainmukaisuutta, syyn ja seurauksen. Unien sisältökin muuttuu. Aikaisemmin ihminen koki niissä ainoastaan jokapäiväisen elämän jälkikaikuja, ympäristöstä saatuja muuntuneita vaikutelmia tai omia ruumiillisia tiloja. Nyt hänelle ilmenee kuvia maailmasta, joka tähän asti oli hänelle tuntematon.” Henkisen tiedon tie, 127

TV. kommentti Unet eivät muutu henkisellä tiellä järjestyneemmiksi tai mielekkäämmiksi. Unessa ei myöskään voida tiedostaa mitään korkeampia maailmoja, ja jos tiedostetaan, ne ovat vain unta.

”Ihmissielu on unen aikana täydessä toiminnassa; ihminen ei vain tiedä mitään tästä toiminnasta ennen kuin hänellä on henkiset havaintoelimet, joiden avulla hän voi unitilassa tehdä havaintoja ympäristönsä ilmiöistä ja omasta toiminnastaan. Henkinen koulutus on sellaisten henkisten aistien kehittämistä”. ibid., 144

TV. kommentti Tuollaiset havaintoelimet ovat sumutusta. Unitilassa sielu tuskin on täydessä toiminnassa, vaan juuri päinvastoin, vain valvetilassa.

”Ihminen oppii tuntemaan elämää kaikilta taholta uhkaavia voimia. Hänelle käy mahdolliseksi käyttää tiettyjä olentoja ja voimia, jotka ovat aistihavainnon ulkopuolella.” ibid., 146

TV. kommentti Tuskinpa. Toisaalta me kaikki käytämme ja kanavoimme elinvoimaa tai energiaa, joka ei ole tavallisin aistein havaittavissa lukuun ottamatta tuntoaistia.

”Niin pelottava kuin kynnyksen vartijan hahmo onkin, se on vain ihmisen oman menneen elämän tulosta; se on hänen oma luonteensa, joka on herännyt itsenäiseen olemassaoloon. Ja tämä herääminen tapahtuu, kun tahto, ajattelu ja tunne eriytyvät toisistaan. Syvästi merkitsevä kokemus on se, että ensi kerran tuntee olevansa erään henkisen olennon alkusyy.” Henkisen tiedon tie, 158

TV. kommentti Tosi pelottavaa. Onneksi tuolle voi kuitenkin nauraa.

”Mutta jos nyt syventymisharjoitukset ovat jo tehneet tehtävänsä, sielu voi irrottautua unitilan aikana tiedottomuudestaan ja saada tuntemuksen henkisestä maailmasta. Tämä voi tapahtua kahdella tavalla. Ihmiselle voi selvitä hänen nukkuessaan: Olen nyt toisessa maailmassa. Taikka hän voi herättyään muistaa: Olin toisessa maailmassa. Ensimmäiseen tapaan tarvitaan tosin suurempaa sisäistä energiaa kuin toiseen. Siksi jälkimmäinen kokemus on yleisempi henkisen koulutuksen alkuvaiheessa. Vähitellen voidaan olla niin pitkällä, että oppilaasta herättyään tuntuu: Olin koko nukkumiseni ajan toisessa maailmassa, josta herätessäni palaan. Ja hänen muistonsa tuon toisen maailman olennoista ja henkisestä todellisuudesta tulee olemaan kerta kerralta selkeämpi. Hengenoppilaassa on silloin jossakin muodossa tapahtunut sellaista, mitä voidaan sanoa tietoisuuden jatkuvuudeksi (tietoisuuden jatkumiseksi uni tilan aikana). Tällä ei suinkaan tarkoiteta, että ihminen säilyttäisi tietoisuutensa aina, kun hän nukkuu. Paljon on jo saatu aikaan tietoisuuden jatkuvuuden kannalta, jos ihmisellä, joka muuten nukkuu kuin kaikki muutkin, on uni tilansa kestäessä tiettyjä aikoja, jolloin hän voi katsoa ikään kuin tietoisena henkis-sielulliseen maailmaan, tai jos hän valveilla ollessaan pystyy uudelleen ikään kuin luomaan silmäyksen sellaisiin lyhyisiin tietoisuuden tiloihin.” (Antroposofinen hengentiede, 217)

TV. kommentti Unitila tutkimukset eivät juuri vakuuta. Kaikki ns. havainnot ja kokemukset ns. henkisestä maailmasta unen aikana ovat melkoisella varmuudella vain tavallista unta. Unessahan koemme yleensä sellaisia asioita hyvinkin erikoisissa muodoissa, jotka meille ovat valvetietoisuudessa merkityksellisiä. Tietoisuuden jatkuvuus on Intian filosofiasta peräisin oleva dogmi, mistä myös Brunton ja Krishnamurti puhuvat. Unikokemukset ovat niin sekavia ja epämääräisiä, että ne eivät kelpaa henkisen tiedostamisen perustaksi. Terve järki sanoo tämän.

”Inspiraation kautta ihminen alkaa tiedostaa korkeampien maailmojen olentojen välisiä suhteita. Vielä korkeamman tiedostamisasteen kautta hänelle tulee mahdolliseksi tiedostaa näiden olentojen oma sisäisyys. Tätä henkisen tiedostamisen astetta voidaan sanoa intuitiiviseksi tiedostamiseksi. (Intuitio on sana, jota väärin käytetään tavallisessa elämässä ilmaisemaan epäselvää, määrittelemätöntä oivallusta jostakin asiasta, eräänlaista päähänpistoa, joka joskus osuu yhteen totuuden kanssa, mutta jonka oikeutusta ei voi varsinaisesti perustella. Tällaisen ’intuition’ kanssa tässä tarkoitetulla ei luonnollisestikaan ole mitään tekemistä. Intuitio merkitsee tässä korkeinta, kirkkainta henkisen tiedostamisen astetta, jonka oikeutuksesta kukaan sen kokenut ei voi tuntea pienintäkään epäilystä.) Se, että aisteillaan havaitsee jonkin olennon, merkitsee että on itse sen ulkopuolella ja arvioi sitä sen antaman ulkoisen vaikutelman perusteella. Henkiolennon havaitseminen intuition kautta merkitsee, että on tullut sen kanssa täysin yhdeksi, yhtynyt sen sisäisyyteen. Hengenoppilas kohoaa sellaiselle tiedostamisen tasolle vähitellen. Imaginaatio johtaa hänet kokemaan olennoista tekemänsä havainnot muuna kuin näiden ulkoisina ominaisuuksina, tiedostamaan niissä sielullishenkisen puolen ilmauksia. Inspiraatio johtaa hänet pitemmälle olentojen sisäisyyteen: hän oppii sen avulla ymmärtämään, mitä nämä olennot merkitsevät toisilleen; intuitiossa hän sitten pääsee sisälle olentoihin itseensä.” (Antroposofinen hengentiede, 241)

TV. kommentti Mikä on ns. henkinen olento? Mitä ovat korkeampien maailmojen henkiset olennot? Tässä esitetään ikään kuin täsmällisenä tieteenä sellaista mihin välttämättä liittyvät hyvin vahvasti ihmisen omat uskomukset ja tulkinnat. Itse tulkitsen monet ns. henkiset kokemukset vain yksinkertaisesti määrätynlaisena energiana. Mistä kaikki moninaiset energiat virtaavat? Virtaavatko ne tähdistä vai henkisistä maailmoista, vai ovatko nämä vain saman asian kaksi puolta?

”Kun siis etsitään kuoleman ja uuden syntymän välisen ajan näkemisen mahdollistavia voimia, löydetään nimenomaan ne voimat, joiden avulla näkeminen ulottuu melko kauas syntymää edeltävään aikaan. Tällä alueella on paljon sellaista, mikä vasta tekee meille elämämme ymmärrettäväksi. Meille sattuu tässä elämässä esimerkiksi jokin onnettomuus. Saamme ensiksi vain tunteen: tämä on onnettomuus. Meidän on sitä vaikea kestää. Mutta jos me tietäisimme, miksi me ennen syntymäämme vuosikymmenien, jopa vuosisatojen ajan olemme järjestäneet asiat niin, että tämä onnettomuus tapahtuisi, moni asia olisi meistä helpompi kestää! Sillä silloin me tietäisimme, että tämä onnettomuus on meille koetus, jotta me tulisimme täydellisemmiksi. Mutta muutenkin ihminen saa kokea monenmoista, jos hän näkee juuri siihen osaan henkistä maailmaa, jossa tavallaan suoritetaan esivalmistelua nykyistä elämää varten. (Selvänäköisyys nykyaikana, 40. Suomen antroposofinen liitto 2000).

T.V. kommentti Jos tuttavamme joutuisivat vaikka liikenneonnettomuuteen, olisi varmaan lohdullista ajatella, että sitä oli valmisteltu henkisessä maailmassa ja että sen tarkoitus on tehdä heistä parempia ihmisiä.

”puhtaita, aitoja, oikealla tavalla tosia hengentieteellisiä tutkimustuloksia saadaan vain erottamalla henkis-sielulliset olemuspuolet irti päästä. Niin että tavallaan juuri tästä näkökohdasta on nykyään hengentieteellisten tutkimusten lähdettävä, jos ne mielivät palvella oikealla tavalla ihmiskuntaa. Tämä selvänäköisyyden periaate on ymmärrettävä niin, että tässä lähinnä irrotetaan päästä henkissielulliset olemuspuolet, ja että ne sitten ikään kuin kytketään kosmoksen voimiin kuin henkisen sähköliittymän avulla. Kaikki siis täytyy kytkeä irti, minä ja astraaliruumis niin kuin eetteriruumiskin. Tämä irtikytkentä on tässä tapauksessa luonnollisesti sidoksissa ns. lootuskukkien kehitykseen. Mutta ne voimat, jotka saavat lootuskukat liikkeelle, sijaitsevatkin juuri tässä irrotetussa tai irrotettavassa osassa ihmisen henkis-sielullisuutta. Se mitä tässä saadaan aikaan, selvänäköisyys, joka on tavallaan eräänlaista pään selvänäköä, vain se voi olla meidän aikamme hengen tieteen tulos; se palvelee nimittäin ihmiskuntaa. Aivan toisenlaatuinen on sellainen selvänäköisyys, joka saadaan aikaan irrottamalla henkis-sielulliset olemuspuolet ensi sijassa sydämeen, käsivarsiin ja käsiin liittyvistä elimistä. Tämä irrottaminen eroaa huomattavassa määrin myös sisäisesti siitä, mitä tapahtuu pään selvänäön yhteydessä. Henkis-sielullisten olemuspuolten irtoamisen aineellisesta sydänelimestä aiheuttaa lähinnä tahdonelämään suuntautuva meditaatio, nöyrä antautuminen maailmantapahtumien kululle, kun taas pään selvänäön syntymiseen vaikuttavat enemmän ajatukset, käsitteelliset, mutta myös tunteenomaiset mielikuvat. Kun otetaan huomioon nämä molemmat selvänäön laadut, käy kyllä yleensä niin, että kun pään selvänäkö kehittyy, tämä toinen, sydämen selvänäkö eli rinnan selvänäkö periaatteessa kehittyy siinä mukana, jopa niin pitkälle kuin sen pitääkin kehittyä. Tämä rinnan selvänäkö johtaa enemmän tahdon kehittymiseen, toiminnalliseen yhteyteen alempien hierarkioiden henkisten olemuksellisuuksien kanssa kuten sellaisten, jotka ovat ruumiistuneet Maan eri luonnonkuntiin, kun sitä vastoin pään selvänäkö johtaa pikemminkin tarkkailemaan, tiedostamaan, tekemään havaintoja korkeammissa maailmoissa. Nämä korkeammat maailmat ovat ihmiselle tietyssä mielessä todella ensisijaisen tärkeitä. Nykyinen ihmiskunta tarvitsee nimittäin aivan ehdottomasti tietämystä näistä korkeammista henkivalloista, jotta se voisi tyydyttää tietyt tiedostamisen tarpeensa, joita nykyisin on nouseva esiin yhä enenevässä määrin. Mitä pitemmälle me maisella kehitystiellämme kuljemme kohti tulevaisuutta, sitä suurempi on vaara, että ihmisten sielunelämä pääsee kokonaan näivettymään, mikäli he eivät osaa ottaa havaitsevaan tietoisuuteensa tämän selvänäön tuloksia. Sitten on vielä kolmas selvänäön laatu, joka syntyy irrottamalla ihmisen muista osista niiden henkis-sielulliset olemuspuolet. Tästä irrottamisesta puhuessani minun täytyisi osoittaa tuonne vielä alemmas. Vaikkakaan ilmaus ei ole erityisemmin esteettinen, saan ehkä kuitenkin sanoa tätä selvänäön laatua vatsan selvänäöksi. Niin että voidaan todella erottaa toisistaan nämä kolme: pään selvänäkö, rinnan selvänäkö ja vatsan selvänäkö.” (Selvänäköisyys nykyaikana, 54-55)

T.V. kommentti Olen itse kokenut, että henkisellä tiellä ihmisen henkis-sielullinen olemus ja energiakeho jossain määrin vapautuvat yhä enemmän fyysisestä kehosta ja saavuttavat omaehtoisen toimintapiirinsä. Samoin ajattelu voi kehittyä yhä omaehtoisemmaksi. Mitään todellista fyysisestä kehosta ja päästä irtautumista ei kuitenkaan tapahdu. Jo kauan sitten sain selvän tiedon siitä, että esim. ruumiista irtautumista ei voi koskaan todella tapahtua, ei edes unessa. Keho ja psyyke ovat tiiviisti toisiinsa liittyneet. Tietoisuuden keskus pysyy aina päässä eikä siirry sen ulkopuolelle. Koemme kuitenkin sisäisesti olevamme energiaa ja ajattelua, emme esim. aivot. Steiner kertoo, että on olemassa kolmea lajia selvänäköä ja että objektiivista ja yleispätevää on vain pään selvänäkö, jota hän itse harjoittaa. Miten sellainenkin, joka on luonteeltaan itsekeskeistä ja subjektiivista, kuten vatsan selvänäkö, voi olla selvänäköä? Miten se eroaa hulluudesta, harhoista ja mielikuvituksesta?
Steinerin puhetapa, missä ”irrotetaan”, ”viedään”, ”kytketään” ja ”liitetään” ym. ja hänen suosittelemiensa erityisten harjoitusmenetelmien käyttö, perustuvat oletukseen, että voimme tahdonalaisesti ohjata luonnonlakien määräämiä prosesseja. Tämä on mielestäni harhaanjohtavaa ja mystifioivaa.

”Selvänäkijälle, joka pyrkii, lähinnä siinä mielessä kuin kirjassa ”Henkisen tiedon tie” annetaan ymmärtää, vapautumaan henkis-sielullisine olemuspuolineen pään havaintokoneistosta, joka siis tavallaan irrottaa päänsä henkis-sielullisen osan sen yhteydestä fyysiseen työkaluunsa ja kykenee viemään nämä henkis-sielulliset päänsä olemuspuolet mukanaan henkiseen maailmaan, tulee olemaan erittäin vaikeaa päästä pelkistä varjomaisista selvänäkökokemuksista eroon. Tähän fyysisestä päästä ulos astumiseen liittyy aina ensin kokemuksia, joissa ei todellakaan ole edes eloisien muistikuvien värikylläisyyttä, jotka siis ilmenevät sisäisesti tavallaan hyvinkin värittöminä. Vasta kun ponnistelut, joita tämän tien kulkijalla on, ovat vihdoin vieneet hänet pitemmälle, ilmenee, että nämä kokemukset vähitellen menettävät varjomaisen luonteensa ja alkavat täyttyä väreistä ja soinnuista.”
(Selvänäköisyys nykyaikana, 57-8)

T.V. kommentti Henkisen maailman kokemukset, jotka me saavutamme ns. eetteripäässämme, ovat todellakin etupäässä aika värittömiä ja huomaamattomia. Sellaisiksi ne jäävätkin. Kysehän on vain erilaisista pääasiassa auringosta ja maailmankaikkeudesta meihin virtaavista energioista. Toki nämä kokemukset voivat olla hyvinkin painavia ja merkityksellisiä. Mitään muita ilmestyksiä, paljastuksia tai selvänäköisyyttä on turhaa odottaa.

”On korostettava yhä uudelleen että hengentiede, kun se kerran on annettu, on todella tarkoitettu ymmärrettäväksi. Ei voi tarpeeksi usein korostaa sitä, että ihmisen ei tarvitse olla selvänäkijä ymmärtääkseen hengentiedettä. Tottakai on oltava selvänäkijä saadakseen hengentieteellisiä tutkimustuloksia; mutta kun nämä tulokset sitten ovat kaikkien käytettävissä, kenenkään ei tarvitse olla selvänäkijä. Tällaisen hengentieteen ymmärtämisen täytyy edeltää varsinaista selvänäköä. Tässäkin pätee taas sääntö: Oikea tie kulkee päinvastaiseen suuntaan kuin fyysisen aistimaailman oikea tie. Fyysisessä aistimaailmassa teemme ensin oikeat havainnot, sitten siirrymme ajatukselliseen pohdiskeluun; muodostamme tieteelliset arviomme jälkeenpäin. Henkiseen maailmaan noustessamme järjestys on päinvastainen. Silloin meidän täytyy ensin kehittää käsitteet ja mielikuvat, meidän täytyy ponnistella voidaksemme objektiivisesti eläytyä hengentieteeseen; muutenhan emme koskaan voi olla varmoja olemmeko tulkinneet oikein jonkin henkisessä maailmassa tekemämme havainnon vai emme. Siksi juuri tieteen on kuljettava omakohtaisen havainnoimisen edellä. Tämähän se vasta onkin monille niin toivottoman hankalaa: se että heidän täytyisi opiskella hengentiedettä. Monet ottavat tämän käsittämättömänä vaatimuksena, sillä hehän pyrkivät vain saamaan omia havaintoja henkisestä maailmasta. Niitä voi toki saadakin suhteellisen heIposti; mutta niiden oikeaan tulkitsemiseen kuuluu, että ihminen on paneutunut todella objektiivisesti ja oman itsensä unohtaen hengentieteeseen, on niin sanoakseni hengentieteen läpitunkema. (Selvänäköisyys nykyaikana, 60)

T.V. kommentti Tässähän se ”selvänäön” salaisuus juuri selvästi paljastetaan. Nuo kokemukset ovat itsessään siis niin häilyviä ja epämääräisiä, että niillä ei ole sellaisinaan mitään todistusvoimaa. Jotta niitä ”tulkittaisiin oikein”, niitä pitää ymmärtää antroposofisen hengentieteen taustaa vasten. Eikö hengentiede enää kehity ja tarkennu uusien havaintojen ja uuden tiedon myötä kuten oikeat tieteet tekevät? Ilmeisesti se ei voi niin tehdä, koska se perustuu vain perustajansa ajatteluun (joka taas perustuu suurimmaksi osaksi teosofiaan) ja olemattomaan selvänäköön, jolla ei voi saada selville juuri mitään. Haluaisin kuitenkin sanoa, että suhtaudun kyllä hyvin myönteisesti näkymättömän maailman kartoittamiseen sekä ihmisen ylifyysisen puolen hahmottamiseen. En kuitenkaan usko, että se voisi vielä kaikin puolin olla sellaista täsmällistä tiedettä kuin teosofit, antroposofit ja muut esoteerisen filosofian edustajat sen esittävät olevan. Kyse on vain määrätynlaisesta ajattelusta, ei paljoa muusta.

”Heti, kun me kehitämme ruumiista vapaan ajattelun, jokaisesta ajatuksestamme tulee kuin kotelo, ja tähän koteloon puikahtaa elementaariolento. Ajatus ei ole enää meidän vallassamme: Me olemme pistäneet sen kuin tuntosarven ulos maailmaan, ja siellä siihen pääsee livahtamaan elementaariolento. Ajatuksemme ovat näin ikään kuin elementaariolentoja tulvillaan, ja tämä juuri saa aikaan tuon tunteen, kuin meissä kiehuisi ja kuohuisi, hyörisi ja pyörisi. Voimmekin sanoa: Kun me pistämme päämme henkissielullisen osan henkiseen maailmaan – se tuntuu meistä olevan ulkopuolellamme vain siitä syystä, että emme itse ole sisällä fyysisessä päässämme – emme koe enää sellaisia ajatuksia, joita olemme kokeneet fyysisessä maailmassa, vaan me koemme olentojen elämää. Kuten silloin sanoin, me nimenomaan ikään kuin pistämme päämme muurahaispesään. Saamme kokea toisten olentojen elämää. Samoin on asian laita periaatteessa aina korkeimpien hierarkioiden olentoihin asti. Jos me tahdomme kokea enkelin, arkkienkelin, persoonallisuuden hengen, meidän täytyy kuvatulla tavalla ojentaa ajatuksemme ulos. Olennon täytyy mennä sisään ajatustemme verhoihin. Me lähetämme ajatuksemme ulos, ja olento pujahtaa niihin sisään ja liikkuu niissä. Jos me havaitsemme Venuksen tai Saturnuksen olennot, se käy niin, että me päästämme ajatuksemme ulos ja venus- ja saturnusolennot pujahtavat niihin sisään. Emme saa pelätä sitä, että ajatuksemme eivät enää ole maallis-inhimillisiä, että niistä on tullut hierarkia-ajatuksia. Meidän täytyy tottua siihen, että elämme korkeampien hierarkioiden sisällä, me ja meidän päämme henkis-sielullinen osa. Meidän täytyy vain sanoa itsellemme: Tähän päättyy meidän oma ajattelumme, ja päästämme tulee korkeampien hierarkioiden toiminnan näyttämö.” (Selvänäköisyys nykyaikana, 64-65)

T.V. kommentti Voisi melkein sanoa, että tässäpä on huikaisevan rohkeaa ajattelua. Kieltämättä mielenkiintoinen näkökulma. Näen itse asian niin että psyykessämme todella toimivat kosmoksesta virtaavat moninaiset energiat ja varmasti myös Saturnuksen ja Venuksen energiat. Väite, että ne vaikuttavat erityisesti ajattelussamme ja että on kyse elementaariolennoista ja muista henkisistä olennoista, on jo kenties ylitulkintaa. Käsitys, että nämä olennot alkavat ohjata ajatteluamme, on epärealistinen. Olen samaa mieltä siitä, että ihmisen psyyke on todella myös henkisten maailmojen näyttämö, siis ihan jokaisen meistä. Herkkyydessämme ja vastaanottavaisuudessamme on tietysti paljon eroja. Tästä lainauksesta käy ilmi, mitä Steiner tarkoittaa henkisillä olennoilla, mitä aikaisemmin ihmettelimme. Ne ovat siis enkeleitä ja arkkienkeleitä yms.. Asia selvä. Ei vielä minulle.

”selvänäkijä huomaa, ettei tämä minä ole suinkaan päivätietoisuuden aikana kokonaan ihmisen sisällä. Selvänäköisesti katsellen on minä myös aina jossain määrin olemassa ihmisen ympärillä. Esimerkiksi näkyvä fyysinen ihmisruumis kattaa vain osittain ihmisen minän. Voimme sanoa, että minän substanssi on aina myös olemassa ihmisen ympäristössä. Selvänäkijä näkee eräänlaisen valoauran, sitä voi nimittää ihmisen minä-auraksi. Sellainen henkis-aineellinen pilvi ympäröi aina ihmistä. Minä ei ole vain yhdessä paikassa, vaan se ikään kuin täyttää koko tämän ihmisen minä-auran.
(Makrokosmos ja mikrokosmos, 186. Suomen antroposofinen liitto 1992)

T.V. kommentti Tässä taas esiintyy mystinen selvänäkökyky. Selvänäkökyky on sama kuin kuvittelukyky. Mitään varsinaista selvänäkökykyä, jolla ”valoauroja” ja muita näkymättömän maailman asioita oikeasti nähdään, ei ole olemassakaan. Tähän ei ole oikeastaan enää paljoakaan lisättävää. Tässä minää kuvaillaan ikäänkuin se olisi avaruudellinen ja lähes fyysinen olio. Se on kuitenkin täysin erilaatuinen luonteeltaan.

Ajattelun tie hengen tiedostamiseen

Takoja 4 1988

Steinerin ajattelun kehityksestä hänen omaelämäkertansa Mein Lebensgang pohjalta

Rudolf Steiner syntyi Itävallassa Kraljevecissa 27. helmikuuta 1861. Hänen isänsä oli rautatievirkailija. Kotiympäristössä häneen teki erityisesti vaikutuksen jylhä luonto sekä tekniikka rautateineen ja läheisine tehtaineen. Kirkko sekä jumalanpalvelukset elävöittivät hänen sieluaan. Steiner kertoo, että jo aivan pienenä hänellä oli käsitys asioista, ”jotka ihminen havaitsee” ja niistä ”joita ei voi havaita”. Samoin hänellä oli vakaumus sielun kuolemattomuudesta.
Ensimmäisillä luokilla koulussa geometria avasi hänelle uuden alueen henkisessä todellisuudessa. SteinerilIe henkinen maailma oli yhtä todellinen kuin aistittavakin. Geometriassa henkinen esittäytyi täsmällisinä muotoina ja suhteina. Hän kiinnostui jo varhain filosofiasta ja ylemmillä luokilla hän tutki historian tunneilla Kantin Puhtaan järjen kritiikkiä. Fichten Tiedeoppi oli hänelle voimakas elämys. Hän yhtyi täysin Fichten käsitykseen, että ”minä” oli osa hengenmaailmaa, hänellä itsellään oli siitä välitön varmuus. Luonto sen sijaan jäi elämyksellisesti koettavan hengenmaailman ulkopuolelle. Steiner kuunteli ahnaasti Brentanon, Zimmermanin ja Schröerin luentoja. Hänen mielenkiintonsa kohteena olivat myös luonnontieteet, fysiikka ja matematiikka. Myöhemmin Steiner halusi perustella henkisen maailman olemassaolon luonnontieteen pohjalta siten että hengentieteelliset tulokset olisivat sopusoinnussa luonnontieteen kanssa.
Goethessä Steiner tapasi ajattelijan, joka oli lähellä hänen omaa laatuaan. Goethen mukaan luonnossa toimii ja elää henkinen olemuspuoli, jolla on vastineensa ihmisen käsitteellisessä ajattelussa. Steiner työskenteli pitkän ajanjakson Goethe-tutkijana ja toimi hänen luonnontieteellisten teostensa julkaisijana. Steinerin mielestä hänen tietoteoreettiset käsitykset olivat kuitenkin vaillinaisia. Vuonna 1886 hän julkaisi teoksen Goethen maailmankatsomuksen tietoteoria. 1. Eläessään ja työskennellessään Wienissä hänen mielessään alkoivat itää ajatukset, jotka myöhemmin saivat muodon hänen Vapauden filosofiassaan. Teoksessa hän perusteli ihmisen mahdollisuuden vapauteen ja moraaliseen autonomisuuteen. Hän halusi myös osoittaa todellisuuden henkisen alkuperän. Ihmisen toiminta on vapaata kun se perustuu tiedostettuihin henkisiin sisältöihin eikä seuraa tottumusta, vaistoja tai pyyteitä.

Rudolf Steinerin syntymäkoti Kraljevecissa. (kuva)

Selkeään hengennäkemykseen

Weimarissa Steiner työskenteli Goethe ja Schiller-arkistossa. Tänä ajanjaksona hänelle tuli välttämättömäksi selvittää suhteensa mystiikkaan. Mystiikalla on pitkät perinteet itämaisessa filosofiassa. uusplatonismissa ja keskiajan kristillisyydessä. Steiner kertoo. että hänen oli vaikeaa hyväksyä sitä tapaa, jolla mystikot ilmaisivat korkeampaa todellisuutta. Tähän tarkoitukseen he olivat käyttäneet mytologisia kuvia. Käsitteet ja kuvaukset vaihtelivat perinteestä riippuen. Steiner pitää mystisen katsomuksen puutteena sitä, että se väittää perimmäisen todellisuuden välittyvän sisäisen kokemuksen kautta, jolla ei ole suhdetta käsitteisiin ja ideoihin. Tunne on siinä määräävämpi kuin ajattelu. Mystikko ei kykene esittämään johdonmukaista maailmankatsomusta, koska hän pitää henkistä maailmaa ei-käsitteellisenä ja puhtaasti kokemuksellisena asiana. Steinerille epämääräinen hengenelämys ei ole vielä tietoa. Tietoa voi olla vasta käsitteellisen ajattelun yhteydessä. Steiner joutui valitsemaan ilmaistako henkiset sisällöt perinteisen mystiikan kielellä vai luonnontieteelliseen menetelmään perustuen. Hän päätyi korostamaan, että käsitteellisen ajattelun kokeminen oli ensimmäinen askel henkisen maailman tiedostamiseen. Hän haluaa ajattelussa itsessään tavoittaa henkisen todellisuuden. Hänen mukaansa ajattelussa, ideoissa, voidaan tavoittaa sama syvyys kuin mystisessä kokemuksessa. Mystikolle todellisuus välittyy subjektiivisen elämyksen kautta eikä sillä ole selvää suhdetta toisten ihmisten maailmaan. Mutta ajattelussa koetut henkiset sisällöt ovat kaikkien saavutettavissa ja siten se on korkeamman tiedon lähtökohta. Tie objektiiviseen henkiseen todellisuuteen ei voi perustua pelkkään mystiseen kokemukseen, vaan ennen kaikkea käsitteelliseen ajatteluun.
Steiner eli aikakaudella, joka oli luonnontieteiden ja tekniikan voittokulkua. Luonnontieteellinen ajattelu valtasi yhä enemmän alaa myös filosofiassa. Steinerille asettautuminen yksipuolista luonnontieteellistä ajattelua vastaan tuli hänen elämäntehtäväkseen. Steiner halusi osoittaa, että ihminen on maailmankaikkeuden luova osallinen ja että hän on ajattelunsa kautta vapaa olento. Maailma on kuitenkin salaisuus, jota ihminen ei voi tiedollaan lopullisesti ratkaista. ”Ja niin minä sanoin itselleni, koko maailma ihmisen ulkopuolella on salaisuus, todellinen maailmansalaisuus, ja ihminen itse on ratkaisu”. Ihmisen saavuttama tieto on osa maailmaa, ja ilman sitä maailma jäisi epätäydelliseksi. ”Ihminen ei ole olento, joka itsessään luo tietonsa sisällön, vaan hänellä on sielussaan näyttämö, jossa maailma olemisessaan ja tulemisessaan osaksi elää”.

Ajattelun kokemisesta meditaation elämykseen

Kolmekymmentäseitsemänvuotiaana meditoimisesta tuli Steinerille elämänvälttämättömyys. Ajattelun ja aistihavainnon lisäksi meditaatio on kolmas tie todellisuuden havainnointiin. Aistihavainnossa ihminen on sidottu fyysiseen organismiinsa. Henkisessä ideoiden tarkastelussa ajattelu on riippumaton ruumiillisuudesta, vaikka tietoisuus siitä on koko ajan läsnä. Meditaatiossa ihmisen henkinen olemus voi suuressa määrin vapautua ruumiillisuudesta, ja sen jatkuvan harjoittamisen seurauksena ihminen voi vahvistaa itsenäistä henkistä olemustaan henkisessä maailmassa. Tämä puoli ihmisessä on kuolematon, sen sijaan fyysinen ruumis ja eetteriruumis palaavat takaisin luonnon kiertokulkuun. Steiner ei uskonut tiedolla olevan mitään ehdottomia rajoja. Jopa tietämyksen henkisistä todellisuuksista oli mahdollista jatkuvasti laajeta. Todellisuuden alkuperusteet ovat siten inhimillisen tiedon saavutettavissa. Mikä on nykyisellään luoksepääsemätöntä, sitä sen ei tarvitse enää huomenna olla. Jos ihminen asettaa tiedolleen rajat ja sanoo, että ”olioita sinänsä” ei voi tuntea, hän samalla sulkee itseltään tien henkiseen maailmaan. Steiner taisteli aikansa biologisia ja naturalistisia oppeja vastaan. Niiden pohjalta ei ole mahdollista käsittää ihmistä vapaana olentona, jossa myös jumalallis-henkisillä voimilla on sijansa. Tärkeämpää kuin kysyä onko ihminen sellaisenaan vapaa, on osoittaa tie pyyteisiin sidotusta tahdosta vapaaseen, so. siveelliseen tahtoon. Tahto ei ole välttämättömästi vapaa. Ihmisellä on ennen muuta mahdollisuus saavuttaa ajattelun vapaus. Vapaa ajattelu voi siten määrätä tahdon suunnan.

Rudolf Steiner Weimarissa 1889. (kuva)

Steinerin suhde teosofiaan

Ennen antroposofisen liikkeen perustamista Steiner toimi Teosofisen seuran piirissä. Steiner katsoi, että Teosofinen seura ei ollut suuresti kiinnostunut tieteellisestä ajattelusta, ja pian hänen oli ilmaistava välirikkonsa sen kanssa. Hänen mielestään H. P. Blavatskyn perustama Teosofinen seura oli lähinnä uskonnollismystinen liike. Hänen mukaansa sen julkaisema kirjallisuus ei metodeiltaan ja käsittelytavoiltaan yltänyt filosofisen ajattelun tasolle ja siksi Steiner päätti kulkea omaa tietään. Steiner halusi luoda mystiikasta ja salaopeista tiedettä ja ilmaista hengentieteelliset tosiasiat tieteelliseltä esitykseltä vaadittavalla tyylillä. Antroposofinen liike erosi teosofisesta seurasta vuosisadan alussa. Steinerin mielestä Teosofisen liikkeen ajattelutapa jäi tieteelliselle ajattelulle aivan irralliseksi ja vieraaksi eikä sen piirissä esiintynyt siihen kiinnostusta. Steiner sanoo Blavatskysta, että hänessä vaikutti entisaikojen unikuvamainen tietoisuus ja että hän edusti suoraan muinaisten mysteerikoulujen oppeja. Hänen mielestään sellaiset opit eivät kuitenkaan ole suoraan nykyisiin aikoihin sovellettavissa. Hänen mukaansa ne voivat olla jopa vaarallisia, koska niissä ollaan tekemisissä alitajuisten voimien kanssa. Steinerin mukaan nykyisen henkisen koulutuksen tulee perustua tietoisuussielun alueella koettuihin henkisiin sisältöihin. Se ei ole tunnevaltaista mystiikkaa, vaan myös ihmisen ajattelun ja mielenlaadun kehittämistä: ”Henkisen tiedon muoto on maltillisesti tuoda henkinen maailma tiedontahdon kautta idea-elämykseen. Tiedostajalla on silloin sielunsisältö, joka tulee koetuksi kuin matemaattinen. Hän ajattelee kuin matemaatikko. Mutta hän ei ajattele määrässä eikä geometrisina kuvioina. Hän ajattelee henkimaailman kuvien avulla. Se on vastakohtana valveunimaiseen muinaiseen henkiseen tiedostamiseen, täysin tietoista läsnäoloa henkisessä maailmassa”.

Hengentieteen kehittäminen

Vuosien 190I ja 1908 välillä Steiner on intensiivisesti syventynyt henkiseen maailmaan, jonka tuloksena hän julkaisee Teosofiansa (nyk. Johdatus henkiseen tiedostamiseen ). Teoksessa hän esittää ihmisen olemuksen hengentieteen näkökannalta ja kuvaa sielullisen ja henkisen maailman tosiasioita. Steiner halusi tuoda esiin ihmisolemuksen kaikessa moninaisuudessaan. Fyysisen ruumiin ja eetteriruumiin lisäksi ihmisellä on astraalinen olemuspuoli, minä sekä kuolematon henkinen ydin. Ihminen elää vuorovaikutuksessa henkisen ja sielullisen maailman kanssa. Steiner kertoo, että kaikkein vaikeinta hänelle oli perustella tieteellisesti jälleensyntymisen oppi. Hän perusteli sen sillä, että ihmisen kokonaisorganisaatio poikkeaa eläimistä sellaisella tavalla, että se tekee ymmärrettäväksi jälleensyntymisen. Hänen mukaansa ihmisen ajatteleva havainnointi johtaa jälleensyntymisen ajatuksen tunnustamiseen luonnollisena. Ihmiseen liittyy perustava yksilöllisyys, joka määrittelee hänen elämänkaarensa. Jo syntyessään hän saa yksilöllisen henkisen olemuksen, joka on tarkoituksenmukainen yksilön kehityksen kannalta. Steiner halusi kirjoittaa teoksensa sellaiseen tyyliin, että se ei vain kuvailisi tosiasioita, vaan toimisi myös herätteenä omaan henkiseen tiedostamiseen.
Eräs tärkeä eroavaisuus teosofiseen liikkeeseen verrattuna oli taiteellisen elementin korostaminen. Taiteessa itsessään olennoituu henkinen maailma. Puhtaasti tieteellinen esitys kadottaa asioiden elämyksellisen puolen, jolla on kuitenkin antroposofiassa keskeinen merkitys. Henkisen havaitsemisen tulee perustua ”sanojen elämykseen”. Käsitteellisen ilmaisun ei tulisi kadottaa yhteyttään henkisen maailman luovaan olemukseen. Steiner katsoo, ettei pelkkiin aistihavaintoihin perustuva tiede voi koskaan antaa elävää kuvaa todellisuudesta. Se johtaa väistämättä mekanistiseen maailmankatsomukseen. Luovat elementit ihmisessä ovat ajattelu ja intuitio. Luonnontiede ei pääse luonnon orgaanista tasoa kauemmas ja siltä jää ymmärtämättä todellisuuden suuren mittakaavan lainalaisuudet. Ihmisen aistivoimat eivät voi välittää kokonaista kuvaa todellisuudesta. Laajempi tieto avautuu vasta, kun ihminen kehittää syvemmällä uinuvia tiedostamisvoimiaan. Luonnontiede perustuu kokeisiin ja havaintoihin, joista eliminoidaan kaikki subjektiiviset vaikutelmat. Hengentieteessä sen sijaan vastaavaa erotusta kohteen ja tiedostajan välillä ei ole. Ihmisen täytyy ensin tietoisuudessaan kehittää tarvittavat ominaisuudet, joiden avulla tiedostettavat sisällöt voivat ilmetä. Ihmisen täytyy oppia kärsivällisesti odottamaan ja saavuttaa vaadittava kypsyys korkeampien todellisuuden tasojen tiedostamiseen.

1. Grundlinien einer Erkenntnistheorie der Goetheschen Weltanchaung.

Tämä essee on kirjoitettu Jyväskylän yliopiston filosofian opintojen osana.

Huomautus 26.8.2005. Katson, että Rudolf Steinerin monissa yhteyksissä esittämä teosofian, teosofisen seuran ja H. P. Blavatskyn arvostelu on suurimmaksi osaksi perusteetonta. Steiner sanoo esim., että teosofia ei ollut kiinnostunut tieteellisestä ajattelusta. Salaisesta opista noin kolmasosa on esoteerisen viisauden opetusten ja tieteen välistä keskustelua. Kirjoitukseen on tehty joitain pieniä korjauksia.

Selvää selvänäöstä

Opiskelin aikoinaan filosofiaa yliopistossa, missä professori oli innokas antroposofi. Olin myös teosofi ja seuran jäsen ainakin 10 vuotta. En silloin koskaan oikeastaan asettanut kyseenalaiseksi näihin oppeihin olennaisesti liittyviä henkisen tiedon saavuttamisen menetelmiä ja kykyjä. Asiat oli esitetty vakuuttavasti. Itsekasvatusta, korkeaa moraalia ja epäitsekkyyttä korostettiin ehtona viisauden ja henkisen tiedon saavuttamiselle. Olisi ollut täysin liikkeen perusajatusten vastaista jos sen piirissä olisi esiintynyt huijausta tai petkutusta. Nähdäkseni suuri petkutus perustuu erityisesti teosofian ja antroposofien vakuutteluihin siitä että jos osoitettua tietä kuljetaan, se tulee johtamaan korkeampiin tiedon kykyihin kuten selvänäköisyyteen.
Nuorempana tutkin hartaudella monia salatieteellisiä ja esoteerisia kirjoja. Olin aina ihmetellyt mikä on tuo selvänäkö ja miten sellaisen voisi mahdollisesti saavuttaa. En osannut juurikaan epäillä sen olemassaoloa, varsinkin kun nämä moraalisesti niin korkealla tasolla olevat teosofit siitä puhuivat. Juuri missään muissa opeissa kuin teosofiaan liittyvissä sitä ei juuri esiintynyt. Sinänsä tämä on jo varsin epäilyttävää. Saavutin kerran jo vuosia sitten merkittävän valaistumisen (jota olen kuvannut ja jäsentänyt kirjassani Vihkimysviisaus). Silloin kysyin tietysti mitä tietoa se minulle antoi. Selvänäkökykyä siihen ei kuulunut. Yhtäkkiä sitten oivalsin, että mitään selvänäkökykyä ei ole olemassakaan. Kaikki loksahti silloin kohdalleen ja ymmärsin mistä esoteerisessa filosofiassa oikeastaan on kyse. Ns. korkeampi yliaistillinen tieto ei ole mitään muuta kuin määrätynlaista ajattelua ja kuvittelua. Kuka tahansa pystyy siihen. Mitään varmaa, objektiivista ja yleispätevää henkistä tietoa ei ole olemassakaan. Kaikki teosofia perustuu vain kirjoihin, joihin eläydytään ja joiden käsityksiä kehitellään eteenpäin ajattelun ja mielikuvituksen voimalla. Näin ovat tehneet Besant, Leadbeater ja Steiner. Halveksuttavaa on mielestäni se, että tätä ei kerrota avoimesti, vaan petetään ihmisiä väittämällä, että tiedot on saavutettu selvänäön kautta. Tietenkin tyhmä on se, joka uskoo. Ns. selvänäkö on vain määrätynlaista ajattelua ja kuvittelua, missä fyysisen maailman takana vaikuttamassa ”nähdään”, siis kuvitellaan, olevan kaikenlaista, mistä ei oikeasti voi saada mitään varsinaista tietoa. Toivoisin, että olisin väärässä. Mielestäni henkinen maailmankatsomus voi silti olla avartava ja arvokas. Lasta ei kannata heittää pois pesuveden mukana.
Valaistumisen kokemukseeni sisältyi täysin varma ja selkeä tieto siitä, että selvänäköisyyttä ei ole olemassa. Vakuutuin myös siitä että kaikki muut paranormaalit kyvyt ja yliaistillisen tiedon erityismenetelmät ovat humpuukia. Yritys saavuttaa paranormaaleja kykyjä on toivoton hanke ja hukkaan heitettyä aikaa. Aihetta käsittelevien kirjojen enempi tutkiminen ei myöskään maksa vaivaa. Ennustajien ja selvänäkijöiden tapaaminen on vastuun pakenemista omasta elämästään. Kaikki kuvaukset korkeammista maailmoista, tasoista ja ulottuvuuksista, enkelihierarkioista, elämästä kuoleman jälkeen taivasmaailmassa ym. ovat silkkaa spekulaatioita tai kuvittelua. Ne eivät perustu mihinkään eksaktiin henkiseen tietoon eivätkä mihinkään aitoihin henkisiin kokemuksiin.
En saata ymmärtää, mikä on tuo selvänäkö ja miten sillä ”nähdään”. Luulen, että selvänäkökyky on sama kuin kuvittelukyky. Meillä kaikilla on sellainen. Jos käytämme sitä harkiten, sen tulokset voivat näyttää oikealta tiedolta salatuista asioista. Esim. Steinerin hengentieteessä imaginaatio, kuvittelu, on olennainen askel korkeampaan näkemiseen. Ensin kuvitellaan ja elävöitetään mielessä, sitten annetaan näiden mielikuvien haihtua ja koetaan vain sitä mitä jää jäljelle (inspiraatio ja intuitio). Oikeasti jäljelle ei enää jää mitään, siksipä jatketaan kuvittelua ja näin saavutetaan tietoa korkeammista maailmoista. Mielestäni selvänäkö on huono ja eksyttävä asia jos ajatellaan ihmisen henkistä kehitystä. Ihan muut asiat ovat keskeisiä kehityksellemme, onnellemme ja hyvinvoinnille. Toiseksi aina kun uskomme näitä selvänäkijöitä, asetamme heidät auktoriteetin asemaan ja koemme itse olevamme vielä ”kehittymättömiä”. Emme opi luottamaan itsemme ja omaan järkeemme.
Yliaistillista tietoa ylifyysisestä maailmasta voidaan kyllä saavuttaa, ja meillä kaikilla on kokemusta siitä oman tajuntamme perustan kautta sekä energiakehomme välityksellä. Yliaistinen todellisuus, joka aidon valaistumisen ja vihkimyksen seurauksena paljastuu, ei kuitenkaan vastaa lainkaan teosofian eikä antroposofian kuvauksia. (Tutkikaa kirjaani Vihkimysviisaus).
Motiivini kirjoittaa aiheesta on se että pyrin vapauttamaan ihmisiä harhakuvitelmista. Harhakuvitelmista ja harhapoluista irtautuminen on eräs tärkeä tekijä matkalla onnellisuuteen, eheyteen, itsensä toteuttamiseen sekä maailman parantamiseen. Haluan toimia vapauttajana ja pelastaja. Harhakuvitelmiin vajonneet ihmiset eivät edusta planeetallamme sitä positiivista muutosvoimaa, jollaista kipeästi tarvittaisiin tänä aikana.
Jos katsoo teosofista liikettä ja sen seuraajia, antroposofiaa ym. niin monet niiden johtohahmot perustivat opetuksensa ja väitteensä joihinkin yliluonnollisiin kykyihin kuten selvänäkö. Joskus nuorempana saatoin jopa uskoa sellaiseen. Nähdäkseni yliaistinen selvänäkökyky on kuitenkin petosta. Se on vain keino saada arvovaltaa, jakaa olematonta tietoa, joka on vain lähinnä kuvittelua, ja saada huomiota ja paljon kannattajia. Ihmeet ja yliluonnollinenhan ovat aina vetäneet suuria sivistymättömiä joukkoja puoleensa.
Näkemykseni mukaan Steinerilla, Leadbeaterilla, Hodgsonilla ym. ei ollut mitään poikkeuksellisia yliaistisen näkemisen kykyjä eikä selvänäköisyyttä. He vain uskottelijat niin. He olivat syvästi omaksuneet teosofisen ajatusmaailman. He halusivat oppinsa ja teoriansa olevan totta myös käytännössä. He kulkivat virran mukana ja toimivat siten kuin tuohon aikaan teosofisen virtauksen johtohahmoilta odotettiin. He olivat röyhkeitä ja kunnianhimoisia. He halusivat saada huomiota ja päästä eteenpäin urallaan ja edistää hankkeitaan. Tärkeässä asiassa pienet petokset ja valheet eivät ilmeisesti merkinneet paljoakaan. Kriittisessä tarkastelussa jo teosofian perustajahahmon H. P. Blavatskyn toiminnasta löytyy petosta, ja hänestä on jopa tehty virallista tutkintaakin asian johdosta. Keskustelen mielelläni aiheesta ja minulle voi lähettää mielipiteitä ja kommentteja. Aiheesta lisää henkisiä opettajia osiossa. (Kirjoitettu jotain vuonna 2012.)